ERÄS LAUTAKUNTAKUULUSTELU

Tapahtuma-aika: Joskus lähitulevaisuudessa

Tapahtumapaikka: Helsinki, Uudenmaan asuntojen osto-, vuokraus- ja myyntilupalautakunta

Pertti Pärnänen istui viraston käytävällä ja vilkuili kelloaan hermostuneena. Hänen asiansa käsittely oli puoli tuntia myöhässä. Eli oltiin siis valtion mittakaavalla melkein aikataulussa. Pärnänen asui vaimonsa Elisan ja kahden poikansa kanssa Vuosaaressa yksityisiltä markkinoilta hankitussa vuokrakolmiossa. He olivat kotoisin Huitsinnevadasta, mutta olivat aikanaan muuttaneet Helsinkiin, kun huitsinnevadalainen Läjä-Tek Oy oli laajentanut toimintaansa. Yrityksen tuotannosta yli puolet meni vientiin. Pärnäset olivat firman perheitä. Pertti oli yrityksessä työssä teknikkona ja Elisa toimistotyöntekijänä.

Pärnäset pitivät työstään, mutta rappeutuvaan, rauhattomaan, ghettoutuvaan ja vielä tolkuttoman kalliiseen asuinympäristöönsä he olivat täysin kyllästyneet ja suunnittelivat muuttoa Helsingin ulkopuolelle. Mutta he olivat myöhästyneet. Asia ei ollutkaan enää niin yksinkertainen. Helsingistä kehyskuntiin suuntautuva white flight oli saanut Helsingin kaupungin jo joku vuosi takaperin täyteen paniikkitilaan. Poismuuttajat olivat nimenomaan nettoveronmaksajia, tilalle tuli pelkkää jatkuvasti kasvavaa rahanreikää ja sen sijaan, että Helsinki olisi muuttanut asunto-, sosiaali- ja ennen kaikkea maahanmuuttopolitiikkaansa, se keskittyi lähinnä poismuuttavien syyllistämiseen ja sen mainostamiseen, kuinka edistyksellinen systeemi Helsingissä olikaan. Mainostus ei vaan jostain syystä mennyt tavallisille suomalaisille jakeluun, joten valkopako jatkui ja kasvoi ja persnettoinen oravanpyörä kiihtyi kiihtymistään.

Seuraava askel oli sitten tietysti yritys liittää mahdollisimman monta kehyskuntaa Helsinkiin, jotta nettoveronmaksajat olisi saatu takaisin. Jos ei muuten, niin väkisin. Mutta tässä tapauksessa taas vuorostaan Helsinki oli myöhässä. Hyvinkää, Järvenpää, Kerava, Tuusula, Nurmijärvi, Mäntsälä, Sipoo ja Pornainen yhdistyivät ja Suomeen syntyi uusi suurkaupunki, joka nimettiin Radanvarsikaupungiksi. Uusi 240.000:n asukkaan kaupunki oli tarpeeksi voimakas vastustamaan persaukisen Helsingin valtausyrityksiä. Tässä vaiheessa Helsingissä puhkesi itkupotkuraivari, ja kaupunki huusi valtiota apuun.

Ja valtiohan tuli.

Hallituksessa päätettiin, että Helsinkivetoista unelmiin perustuvaa maahanmuuttopolitiikkaa ei voitu lopettaa, eikä edes jarruttaa. Se olisi merkinnyt sitä, että oltaisiin tunnustettu politiikan järjettömyys alun perinkin ja sitä ei olisi kasvot kestäneet. Mutta mikä neuvoksi? Ihmisten muuttamista ei oikein voinut rajoittaa. Sehän tarkoittaisi siirtymistä jonkunlaiseen neuvostoliittolaiseen sisäisen passin järjestelmään. Mutta käytännössä muuttamista tuli joka tapauksessa rajoittaa, oli termi sitten mikä tahansa. Muuten Helsinki, samoin kuin Turku olisivat pian täydessä pankrotissa ja vuosikymmeniä elätetty sosiaalisen maahanmuuton unelma muuttuisi pommiksi, joka kaataisi hallituksen ja uhkaisi kaataa koko periytyväksi ammattilaiskoneistoksi muuttuneen poliittisen järjestelmän.

Sitten ratkaisu löytyi.

Ei kielletty muuttamista. Mutta kiellettiin vapaa asuntojen ostaminen, myyminen ja vuokraaminen. Lanseerattiin iskulause ”asuntokaupan anarkia on saatava valtiolliseen valvontaan”. Perustettiin valtiojohtoiset maakunnallisella tasolla toimivat lautakunnat, joilta oli anottava asuntojen osto-, myynti- tai vuokrausluvat. Ilman virallista lupaa ei asuntokauppaa saanut enää tehdä. Jokaiseen talo- ja osakekauppaan tuli hakea erillinen lupa, ja hakuvelvollisuus oli nimenomaan ostajalla. Järjestelmässä niin Helsinki kuin Turku nimettiin ”tasapainotettaviksi” alueiksi ja niitten ympäryskunnat ”tasapainovajauttaviksi”alueiksi. Helsinkiin ja Turkuun sai asunnon ostoluvan pelkällä ilmoitusmenettelyllä, mutta nettomaksajien muutto uhkaaviin kuntiin haluttiin torpata. Mallia järjestelmään otettiin aseen hallussapitolupajärjestelmästä, ja luonnollisesti jokainen hakemus oli maksullinen. Vuokra-asunnon hakemuslupa maksoi viisisataa euroa, omistusosakkeen tuhat ja omakotitalon kolme tuhatta euroa. Järjestelmällä haluttiin vaikeuttaa valkopakoa Helsingistä kehyskuntiin, ja jos virkakoneisto jonkun hallitsi, niin asioitten vaikeuttamisen.

Hakemuksia käsiteltiin kolmesta näkökulmasta. Ensimmäinen oli taloudellinen. Oliko asuntokauppaan taloudellisesti realistiset mahdollisuudet? Toinen näkökulma oli ekologinen. Kuinka ympäristöystävällinen rakennus oli? Kolmas näkökulma, mihin hakemusten käsittelyssä pääasiallisesti keskityttiin, oli sosiaalis-moraalinen näkökulma, joka mahdollisti hakemusten käsittelyssä huomattavan luovan tulkinnan.

Ja sitä varten Pertti Pärnänenkin istui nyt virastossa ja odotti käsittelyään. Oli aika saada mukulat huuthelvattuun tuosta pikkuhiljaa etnohelvetiksi muuttuvasta kaupungista. Radanvarsikaupungin Mäntsälästä oli löytynyt mukava omakotitalo ja paikallinen pankki oli suostunut lainaan. Pärnäset jatkaisivat edelleenkin työtään Läjä-Tekillä ja kaksi uutta ja rauhallista nettoveronmaksajaa toivotettaisiin paikkakunnalle tervetulleeksi oikein mielellään. Poikien koulukin olisi mukavan pieni ja paljon edellistä rauhallisempi. Vanhempien pidentyvät työmatkat eivät tässä vaakakupissa paljon painaneet.

Kaikki oli muuten valmista. Nyt vain tarvitsisi saada asunnon ostolupa. Hitto vie, olisi pitänyt tehdä tämä vuotta aikaisemmin, noitui Pärnänen itsekseen. Silloin ei olisi tarvinnut muuta kuin koota kamppeet ja häipyä. Nyt tuo unelmissaan elävä byrokraattilauma piti heitä panttivankeinaan.

Toimiston ovi aukesi.

- Pärnänen.

Pärnänen nousi ja käveli huoneeseen. Hän haki katseellaan tuolia, johon istua, mutta sellaista ei löytynyt. Tilaisuuden luonne alkoi nopeasti selvitä. Tämä ei ollut keskustelu, eikä edes kuuleminen. Tämä oli kuulustelu. Ja kuulusteltavahan seisoo. Pärnänen katsoi edessään olevaa lautakuntaa. Kaikki viisi olivat naisia. Jokaisella naisella oli se tyypillinen, kuin itkuunpurskahtamista ennakoiva ilme. Tiedostava maailmantuska oli tässä huoneessa niin sankkaa, että sitä olisi voinut leikata. Ei tää kyllä hyvältä näytä, tuumi Pärnänen itsekseen.

Lautakunnan puheenjohtaja alkoi puhua:

- Olemme tarkastaneet hakemuksenne kirjallisen osion ja nyt on suullisen käsittelyn aika. Taloudellinen puoli hakemuksessanne on sinänsä aivan kunnossa, joten siihen emme puutu sen enempää. Ekologisella mittapuulla kyseinen rakennus on hieman vanhahtava, mutta täyttää miniminormit. Keskitymme hakemuksenne sosiaalis-moraaliseen puoleen. Miksi te haluatte muuttaa perheinenne pois Helsingistä? Miksi kaupunki ei miellytä teitä? Helsinkihän on kuitenkin Suomen edistyksellisin ja monikulttuurisin kaupunki. Jo se, että lapsenne saavat asua Vuosaaressa antaa heille huomattavan etulyöntiaseman kansainvälisyyden kokemisessa ja oppimisessa sekä sen myöhemmässä hyödyntämisessä aikuisiässä.

Pärnänen vastasi:

- Niin, se on nimenomaan tuo kansainvälisyyden kokeminen ja oppiminen jolta me haluamme mukulamme säästää. Se kun on pääosiltaan realisoitunut mukuloille lähinnä siten, että tämä kasvava kansainvälisyys tuppaa kiusaamaan heitä niin koulussa kuin vapaa-ajallakin ja toisaalta tämä Helsingin edistyksellisyys taas hyvin tehokkaasti estää sen, että siihen voitaisiin puuttua. Niin minä kuin moni muukin ollaan oltu yhteydessä kouluun ja sieltä on sanottu joka kerta, että koulussa on hyvin tehokasta ja perinpohjaista rasisminvastaista opetusta, jolla koulurauha taataan.

- Johon minä olen todennut, että ei se ole ongelmana se suomalaisten esittämä rasismi, vaan ihan joku muu. Mihin taas koulun henkilökunta on todennut, että joka ainoa opettajamme on kurssitettu koulukiusaamisen löytämiseksi ja tunnistamiseksi. Sitten minulle on näytetty rehtorin seinällä olevaa diplomia, joka vahvistaa asian. Tämän jälkeen minulle on näytetty ”meillä ei kiusata”-mappia, jonka sisällön ovat kaikki koulussa allekirjoituksellaan vahvistaneet. Ja todettu, että tämä on meidän koulussamme vähän niin kuin yhteisesti hyväksytty laki. Ja hymyilty kauniisti päälle.

- Johon minä olen todennut, että meillä Suomessa käsittääkseni yleinen perseilykin on vähän niin kuin lailla kielletty, mutta eipä tuo ole vielä toistaiseksi minnekään hävinnyt. Ja mitä tulee tuohon kiusaamisen löytämiseen ja tunnistamiseen, niin eikös teillä puutu tuossa jotain varsin olennaista. Eli asiaan reagoiminen.

- Jolloin minulle on todettu, että on todella ikävää, että minun asenteeni asiaan on niin rajoittunut ja negatiivinen. Ja pyydetty poistumaan. No, minä aion poistua. Ihan porukalla. Ei puutu muuta kuin myöntämänne ostolupa.

Lautakunnan puheenjohtaja oli kuunnellut Pärnästä kyllästyneen näköisenä ja pyöritellyt samalla kynää kädessään. Sitten hän puhui:

- On kyllä kieltämättä totta, että asenteenne on rajoittunut ja negatiivinen. Helsingin kaupunkihan tekee ensiarvoisen tärkeää työtä ojentaessaan auttavan kätensä maailman nälkää näkeville ja hätää kärsiville. Kai te ymmärrätte, että siihen tarvitaan varoja ja kaupunki tarvitsee jokaisen nettomaksajansa. Ja te olette halukas luistamaan näistä talkoista. Te olette kyllä valmiit hakemaan palkkanne täältä Helsingistä, mutta maksaisitte veronne paikkakuntaan, joka ei ole kiinnostunut vastaanottamaan edes kiintiöpakolaisia saati sitten turvapaikanhakijoita. Mielestäni tuollainen on raukkamaista.

- Minähän en kylläkään hae palkkaani Helsingin kaupungilta vaan Läjä-Tek Oy:ltä. Työtä tekemällä. Ja käsittääkseni talkoot ovat sellaisia, joihin osallistutaan vapaaehtoisesti.

- Kuulkaas, Pärnänen. Mikäli me emme myönnä teille ostolupaa, te osallistutte näihin talkoisiin pakolla. Ettekö te edes ymmärrä, kuinka hienoa on, että Helsingissä puhutaan nykyisin sataakuuttakymmentä kieltä?

- Haavaadeshalluai hassukssäädääs sesmellellem kukkuu. Krosnaja hilipati akitsyrskäjä jeputtaa nilikuttaa nekuvallellem nikolapäläti hespulavinkuti keiträmä jungerrus kuravitu keinuttaa.

-Anteeksi, nyt en ymmärtänyt mitä tarkoititte?

- Juuri noin minäkin totean niistä sadastakuudestakymmenestä kielestä sadallaviidellekymmenelle seitsemälle.

- Oliko tuo teidän mielestänne jotenkin hauskaa?

- No ei millään muotoa. Koska tuon tänne rahdatun kieliryppään ihmisten pitäisi ymmärtää se, mitä nimenomaan minä puhun. Johan sen sanoo järkikin. Kun satutaan asumaan Suomessa. Mutta teidän tarjoamat ja minun maksamat tulkkipalvelut pitävät huolen siitä, ettei heidän tarvitse edes yrittää, jos heitä ei huvita. Ja te vaaditte vielä, että minun pitäisi jostain sairaasta syystä olla asiasta tyytyväinen.

Lautakunnan puheenjohtaja katsoi Pärnästä katse täynnä kylmää vihaa:

- Sen lisäksi että asenteenne on pöyristyttävä, te haluatte olla vapaamatkustaja. Haluaisitte kyllä käyttää hyväksenne palveluja, mutta ette ole valmis maksamaan niistä.

Pärnänen raapi päätään huvittuneen näköisenä ja totesi:

- Jep. Joihin palveluihin kuuluu pääosin itse maksetut käynnit yksityisellä lääkäriasemalla ja noin kuudestoistatuhannes sija kaupungin asuntojonossa. Meitä kun ei koske tuo positiivinen erityiskohtelu. Vaan noin yleensä ja erikseen voin todeta, että minä en kertakaikkiaan ymmärrä teidänlaisia ihmisiä. Kun te olette yksittäisiä ihmisiä omassa kodissanne, teillä vielä toimii järki. Jos te hankitte jotain, joka on törkeän kallista ja jonka huomaatte täysin hyödyttömäksi, ette te hanki sellaista enää toiste. Ja jos se ostamanne ylihintainen jokin osoittautuu haitalliseksi, te hankkiudutte siitä eroon. Ja mikäli te huomaatte, että se ylihintainen jokin alkaa piru vie vielä jakaantuakin ja tekee aina vain uusia ylihintaisia joitakin, te hankkiudutte siitä eroon ihan huutamalla.

- Mutta kun te istutte tuossa lautakunnassa tai kuljette jossain sokeassa poliittisessa zombielaumassa, te vaaditte, että kaikkien kaupunkilaisten, jotka edes jollain tavalla leipänsä itse tienaavat, tulisi hankkia aina vaan enemmän sitä ylihintaista jotain, josta ei ole sille mitään hyötyä vaan haittaa ja joka vielä tietyin välein monistaa itsensä aina vaan uusiksi ylihintaisiksi joksikin ja vaaditte vielä kaiken lisäksi että heidän tulisi kiittää suureen ääneen siitä, että he ovat saaneet teidän vaatimuksesta hankkia itselleen ylihintaista, hyödytöntä, haitallista ja alati lisääntyvää jotakin.

Lautakunnan puheenjohtaja katsoi Pärnästä jäätävällä ilmeellä ja totesi:

- Asian suullinen käsittely on päättynyt. Olkaa hyvä ja odottakaa käytävässä. Saatte päätöksen anomuksestanne hetken kuluttua.

Pärnänen ei ehtinyt olla käytävässä kuin muutaman minuutin, kun hänet komennettiin uudestaan sisään.

- Lautakunta on yksimielisesti päättänyt hylätä anomuksenne omakotitalon ostoluvasta. Hylkäyspäätös koskee koko Uudenmaan aluetta, lukuunottamatta Helsinkiä. Teillä on siis oikeus ostaa itsellenne haluamanne asunto-osake tai omakotitalo Helsingin alueelta, mikäli niin haluatte. Teillä on myös oikeus anoa ostolupaa jonkun toisen maakunnan alueelta. Mikäli haluatte tehdä niin, ottakaa yhteys kyseisen maakunnan asuntojen osto-, vuokraus- ja myyntilupalautakuntaan. Päätöksestä ei ole valitusoikeutta.

- Jaahah, totesi Pärnänen. Tää oli sitten vissiin tässä?

- Ei aivan, totesi lautakunnan puheenjohtaja. Teidän puheenne tässä asiankäsittelytilaisuudessa täyttää kaikki kansanryhmää vastaan koskevan kiihotuksen piirteet. Teemme teistä rikosilmoituksen poliisille. Näimme myös tietokannastamme, että teillä on hallussapitoluvat haulikolle, metsästysluodikolle ja pienoispistoolille. Vihapuheeseen syyllistyneellä henkilöllä ei ole oikeutta pitää hallussaan aseita, joten poliisi tulee takavarikoimaan ne. Lisäksi teemme teistä ilmoituksen lastensuojelulle, ja vihapuheenne vuoksi perheenne tullaan asettamaan puolen vuoden tarkkailujaksolle. Teihin tullaan ottamaan pikapuoliin yhteyttä niin poliisin, syyttäjäviranomaisen kuin lastensuojeluviranomaisten toimesta. Voitte poistua.

Pärnänen käveli ulos huoneesta ja ulos virastorakennuksesta. Sitten hän kaivoi taskustaan kännykän ja soitti vaimolleen.

- Joo, läskiks meni… no, pakko myöntää, lähtihän mulla vähän lapasesta… tosin sulla olis varmaan lähteny vielä enemmän… vaan kuule, kun tulet kotiin, niin minun pitää lähteä hoitamaan yks juttu…

*

Saman päivän iltana, erään huoltoaseman parkkipaikalla, suurinpiirtein Helsingin ja Pinnanmaan maakunnan puolessavälissä.

Pärnänen istui autossaan huoltoaseman parkkipaikalla ja odotti. Odotusta ei kestänyt pitkään, sillä parkkipaikalle ajoi tuttu pakettiauto joka pysähtyi, ja autosta astui ulos kolme Pärnäsen vanhaa kaveria Huitsinnevadasta. Perskeleen Ykä, Kikkisen Hösse ja Järvelän Pertta. Pärnänen nousi ulos autosta, miehet tervehtivät toisiaan lämpimästi ja sen jälkeen Pärnänen totesi:

- Ne on ne pyssyt tuolla peräloosterissa.

Pärnäsen aseet siirrettiin pakettiautoon. Ykä sanoi:

- Älä huoli, Pertsa. Nää tykit pysyy visusti piilossa. Syksyllä lähdetään taas porukalla teerijahtiin. Onhan se selvää, että sinä saat sakot, kun kerrot sheriffeille, että pyssyt on hävinneet jonnekin. Ja toiset sakot saat siitä niin sanotusta vihapuheesta. Mutta asiasta on jo ilmoitettu Veljesapu ry:lle ja hattu on pantu kiertämään. Ne sakot hoidetaan porukalla.

- Kiitti jätkät. Mitä muutakaan tähän voi sanoa. Mutta mitähän hemmettiä minä nyt teen. Tuon asumisen kanssa?

Tähän vastasi Hösse:

- No tärkein seikka on se, että hankitaan mahdollisimman äkkiä mukulasi pois Helsingistä. Helsingin lastensuojelu on viime aikoina miehitetty tai pitää kai sanoa naisitettu niin fanaattisella porukalla, että ottavat ne vielä huostaan. Tässä on olemassa kaksi vaihtoehtoa. Ensimmäinen on se, että muijasi pistää sinusta välittömästi eroprosessin vireille. Perusteena se, ettei halua rasistin kasvattavan lapsiaan. Sinä muutat miesten asuntolaan. Seuraavaksi vaimosi pistää tuolle osto-, vuokraus- ja myyntilupalautakunnalle uuden hakemuksen omissa nimissään. Ja kertoo perusteena, että haluaa kasvattaa lapsensa mahdollisimman kaukana rasistisesta ex-miehestään. Lautakunta laukeaa housuihinsa ja myöntää luvan. Se pankinjohtaja, minkä kanssa sinä lainan alun perin neuvottelit, on Lärväsen Anteron vanhoja tuttuja ja Veljesavun miehiä muutenkin. Sitten kun pöly on laskeutunut ja ennen kuin eron harkinta-aika on mennyt umpeen, sinäkin muutat sinne Mäntsälään.

- Juman gega, totesi Pärnänen. Tuossa on kyllä ideaa. Rankka rastihan se on, mutta ei tässä kai muita ole tarjolla. Vaan entäs se toinen vaihtoehto?

Pertta vastasi vuorostaan:

- Toinen vaihtoehto on se, että muutatte takaisin Huitsinnevadaan. Tai yleensä Pinnanmaalle. Alkuun olette varmaankin työttömiä, mutta kaverit jeesaavat toisiaan ja asioilla on kuitenkin taipumus järjestyä, kun ei sormi suussa jää odottamaan. Siinä voi tietysti tehdä niinkin, että Elisa jää silloin kotiin, ja sinä teet hommia Helsingin Läjä-Tekillä reppurina. Asumiskustannukset teillä joka tapauksessa olisi murto-osa nykyisestä. Onhan näitä vaihtoehtoja.

- On niin, totesi Pärnänen. Ja huonoin niistä on se, että jäädään Helsinkiin. Minun täytyy jutella Elisan kanssa. Otan sitten yhteyttä.

Miehet puristivat vielä keskenään kättä. Pakettiauto käynnistyi ensin, ja sen perävalot katosivat kaukaisuuteen, kohti Pinnanmaata. Pärnäsen auton perävalot kaikkosivat kohti Helsinkiä. Mutta ehkei enää hyvin monta kertaa, tuumi Pärnänen ajaessaan. Kauas on pitkä matka, ja ensimmäinen askel se vaikein. Mutta joskus se on otettava.