AJANKOHTAISTA HÄMMENNYSTÄ

Hotellin respassa tuhlattiin jonkun verran aikaa katsomalla Ajankohtaisen kakkosen pätkä ” Maahanmuuttajanuoren elämä solmussa” vaikka oikein hyvin arvattiin mitä tuleman pitää. Lähetyksen alussa toimittaja Kati Leskinen päättää ottaa sankarijournalistin viitan harteilleen päättämällä antaa äänen maahanmuuttajataustaisille nuorille ja tämä on kieltämättä jo varsin lähellä vuoden journalistista tekoa, sillä valtamediassamme saattaa joskus mennä päiväkin, ettei se anna puheenvuoroa maahanmuuttajille.

Ohjelman tarkoituksena oli käsittääkseni herättää ja hämmentää suomalaista katsojaa ja mikseipä aiheuttaa syyllisyydentuntoakin siitä, että maahanmuuttajanuoret ovat ahdingossa ja syrjäytyneitä koska se, mitä heidän hyväkseen tähän mennessä on tehty ei ole riittävää. Kieltämättä ohjelma herättikin hämmennystä, sillä se mitä tähän asti on tehty on sitä, että on törsätty trukkilavoittain rahaa, resursseja ja henkilökuntaa, ja ohjelman lopputulemana oli se, että jatkossa pitäisi törsätä trukkilavoittain rahaa, resursseja ja henkilökuntaa. Joku yhtälössä kaihertaa, mutta tyhmänä ihmisenä en saa oikein kiinni, että mikähän se mahtaa olla.

Joka tapauksessa sankaritoimittaja Kati Leskinen jalkautuu Helsingin kaduille seuranaan kaksi vapaaehtoista somalityöntekijää. Minkälaisia havaintoja kuullun perusteella täältä respasta käsin voidaan hahmottaa?

Ainakin sen voi todeta, että keskustassa seiniä pystyssä pitävät maahanmuuttaja nuoret eivät millään muotoa kiistä sitä, että tappeluja on ja paljon onkin. Samalla mainitaan, että niissä vain puolustetaan itseään. Tämä on kieltämättä hämmentävää, sillä miksi suomalainen valtamedia ei raportoi suomalaisnuorten maahamuuttajiin kohdistuvasta jatkuvasta väkivallasta, joka kerta kaikkiaan pakottaa maahanmuuttajanuoret jatkuvasti puolustamaan itseään? Onko valtamediassamme sittenkin vallalla äärioikeistolainen salaliitto? Miksei valtamediamme kerro tarpeksi siitä, kuinka viime vuonna kantasuomalaiset hyökkäsivät kerta toisensa jälkeen raukkamaisesti yksin kymmentä maahanmuuttajaa vastaan ja pakottivat nämä puolustautumaan?

Kati Leskinen: ”Tapaamamme nuoret tunnustautuvat kilteiksi koululaisiksi ja epäilemättä he menevätkin kotiin katsomaan illan futismatsia.”

Seuraavana ohjelmassa haastatellaan somalialaista nuorisotyöntekijää. Kaikki kunnia hänelle sinänsä, sillä heppu tekee myös vapaaehtoistyötä. Varmaankin asialleen omistautunut kaveri. Mutta sinänsä hänenkin haastattelunsa hämmentää, sillä siinä esitetään syvä huoli turvattomaan Somaliaan jääneistä sukulaisista. Hämmentävää tässä on se, että kuinka Suomessa asuvat somalit voivat lomailla kotimaassaan kun se on niin turvaton, että sieltä pitää lähteä pois? Tämä asia ei ole Yleä kiinnostanut ennen ja tuskin kiinnostaa jatkossakaan, sillä se herättää kysymyksiä, joihin ei haluta kuulla vastauksia.

Tämän jälkeen sankaritoimittaja meinaa saada turpaansa 19-vuotiselta ympärijurriselta somalilta, mutta vapaaehtoiset somalityöntekijät estävät tämän. Ympärijurrinen somali huutaa fuck youn ohessa että ”te haluatte pilata meidän maine” ja tämäkin hieman hämmentää, sillä näinkö tämä episodi meni, että suomalainen pilasi somalin maineen, eikä somali omaansa? Oliskos tässä kyse niistä kulttuurieroista vaiko ehkä mistä?

Hämmentävää on myös se, että somalialainen vapaaehtoistyöntekijä syyttää suomalaisia viranomaisia siitä, että ne eivät kerro somalivanhemmille heidän omien somalilastensa päihdeongelmasta. Herää kysymys, että ovatko nämä vanhemmat jotenkin kollektiivisesti sokeita vai missä heidän mukulansa sitten asustavat? Mutta jotenkin tämäkin asia kallistui suomalaisten vastuulle.

Tämän jälkeen ohjelmassa tuodaan esille se, kuinka vaikeaa on sovittaa yhteen muualta tullut täysin vieras kulttuuri suomalaiseen kulttuuriin. Totta, vaikeaa se varmasti on. Mutta tähänkin ongelmaan löytyy ohjelmassa ratkaisu. Tulisi perustaa maahanmuuttajanuorisolle omia tiloja, jotka olisi varattu pelkästään maahanmuuttajille ja joissa olisi vain maahanmuuttajahenkilökuntaa. Tämäkin on hieman hämmentävää, sillä jos tyyppi ei ole päässyt kiinni suomalaiseen yhteiskuntaan, niin ratkaisuksi esitetään se, että hän eristäytyy siitä entisestään. Sitä keskustelussa ei mainittu, että kuka mahtaisi kustantaa nämä uudet toimitilat, mutta hotellin respassa on suhteellisen hyvä käsitys siitä, mistä suunnasta kustantaja löytyy.

Sitten tapaamme ohjelmassa ”Alin”, joka valittaa siitä, että ”hän ei pääse siihen duuniin, missä hän olis hyvä”. Mikä olikaan tämä Alilta evätty duuni? No, se oli pankkiiri. Kärsimysten malja jo kukkuroillaan on.

Lopuksi ohjelmassa siirrytään haastattelemaan parikymppistä naispuolista somalialaista ”kulttuuritulkkia”. Haastattelussa käy ilmi, että hän pelasi nuorena jalkapalloa, mutta lopetti, koska hänen kulttuurinsa mukaan peliasu oli liian paljastava. Epäselväksi jää, että millä lailla tämä liittyy suomalaisiin. Kulttuuritulkkikin puhuu sopeutumisvaikeuksista, mutta antaa sitten mullistavan idean eli täytyy tehdä yhteistyötä.  Ja tietenkin palkata lisää maahanmuuttajataustaista henkilökuntaa auttamaan sopeutumisessa.

Ohjelman aikana ei käynyt kertaakaan esille se vaihtoehto, että maahanmuuttajilla saattaisi olla ehkä itselläkin vastuu tekemisistään.

Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että toimittajan mielestä me suomalaiset olemme niin kertakaikkisen paskaa porukkaa, koska emme ole pystyneet maahanmuuttajien kanssa tuon parempaan. Hotellin respasta kerrotaan toimittajalle suuri salaisuus: ei olla pystytty niin. Eikä pystytä jatkossakaan. Sillä ihmistä voi tukea tiettyyn rajaan asti, mutta ihmisen puolesta ei pysty hengittämään. Eikä tarpeetonta pysty muuttamaan välttämättömäksi vaatimalla. Maahamme alkoi tulla 25 vuotta sitten jotain, jota ei haluttu, ja jolle ei ollut minkäänlaista tarvetta. Kahdenkymmenenviiden vuoden aikana – niin kuin aikaisemmin tuli todettua – tähän johonkin on upotettu trukkilavoittain rahaa ja resursseja. Silti tilanne on sama. Sitä ei edelleenkään haluta, eikä sille ole täällä edelleenkään minkäänlaista tarvetta. Kuvitteleekohan toimittaja, että tilanne on kahdenkymmenenviiden vuoden päästä jotenkin toisenlainen?

Mahtaakohan toimittaja ymmärtää, että tämä vuonna 2015 tapahtuva maahanmuuttajien syrjäytyminen Suomessa oltaisiin voitu helposti estää vuonna 1990 hyvin helpolla keinolla? Mikähän se keino olisi mahtanut olla?

Mutta mutta. Laitetaanpa loppuun sitten jotain positiivista. Aikaisemmin mainittu Ylen toimittaja pähkäilee varmaan muitten toimittajien kanssa sitä, että mikä mättää. Perussuomalaisten kansanedustaja Laura Huhtasaari ei pähkäile. Hän tietää jo.

Peukkuja Lauralle.