LÖTJÖNEN JA ÄÄNESTÄJÄN KULUTTAJANSUOJA

Eli D´Lötjösen vaalimenetelmä

Tulipa käytyä hyvän ja pitkäaikaisen kaverini Lötjösen kanssa tuossa aiemmin syksyllä muutaman päivän metsästysreissulla Uuden Hyisianan kunnan alueella. Meillä oli siellä mainio mahdollisuus kulkea melko laajoilla metsästysmailla, joista tosin melkoinen osa oli sellaista pöpelikköä, ettei siellä koirattomilla miehillä minkään tehnyt. Saaliinkaan kanssa ei pääsyt paljoa kehumaan, sillä kyseinen vuosi on yksi huonoimpia vuosia metsäkanalintujen kohdalla miesmuistiin. Pesinnät meni keväällä persiilleen ja sen huomaa. Mutta mukavaahan sitä on joka tapauksessa pyssyjä ulkoiluttaa ja tulia poltella.

Siinä on meinaan oma taikansa kun tervaspuu palaa, tikun nokassa paistuu Lälläveden Läski & Leivonnaisen vanhan ajan lenkkimakkara, pyssyt nojailevat petäjän kylkeen ja häiskät istuvat kannon nokassa hörppien hyvässä termospullossa kuumana säilynyttä lihalientä josta nouseva höyry on näkökenttään kuin suola siinä sopassa, minkä nuotiosta nouseva savu keittää. Termospullohan kuuluu ihmiskunnan suurimpiin keksintöihin, samaan sarjaan kuin jeesusteippi, jekkulanka, lohkolämmitin, myrskytulitikut, retkikeittimen kaasupoltin, led-otsalamppu, sananvapaus, autiotupa ja se semmonen styroksinen ulkohuussin pyllynalusta. Ne saavat ihmisen uskomaan, että kyllä ihmiskunta voi vielä saada aikaiseksi jotain todella suurta.

Yhtä kaikki, vaikka saalilla ei suurestikaan juhlittu, niin reissua – niin kuin näitä reissuja yleensäkin – voi pitää silti varsin onnistuneina ja erinomaisen mukavina. Majoituspaikkanamme meillä oli täysillä mukavuuksilla varustettu lautamökki eli siinä oli sähköt ja yksi sähköpatteri, avotakka, pieni kahden pisteen liesi uunilla, vesipiste lähellä olevan saunan nurkalla, pöytä, kaksi tuolia ja punkat molemmille sekä mukana tuotu matkaradio. Ykän ja Lötjösen hotelliraati antoi majoituksesta täydet 5/5 pistettä.

Erityisen mainiota tässä mökissä oli erillinen sauna, sellainen pieni harvalattiainen kahden ja puolen perseen sähkötön puusauna jossa oli noin kahden neliömetrin pukuhuone ja hyvin pieni ulkokuisti. Siinä saunassa oli illalla mukavaa pehmentää metsässä kulkemisen jälkeen iän ja mailien kiristämiä lihojaan ja pulista mukavia. Tietysti tuli puhuttua päivän metsästysreissusta, joista ei paljon puhumista ollut ja totta kai niin entisistä kuin tulevistakin metsästysreissuista. Tämmösillä reissuilla menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus kohtaavat sellaisessa mukavassa potpurrissa. Muistatko hei Ykä kun… joo, muistanhan minä… ja jos ens kerralla vaikka…

Saunassa suomalainen mies on filosofisimmillaan ja varsinkin porukassa – erityisesti jos tarjolla on kylmää ääliö-ööliä – saavutetaan jätkäporukan keskenäisen pulinan korkein filosofinen taso, jota tavalliset häiskät kutsuvat tuttavallisesti paskanpuhumiseksi ja sitten taas ne tyypit, jotka määrittelevät ihmisen arvon ihmisen sijasta tittelin ja oppiarvon mukaan käyttävät siitä puolestaan termiä älyllinen ja sivistynyt diskussio. Vaikka mitä varmimmin samaa paskaa ne puhuvat kuin raappahousujätkätkin. Toisin kuin naiset muuten ehkä luulevat, niin paskanpuhumissessioissa ei puhuta heistä juuri ollenkaan. Nuoremmat miehet eivät ilkeä, kun kuitenkin tietävät, että se joka asiasta eniten mölisee on juuri se, joka suurinta puutetta kärsii. Vanhemmat, jo pitkään naisen kanssa eläneet taas tuumivat, että turha kai sitä vallitsevasta asiantilasta enää asiakseen tarttee librettoa kirjoittaa.

Sanotaanko viimeisen kymmenen – viidentoista vuoden aikana tähän miesten saunapaskanpuhumisprotokollaan on tullut uutena osa-alueena niin sanottu vihapuhe, ja sen osuus on kasvanut niin laadullisesti kuin määrällisesti. Tulihan sitä meilläkin Lötjösen kanssa saunassa taas kertaalleen kovasti vihattua, mutta meidän kohdallamme suvaitsevaisemmat ja tiedostavammat tahot epäilemättä laskevat vihapuheeksi jo erilaisten talvirenkaitten ajo-ominaisuuksien vertailun. Meinaan, Lötjönen on ihan yhtä lailla kuin minäkin ja täysin vapaaehtoisesti luovuttanut sielunsa Voiman Pimeälle Puolelle, joten mikäs meillä siellä saunassa oli kylmää olutta hörsiessä ja tasoittaessamme tietämme kohti väistämätöntä Tsuhnan Helvettiä.

                                              

Hömpstadin Vähänköehkäopiston tutkimuksen mukaan vihapuheen osuus herraseuran keskinäisessä saunapulinassa on noin 50%, joten muuhunkin puheeseen jää aikaa ja keskustelu saattaa johtaa sinänsä varsin käyttökelpoisiin oivalluksiin ja ideoihin, varsinkin jos on mahdollisuus ottaa kylmää saunaolutta, mihin meillä oli mahdollisuus koska metsässä kulkemiset oli sen reissun osalta tehty. Sitä ennen oltiinkin oltu suurinpiirtein kuivin suin, sillä krapula ja metsässä rämpiminen sopivat yhteen varsin huonosti.

Vihakiuas tuuppasi vihankoston löylyä

Jätkien nahkat ne kärventyi

Vihapannu kirskui ja päästeli höyryä

Useampi tunti siinä tärvääntyi

No joo, siitähän päästään kirjoituksen varsinaiseen aiheeseen. Lötjönenhän sen siinä toisella saunatauolla keksi. Heppu siinä nahka syysilmassa höyryten nirskautti kaljatölkin auki, sytytti Voimasavuke Bostonin ja totesi että on se Ykä vaan niin, että tässä maassa on ihan äärimmäiset perusasiat jotenkin päälaellaan. Johon minä sitten totesin, että myöntää täytyy, mutta maassa on päälaellaan jo niin paljon, että täsmennätkö vähän. No Lötjönen siihen, että kun kaikkiin hilavitkuttimiinkin saa ostaessaan ainakin vuoden takuun, niin on se nyt jumaliste kumma, että niinkin tärkeään asiaan kuin vaaleissa äänestämiseen ei saa minkäänlaista takuuta. Vaikka kansanedustaja heti hallitukseen päästyään päästäisi paskaisen naurun ja tekisi just päinvastoin kuin lupasi ja minkä minä hölmö uskoin. Eihän mulla ei ole äänestäjänä minkäänlaista kuluttajansuojaa. Ostin Mersun, maksoin Mersun, sain Mossen, ja siihen vaan pitää tyytyä. Pitäis tähän joku roti saada.

Minä siihen tuumin, että jätkä puhut järkeä ja näinhän todellakin on. Suomessa saa kahden vuoden takuun alkaen usb-muistista taktisten taistelusukkahousujen kautta aina Hobby Hallin sähköhydraulisiin nilkannyrjäyttäjiin saakka, mutta noin tärkeässä asiassa on kuluttajansuoja ihan onneton. Tai siis sitä ei ole ollenkaan. Ei ole minkäänlaista valitus- tai kaupanpurkumahdollisuutta, eikä edes lautakuntaa johon voisi asiansa viedä käsiteltäväksi. Ei auta muu kuin neljän vuoden kuluttua yrittää taas uudestaan ja mitä todennäköisimmin tultua taas vedätetyksi. Kyllä asialle tartteis tehdä jotain ja mieluummin jo toissa viikolla.

Kun meillä ei ollut kiirettä minnekään, niin kuin saunassa ei saa ollakaan, niin ruvettiin siinä kehittelemään vanhentuneen ja huonosti toimivan D´Hondtin vaalimenetelmän tilalle joustavampaa  D´Lötjösen vaalimenetelmää, joka ei sinänsä muuten paljon poikkeaisi nykyisestä, mutta siihen lisättäisiin henkilökohtaisen äänen mitätöintimahdollisuus. Se oli siinä suunnittelun alussa jo selvää, että menetelmän täytyy perustua puhtaasti äänestäjän henkilökohtaiseen päätökseen ilman mitään virallisia lautakuntia ja protokollia siitä, että millä perusteella äänensä voi mitätöidä. Jos meinaan tämä D´Lötjösen menetelmä toteutettaisiin perinteisen hitaana lautakunta- ja virkakoneistovetoisena systeeminä, niin mehän tällä hetkellä jännitettäisiin, että mitenkäs niille vennamolaisille mahtoi käydä vuoden 1971 eduskuntavaaleissa.

Eli äänestäjällä tulisi olla ehdoton veto-oikeus oman äänensä käyttöön niin ääntä antaessa kuin sitä mahdollisesti peruttaessa ilman että virkakoneistolla olisi siihen nokan koputtamista. Tietysti systeemissä pitäisi olla joku varmistus, eli äänestäjälle jäävä dokumentti siitä, että nyt todella perutaan sille nimenomaiselle henkilölle annettua ääntä, mitä tuli äänestettyäkin. Eihän se muuten pelittäisi. Ja tuleehan se vaalisalaisuus säilyttää myös.

No, tässäkin auttoi tietysti aina luotettava ja käyttökelpoinen Huitsinnevadan Paikallisdemokraatti, Pinnanmaan valtalehti. Saunan pukuhuoneessa niitä oli iso läjä syttypaperiksi. Me otettiin yksi ja ruvettiin repimään palasia hahmotellaksemme D´Lötjösen menetelmän mukaista äänestyslipuketta. Äänestyslipukkeessa olisi kolme päällekkäistä osaa. Ensimmäisenä on varsinainen äänestyslipuke, johon äänestäjä raapustaa sen henkilön numeron, ketä aikoo äänestää. Toisena osana on kalkkeripaperi, jonka alla on kolmas, alapuoleltaan kahta ensimmäistä pidempi osa. Kolmannen osan yläpuolella on se alue, mihin kalkkeripaperi kopioi äänestetyn numeron, ja kalkkeripaperi estää vaalivirkailijaa näkemästä äänestäjän raapustamaa numeroa. Kolmannen osan alaosassa taas on paikka vaalivirkailijan laittamalle allekirjoitukselle ja leimalle, jolla hän virallistaa äänestäjälle mahdollisuuden äänensä perumiseen jossain myöhemmässä vaiheessa.

Eli äänestäjä raapustaa päällimmäiseen lappuun numeron, repäisee sen irti, taittaa ja menee vaalivirkailijan luo, joka lämpsää leiman sekä varsinaiseen äänestyslippuun sekä äänen peruuttamisen oikeuttavaan lippuun. Sitten ei muuta kuin äänestyslippu uurnaan, peruutuslippu povitaskuun ja kansalaisvelvollisuus on suoritettu.

Vaalien jälkeen kuluu sitten puoli vuotta, ja asioita aktiivisesti seuraava äänestäjä huomaakin pettyneenä ehdokkaastaan, että pommin möit, sanasi söit, takkisi käänsit, muutenkin meni vituralleen ja vielä nilkki toteat, että näin kuuluu toimia koska tilanne on muuttunut ja nyt on kannettava vastuuta. Normaalisti äänestäjällä ei ole muuta mahdollisuutta kuin repiä ihokkaansa, raastaa partaansa ja kirjoitella kommentteja kaiken maailman vihasivustoille, mutta D´Lötjösen menetelmän myötä hän voisikin todeta savolaisittain että osattaan sitä tiälläkkiin. Niinpä hän kaivaa lipaston laatikosta vaalivirkailijan leimaaman äänenperuutuslappunsa, marssii sen kanssa postiin, jossa pyytää postivirkailijalta (joka on siis käytännössä lähikaupan Helena, kun eihän niitä oikein muita enää olekaan kuin asiamiesposteja) äänenperuutuskuoren. Helena kaivaa kuoren laatikostaan, äänestäjä repäisee kalkkeripaperin irti, taittaa lapun, laittaa sen kuoreen ja Helena lämpsäisee siihen leiman päälle.

Kirje lähtee ensimmäisen luokan postina Eduskuntaan ilman postimaksua ja Eduskunnassa todetaan, että kansanedustaja se ja se on näemmä menettänyt taas yhden äänen. Johan näitä on tänä päivänä siltä mennyt jo kuusikymmentäkaksi kappaletta. Eduskunnan äänenperuutusvirkailija päivittää ääntenmenetystilanteen eduskunnan verkkosivuille joka päivä kello 16 ja kansanedustajat seuraavat tilannetta kylmä rinki persreiän ympärillä. Sivustoja seuraisi pirunkurilla varmaan moni  äänestäjäkin, ja me tuumattiin Lötjösen kanssa, että siinähän se olisi kaikkien TosiTV-ohjelmien äiti.

Siinä vaiheessa kun äänenperuutusvirkailija on ynnännyt, että kansanedustajan saama äänimäärä on pudonnut alle kriittisen pisteen, hän käy ilmoittamassa tulevalle ex-kansanedustajalle, että kansan teille antama mandaatti toimia kansanedustajana on yhtä lailla kansan toimesta otettu pois. Olkaatten hyvät, ja kerätkää kamppeenne. Aikaa viikko. Palkanmaksu jatkuu kuun loppuun.

Sehän me sitten vielä Lötjösen kanssa määriteltiin, että D´Lötjösen menetelmän mukaan pudonneen kansanedustajan tilalle ei missään nimessä nosteta mitään varaedustajaa, vaan kyseinen eduskuntapaikka on sen jälkeen tyhjä niin kertakaikkiaan ja eduskunnan paikkaluku putoaa sitä mukaa, kun peruutusäänien määrä kertyy. Tyhjillä paikoilla eduskunnan teknikot säätäisivät äänestyslaitteeseen kohdan ”poistettu”, joten menetelmän mukaan äänestyksen jälkeen eduskunnan näyttötaululla voisivat olla esim. tällaiset lukemat:

JAA              74

EI                  72

TYHJIÄ        4

POISSA        22

POISTETTU 28

Päätimme, että tyhjää paikkaa ei sinänsä pidettäisi tyhjänä, vaan paikalle laitettaisiin ns. varjokansanedustaja. Eli äänenperuutuslapussa olisi myös osio, jossa äänensä peruuttavan äänestäjän tulisi äänestää varjokansanedustajaa. Tuumimme, että varjokansaehdokkaitten määräksi riittäisi viisi, ettei lapusta tulisi liian pitkää ja ne valittaisiin hylättyjen äänien suosikkien joukosta. Täysivaltaisen kahden hengen kansalaiskomitean päätöksellä päätimme, että valittavana olisivat nämä ehdokkaat:

- Aku Ankka

- Kirkkovene

- Mustanaamio

- Tex Willer

- Peräsmies

Kun joku kansanedustaja olisi peruutusäänien myötä saanut lähtöpassit tehtävästään, eduskunnan virkailijat suorittaisivat varjokansanedustajien vaalin ääntenlaskennan perutusäänien mukaan ja mikäli esim. Aku Ankka voittaisi, he veisivät tyhjälle kansanedustajan istuimelle luonnollisen kokoisen Aku Ankan pahvikuvan joka pysyisi siinä aina eduskunnan toimikauden loppuun saakka. Mikäli vaalikauden aikana kenkää saisi useampi kymmenenkin kansanedustajaa, voisi sarjakuvahahmoilla sekä feminiinisen suvunjatkamisvälineen symboleilla täytetty eduskunnan istuntosali muuttua hyvinkin suosituksi turistinähtävyydeksi. Jos eduskunnassa vierailevalta turistilta otettaisiin tommonen parinkymmenen euron pääsymaksu, niin se kuittaisi kokonaisuudessaan hyvän summan yleensä perin kalliiksi käyvän eduskunnan kuluista. Mainoslauseena voisi olla ”kuka tarvitsee Guggenheimia, onhan meillä jo eduskunta”.

No hoksattiinhan me, että systeemissä on tietynlainen miina, eli enemmistö peruutetuista äänistä menisi luonnollisesti hallituspuolueille, ja nykytilanteessa se saattaisi aikaan jopa demareitten, vasureitten ja vihreitten ehdottoman enemmistön ja sitä myötä hallituksen ja siitäkös ne hurjaksi herkeisivät. Tämän vuoksi D´Lötjösen menetelmään kuuluisi se, että mikäli poistettujen kansanedustajien määrä ylittäisi yhden kuudesosan, ei eduskunnalla enää olisi oikeutta tehdä muutoksia perustuslakiin ja mikäli poistettujen määrä ylittäisi puolet, ei hallitus saisi enää toimia kuin toimitusministeristönä ja eduskunta lähinnä pasianssin pelaamiseen keskittyvänä toimituseduskuntaistona.

Siinä uutta löylytaukoa viettäessämme tuumimme, että kyseinen D´Lötjösen menetelmä kohtaisi varmaankin suurta kritiikkiä. Saattaisipa joku todeta, että kyseisen menetelmän myötä Suomen eduskunta menettäisi arvovaltansa, toimintakykynsä sekä toimintamahdollisuutensa ja muuttuisi käytännössä pelkäksi vitsiksi. Siihen meillä olisi ollut olutta hörpätessämme selvä vastaus. Onhan meinaan niin, että vallan keskityttyä EU:hun on eduskunta jo muutenkin menettänyt arvovaltansa, toimintakykynsä sekä toimintamahdollisuutensa.

Ja kun sitä myötä eduskuntamme on jo de facto täysi vitsi, niin miksei tehdä siitä sellainen myös de jure? Ainakin voisimme mainostaa, että Suomi on maa, jossa äänestäjän kuluttajansuoja otetaan äärimmäisen vakavasti.

Niin että tämmösiä me Lötjösen kanssa tuumailtiin, me mitään mistään ymmärtämättömät raappahousujätkät siinä vihalöylyjen hyväilyssä, mukavassa syyskelissä, auringon pikkuhiljaa laskiessa Hyijärven taakse. Ja siinä meillä tuli sellainen yhteinen tunne, että mahtaiskos ammattipoliitikon selkäpiissä käydä aika ajoin sellainen kylmä väre, ja mieleen tulla ajatus, että seuraavatkos ne perkeleen hallintolampaat sitä, mitä me täällä Eduskunnassa oikein puuhaillaan? Ovatko ne perkeleet ruvenneet ihan hävyttömiksi?

Oheisessa kuvassa D´Lötjösen menetelmän mukaan valittu eduskunta toimikautensa puolivälissä.

24.11.2015: Kaksi lisäystä. Eli ensimmäisenä muistutus, että EU pyrkii tuhoamaan ampumaurheilun ja myös sitä kautta reserviläistoiminnan tyystin. Tästä linkistä pääsee äänestämään asiaa vastustavaan adressiin.

Ja toisena lisäyksenä suvaitsevaista logiikkaa aidoimmillaan: