Helsingissä,
näinä päivinä
Vanha ja
arvostettu vasemmistopoliitikko istui tietokonepöytänsä ääreen mukavalle
tietokonetuolilleen. Hän aukaisi tietokoneen ja katseli tuoreita päivityksiä
Pariisin tapahtumista. Hänen pitäisi tietysti tällä hetkellä itsensäkin
naputella julkilausumaa, jossa hän toteaisi kootut latteudet, eli pelolle ei
saa antaa valtaa, rajojen sulkeminen köyhdyttää kaikkia osapuolia,
terrorismilla ei ole mitään tekemistä islamin kanssa ja ennen kaikkea hänen
tulisi olla huolissaan siitä, että iskujen myötä asenneilmasto kiristyisi jopa
äärioikeistolaiseen suuntaan. Hän ei ollut naputtanut sanaakaan, sillä hän tiesi
oikein hyvin niiden onttouden.
Eikä häntä
huvittanut tällä hetkellä olla tiedostava yksilö muutenkaan, vaikka se oli
ollut hänen uransa ja ammattinsa jo vuosikymmeniä. Sillä hän odotti ystävää,
joka tulisi pian käymään. Varsin uutta ystävää, mutta päivä päivältä
rakkaammaksi muuttuvaa. Kyseinen ystävä antoi hänelle mahdollisuuden siihen,
mihin hän ei ollut pystynyt sitten lapsuusvuosien eli katsomaan itseään peiliin
ja tunnustamaan, mitä siellä näki. Tietokonepöydän hän oli valinnut istumapaikakseen
tarkoituksella, sillä sen laatikoissa olisi jotain, mitä hän tänään tarvitsisi.
Mutta sen aika olisi myöhemmin. Nyt hän tarvitsisi viinaa, ja sitä varten
hänellä oli pöydällä täysinäinen viskipullo sekä myös algerialaista punaviiniä
joka oli hänelle nuoruudestaan niin rakasta. Sen lisäksi hänellä oli pullo
olutta, jonka hän ajatteli juoda ensimmäisenä.
Veteraanipoliitikko
otti tietokonepöydälle valmiiksi laittamansa korkinaukaisijan ja aukaisi sillä
huurteisen olutpullon. Sitten hän vei pullon huulilleen, kallisti sen noin
neljänkymmenenviiden asteen kulmaan, että olut virtaisi oikein hyvin ja
ajatteli, että näin hyvälle tämä olut varmaan maistuu myös sille työmiehelle,
joka perjantaina aloittaa työviikkonsa jälkeen viikonloppunsa ja juo sen
oluensa samassa kulmassa. Ansaittuun janoon, joka häneltä itseltään oli koko
elämänsä aikana jäänyt kokematta. Viideltä saunaan ja kuudelta putkaan vai
mitenkä se Irwin oli laulanut. Olisi kyllä aikanaan tarvinnut kokeilla noita
työhommia, niin olisi tiennyt, että mistä on vuosikymmeniä tullut puhuttua.
Jotenkin se vain jäi kokeilematta. Kun eihän siihen ollut varsinaista
taloudellista tarvetta eikä se loppujen lopuksi ollut muutenkaan kiinnostanut.
Sillä tiesihän
vanha ja arvostettu vasemmistopoliitikko, että hän oli prototyypin salonkisosialisti,
joka saattoi kyllä mielellään puhua työväen asioista, mutta niihin asioihin
hänellä ei ollut minkäänlaista todellista kosketuspintaa. Taloudellinen pohja
oli turvattu jo syntymän pohjalta eikä akateemisen vasemmistopoliitikon ollut
koskaan tarvinnut lähteä leipänsä eteen tekemään varsinaisia töitä. Yliopisto,
metelöiminen, riekkuminen ja yleinen humanistin ja pasifistin esittäminen oli
ollut hänelle sopivampi uravalinta. Siinä kun eivät kädet likaantuneet. Omatunto
ja moraali siinä kyllä paskaantuivat, mutta se ei ollut vasemmistolaista
veteraanipoliitikkoa haitannut. Ennen kuin nyt. Kun hän oli löytänyt uuden
ystävänsä.
Itsekseen hän
oli kyllä aika ajoin ihmetellyt, miksi oikeita töitä tekevät rautakourat olivat
säännöllisesti äänestäneet hänen puoluettaan, vaikka se oli jo 1970-luvulta
alkaen ollut hänenlaistensa tyyppien miehittämä, tai ehkä olisi viisaampaa
sanoa että henkilöittämä. Eihän hänellä, eikä hänen kaltaisillaan ollut
pirunkaan havaintoa siitä, että mitä se tavallinen duunari ajatteli ja
minkälaista hänen elämänsä oli. Hän vain tuputti duunareille omia
internationalistisia ajatuksiaan. Tai no, olihan hänkin tajunnut, että duunari
oli sosialisti sen vuoksi, että sosialistinen puolue tekisi hänestä
kapitalistin. Ainakin jonkun sorttisen. Että duunarilla olisi omakotitalo, auto
ja kesämökki. Se sille riittäisi. Ei sitä kiinnostanut joku kansainvälinen
solidaarisuus, eikä se, miten joku tansanialainen jätkä mahtoi pärjätä, vaikka
vasemmistoveteraani sen asian tärkeyttä oli niin kovin julistanut. Hänen
mielessään kävi ajatus, että hänen äänestäjäkuntansa oli oikeastaan aika
sokeaa. Se, mitä hänen puolueensa tarjosi oli kohtalaisen paskaa tuotetta joka
oli jo aikaa pyrkinyt aivan muuhun kuin tavallisen suomalaisen duunarin hyvään
ja duunari oli siitä huolimatta ostanut hänen tarjoamansa tuotteen täysin
nieleskelemättä.
Missähän se uusi
ystäväni oikein viipyy, tuumasi veteraanipoliitikko, ja samalla huoneeseen
pöllähti rikinkatkuinen savupilvi.
No niin,
tulithan sinä, tuumasi veteraanipoliitikko ja kaatoi samalla tulijalle tukevan
moukun viskiä ja sen jälkeen itselleen samanlaisen sekä samalla kaatoi lasin
täyteen punkkua. Tänään ei viinasta pihtailtu. Jos viina loppuu kesken, niin
baarikaapista löytyy aivan varmasti lisää. Ansioituneen vasemmistopoliitikon
vieraaksi tullut Epäilyksen Piru kiitti viskistä, otti tukevan moukun, ähkäisi
ja sanoi sitten:
- Morjens.
Tämäkö on nyt se ilta sitten?
- Joo, tämä se
on. Nuo Pariisin tapahtumat tai oikeastaan se lässytys, mitä minultakin
oltaisiin niitten tiimoilta odotettu oli se korsi, joka katkaisi kamelin selän.
Mutta on kyllä mukavaa, että olet tässä seuranani. Minusta tuntuu, että olet
ainoa ihminen, tai no, en kai voi varsinaisesti sanoa että ihminen mutta jotain
sinne päin kumminkin, jonka kanssa olen voinut olla täydellisen rehellinen.
Enhän minä hitto soikoon ole pystynyt olemaan rehellinen edes itselleni. Mutta
sinä olet aukaissut silmäni. Ja aukaissut tavalla, jota en olisi vielä hetki
sitten kuvitellut olevan edes mahdollista.
Epäilyksen Piru
kallisti päätään, hymyili pirullisesti niin kuin pirujen, alempiarvoistenkin
tyyliin kuuluu ja totesi sitten:
- No, jos olet
tähän päätynyt, niin käydäänkö vielä läpi että miksi?
Viskiään hörsivä
poliittinen veteraani vastasi:
- No käydään
vain. Mutta jätetäänkö se YYA-vaihe pois? Mitäs siitä enää mutisemaan.
- No joo,
jätetään vain. Ainakin pääpiirteissään. Se vaihe niin Suomen kuin sinun
historiassa kuitenkin pohjautui pakkoon. Pohjimmiltaan kumminkin. Silloin oli
190 hyvää syytä olla nöyränä ja jokaisen syyn nimi oli moottoroitu
jalkaväkidivisioona. Kieltämättä silloin kannatti kumartaa itään ja pyllistää
länteen, kun se bilateraalinen kauppakin toimi niin mainiosti. Mutta sitä et kai
sentään voi kieltää, että menihän sekin vähän överiksi. Niin sinulla kuin koko
valtiolla. Kun sinä törppö menit, uskoit ja omaksuit ihan tosissasi sen
YYA-epistolan.
- No menihän se
juu ja uskoinhan minä, en minä sitä kiellä. Ja muillekin sitä tuputin minkä
ennätin. Näin jälkeenpäin ajatellen minä tajuan sen, että sodanjälkeinen
politiikkosukupolvi lässytti sitä liturgiaa, kun sen tajusi, että niin on pakko
tehdä. Se miellytti Neuvostoliittoa, jolle muoto oli tärkeämpää kuin sisältö. Mutta
minä reppana menin ja uskoin sen liturgian itsessään. Ja ihan täysillä. Voit
uskoa, että näin jälkeenpäin hävettää. Mutta silloin minä ajattelin, että tämä
ajattelutapa on jotain uutta, jotain raikkaampaa, jotain demokraattisempaa.
Demokraattisempaa, voi helvetti. Minä ihan oikeasti fanitin hirmuvaltaa, joka
tiesi demokratiasta vähemmän kuin lehmä Jeesuksesta. Hyödyllinen idioottihan
minä olin, en minä sitä kiistä. Ja ollessani hyödyllinen idiootti pystyin
nostamaan itseni valtakunnan älyköksi.
Epäilyksen Piru
katseli veteraanipoliitikkoa oikein pirullisesti ja sanoi:
- Mutta
mennäänkös sitten vuoteen 1990 ja asioihin, jotka tapahtuivat siitä eteenpäin?
- Onko ihan
pakko?
- No ei
tietenkään ole ihan pakko, mutta kun ottaa huomioon sen, minkä ratkaisun sinä
olet päättänyt tehdä, niin saattaisi olla vielä kumminkin hyvä käydä näitä
asioita läpi. Silloin tuli Suomeen ne somalit. Etkä sinä tehnyt mitään asian
eteen. Vaikka hyvin tiesit, että mitä niitten kanssa tuleman pitää. Eiväthän ne
edes tulleet mistään Somaliasta, vaan Lumumba-yliopistosta Moskovasta kun Igor
totesi, että näitten jätkien elättäminen loppuu.
Vasemmistolainen
veteraanipoliitiikko veti ykkösellä naamaansa lasillisen punkkua ja totesi:
- Niin no, Mohamed
Siad Barren eliittiähän ne olivat. Totta kai minä sen tiesin. Mutta näin
silloin niissä jonkunlaisen uuden ideologisen astinlaudan sen tilalle, mihin
olin koko poliittisen urani ajan nojannut. Jotain uutta, mitä minä olin silloin
epätoivoisesti etsimässä. Kun se entinen oli romahtamassa. Ja monikulttuurisuus
ja mitään kyseenalaistamaton suvaitsevaisuus oli vastaus toiveisiini. Termihän
tietysti lanseerattiin suomalaisessa mediassa vasta paria vuotta myöhemmin,
mutta tajusin itse jo silloin, että Neuvostoliitto on hajoamassa ja minä
tarvitsen uuden ideologisen pönkän, johon nojata.
- Sillä jos sitä
ei olisi ollut, niin sinä olisit joutunut ajattelemaan itse?
- No nimenomaan.
Ja kun sinä nyt lyhyen, mutta oikein palkitsevan tuttavuutemme aikana olet
oppinut minua tuntemaan, niin enhän minä olisi siihen pystynyt. Ajatella
itsenäisesti? Hei, minä olen akateeminen vasemmistolainen hei. Yliopistollinen ylipalkattu
ja yliarvostettu paskanjauhaja jonka koko olemassaolo ja arvostus pohjautuu
siihen, että minä olen akateeminen vasemmistolainen. Minä olen julkisesti ja
tunnustetusti älykäs, oikeastaan vasemmiston älykkäintä kärkikaartia ja
maineeni perustuu siihen, että jossain vaiheessa vain todettiin, että minä olen
älykäs. Miettimättä yhtään miksi. Minä olen vähän niin kuin Jörn Donner, mutta
Donnerkin on minua astetta edellä, sillä pääsihän hän sentään köllimään
Afrikassa nätin alastoman neekeritytön vieressä. Minä taas, no, puhua
mälkyttäminen on ollut ominta alaani. Minua voisi verrata heppuun joka sai
kolmannen kunniamerkkinsä siksi, kun se oli saanut toisen, toisen siksi kun se
oli saanut ensimmäisen ja sen ensimmäisen siksi, ettei ollut saanut vielä
yhtään.
Epäilyksen Piru
viittasi sormellaan viskipulloon, johon vasemmistoveteraani vastasi
nyökkäyksellä ja kädenheilautuksella. Piru kaatoi viskimukin täyteen, otti
hörpyn, ähkäisi ja totesi sitten:
- No entäs kaksikymmentäviisi vuotta sen jälkeen? Kun
katsotaan kovasti arvostettua uraasi sen aikana. Sinä näit, mitä etnisesti
edistyksellinen maahanmuutto aiheuttaa. Väkivaltaa, kuolemaa, raiskauksia ja
ihmisryhmän, joka on nostettu pyhälle ja arvostelemattomalle jalustalle vaikka
sen ylläpitäminen ja elättäminen on ollut kalliimpaa ja vahingollisempaa kuin
mikään ihmisryhmä Suomen historiassa tätä ennen. Olet tiennyt tämän koko ajan.
Ja silti olet toiminut niin kuin olet toiminut. Täysin tietoisesti.
Syyntakeettomuuteen on turha vedota.
Vasemmistolainen
veteraanipoliitikko veti viskihuikan ykkösellä huiviinsa ja kaatoi uuden
tilalle. Hän katsoi sitä vähän aikaa ja veti senkin ykkösellä huiviinsa kaataen
sen jälkeen uuden. Sitten hän alkoi puhua:
- Niinhän minä
tein. Mutta sinä, Helvetin lähettiläs ja kieltämättä paras ystäväni unohdat nyt
yhden asian. Minä olen koko urani ajan puhunut yhteiskunnasta, ihmisistä ja
tulevaisuudesta. Mutta täytyyhän sinun tajuta, että tosiasiassa olen koko ajan
ollut kiinnostunut vain itsestäni. Itsestäni ja julkisesta kuvastani
suomalaisen sosialistisen liikkeen kärkiälykkönä. Totta kai minä olen ollut
tietoinen siitä, mitä minä olen saanut aikaiseksi. Mutta minä en ole
välittänyt. Ei minua ole kiinnostanut joku raiskattu tai tapettu suomalainen. Tai
muunkaan maalainen. En minä ole heitä koskaan nähnytkään. Vaikka olenkin
tunnettu ja tunnustettu sosialisti, niin olen varsinaisista kansalaisista ollut
koko ikäni ja urani aikana yhtä kaukana kuin sanotaanko vaikka Hugh Hefner.
Joka häiskä sekin on toisaalta elättänyt itsensä omalla luomuksellaan eikä
valtion rahoilla. Mitä minä taas en ole tehnyt. Olen ollut syöpä, joka on
vaatinut elimistön nauttimaan syövästään.
- Ja tiedän,
että minua on haukuttu vastenmieliseksi besserwisseriksi. No, sellainenhan minä
olen. En minä sitä kiistä. Eikä se ole mielestäni ollut edes mitenkään
vastenmielistä. Ei se minua ole hävettänyt. Se on se, mitä minä olen. Tai ei se
ainakaan tähän asti ole hävettänyt. Tunnustan toki, että olen älyllisesti
laiska ihminen, joten pohjaan besserwisserismini siihen, mikä helppoa on ja
millä saa älykön maineen mahdollisimman helpolla tavalla. Kun se
besserwisserismini uppoaa haluttuun kuulijakuntaan niin helposti. Näin ollen
onhan se herra nähköön luonnollista, että olen syyttänyt tavallisia suomalaisia
suvaitsemattomiksi raappahousupelleiksi, kun ne eivät tajua heille haittaa
tekevän ilmiön ihanuutta. Poliitinen urani on keskittynyt minuun, ja vain
minuun. En minä muusta ole välittänyt.
Epäilyksen Piru
katseli veteraanipoliitikkoa pirullisesti tuumien, että kuinkahan moni
akateeminen vasemmistolainen sanoisi saman jos sattuisi saamaan
rehellisyyskohtauksen ja sanoi sitten:
- Ja nyt olet
päättänyt sovittaa tekosi. Aiotko tehdä julkisen avautumisen, jossa kerrot,
että kaikki mitä olet tehnyt on tapahtunut oman egosi ruokkimiseksi ja sitä
kautta kansalaisten vahingoksi? Niitten kansalaisten, joitten etua sinä olet
väittänyt ajavasi?
Pitkän uran
tehnyt vasemmistopoliitikko otti ison huikan nuoruudestaan niin rakasta
algerialaista punaviiniä ja vastasi:
- Ei minusta ole
siihen. En minä voi tehdä sitä suorassa lähetyksessä. Sen verran paskahousu
minä olen. En kestä kasvojeni menetystä. Ainakaan elävänä.
Epäilyksen Piru
virnisti pirullisesti ja totesi:
- Mutta
sittenhän on jäljellä vain se toinen vaihtoehto.
No niinhän se
on, totesi pitkän linjan vasemmistoveteraani ja aukaisi tietokonepöytänsä
vasemman ylälaatikon ottaen sieltä esille paperin ja kynän. Hän alkoi
kirjoittaa:
Olen pahoillani. Kaikki. minkä olen tehnyt urani
aikana on tapahtunut vain ja ainoastaan oman egoni ja oman urani
pönkittämiseksi. Olen pönkittänyt niitä sillä lailla, että olen laittanut
tavallisen suomalaisen ihmisen maksumieheksi ja olen sitä myötä vaatinut ja
pakottanut hänet viranomaispäätöksellä rakastamaan jotain, joka ei häntä
todellakaan rakasta ja joka on hänelle kallista, haitallista ja vaarallista.
Jos olisin tajunnut silloin aikoja sitten, mitä saisin toiminnallani aikaiseksi,
niin todennäköisesti en olisi silloinkaan toiminut toisin. Sillä minä olen
poliittinen opportunisti, totaalisen täynnä itseäni ja muutenkin kertakaikkisen
paska jätkä. Toivottavasti tulevat sukupolvet säästyvät kaltaiseltani syövältä.
Olin väärässä. Olin koko ajan. Ja tiesin sen koko
ajan. Silti toimin niin kuin toimin. Minulla ei ole mitään, millä voisin
puolustella tekemisiäni. Pyydän vielä kerran anteeksi, vaikka tiedän, etten
sillä voi poistaa tekemääni pahaa. Ja hyvät ihmiset, älkää enää äänestäkö mitään
valtapuolueita. Sillä niitten puolueitten koneistojen broilerihautomossa
haudotaan uusia minuja jatkuvasti.
Vasemmistolainen Veteraanipoliitikko.
Hän laittoi
kirjoittamansa paperin muovitaskuun, ettei se tahriintuisi siinä, mitä pian
tapahtuisi ja laittoi sen pöydälleen. Tämän jälkeen hän aukaisi
tietokonepöytänsä oikean ylälaatikon ja otti sieltä esille venäläisen, tai no,
tarkemmin sanottuna neuvostoliittolaisen 7,62-millisen Tokarev TT 33-pistoolin,
joka oli ollut hänellä siellä jemmassa jo iät ja ajat. Tokihan hän itse oli
julkisuudessa todennut, että aseita ei saisi olla kuin viranomaisilla, mutta
hän oli laskenut itsensä eliittiin ja todennut, että se, mitä hän opettaa ei koske
häntä itseään. Veteraanipoliitikko kaatoi itselleen vielä yhden viskin ja huitaisi
sen huiviinsa. Vedänpähän viimeiset, totesi hän. Sitten hän sanoi Epäilyksen
Pirulle:
- Olen varma
ratkaisustani. Mutta minua pelottaa silti. Voisitko pitää minua kädestä?
- Voinhan toki.
Veteraanipoliitikko
latasi pistoolinsa ja tarttui Epäilyksen Pirua kädestä. Sen jälkeen hän pisti pistoolin piipun kitalakeensa ja painoi
liipaisinta. Yhdet Suomen sodanjälkeisen historian älykkäimpinä pidetyt vasemmistolaiset
aivot lennähtivät vastapäiselle seinälle.
Epäilyksen Piru
irrotti otteensa edesmenneen poliitikon kädestä, kaivoi esille Helvetillisen
Tabletin ja lähetti viestin:
TEHTÄVÄ
SUORITETTU. KOHDE TULOSSA.
Vastaus tuli
pian:
HYVÄÄ TYÖTÄ.
TÄÄLLÄ KOHDE SAAKIN SITTEN TUTUSTUA DUUNARIN IÄNKAIKKISEEN ELÄMÄÄN KAIKKINE
VIVAHTEINEEN.
Yläkerran asukas
oli kuullut laukauksen ja soittanut hätäpuhelimeen. Hälytyskeskuksen työntekijä
oli huomannut, että kyseinen osoite kuului erikoismerkittyihin osoitteisiin ja
hoidettuaan sekä ambulanssin että poliisin paikalle, hän soitti määräystensä
mukaan myös poliisihallinnon päivystävälle totuudenpimittämiskomisaariolle,
joka lähti välittömästi paikalle. Komisaarion koulutusta ja kokemustahan ei
oltu pilattu varsinaisella poliisikoulutuksella ja poliisityöllä, vaan hän oli
taustaltaan puhtaasti demlalainen lakimies. Saavuttuaan paikalle hän läväytti esiin
henkilökorttinsa ja totesi tylysti:
- Valtuuksieni
perusteella tarkastan paikan, ennen kuin mitään muuta tutkintatoimintaa
tapahtuu.
Sen jälkeen hän
katsoi itsensä ampunutta vasemmistoveteraania ja huomasi hänen muovitaskuun
laittamansa kirjeen. Totuudenpimittämiskomisaario luki kirjeen ja totesi, että
hän vie tämän mukanaan. Tämä ei kuulu varsinaiseen poliisitutkintaan ja te
poliisit ette ole koskaan nähneet tätä paperilappua. Jos haluatte säilyttää
virkanne. Totuudenpimittämiskomisaario ajoi välittömästi Vasemmistopuolueen
puheenjohtajan luokse ja antoi kirjeen
hänen luettavakseen. Puheenjohtaja luki kirjeen ja totesi:
- Ei… ei… ei… ei
brrgele tätä voi laskea julkisuuteen.
Sen jälkeen hän
laittoi kirjeen silppuriin. Epäilyksen Piru lennähteli hänen ympärillään, mutta
niin omatuntonsa, moraalinsa kuin henkisen selkärankansa näivettänyt
puheenjohtaja ei edes huomannut otuksen olemassaoloa.
Seuraavana päivä
Vasemmistopuolueen puheenjohtaja kirjoitti muistokirjoituksen kuolleesta
veteraanipoliitikosta. Siinä hän kertoi tavanneensa hänet päivää ennen hänen
kuolemaansa ja totesi edesmennen vasemmistolaisen liikkeen veteraanin sanoneen,
että suvaitsevaisuus ja monikulttuurisuuden edistäminen oli hänen mielestään vasemmistolaisen
liikkeen suurin tehtävä. joka meni kaiken muun yli. Huolimatta maailmalla
tapahtuneista kiusallisista yksittäistapauksista.
28 kommenttia:
Sipilä ja Niinistö jatkavat saman paskamantran toistamista: tätähän (siis Pariisin kaltaisia tilanteita) ne turvapaikanhakijat juuri pakenevat! No, heittää tuo logiikka hiukan taas kerran: nehän tuovat oman väkivaltansa mukanaan! Ainakin kaksi Pariisin terrori-iskujen tekijöistä oli hiljattain maahan Syyrian passilla saapuneita. Se, että nämä puhuivat ranskaa, ei todista mitään, väärennettyjä Syyrian passeja lienee viimeisen arvion mukaan n. 50 TUHATTA liikeellä, ja Tunisia, jossa ranskaa puhutaan, on kansainvälisten arvioiden mukaan numero uno isis-sotilaitten lähettäjänä.
Juttelin juuri puhelimessa hyvän ystäväni, kiinalaisen lääkärin kanssa. Kovat olivat lääkkeet ja neuvot eurooppalaisille: tehkää niin kuin me, teloittakaa muutama tuhat muslimimiestä niin kuin me teimme Yunnanissa ja Xinjiangissa, niin on hiljaista vähän aikaa, Jos hiljaisuus ei jatku, teloittakaa lisää nuoria miehiä, joskus nekin loppuvat!!! Kiinalaiset päästivät hunnit maahansa, ja kesti 300 vuotta ajaa ne pois!
Mainio kirjoitus taas. Tuli ihan mieleen tämä yksi akateeminen vasuri, mikäs sen nimi nyt olikaan, en millään muista...Eino Sireenipuroko se nyt oli, tai ainakin jotakin sinne päin...
Terve, Ykä
Jälleen kerran terävää tekstiä. Harmi että se kuitenkin menee yli vasemmistolaisen hilseen..
Kyseinen Herra T on menestynyt viime vuosina ainoastaan suvakkitoimittajien ansiosta, joita mediassa kun mediassa riittää. He pitävät häntä oikein oraakkelina. Hän tunnollisesti ilmestyy aina paikalle kommentoimaan sitä sun tätä.
Yhdessä rouva J:n kanssa oikeita Suomen yhteiskunnan tuholaisia. Kävi hyvin ilmi rouvan asenteet Ylen radiohaastattelussa Halla-ahon ollessa myös haastateltavana.
Ei tähän asti nyt niin väliä ollut sotien jälkeen, mitä nämä paskiaiset puuhasivat. Kekkonen oli kusipäisyydestään huolimatta kaveri, joka piti nämä kommarit edes jotenkuten kurissa Suomessa. Vaikka sitten itse käyttikin Neuvostoliittoa oman valtansa pönkittämiseksi.
Nyt matutulvan myötä todellista suurta vahinkoa on syntymässä ja nopeasti, kun nämä ovat nyt toteemipaaluina suvakkien keskuudessa. Hallituksessa ainoa ministeri, joka kamppailee tosissaan vastaan, on Mäntylä sosiaali- ja terveysministerinä.
No onneksi se toimittajien harjoittama suvakkipropaganda ei enää mene lävitse, kääntynyt itseänsä vastaan. Olen huomannut, että etenkin monet naiset ovat ryhtyneet ihan äärinuiviksi ja sieltä tulee aika kovaa tekstiä takaisin.
Kommarien vallan tiputti Neuvostoliiton romahdus. Ehkäpä suvakkien vallan tiputtaa Ruotsin romahtaminen. 1000-2000 per päivä lisää on niin hurja määrä majoittaa ja syöttää, että ei siihen kovin kauaa enää mene. Voi myös alkaa valitettavasti helvetillinen terrori-iskujen aalto Euroopassa. Se jos mikä nuivistaa nopeasti.
On ollut opettavainen kokemus tämä syksy. Olen oppinut, että tuholaisia voi olla ihan hyvinvointivaltiossakin. Tähän asti sitä lapsellisesti oletti, että ei niitä ole tai ei niillä ole valtaa. Senkun nyt laidassa horisevat omiansa. Tai ei ne nyt niin pitkälle menisi, että yhteiskunnan perusrakenteet vaarantuu. Kyllä ne vaan menee, jos vallan saavat.
Aah,näin kun se menisi,vieläpä x50 000,niin jollain lailla maa ehkä pelastuisi!Ranskan sodan ensitaisteluiden jälkimainingeissa nämä vasemmisto- ja liittovaltiouskovaiset suvakit ovat jo tehneet oksettavia tekopyhiä ulostulojaan ja kauhistelujaan asiasta,jonka ovat saaneet aikaan ihan itse.Kaikkein ällöttävintä oli Mama-Europan eli pöhöttyneen Merkelin vinkuminen-ehkä suurin yksittäinen jihadia Euroopassa edistänyt poliitikko.Että saksalaiset nyt itkevät yhdessä ranskalaisten kanssa...mitä sontaa.Ihan Merkelille tiedoksi:saksalaiset ovat jo kuukausia itkeneet sinun politiikkasi seurauksia-raiskattuja lapsiaan ja sukulaisiaan,pahoinpideltyjä,tapettuja ja ryöstettyjä veljiään ja siskojaan,sotkettuja ja vandalisoituja kyliään ja kaupunkejaan sekä kutistuvaa liikkumatilaansa ja milipiteenvapauttaan omassa maassaan!Jos olisi ilkeä,niin voisi sanoa,että me suomalaiset nauramme aikanaan yhdessä jäljellä olevien saksalaisten kanssa haudallasi-valiettavasti elät ilmeisen pitkään-mikäs pahan tappaisi.
Kuvailemasi suomalaispoliitikot,Orpo etunenässä(kyllä voi laskea vasemmistoidiootiksi)on jo todennut suomalaisen miehen ja heidän muodostaman äärioikeiston suurimmaksi turvallisuusuhkaksi Suomessa!Kiitos tästä-koska en halua maahan islamilaista kulttuuria ja heidän jihadiaan,vaan haluan Suomen pysyvän turvallisena ja järjestyneenä yhteiskuntana,jossa lapsemmekin voivat elää ja tehdä työtä,olen siis äärioikeistolainen turvallisuusuhka kotimaassani!Terveisiä perseestä vaan teillekkin,Suomen poliitikot:Suomen suurin uhka olette juuri te,vasemmistomediaa nuolevat poliitikonretaleet,joiden takia seuraavissa vaaleissa ei voi äänestää ketään teistä maamme raiskaajista-olette tuoneet Suomen demokratian tiensä päähän,siis pitäkää tunkkinne ja nauttikaa seurauksista,sillä ei tämä Pariisiin jäänyt...
T:Vesku
Eiköhän tuosta tule jo kunnianloukkaussyyte.
Mahdollisesti useampikin.
Tervehdys Castorille, Juha R:lle, Varakaanille, TimoT:lle, Veskulle ja Snowcamolle. Kirjoitushan ei koske ketään nimettyä henkilöä, vaan se on jonkun sortin kooste tietyn aikakauden vasemmistopoliitikoista.
Ja niin kuin Castor totesi, niin nyt on kovasti menossa Pariisin tapahtumien valkopesu. Ideana on, että eletään just niin kuin tähän asti ja niinhän sitä eletäänkin. Kunnes jonkun ajan päästä taas lojahtaa.
Hyvä kertomus ja sopii tosi moneen suomalaiseen nyky-poliitikkoon, ei pelkästään vasemmistolaisiin. Risto Rytin rinnalla he ovat ns. p*skanjauhajia, p*skahousuja ja pelkkiä puhuvia päitä vailla substanssia. Brysselistä on tullut uusi Moskova ja hinku hyvinpalkattuihin virkoihin on kova, niin kova että oma isänmaa ja kansa ollaan valmiita uhraamaan.
Tässä pari Irwinin biisiä kuvailemaan meikäläisen tunteita:
Ystävälliset terveiset hallitukselle ja Poliittisesti ei-ihan-korrektia. Tuon viimeksimainitun kappaleen kun tekisi nykyään, taitaisi joutua sekä artisti että sanoittaja tutkintovankeuteen...
- Soomepois Eestist -
Koraanilla, muslimeilla, islamilla, allahilla, muhamedilla, jihadilla, intifadalla, islamismilla, panislamismilla, imaameilla, islamistisilla terroristeilla tms. ei ole mitään tekemistä islamin kanssa.
On hirvittåvä rikos huomauttaa, että jotkut ovat ennakoineet ja ennustaneet oikein ja toiset väärin sen suhteen, että mitä islamin leviäminen Eurooppaan, Pohjoismaihin ja Suomeen tuo tullessaan. Suvaitsevaiston erehdyksistä muistuttaminen on kansainvälinen sotarikos.
On olemassa myös maltillisia ja kansantaloudelle sekä kulttuurille hyödyllisiä muslimeja, joten islamin - ja sitä kautta kaikkien muslimien - syyttäminen islamin ja muslimien teoista ja niiden seurauksista on väärin. Sitä paitse ne maltilliset muslimit ovat molemmat ihan mukavia naisia vaikka eivät uskallakaan liikkua julkisuudessa ilman massiivisia turvatoimia.
Internationalistisen sosialismin, kulttuurimarxilaisuuden ja nationalistisen sosialismin historiallista ja ideologista kytkentää ei saa tuoda julkisesti esille. Se olisi kulttuurisosialisteille ja internationalistisille marxilaisille ihan liian noloa.
Eikun....
Suosittelen muuten Altenstedtin teosta "Stella Polaris" aiheesta kiinnostuneille. Siinä on joiltain osin pientä analogisuutta nykyiseen. Sitä paitsi Aladir Paasosen ja Reino Hallamaan tapaisista henkilöistä on kiinnostava lukea.
Mulle on nyt yksi juttu vähän epäselvä...
Kun katkeamattomassa ja luonteeltaan yhtenäisessä toisiinsa ja islamiin mitenkään liittymättömässä yksittäistapausten sarjassa on yksittäisiä sattumuksia, niin niistä on helppo puhua ja kirjoittaa. Mutta mites tämmöisessä tapauksessa kun on monta toisiinsa liittyvää toisiinsa liittymätöntä yksittäistapausta? Onko kyse yksittäistapaussarjasta, sarjayksittäistapauksista vai tilastollisesti epätodennäköisestä toisiinsa liittymättömien yksittäistapausten rykelmästä?
Sinänsähän tämä semanttinen kysymys on jo tuttu löyhien kaveripiirien ja epäjengien kohdalta.
Tilanne alkaa mennä sillä tavalla vaikeaksi että jonkun on pian pakko laatia uu(ti)skielen kielioppi. Muuten julkisuuteen pääsee pahoja semanttisia, narratiivisia ja narraamista paljastavia kömmähdyksiä.
Pariisin jälkeenhän on ollut taas näitä mihinkään liittymättömiä saman sarjan tapahtumia, joiden tekijöistä ja motiiveista ei kukaan osaa aavistaa mitään etteivät musulmiinat vaan vedä pekonia nenäänsä.
Haluan turvapaikan. Haluan.
...btw, saas nähdä kuinka punaisen ristin tyttöjen perseet repee. Ne on niin hoikkia poikia ja akoulla isot perseet, että kohme mahtuu samalle reiälle touhuaan.
//////////
Tahdon Pahkasian takaisin,...
En tiedä, mutta tunnasn muutaman demarin. Ne äänestää SDP:ä, koska ne on aina äänestänyt. - MOlemmat on eläkkeellä, mua parivuotta nuorempia., molemmilla sydänleikkaus takana ja nyt vain juovat viinaa vaikka läkäri kieltää.
Molemmat (miehiä) äänesti Tarja Halosta, kun on niin ihana läski ja lutunen, semmonen samanlainen.
Ei, ei ei , ne äänestää sossua, koska sossu antaa niille rahaa, jolla ne voi jyypätä. Sitten kuun lopussa ne lähtee kerjuukierrokselle.
Onneksi en enää asu Suomessa ja Euroopassa.
Naurattaa vain kun katsoo vierestä, kuinka sossu nuolee allähin persettä. Saapahan suuomalainen akka kerrankin neekerin mulukkua ja beduiinin ympärileikattua kotona, ettei tarvii ulukomaille lähtä.
/////////////
En mää tiiä, tekisi mieli sanoa pahasti, mutta käy sääliksi. Ev.lut.Kyrkka, moskeija pystyyn, niin saadaan lisää rahaa.
///////////////////////////
Cheers man! (mulla on vielä yksi pullo olutta jääkaapissa, vaimo ei anna vieläkään sitä juoda. väsytetään...)
Suurkiitos mainiosta kirjoituksesta! Tosin, en usko, että toveri T. tästä kirjoituksesta itseään tunnistaisi - saatikka että se millään tavalla kolahtaisi hänen sisimmässään, siinä määrin paatunut olento on kyseessä.
t. Riku Raunioilla
ps. Halla-ahon face-päivitys siitä, kuinka ” jälleen uusi aikakausi alkaa Euroopassa” summaa erittäin terävästi poliitikkojen, median ja hyvien ihmisten toimet terrori-iskujen jälkeen …kannattaa lukaista.
Tervehdys Soomepoisille Eestist, Ano1:lle, Ano2:lle, Buurille Johannesbuurista ja Rikulle Raunioilla & kiitos kommenteistanne.
Somepois Eestist: Kyllähän tuo sopii myös nykyisiin oikeistopoliitikkoihin, jos sellaisiksi kokoomuslaisia vielä voisi sanoa. Aikanaanhan – joskus muinaisilla ajoilla – vallanpitäjähän saattoi jopa pyrkiä toimimaan kansalaistensa hyväksi. No, ehkä Suomen kansalaisuus kuuluu nykyisin koko maailmalle. Noita biisejä tuskin mikään nykyinen levy-yhjtiö uskaltaisi julkaista.
Ano1: Noinhan se menee. Ja me ollaan niitä rikollisia. Stella Polariksesta olen lukenut joskus kirjan, mutta taisi olla eri kirjoittaja.
Ano2: Tuo ”sarjayksittäistapaus” on terminä kyllä erinomaisen osuva. Saanen luvan käyttää sitä sopivassa saumassa?
Buuri: Pahkasika elää. Sen nimi on vaan nykyisin Eurooppa. Demareita äänestäviä säälin oikeastaan enemmän kuin vasureita äänestäviä. Vasurithan eivät edes väitä olevansa puolue, vaan jatkuvat bileet, jotka joku toinen maksaa.
Riku Raunioilla: Ollos hyvä. Kysehän ei ole varsinaisesti toveri T:stä vaan jonkunlaisesta prototyypistä, jossa on seassa myös akateemisvasemmistolaista tutkijaa. Jussi puhui asiaa, niin kuin puhuu aina.
Ans kattoo ny.
Luulenpa vain, että kunhan pöly laskeutuu niin normaalijargon hädänalaisista, vastuusta ja kansainvälisistä sopimuksista jatkuu.
Netissä me munattomat vain jatkamme päämme aukomista, samaan aikaan kun geelitukkaa lappaa maahan tyyliin puolentuhatta päivässä.
WW2 ja Adolf traumatisoi euroopan sikäli pahasti, että sallimme itsemme orjuutettavan koska holokausti.
Ykä, minä ja moni muu toki kitisee. Vaan kun ainoaa instanssia joka asialle jotain voisi tehdä eli väkivaltakoneistoa komentaa uniopiston käyneet akakoomikot, olemme aika avuttomia. Ykän haaveilemat suojeluskaartit ovat, niin, haaveita vain.
Orpot ja urpot pelkäävät leimautumista ja haluavat olla humaania. Siksi mitään ei tehdä. No ehkä hyvin jyrkästi irtisanoutudaan. Varmasti siinä tummakulma geelitukkaa pelottaa, notta.
Pitäisi pikku hiljaa alkaa ymmärtää, etteivät nämä kaikkein heikoimmassa asemassa olevat ymmärrä kuin aseiden kieltä. Näemme sen jo heidän käytöksestään vastaanottokeskuksissamme. He vaativat ja me suostumme. Luuleeko joku, että he ovat kiitollisia? Ei, he testaavat ja toteavat meidät heikoiksi ja viesti lähtee eteenpäin.
-KKi-
Jaa, niin.
Yrjölle ja muillekin tiedoksi. Globalisaatio pureskeli aikansa, maku loppui ja EU kilpailu sylkäisi minut tarpeettomana työttömyyden roskakoriin.
Nyt on aika pohtia, mitäs nyt tehdään? Jaa'a. Josko tekisin opinnot loppuun. Töitähän en enää tule saamaan. EX-yrittäjänä ja se viiskytveekin lähenee. Vähän epäkurantti työmarkkinoille, sano.
Vaan sauna on olemassa ja tappaa eivät uskalla, eivätkä tiineeks koirasta saa.
-KKI-
Tervehdys, KKi. Ykkösviestistäsi totean, että haluaisin kovasti olla eri mieltä ja sanoa, että järki kyllä voittaa, mutta milläs hitolla minä sen perustelisin. Ja kakkosviestiisi totean, että no voi sen perkele. Ei kai tässä voi kuin toivottaa voimia eloon. Vaikka aika voimattomia ne toivotukset ovat, sillä meidän ikäiset tyypit ovat työmarkkinoilla so last millenium. Viisikymppiset äijät ja naiset ovat tällä hetkellä viimeisessä työpaikassaan. Joillakin se kestää eläkkeelle. Valitettavan monella ei. Viralliselle Suomelle meitä ei ole edes olemassa.
Ykä.
Kyllä minä pärjään. EVP (Elän Vaimoni Palkalla). Ajttelin tehdä tutkintoni vihdoinkin loppuun. Töitä en tule saamaan.
Ja on tossa länttiä jota viljellä. Ei tämä maailmanloppu ole. Onpahan nyt paremmin aikaa mekastaa netissäkin. Ehkä jopa järjestöissä.
Tämä ei ole loppu. Ehkä alun loppu.
-KKi-
Erinomaisen osuvaa tekstiä, jollaista rikollisten maanpetturi-vallanpitäjiemme läpimädäksi sylikoiraksi korruptoituneesta valtamediasta, lue PROPAGANDA-mediasta ei suurennuslasillakaan löydä!
Tervehdys KKi:lle ja Anolle & kiitos kommenteistanne.
KKi: Lyckaa, voimia ja terveisiä rouvallesi. Ryssätkö ne linjasi veivät vaiko ketkä?
Ano: Ei löydy niin. Mutta virallisessa Suomessahan ongelmana eivät ole väkivaltaa kantaväestöä kohtaan harjoittavat maahanmuuttajat. Ongelma on minunlaisissa ihmisissä, jotka esittävät kysymyksiä.
Minun ikäinen koki aikoja, jolloin ei muita juuri tuntunut olevankaan kuin vasemmistolaisia. Eivät vielä silloin olleet veteraaneja, mutta nyt taitavat olla elleivät ole kuolleet maksakirroosiin, keuhkosyöpään tai dementiaan aivojen vähän käytön johdosta. Vielä elossa olevat vähättelevät silloista punikki-ihquaan, että oltiin niin nuoria ja sini(puna)silmäisiä. Marssittiin paremman yhteiskinnan puolesta. Sotainvalideja, isänmaallisia ja yrittäjiä mollattiin, mutta Urkin persettä nuoltiin. Se oli sitä aikaa kun lopetin äänestämisen. Tunsin itseni idiootiksi täyttäessäni äänestyslappua.Minä kävin 70-luvulla Neukuissa, enkä piru vie ymmärtänyt mikä siinä aatteessa oli niin pirun erinomaista, enkä kyllä ymmärrä vieläkään.
Näitä Pariisin yksittäistapahtumia on tullut seurattua sekä siellä että täällä. Yhteistä tuntuu olevan, että erityisesti imaamit ovat tuomitsemassa tätä verilöylyä.
Se kun kuulema ei ole islamia. Mutta kun islamia ei ole pahoinpitelyt tai raiskaukset tai muiden uskontojen mollaminen tai naisen alistaminen tai yleisesti mikään "moraalisesti" arveluttava käyttäytyminen, niin missä pirussa sitä ehtaa islamismia sitten esiintyy. Sitä humaania, erilaiset arvot hyväksyvää ja korkeaa moraalista etikkaa edustavaa islamismia. Sitä ei vaan missään ole tullut vastaan.
Ehkäpä en ole vaan hiffannut, voisiko joku kenties auttaa?
Tervehdys, Becker. Vaikka olenkin hieman nuorempi kuin sinä, niin muistan silti tuon ajan. 2010-luvulla elettiin hetken aikaa, jolloin äänestyslapun täyttämisellä näytti olevan merkitystä, mutta Soinin johdollahan ollaan palattu takaisin normaalikäytäntöön.
Tuohon, mitä muuten tuumit islamista ja sen tulkitsemisesta, niin olen kovasti samaa mieltä ja palaan siihen huomenna ymmärrysharjoituksessa. Minä kun olen tyhmä, enkä niin herkkään asioita ymmärrä. En hiffaa, niin kuin et sinäkään.
Islam kirkkona on samassa sudenkuopassa, johon katolilainen kirkko sortui keskiajalla. Raaka väkivalta on kirkossa sisäistetty ja suurimmaksi osaksi ahdasmieliset papit pitävät kovaa kuria yllä muslimien keskuudessa. Korruptio jyllää ja mielipuoliset, raakalaismaiset tuomiot ovat arkipäivää.
Katolilainen kirkko ei uudistunut itsestään. Vasta uskonpuhdistuksen, kahtia jakautumisen ja muun yhteiskunnan kävellessä ylitse, alkoivat hitaat uudistukset. Nämä uudistukset ovat niin hitaita, että jatkuvat yhä katolilaisen kirkon sisällä.
En tiedä, pystyvätkö muslimit kiskomaan irti tästä uskonnon pakkopaidasta, joka riivaa heidän yhteiskuntiansa ja estää todelliset uudistukset ja yhteiskunnan kehittymisen.
Tämä pakolaistulva voi päinvastoin vaan vahvistaa ahdasmielisten pappien asemaa heidän kotimaissaan. Kun kaikki vähänkin uudistusmieliset muiden muassa lähtevät pakoon. Suvakit voivat tehdäkin todellisen karhunpalveluksen heille.
Ei venäläiset oikeastaan ole harmina. Venäläiset kelkkovat nykyään lähinnä omaan maahansa.
Baltian pojat minut ja monen muun on pistänyt pihalle. Ei niille piruille pärjää, ei niin sitte millään.
Joku Girteka sen lisäksi, että on halpamaasta, on lisäksi sen kokoinen, että toimii vaikkei viivan alle jäisi kuin euro/auto.
-KKi-
Tervehdys TimoT:lle ja KKi:lle & kiitos kommenteistanne.
TimoT: Vastaukseni seuraavan juttuni kommenttiisi riittää varmasti tähänkin.
KKi: Niin siitä suunnasta, olishan se pitänyt arvata. Sama juttu kuin rakennuksillakin. Mikähän järki suomalaisten on kaivaa omaa kuoppaansa?
Minut on nyt vihdoin ja viimein bannattu Uuden Suolen kommenttiosastosta, vaikka olenkin esiintynyt omalla nimelläni. Väittävät, ettei sellaista henkilöä ole, olen tunnistamaton. Vähän niin kuin K-Kaupan Väiski, joka ei saanut NL:oon viisumia, keksitty hahmo kun oli (jois joku vielä Väinö Purjeen muistaa). No, eipä tuolla väliä, paska aviisi sekin. Markku huuskon viimeisin puheenvuoro on aivan silkkaa soopaa, mutta miljardööri (ilman omia ansioitaan, isä-Pekka ja Antti sen Koneen ova rakentaneet) ja alkoholisti Niklas Herlinin vielä uskomattomampia. Loppui senkin lehden lukeminen. Sääli, joskus ne puheenvuorot olivat viihdyttävää luettavaa, kaikessa tyhmyydessäänkin!
Anoilin kaksi peräkkäistä. Niihin liittyen:
Tietysti saat käyttää termiä "sarjayksittäistapaus" tai mitä tahansa saman ajatuksen muunnelmaa vapaasti.
Ja siitä operaatio Pohjantäydestä kannattaa lukea toi Altenstedtin teos vaikka olisi lukenut muitakin.
Itse yllätyin mm. siitä tavasta jolla Aladar Paasosesta tuli JR5:n komentaja. (Asialla on minulle välillistä henkilökohtaista merkitystä, jota en tässä käsittele.)
Myös moni muu asia saa teoksen kautta paljon valoa.
Tervehdys Castorille ja Anolle & kiitos kommenteistanne.
Castor: Sitkeä sissi olet ollut, kun olet jaksanut sekä lukea Uutta Suomea ja vielä kommentoida siellä. Itsellä ei ole tullut aikoihin seurattua.
Ano: Kiitokset. Ja täytyy laittaa tuo teos korvan taakse.
Lähetä kommentti