VIIDESTOISTA YMMÄRRYSHARJOITUS

Kun kirjoitin aikaisempaa kirjoitustani ”Eräs ministeri ja Epäilyksen Piru”, törmäsin Suomen entisen presidentin Mauno Koiviston aikanaan – silloin kun somalien ensimmäinen invaasio Suomeen alkoi – lausumiin ajatuksiin:

”Minua rasittaa, että on joku eliitti, joka kertoo mitä mieltä kansan pitäisi olla ja antaa tuomioitaan ja hyväksymistään sen mukaan. Täytyy tunnustaa, että minua aika lailla rasittaa sekin, kun sanotaan, että katsokaa muita maita ja kuinka me kehtaamme niiden edessä olla. Aivan kuin meidän historiamme, yhteiskuntamme tai saavutuksemme olisivat sellaisia, että pitäisi jotenkin madella muiden ihmisten edessä.”

Sekä:

”Somalialaiset on syytä pysäyttää rajalle. Otetaan nimet ylös ja luvataan harkita. Todetaan, että Neuvostoliitto on turvallinen maa. Jos joku on eri mieltä, niin sitten riidellään. Sanoin, että ellei näitä pysäytetä, miten sitten muitakaan.”

En ollut törmännyt noihin lauseisiin ennen, kunnes ne hiljattain wikisitaateista löysin. Itse asiassa noitten parin lauseen perusteella voi todeta, että Koivisto näki tulevaisuuden ja varoitti siitä. Häntä ei uskottu, tai jos uskottiin, niin hänen varoituksistaan ei välitetty. Koiviston ajasta voi olla monta mieltä ja on selvää, että hänkin epäonnistui monessa asiassa. Näytä minulle poliitikko, joka on onnistunut kaikessa, niin minä näytän sinulle poliitikon joka on ammuttanut kaikki, jotka uskalsivat olla eri mieltä.

Yhtä kaikki, vaikka Koivistolla oli omat epäonnistumisensa jo tuo ylläoleva lause kertoo, että hänen mielessään presidenttikautenaan oli kuitenkin nimenomaan Suomen ja suomalaisten etu. Ja nyt puhutaan nykyisin niin epämuodikkaista etnisesti suomalaisista joitten hyvinvoinnista eivät ole kiinnostuneet kuin toiset etnisesti suomalaiset. Ketään muuta ei suomalaisten hyvinvointi kiinnosta. Selvää toki on, että poliitikko saa aina kiitokseksi vihaa, oli hän onnistunut tehtävässään tai ei. Se on luonnollista, vaikkei aina reilua. Toinen sen ajan poliitikko, joka tulee Koiviston lauseitten jälkeen mieleen on Iiro Viinanen. Hän oli 1990-luvun syvimmän laman ajan valtionvarainministeri ja siihen aikaan Suomen vihatuin mies.

Mutta hänkin pyrki tehtävässään nimenomaan siihen, että Suomen valtiolaiva ja sitä myötä tavalliset suomalaiset eivät uppoaisi. Tiukillehan se otti ja lopulta onnistui. Silloinen Suomi ja myös sen poliittiset johtajat ymmärsivät, että etusija on suomalaisilla ja heidän pelastamisellaan, ja esimerkiksi kehitysapumäärärahoja vähennettiin tuntuvasti. Olihan toki silloin maassamme jo jonkun verran somaleja, mutta sen ajan rehelliset suomalaiset eivät voineet edes kuvitella (kokemuksen pohjana chileläiset ja vietnamilaiset pakolaiset) että tänne yksinkertaisesti muutettaisiin härskisti elätettäväksi.

1990-luvun laman ajan valtiovarainministeriön tyypit onnistuivat tehtävässään. Vaikka keinot olivat kovat. Mutta he ymmärsivät keskittyä olennaiseen, eli suomalaisten hyvinvointiin pitkällä tähtäimellä. Epäonnistumisia silloinkin oli ja esimerkiksi verottaja ja pankit ajoivat täysin elinkelpoisia firmoja pankrottiin lyhytnäköisen ajattelunsa vuoksi. Mutta pääidea oli suomalaisten etu. Onnistuen tai epäonnistuen.

Suomen nykyinen valtionvarainministeri on Alexander Stubb. Suomessa eletään pitkäaikaista lamaa ja satoja tuhansia suomalaisia on vailla työtä. Palataan Stubbiin hetken kuluttua, mutta mennään sitä ennen ajatusleikkinä siihen 1990-luvun pahimman laman aikaiseen valtiovarainministeriöön. Entäs jos siellä joku alivälipetterivaltiosihteeri olisi saanut kuningasajatuksen ja sanonut näin:

- Hei jätkät! Nyt mä sen hokasin! Mitäs jos otettais näin keskellä pahinta lamaa tänne kymmeniä tuhansia arabimiehiä turvapaikanhakijoiksi, siis tietysti siinä mielessä, että ne otetaan ilman muuta pysyvästi tänne loisimaan toissijaisen suojelun perusteella ja aletaan valmistella sitten myös niitten perheitten yhdistämistä tänne vaikka on selvää, että ne tulevat tänne meidän suomalaisten elätettäväksi sukupolvesta toiseen ja sit minä vielä ajattelin, että pannaan pystyyn semmonen kampanja, että se suomalainen joka tätä vastustaa, syyllistyy niin sanottuun vihapuheeseen ja se pyritään hiljentämään kaikin mahdollisin keinoin. Vihapuheen puhujat demonisoidaan niin kertakaikkiaan. Ja mä aattelin vielä, että tää rahoitettais ottamalla lainaa valmiiksi persaukiseen maahamme ja näin äkkiseltään tuumasin, että ensimmäisen puolen vuoden aikana tähän tarvittaisiin lisäbudjetti joka on arvoltaan tommoset kolme miljardia markkaa. Ja juu hei, senkin hoksasin, että nostetaan kehitysavun määrä heti takaisin siihen, mitä se oli kovimmalla nousukaudella ja miksei vaikka ylikin. Mitäs jätkät tuumitte? Eiks oo jätkät hyvä idea?

Hotellin respassa tuumitaan, että siinä vaiheessa niin Iiro Viinanen kuin valtiovarainministeriön orkesteri olisi leiponut tuota häiskää turpaan todeten, että eihän hullua sinänsä saisi lyödä, mutta nyt eivät valtiomiehet voineet mieltänsä malttaa.

Tuo järkensä ja realisminsa menettänyt alivälipetterivaltiosihteeri on reinkarnoitunut vuonna 2016 kuvitelmasta lihaksi, hänen nimensä on Alexander Stubb, hän on valtiovarainministeri eikä häntä hallituksessa leivota turpaan vaan hän on hyvin arvostettu mies ja hänen alivälipetterivaltiosihteerin opeilla koko Suomen valtio toimii. Sinänsä Suomen valtiota ei tosin enää teknisessä mielessä ole edes olemassa, sillä se on osa suurempaa ylikansallista kokonaisuutta, tosin en ole aivan varma siitä, että halusivatko EU:n puolesta äänestäneet ihmiset silloin vuonna 1994 juuri tätä.

Palataan vielä alussa mainittuun Mauno Koiviston toteamukseen:

”Minua rasittaa, että on joku eliitti, joka kertoo mitä mieltä kansan pitäisi olla ja antaa tuomioitaan ja hyväksymistään sen mukaan. Täytyy tunnustaa, että minua aika lailla rasittaa sekin, kun sanotaan, että katsokaa muita maita ja kuinka me kehtaamme niiden edessä olla. Aivan kuin meidän historiamme, yhteiskuntamme tai saavutuksemme olisivat sellaisia, että pitäisi jotenkin madella muiden ihmisten edessä.”

Ihan hyvin sanottu Maunolta, en kiistä millään muotoa. Sanoissa on suuri viisaus. Mutta kuinka seuraava sukupolvi, tai ainakin sen poliittinen eliitti uskoi Maunon sanomaa? Ei kovin hyvin, voisi sanoa. Sillä nykyisin meillä todellakin on se eliitti, joka kertoo, mitä mieltä kansan pitäisi olla. Sitä, mitä Mauno ei varmaan silloin aikanaan osannut ennustaa, on se, että tämä eliitti ei pelkästään kerro mitä mieltä pitää olla, vaan se kieltää väärät mielipiteet rangaistuksen uhalla. Eliitin sanomaa ei saa kiistää.

On poliittinen eliitti. Se toimii toisin kuin poliittinen johto aikanaan, joka totesi tiukassa paikassa että ”meidän on pakko työskennellä kovemmin ja kiristää vyötä, että selviämme maana ja kansakuntana”. Nyt se toteaa: ”meidän on pakko työskennellä kovemmin ja kiristää vyötä, sillä toisten etu vaatii sitä”. Se ei selitä, että miksi näin on tehtävä, miksi se on tavalliselle suomalaiselle välttämätöntä ja miten se häntä hyödyttää, vaan se yksinkertaisesti vaatii. Hyvänä tuoreena esimerkkinä on sisäministerimme Petteri Orpo:

Maahanmuutosta vastaava sisäministeri Petteri Orpo (kok) on valmis poikkeuksellisiinkinkeinoihin, jopa lainmuutoksiin, jotta maahanmuuttajat saadaan nopeasti töihin.

Poikkeuksellisia keinoja, jopa lainmuutoksia jotta maahanmuuttajat saadaan nopeasti töihin. Nimenomaan maahanmuuttajat. Ei kantaväestö. Miettimättä sinänsä sitä, onko niistä maahanmuuttajista varsinaisesti hyötyä ns. oikeilla työpaikoilla, sillä nykyäänkin he ovat onnistuneet työllistymään lähinnä julkiselle sektorille sellaisiin työtehtäviin, joita ei olisi olemassakaan, jos heidän kansanryhmänsä olisi pysynyt omassa maassaan. Lisäksi en ole kovin varma siitä, haluaako esim. Lötjösen Putkiliike itselleen työntekijän, jonka kohtelua seurataan puolestaloukkaantumiskoneiston taholta kuin islamilaistytön piikuutta ja mikäli huonoksi tulkittua kohtelua havaitaan, on firma välittömästi suvaitsevan joukkorääkymisen kohteena.

Orpo noudattaa poliittisen eliitin hyväksi havaitsemaa linjaa, eikä siis edes suunnittele minkäänlaisia poikkeuksellisia toimenpiteitä saadakseen aikaan sen että suomalaiset, valmiiksi kieli- ja ammattitaitoiset työttömät saataisiin töihin. Orpoa ei myöskään kiinnosta se, että viisikymmentä vuotta täyttänyt suomalainen on tällä hetkellä elämänsä viimeisessä työpaikassa, sillä jos hän jää työttömäksi, ei häntä enää koskaan palkata. Niin Orpolle kuin poliittiselle eliitille yleensäkään suomalaisia ei ole olemassa muussa kuin maksajan roolissa. He ovat joku välttämätön paha, bensaa unelmanpyörityskoneessa joka maksaa poliittisen eliitin unelmatehtailun. Orpo toteaa vielä:

Orpo vakuuttaa kuitenkin, että maahanmuuttajat ovat Suomelle mahdollisuus.

”Uhkaksi maahanmuutto muuttuu vain siinä tapauksessa, että kotouttaminen epäonnistuu”, maahanmuuttopoliittista työryhmää vetävä Orpo sanoo.

Tästä tällainen yksinkertaisempi ihminen, niin kuin esimerkiksi minä voi tehdä johtopäätöksen, että Orpo itsekin tajuaa haittamaahanmuuton olevan oikea uhka. Mutta hän ei uskalla sitä tunnustaa ääneen, vaan jatkaa saman kotouttamisepistolan julistamista, mitä on julistettu jo viimeiset parikymmentä vuotta, vaikka hyvin tiedetään, ettei se toimi. Se on totaalisesti epäonnistunut. Se on pelkkä sana, suomalaisen poliittisen eliitin inshallah, jota hokemalla annetaan vaikutelma, että jotain tehdään ja jotain mukamas olisi tehtävissä. Vaikka oikein hyvin tiedetään, että jos ” inshallah” ei ole onnistunut täällä parikymmentä vuotta asuneitten kanssa, niin se ei taatusti onnistu tänne lokakuussa 2015 tulleen arabijätkän kohdalla. Todellinen kotoutumishalu kiteytyy tässä videossa: just give us our money.

Poliittisen eliitin lisäksi meillä on toinenkin eliitti, ”joka kertoo mitä mieltä kansan pitäisi olla ja antaa tuomioitaan ja hyväksymistään sen mukaan”, ja se on luonnollisesti niin kulttuuri- kuin akateeminen eliitti, jolle (toisin kuin poliittiselle eliitille) suomalaiset ovat todellakin olemassa, sillä tavalliset suomalaiset ovat sille välttämätön polttoaine oman egon ja aseman pönkittämisessä. Tämä eliitti nostaa egoaan ja asemaansa avautumalla toistuvasti siitä, kuinka suomalaiset ovat niin kertakaikkisen typerää, rasistista ja sivistymätöntä kansaa ja samalla kertovat kuinka fiksuja ja kansainvälisiä ihmisiä he itse ovat.

Media antaa näille ihmisille palstatilaa juuri niin paljon kuin se haluaa ja vaatii, että tavalliset suomalaiset, jotka sattumoisin elättävät niin kyseisen kulttuurieliitin kuin mediankin osallistuvat säännöllisiin itseinho-orgioihin ja kun nämä eivät siihen suostu, niin sehän on vain todiste siitä, että suomalaiset ovat niin kertakaikkisen typerää, rasistista ja sivistymätöntä kansaa. Ehkä kuvaavin (ja mahdollisesti vastenmielisin) esimerkki tästä suomalaisia opastavasta kulttuurieliitistä on Jari Tervo. Mutta median mielestä hän on esimerkki, jota on katsottava ylöspäin ja jonka viisaudet tulee painaa sydämeen ja pohdiskella niitä siellä päivittäin. Mistä voisi jälleen muistuttaa sitä, mitä Mauno Koivisto aikanaan sanoi:

”Aivan kuin meidän historiamme, yhteiskuntamme tai saavutuksemme olisivat sellaisia, että pitäisi jotenkin madella muiden ihmisten edessä.”

Suomalaisia ohjaamassa ja opastamassa on kolmaskin eliitti, eli virkamieseliitti. Pitkään virkamieskoneistossa itsekin kolunneena voisin todeta, että se on oikeastaan se kaikkein pelottavin. Sillä se suorittaa, toteuttaa eikä kyseenalaista sille annettuja määräyksiä. Aikanaan se on ollut hyve, sillä silloin virkakoneistolle annetut käskyt ovat olleet sellaisia, että niillä on edes pyritty kansalaisten hyvään. Nykyisin käskyt lähinnä keskittyvät monikulttuurisuusutopian ylläpitämiseen, ja samalla virkamieskunnan johtotasokin on muuttunut. Virkamiesjohtajat keskitasoa myöten ja sen yläpuolella valitaan nykyisin sillä perusteella, että he eivät kyseenalaista koneistoa millään tavalla.

Eivätkä he sitä tee, ja kokemukseni myötä kyseisten johtohenkilöitten osaamisen ja ajattelun taso on romahtanut sille mallille, ettei heillä ole siihen kykyäkään. Johtotasolla ei ole minkäänlaista kosketuspintaa suorittavaan tasoon eikä edes älyä miettiä sen tason tapahtumia, joten se antaa määräyksensä pelkkien poliittisten utopioitten perusteella, jotka taas on antanut astetta ylempi taso, joka elää vielä enemmän utopiassaan.

Ei tarvitse edes karrikoida hirveästi, jos toteaa, että nykyinen virkamiesjohtomme voisi käskyn saatuaan aivan pokkana antaa määräyksen lähettää ihmisiä keskitysleiriin, kaasukammioon ja polttouuneihin, perustellen määräyksen sillä, että täten estettiin se, että nämä ihmiset olisivat saattaneet viedä ihmisiä keskitysleireihin, kaasukammioon ja polttouuneihin.

Mitä tästä ymmärrysharjoituksesta jäi käteen? Lähinnä kai se, että nykyisen niin poliittisen-, akateemisen-, kulttuuri- kuin mediaeliittimme mielestä Mauno Koiviston aikanaan sanomat viisauden sanat mielletään nykyisin tuomittavaksi vihapuheeksi.

Ja se, että epäilemättä tulevat sukupolvet eivät muista meitä hyvällä. Miksi muistaisivatkaan?