UUDEKSI IHMISEKSI KASVATTAJA

Suomi, hieman tuonnempana…

Yhteiskuntapoliittinen psykologi Margot Honekkela ei varsinaisesti riemuinnut vaan tunsi suurta vastuuta ja tiesi, että hänellä oli edessään paljon työtä. Tärkeää ja välttämätöntä työtä. Sinänsä riemuun oli kyllä aihetta sillä Suomessa oltiin hiljattain onnistuttu siinä, mistä Yhdysvaltain demokraatit vasta haaveilivat ja suunnittelivat. Koska kokoomus ja kepu eivät olleet uskaltaneet vastustaa vihervasemmiston kasvavaa valtaa ja ennen kaikkea valtamedian painostusta ne olivat ruunanneet itsensä ja niiden avulla Perussuomalainen puolue oli julistettu laittomaksi. Laittomaksi julistamisen perusteena olivat kiistattomat tosiseikat eli perussuomalaiset oli rasistinen, äärioikeistolainen, nationalistinen, separatistinen ja ennen kaikkea intersektionaalisen feminismin vastainen puolue.

Luonnollisesti puolueen kieltämistä seurasi välttämätön ja oikeutettu yhteiskunnallinen puhdistus. Kaikki aktiiviperussuomalaiset jotka olivat toimineet julkisella sektorilla oli erotettu työstään. Yksityisellä sektorilla toimivien elämää vaikeutettiin kaikin mahdollisin keinoin. Myös perussuomalaisten niin yliopistolliset kuin ammatilliset tutkinnot oli mitätöity. Kaikkein korkeimmassa asemassa olleet perussuomalaiset oli pidätetty ja heidät tultaisiin tuomitsemaan ehdottomiin vankeustuomioihin sekä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan että Euroopan Unioniin kohdistuvasta törkeästä separatistisesta maanpetoksesta.

Mutta se ei riittänyt. Ja sen Margot Honekkela tiesi. Aktiivisten perussuomalaisten lapset oli pelastettava siltä vihan kulttuurilta mitä heidän vanhempansa heihin kohdistivat. Toimenpiteet olivat alkamassa ja niitä seurasi jatkuvasti Yhdysvaltain demokraattien delegaatio joka oli ottamassa oppia omaan maahansa. Lastensuojelulaki, tai ainakin sen tulkinta antoi mahdollisuudet tuhansien lapsien kiireelliseen huostaanottamiseen.

Olihan selvää, että viha-ajattelun kyllästämässä perheessä eläminen vaaransi sekä lapsen että nuoren kasvun ja kehityksen. Niinpä kiireellisiä huostaanottoja oli tehty useita tuhansia ja lastensuojelun normaali toiminta sai joustaa tilapäisesti kun valtio keskittyi uudelleen määriteltyihin lastensuojelun prioriteetteihin.

Ja ne prioriteetit olisivat myös Margot Honekkelan tuleva työkohde. Alun perin oli tarkoitus että lapset sijoitettaisiin tiedostaviin vihervasemmistolaisiin perheisiin mutta vapaaehtoisia tähän löytyi kovin vähän. Margot ymmärsi tämän sillä olihan selvää että tiedostavat perheet eivät halunneet perheenjäseniksi jo mahdollisesti vihalla myrkytettyjä lapsia. Ei heiltä voitu sellaista vaatia. Siispä ryhdyttäisiin toisiin toimenpiteisiin. Margot toimisi johtajana erään keskikokoisen kaupungin alueella sopivasti syrjässä sijaitsevaan lakkautettuun varsin suureen koulurakennukseen perustettavassa uudelleenkasvatuskeskuksessa joka oli nimetty feministisen ajattelija Valerie Solanaksen mukaan. Näitä keskuksia perustettiin samaan aikaan ympäri Suomea.

Tarvittava remontointityö oli saatu valmiiksi ja tarpeet erosivat normaalista lastensuojelulaitoksista joissa lapsille ja nuorille tarjottiin oma huone. Täällä yhteisöllisyys ja sitä myötä syntyvä kasvatuksellinen ryhmäpaine olisi ensiarvoisen tärkeää joten uudelleenkasvatuskeskukseen sijoitettavat 6 – 12-vuotiset lapset nukkuisivat luokkahuoneisiin rakennetuissa kahdenkymmenen lapsen majoitustiloissa joissa jokaiselle tarjottiin punkka ja kaappi joissa säilyttää henkilökohtaisia tavaroitaan. Tiloissa olisi jatkuva aikuisvalvonta, niin päivällä kuin yöllä. Lapset eivät olisi koskaan ilman aikuisvalvontaa.

Lasten terveydestä pidettäisiin hyvä huoli sillä laitokseen oli palkattu sekä oma lääkäri että terveydenhoitaja. Lasten fyysisestä terveydestä pitäisi huoli myös ammattilaisten hoitama keittiö joka tarjoaisi lapsille joka päivä hyvää ja terveellistä kasvisruokaa. Luonnollisesti alue olisi eristetty muusta maailmasta ja erityisesti lasten vanhemmista. Ne vanhemmathan olivat syöpä, joka nakersi viattomien lasten mieltä. Siksi tietyt alueeseen kohdistuvat rakenteelliset rajoitukset olivat välttämättömiä.

Myös lasten mahdollisuus pitää yhteyttä vanhempiinsa ja muuhun ulkomaailmaan oli estetty mutta he saivat seurata televisiosta ja internetistä valtion hyväksymää ohjelmistoa joka vierotti omalta tärkeältä osaltaan heitä siitä vihasta jota heidän vanhempansa olivat heihin kylväneet. Lapsille taattiin luonnollisesti oikeus normaaliin kouluopetukseen mutta siihen lisättiin tärkeinä osina heidän uudelleenkasvattamisensa kannalta elintärkeitä osioita:

- Valkoisten ihmisten suorittama rasismi maailmalla

- Suomalaisten ihmisten suorittama rasismi suomessa ja Suomen kolonialistinen historia

- Lähipiirissä tapahtuvan viha-ajattelun huomaaminen, tunnistaminen ja ilmiantaminen viranomaisille

- Itsessään tapahtuvan piilorasismin tunnistaminen

- Ihmisten intersektionaalinen uhriuttamisluokitus

- Oikeaoppinen seksuaalikasvatus ja sukupuolten moninaisuus

Lisäksi lapset asetettaisiin jatkuvaan kieli- ja kulttuurikylpyyn jossa he voisivat tavata toisista kulttuureista tulleita ihmisiä ja oppia heiltä sitä, kuinka rajoittunut heidän vanhempiensa maailmankatsomus oikein olikaan ja kuinka paljon suomalaisilta oli opittavaa muualta. Tehtävään palkattaisiin erityisesti Lähi-idästä ja Afrikasta tulleita turvapaikanhakijoita ja samalla osoitettaisiin suomalaisille että he eivät suinkaan olleet mitään suomalaisen sosiaalijärjestelmän loisia vaan heidän osaamisensa oli suomalaisille elintärkeää ja välttämätöntä.

Ennen kaikkea lapsille tultaisiin opettamaan niin sanottua Moua-kolmiota joka heidän tulisi osata vaikka unissaankin. Sillä kolmiolla ja kaaviolla lapset saataisiin ymmärtämään se, mitä heidän vanhempiensa vihaideologia olisi saanut aikaiseksi jos intersektionaalinen valtakoneisto ei olisi sitä pysäyttänyt. Ehkä viime hetkellä.

Lapset saataisiin ymmärtämään että heidän vanhempiensa viha-ajattelun lopputuloksena ei olisi ollut mitään muuta kuin kansanmurha jolta intersektionaalinen feminismi oli maan urheasti pelastanut. Näin heidät pyrittäisiin vierottamaan vanhemmistaan lopullisesti ja opetuksen tavoituksena olisi, että jokainen lapsi 18-vuotta täytettyään muuttaisi sukunimensä ja hävittäisi kaikki loputkin yhteydet rasistisiin ja äärioikeistolaisiin vanhempiinsa. Mikäli 18-vuoden iässä lapsesta nuoreksi aikuiseksi kasvaneella olisi vieläkin viha-ajatuksia olisi lääketieteellinen lainsäädäntö saatu siinä vaiheessa niin pitkälle että heidät siirrettäisiin hoitoon mielisairaalaan piilevän ihmisvihamielisen skitsofrenian perusteella.

Margot Honekkelan tehtävä tulisi olemaan vaikea. Se oli selvinnyt jo suunnitteluvaiheessa sillä oli käynyt ilmi että varsinaisia lastensuojelun työntekijöitä ei oltu saatu värvättyä uudelleenkasvatuslaitoksiin kuin muutamia vaikka palkkakin olisi parempi. Siksi tehtäviin palkattiin yliopistojen yhteiskuntatieteellisistä tiedekunnasta akateemisia ammattilaisia joita tukivat hyvin palkatut miespuoliset järjestyksenpitäjät. Rajoitusvaltuudet – myös fyysiset – uuskasvatuslaitoksissa olivat huomattavasti suurempia kuin varsinaisissa lastensuojelulaitoksissa mutta eduskunnan oikeusasiamiehen toimiston juristit olivat selkeästi ilmoittaneet että tässä nimenomaisessa tapauksessa kyse ei ollut lapsen alistamisesta eikä mielivallasta vaan yksinomaan viha-ajattelulta suojelemisesta joka tapahtui puhtaasti lapsen edun nimissä.

Margot Honekkela tiesi, että hänellä olisi paljon työtä tehtävänä. Mutta hän oli siihen valmis. Hänen työllään Suomi siirtyisi omalta osaltaan oikeudenmukaisemmaksi ja pyytettömästi rakastavaksi valtioksi. Hänen työtään tarkkaillut Yhdysvaltain demokraattisen puolueen jäsen totesi Margotille kateellisena:

- You are the most civilised nation in the world. We have so much to learn from you.

Margot oli ylpeä työstään. Ja häntä ihmetytti miksi jopa vihervasemmistolaisessa valtakoneissa oltiin hieman arvosteltu tätä lasten riistämistä vanhemmiltaan pelkästään poliittisista syistä. Olipa joku käyttänyt sanaa epäinhimillisyys ja mielivalta. Margot ei ymmärtänyt. Kuinka lapsen vapauttamista vihasta ja kasvattamista uudeksi, paremmaksi ihmiseksi voisi olla epäinhimillistä?

Sehän oli suurin mahdollinen rakkauden osoitus.

Tällä kertaa kiitän inspiraatiosta Yhdysvaltain demokraatteja valtansa kiimassa.