ANTERO LÄRVÄNEN JA KANTAVÄESTÖN VOK

- Hyvää päivää, hyvät kuuntelijat. Täällä Antero Lärvänen Huitsinnevadan paikallistelevision ja Huitsinnevadan paikallisradion suorasta yhteislähetyksessä täältä Pinnanmaan maakunnasta, tarkalleen sanottuna Ala-Tölöviön kunnasta ja olemme seuraamassa uuden yhteiskunnallisen, ehkä jopa mullistavan ilmiön perustamista. Ilmiö ei tosin ole ainutkertainen, sillä samaa on tapahtunut jo muuallakin Pinnanmaalla. Tänne on nimittäin perustettu vastaanottokeskus, mutta se ei olekaan aivan tavallinen vastaanottokeskus, ja siitä meille kertoo haastattelussamme Ala-Tölöviön kunnanlärväri Ensio Jynttän-Jytänen. Kunnanlärväri Jynttän-Jytänen, tervetuloa lähetykseen.

- Kiitos, Antero ja tervehdys kaikille kuuntelijoille täällä Pinnanmaalla ja muuallakin Suomessa. Huitsinnevadan paikallistelevisio lienee vielä ihan maakuntatason televisio, mutta eikös Huitsinnevadan paikallisradio ala kuulua jo kaikkialla Suomessa?

- Pitää paikkansa, radioaalloilla ollaan jo varsin laajalti ja siellä missä ei olla, niin netin kautta lähetystämme voi kuunnella vaikka Namibiassa. On se tää nykytekniikka vaan melkoista. Mutta kertokaapas millä tavalla tämä vastaanottokeskus eroaa näistä muista, kovasti tunnetuista eikä niin kauhean hyvämaineisista vastaanottokeskuksista?

- No tässähän on se perustavaa laatua oleva ero muihin vastaanottokeskuksiin, että tänne otetaan vain kantasuomalaisia. Heidät mielletään nimittäin täällä Pinnanmaalla ihan oikeasti pakolaisiksi ja turvapaikanhakijoiksi jotka ovat oikeassa hädässä ja avun tarpeessa.  On käynyt meinaan ilmi, että eteläisestä Suomesta, erityisesti Helsingistä sekä Turun ja Tampereen tietyiltä alueilta olisi näille selkosille muuttamassa ammattitaitoista ja kaikin puolin tolkullista väkeä jotka haluaisivat päästä eroon eteläisessä Suomessa kehittyvästä kaaoksesta, mutta ongelmana on tietysti se, että työpaikka pitäisi saada. Ihmisen pääelinkeino kun on syöminen. Mutta sitten hoksattiin, että voihan tässä Pinnanmaan maakunta tulla puolitiehen vastaan ja antaa ihmisille katon pään päälle, niin että muutto on sitten helpompi ja työn etsiminen onnistuu luonnollisesti paremmin, kun on sentään päästy hoitamaan varsinainen muutto näille selkosille. Ensimmäisenähän sen hoksasi se teidän huitsinnevadalainen hotellinpitäjä Perskeleen Ykä, joka antoi hotellistaan yhden siiven vastaanottokeskuskäyttöön.

- Kuinka tämä vastaanottokeskustoiminta sitten tarkalleen ottaen tapahtuu?

- No, on kysyntää johon meillä on sekä halu että mahdollisuus vastata. Siellä eteläisen Suomen maalikylissä on paljon ihmisiä, jotka ovat kertakaikkisen kyrpivyntyneet siihen etniseen rikastumiseen sekä sen aiheuttamiin seuraamuksiin ja myös siihen, että virallisesti siihen ei saa kyrpivyntyä vaan se pitäisi mieltää voimavarana ja jos muksua koulussa rääkätään näitten paljon mainostettujen uussuomalaisten taholta, niin siitä pitäisi vain pitää turpa kiinni ja todeta että suck it up niin kuin tuolla Amerikan mailla tavataan sanoa. Heillä olisi tietysti mahdollisuus muuttaa tänne muutenkin, myydä asuntonsa ja hankkia täältä uusi, mutta koska töitä ei tietenkään heti löydy, niin elämä on varsin ikävästi tyhjän päällä. Ei se lähtö ole niin helppoa ja yksinkertaista vaikka halua olisi. Mutta vastaanottokeskus tarjoaa heille mahdollisuuden suorittaa fyysinen muutto niin että he saavat tilapäisen asunnon ja kuntamme sosiaalinen turvaverkko tukee heitä ja auttaa heitä löytämään uuden alun elämään täällä Pinnanmaalla.

- Ja se tapahtuu kuinka?

- Ensimmäisenä tarjotaan tietysti majoitus. Täällä Ala-Tölöviössä sen tarjoaa käytöstä poistettu motelli Hupsheikka, jossa on kaikkiaan kolmekymmentäkuusi huonetta. Majoitus kantasuomalaispakolaisille on maksuton ja sen kustantaa Ala-Tölöviön kunta ja lisäksi toimintaamme avustaa Pinnanmaan maakuntaliitto. Muuttokuormasta ei tietenkään mahdu kaikki tavara näihin majoitustiloihin, joten meillä on tarjolla tulijoille ilmaista varastotilaa Ala-Tölöviön keskustassa sijaitsevissa tiloissa. Tulijoille tarjotaan myös ruokailu kunnan puolesta sekä lisäksi he saavat tietysti toimeentulotukea. Motellista vastaanottokeskukseksi muuttuneessa Hupsheikassa on myös yhteiset pesutilat sekä sauna, johon voi halutessaan varata vuoroja. Kouluikäiset lapset käyvät koulua joko Hupsalan ala-asteella tai Ala-Tölöviön yläasteella ja lukiossa. Kunta luonnollisesti järjestää heille kuljetuksen. Siinä vaiheessa, kun joku perheestä saa itselleen täältäpäin työpaikan, he joko ostavat oman asunnon tai siirtyvät kunnalliseen vuokra-asuntoon ja alkavat toimia tervetulleina pinnanmaalaisina asukkaina ja veronmaksajina.

- Vastaanottokeskuksistahan on ollut paljon negatiivista uutisointia. On ollut väkivaltaa, keskinäistä nujakointia ja seksuaalirikollisuutta. Onko tällaista ilmennyt Hupsheikan vastaanottokeskuksessa ja mikä on paikallisten ihmisten suhtautuminen vastaanottokeskukseen?

- Minkäänlaisia järjestyshäiriöitä ei ole esiintynyt ja paikalliset suhtautuvat vastaanottokeskukseen erittäin myönteisesti. Naapurit ovat tulleet joukolla pullahalaamaan uusia tulokkaita, wippajei! Ja uudet tulokkaat ovat puolestaan vastanneet erilaisilla talkootöillä, sillä – toisin kuin niissä perinteisissä vastaanottokeskuksissa – tulijat ovat sekä kielitaitoista, ammattitaitoista että ihmistavat hallitsevaa väkeä. Poliisi on käynyt Hupsheikassa kerran, koska eräs vastaanottokeskuksen asukkaista oli hakenut Hupsalan Erämiesten jäseneksi ja molemmat poliisipartioon kuuluvat olivat sattumoisin saman seuran jäseniä, joten he kävivät kertomassa miehelle seuran toiminnasta, ja samalla antoivat miehelle kartan seuran toiminta-alueesta.

- Kiitokset, kunnanlärväri Jynttän-Jytänen. Ja tässä vaiheessa annammekin hetkeksi puheenvuoron mainostajille…

(linkki)

- Ja palaamme lähetykseen. Meillä on nyt haastateltavanamme Mauno Paljon-Vähänen joka on tyttärensä kanssa asiakkaana Hupsheikan vastaanottokeskukseskuksessa. Mauno, minkälaiset ovat tunnelmanne?

- No tunnelmathan ovat vähän hemmetin hyvät. Minähän olen siis 14-vuotiaan tytön yksinhuoltajaisä Helsingin Kivikosta. Niin minä kuin tyttäremme ollaan perin juurin kyllästytty tähän kulttuurinrikastukseen, ja erityisesti tyttäreni, sillä hänen koulussaan sitä esiintyy jo standardina ja on käynyt ilmi, että rikastukseen – eli siis törkeään perseilyyn – tulisi suhtautua pelkkänä voimavarana ja jos rikastus käy ikävästi iholle, niin silloin pitäisi vain ajatella, että se johtuu omasta negatiivisesta ajattelutavasta. Koulu ei pyri vaikuttamaan perseilyyn, vaan siihen, että perseily pitää oppia hyväksymään positiivisena asiana. Hitto soikoon, tytär kertoi minulle siitä, mikä se koulun tilanne on, ja minä marssin luokanvalvojan pakeille. No mammahan kertoi minulle opetushallituksesta tulleesta ohjeistuksesta eli:

”Lasten ja nuorten ennakkoluuloihin ja rasismiin on onnistuneesti vaikutettu yksinkertaisella, mutta pitkäjänteisellä toiminnalla seuraavin askelin:

* nostetaan esille positiivisia esimerkkejä ja kertomuksia, kaikki negatiiviset kertomukset sivuutetaan ilman huomiota

* nostetaan esille esimerkkejä myönteisestä kehityksestä ja tehdään positiivisista tapahtumista näyttäviä dokumentteja ja suuria uutisia

* edellinen nostaa esille lisää positiivisia esimerkkejä, joille annetaan näyttävää julkisuutta”

- No minä siihen kysyin, että onko tää totta vai trikkikuva ja opettaja vastasi – kieltämättä aika nolona – että totta on ja tään mukaan mennään. Vaikkei oikein miellytäkään. Silloinhan minä totesin, että eihän tämmöstä kestä mursunnahkainen persekään. Niin että mitta tuli kertakaikkiaan täyteen, mutta tilanne tuntui epätoivoiselta. Tuli mietittyä, että milläs helvetillä me päästään täältä Helsingistä pois? Mutta sitten mulle soitti eräs kaverini täältä Ala-Tölöviöstä ja kertoi tästä mahdollisuudesta. No, me pantiin kaksio myyntiin, ja jostain kumman syystä Helsingin kämpät menevät vieläkin hyvin kaupaksi eli se saatiin myytyä melko nopeasti kohtuuhinnalla ja muutettiin tänne vastaanottokeskukseen odottamaan, että saataisiin elämä täällä raiteilleen.

- Minkälaista asumisenne on täällä vastaanottokeskuksessa?

- No hemmetti, meillähän on kahdelle hengelle tarkoitettu huone, varustettuna minikeittiöllä jossa on mikroaaltouuni, kaksilevyinen sähköhella ja jääkaappi. Lisäksi on vessa, suihku ja internet-yhteyskin. Kyllä tässä ihan mukavasti pärjää, varsinkin kun tietää, että tämä on tilapäistä. Saunassa voi käydä ja vaatteet pestä yleisissä tiloissa. Asuminen ja ruoka on ilmainen, joten peruspäiväraha riittää tällä hetkellä ihan mukavasti. Me olemme kyllä todella kiitollisia. Ei ole mitään valittamista.

- Kunta ei vaadi teiltä sitä, että kustantaisitte asumisenne kaksionne myynnistä saamistanne varoista?

- Ei, sillä kunta haluaa meidät asumaan tänne veronmaksajiksi joten sieltä on todettu, että tällaista viranomaiskiusaamista ei harjoiteta, koska sellainen olisi syvältä ja poikittain. Kunnanlärväri Jynttän-Jytänen on auttanut kiitettävästi mahdollisten työpaikkojen löytämisessä. Minullahan on sekä atk-alan koulutus että rekkakortti ja viritelmiä on jo ilmassa. Voi olla, että aloitan vakihommat jo lähiviikkoina. Pysyvää asuntoakin on jo katseltu ja Ala-Tölöviön keskustassa olisi tarjolla saunallinen rivarikolmio, joka kiinnostaa ja siitä ei olisi kuin muutama sata metriä matkaa Ala-Tölöviön yläasteelle, joten tyttärelläkin olisi mukavan lyhyt koulumatka. Ja ennen kaikkea seutu vaikuttaa turvalliselta. Niin tolkuttoman turvalliselta, että ehkä ala-tölöviöläiset eivät itsekään tajua, miten mahtavassa paikassa he asuvat.

- Mitenkäs tuo ruokapuoli? Rikastetuissa vastaanottokeskuksissa siitä on kovasti valitettu ja on jopa tehty kokonaisia varttitunnin syömälakkoja silloin kuin median edustajat ovat olleet paikalla. Mitenkäs täällä? Onko ruuasta valittamista?

- Ruoka on erittäin hyvää ja sitä on riittävästi. Mehän syömme Ala-Tölöviön keskuskeittiössä tehtyä ruokaa eli sitä samaa mitä syövät ala-tölöviöläiset koululaiset. Se kaveri, joka tuo pakulla tänne sapuskaa lämpölaatikoissa kertoi minulle, että kun paikallisen keskuskeittiön pääemäntä oli ollut työpaikkahaastattelussa, niin häneltä oltiin kysytty, että ”tunnetko ruokaympyrän” ja hän oli vastannut, että ”tunnen, mutten välitä siitä” ja hän oli saanut paikan samantien. Ja sen huomaa. Ruoka on äärimmäisen hyvää. Aamu- ja iltapalat me sitten tehdään tuossa minikeittiössämme.

- Onko teillä jo viritelmiä siihen, että kuinka pääsisitte mukaan Ala-Tölöviön sosiaaliseen elämään?

- Onhan toki. Tyttäreni on lahjakas laulaja ja hänet on pestattu paikallisen folk metal-bändin Völlövä Sinisen laulajaksi. Ne kun halusivat naislaulajan, mutteivät ole vielä sopivaa löytäneet. Minä olen pääsemässä jäseneksi paikalliseen metsästysseuraan ja olen myös liittynyt Ala-Tölöviön suojelukaartiin. Minä kun olen pioneerialikersantti, niin totesivat, että osaamiselleni on käyttöä. Ja noin yleensä täytyy sanoa, että täällä on kyllä mahdottoman mukavaa väkeä. Me odotamme todella innokkaasti, että voimme asettautua tänne Ala-Tölöviöön ja kertakaikkiaan deletoida Helsingin aivojemme kovalevyltä.

- Kiitokset, Mauno Paljon-Vähänen. Ja nyt meillä on taas hieman maksettuja ilmoituksia.

- Ja täytyy sanoa, että siellä Suomussalmella on kyllä komeita maisemia, mukavia vaellusmahdollisuuksia sekä myös valtion metsästysalueita metsästyksestä kiinnostuneille ja muistutan siitä, että siellä Raatteen tien museossa kannattaa ehdottomasti käydä. Mutta nyt meillä on haastateltavanamme Hupsheikan motellin omistaja Launo Löss. Kuinka päädyitte siihen ratkaisuun, että muutitte motellinne suomalaisten vastaanottokeskukseksi?

- Loppujen lopuksi ratkaisu oli helppo. Motellihan ei oikein kannattanut, joten minulla oli vaihtoehtona joko laittaa pillit pussiin tai sitten perustaa rikastettu vastaanottokeskus. Siitä minä ajattelin, että joku raja se on rahan perään huoraamisellakin ja paikallisten ihmisten kiusaamisella. Ennemmin vaikka poltan koko paikan. Mutta sitten kunnanlärväri Jynttän-Jytänen otti minuun yhteyttä ja kertoi tästä mahdollisuudesta. Minä kun pidän tästä ammatistani, niin totesin, että ilman muuta suostun. Tässä ollaan ja olen äärimmäisen tyytyväinen nykyiseen tilanteeseeni. Ala-Tölöviön kunta maksaa toiminnasta aiheutuvat kulut ja minä itse olen siirtynyt kunnan kuukausipalkolliseksi joka pyörittää tätä toimintaa. Totta kai parta-ankkureitten hyysämisellä olisi tienannut enemmän, mutta näin pystyn tekemään jotain myös tavallisten suomalaisten hyväksi ja sillä asialla on minulle suuri merkitys.

- Paljonko tässä vastaanottokeskuksessa on henkilökuntaa?

- Eihän täällä ole muita kuin minä. Eikä tässä enempää tarvitakaan, sillä nämä täällä olevat ihmiset pärjävät kyllä täällä ilman mitään erityistukitoimenpiteitä. Ja mikseivät pärjäisi? Järkevää ja asiallista väkeähän ne ovat. Minä olen täällä semmonen yleismies jantunen joka hoidan huoltotoimenpiteitä ja jeesaan jos jotain apua tarvitaan. Tulkki- ja puolestaloukkaantumispalveluita täällä ei tarvita, joten sitä varten ei henkilökuntaakaan ole tarvinnut palkata. Ihmiset hoitavat täällä itse itsensä ja etsivät aktiivisesti töitä. Lapset käyvät koulussa ja muutenkin tästä porukasta tulee kyllä vallan mainioita uusia ala-tölöviöläisiä. Kaiken kaikkiaan paljon vähemmällä henkilökunnalla täällä pärjätään kuin näissä hyysäämiskeskuksissa joten huomattavasti halvemmaksikin tämä tulee. Tietysti valtio ei anna tähän toimintaan rahapenniäkään, mutta pinnanmaalaiset kunnat ovat tuumineet, että kannattaa sijoittaa ihan toimivaan tulevaisuuteen eikä siihen, että puolestaloukkaantujat saavat egolleen ylihinnoitettua polttoainetta.

- Kiitokset, Launo Löss. Ja nyt olisi taas vuorossa maksettuja ilmoituksia:

- Ja sitten haastateltavanamme on vielä Pinnanmaan Uusasutusliiton toiminnanjohtaja Teppo Ärrgele. Toiminnanjohtaja Ärrgele, kuinka laajalle tämä suomalaisiin keskittyvä vastaanottokeskustoiminta on levinnyt?

- Meillähän on toimintaa vireillä jokaisessa Pinnanmaan maakunnan kunnassa eli siis Hömpstadin kaupungissa sekä Huitsinnevadan, Lälläveden, Vökellysveden, Ala-Tölöviön, Väli-Tölöviön, Ylä-Tölöviön, Äkkölämäkölän, Härnävän ja Uuden Hyisianan kunnissa. Toiminta on erittäin suosittua ja herättänyt huomattavaa sitä tukevaa kansalaisaktiviteettia. On muun muassa perustettu kansalaisjärjestö TIT eli Tolkun Ihmiset Tänne, joka kerää kansalaisrahoitusta vastaanottokeskustoiminnan ylläpitämiseksi ja sen toiminta on ollut erittäin menestyksekästä. SPR:n varojenkerääjät on naurettu täältä ulos jo aikaa sitten.

- Onko toiminta levinnyt Pinnanmaalta muualle Suomeen?

- Kiinnostusta on muuallakin ja huomattavasti onkin, mutta ongelmana on se, että paikalliset niin virasto- kuin suvaitsevaisuuskalkkunat vastustavat sitä sillä perusteella, että kantasuomalaisten uusasutustoiminnan tukeminen ei tarpeeksi paljon pönkitä heidän suvaitsevaista egoaan, joten he haluavat sen ruokkimiseksi mieluummin etnisesti edistyksellistä polttoainetta. He ovat myös varsin laajassa mitassa tuominneet pinnanmaalaisen uusasutustoiminnan rasistiseksi, äärioikeistolaiseksi, veroja kiertäväksi ja monilla muilla pitkillä ja katkerilla sanoilla.

- Haluaisitko lähettää jonkun viestin näille virasto- ja suvaitsevaisuuskalkkunoille?

- No johan nyt toki. Hypätkää Mosseen ja ajakaa mereen. Me täällä Pinnanmaalla tehdään niin kuin meitä huvittaa. Kai tolkun ihmiset saa haluta naapureikseen tolkun ihmisiä.

- Ja tähän onkin hyvä lopettaa lähetys, positiivisissa ja tulevaisuuteen luottavissa tunnelmissa. Täällä Antero Lärvänen, Huitsinnevadan paikallistelevisio. No niin, äänimiehet, sitten rojut Ransittiin ja keula tanakasti kohti Lällävettä. Matkahan ei ole tällä kertaa pitkä.

Myöhemmin Ransitissa, matkalla kohti Lällävettä. Ilma oli kirkastunut, räntäsade loppunut ja Pinnanmaan Tienhuoltolaitos oli aurannut  tiet hyvään kuntoon. Pinnanmaalla keskityttiin olennaisiin asioihin. Huitsinnevadan paikallisradio soitti Ylermi Vilvatväisen & Hässityn Käsityksen uutta hittikappaletta ”Työnnän Toiveeni Nenään” joten mikäs siinä oli vapaan median edustajien ajella kohti Lällävettä ja pulista keskenään…

Antero: Vaan on se joskus mukavaa uutisoida kansalaisille asiallistakin toimintaa ja hyviä uutisia.

Hösse: Juu, ja vielä parempi tämä uutinen olis ollut jos yksi olennainen seikka olisi toteutunut.

Pertta: Ja se olennainen seikka olisi se, että uutinen olisi totta. Mutta tosiasiassa niin tuo Hupsheikan vastaanottokeskus kuin me kolme Ransitissa istuvaa häiskää olemme vain erään keski-ikäisen äärioikeistolaiseksi tulkitun raappahousujätkän mielikuvitusta…

Antero: Niin juu… pääsin vähän liikaa innostumaan…

Kiitokset kommentoija WhiteHunterille, jolta sain pohjainspiraation kirjoitukseen. Kiitokset myös kommentoija Kenzo´:lle, joka puolestaan inspiroi Pinnanmaan Lastensuojeluliiton tapakasvatusmainokseen. Ja luonnollisesti kiitokset Ylelle, joka onnistuu tekemään itsestään päivä päivältä naurettavamman.