PAKKODIVERSITEETTIÄ NIIN MERKELEESTI

Hotellin respassa pyritään pysymään pääosin Hangon ja Nuorgamin välillä (tietysti olis kiva jos voisi sanoa Hangon ja Petsamon välillä) mutta aika ajoin täytyy kommentoida noita Ameriikan tapahtumia koska kaikki vasemmistoliberaali lieteluonnontuote valuu sieltä tänne Suomeen niin kuin kusi lautaa pitkin ja uudet mielettömyydet omaksutaan meillä innolla ja riemurinnoin. Ehkä jopa Amerikkoja innokkaammin.

Eli postauksen aihe on elokuvat. Suuresti arvostamani blogikollegani Porstuan Pekka totesi aikanaan että siinä missä elokuva Euroopassa on taidetta on se Amerikoissa puolestaan tiedettä jolla pyritään mahdollisimman suureen tuottoon. Näin on ollut, mutta ei ole enää. Nyt elokuva on Amerikoissakin muuttumassa ideologiseksi julistukseksi. Sinänsä elokuvat ja tv-sarjat ovat nytkin jo täynnä niin etnistä kuin seksuaalista diversiteettiä joka on tärkeämpää kuin itse tuotoksen juoni. Mikä tietysti pistää miettimään että haluaako kuluttaja mieluummin katsella hyvin käsikirjoitettua ja hyvin näyteltyä mielenkiintoista tuotantoa vaiko itäblokkityylistä ns. valistavaa ohjelmistoa?

Mutta nyt Yhdysvaltain elokuva-akatemia on betonoimassa tilanteen aina Oscareita myöten. Sinänsä hotellin respassa on aina ollut ihan yksmonta että kuka ja mikä niitä palkintoja voittaa. Kiinnostus suuntautuu enemmän toisille elämän alueille. Mutta voisihan taiteellisen palkinnon ehkä kumminkin myöntää taiteellisin perustein. Vaan ei jatkossa sillä nyt perusteet muuttuvat:

Parhaan elokuvan Oscaria voi tavoitella jatkossa vain elokuva, jota on ollut tekemässä tarpeeksi monimuotoinen ihmisjoukko.

Akatemian päämäärä on muuttaa elokuvateollisuutta. Asiasta uutisoi esimerkiksi The Guardian.

Kategoriassa rohkaistaan moninaisuuteen sukupuolten, seksuaalisuuksien, rodun, etnisyyden ja vammaisuuden esiintymisessä.

Uudet vaatimukset on jaoteltu koskemaan neljää ihmisryhmää. Heitä ovat kameran edessä esiintyvät ihmiset, tuotantoryhmä, harjoittelijat ja muissa elokuvan esittämisen vaiheissa työskentelevät ihmiset.

Parhaan elokuvan ehdokkuuden voi saada vain, jos näistä neljästä ihmisryhmästä vähintään kahdessa on ollut tarpeeksi ihmisiä vähemmistöistä tai aliedustetuista ryhmistä.

Jokaisessa kategoriassa on yksityiskohtia määritelmien läpäisemiseen.

Akatemia on määritellyt aliedustetuiksi ryhmiksi naiset, ei-valkoiset, LGBTQ+-ihmiset ja vammaiset.

Esimerkiksi näyttelijöistä pitää yhden päähenkilön tai useiden merkittävien sivuhenkilöiden olla aliedustetusta rodullisesta tai etnisestä ryhmästä. Vähintään kolmannes pienten roolien näyttelijöistä pitää olla kahdesta aliedustetusta ryhmästä. Läpipääsyn voi saada myös käsikirjoituksella, joka kertoa aliedustetuista ryhmistä.

Äkkiseltään tulee mieleen että entäs jos joku afrikkalainen porukka tekee elokuvan ja ne tavoittelee Oscar-palkintoa niin pitääks niitten köijätä diversiteetin takia elokuvaan mukaan muutama saksalainen? No, tähänhän vastataan että ”eksää käppäukko tajua että se on ihan eri asia”.

No, joka tapauksessa on selvää että tämä vasemmistoliberaali edistyksellisyys tulee ilman muuta Suomeenkin. Tai jos katsoo suomalaista mainostarjontaa niin sellaistahan se on jo nytkin. Mutta epäilemättä uudet tuulet virtaavat myös musiikin puolelle. Hotellin respassa nähdään etiäisenä että Suomessa vuonna 2023 on energinen ja taitava wankabilly-yhtye Buddy Rider´n´ The Black Jack Parrots saanut huomattavaa menestystä keikkapaikoilla. Mutta levy-yhtiön heppu toteaa heille:

- Niin poijjaat… se on sillä lailla että jos levytyssopimusta meinaatte niin teidän on otettava ainakin yksi tummapintainen jäsen bändiinne… vaikka somalialainen bongorummun soittaja… ja niihin sanoituksiin ei kerta kaikkiaan se houlama houlama riitä… oikeastaan voisitte laulaa suomeksi… tiedostavista ja edistyksellisistä aiheista… ehkä levy-yhtiömme riiminikkari Paleface voisi tehdä teille sanoituksia… ja nuo teidän rasvaletit ovat aivan liian amerikkalaisia… voisitte harkita rastalettejä… ja se etelävaltioitten lippu teidän keikoilla… ei poijjaat, vaikka te ottaisitte sen pois saman tien niin se on jo kuvattu… ja laitettu interwebin ihmeelliseen maailmaan… teidät mielletään valkoisen ylivallan kannattajina… normimaailmassa teidän levynne olisi listakärjessä… mutta nyt minun on pakko näyttää kämmentä… yleisistä syistä…

Ehkä Buddy Rider´n´ The Black Jack Parrots toteaisi että eiköhän haeta porukalla konepajalle töihin.

Tuossa aikaisemmin tuli todettua että kaikenlaisissa mainoksissa suomalainen todellisuus muokataan, no, etnisesti edistykselliseen muotoon. Niinpä tämän jutun kuvaksi sopinee mainiosti se Oikotien mainos joka oli juuri tässä HS:n asiaa koskevassa jutussa:

Lukijat. Suvaitkaa niin perkeleesti. Etnisesti edistyksellisemmän tulevaisuuden puolesta.

*

Pieni arvokonservatiivisen käppäukon lisäys kirjoitukseen mutta toisesta aiheesta. Niin kuin lukija tietää on valtamediamme suunnattu lähinnä kolmikymppisille kaupunkilaisille varsin hepsankeikkaisille sinkkunaisille. Tämä Iltasanomien juttu kuuluu hyvin tähän genreen. Eli siinä entinen Vihreän langan päätoimittaja kehuu avointa suhdettaan. Ts. naimisissa oleva yhdeksänvuotiaan lapsen äiti kehuskelee sillä että panee avioliitostaan huolimatta ketä huvittaa.

Pistää miettimään että minkälainen lapanen kyseisen naisen aviomies oikein on? Ja tulee mieleen myös se ajatus että eikös avioliitto ole kuitenkin sitoutuminen? Valinta, joka sulkee pois tiettyjä muita valintoja? Mutta tämä on se, mitä valtamedia haluaa opettaa ihmisille.