HIKINAUTIT ALKON JONOSSA

Männäsyksynä, jossain puolessa välissä Suomea…

Pieni Häkälän kunta kuului niihin hornanperseessä sijaitseviin syrjäisiin paikkoihin joihin sanonnan mukaan ei saavuttu kuin eksymällä. Tai jos sinne on jotain ihan oikeaa asiaa. Mitä harvalla oli.  Sellaista asiaa oli kuitenkin Perskeleen Ykällä ja Lötjösen Eeliksellä jotka suhasivat pienen kunnan pieneen keskustaan punaisella Nissanin pick-upillaan. Miehillä oli tarkoitus käydä Häkälässä hieman ostoksilla ja jatkaa siitä mökille Turpaanpuottamanjärvelle. Mökiltä käsin tehtäisiin sitten metsästysreissuja erityisesti miesten suosimalle Jatsinkajauttamankankaalle. Kuskivuorossa ollut Ykä ajoi Nissanin Häkälän S-marketin edustalle ja pysäytti. Lötjönen siinä totesi:

- Niin Nissanillahan me matkassa ollaan?

- Joo. Niin kuin aina. Kuis niin?

- Vilkaisepas joutessasi kojelautaa ja rattia.

- No kas perkelettä. Mozhno otjehat sto kilometrov, vylezai i tshini.

Nopealla asiantilan arvioinnilla toverukset havaitsivat Nissanin muuttuneen Moskvitsh Eliten pick-up-malliksi jostain 1970-luvun alusta. Tämähän tiesi sitä että pyyntimiehet olivat muuttuneet taas Kalevi Keihäsen aikamatkojen hikinauteiksi jotka seikkailivat aika-avaruudessa.

- Vaan onkohan Kalevilla meille joku tehtävä vai onko tää vaan semmosta aikaturismia vaan?

- Mitään ilmoitusta tehtävästä ei ole tullut niin että eiköhän tää ole ihan vaan lomailua Kekkoslovakiassa. Ja sen voisi aloittaa tuosta Alkosta. Sehän on hei ajan hengen mukainen tiskialko.

- Tässähän ihan nostalgialla kajauttelee. Tarkistetaas kumminkin lompakot ensin.

Lompakkojen sisältö oli muuttunut ajanmukaiseksi eli sisälsi vanhaa kunnon markkavaluuttaa. Miehet olivat rupatelleet muuttuneesta aika-avaruudesta lähinnä ympäristöä tarkkaillen mutta nyt Ykä kääntyi katsomaan Lötjöstä, kokeili samalla omaa päätään ja päästi röhönaurun:

- Vilkaises jätkä peiliin. Meillä on 1970-luvun ylikorvan tukat ja ihan perkeleelliset pulisongit. Ja muu parta on hävinnyt. Mehän sovittais saman tien johonkin Ilkamat-sketsiohjelmaan.

Lötjönen käänsi hieman peruutuspeiliä ja totesi:

- No voi peski ja lärse… tämän näköisenä jos kotia menis niin kyyti olis kyllä kylmää… toisaalta, eipä ainakaan pahemmin erotuta joukosta… siihen aikaan kun niitä koneella ajettuja kaljuja ei pahemmin ollut… ei ollu pahemmin muotia… vaikka kaljupää maata yksinvaltiaana hallitsikin… eiköhän käydä siellä pitkäripaisessa…

Mossesta noustuaan toverukset katselivat kun koulusta kotiinsa ajavat puolipitkätukkaiset ja leveälahkeisilla farkuilla varustetut koulukkaat ajelivat merirosvorahoja mässyttäen kotiaan kohti. Ykä kysäisi Lötjöseltä:

- Katsopas ja kerropas mikä tuossa haisee. Tai siis oikeastaan tuoksuu.

- Viattomuus. Hyvä kun nuo ovat edes tupakkia maistaneet. Meidän ajassa osa tuon ikäisistä on jo aktiivisia narkomaaneja.

Omaa nykyaikaansa kiroten miehet siirtyvät Alkoon joka ei onnistunut täysin suunnitelman mukaan sillä Ykä onnistui kompuroimaan kynnyksellä ja tuiskahti turvalleen. Tiskin takana tuimailmeinen rouvashenkilö ilmoitti tylysti:

- Ja herra tulee sitten huomenna uudestaan.

Ykä meinasi todeta että älä ny hei viitti mutta muisti sitten että tiskialkon myyjillä oli lähes yhtä absoluuttinen valta kuin Kekkosella ja vaikka Jumala armahti niin Alkon myyjä taatusti ei. Nyt oli turha ylpeillä joten Ykä poistui paikalta anteeksipyyntöä mutisten. Myyjä kysyi vielä Lötjöseltä:

- Olettekos te samaa porukkaa?

- Hä? Ei. Ihan outo jätkä. Ja se on kyllä hyvä ettei humalaisille myydä viinaa. Eritoten juopumistarkoituksessa.

Myyjä mietti hetken että mahdettiinko hänelle hieman kiertäen vittuilla mutta kun Lötjönen oli ottanut naamalleen sen yksinkertaisimman mahdollisen kansalaisilmeen niin hän hymähti, antoi asian olla ja Lötjönen siirtyi jonottamaan muistaen että tässä jonossa oli hartaampi ja hiljaisempi tunnelma kuin kirkossa konsanaan. Lopulta tuli Lötjösen vuoro:

- Pullo Koskenkorvaa ja pullo kolmen tähden Jaloviinaa, ki-toos. Ja sitten kaksi Porvoon lankkua.

Lötjönen maksoi ostoksensa ja tuli autolle mukanaan kaksi tuttua ruskeaa Alkon paperipussia. Ykä kysäisi:

- Mitä nää noilla Porvoon lankuilla? Eihän me mitään valkkaria juoda. Punkeroa olis ehkä voinut ottaa ruuan kanssa.

- Vaan rupeapa lausumaan niitä viinien nimiä. Se menis sen verran sössötykseksi että kämmentä olis näytetty mullekin. Tää ja Erkin pikakivääri oli ainoo minkä minä muistin. Viedään nää viinit vaikka rouville tuliaisiksi.

- Mutta sitten mennään muille ostoksille. Meinaten, Häkälän S-Market onkin nyt vanha Osuuskauppa Häkälän Nälkä.

Hikinautit siirtyivät Työväen Apteekista elintarvikeostoksille ja alkoivat täyttää kärryä. Normaalia mökkiostoksia mutta mainioilla 1970-luvun mauilla. Paikallista ruisleipää ja voita. Punainen maitokin oli vielä kulutusmaitoa eikä täysmaitoa. Minkä ihmeen takia niitä nimiä piti aina muuttaa? Tsuhnan Kostoa ei tietenkään ollut myynnissä mutta olihan sentään vanhalla kunnon kolmos-etiketillä varustettua Koffia.

Lihatiskillä otettiin mukaan kilon verran sikaa siivutettuna ja kuunneltiin kun lihatiskin myyjä siivutti lihan koneellaan. Se siivutuskoneen mukavan viiltävä ääni toi mieleen lapsuuden kauppareissut. Eihän silloin mitään valmiiksi siivutettua myynnissä ollutkaan. Ja jos kyseisessä osuuskaupassa olisi tiedustellut pizzaa niin vastaus olisi ollut että lähin yleinen wc on tossa linja-autoasemalla.

Sitten siirryttiin säilykehyllylle:

- Nyt muuten tuli käppäukoille joulu.

Kun kassalla myyjä naputti ostosten hintoja käsiveivattavaan laskukoneeseen ja näki että ostoksiin kuului kuusikymmentä purkkia säilykelihaa hän tuumasi ettei ollut koskaan nähnyt miehiä jotka tykkäävät säilykelihasta niin paljon. Mitähän ihmeen kummallista niissä oikein niitten mielestä on? Ihan tavallista nötköttiä. Mistäpä myyjä olisi tiennyt että kyseisten hikinauttien nykypäivässä kaupan nötkötti oli vain gelatiinilla yhteen sidottua vettä ja rasvaa jonka oli annettu hetken aikaa haistella lihaa ennen kuin purkin kansi lyötiin kiinni.

Toverukset ostivat vielä neljä askia Työmiestä, paikallisen valtalehden sekä Nyrkkiposti-korkeakulttuurijulkaisun ja poistuivat autolleen. Auto oli vielä vanha – tai siihen aikaan varsin uusi – Mosse mutta kun hikinautit ajoivat ulos Häkälän pienestä keskustasta muttui auto jälleen punaiseksi Nissaniksi ja samalla hävisivät sekä tukka että pulisongit ja parrat kasvoivat takaisin. Hikinauttien aika-avaruuslomailu oli tällä kertaa taas päättynyt ja oli aika suunnata kohti Turpaanpuottamanjärveä ja siitä edelleen Jatsinkajauttamankankaalle. Mutta olihan mukana mainiot eväät.

Eväät vuodelta 1974. Ajalta jolloin ravintoympyrä ei vielä terrorisoinut ihmisten ruokapöytiä. Paikallisradio alkoi soittaa vanhaa Kontra-yhtyeen kappaletta Onomatopoeettinen Alkoholiliike:

Tällä reissulla oli selkeästi hyvät enteet.