Männäsyksynä,
jossain puolessa välissä Suomea…
Pieni
Häkälän kunta kuului niihin hornanperseessä sijaitseviin syrjäisiin paikkoihin joihin
sanonnan mukaan ei saavuttu kuin eksymällä. Tai jos sinne on jotain ihan oikeaa
asiaa. Mitä harvalla oli. Sellaista
asiaa oli kuitenkin Perskeleen Ykällä ja Lötjösen Eeliksellä jotka suhasivat
pienen kunnan pieneen keskustaan punaisella Nissanin pick-upillaan. Miehillä
oli tarkoitus käydä Häkälässä hieman ostoksilla ja jatkaa siitä mökille
Turpaanpuottamanjärvelle. Mökiltä käsin tehtäisiin sitten metsästysreissuja
erityisesti miesten suosimalle Jatsinkajauttamankankaalle. Kuskivuorossa ollut
Ykä ajoi Nissanin Häkälän S-marketin edustalle ja pysäytti. Lötjönen siinä
totesi:
-
Niin Nissanillahan me matkassa ollaan?
-
Joo. Niin kuin aina. Kuis niin?
-
Vilkaisepas joutessasi kojelautaa ja rattia.
-
No kas perkelettä. Mozhno otjehat sto kilometrov, vylezai i tshini.
Nopealla
asiantilan arvioinnilla toverukset havaitsivat Nissanin muuttuneen Moskvitsh
Eliten pick-up-malliksi jostain 1970-luvun alusta. Tämähän tiesi sitä että
pyyntimiehet olivat muuttuneet taas Kalevi Keihäsen aikamatkojen hikinauteiksi
jotka seikkailivat aika-avaruudessa.
-
Vaan onkohan Kalevilla meille joku tehtävä vai onko tää vaan semmosta
aikaturismia vaan?
-
Mitään ilmoitusta tehtävästä ei ole tullut niin että eiköhän tää ole ihan vaan
lomailua Kekkoslovakiassa. Ja sen voisi aloittaa tuosta Alkosta. Sehän on hei
ajan hengen mukainen tiskialko.
-
Tässähän ihan nostalgialla kajauttelee. Tarkistetaas kumminkin lompakot ensin.
Lompakkojen
sisältö oli muuttunut ajanmukaiseksi eli sisälsi vanhaa kunnon markkavaluuttaa.
Miehet olivat rupatelleet muuttuneesta aika-avaruudesta lähinnä ympäristöä
tarkkaillen mutta nyt Ykä kääntyi katsomaan Lötjöstä, kokeili samalla omaa
päätään ja päästi röhönaurun:
-
Vilkaises jätkä peiliin. Meillä on 1970-luvun ylikorvan tukat ja ihan
perkeleelliset pulisongit. Ja muu parta on hävinnyt. Mehän sovittais saman tien
johonkin Ilkamat-sketsiohjelmaan.
Lötjönen
käänsi hieman peruutuspeiliä ja totesi:
-
No voi peski ja lärse… tämän näköisenä jos kotia menis niin kyyti olis kyllä kylmää…
toisaalta, eipä ainakaan pahemmin erotuta joukosta… siihen aikaan kun niitä
koneella ajettuja kaljuja ei pahemmin ollut… ei ollu pahemmin muotia… vaikka
kaljupää maata yksinvaltiaana hallitsikin… eiköhän käydä siellä pitkäripaisessa…
Mossesta
noustuaan toverukset katselivat kun koulusta kotiinsa ajavat
puolipitkätukkaiset ja leveälahkeisilla farkuilla varustetut koulukkaat
ajelivat merirosvorahoja mässyttäen kotiaan kohti. Ykä kysäisi Lötjöseltä:
-
Katsopas ja kerropas mikä tuossa haisee. Tai siis oikeastaan tuoksuu.
-
Viattomuus. Hyvä kun nuo ovat edes tupakkia maistaneet. Meidän ajassa osa tuon
ikäisistä on jo aktiivisia narkomaaneja.
Omaa
nykyaikaansa kiroten miehet siirtyvät Alkoon joka ei onnistunut täysin suunnitelman
mukaan sillä Ykä onnistui kompuroimaan kynnyksellä ja tuiskahti turvalleen.
Tiskin takana tuimailmeinen rouvashenkilö ilmoitti tylysti:
-
Ja herra tulee sitten huomenna uudestaan.
Ykä
meinasi todeta että älä ny hei viitti mutta muisti sitten että tiskialkon
myyjillä oli lähes yhtä absoluuttinen valta kuin Kekkosella ja vaikka Jumala
armahti niin Alkon myyjä taatusti ei. Nyt oli turha ylpeillä joten Ykä poistui
paikalta anteeksipyyntöä mutisten. Myyjä kysyi vielä Lötjöseltä:
-
Olettekos te samaa porukkaa?
-
Hä? Ei. Ihan outo jätkä. Ja se on kyllä hyvä ettei humalaisille myydä viinaa.
Eritoten juopumistarkoituksessa.
Myyjä
mietti hetken että mahdettiinko hänelle hieman kiertäen vittuilla mutta kun
Lötjönen oli ottanut naamalleen sen yksinkertaisimman mahdollisen
kansalaisilmeen niin hän hymähti, antoi asian olla ja Lötjönen siirtyi jonottamaan
muistaen että tässä jonossa oli hartaampi ja hiljaisempi tunnelma kuin kirkossa
konsanaan. Lopulta tuli Lötjösen vuoro:
-
Pullo Koskenkorvaa ja pullo kolmen tähden Jaloviinaa, ki-toos. Ja sitten kaksi
Porvoon lankkua.
Lötjönen
maksoi ostoksensa ja tuli autolle mukanaan kaksi tuttua ruskeaa Alkon
paperipussia. Ykä kysäisi:
-
Mitä nää noilla Porvoon lankuilla? Eihän me mitään valkkaria juoda. Punkeroa
olis ehkä voinut ottaa ruuan kanssa.
-
Vaan rupeapa lausumaan niitä viinien nimiä. Se menis sen verran sössötykseksi
että kämmentä olis näytetty mullekin. Tää ja Erkin pikakivääri oli ainoo minkä
minä muistin. Viedään nää viinit vaikka rouville tuliaisiksi.
-
Mutta sitten mennään muille ostoksille. Meinaten, Häkälän S-Market onkin nyt
vanha Osuuskauppa Häkälän Nälkä.
Lihatiskillä
otettiin mukaan kilon verran sikaa siivutettuna ja kuunneltiin kun lihatiskin
myyjä siivutti lihan koneellaan. Se siivutuskoneen mukavan viiltävä ääni toi
mieleen lapsuuden kauppareissut. Eihän silloin mitään valmiiksi siivutettua
myynnissä ollutkaan. Ja jos kyseisessä osuuskaupassa olisi tiedustellut pizzaa
niin vastaus olisi ollut että lähin yleinen wc on tossa linja-autoasemalla.
Sitten
siirryttiin säilykehyllylle:
-
Nyt muuten tuli käppäukoille joulu.
Kun
kassalla myyjä naputti ostosten hintoja käsiveivattavaan laskukoneeseen ja näki
että ostoksiin kuului kuusikymmentä purkkia säilykelihaa hän tuumasi ettei
ollut koskaan nähnyt miehiä jotka tykkäävät säilykelihasta niin paljon. Mitähän
ihmeen kummallista niissä oikein niitten mielestä on? Ihan tavallista
nötköttiä. Mistäpä myyjä olisi tiennyt että kyseisten hikinauttien nykypäivässä
kaupan nötkötti oli vain gelatiinilla yhteen sidottua vettä ja rasvaa jonka oli
annettu hetken aikaa haistella lihaa ennen kuin purkin kansi lyötiin kiinni.
Toverukset
ostivat vielä neljä askia Työmiestä, paikallisen valtalehden sekä Nyrkkiposti-korkeakulttuurijulkaisun
ja poistuivat autolleen. Auto oli vielä vanha – tai siihen aikaan varsin uusi –
Mosse mutta kun hikinautit ajoivat ulos Häkälän pienestä keskustasta muttui
auto jälleen punaiseksi Nissaniksi ja samalla hävisivät sekä tukka että pulisongit
ja parrat kasvoivat takaisin. Hikinauttien aika-avaruuslomailu oli tällä kertaa
taas päättynyt ja oli aika suunnata kohti Turpaanpuottamanjärveä ja siitä
edelleen Jatsinkajauttamankankaalle. Mutta olihan mukana mainiot eväät.
Eväät
vuodelta 1974. Ajalta jolloin ravintoympyrä ei vielä terrorisoinut ihmisten
ruokapöytiä. Paikallisradio alkoi soittaa vanhaa Kontra-yhtyeen kappaletta
Onomatopoeettinen Alkoholiliike:
34 kommenttia:
Tempora mutantur, nos et mutamur in illis, sanoi roomalainen.
Agraariyhteiskunnan aikoihin ihmisen sosioekonomisen aseman saattoi päätellä tavasta pitää housuja ylhäällä:
manttaali-isännällä oli vyö keskivartalon ravintoympyrän alapuolella, kun taas huutolaispojan housut roikkuivat henkseleistä.
Nykyäänhän keskivartalon ravintoympyrä kertoo vähävaraisuudesta, joka pakottaa syömään halpoja eineksiä, vaikka kunnon kotiruoan ainekset tulisivat itse asiassa halvemmiksi.
Pörssijupit ja muut uraohjukset puolestaan aloittavat päivänsä tuhannella vatsalihasliikkeellä ja syövät sisäfilettä salaatilla.
Niinhän elokuvassa "Häjyt" isoisä ihmetteli:
"Kummaksi on menny maalima, kun nuaret flikat jua viinaa ja raavahat miähet syä salaattia!"
Paitsi että nuorison alkoholinkäyttö on vähenemään päin. Se olisi ilahduttavaa...ellei nuorison huumeidenkäyttö lisääntyisi samaa tahtia. Alkoholi on vain syrjäytymässä huumeiden tieltä. Ja nuorisossa on tulevaisuus. Tuollainenko se on?
Ehkei kirvestä kuitenkaan pidä heittää kaivoon? Veli Joppos, joka näkee nuorison jokaisen ikäluokan parhaat osuuden tuntee luottamusta junioreihin. Ehkä meidänkin pitäisi?
Eihän meillä muutakaan ole.
Tervehdys, Qroquius Kad. Veljemme Joppos123 näkee kyllä huomattavasti parempaa ainesta kuin minä. Mutta tosiasia on että huumeitten käyttö on räjähtänyt käsistä ja se taistelu on aikaa sitten hävitty. Mainostan tässä vielä niitä vanhoja säilykkeitä. Ne olivat jumalten ruokaa verrattuna nykyisiin.
Kovasti ovat ajat ja eväät muuttuneet noista ajoista. Nyt varoitetaan liiasta lihan ja lihatuotteiden syönnistä, kuvissa ei kuitenkaan ole juurikaan lihaa vaan erilaisia pitkälle jalostettuja valmisteita. Sellaisia joista Yrjö sanoo, että on hetki pidetty lihan hajussa ennen pakettiin laittamista. No mun ei tartte onneksi sellaisia syödä, teen ihan itte oikeasta lihasta. Ja torstaina taas lihakauppaan Meroselle hakemaan täydennystä.
Onneksi on näitä pienempiä lihataloja ja makkraramestareita joilta saa kunnon tavaraa, lihaa ja makkaraa. Ja niissä makkaroissakin on pääraaka-aina liha eikä jauhot:)
Huru-ukko
Tervehdys, Huru-ukko. Joo, paikallisia pieniä lihantuottajia kannattaa aina tukea.
Siivutuskone. Mikä se on, kysyy nykynuoriso.
Se on semmonen masiina jolla kaupassa siivutettiin oikeasta lihasta, suolalihasta, palvikinkusta, metwustista, lauantaimakkarasta siivuja. Kuivia siivuja, joihin ei lisätty suolavetta tai muuta niljannetta. Voi piru, että harmittaa, ettei nykyään kaupassa ole kuin valmiiksi siivutettua kamaa. Palvikinkkua, joka on kuin muovia näöltään ja tunnultaan. Kolmannes on suolavettä ja niljaa paketissa. Pitääkin muistaa käydä hallissa ostoksilla. Siellä on vielä siivutuskoneita.
Ja miksi nötköttikin piti pilata? Ennenmuinoin helpon pihvin sai kun poisti purkista pojan ja kannen, pullautti lihan ulos, leikkasi parin sentin siivuksi. Paistoi suoraan tai, jos halusi hienostella, leivitti ja paistoi. Jummalaare, että oli hyvää.
Pyssymies
Hauska juttu tuo Koffin kolmosen etiketti, koska siinä on samanlainen tyylitelty kolmos-kirjain kuin Irwinin levyssä "3 vuotta ihan suotta" KVG. Sattumaako?
Tuohon lihasäilykkeiden ja maggaroiden heikentyneeseen laatuun sen verran, että juuri 60-70 -luvuilla Suomeen alkoi saapua tehokkaita lihanjalostuskoneita, jotka raapivat luista viimeisetkin lihanjäämät ja samalla sidekudosta luista ym. ennen teurasjätteenä pidettävää. Isommat aloittivat ja pienemmissä vanha veitsileikkaaminen jatkui kunnes näitä pieniä yksikköjä lopetettiin joko kannattamattomina tai ostettiin kilpailjoina pois ja lopetettiin. Nythän isoja maggaratehtaita taitaa olla enää kaksi tai kolme. Lehmäjätteen käyttäminen loppui hullun lehmän tautiin, mutta sian- ja siipikarjan "koneellisesti erotettua lihamassaa" saa edelleen survoa maggarankuoreen.
Joskus kyselin alan asiantuntijalta, että miksi kuluttajille myydään teurasjätettä, vastaus oli, että kyllä maggaroissa ja muissa tuotteissa on kaikki tarpeelliset ravintoaineet jäljellä. Jotenkin insinöörityyppinen vastaus ja tulee mieleen eräästä romaanista muistinvarainen sitaatti: "Mees valittaan nälkääs, niin eteesi lyödään semmoinen rätinki, että sulla ei voi olla nälkä!".
Sitä ollaan sitten tipuja menossa kattelee.
Toivotaan nyt että jotain sattuisi haulikko hollillekkin.
Jossain päin on kuulema lintujen pesintä onnistunut hyvinkin.
Täytyy sanoa, että kun meidän hirviporukka teettää purkkilihaa hirvestä tuolla Laukaalla https://sailykeherttua.fi niin on ollut suun myötäistä evästä. Jos tänä vuonna pääsee peuraa kyttää, niin meinasin kyljet palvata. Kunnon peuran palvikinkku maistuu leivän päällä.
Sitä ihminen kummasti arvostaa ruokaa, kun sen eteen joutuu jotain tekemään. Jos sinulla on vaikka litra itse poimittuja kanttarelleja, niin varmasti tulee käytettyä jossain ruuassa. Taas jos olet ostanut ne kanttarellit, niin pahimmassa tapauksessa ne menee huonoksi jääkaapissa. Itse kunnon raaka-aineista tehty kotiruoka on terveellistä, kun muistaa pysyä kohtuudessa.
Tuossa oli juttua armeejasta ja kuinka nuorten miesten kunto on laskenut. Mukana oli myös kuva, jossa kuvattiin painon nousua. 1993 oli keskimääräinen paino ollut varusmiehillä 70kg, kun se nyt oli pikkusen yli 78kg. Sanoisin täydellisen tietämättömyyden tuomalla varmuudella, että aika pitkälle ruokailun muuttuminen elintarvikkeisiin, eli prosessoituihin valmisruokiin on vaikuttanut tähän.
Tässä päivänä muutamana menin pyöräretkellä Turussa erääseen minulle ennen tuntemattomaan baariin. Olin tietty vähän uuvuksissa ja reppu oli vielä käsivarrellani. Kuin ollakaan: Portaissa oli yksi askelma selvästi muita ylempana. Kompastelin siinä hiukan, en kuitenkaan turvalleni, sillä seurauksella, että: Kun menin tiskille, niin nuori poikamyyjä sanoi: "Herra on tainnut jo ottaa"! No, totesin asian heidän portaastaan, ja sillä selvä: Sain juomani ja palaseni (Ruoasta nyt ei voinut puhuakaan baarissa). Että tällee täällä Turussakin voi käydä.
Mutta ei ollut pojassa puhtia niin kuin ennenvanhasissa tiskialkojen almoissa!
Näitä kekkoslovakia aikamatkailuja on hauska lukea, vaikka en ole kyseisellä aikana vielä syntynytkään. Noista einesruuista sen verran, että kyllä ihmiset niitä vaan aika paljon mussuttaa, kun ihmettelen ja tuumailen kaupan jonossa. Eikö ihmiset enää osaa laittaa ruokaa? Uusavuttomat kaupunkilaiset. Meikäläisen valmisruoka ostokset mahtuu yhden käden sormiin,pyrin tekemään itse. Kokkailu on ihan kivaa. T. Oloneuvos
Siitä siivutuskoneesta. Kun mie meen mun suosikki lihakauppaan ja huomaan tiskissä tai myyjä tarsjoaa, että tässä olis kuule tuoretta hevosensavulihaa. Ai hitsi mie sanon, laitaski puolenkymmentä siivua. No myyjä ottaa sen hevosen siitä kylmätiskistä, menee käymään takahuoneessa jossa ko. kone on, palaa laittaen sen ison köntin takas kylmätiskiin ja käärii mulle sen tilatun määrän pakettiin. Eikä maksa paljoo ja on täyttä lihaa.
Ja Oloneuvos: Olen samaa mieltä, kokkailu on kivaa ja ruoalle voi antaa ihan omia nimiäkin, niin kuin mie teen. Eli miltä kuulostaisi esim. Hevoskuiskaajan lasagne, Kyntöruunan lihapullat? Tai Kännisen kyntömiehen lihapullat, Kaskenpolttajan lihapata jne. Minä voin kertoa reseptit ja ohjeet jos kiinostaa. Periaatteesa ovat lähes perinteisiä pöperöitä, reseptejä hieman oikaisten ja uudelleen nimeten. Ja ne nimet jo itsessään saavat syöjät ekstaattisiin svääreihin:)
Huru-ukko
Muisteluksia tiskialkon ajalta.
Kävin aamukahvilla ja lounaalla, kauwan siten, samassa kahvilassa kuin vallesmannikin. Kun olimme sattuneesta syystä tuttuja, istuimme usein samasa pöydässä ja jutelimme niitä & näitä. Samassa pöydässä istuskeli usein vanhempi herrasmies joka osallistui keskusteluihimme. Ja koko joukko muitakin keski-ikäisiä hemmoja & mammoja.
Oli sittemmin yllätys, kun kävin alkossa, että se vanhempi herrasmies oli paikallinen johtaja ja ne keski-ikäset hemmot& mammat myyjiä. Kavereiden kanssa kun kävin, ihmettelivät kun johtaja sanoi:"Aattelit sitten vetää perseet olalle" virnuilli ohi kulkeissaan kun hain kaksi (2) pulloa lonkeroa. Saunajuomiksi. Seuraavana aamuna aamukahvilla yksi niistä hemmoista nauroi, ettei ole ikinä nähnyt niin kauhistuneita ilmeutä kun vastasin, että:"Joo, äly ämpäriin". Kavereiden ilmeet oli ollu, että nyt ei kyllä saada mitään ostettua.
No, mainetta kertyi. Varsikin kun väliä neuvotelin pitkäänkin juomista, uskalsin. jopa kysellä lisätietoja ja suosituksia. Kaverit oli paska jäykkänä lausumassa, egri bikaver (menikö se varmasti oikein.) Ja se yks hullu sönkkää jostain tokaijerista vartitunnin - ei kai ne vaan huomaa, että ollaan sama porukkaa...
Hupaisaa oli sekin, että oli jotenkin syntistä tuntea alkon myyja. Ihmetteleviä lausuntoja tulu tutuilta kun vastaan tuli myyjä ja tervehdimme, Etttä tiesiks, toi oli oli alkon myyjä. Vielä enemmän kummastutti vasteuksen, että tapaamme pävittäin, tietysti tunnen.
Sitä, että käymme samassa kahvilassa eivät tajunneet.
Pyssymies
Tiedoksi vain, että kyllä ravintoympyrä tunnettiin jo 1960-luvulla, ellei aikaisemminkin. Silloin äitini kerran näytti sen minulle löydettyään sen jostakin lehdestä. Ja ehkä muutaman viikon ajan se otettiin vähän väliä puheeksi, mutta sitten se vaikutti unohtuneen. Mutta tuntui kyllä tutulta, kun monta vuotta myöhemmin (silloin oli jo 1970-luku) kuulin koulussa siitä puhuttavan.
Tervehdys Pyssymiehelle, höyrymakkaralle rahalla, WhiteHunterille, Terho Hämeenkorvelle, Oloneuvokselle, Huru-ukolle ja KLS:lle sekä kiitos kommenteistanne ja jaetuista muistoista. Ne luhanjalostuskoneet varmasti vaikuttivat lihatuotteitten laatuun. Samoin kuin se, että kilpailu on keskittynyt kahdelle ketjulle. Herttuan tuotteet ovat kaiken kaikkiaan hyviä. Se kolmonen on tosiaan siinä Irwinin levyn kannessa. Vaan kumpi oli ensin? Valmisruoka on kyllä romahduttanut ruuanlaittotaidon hyvin monelta varsinkin nuorelta ihmiseltä. Ja joo, ravintoympyrä toki tunnettiin tuolloin mutta se ei vielä noussut liki uskonnon asemaan.
Huru-ukolle vastaus. Keksimäsi nimet kuulostaa oikein hyviltä ja luulen, että raaka-aineet sopii minun ja puolisoni makuun paremmin kuin hyvin. Laita reseptiä eetteriin. T. Oloneuvos
Tämän muistan myös varmuudella: pizza tuli Suomessa nopeasti suosituksi jo 1970-luvun alkuvuosina. Vielä vuonna 1970 se ehkä oli maassamme kutakuinkin tuntematonta, niin että osuuskaupan myyjä olisi tosiaan saattanutkin vastata niin kuin kuvittelit, mutta vuonna 1974 se oli jo suoranainen muotituote. Toinen samoina vuosina yleistynyt, vuonna 1970 vielä lähes tuntematon mutta vuonna 1974 jo varsin suosittu elintarviketuote oli jogurtti.
Tervehdys Oloneuvokselle ja KLS:lle & kiitos kommenteistanne.
Oloneuvos: Joo, noi Huru-ukon keittokirjan tuotokset vaikuttavat mainioilta. Kannattaa lisätä mukaan aikanaan Suosikissa olleen Nyrok City-sarjakuvan ”Lihapiirakka kahdella joulukinkulla”.
KLS: Minä asuin sen verran syrjempänä ettei pizzasta vuonna 1974 ollut tietoa. Ja se Saarioisten kuuluisa roiskeläppä tuli myyntiin 1981. Sen sijaan jogurttia muistan mainostetun telkkarissa jo joskus vuonna 1971. Nimellä Bulgarian jogurtti.
Terveeks Yrjölle ja kiitokset jälleen suupieliä nostattavasta aikamatkasta.
Kuinkas sattuikaan että olin ottanut lounaaksi eteen purkkipeuraa juustomakaronin kanssa kun aloin tätä lukemaan? Leikkautamme isäukon ja velimiehen kanssa oman peuralupamme saaliit eräällä paikkakunnan lihamestarilla. Todella siistiä työtä kohtuuhintaan.
No, hän osti pari vuotta takaperin purkkivehkeet ja nyt saa pyytää osan tavarasta siinä muodossa pienestä lisämaksusta. Osan peurasta mekin purkitamme silloin tällöin ja jumantsuikka kun on hyvää.
Lihansiivuttaja.. jotenkin itse muistaisin myös näitä kaupoissa nähneeni omassa lapsuudessani 1990-luvulla. Mahtaako olla niin, että vanha kone käytettiin loppuun ja uutta ei ostettu tilalle sitten kun vanhasta aika jätti, niin että siirtymä pitkin Suomenmaata oli tässä aika liukuva?
P.S. Hyvää kaupan nötköttiä kun kaipailet, niin Oletko antanut mahdollisuutta Lidlissä toisinaan myynnissä olevalle ranskalaiselle tavaralle? Sellainen kolmikanttinen, pyöreäkulmainen purkki. En toki nuorempana osaa sanoa että pärjääkö miten vanhan ajan nötkötille, mutta muutaman kerran ostaneena ainakin itse pidän - ja ranskalaiset ovat tunnetusti ruoastaan tarkkaa väkeä.
Tervehdys, Apoliteia ja kiitokset sinullekin. Peurasäilykettä on aika ajoin tullut syötyä itsekin ja se on erinomaista. Se Lidlin säilyke ei sinänsä pärjää vanhalle nötkötille mutta suomalaiseen bulkkinötköttiin verrattuna se on ok. Lidlissä on aika ajoin myös myynnissä hyvää Corned Beef-säilykettä.
Läpi meni jotta paukkui sillä kolmas kerta toden sanoo:
https://metsastajaliitto.fi/uutiset/metsastajaliitto-tyrmistynyt-eun-paatos-estaa-lyijyhaulien-kayton-suomessa
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/era/artikkeli-1.1181286
Pari ylösnostoa:
"EU-linjauksella kielletään lyijyä sisältävien haulien käyttö ja hallussapito"
"Euroopan unionissa on parhaillaan valmisteilla myös toinen, laajempi lyijyyn liittyvä kielto, joka kieltäisi lyijyn kokonaan sekä hauleissa että kiväärien luodeissa. Euroopan kemikaaliviraston (ECHA) rajoitusehdotus ns. totaalikiellon osalta valmistuu lokakuussa 2020."
Takaportin kautta aseet saadaan kielletyksi koska niillä ei voi harrastaa ja a-tarvikkeiden komponentin hallussapito on erikseen kiellettyä.
Huomioiden hallituskokoonpano tulee Suomi implementoimaan tämänkin direktiivin 100% ja etuajassa.
https://pbs.twimg.com/media/D1YuEJZX4AAzFTB?format=jpg&name=small
-Tvälups-
https://yle.fi/uutiset/3-11526556
Ministeri puhuu mukavia mutta kepu pettää aina.
-Tvälups-
Oloneuvokselle. No nää mun pöperöt on ihan tavan pöperöitä, uudelleen nimettyjä ja reseptit joissa on vedetty mutkat suoriksi, vähintään.
Esim. se kaskenpolttajan lihapata. Puloi kiloa hevosen palapaistia, puoli kiloa possun palapaistia, neljä viisi naurista, muutama sipuli, punainen. Lihat pataan, lämpö noin 100-150. Anna ola uunissa mahdollisimman kauan, yön yli, sitten nauriit ja sipulit sinne noin pariksi tunniksi. Ja eiku syömään, lusikkaruokaa jota voi hampaatonkin syödä.
Ja jos ja kun kiinnostaa ja Yrjö katsoo soveliiaaksi voin hän antaa mun tiedot oloneuvoselle lisäreseptien keromiseksi.
Huru-ukko
Ja juu, hyviä peurareseptejä otetaan vastaan. muulle on tulossa syksyn aikana ainakimyks peura.
Huru-ukko
Mikäli on jäänyt kaipaamaan lihansiivuttajaa, sellaisen voi vaikka ostaa kotiin:
https://www.gigantti.fi/product/kodin-tuotteet/keittion-pienkoneet/viipalointikoneet-lihamyllyt-ja-leikkurit/FS200W/wilfa-viipalointikone-fs200w
Sen kanssa on sitten oltava varovainen, kuten huomataan tältä opetusvideolta
https://www.youtube.com/watch?v=C5QRedcFBc0
kohdasta 1:20 eteenpäin.
Tervehdys Taisteluvälineupseerille, Huru-ukolle ja Qroquius Kadille & kiitos kommenteistanne.
Tvälups: Vittu joo. Tarttee varmaan alkaa jemmaamaan pateja.
Huru-ukko: Voit antaa yhteystietosi mutta omalla vastuullasi. Fiksumpaa olisi antaa vain reseptejä.
Qroquius Kad: Varovaisuus on aina paikallaan.
Juu, ihan reseptit riittää tänne. Perinteiset sapuskat on hyviä ja varsinkin uunissa pitkään muhitetut, tunti tolkulla. Nuo lihapulla reseptit vähän kiinnostais,nimet sen verran härskejä, hyvällä tavalla. Jos huru-ukko kehtaa naputella tänne? T. Oloneuvos
Jäädään odottelemaan Huru-ukon vastausta. Mutta hauduttamalla tulee aina parasta.
No joo. Kyntöruunan lihapullat: heosen jauhelihaa, normi lihapullataikina hevosesta ja siihen murustat Aurajuustoa, ei valmista auramurua, ei ole hyvä. Sitten vaan uuniin, tai pannulle, milestäni uunissa paremmat. Nuo kännisen kyntömiehen lihapullat on verio erään hesalaisen ravintolan jallulihapullista, eli tehdään niitä kyntöruunan lihapullia ja laitetaan ne siihen jallukastikkeeseen muhimaan. Mun lapsikin tykkäs:)
Se hevoskuiskaajan jasagne, tee lasagne kuten sen tekisit, käytä siihenkin hevosen jauhelihaa. Vaan mie teen sen valkokastikkeen/juustokastikkeen ja en ollenkaan sitä ruskeaa kastiketta erikseen, vain sen juustoisen ja laitan sen jauhelihan siihen. Ne lasagnelevyt kiehautan esim. paistinpannulla hetkisen, ei tartte uuniss niin kauaa pitää sitä vuokaa. Ja paljon juustoraastetta päälle. Esim. Kuusamon juuston sinileimaa tai jos tykkää voimakkaammasta mausta, saman firman mustaleimaa. Siis emmentaalia. Sitä sinileimaa löytyy ääsmarkeitista kotimaista tuotenimellä valmiina. Mustaleiman jotuu rastamman itte. Tässä näitä aluksi:) Ja eiku syömään...
Huru-ukko
Tulipa tuosta naamalleen tuiskahduksesta mieleen eräs alkoholiin liittyvä ammattikunta jolla edelleen on melkoiset valtuudet eli portsarit. Oltiin joku talvi-ilta minä ja kaveri menossa erääseen Turun keskustan baariin. Pääkallokeli, ja kuis ollakaan kaverini onnistuu tuiskahtamaan nurin n. sata metriä ennen baarin ovea. Ja kotkansilmäinen vahtimestarihan tämän näkee. Kun sitten ovelle päästään niin tokaisee minulle "Sulle tarjoillaan, toi sun kamusi ei saa mitään". Vitsi tietysti ettei oltu otettu viinaksia vielä lainkaan :D No suunnattiin sitten toiseen anniskeluliikkeeseen paremmalla menestyksellä.
Tervehdys Huru-ukolle ja Jani Alanderille & kiitos kommenteistanne.
Huru-ukko: Kiitos resepteistä. Ykkösevästä.
Jani: Joo, erityisesti silloin aikanaan portsarin valta oli ehdoton.
Tässä jokunen vuosi sitten maakutalehdessä oli ravintola-aiheinen reportaasi, jonka yksi osa-alue veti kyllä mielen matalaksi.
Kyseessä oli portsari, joka oli seissyt ovilla edellisvuosituhannelta alkaen, mutta 2010-luvulla saanut vastaansa ilmiön, jota ei olisi aiemmin voinut edes kuvitella.
Ravintolaan on alkanut pyrkiä outoja nuoria juippeja, ikä ehkä se lakimääräinen 18, ehkä ei; joka tapauksessa paperit on kysyttävä. Mutta silloin alkaa käsittämätön käytös:
kun papereita pyydetään, siihen ei reagoida mitenkään, pyritään vain portsarin ohi sisään.
Pahempaa seuraa, kun portsari sulkee oviaukon kehollaan:
juippi yrittää ängetä portsarin ja ovenreunan välistä sisään ymmärtämättä laisinkaan käskyjä lopettaa änkeminen ja näyttää paperit.
Tämä ongelma ei edes rajoittunut hänen ovelleen, vaan vaivasi ja vaivaa varmaan vieläkin muitakin Radanvarsikaupungin ravintoloita.
Ensimmäinen ajatus olisi, että kyseessä ovat kulttuurinrikastuttajat, joille suomalainen järjestystä ylläpitävä henkilö on pelkkää ilmaa. Kuvauksesta jotenkin tuli vaikutelma, että kyse oli kantasuomalaisista;
ei kai tällainen käytös maahantunkeutujilta olisikaan ihmetyttänyt. Ennen kaikkea nämä eivät olleet ylimielisiä saati aggressiivisia, vaan vain jotenkin puheen ja tilanteen ymmärryksen tuolla puolen.
Kertomukseen ei muistakseni kuulunut, miten nämä asiakapalvelutilanteet päättyvät. Ilmeisesti juipit vain lähtevät lonnimaan muualle, kun heidän kulkunsa on jotenkin estynyt.
Voisin olettaa, että jos tällaisen tapauksen kaataisi naamalleen ja raudoittaisi, ensin suusta kuuluisi eläimellinen kauhunmölinä, jota seuraisi hysteerinen hätäitku:
nyt oli tapahtunut jotain, mitä ei koskaan aikaisemmin.
Häntä oli rajoitettu.
Ovatko nämä osa samaa ilmiötä kuin lastenhoitajia huolestuttavat kolmivuotiaat, jotka eivät vielä osaa puhua, kun kotona ei puhuta mitään;
tuijotetaan vain käteen kiinnikasvanutta älyhärpäkettä?
Voiko tällaisista tulla muuta kuin mustalaisista:
kun lapsilisä loppuu, työkyvyttömyyseläke alkaa?
Qroquius Kad: Kun en ole vuosiin käynyt kapakoissa niin en osaa tarkemmin kommentoida mutta sattuneesta syystä kyseinen ihmistyyppi on minulle kyllä ikävän tuttu. Ja määritelmäsi osuvat heihin aika hyvin.
Tuli tuosta Mariannesta mieleen etelän vetelien naurettavat pst-tykit. Panssarivaunuissahan oli ranskalaisilla 37mm tykki, Puteaux-merkkinen muistaakseni. Se oli aikansa I-maailmansota - huippua. Keerna-ammus läpäsi yhtä paljon panssaria kuin kolmen linjan kiväärin panssariluoti. Tätä ei tainnut olla irtotykkinä kumminkaan. Samasta tykistä oli pitkäputkinen versiokin tokassa kahinassa mukana, läpäisystä ei tietoa. Ei ilmeisesti kovin mainittava.
Italialaisilla oli 20mm Breda konetykki, joka sopii panssarintorjuntaankin. Mutta oli toki oikea 20mm panssarintorjuntatykkikin. Ikään kuin pienoismalli, sama 20*138 ammus kuin Bredassa. Tai Lahti pst-kiväärissä. Muistini mukaan 70 - 100kg painoltaan. Kiilalukko, haaralavetti, asekilpi, pyörät. Jossain aviisissa olen nähnyt kuvan moisesta, ranskan merialpella? Tai jossain länsirintamalla kumminkin tykkiryhmä ylväänä tähyää kohti länttä tykkinsä takaa.
Mariannea oli oikein kaksi mallia, tykki painoi muistaakseni 475 kiloa - siis ihan helevetisti. Ainoa hyvä ominaisuus oli suuliekin pienuus. No, oli tähtäinkin hyvä. Tykin laukausta oli vaikea huomata. Kovalla pakkasella panssariluotia tehokkaampi pst-ammus oli yllättäen tasakärkinen harjoitusammus. Iski ison reiän kylmähauraudesta kärsivän T26 kylkeen. Panhard-panssariautoissa oli tämmöinen tykki varusteena. Nixmannit käyttivät mainiota autoa iärintamalla. Ja korvasivat tykin 2,8-cm-schwere Panzerbüchse 41 aseella. Tämä oli tehokas, niin kauan kuin wolframia riitti ammukseen. Tyhmän näköinen asekilpi pilasi panhardin hienon muotoilun...
Muistaakseni japanilaisilla oli joku 37mm lyhytputkinen tykki, vanhaa vuorikanuunaa muistuttava. Koettivat sillä sitten Shermannia torjua, ilman mainittavaa menestystä.
Jaa, muuten mikäs paikka oli kaikkein kovin koulutuspaikka? Oikea tosimiesten koulu, jossa heikot sortui elon tiellä? No, tietysti Rankin linnake. Nimensä mukaisesti.
Pyssymies
perhana, tuli kommentti väärään ketjuun.
Pyssymies
Tervehdys, Pyssymies. Sattuu ja tapahtuu.
Lähetä kommentti