ANTERO LÄRVÄNEN JA HYVYYDEN PÖNKÄN AHDISTUSTILA

- Hyvää päivää, hyvät kuuntelijat. Täällä Antero Lärvänen Huitsinnevadan paikallisradion suorassa lähetyksessä. Lähetyksemme koskee tällä kertaa uutta ahdistustilaa joka on alkanut pikkuhiljaa levitä täällä Suomessa ja epäilemättä ulkomaillakin. Suomessa ahdistustilaa on erityisesti tutkinut Hömpstadin Vähänköehkäopistollinen Keskussairaala ja sieltä onkin haastateltavaksemme tullut vanha tuttavamme ja yleensäkin tällainen korvien välisten ongelmien kokenut ekspertti eli ylempi aivoräätäli Veikko Vopakki. Kiitos, että tulit taas lähetykseemme, Veikko.

- Kiitos, Antero ja tervehdys kaikille pinnanmaalaisille kuuntelijoille sekä myös niille suomalaisille jotka kuuntelevat lähetystä salaa verkon kautta.

- Veikko, ihan ensiksi kysyn – ennen kuin edes mennään tähän kyseiseen ahdistustilaan – että miksi asiaan liittyvä osaaminen löytyy nimenomaan Hömpstadin Vähänköehkäopistollisesta Keskussairaalasta? Miksei esmes HUS:ista? Mitä teillä on, mitä muilla ei ole?

- Kysymyksen asettelu on hieman väärä. Meillä nimenomaan ei ole sitä, mitä muilla sairaaloilla on eli poliittista korrektisuutta. Ja sen myötä meillä on kyky ja mahdollisuus puhua asioista suoraan.

- Ahaa, no täähän selvensi asiaa vallan selkeästi. Pinnanmaalla ei turpia tukita sukkahousukoppeloiden toimesta ja hyvä niin. Mutta mistä ahdistustilasta oikein on kysymys? Kun näitten ihan oikeitten ja diagnosoitujen ahdistus- ja masennustilojen lisäksi on sitä ilmastoahdistusta, Trump-ahdistusta, rasismiahdistusta, halla-ahdistusta, sovinismiahdistusta, patriarkaaliahdistusta, mansplaining-ahdistusta, manspreading-ahdistusta, persuahdistusta, kulttuurista apprjotakinahdistusta, junttiahdistusta, suunnatun räjähdysvaikutuksen vagina-ahdistusta ja mitä näitä nyt onkaan?

- Tätä ahdistustilaa kutsumme nimellä ”hyvyyden pönkän ahdistustila”. Ja sitä on nimenomaan juuri monikultturismi-, feminismi-, ilmastohysteria- , leikkipartisaani- sekä trans- ynnämuilla aktivisteilla. Yleensä potilas on näitä kaikkia yhtä aikaa. Kaikille tapauksille on yhteistä että he ovat hoksanneet että heidän aktivismin pohjansa ei taidakaan pitää paikkaansa. Monikultturismi, piru vie, taitaa sittenkin johtaa anarkiaan ja kaaokseen. Maailman ilmastoa ei taideta sittenkään pelastaa tuhoamalla suomalainen elinkeinoelämä ja samalla suomalaisten elämän edellytykset. Feminismi taitaa sittenkin olla vain narsististen ”vittu mä haluun ja mun täytyy saada kun mä haluun vaikken mitään osaakaan”-ämmien itsekäs performanssi ja niitä sukupuoliakin taitaa olla kumminkin vain kaksi.

- No mutta eihän heissä ole silloin mitään vikaa eikä heillä ole mitään ongelmaa. Hehän ovat järkiintymisen tiellä. Olisivat onnellisia.

- Ja tässäpä sinä Antero olet väärässä. Reaalimaailmassa tietysti olisi ilman muuta näin mutta kyseessä ovat ns. yleisestä ja yhtäläisestä suvakkihäiriötilasta kärsivät ihmiset jotka ovat ottaneet päätään vasta pari tuumaa perseestään ulos. Ja se on heille pelottavaa. Kovin pelottavaa. Koska he ovat tuosta häiriötilasta kärsivistä ihmisistä niitä, jotka omaavat edes jonkun verran alkeellista ajattelukykyä niin he tajuavat, mitä pään rektaalista kokonaan irroittaminen ja reaalimaailmaan siirtyminen saisi heille aikaiseksi.

- Alan hahmottaa. Eli jos heitä pystyssä pitävä tyhjän päälle rakennettu hyvän ihmisen pönkkä otetaan pois, niin…

- Niin he tajuavat, mitä he ovat ilman sitä. Eli eivät mitään. Pelkkiä papukaijoja, jotka toistavat heille saneltua ja se saneltu on muovannut heidät ihmisinä kokonaan. Antanut heille sen itsearvostuksen jota tuollaisilla nollasubstanssilla varustetulla ihmisellä ei muuten olisi. Ja sitä myötä se toistaminen on myös antanut täydelliseen tyhjään pohjaavan ammatillisen verorahoilla maksetun uran. Siis maksetun uran. Ei varsinaisesti työtä. Sen ulkopuolella heillä ei ole mitään eivätkä he ole mitään. He ymmärtävät, että ilman sitä pönkkäänsä täällä reaalimaailmassa he joutuisivat pätemään jollain todellisella asialla eikä heistä olisi edes baariapulaisiksi jos sellaisia enää yleensä olisi. Kyllähän sellaisen asian tajuaminen ahdistaa. Vähän niin kuin sittisontiaisella joka hoksaa että lehmänläjä ei olekaan kokonainen universumi ja joka haluaa palata takaisin turvalliseen läjään.

- Eli he ovat työntäneet toisen jalkansa kuplasta reaalimaailman puolelle, säikähtäneet näkemäänsä ja haluavat takaisin kuplan turvalliseen kohtuun?

- Juuri näin. Takaisin kohtuun vaikka heistä ainakin fiksuimmat ymmärtävät että heidän ideologinen pönkkänsä aiheuttaa ihmisille lähinnä persnettoa ja kärsimystä. Mutta egon ruokkimisen tarve on voimakkaampi ja se menee yli kaiken muun. Siispä he haluavat takaisin yliopistolle, takaisin valtamedian toimituksiin tai takaisin kaikenkarvaisten organisaatioitten palvelukseen. Samanhenkiseen seuraan jossa ajattelu ei ole ominaisuus vaan vika. He haluavat unohtaa hetkittäisen ja osittaisen järkiintymisensä unohtaen sen epäilyksen häivähdyksen joka heidän mielenrauhaansa niin kovasti järkytti.

- Oletko sitten tarjonnut heille jotakin apua ahdistustilaansa?

- En. Koska sitä ei ole. Olen todennut heille suoraan että reaalimaailma on ihan oikeasti olemassa, se on se ainoa oikea maailma ja jos reaalimaailma ei miellytä eikä sen olemassaoloa pysty itse unohtamaan eikä siinä elämään niin apua ei ole tarjolla. Ei niin minkäänlaista. Mutta olen kirjoittanut heille pitkiä sairaslomia ja sanonut myös että jos haluatte hakea tilanne vuoksi sairaseläkettä niin minä kirjoitan ilman muuta puoltavan lausunnon. Ja minun allekirjoituksellani on merkitystä.

- Vaan eikös tuo keskimäärin 29-vuotiaan ihmisen siirto eläkkeelle ole yhteiskunnalle tota noin vähän niinkun hemmetin kallista?

- Itse asiassa ei ole. Paljon kalliimpaa olisi jos kyseinen yksilö palkattaisiin joksikin korkeapalkkaiseksi virastopäälliköksi jossa virassa hän olisi kaikkine ikälisineen aina 65-vuotiaaksi. Ja kyseinen virastopäällikkö saisi vielä oikeuden työntää kärsänsä tavallisten ihmisten asioihin ja luoja nähköön tuollaisille yksilöille sellainen tilanne lähentelee paratiisia joka taas suorittavalle taholle ja niille tavallisille ihmisille lähentelee helvettiä. Sitä tilannetta täytyy välttää kaikin keinoin. Olen myös sanonut näille potilaille että erityisesti politiikkaan meno pahentaa ahdistustilan oireita olennaisesti ja saattaa saada aikaan jopa pysyvän psykoosin. Ja kerroin että asiasta on uunituoretta tieteellistä tutkimusta Preussista, Ruteniasta ja Retoromaniasta.

- Tota noin… umpf… tsöpp… mutta eihän semmoisia valtioita edes…

- No ei ole olemassa niin, mutta kyseisestä ahdistustilasta kärsivät yleensä itseään ns. Nuorina Älykkäinä Naisina pitävät henkilöt jotka ovat tunnettuja monista asioista mutta niihin ei kuulu yleistieto eikä historian sekä maantiedon tuntemus. Sääntöi mie taisin siin vähän rikkoo mutta haluaisitko Antero nähdä noita Nuoria Älykkäitä Naisia aina vain lisää eduskunnassa?

- Joo, ymmärsin pointin enkä todellakaan halua nähdä. Kas kun en ole masokisti. Vaan onko siis niin, että kyseinen ahdistustila on vain ns. punavihreässä kuplassa elävien ongelma eikä meidän reaalimaailmassa elävien tarvitse suojautua sitä vastaan esim. kasvomaskeilla, foliopipoilla, höyryhengityksellä tai kalevalaisella jäsenkorjauksella?

- Olet ehdottoman oikeassa. Me olemme täysin turvassa eikä mitään suojaa tarvita. Ja minä rikon sääntöjä vielä vähän lisää. Tuossa on sulle kaikkien ahdistustilasta kärsivien yhteystiedot. Valantehneenä aivoräätälinä olen joka tapauksissa huolissani potilaistani. Ja uskon, että mikäli maallinen lääketiede ei pysty auttamaan, niin siinä tapauksessa saattaisi Epäilyksen Pirun osaamisesta olla hyötyä. Toimitatko listan hänelle?

- Tapahtuu. Ylempi aivoräätäli Veikko Vopakki, kiitän teitä haastattelusta. Täällä Antero Lärvänen, Huitsinnevadan paikallisradio. Siirto rutioon. Ja hei äänimiehet! Sitten jätkät ja välttämättömät oheistarpeet Ransittiin ja suunta kohti Lällävettä. Ykä onkin siellä jo lämmittämässä saunaa.

myöhemmin Lällävedellä…

Antero: Heitäs Hösse lisää tsössiä!

Kiuas: Tsöss!

4 x Tsuhnan Kosto: Knirsk.

Hösse: Panin muuten merkille haastattelusta ja ympäröivästä maailmastamme yleensäkin että nykyisessä interperspirationaalisessa todellisuudessa vika ei ole enää vika vaan vaadittava ominaisuus. Vaadittava ja välttämätön ominaisuus jonka puuttuminen estää tai tuhoaa urakehityksen ja jonka vikaa epäilevienkin on opittava hyväksymään. Mutisematta. Ja arvostelematta. Tyyliin että ”mun punttini ovat muutenkin märät, niin että kuse rauhassa vaan”.

Pertta: Joo. Tulee mieleeni se yksi vanha scifisarja Maa II jossa ns. terriaanit olivat sitä mieltä että vain unimaailma on oikea maailma ja valhemaailma pelkkää kuviteltua harhaa. Me eletään siinä unimaailmassa nyt. Pakotettuina.

Antero: Ja onhan niin, että silloin harvoin kun joku unimaailmassa elävä pyrkii siitä pois ja tekee sen vielä julkisesti niin se on unimaailman petturi ja luopio jota vihataan enemmän ja katkerammin kuin ketään koskaan. Vielä enemmän kuin avoimesti valvemaailmassa eläviä.

Ykä: Tilannehan on pahentunut sitä mukaa kun naiset ovat saaneet politiikassa enemmän valtaa. Siis ne unimaailmassa elävät naiset. Eivät ne, jotka nukkuvat meidän kanssa saman peiton alla ja joille oikea maailma on oikea maailma. Unohdetaan nyt persut tästä kokonaan pois sillä nehän elävät vielä reaalimaailmassa mutta jos mietitään järjestelmäpuolueita niin niitten miespoliitikot ovat sentään opportunisteja eli rehellisiä roistoja joitten kanssa sinänsä pärjää. Ne saattavat jopa kääntää takkinsa jos näkevät että ura on muuten uhattuna. Mutta järjestelmäpuolueiden naiset ovat utopistisia kanoja jotka ihan oikeasti uskovat että kanalauman paras turva on kettu ja lauman pahin vihollinen on vahtikoira.

Saunassa sijaitseva ehkä maailman ainoa puhuva kiuas loksautti pesän luukkunsa auki ja totesi:

- Meillä kiukailla nää perusarvot ovat huomattavasti paremmin hallussa kuin teillä ihmisillä. Me kun ollaan sattuneesta syystä varsin staattisia yksilöitä. Mutta se, mitä totesitte kuvasi niin hyvin teidän ihmisten maailman perusongelmaa että käykääpäs pojat itsellenne ansaitut mukilliset Äkkölämäkölän bönjakkia, polttakaa voimasavuke Bostonit, ottakaa uudet Tsuhnan Kostot ja ennen kaikkea lyökää minun pesä täyteen närettä niin että seuraavat löylyt oikein kunnolla paukkuvat.

Vanha ja uskollinen puhuva kiuas puhui harvoin ja ainoastaan silloin kun sillä oli asiaa. Ja sillä oli aina painavaa asiaa. Sitä kannatti kuunnella. Näin ollen toverukset toteuttivat sen toiveen ja jatkoivat saunomista syyskuun mukavasti pimenevässä illassa. Pinnanmaan Lällävedellä, jossa vika oli vielä vika eikä vaadittava ominaisuus. Ja jossa järjen käyttö oli sallittua, ettei jopa suorastaan suotavaa.