SYYTTÄJÄ

Eli Uusi Suunta osa II ½

Toukokuu oli vaihtunut kesäkuuksi ja tuonut tullessaan jälleen itsenäistyneeseen Suomeen helleaallon jonka seurauksena myös Kasperi Penttinen hikoili Helsingin Säätytalossa. Pikkutakkinsa pois riisunut ja kauluspaidan hihat käärinyt Penttinen tuumaili, että parempi ilmastointi olisi kovasti eetvarttia tällaiselle 67-vuotiaalle eläkeläiselle joka oli yllättäen kutsuttu valtion palvelukseen tekemään pitkiä päiviä tässä toimistossa. Alun perin Radanvarsikaupungista kotoisin oleva Penttinen oli ammatiltaan lakimies ja joskus aikaisemmin hän oli toiminut sekä syyttäjänä Turussa ja käräjäoikeuden tuomarina Radanvarsikaupungissa. Sen jälkeen, 1990-luvun alussa hän oli siirtynyt erään suuryrityksen palvelukseen ja toiminut sen kansainvälistä kauppaa käsittelevänä lakimiehenä. Tätä uraa hän oli jatkanut eläkkeelle siirtymiseensä saakka ja asunut pääosan urastaan Lontoossa seuraten kuitenkin jatkuvasti hänelle rakkaan kotimaansa tapahtumia. Hän oli aina mieltänyt itsensä vain suomalaiseksi joka oli kaukana kotoa, ei miksikään maailmankansalaiseksi.

Kotimaan kehitys osana liittovaltioksi muodostuvaa hirviötä oli huolestuttanut Penttistä ja saanut hänet pohtimaan uransa loppuvaiheessa vaihtoehtoja siitä, mihin muuttaisi uransa jälkeen. EU:sta eronnut Iso-Britannia oli sinänsä varteenotettava ja ennen kaikkea itsenäinen vaihtoehto mutta erityisesti hänen vaimonsa kaipasi takaisin kotiin. He molemmat olivat aina pitäneet saaristoista ja päättivät pitkän harkinnan jälkeen ostaa eläkepäiviään varten talon Turun saariston Nauvosta. Asuinpaikan valintaan vaikutti nimenomaan  se, että vanha pariskunta halusi olla rauhassa sekä kaupungin hälinästä että ennen kaikkea siitä etnisestä ja väkivaltaisesta värinästä jota Suomikin oli liittovaltiokehityksen myötä joutunut ottamaan aina vain enemmän vastaan.

Nauvo oli ollut onnistunut ja miellyttävä vaihtoehto. Kasperi ja hänen vaimonsa osasivat puhua hyvää ruotsia ja sopeutuivat nopeasti tähän kauniiseen ja rauhalliseen saaristopaikkakuntaan. Ainoan särön rauhaan toi sekä televisio että internet ja ennen kaikkea niitten tarjonnan välillä vallitseva valtava ristiriita. Virallinen televisio ylisti vallitsevaa etnistä harmoniaa ja samalla varoitti äärioikeistolaisesta, tosin täysin piilossa olevasta ja missään näkymättömästä uhasta jota vastaan piti kuitenkin kaikin keinoin taistella. Se sai reporadion hyvin muistavan Penttisen puistelemaan ihmeissään päätään miettien sitä, eikö ihminen milloinkaan opi. Niin sanotun etnisen harmonian aikaansaamaa väkivaltaa ei valtamedia uutisoinut ollenkaan yrittäen häivyttää sen olemattomiin, kieltäen sen olemassaolon tai ainakin yritti vierittää sen syyn suomalaisten takapajuisten asenteiden kontolle. Mutta vapaa internet kertoi vallitsevasta tilanteesta häpeilemättä sekä sensuroimatta ja sen seuraajamäärät olivat jatkuvasti kasvaneet.

Luonnollisesti hän oli seurannut myös oman ammattialansa kehitystä ja kauhistuneena huomasi kuinka helppoa hänen politisoituneitten kollegoittensa oli tuomita selkeän poliittisissa oikeudenkäynneissä toisinajattelijoita ehdottomiin vankeustuomioihin. Totuuden ääneen puhumisesta. Ajatus, joka hänen käräjätuomariaikoinaan olisi ollut täysin mahdoton. Hän muisti, kuinka se Halla-aho oltiin aikanaan tuomittu täysin poliittisin perustein sakkoihin ja oli ajatellut silloin, että nyt oikeuslaitos varmaan ottaa itseään tekemänsä virheen jälkeen tukasta kiinni, tekee ryhtiliikkeen ja muuttuu jälleen oikeuslaitokseksi puoluekoneiston käsikassaran sijasta.

Kauhukseen hän huomasi olleensa totaalisen väärässä ja huomasi myös poliisilaitoksen alkavan politisoitumaan ja sen käyttävän hatarin perustein pystyynkyhättyjä esitutkintoja jo itsessään rangaistuksena. Siinä vaiheessa kun Penttiset muuttivat takaisin Suomeen ja asettuivat Nauvoon oltiin langetettu ensimmäiset ehdottomat poliittiset tuomiot. Kasperi ajatteli itsekin avautua tilanteesta internetissä mutta jätti sen kuitenkin tekemättä. Lähinnä hän teki sen vaimonsa takia sillä hän ei ollut varma kestäisikö hänen rakas ja pitkäaikainen elämänkumppaninsa sitä, jos hänen miehensä joutuisi vankilaan. Mutta siitä Kasperi oli varma, että tämä kehitys johtaa tuhoon. Jos joku tai jokin ei sitä pysäytä. Viimeisen varmuuden hän sai silloin, kun edellisen vuoden marraskuussa perussuomalaiset kiellettiin rasistisena, äärioikeistolaisena ja separatistisena puolueena.

Siksi se, mitä kuluvan vuoden helmikuun kahdeksantenatoista oli tapahtunut, ei tullut Kasperille yllätyksenä. Eläkeläispariskunta heräsi aikaisin, hieman kuuden jälkeen. Kasperi alkoi keitellä kahvia ja viritellä aamiaista kun hänen vaimonsa huusi olohuoneesta:

- Hei Kassu! Tules tänne!

Kasperi kuuli huolen vaimonsa äänestä ja käveli ripein askelin olohuoneeseen. Vaimo ei sanonut sanaakaan vaan osoitti sormella televisiota:

KANSALAISILLE.

PUOLUSTUSVOIMAT, KANSALAISKAARTI JA VÄLIAIKAISHALLINTO OVAT SYRJÄYTTÄMÄSSÄ MAANPETOKSEEN JA KANSALAISTEN IHMISOIKEUKSIEN LOUKKAAMISEEN  SYYLLISTYNEEN PUNAVIHREÄN HALLITUKSEN JA SITÄ PALVELEVAN HALLINTOKONEISTON.

KADUILLA OLEVAT ASEISTETUT JOUKOT EIVÄT OLE TEILLE UHKANA, VAAN TURVANANNE JA NE PALAUTTAVAT SUOMEN ITSENÄISYYDEN SEKÄ KARKOITTAVAT ULKOPUOLELTA POLIITTISISTA SYISTÄ MAAHAN TUODUN ULKOISEN UHAN.

PYSYKÄÄ RAUHALLISINA. UUSI AIKA ON ALKAMASSA.

Kasperi aukaisi radion. Sama tilanne. Äänitetty lähetys toistui minuutin välein. Vaimo kysyi huolissaan:

- Mitä oikein tapahtuu?

Kasperi hymyili aukaistessaan tietokonetta ja vastasi:

- Minä vähän luulen, että pelkkää hyvää. Odotas… netti toimii… minä menen Hommaforumille… ja sehän toimii myös… täällä on linjat kuumana… näyttää olevan just niin kuin telkkarissa luki… jonkunlainen kansannousun ja sotilasvallankaappauksen sekoitus… katos hei, tossa on livestriimi…

Lähetyksessä näkyi sekä ajoneuvoissa olevia että jalkaisin kulkevia sotilaita. Osalla oli normaali armeijan maastopuku ja osilla miehistä puolestaan oli sekalaisia maastopukuja joissa oli hihassa sininen nauha. Huomattavaa oli että katujen reunoilla oli aikaisesta ajankohdasta huolimatta paljon ihmisiä. Monilla oli Suomen liput ja he vilkuttivat ja osoittivat suosiota ohikulkeville sotilaille. Kasperin hymy levisi entisestään:

- Ne perhanat taitavat onnistua. No, meitä ei siellä tarvita. Kyllä ne siellä itsekin pärjää. Eiköhän mennä juomaan aamukahvit. Kyllä se televisiolähetyskin sieltä vielä palautuu. Kunhan löytävät joitain tolkullisia toimittajia. Jos niitä on enää ollenkaan jäljellä. Joka tapauksessa minä luulen, että ne ovat lyöneet koko helvetin Ylen tyrmään. Ja aiheesta, saatana, en paremmin sano.

Kului kaksi päivää. Ylen televisiolähetykset palasivat, tosin siellä näytettiin alkuun lähinnä elokuvia ja niitten välissä Ruotuväki-lehden toimittajien tekemiä uutiskatsauksia. Niistä ja vaihtoehtoisen median puolelta kävi selville, että kaappaus oli onnistunut ja väliaikaishallinto vakiinnuttamassa asemaansa. Kaappauksen aikana oli kuollut onneksi vain muutama kymmenen ihmistä ja nekin ensimmäisten tuntien aikana. Seuraavana päivänä sama tilanne oli alkanut myös Tanskassa. Tanskan puolustusvoimat, hjemmeværnet ja vapaaehtoisista muodostettu kansalaiskaarti olivat ottaneet vallan. Tanskassa tilanne oli toinen kuin Suomessa, sillä siellä paljon suuremmat ja järjestäytyneemmät etnojoukot olivat alkaneet panna hanttiin. Tanskalaiset olivat yksinkertaisesti katkaisseet no go-zoneilta sähköt ja veden ja alkaneet puhdistaa aluetta kortteli kerrallaan. Lippaissa oli kovat ja niitä myös käytettiin huomattavasti enemmän kuin Suomessa. Mitta oli täynnä ja jälki sen mukaista.

Kasperi oli ollut väärässä sanoessaan että heitä ei tarvita. Päivää myöhemmin hän seurasi vaimonsa kanssa uutislähetystä jossa kerrottiin kansannousun alkaneen myös Hollannissa. Tilanne oli vielä epäselvä. Silloin television kuvaruutuun tuli ilmoitus: puhelu, tuntematon numero. Jaa… ihan kuvapuhelu. Katsotaanpas.

Kuvaruutuun ilmestyi everstiluutnantin arvoinen sotilas. Hän tervehti Kasperia ja hänen vaimoaan ja Kasperi vähän ihmetteli että mistäs upseeri hänet oikein tunsi. Sotilas esittäytyi:

- Olen everstiluutnantti Kauko Koskinen ja edustan väliaikaishallintoa. Oletan, että olette perillä siitä, mitä Suomessa on viimeisten päivien aikana tapahtunut.

- Oletatte oikein.

- Voin vahvistaa sen, että väliaikaishallinto on vakiinnuttanut asemansa. Maa pysyy sen hallinnossa arviolta seuraavat pari vuotta ja sen jälkeen maassa voi pitää uudet vaalit ja siirtyä jälleen siviilihallintoon.

- Mutta ette kai te aio sitten päästää noita samoja husaareita valtaan mitkä olettaakseni olette pidättäneet?

- Tekin oletatte oikein. Sekä siinä, että heidät on pidätetty että siinä, ettei heitä päästetä enää valtaan. Ja siinä tarvitsemme teidän apuanne.

- Selittäkää.

Everstiluutnantti piti pienen luovan tauon ja selitti:

- Väliaikaishallinto ei jää sinänsä odottamaan uutta eduskuntaa, vaan se laittaa pystyyn valtiorikosoikeuden. Syytettävinä tulevat olemaan niin poliittisen kuin virkamieseliitin edustajat kuin myös tietyt median edustajat. Samoin kuin myös tietyt oikeuslaitoksen edustajat. Ja tässä pääsemme ongelman ytimeen. Tämän hetkinen oikeuslaitos on niin politisoitunut, että me emme kelpuuta valtiorikosoikeuteen sen jäseniä ollenkaan.

- Taidan ymmärtää mistä on kysymys.

- Kyllä. Me tarvitsemme sellaisia lakimiehiä joilla on käräjäoikeuskokemusta, mutta jotka ovat siirtyneet sittemmin yksityiselle sektorille nimenomaan ennen kuin oikeuslaitos alkoi ryvettää itseään politiikan apuvälineenä. Teidän tehtävänänne olisi muitten mukana valmistella oikeusprosessia ja sen sisältöä sekä sitten itse oikeudessa toimia yhtenä syyttäjistä.

- Mutta kuinka te löysitte minut? En ole ollut millään muotoa esillä. Ettehän te edes tiedä, mitä mieltä minä olen tästä vallankaappauksesta.

Everstin tähän astinen kivinaama kääntyi hymyksi:

- Teillä on suosittelijoita jotka tuntevat teidät ja samoin mielipiteenne. Teitä arvostetaan kovasti ja teidät tiedetään isänmaalliseksi mieheksi. Kuinka on? Otatteko tehtävän vastaan? Isänmaa tarvitsee teitä. Se isänmaa, jota ollaan nyt uudelleen synnyttämässä.

Kasperi katsoi vaimoaan joka nyökkäsi. Ehkä vaimo ei tosiasiassa ollut asiasta kovin innostunut ja olisi jättänyt urakan miehensä sijasta nuoremmille. Mutta hän oli itsekin sitä mieltä että syyllisiä tuli rangaista. Ja hän tunsi myös miehensä. Mies piti haasteista ja tämän suurempaa haastetta ja myös vastuuta tuskin lakimiehelle saattaisi elämänsä aikana tulla. Tässähän oltiin pykäämässä pystyyn Suomen Nürnbergiä. Ja aiheesta. Vaikka siinä tuomittavat natsit käyttivät koppalakkien sijasta liituraitapukua tai muodikasta jakkupukua. Kasperi käänsi katseensa kuvaruutuun päin ja vastasi everstiluutnantille:

- Kai se on tultava kun isänmaa kutsuu. Minun varmaan pitää tulla sinne Helsinkiin?

Everstiluutnantti hymyili edelleen:

- Kyllä. Mutta teidän ei tarvitse olla huolissanne kuljetuksesta. Puolustusvoimien auto on siellä puolessa tunnissa.

- Taisitte olla aika varma vastauksestani?

- Niin olin. Kunnon miehet ovat valmiita kantamaan vastuun. Nilkit sysäävät sen toisille. Ja ne nilkit te tulette laittamaan tuomiolle.

Kasperi oli saapunut Säätytalolle johon oli kokoontunut muitakin hänen kaltaisiaan lakimiehiä. Jokainen heistä näki, että Säätytalo oli oikea paikka pitää valtiorikosoikeudenkäynti. Tavallaan se puhdistaisi talon sotasyyllisyysoikeudenkäynnin ikävästä muistosta. Pääosa lakimiehistä oli majoitettu Hotelli Torniin ja siinäkin valinnassa saattoi nähdä kytköksen historiaan. Olihan juuri Tornissa aikanaan pitänyt majaansa Valvontakomissio. Nyt sinne olisi majoittuneet isänmaalliset suomalaiset miehet.

Tutkiessaan kuulustelujen materiaalia lakimiehet olivat huomanneet lähes kaikkien pidätettyjen vedonneen siihen, että he olivat toimineet demokraattisen järjestelmän pelisääntöjen mukaisesti, osana sitä ja sen vuoksi heitä ei voinut tuomita rikoksista. Hyvin moni tosin tunnusti sen, että kohtalokkaita virheitä oltiin tehty ja myös hyvin moni mielellään nimesi suurimpia syyllisiä puolueittensa  ja virastojensa johtohahmoista toivoen itse pääsevänsä pälkähästä.

Lakimiehet totesivat että maa oli tosiasiallisesti elänyt diktatuurissa vaikka varsinaista diktaattoria ei voinut henkilönä osoittaa. Itse järjestelmä oltiin rakennettu sellaiseksi ja ehkä juuri siksi että vastuu häivytettäisiin lukumäärään. Vallassa oli ollut kyllä diktaattori, mutta ei yksittäinen henkilö vaan kaikkiin valtapuolueisiin ulottunut uusrälssi joka oli vakiinnuttanut ehdottoman valtansa ja valinnut itselleen ajan kuluessa sopivat valtansa perilliset. Koska sen valta ja sitä myötä vastuu oli jakaantunut yhden ihmisen sijasta hyvin monelle se oli kuvitellut että sen valtaa ei voinut kaataa. Muuten kuin kaatamalla koko sen aikaansaaman poliittisen järjestelmän. Ja siinähän se oli ollut oikeassa. Kunnes kansannousussa tuo demokratiaksi nimetty uusrälssin diktatuuri sitten kaadettiin.

Mutta selvää oli, että uusrälssi niin poliittisine kuninkaineen ja kuningattareineen sekä alemmalla tasolla toimineine herttuoineen ja paroneineen oli syyllistynyt suuriin rikoksiin eikä rikosvastuusta päässyt vetoamalla tyhmyyteensä ja ymmärtämättömyyteensä. Itse asiassa tuomioon riitti jo kaksi olemassaolevaa lakia jota rälssi ei ollut ymmärtänyt mitätöidä. Tai ainakaan ensimmäistä se ei ollut uskaltanut mitätöidä sillä sen myötä se olisi avoimesti paljastanut toimintansa rikollisen luonteen. Ensimmäinen laki oli tietysti laki törkeästä maanpetoksesta:

Törkeä maanpetos on maanpetoksen törkeä tekomuoto, josta tuomitaan vankeutta vähintään neljä vuotta ja enintään elinkautinen vankeusrangaistus. Maanpetoksen tekee törkeäksi se, että siinä

- aiheutetaan vaara valtakunnan tai sen osan joutumisesta vieraan vallan alaiseksi taikka

- muutoin aiheutetaan Suomelle erityisen suurta vahinkoa

ja rikos on kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Tässä syytekohdassa oli selvää että syytetyt eivät vain olleet aiheuttaneet vaaraa valtakunnan tai sen osan joutumisesta vieraan vallan alaiseksi vaan he olivat aktiivisesti toimineet sen eteen että valtakunta todellakin joutui kokonaisuudessaan vieraan vallan alaiseksi ja he olivat vielä aktiivisesti toimineet myös sen eteen että asiasta valittaneet ja sen esille tuoneet henkilöt vaiennettaisiin. Joittenkin syytettyjen oli ollut vaikeaa ymmärtää asiaa ja he olivat todenneet että eiväthän he suinkaan olleet Venäjän kätyreitä. Eiväthän he silloin olleet voineet syyllistyä maanpetokseen. Heiltä jäi ymmärtämättä että laki ei suinkaan koskenut vain Venäjää vaan mitä tahansa vierasta valtaa. Käytti se sitten valtaansa Moskovasta tai Brysselistä käsin.

Rikoksen törkeyden määrittelyssä oli neljä tarkasteltavaa aikajaksoa:

1. Syytetyn toiminta ennen vuoden 1994 EU-kansanäänestystä.

2. Syytetyn toiminta ennen Suomen sitomista euroon vuonna 1999.

3. Syytetyn toiminta ennen Suomen perustuslaillista muuttamista EU:n maakunnaksi vuonna 2011.

4. Syytetyn toiminta sen jälkeen.

Jo aktiivinen toiminta Suomen saattamisesta vieraan vallan eli tässä tapauksessa Euroopan Liittovaltion alaiseksi sai automaattisesti aikaan tuomion törkeästä maanpetoksesta. Raskauttavana asianhaarana tutkinnassa nähtiin aktiivinen toiminta Suomen väestörakenteen muuttamiseksi Euroopan ulkopuolisella haittamaahanmuutolla ja sen aikaansaama väkivalta suomalaisia kohtaan. Osa syytetyistä oli syytettynä nimenomaan toisen asiaan liittyvän lain perusteella eli avunanto rikokseen:

Mikäli henkilö ennen rikosta tai sen aikana tahallaan avustaa omin neuvoin, toimin tai muilla tavoin toista henkilöä tahallisen rikoksen tai sen rangaistavan yrityksen tekemisessä, tuomitaan avunannosta samoin kuin rikoksen tekijä, nk. avunanto rikokseen. Yllytys avunantoon rangaistaan avunantona.

Useat syytetyt totesivat, etteivät he ole suoranaisesti avustaneet yhdessäkään niin väkivalta- kuin seksuaalirikoksessa mikä tietysti oli tottakin. Mutta Säätytalolla oikeudenkäyntiä valmistelevat lakimiehet ilmoittivat näkemyksenään väliaikaishallinnolle että viimeistään vuoden 2010 jälkeen oli haittamaahanmuuton aiheuttama riski suomalaisille tullut niin selkeäksi ja kiistattomaksi että sen jälkeen harjoitettu haittamaahanmuuton nostaminen kyseenalaistamattomaksi itseisarvoksi ja sen arvostelun kieltäminen tullaan tulkitsemaan sekä avunannoksi sekä yllyttämiseksi suomalaisiin kohdistuneisiin väkivalta- ja seksuaalirikoksiin. Mukaan luettuna murhat ja tapot.

Väliaikaishallinnon edustajat olivat samaa mieltä ja totesivat että syytetyt saivat olla tyytyväisiä säilyttäessään henkiriepunsa. Kasperin tehtäväänsä värvännyt everstiluutnantti Koskinen oli todennut:

- Kansannousun kiihkeimpinä hetkinä esiintyi hyvin voimakkaita vaatimuksia siitä että asia hoidetaan saman tien kenttäoikeuksissa mahdollisimman tehokkaalla ja samalla lopullisella tavalla mutta väliaikaishallinto on päätynyt valtiorikosoikeudenkäynnin kannalle. Ymmärrän kyllä vaatimukset ja suuttumuksen. Olinhan itsekin vapauttamassa toisinajattelijoita Sörnäisten vankilasta. Me emme kuitenkaan halua mitään pikatuomioita jotka toteutetaan jossain mäensyrjässä. Ajattelemme tulevia sukupolvia ja pyrimme välttämään sen, mitä tapahtui vuonna 1918. Mutta oikeuden on silti toteuduttava. Ankarana. Aivan liian paljon on tapahtunut, että asioita voitaisiin katsoa läpi sormien.

- Ne ihmiset, joita syytetään ovat yksiselitteisesti rikollisia. On aivan yhdentekevää vaikka he verhoavat rikoksensa demokratian kaapuun tai yksinkertaisesti ymmärtämättömyyteen. Rikos on rikos, oli sen perusteena mikä tahansa. Se millä on merkitystä on se, mitä he ovat toiminnallaan saaneet aikaan toisille. Muu on merkityksetöntä. Jotkut heistä ovat toimineet opportunisteina ja ajaneet omaa etuaan. Jotkut toiset ovat pelkkiä seuraajia.  Jotkut jopa vetoavat maailmaahalaaviin ideologioihin ja väittävät että pyrkimys oli vain hyvään. Nämä on nähty maailman sivu. Mitä suurempi rikos, sen ylevämmät perusteet sille löytyvät. Ennen kaikkea teidän lakimiesten tulee muistaa, että mitä tämä rälssi olisi tehnyt tulevaisuudessa jos sen valtaa ei olisi viety siltä pois. Diktatuuri harvemmin pehmentää otteitaan. Varsinkin jos sen valta-asema kyseenalaistetaan.

Säätytalossa työskentelevät lakimiehet olivat samaa mieltä. Ne, jotka vapautettaisiin, oltiin vapautettu jo alustavissa kuulusteluissa. Muut tuomittaisiin. Ankarasti. Elinkautisia langetettaisiin useita kymmeniä. Elinkautisia, joihin oli turha anoa armahdusta. Yli kymmenen vuoden tuomioita tulisi pitkälle toista sataa. Minimituomio olisi neljä vuotta eli minimi törkeästä maanpetoksesta ja niitä tuomittaisiin satoja. Jokainen tuomio istuttaisiin täysimääräisenä.

Penttinen vilkaisi kelloaan, tuumasi että ihminen ei elä pelkästä hengestä ja käveli Säätytalon ruokalaan. Siellä hän tapasi kaksi jo aikaisemmalta työuraltaan tuttua lakimiestä eli Hannu Slöörin sekä Kaarlo Suopangin. Myös heidät oltiin värvätty eläkkeeltä valtiorikosoikeudenkäyntiin mutta he olivat keskittyneet eri asioihin kuin Penttinen ja heidän toimipaikkansa oli yleensä muualla Helsingissä. Nyt he olivat saapuneet Säätytalolle kokoukseen. Slöör toimi takavarikointityöryhmässä ja Suopanki puolestaan kansalaisuustyöryhmässä. Miehet kävivät hakemassa aterian ja vaihtoivat tilannekatsauksen. Penttinen kertoi ensin oman työryhmänsä tilanteesta sekä suunnitelmista ja sai hyväksyviä nyökkäyksiä. Sitten Slöör puolestaan valaisi tilannetta:

- Takavarikointityöryhmä on periaatteessa saanut työnsä aivan loppusuoralle. Kaikki niin sanottuun maahanmuuttoteolliseen kompleksiin osallistuneitten sekä julkisten että julkisrahoitteisten NGO-organisaatioitten toiminta on lakkautettu ja niitten sekä kiinteä, irtain ja tiliomaisuus on asetettu myynti- ja hukkauskieltoon. Ne tullaan kaikki takavarikoimaan ja siirtämään väliaikaishallinnon käyttöön. Sama koskee myös niitä yksityisen sektorin yrityksiä jotka ovat rikastuneet turvapaikanhakijatoiminnalla. Piru vie, sanoisin että siitä ehti kehittyä ajan myötä gangsterismin uusi ja hyvin tuottoisa muoto. Varmempaa rahaa kuin huumeraha. Ja turvallisempaa. Miksi ottaa riskejä kun varmemmin saa tilinsä pullolleen verorahoja polaamalla? Tässä tapauksessa voi sanoa, että rikollinen ja lainsäätäjä ovat kuuluneet samaan jengiin. Ennen kansannousua tuosta rikollisuudesta sai kunniamerkkejä. Nyt seuraa linnatuomioita. Niin kuin kuuluukin.

Penttinen kysyi tähän väliin:

- Kuuluuko muuten SPR tuohon lakkautettavien listaan?

- Totta helvetissä kuuluu. Se oli ensimmäisten joukossa. Nyt SPR:stä on irroitettu se toiminta jota varten se on alunperinkin perustettu. Niistä muodostetaan erilliset Suomen veripalvelu ry sekä Suomen kriisi- ja pelastuspalvelu ry. Muu SPR:n toiminta lakkautetaan ja sitä ovat tutkimassa talousrikospuolen tutkijat. Osa SPR:n toiminnasta taitaa olla myös Kasperin poikien tutkinnassa?

- Pitää paikkansa. Erityisesti vuoden 1990 tapahtumat ja haittamaahanmuutolla tienaaminen yleensäkin kiinnostavat meitä kovasti.

Kaarlo Suopanki puolestaan kertoi tilanteesta kansalaisuustyöryhmässä:

- Perusasetelma työssämme oli periaatteessa varsin yksinkertainen. Löimme merkkitolpan vuoteen 1990 ja aloimme tarkastella sen jälkeen myönnettyjä kansalaisuuksia. Jossain vaiheessa tilanne alkoi hirvittää sillä huomasimme, että kansalaisuuksia oltiin jaettu suurinpiirtein kuin muoviämpäreitä jonkun marketin avajaisissa. Mutta harvassa ovat ne virheet, joita ei voi korjata.

- Kuinka olette menetelleet?

- No, perusperiaate on myös yksinkertainen. Mikäli henkilö on kansalaisuuden saadessaan elänyt sosiaaliavustuksella niin kansalaisuus perutaan automaattisesti ellei jotain hyvin suurta muutosta ole myöhemmässä vaiheessa tapahtunut. Ja ne ovat vähissä. Kansalaisuuden peruuntuminen koskee myös jälkeläisiä. Selvää tietysti on, että joku YK joukkorääkyy ratkaisusta varsinkin kun kansalaisuuden peruuntuminen tietää myös oleskeluluvan peruuntumista ellei kyseessä satu olemaan kiintiöpakolainen. Mutta YK saa rääkyä. Yhdysvallatkin on eroamassa siitä joten se on muutenkin muuttumassa Tupperware-kutsuiksi. Mutta selvää on, että ei seuraavaa sukupolvea voi velvoittaa kantamaan sitä ristiä mitä sen väestörakenteen etniseen muuttamiseen ihastuneet edeltäjät langettivat.

- Sinänsä kansannousun jälkeen tuon väestöosan muuttoliike muualle on alkanut. Sillä kun sosiaaliapu muutettiin pelkästään maastapoistumiskeskuksissa annettavaksi ruuaksi ja parakkimajoitukseksi on Suomen viehätys alkanut – eikä niinkään yllättävästi – vähetä ja liikenne suuntautuu Ruotsiin joka ottaa tulijat mielellään vastaan sillä sehän esittää vieläkin humanismin supervaltiota. Siellä on vieläkin leveämpi toisten maksama leipä tarjolla. En vaan tiedä kuinka kauan. Sillä Ruotsilla – huolimatta voimakkaasta taloudestaan – alkaa perse aukeamaan. Varsinkin kun se on typeryyttään toiminut loppusijoituspaikkana niin Suomesta, Tanskasta kuin Norjasta paenneille turvapaikkahuilailijoille.

Penttinen totesi tähän:

- Te teette sen, mikä olisi pitänyt tehdä jo aikaa sitten. Ruotsissa, siinä humanismin supervallassa se ei onnistu enää kuin laajamittaisella ampumisella enkä ole varma, että onko Ruotsista yhteiskuntana enää siihen. Mutta mitenkäs, eikös sinun tyttäresi Aino ole myös väliaikaishallinnon palveluksissa vähän samoissa hommissa kuin me?

- Kyllä joo. Hänhän on auditoija ja on selvittämässä työryhmänsä kanssa sitä, kuinka paljon ilmaa Suomen julkisella sektorilla on. Tarkkoja lukuja hän ei ole sanonut, mutta todennut että herra nähköön sitä on paljon. Hän kertoi työryhmänsä käyttävän työstään termiä ”turhuuden markkinoitten tutkiminen” ja totesi että hyvin, hyvin moni akateeminen suojatyöläinen pääsee henkilökohtaisesti tutustumaan suomalaisen työttömän elämään. Totesi piruuttaan vielä että kun hän on tarkastellut kaikennäköisten kehitysprojektipäälliköitten aikaansaannoksia niin he ovat itse asiassa valtiolle paljon hyödyllisempiä työttöminä. Tai ainakin vähemmän haitallisia.

Ruokasaliin saapui tuttu mies ja huikkasi pöydässä istujille. Hän oli Mauno Vesanto joka toimi myös Säätytalolla työskentelevässä perustuslakityöryhmässä. Penttinen tiesi sen työn sisällön ja oli siitä mielissään. Siinä olisi juuri oikeat askeleet taaksepäin ja samalla muutama eteenpäin. Vanha Ståhlbergin perustuslaki palautettaisiin pääpiirteissään voimaan mutta siihen tehtäisiin kaksi merkittävää lisäystä. Ensimmäinen oli se, että kohtaan ”ylin valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta” lisättäisiin ”tätä ylintä valtiovaltaa ei saa luovuttaa ulkopuoliselle niin valtiolliselle kuin yksityiselle toimijalle missään olosuhteissa eikä minkään valtiollisen elimen toimesta”.

Toinen lisäys oli se, että perustuslakiin kopioitaisiin lähes suoraan Yhdysvaltain perustuslain toinen lisäys, eli: ”Koska hyvin valvottu kansalliskaarti on tarpeellinen vapaan valtion turvallisuudelle, kansalaisten oikeutta omistaa ja kantaa aseita älköön loukattako. Vapaan aseenkanto-oikeuden mukana kansalaisille annetaan oikeus kaataa aseellisesti sellainen hallinto, joka kääntyy kansalaisiaan vastaan”.

Vesanto tervehti kollegoitaan ja kysyi:

- Olettekos kuulleet ihan tuoreet uutiset Ruotsista?

Slöör vastasi hymyillen hilpeästi:

- Ei olla ehditty kun ollaan näitä kuulumisia vaihdettu. Mikäs Ruotsissa? Onko ruotsalainen löytänyt lopultakin sen kadonneen viikinkikypäränsä ja julistanut liikekannallepanon?

- Oikeastaan päinvastoin. Ruotsin Hemvärnet on lakkautettu ja julistettu laittomaksi. Siellä on vissiinkin ollut liikaa nationalistisia avautumisia. Eikä se vielä riitä. Ruotsin hallitus on suostunut siihen, että etnisillä erityishallintoalueilla voidaan perustaa erillisiä Ruotsin hallituksen suojeluksessa olevia itsepuolustusjoukkoja nationalististen äärioikeistolaisten uhkaa vastaan. Jo aikaisemmin Hemvärnetiltä takavarikoitu kalusto tullaan luovuttamaan näille itsepuolustusjoukoille.

Penttinen nojautui tuolissaan taaksepäin ja muisteli:

- Hitto joo… Hemvärnetin vahvuuttahan pienennettiin mutta veikkaisin, että sen varastoissa on ainakin kolmisenkymmentä tuhatta AK 4-rynnäkkökivääriä. Ja olihan siellä raskasta aseistustakin jonkun verran. Sinkoja nyt ainakin.

Suopanki komppasi:

- Tämmösiä määriä muistelen minäkin. Svedut meinaa ihan tosissaan hankkia itselleen oman Libanonin.

Penttinen vilkaisi kelloaan. Oli aika palata työhön. Hän hyvästeli kollegansa ja käveli toimistoonsa. Kävellessään hän mietti, ettei kestäisi kuin pari vuotta kun Ruotsin valtakunnan rippeet joutuisivat pyytämään apua niin Suomelta, Norjalta kuin Tanskalta. Historia toistaisi itseään ja suomalaisia miehiä kuolisi taas kerran ruotsalaisten aloittamissa sodissa.

Siihen hän ei pystyisi vaikuttamaan. Hän oli jo vanha mies. Mutta siihen hän puolestaan pystyisi vaikuttamaan, että oikeus Suomessa tapahtuisi. Ja se tulisi tapahtumaan.

Lämmin kiitos suuresti arvostamalleni Kumitontulle inspiraatiosta. Kirjoitus on osa Uusi Suunta-kirjoituksia ja tapahtuu kakkos- ja kolmososan välillä.

Uusi Suunta I

Uusi Suunta II

Uusi Suunta III