TOIMENPIDE

1. Pako

Federaation Suomen alue, jossain Saimaalla, tuonnempana…

Niin… silloin joskus Isonvihan aikana ihmiset pakenivat piilopirtteihin vainolaista karkuun. Eipä ole ajat pahemmin muuttuneet. Nyt se vainolainen vaan puhuu samaa kieltä kuin pakenijatkin. Näitä tuumasi muuan mies joka laittoi pari palikkaa kamiinaan. Hänen piilopirttinsä oli hyvin pieni saunamökki joka virallisesti oli muutettu varastokäyttöön jo aikaa sitten.

Tässä hän oli asustanut viimeiset kaksi kuukautta. Etsittynä karkurina. Ennen sitä hän oli ollut federaatiokansalainen Reino Tönes, pikkuvirkamies Helsingin kaupungilla. Ikää 36 vuotta, naimaton ja suhteellisen tyytyväinen elämäänsä. Mutta näin jälkeenpäin hän oli tajunnut ottaneensa suuvärkkinsä kanssa aivan liikaa riskejä. Lähinnä yleisessä seurassa lausuttuja vitsejä. Ja nehän tulivat lopulta aina valvontakoneiston tietoon. Intersektionaalisen feministinen hallinto ei tuntenut huumorintajua eikä myöskään armoa.

Hän oli selvinnyt pahimmasta koska oli saanut apua. Hänen ystävänsä Viljami Episte oli eräs ilta soittanut hänen ovikelloaan. Viljami oli töissä Ajatusvalvontavirastossa. Ei mikään suuri pomo, ne tehtävät oli varattu luonnollisesti naisille mutta kuitenkin asemassa jossa hän sai asioita tietoonsa. Reino oli nähnyt Viljamin ilmeestä että nyt oltiin ehjän edessä.

- Ne aikovat tehdä sinulle Testin. Voi olla, että ovat tulossa jo. Nyt ei ole aikaa hukattavana. Tule mukaani.

Reino otti mukaansa vain puhelimen. Lompakkokin sai jäädä kotiin sillä hän tiesi sen sisällön muuttuvan pian arvottomaksi. Kas kun käteistä rahaa ei ollut enää vuosiin. Testi. Voi helvetti. Testi, jossa aivomittauksella selvitettiin, hyväksyikö ihminen vallitsevan intersektionaalisen järjestelmän. Ja sen testin reputti noin 99 prosenttia testattavista. Jotka olivat tietysti kaikki miehiä. Ja reputtaneille tehtiin Toimenpide. Ei herran perkele, siihen hän ei suostuisi.

Viljamin auto oli neljän korttelin päässä. Hän ei halunnut että se paikallistettaisiin liian lähelle Reinon asuntoa. Autolle kävellessä Viljami sanoi:

- Jos sinulla on joku paikka jonne paeta niin soita nyt ja hävitä sitten puhelimesi. En voi ottaa riskiä että puhelimesi paikallistettaisiin autooni. Mutta jos paikka on, niin minä voin ajaa sinut sinne. Tai ainakin puoleenväliin. Riippuen etäisyydestä.

Reino tiesi erään henkilön. Hän soitti vanhalle ystävälleen Jouko Jöösille joka asusteli perheensä kanssa Puumalassa. Jöös oli maanviljelijä niissä rajoissa jotka federaatio yleensä salli ja lisäksi hän harjoitti savukkeiden ja lihasäilykkeiden salakuljetusta osana isompaa rinkiä nimeltään Veljmiehet. Veljmiesten kautta hänellä oli myös tarvittavia yhteyksiä. Kesken puhelun Reino kysyi Viljamilta:

- Pystytkö ajamaan minut Kouvolaan? Minut tullaan hakemaan sieltä.

- Pystyn.

Reino lopetti puhelun, purki puhelimen ja heitti osat roskiin. Puhelimen muistikortin hän heitti ikkunasta ulos jossain Elimäellä. Kouvolassa Jouko oli vastassa. Sanoja ei sen kummemmin vaihdettu. Tilanne oli kaikilla tiedossa. Reinoa ei saisi alistaa Toimenpiteeseen. Jouko ajoi Reinon autollaan Puumalaan ja siitä suoraan Saimaan rannalle pieneen lahdukkaan. Siellä oli hyvin pieni mökki. Jouko totesi:

- Näyttää rähjäiseltä mutta on täysin elinkelpoinen. Katolla on aurinkopaneelit joista saa virran pieneen jääkaappiin ja puhelimeen, jonka annan sinulle. Se on täysin anonyymi. Veljmiesten hankintoja. Mutta älä soita sillä itse muille kuin minulle. Se on sinulle hälytyspuhelimena jos sinut löydetään. Tuossa on kartta, johon olen merkinnyt sinulle uuden pakopaikan sitä tilannetta varten. Opettele se ulkoa ja polta se sitten kamiinassa. Mökissä on kuivamuonaa ja minä tuon lisää ruokaa aina aika ajoin. Tontilla on käsikäyttöinen pumppu jolla saat tarvittavan veden. Rannassa on vene. Voit käydä kalalla. Ja kannattaa pujotella pauloja tälle tontille. Täällä liikkuu aika paljon rusakoita. Saat olla täällä varsin rauhassa. Ihmisiä täällä ei enää juuri ole. Federaation kesämökkiläisille asettamat ilmastoverot ovat liian suuria. Valtaosa mökeistä homehtuu tyhjillään.

- Kuinka voin korvata kaiken tämän?

- Säilymällä omana itsenäsi.

Reino oli varsin pian tottunut piiloelämäänsä joka itse asiassa alkoi tuntua miellyttävämmältä kuin elämä Helsingissä, osana suurta, valvovaa ja alistavaa järjestelmää joka vaati miettimään jokaista sanaansa. Hänellä ei ollut muuta varsinaista yhteyttä ulkomaailmaan kuin Joukon tuoma pieni matkaradio jota sitäkään hän ei paljoa kuunnellut. Järven vesien liplatus ja saunamökille kuuluvat luonnonäänet alkoivat olla paljon mielenkiintoisempia. Samoin kuin yleensäkin ympärillä olevan elämän seuraaminen. Elämä, jota hän ei Helsingissä nähnyt eikä tullut edes ajatelleeksi.

Mutta hän tiesi, ettei voisi jäädä tänne loputtomiin. Veljmiesten almuilla eläminen hävetti muutenkin ja hän tiesi, että talvi tulisi olemaan vaikea. Onneksi Joukolla oli niitä yhteyksiä. Valitettavasti Veljmiehien Porvoon etappimies oli jäänyt kiinni. Sen vuoksi Viroon ei ollut tällä hetkellä pääsyä. Mutta eräs Joukon tuntema rekkakuski kävi hakemassa kalaa Pohjois-Norjasta ja hän saattaisi salakuljettaa Reinon Norjan puolelle.

Mutta eräänä yönä se kaikki romahti. Reino heräsi puhelimen soittoon. Siellä oli Jouko. Kukas muu.

- Koira herätti minut. Sinne päin on tulossa pakettiautoja. Ovat aivan varmasti Fedpoleja. Pakene heti!

Reino löi kengät jalkaansa ja takin päällensä. Muuten hän oli nukkunutkin aina kokopukeissa. Jo mökistä ulos astuessaan hän tajusi olevansa myöhässä. Autot olivat saapumassa jo pihalle ja niillä oli koiria. Hän kuuli haukun autosta. Hän ei pääsisi karkuun. Mutta oli vielä toinen pakokeino. Erästä mäntyä vasten oli hänen nikkaroimansa tikkaat ja puussa odotti hänen tätä tilannetta varten väsäämä hirttoköysi. Hän oli laskenut köyden pituuden niin että niskaranka katkeaisi putoamisessa varmasti. Mieluummin se kuin Toimenpide. Ainakin hän kuolisi omana itsenään. Hän kiipesi tikapuita mutta tunsi sitten selässään etälamauttimen iskun, sen aiheuttaman tuskan ja menetti sitten tajuntansa.

Peli oli pelattu.

Fedpoleja johtava ylikomisario antoi käskyn miehilleen:

- Varmistakaa että mies on elossa, paketoikaa hänet ja kuskatkaa sitten välittömästi Helsinkiin. Ajatusvalvontavirasto odottaa häntä.

Ylikomisario mietti itsekseen että tuolle Reino Tönesille ei tehtäisi edes testiä, koska hän oli paennut. Hänet vietäisiin suoraan Toimenpiteeseen. Piruparka. Jokuhan häntä oli täällä lähiseudulla auttanut mutta Fedpol ei tuhlannut voimavarojaan näihin vähiin maalaisiin. Ne eivät hallintoa kaataisi. Pikkurikollisiahan ne olivat kaikki mutta eivät pystyneet heiluttamaan kulisseja ja vain kulisseilla oli merkitystä. Ylikomisario inhosi työtään mutta tiesi että kun pirun kanssa oli tehnyt sopimuksen niin siitä ei voinut perääntyä. Ja olihan hän sentään perheellinen.

Viiden kilometrin päässä erään mäen juurella sovitulla pakopaikalla Jouko Jöös odotti koko yön mutta kukaan ei tullut paikalle. Reino oli jäänyt kiinni. Mitään ei ollut enää tehtävissä. Ehkä hän selviäisi edessä olevasta koettelemuksesta. Todennäköisesti ei.

2. Toimenpide

Helsinki, Ajatusvalvontavirasto…

Miespuolinen ajatusvalvontateknikko totesi esihenkilölleen:

- Kansalainen Reino Tönes valmistettu toimenpiteeseen.

Reino makasi sidottuna sairaalasängyssä ja hänen viereisessä sängyssään oli nainen joka muistutti hyvin paljon Reinoa. Kyseessä oli Reinon naispuolinen klooni. Jokaiselle hallinnossa työskentelevälle miehelle rakennettiin nykytekniikalla nopeasti kasvatettu naispuolinen klooni. Mikäli hallinnossa työskentelevä mies osoittautui intersektionaalisen feministisen yhteiskunnan vastaiseksi, hänen tietoisuutensa siirrettiin tuohon naispuoliseen klooniin ja miehen vartalo pidettiin elossa mutta koomassa.

Kun mies oli pakotettu elämään naisen ruumiissa ja naishormoneiden vaikutuksen alaisena niin intersektionaalisen hallinnon päätöksen mukaisesti mies oppisi arvostamaan feminististä valtaa. Aikaisintaan kahden vuoden jälkeen mies/nainen saattoi tehdä Testin uudelleen. Jos hän läpäisi sen, hänen tietoisuutensa voitiin siirtää takaisin miehen vartaloon.

Naisille tällaista Toimenpidettä ei oltu varattu, sillä feministisen hallinnon mukaisesti nainen ei voinut ajatella väärin. Tosin ajatusteknikko tiesi että sellaisiakin naisia oli ja heille hallinto oli varannut huolehtivaa ja rakastavaa psykiatrista hoitoa suljetuissa laitoksissa. Teknikko tiesi senkin että se huolehtiva ja rakastava hoito oli lähinnä lääketokkuraa joka muutti naiset käveleviksi vatupasseiksi.

Teknikko tiesi myös että hallinto oli suunnitellut kloonin tekemistä kaikille miespuolisille kansalaisille mutta se oli laskenut suunnitelman tulevan liian kalliiksi muutenkin Federaation almuilla elävälle ja elinkeinoelämänsä tuhonneelle Suomen maakunnalle. Mutta näin ainakin pidettiin huolta hallinnon luotettavuudesta.

Naispuolinen esihenkilö antoi käskyn:

- Suorittakaa tietoisuuden siirto.

Teknikko painoi enteriä ja Reino Tönes alkoi muuttua Reija Tönesiksi joka oli ollut tähän asti pelkkä varastossa ollut, ilman tietoisuutta oleva elossa pidetty kuori. Siirto ei itse asiassa kestänyt kuin muutaman minuutin. Teknikko katsoi näyttöä ja totesi sitten esihenkilölleen:

- Jaahah… tuli taas kylmä kalle.

Reino Tönesin elintoiminnot näyttivät pelkkää viivaa. Tämä oli tuttua. Hyvin monelle Toimenpiteeseen joutuneelle miehelle oli käynyt näin. Tieto muuttumisesta väkipakolla naisen ruumiiseen oli ajatuksena niin vastenmielinen että ruumis ei kestänyt siirtoa vaan lopetti toimintansa. Nyt jäljellä oli vain nainen, johon oli siirretty miehen tietoisuus. Josta ei ollut enää paluuta omaan ruumiiseensa. Esihenkilö totesi kyllästyneellä äänellä:

- No, herättäkää Reija Tönes. Hän saa nyt totutella elämään koko loppuikänsä naisena.

Reija/Reijo Tönes heräsi ja hänen silmissään loisti absoluuttinen kauhu. Teknikko näki että hän tulisi tekemään itsemurhan mahdollisimman nopeasti. Niin kuin suurin osa Toimenpiteeseen joutuneista miehistä, oli heillä sitten toivoa paluusta omaan ruumiiseensa eli ei.

Teknikko ymmärsi kyllä idean ja inhosi työtänsä niin kuin se ylikomisario joka oli pidättänyt Reijo Tönesin. Intersektionaalisen feministinen yhteiskunta oli historian humanistisin yhteiskunta koska se oli ilmoittanut olemansa sellainen. Siellä ei ollut rangaistuksia vaan ainoastaan hoitoa ja kasvatustoimenpiteitä niin kuin tämä Toimenpide. Tosiasiassa se oli kasvatukseksi lavastettu kuolemantuomio mutta sitä vastaan teknikko ei koskaan protestoisi. Eikä edes vitsailisi. Sillä hän tiesi että tässä rakennuskompleksissa oli varastossa myös hänen oma naispuolinen klooninsa. Johon hän saattaisi joutua hyvin vähällä niin kuin Reino Töneskin.

Vain muutaman vitsin tähden. Yhteiskunnassa, joka oli historian humanistisin ja absoluuttisen rakastava.