Vitkasteleva
kevät oli pikkuhiljaa suostunut antamaan tietä kesän ahneelle vehreydelle myös
täällä Helsingin Kalliossa. Eräs viihtyisässä kerrostaloyksiössään asuva
punavihreä aktivisti ei sinänsä paljon jaksanut keskittyä Karhupuiston puitten
joka kesäiseen uuteen kukoistukseen, vaikka hän luonnosta ja sen tärkeistä
arvoista usein meuhkasikin. Puitten vehreydelle ei ollut jäänyt aikaa, sillä
hän oli viettänyt oikein onnistunutta iltapuhdetta tietokoneensa äärellä.
Viiniä siinä oli kulunut jo eräitäkin lasillisia ja kuluisi varmaan vielä
lisääkin, mutta ilta oli kyllä punasilmäisen aamun arvoinen. Tämä aktivisti oli
nimeltään Suvaitseva Fiilistelijä. Hän oli 29-vuotias nainen, joka opiskeli
Helsingin Yliopistossa sekalaisia selitteläätiötieteitä. Hänen opiskelunsa
olivat vielä vähän vaiheessa, mutta kiirekös hänellä oli yliopistolta minnekään
lähteä. Sieltä älykkäitten, osallistuvien ja suvaitsevaisten ihmisten kehdosta,
jossa älykkään, osallistuvan ja suvaitsevan ihmisen oli hyvä olla kaltaisessaan
seurassa. Siellä oli kaukana kavala maailma.
Näitten
älykkäitten, osallistuvien ja suvaitsevaisten ihmisten kanssa hän oli viettänyt
tätä onnistunutta iltaansa. Ei varsinaisesti lihassa ja henkilökohtaisesti,
vaan virtuaalisesti facebookin ja twitterin välityksellä, ja nämä yhteydenpidon
sähköiset väylät olivatkin olleet tänä iltana täynnä rikinkatkuista tavaraa, johtuen
tietysti vaaleista, niitä seuranneista hallitusneuvotteluista ja sen
lopputuloksesta sekä tietysti siitä, että eduskunnan puheenjohtajaksi oltiin
valittu ilmiselvä naispuolinen natsi, joka jo pelkällä olemassa olollaan
häpäisi naissukupuolen. Miten se helvetin ämmä kehtasi olla edes olemassa? Sitä
oltiin porukalla päivitelty ja voi että se päivittely oli tuntunutkin niin
hyvältä.
Päivittelyn
myötä näiden älykkäitten, osallistuvien ja suvaitsevaisten ihmisten toimesta
niin facebook kuin twitterkin oli ollut tänä iltana täynnä valkohehkuista,
hellakuumaa, partaveitsen terävää ja hampaita kirskuttavaa suvaitsevaa vihaa,
jossa vihaa tirskuva postaus synnytti uusia, komppaavia ja vielä enemmän vihaa
tirskuvia postauksia. He vihasivat yhdessä ja ai että he rakastivatkin vihata.
Suvaitsevaan
vihaamiseen oli osallistunut omalta osaltaan myös Suvaitseva Fiilistelijä. Hän
oli todennut mm. seuraavaa:
-
On järkyttävää huomata, että Suomen eduskunnassa on todellakin aina vain kasvava
määrä fasistisia aineksia, ja se, että valtakunnan kakkospaikalle nimitetään
avoimesti fasistisen ideologiansa tunnustanut ihminen, on häpeä suomalaista
parlamentarismia kohtaan ja jollain tavalla sen täytyy olla perustuslain
vastaista. Ja jos ei ole, niin perkele se laki pitää muuttaa.
-
Suomen valtiosääntö turvaa ihmisarvon loukkaamattomuuden ja yksilön vapauden ja
oikeudet. Siksi tulevan hallituksen päätös vähentää kehitysapua ja olla
tarjoamatta turvapaikkaa kaikille niitä hakeville on ristiriidassa Suomen
perustuslain kanssa. Tämän vuoksi eduskunta tulisi hajottaa ja pitää
välittömästi uudet vaalit, joihin perustuslakia vastaan toimivat perussuomalaiset
eivät saisi osallistua. Vain näin voidaan varjella aitoa demokratiaa ja voi
saatanan saatana ei Tarja Halosen aikaan kyllä tällainen hirviömäisyys olisi
ollut mahdollista.
-
Niitten viiden rohkean suomalaistytön eduskunnan luona pitämä vapautta ja
tasa-arvoa puolustava mielenosoitus on historiallinen kulminaatiopiste Suomen
historiassa, sillä silloin noustiin ensimmäisen kerran aktiivisesti suomalaista
fasismia vastaan. Lisääntyvästä maahanmuuton tarpeesta kertoo sekin, että nämä
viisi mahtavaa sataprosenttisen suomalaista aktivistityttöä tyttöä ovat
maahanmuuttajataustaisia ja ainoastaan heidän avullaan pystymme vapauttamaan
tämän maan fasismista. Meistä suomalaisista yksinään siihen ei enää ole. Me
tarvitsemme lisää heidän kaltaisiaan opettamaan kuinka yhteiskuntaan saadaan
rauha, tasa-arvoisuus, solidaarisuus ja ihmisten keskinäinen kunnioitus
riippumatta heidän etnisestä taustastaan.
-
Nämä kuluneet päivät ja kuluneet viikot tietävät tuhoa suomalaiselle taiteelle,
kulttuurille, ympäristölle, tieteelle, tasa-arvolle ja inhimillisyydelle. Akateemisena
ihmisenä en voi millään hyväksyä tällaista kehitystä, joten ilmoitan suoraan
vihaavani noita perussuomalaisia natseja, jotka manipuloivat nyt muitakin
hallituspuolueita.
-
Tilanteen vuoksi olen pakotettu harkitsemaan muuttoa ulkomaille. Olisin sen
ehkä jo tehnytkin, mutta en ole osannut vielä valita, muuttaisinko Ruotsiin,
Ranskaan vai Italiaan. Osaamiselleni olisi kyllä käyttöä kaikissa noissa
maissa.
Viimeisimmässä
postauksessaan hän kyllä tiesi puhuvansa paskaa, niin kuin moni muukin ulkomaille
muutostaan uhonnut. Minnekä helvettiin he muuttaisivat? Mitä hyötyä heistä
olisi kenellekään? Kuka heidät palkkaisi? Ja mihin töihin? Hehän olivat
kuitenkin pelkkiä nykyisiä ja tulevia akateemisia suojatyöläisiä ja Euroopan
maissa niitä riitti kyllä omastakin takaa. Ei häntä kiinnostanut mennä töihin
minnekään ranskalaisen mäkkärin kassalle. Se haisi aivan liikaa varsinaisen
työn tekemiselle.
Suvaitseva
Fiilistelijä ei sinänsä ollut muutenkaan varsinaisesti uskonut mitään siitä,
mitä hän oli tänä iltana kirjoittanut. Hän tunnusti itselleen, että ei kyse
ollut siitä, että ne persut olisivat natseja. Totta kai hän tiesi, etteivät ne
sellaisia olleet. Mutta tällainen julkinen avautuminen antoi hänen uskotella
itselleen, ja ennen kaikkia hänen kaltaisilleen, että hän toimi rohkeasti ja
aktiivisesti natseja vastaan ja turvallisintahan oli tietenkin esittää
fasisminvastaista ihmisoikeustaistelijaa turvallisissa oloissa ja sellaista
tahoa vastaan, joka ei ollut fasismia nähnytkään.
He
tarvitsivat itselleen fasistisen demonin. He puhuivat siitä. He kirjoittivat
siitä. He vaahtosivat siitä. Ainoa ongelma oli, että sitä ei ollut
olemassakaan, joten perussuomalaiset saivat luvan olla kuva heidän
pesäajattelumielessään luomasta demonista. Persuthan sopivat sellaisiksi, sillä
ne edustivat maailmaa, jota he eivät ymmärtäneet, joka oli heistä
rahvaanomaista ja – mikä pahinta – joka ei näyttänyt ottavan heitä vakavasti ja
teki vielä pilkkaa heidän kustannuksellaan. Ennen kaikkea persut sopivat heidän
turvalliseksi demonin kuvakseen siksi, että he oikein hyvin ymmärsivät ettei
puolueesta ollut koskaan heille minkäänlaista henkilökohtaista vaaraa, eikä
siitä heille koskaan sellaista tulisi. Mutta sen demonisointi mahdollisti
heille hyvän mielen kevytihmisoikeustaistelijoina.
Samanlainen
kevytihmisoikeustaistelijan tunne Suvaitsevalla Fiilistelijällä oli ollut myös joka
kerta, kun hän oli ollut marssimassa rasisminvastaisissa mielenosoituksissa. Hänen
ruumiinsa oli ehkä marssinut ja huutanut iskulauseita Helsingissä
mahdollisimman turvallisissa olosuhteissa, mutta hänen mielensä oli ollut
samanlaisella marssilla jossain aivan muualla, vaaran keskellä, henkensä
kaupalla, fasistien univormukaartin ympäröimänä ja tämä saattoi tehdä hänet
mielessään ja kaltaistensa mielessä sankariksi. Ei häntä häirinnyt se, että ne
ihmiset joita hän vastusti lähinnä kävelivät ohi. Minkä nyt ehkä päätään vähän
puistelivat. Hänellä oli kuitenkin mielikuva, ja hän rakasti sitä vaikka
tiesikin elävänsä vain kuviteltua egotrippiä.
Suvaitseva
Fiilistelijä mietti silloin tällöin itsekseen, että oliko hän ainoa tällainen,
vai oliko koko hänen älykäs, osallistuva ja suvaitseva ystäväpiirinsä
samanlaisella egotripillä, joka rehellisesti ajatellen oli huonoa teatteria.
Hän tiesi, että he kaikki olivat tönimässä pois mörköä, jota ei ollut
olemassakaan, mutta koska he tekivät sen yhdessä, kuvitelma tavallaan muuttui
yhteiseksi totuudeksi ja teki heistä taistelijoita. Ainakin omassa
keskuudessaan ja omissa piireissään. Mutta eihän muista ollut niin väliäkään.
Ei Suvaitseva Fiilistelijä muissa piireissä liikkunutkaan, eikä hänen tarvinnut
kohdata ihmisiä, joita hän demonisoi.
Joku
ulkopuolinen saattoi ajatella, että he jahtasivat vain päässään keksimiä
varjoja, mutta Suvaitseva Fiilistelijä tiesi, että kun he olivat facebookissa
ruokkimassa yhteistä vihaa, he eivät olleet varjojahdissa, vaan he olivat
Tianamenin aukiolla käsi kädessä pysäyttämässä eteneviä panssareita. Ainakin
heistä tuntui siltä. Turvallisessa oman asunnon suojassa. Ja se, mitä he tunsivat,
oli tärkeintä. Ei heiltä saanut sitä tunnetta ottaa pois. Se kuului heille. Ja
heidän vihollisensa aikoi ottaa sen kaiken heiltä pois. Panssareitakin
pahemmalla aseella. Faktoilla. Jo se teki heistä fasisteja. Jo se muutti varjot
totuudeksi. Jo se osoitti, että he olivat oikeassa. Koska heillä oli oikeus
olla oikeassa ja jatkaa kevytihmisoikeustaistelijan riskitöntä uraa täältä
ikuisuuteen.
Aika
ajoin Suvaitseva Fiilistelijä oli tunnustanut itselleen, että koska kaiken
pohjaideana oli vain pelkät mesoamisen aikaansaamat hyvät fiilarit, hän olisi
periaatteessa voinut ruveta vaikka Hommaforumin aktiiviksi. Mesottiinhan sielläkin.
Mutta hänelle se ei tuntunut oikein sopivan, sillä se olisi vaatinut liikaa
ajattelua ja asioitten perustelua, mihin siinä suunnassa taas oikein hyvin
kyettiin ja pidettiin huomattavasti suuremmassa arvossa kuin Suvaitsevan
Fiilistelijän ystäväpiirissä. Hänelle älyllisesti laiskana ihmisenä riitti
valmiiksi annetut ajatukset, valmiiksi osoitetut viholliset ja etukäteen
määrätyt tunnereaktiot ja sen vuoksi hän oli vuosikausia julistanut, että Jussi
Halla-ahon tuotanto on järkyttävää paskaa, vaikka hän ei ollut koskaan lukenut
siitä riviäkään. Mutta hän oli lukenut monen kaltaisensa mielipiteen, että
Jussi Halla-ahon tuotanto on järkyttävää paskaa, ja silloinhan sen täytyi olla
sitä. Ei hän kaivannut perusteluja, hän kaipasi tunnetta. Ja silloin riitti,
kun sanoi sanan. Silloin oli jo itsessään tehnyt teon. Ihmisoikeusteon.
Ja
tänä iltana oltiin tehty paljon ihmisoikeustekoja. Näppäimistöllä jos toisella.
Pöytäkoneella. Läppärillä. Miniläppärillä. Tabletilla. Älypuhelimella.
Suoritusvälineet vaihtuivat, mutta vihan tunne oli yhteinen. Yhteinen ja
turvallinen. Kyllä tämä Suomi oli vaan hyvä maa kevytihmisoikeustaistelijalle.
Saattoi vihata, suvaita ja jälleen vihata ilman minkäänlaista riskiä. Toisten
kustantamana.
Mutta
yksi asia kaihersi Suvaitsevan Fiilistelijän mieltä.
Hän
oli vaahdonnut facebookissa suomalaiseen tieteentekoon kohdistuvasta uhasta.
Tosiasiassa suomalainen tieteenteko kiinnosti häntä suurinpiirtein saman verran
kuin kilo paskaa. Hän oli huolissaan itsestään. Hän tiesi edustavansa akateemista
tyhjänjoutoa, ja siihen saattoi leikkuri tulevina vuosina iskeä.
Opiskelijaelämä oli jotain, mikä tuntui olevan hänelle sitä ominta itseään,
mutta kai tässä on etsittävä pysyvä suojatyöpaikka niin kauan kuin se oli vielä
mahdollista. Ja se täytyisi tehdä ennen hänen ystäviään. Rasvattomien,
pastöroitujen ja homogenoitujen ääriturvallisissa olosuhteissa elävien
kevytihmisoikeustaistelijoitten keskuudessa eli voimakas solidaarisuus. Ainakin
facebookissa. Mutta Suvaitseva Fiilistelijä tiesi, että ihmisen pääelinkeino on
syöminen ja nälkä ei tunne solidaarisuutta.
Siksi
hänen tulisi olla ystäviään nopeampi. Ensiksi pitäisi tietysti viimeistellä se
gradu. Se, jonka aihe oli ”Vaikuttaako opiskelijaboksin paskahuussin siisteys-
ja hygieniataso suhtautumiseen feministiseen maailmankuvaan pääosin
myönteisesti vaiko kielteisesti ja missä määrin?”. Sitten äkkiä etsimään
sopivat pyllyt nuolaistavaksi ja sitä kautta vakituisiin suojatöihin. Ehkäpä
THL:ssä joku sopiva ymmärrystieteen maisterin paikka löytyy. Tai voisi kai sitä
mennä Helsingin kaupungillekin. Ja sen jälkeen voi taas harrastaa facebookissa natsitonta
natsivihaa älykkäässä, osallistuvassa ja suvaitsevaisessa seurassa ja toimia
tunnustettuna ihmisoikeusaktivistina. Turvallisissa olosuhteissa tietenkin. Ja
luonnollisesti niitten ihmisten elättämänä, joita hän sosiaalisessa mediassa
niin kovasti vihasi.
16 kommenttia:
Tekninen ilmoitus. Suositeltaviin Lukemistoihin on lisätty seuraavat:
Tupla-J:n uusi blogi, jonka hän on perustanut lopetettuaan entisen Syvemmältä-blogin toiminnan.
http://malefactory.blogspot.fi/
Sekä Paavo Tajukangas, joka raportoi tapahtumista Ruotsissa Rähmiksen tyyliin:
http://paavotajukangas.com/
Iso osa Suvaitsevaisista Fiilistelijöistä vaihtaa muuten aika nopeasti naulakkoidentiteettiään jos huomaavat että Suvaitsevainen Fiilistely on varsin yleisesti ja laajalti naurun ja pilkan aiheena. Suvaitseminen ei selvästikään ole asia, jota tehdään oman hyvinvoinnin ja turvallisuuden uhalla niin kuin vaikka isänmaallisuus, omien lasten suojeleminen tms.
Kun sä osaat kirjoittaa noin hienosti ja pitkästi ja puhtaasti, johon itse en kykene, niin mulla olisi sulle idea. Kertoo Saimaan norpista. Jotkut haluavat ehdottomasti suojella niitä 10 000 vuotta sitten omaksi lajikseen kehittyneitä (ei siinä mitään pahaa), Niitä Norppia vaan on riesaksi asti tuossa meressä sotkemassa kalastajien bisneksiä., sama jengi on huolissaan siitä, ettei kassilohet vaan pääsisi pariutumaan villilohien kanssa. Mites me suomalaiset, melko outo ja ainutlaatuinen kansa. Sama poppoo nyt sitten kuitenkin on ajamassa ettei näitä geenejä tulisi säilyttää, vaan haalia tänne ties mitä perimää. Selitä sä nyt niille toi ristiriitansa, kun ole hyvä ja viisas kirjoittaja,
Kirjoitat noin hyvin ja pitkästi ja puhtaasti. Mulla olisi idea koskien Saimaan Norppia.
Jotkut haluavat niitä suojella (ei siinä, mitään pahaa), kun ovat joitakin vuosituhansia eriytyneet omaksi lajikseen. Norppiahan nyt on meri tuossa väärällään, ihan riesaksi asti. Kauhea huoli, ettei kassilohi vaan pääsisi sotkemaan villilohen perimää.
Mites me suomalaiset?`Melko pitkien aikojan kanssa tänne kehittynyt aikas erikoinen kansa? Kuka suojelee? Nuo samat lento-oravahörhöilijät ovat ensimmäisinä valmiit sotkemaan tämän suomalaisen pellavapäägeenin jollakin millälie.
Tervehdys Ano1:lle ja Ano2:lle & kiitos kommenteistanne.
Ano1: Toisaalta taas nauru ja pilkka ei helposti tule tuon porukan korviin, kun se elää siellä ikiomassa kuplassaan hyvässä ja suvaitsevaisessa seurassa. Mutta oikeassa olet, nämähän ovat turvallisissa oloissa toimivia kevytihmisoikeustaistelijoita ja leikkipartisaaneja.
Ano2: Vähän samanlaisia olen tuuminut itselleen, mutta kirjoittamalla on sinänsä melko mahdotonta vaikuttaa noihin piiperöihin. Uskovaisen kanssa kun on hankala keskustella. Samanlainen tapaus kuin nuo kertomasi on muuten tänä asia susi vs. metsäpeura. Susi on vihreitten muotieläin, vaikka se on elinvoimainen ja sitä esiintyy Suomesta Vladivostokiin saakka. Metsäpeura on taas paljon uhanalaisempi, mutta se vaan ei ole vihreitten muotieläin.
Nokitan norppaideaa vanhaa "nimismies uimassa" -vitsiä varioimalla.
Kerätään nippu ylipainoisia, kalapuikkoviiksisiä VHM:iä. Perustetaan vapaasukellusseura ja hankitaan nippu monoräpylöitä..
http://www.scubastore.com/Sukellus/spetton-minos-black/626614/p
...ja hyljevärjättyjä neopreenipukuja.
Sitten eristetään jokin sopiva osa Etelä-Saimaasta ja todetaan että siitä on tullut nyt luonnonsuojelualue kun siellä pesii tää... tää... tää... Hommanorppa. Se on vähän niinku Saimaannorppa muttei sinnepäinkään. Se on niin uhanalainen, ettei sitä saa häiritä muuta kuin ihan erityisen kurssin käyneet ihmiset. Kurssisisällöstä on päättänyt kuuluisa biologi (joka muuten sattui saamaan mökkitontin ja mökkitalkooporukkaa tosi ystävällisellä kokonaispaketilla kyseisen sukelluskerhon maanomistajilta ja rakentamistaitoisilta) Se-ja-se.
Norppavesissä on sitten moottoroitu veneily ja kemiallisten hajusteiden käyttäminen kielletty. Veteen tai edes rantahiekalle menevien pitää savusaunoa nahkansa pehmeäksi, voidella itsensä sianihralla, syödä sianlihaa sisältävää makkaraa jonka lihapitoisuus on ainakin 87% ja kaivaa kolme metriä ovaa märkään savimaahan.
Sika pudottaa muslimit, liha ituhipit, ojankaivuu tiputtaa kurssilta pois kukkahatut ja maailmanparantajat. Jäljelle jäävät lihaasyövät norpannäköiset äijänköriläät. Ja aina kun nämä käyvät saunomisen ohella pulahtamassa, niin tehdään varmistettuja norppahavaintoja, joilla on useita asiantuntijasilminnäkijöitä. Niinpä näyttää siltä että suojelu kannattaa ja suojelualuetta pitää laajentaa entisestään.
Tolleen saadaan sitten vallattua ennenpitkää koko Suomi takaisin norpannäköisille makkaransyöjille - saunailta ja makkarapaketti kerrallaan.
Tervehdys, Ano. Ei paha, ei paha ensinkään. Jotenkin mulle tulee tuosta mieleen Veikko Huovisen novelli ”Sammakkomies”, kirjasta ”Rasvamaksa”.
Aikapäiviä sitten on homo sapiensista eriytynyt suomalainen kaljupääjuoppo, Kyllä niillekin pitäisi johonkin Saimaan saareen saada suojelupaikka jonne toimitettaisi greenpeacen varoista riittävästi kossua ja saunapuita,
Tervehdys, Ano. Taidanpa haistaa kuittailua. Mutta kysyt apua väärästä suunnasta. Greenpeace ei harrasta sosiaalityötä. Ja mihinkäs ne pannaan ne juopot, joilla on vielä hiukset? Samaanko saareen vaiko ehkä johonkin toiseen? Toisaalta demokraattina vaadin, että myös vihervasemmistolaiselle vähemmistölle täytyy tehdä reservaatti, jossa he elävät valtion varoilla ja jossa reaalimaailma ei pääse haittaamaan. Sopiva paikka voisi olla vaikka Sörnäinen – Kallio – Alppila – Vallila-alue. Ai mutta joo, sehän on jo siellä olemassa…
Sait juuri ilmaista palstatilaa mv-lehdestä:
http://mvlehti.net/2015/06/08/yrjoperskeles-suvaitsevaisen-fiilistelijan-rakkaus-vihaan/
-Tvälups-
Tervehdys, Taisteluvälineupseeri. Minä vähän ihmettelinkin, että mistäs se kirjoitus boostia otti. Minä en vaan oikein osaa sanoa, että mitä minä siitä mv-lehdestä ajattelisin. Kirjoittaahan se kyllä sellaista, mitä valtamedia ei julkaise.
Oletkos sä äijänkäppyrä ikinä tehny päivääkään oikeita töitä? Siis tarkotan oikeita töitä, mitä ei ole se että sä olet kulli pystyssä hakannut köyhien kakaroita jossakin kasvatuslaitoksessa.
tv. työmies
Tää oli sen verran mainio kommentti ja kertoo vastapuolen tasosta sen verran osuvasti, että olihan tämä pakko julkaista.
Työmies on karannut hoitolasta. Aina näitä vajakkeja löytyy trollaamaan.
Tervehdys, Kumis. Luulen, että ”työmies” ei ole karannut mistään, eikä hän ole edes työmies, vaan viesti tuli yhteiskuntatieteen laitokselta noin 25-vuotiaan opiskelijan kirjoittamana. Meinaan, työtä tekevät äijänkäppyrät eivät käytä sanaa äijänkäppyrä haukkumanimenä. Toivotan Pirjopekalle parempaa tuuria ensi kerralle.
Jaa, no minä olisin veikannut jotain Hommaa lukevaa viherpiipertäjää NGO:n vapaaehtoisena hyödyllisenä idioottina keräämässä jäseniä Kolme sepän patsaalla. Siellähän sitä voi kuvitella olevansa työmies.
Lähetä kommentti