MANTSINSAARI

Kuudes joulukuuta Suomessa joskus aikanaan vietettiin itsenäisyyspäivää. Siihen oli hyvät ja perustellut syyt. Nykyisinhän kyseinen päivä niin kuin itsenäisyytemme yleensäkin on lähinnä huono vitsi joten tässäkin blogissa on ollut tapana muistella niitä aikoja jolloin itsenäisyydellä oli merkitystä ja sen eteen tehtiin kaikki mahdollinen. Näissä muisteluissa tuon mielelläni esille niitä taisteluja jotka eivät ole nousseet kovin suureen julkisuuteen. Yksi näistä taisteluista oli Laatokalla sijaitsevan Mantsinsaaren ja erityisesti sen rannikkotykistöpatterin taistelu talvisodassa.

Mantsinsaari sijaitsee siis Laatokalla, suhteellisen lähellä Laatokan itäistä rantaa. Sen pituus on 14,5 kilometriä ja leveys suurimmillaan neljä kilometriä. Ennen sotia saaressa asui 1.750 suomalaista ja se oli osa Salmin kuntaa. Puolustusvoimat olivat satsanneet saaren rannikkopuolustukseen perustamalla Härkämäen patterin jossa oli kaksi 152-millistä Canet-tykkiä. Tykit oli tarkoitettu ampumaan Laatokan suuntaan mutta talvisodassa putket käännettiin ympäri ja ammuttiin mantereen suuntaan sillä vihollinen oli edennyt aina Pitkärantaan saakka jättäen Mantsinsaaren vihollisen selustaan.

Erityisesti tykit ampuivat mantereen puolella Laatokan rannassa sijaitsevaa vihollisen huoltotietä. Iskut eivät yleensä olleet kuin 2 – 4 kranaatin suuruisia per putki mutta niillä oli oma vaikutuksensa.

Mantsinsaaren kuusituumainen ampuu

Sodan alkaessa Mantsinsaaressa oli noin 500 sotilasta eli rannikkolinnakkeen väki sekä 4. Erillinen Polkupyöräkomppania. Sodan aikana vahvuus lisääntyi kun 23. Erillinen Pataljoona ja muutama sissiosasto saapui saarelle. Enimmillään saarella oli 1.300 miestä jotka osallistuivat myös Mantsisaaren ja mantereen välissä sijaitsevien Lunkulansaaren ja Uuksalonpään taisteluihin.

Mantsinsaaren huoltoa pitivät yllä yhteysalukset, pääosin yhteysalus Yrjö.

Mantsinsaaren joukot osallistuivat myös koko sodan ajan vihollista häiritsevään sissitoimintaan tiedustelemalla, räjäyttämällä siltoja, miinoittamalla, tekemällä väijytyksiä ja katkomalla viestiyhteyksiä.

Sissitoiminta alueella oli erityisen haastavaa sillä pakkanen oli pahimmillaan neljäkymmentä astetta ja vielä pitkälti avoinna olevan Laatokan kosteus kiristi sen vaikutusta vielä entisestään. Mantsinsaaren kaksi raskasta tykkiä olivat toiminnassa koko talvisodan ajan. Vihollinen pommitti saarta ja ampui sitä tykistöllään jatkuvasti mutta ei missään vaiheessa onnistunut lamauttamaan patteria. Tosin tykkien putket kuluivat jatkuvassa käytössä. Sodan loppuvaiheessa kapteeni Mäkeläinen antoi selostuksen linnakkeen taistelukunnosta:

Tällä hetkellä on putkilla ammuttu rauhan ja sodan aikana yhteensä 1.536 ammusta, ja siitä syystä putket ovat pahasti syöpyneet, kuluneet ja kovasti kuparoituneet. Tarkkuus on kyseenalainen jopa sivusuuntaankin, jossa on viime aikoina todettu jopa 40 piirun sivuheittoja.”

Mantsinsaaren tykit olivat ampuneet kolminkertaisesti sen määrän mitä niitten kestokyvyksi oli laskettu. Uusia putkia ei sodan aikana ehditty saada.

Rauha tuli 13. maaliskuuta 1940. Mantsinsaari, joka oli ollut vihollisen linjojen takana lähes koko sodan ajan oli säilynyt vihollisen miehitykseltä. Kun rauha tuli, tykit tuhottiin. Toinen oli jo irroitettu mahdollista putken vaihtamista varten ja toisen putki räjäytettiin. Jatkosodassa Mantsinsaari oli vielä muutaman vuoden ajan suomalaisilla mutta sen jälkeen se valitettavasti jäi hyökkääjävaltio Neuvostoliiton haltuun ja saari on nykyisin käytännössä asumaton. Suomalaisilla sille olisi varmaankin ollut käyttöä.

Kunniaa kaikille Mantsinsaaren puolustajille ja sotaveteraaneille yleensäkin. Heille, jotka pelastivat maan ampumalla ja sen jälkeen rakensivat sen kukoistukseen työtä tekemällä. Ja joiden työn tulokset nykyinen poliittinen sukupolvi jakaa ilmaiseksi maailmalle.

Kirjoituksen ja kuvien lähteenä oli Lauri Immosen kirja Kaksi Tykkiä: Mantsinsaari talvisodassa.