PERINTEISIÄ JA PÄIVITETTYJÄ KANSALLISMAISEMIA

Mennäänpä hetkeksi äärimasentavasta nykypäivästä jonkinlaiseen matkailumainokseen joka tosin sisältää myös antimatkailumainoksia. Eli käydään hieman läpi suomalaisia kansallismaisemia. Lista ei sinänsä ole täysin virallisen listan mukainen sillä sen on tehnyt yhden miehen raati. Valitukset valinnoista käsitellään 30. helmikuuta. Jos aloitetaan etelästä ja siirrytään pohjoiseen niin ensimmäisenä tulee mieleen Suomenlinna:

Suomenlinna on mainio paikka vierailla kesäisin ja kuulemani mukaan sinänsä aika ankea asustella talvisin. Siellähän nimittäin asuu noin 800 ihmistä. Jonkinlaiseksi Pohjolan lukoksi rakennetun linnoituksen sotahistoria ei sinänsä ollut kovin kunniakas sillä se antautui venäläisille Suomen Sodassa laukaustakaan ampumatta. Seuraavana kansallismaisemana on Porvoon vanhakaupunki:

On vaan jokseenkin hienoa että jotain vanhaa on säilytetty eikä revitty maan tasalle ja korvattu betonielementeillä. Vanha Porvoo on Suomenlinnan tavoin tietysti parhaimmillaan kesällä. Siirrytään sitten Porvoosta länteen ja vuorossa on Turun saaristo:

Erityisesti voi suositella saaristossa kiertävää Rengastietä joka kulkee osittain maanteillä ja osittain lautoilla. Rengastie on avoinna ainoastaan kesäisin. Siitä länteenpäin on sitten Ahvenanmaa joka on tietysti hienon näköinen ja joka ei halua olla Suomea eikä myöskään Ruotsia vaan se on eräänlainen vapaamatkustajan arkkityyppi. Siirrytään sitten jälleen itään. Vuorossa Salpalinja:

Salpalinjallahan ei koskaan taisteltu mutta itänaapuri tiesi sen olemassaolosta oikein hyvin kesällä 1944 ja se varmaan on omalta osaltaan jarruttanut haluja jatkaa hyökkäystä. Varsinkin kun hyökkäävät joukot alkoivat olla täysin loppuunajettuja. Sitten täytyy tietysti esitellä kansallismaisema jota on niin etelässä, pohjoisessa, idässä kuin lännessäkin. Eli ryteikkö:

Seuraavana vuorossa katoava mutta ei onneksi vielä kokonaan kadonnut kansallismaisema eli snagari:

Näitten määrä on vähentynyt mutta ei onneksi kokonaan loppunut. Snagari on snagari. JackDonalds, Zössburger ja Pizza Rybäb ovat vain halpoja jäljitelmiä. Oma suosikkievääni snagarilla on lihis kolmella nakilla. Snagarin kanssa samaan sarjaan kuuluu Veijo Esson Baari:

Kuvassa piti hakea apua historiasta sillä varsinaiset Veijo Esson Baarit ovat kovin vähissä. Joku ABC-möhkäle ei tosiaankaan ole sellainen. Ja siirrytään sitten takaisin maastoon eli vuorossa on Helvetinkolu:

Helvetinkolu on osa suhteellisen helppokulkuista Helvetinjärven kansallispuistoa eli jos vaeltaminen kiinnostaa eikä tuolla ole tullut käytyä niin suosittelen. Alueella on muutamia leiripaikkoja. Siirrytään sitten hieman itään eli vuorossa on Olavinlinna:

Sen lisäksi että Olavinlinnalla on huomattava historiallinen arvo se tunnetaan myös siitä että sinne pakkautuu kesäisin ihmisiä parhaat päällänsä kuuntelemaan jotain joka ei kiinnosta niitä pätkääkään mutta he toivovat pääsevänsä iltapäivälehtien kuviin. Siirrytäänpä sitten länteen päin ja vuorossa ovat Pohjanmaan lakeudet:

Silloin aikanaan tuli sanottua että Pohjanmaalla ei ole kuin peltoja ja latoja. Nykyisinhän tilanne on toinen eli ladot ovat kadonneet ja tilalla on niitä ”hirvenmunia”. Tasaista siellä on joka tapauksessa. Niin tasaista, että Itä-Suomesta kotoisin olevaa hirvittää. Toisaalta, sama on myös toisinpäin. Isä-Perskeles rupatteli aikanaan ampumakisatouhujen merkeissä erään pohojalaasen isäntämiehen kanssa ja hän totesi että ”on teillä kyllä maharottoman komiat maisemat täällä… mutta kun eihän täältä näe minnekään…”. Ja mennään sitten taas itään päin eli vuorossa on Punkaharju:

Yksi Suomen hienoimmista paikoista mutta sinänsä paikan hienoutta ei oikeastaan tajua kuin ilmakuvasta. On tullut autolla meinaan ajettua nuo harjut eräänkin kerran. Ja siirrytään sitten ilmansuunnista riippumattomaan kansallismaisemaan eli vuorossa tanssilava:

Tanssilavat ovat vähentyneet mutta eivät suinkaan kadonneet. Yleinen resepti nuorella miehellä tanssilavalla oli tanssilava, taskulämmintä kossua ja suuret toiveet. Jokaisen tanssilavan lähistöllä oli se, mitä on myös kesämökeillä ja silloin aikanaan lähes joka torpan vieressä eli huussi:

Veikkaan, että lähes jokainen tämän blogin lukijoista on asioinut huussissa. Poliittisen eliittimme ja vihervasemmiston kohdalla en ole aivan varma. Luonnollisesti tanssilavan kanssa sukua oleva kansallismaisema on putka:

Kun toteutumatta jääneet suuret toiveet ja taskulämmin kossu yhdistettiin niin usein tinanapit siirsivät miehen lukolla suljettuun kansallismaisemaan hieman rauhoittumaan. Mitenkäs se oli: ”viideltä saunaan ja kuudelta putkaan, se on sellainen työmiehen lauantai”.

Mutta mennäänpä sitten Pohjois-Karjalaan ja esitellään kansallismaisema Koli:

No, Koli on Koli. Siinä on oikeastaan kaikki kohdallaan. Pohjois-Suomesta saisi tietysti aikaiseksi pari kokonaista postausta mutta ettei tämä venyisi loputtomaksi niin laitetaan vaan muutama. Ensimmäisenä Kiutaköngäs:

Vuonna 1981 teki säveltäjä Anssi Tikanmäki mainion albumin Maisemakuvia Suomesta jossa oli kappaleena myös Kiutaköngäs:

Sanoisin, että Tikanmäki on tavoittanut paikan tunnelman tuossa varsin hyvin. Yksi suomalaisen talvisen luonnon erikoisuus on tykkylumi ja siitä erityisen kuuluisa on Riisitunturi:

Ja luonnollisesti kansallismaisemiin kuuluvat Käsivarren suurtunturit:

Ja laitetaanpa loppuun sitten niitä päivitettyjä kansallismaisemia. Joskus 1960-luvullahan Suomessa tuli hinku repiä alas vanhat keskustat ja lyödä tilalle betonielementtiä. Tunnetuin esimerkki lienee Kouvola:

En sinänsä tiedä, että onko Kouvolan keskusta se kaikkein tylyin. Varteenotettavia kilpailijoita varmasti riittää. Mutta Kouvola vaan on saanut sen maineen. Valitettavan yleinen uusi kansallismaisema on myös leipäjono:

Suomihan on virallisesti maailman onnellisin maa? Kuinka meillä voi olla leipäjonoja? Samoilla seuduilla missä suomalaiset ovat leipäjonoissa on myös uusi päivitetty kansallismaisema eli Itä-Helsinki jonka uusien tulokkaiden ei tarvitse käydä leipäjonoissa:

Itä-Helsinki kilpailee Turun Varissuon kanssa siitä, kummasta tulee Suomen ensimmäinen etnisesti edistyksellinen enklaavi jossa Suomen lait eivät päde. Tätä ovat jotkut halunneet ja tätä he tulevat saamaan. Ja laitetaan vielä yksi nykyaikainen kansallismaisema eli maantien levähdyspaikka:

Ja sehän pistää miettimään että oliskohan se ihan mahdotonta viedä ne roskat roskikseen? Ja ehkä näihin roskaisiin tunnelmiin voimme aloittaa uuden viikon. Jaa niin, ettei tunnelma menisi aivan masentuneeksi niin laitetaanpa tähän vielä Pinnanmaan helmi eli Lällävesi: