torstai 13. lokakuuta 2022

JOTAIN IHAN MUUTA CXXVII

Kun tämä nykypäivä on mitä on niin aika ajoin sitä ei jaksa kommentoida vaan kirjoittaa mieluummin postauksen järkevistä ja asiallisista otuksista jotka eivät pahemmin politikoi. Eli postauksen aiheena on ilmavoimaa ts. suomalaisia varislintuja. Ovathan nämä aika ajoin esiintyneet postauksissanikin. Erityisesti korppi:

Minulla itsellänihän on suuri lukkarinrakkaus tähän lintuun. Silloin kauan aikaa sitten kun nuorena miehenä aloitin metsästyksen niin muistan korpin arkana ja varovaisena erämetsien lintuna joka jotenkin vaistosi metsämiehen jo hyvin kaukaa ja lensi pois. Onhan niitä sellaisia korppeja vieläkin mutta on myös citykorppeja jotka ovat parveutuneet taajamien läheisyyteen. Omassa synnyinkunnassani on eräs teurastamon kaatopaikka jossa saattaa olla muiden lintujen seurassa satoja korppeja yhtä aikaa. Toisaalta, hullu paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä ja jos tarjolla on seisova pöytä niin miksi nähdä sen suurempaa vaivaa?

Korppia pidetään yhtenä eläinmaailman älykkäimpinä eläiminä ja se on levinnyt koko Suomen alueelle. Niin kuin on tietysti se tutuin varislintu eli, no, varis:

Varishan on löytänyt taajamaelämän edut jo ennen korppia ja autoilijalle on hyvin tuttu näky kun varikset ovat nokkimassa tienvieressä raatoja. Onhan variksia tietysti vielä metsissäkin ja se on aika ankara pesärosvo eli ei siis kauhean suosittu muiden lintujen keskuudessa. Aikanaan 1970-luvulla kuulin että syntymäpaikkakunnallani oli parilla hepulla varis lemmikkinä. Olivat ottaneet variksenpojan pesästä ja kasvattaneet sen sitten. Nykyisin tällainen lienee täysin kiellettyä.

Kovasti älykäs on myös variksen lähisukulainen mustavaris:

Suomessa vaan mustavaris on harvinainen vaikka laji on sinänsä elinvoimainen. En ole itse asiassa aivan varma että olenko koskaan nähnyt mustavarista. Sen sijaan harakan olen kyllä nähnyt eräänkin kerran potenssiin kuusi:

Kyseessä ei siis ole se eräs helvetin ärsyttävä demari vaan ihan aito eläin joka on sinänsä sopeutunut taajamaelämään ehkä varislinnuista parhaiten. Mukavan puikkelevasti lentävästä harakasta niin kuin muistakin varislinnuista on kaikenlaisia kansanperinteen uskomuksia mutta minä en niistä välitä. Muistutan vaan uunin lämmittäjälle että laittakaa pellit ajoissa kiinni, ettei mene lämpöset harakoille.

Ehkä se tyylikkäin varislinnuista on närhi:

On sanonta että ”nätti kuin närhilintu” ja onhan se nätti mutta vaikutelma menee pilalle kun närhi aukaisee nokkansa ja päästää rääkäisyn. Joka ei ole mitenkään nätti. Närhikin on älykäs ja oppiva lintu. Huomaan sen omalla lintulaudallani joka vuosi. Ne kun tykkäävät käydä napostelemassa lintulaudalla mutta lähtevät heti karkuun kun ovi aukeaa ja tulen tupakille. Mutta talven myötä ne oppivat että ei toi jätkä ole vaarallinen eivätkä ole enää moksiskaan. Närheä tavataan kaikkialla Suomessa tunturi-Lappia lukuunottamatta.

Ja kun Lappi tuli mainittua niin esitellään sitten Lapin jätkän kaveri eli kuukkeli:

Itse asiassa kuukkeli ei ole pelkästään Lapin jätkän kaveri vaan sitä esiintyy etelämpänäkin, joskaan ei ihan eteläisessä Suomessa. Itselleni tämä on tullut tunturivaelluksista tutuksi ja se kyttäilee nuotiopaikoilla jämäpaloja. Oikeastaan tämän kesympää villieläintä ei olekaan. Se ei säiky ihmisiä ollenkaan.

Jatketaan, ja vuorossa on naakka:

Naakkahan on pikkuhiljaa levinnyt etelästä pohjoiseen päin. Nuorena miehenä en ollut niitä koskaan nähnytkään ja kun kävin Turussa joskus 1980-luvun loppupuolella niin katsoin niitä ihmeissäni ja tuumin että onks nää joitain 90 asteessa pestyjä variksia? Naakkahan on parvilintu ja meilläkin päin saattaa nähdä viidensadan naakan parvia. Varsinkin sähkölangoilla ja tunnelma on silloin kuin Hitchcokin elokuvasta.

Ja laitetaan vielä harvinaisempi tuttavuus eli pähkinähakki:

Näitähän asustaa Suomessa vain Ahvenanmaalla ja lounaisessa Suomessa plus sitten lajin siperialaista alalajia jonkun verran Punkaharjulla. Itse en ole varma että olenko koskaan nähnyt pähkinähakkia.

No joo, tässähän sitä oli tällä kertaa sitä raakkuvaa jotain ihan muuta. Ensi kerralla jotain ihan muuta.

40 kommenttia:

Seppo Oikkonen kirjoitti...

Jo liberalismin talousoppien varhainen muotoilija Adan Smith mietiskeli sitä outoa juttua, että miksi timanteilla on niin suuri vaihtoearvo, vaikka niillä ei ole oikeastaan mitään reaalista käyttöarvoa. Kukaan ei maailmassa ole kuollut varsinaisesti timanttien puutteeseen.

Lueskelin Smithin klassikkoa "Kansojen varallisuudesta" joskus kun kasinotalous jylläsi järjettömimmillään ja Koivisto mälläsi yhtä valtavassa kuin katteettomassa kansansuosiossaan. Sen ajan hengen hulluuden olisi luullut kavahduttavan jokaisen järki-ihmisen. Ravi Batran "Suuri lama 1990" ilmestyi suomeksikin, ja kirjaan täällä lisätystä esipuheessa Henri Vartiainen todisteli, ettei Suomessa onneksi voi tapahtua mitään pankkimaailman romahdusta.

Kun romahdus sitten tuli, jäi enemmänkin aikaa miettiä taloususkonnon syntyjä syviä. Yksi oivallus oli tuo, että ihminen on todellakin eräänlainen harakka, joka on mieltynyt kiiltäviin esineisiin. Sen oivalluksen jälkeen en enää ole osannut suhtautua asiaankuuluvalla hartaudella arvovaltaisissa ympäristöissä mitaleihinsa ja muihin ripustettuihin killuttimiinsa sonnistautuneisiin paskantärkeisiin arvoheroihin.


Vanha kyynikko kirjoitti...

Samanlaisia aatoksia näistä varislinnuista on täällä susirajan takana,harakka ja närhi häärää pihapiirissä ympäri vuoden,varis kesäisin.
Närhipari osaa myös kujerrella keskenään melko nätisti,se "krääh"-ääni on yleishälytys kaikille uhkille.Hyviä "vahtikoiria",eikä pelkää varpushaukkaa.

Anonyymi kirjoitti...

Korpit arkoja?
No enpä sanoisi.
Kyllä niitä tuossa korpimökillä lentää helvetinmoisissa parvissa eikä kiinnosta pennin jeniä onko ihmiskuntaa paikalla vai ei.
Eri asia jos havaitsevat pyssyn.Sitten katoavat samantien koska ovat vähän helvetin älykkäitä epeleitä.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Seppo Oikkoselle, Vanhalle kyynikolle ja Anolle & kiitos kommenteistanne.

Seppo: Ja minä kun ajattelin kirjoittaa epäpoliittisen postauksen. Mutta joo, ymmärrän vertauksen. Ja minullajan ei ole muita prenikoita kuin armeijan ensimmäisen luokan ampumamerkki.

Vanha kyynikko: Susirajan takana olen itsekin. Omalla manttaalilla on eniten – yllättäen – närhiä. Harakoita aika ajoin. Variksia yllättävän vähän. Korppeja aina silloin tällöin mutta pysyvät puissa eivätkä tule juuri tontille.

Ano: Minä puhuinkin ajasta jolloin aloitin metsästyksen. Pyssyn kansssa vuonna 1980. Ja pyssymiehistä korppi ei tosiaan perusta vaikka tietää, että ei sitä ammuta.

Anonyymi kirjoitti...

Kansakoulussa opittua: "harakka ei ole harmaa eikä varis valkoinen".

Naakat ovat tosiaan levinneet keskiseen Suomeenkin. Ei näitä ennen (n. 20-30 vuotta) sitten näitä täällä suuntaa näkynyt. Älykkäitä, päätä kallistelevia ja sosiaalisia (äänekkäitä) lintuja ovat keskenään. Kaupunkipuistossamme on useampi iso puu, johon ne lehatava iltahämärissä kirskumaan kovaäänisesti keskenään.

Kuukkeli on utelias ja aluksi aran epäileväinen. Lehahtelee kynsitulille lähipuihin katselemaan ja seuraamaan touhuja. Jos tarpeeksi jaksaa olla, odottaa ja ruokkia, niin hakee makkaramususen jopa kädestä.

heppa

KKi kirjoitti...

Minä kun en noista lentävistä tipusista oikein ole jyvällä, nuorempana kaksijalkaisista tipuista hyvinkin kiinnostunut. Vaan siitä demariharakan ärsyttävyydestä olemme samaa mieltä. Harakka on v...mäisyydessään samaa luokkaa Tutti eiku Tytti Tuppuraisen kanssa.

Tuppuraisen into näihin rahan haaskaus projektehin johtunee siitä, että tyttö on ottanut sananlaskun tosissaan. Haluaa nyt olla takuumiehen... eiku oletettuna kaikille euroopan tappuraisille. Paitsi ei tietenkään Suomalaisille, se kun olisi haitallista.

Havaitsin muuten jotakin positiivista nykyisissä polttoaineiden hinnoissa. Isojen V-moottoristen kulkuneuvojen hinnat ihan todella kohtuullisia. Vaihdoinpa minäkin parlitraisen moponmoottorisen reippahahkon kokoiseen oikeaan autoon. Ihan jo vihreille ja sosiaalifemokraateille v...tuilun ilosta.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys hepalle ja KKi:lle & kiitos kommenteistanne.

heppa: En tiedä, kuinka pohjoiseen naakka on levinnyt mutta ainakin Pohjois-Karjalaan jossa siitä 1980-luvulla ollut mitään havaintoja. Leviämisestään huolimatta naakkahan on paikkalintu. Omalla manttaalillani niitä ei ole ollenkaan. Mutta kun ajan pari kilometriä länteenpäin niin niitähän on vaikka kuinka paljon. Kuukkelista minulla on ihan samanlaisia kokemuksia kuin sinullakin.

KKi: Demareista yleensäkin olemme ihan samaa mieltä. Itse en taida autoa vaihtaa kun ei ole tarvetta ja molemmat autot ovat aivan kunnossa. Selväähän on että kaikkia lukijoita ei tällaiset aiheet välttämättä kiinnosta mutta teen niitä jatkossakin ihan omasta ilosta.

QroquiusKad kirjoitti...

Harakka, naakka ja varis ovat varsin edustettuina täällä Radanvarsikaupungin urbaanifaunassa.
Varsinkin naakat ovat niin tottuneita ihmiseen, etteivät välttämättä edes väistä kauemmas jos näyttää, ettei ihminen ole tulossa suoraan kohti.

Korppi huus: "Ei milloinkaan!", sanoi Edgar Allan Poe.
Vaan kaipa se korppikin urbanisoituu, kun olosuhteet ovat riittävät suotuisat.

Mutta onko sillä korppeja(kin) houkuttavalla teurastamolla siis joku ihmeen avokaatopaikka, mihin teurasjätteet kipataan mätänemään taivasalle?
Ei suinkaan sellaista voi sietää minkään kunnan terveystarkastaja.

Anonyymi kirjoitti...

Närhi, ystäväni.

Moniko on kuullut närhen kaunista laulua. Kuulin semmoista joskus metsässä, enkä nähnyt laulajaa. Sitten joku ylen luonto-ohjelma semmoista soitti ja olin ihan häpnaadilla lyöty.

Mutta ne rääkäisyt, niitä on maapedoile, lentäville pedoille, ihmisille, hirville ja muille harmittomille elukoille omansa. Olen niitä sen verran kullut, että osaan arvata mitä on tulossa. En osaa selittää, enkä opastaa, mutta arvaan kumminkin mitä tulee. Kaikenmoista oppii kun metsissä kulkee rymyämättä.

Korpilla on kans monipuolinen äänivalikoima, niiden merkitystä en ole vielä oppinut arvaamaan. Korpinpesän lähistöllä voi kuulla kaikenlaista kummallista ääntä, ihan kuin ne opettaisivat pojilleen maailman juttuja. Arka erämaiden lintu, ei näkynyt 70-luvulla kuin lapissa, 80-luvulla järven selillä talvisin, nyt on 300 metrin säteellä talosta ollut kaksi pesää kolmen vuoden aikana. Ja yksi vakikommentoija näkyy aamulla lehteä noutaessani, aina se jotain virkkoo.

Pyssymies

Anonyymi kirjoitti...

Reilut parikymmentä vuotta olen lintuja harrastellut. Opetellut määrittämään, opetellut laulut ja muut äänet, seuraillut muutot keväin syksyin ja viime kesänä haeskelin aktiivisesti pesiä, koska meneillään on 4. lintuatlas. Se muuten jatkuu vuoteen 2025 eli mukaan ehtii hyvin.

Lisätään tähän vielä se, että en bongaa kuin hyvin harvoin. Mitä se tarkoittaa se bongaus? Merkitys riippuu siitä oletko harrastaja vai et. Harrastaja ymmärtää verbin tarkoittavan sitä, että joku jossain on havainnut jonkin linnun ja jos sitä oikein asiasta tehden lähtee katsomaan, se on bongausta. Harrastamattomalle termi on suunnilleen synonyymi havaitsemiselle tai tapaamiselle.

Minulle kaikki linnut ovat mukavia tosin varis ja naakka muutaman muun lajin kanssa ovat läheisempiä kuin muut. Naakka ja varis ovat sosiaalisia lintuja ja niiden maailmassa vallitsee tarkka hierarkia. Muutenkin varsinkin variksella tuntuu olevan 'luonnetta' tai 'persoonallisuutta'. Johtunee siitä älykkyydestä.

Sekä variksella että naakalla on syysmuutto meneillään juuri nyt. Osa kannasta muuttaa Keski-Eurooppaan talveksi, osa jää taajamiin talveksi. Harakka, korppi ja kuukkeli ovat paikkalintuja eivätkä juuri reviireiltään poistu eivätkä tietääkseni vaellakaan kovin usein.

Närhi ja joskus pähkinähakkikin vaeltaa. Viime mainittu näyttävästi hyvin harvoin. Lähinnä silloin kun Venäjällä on erityisen hyvin onnistunut pesintä, mitä seuraa sembramännyn huono siemenvuosi. Närhi on toista maata, isompia ja pienempiä vaelluksia on muutaman vuoden välein. Tänä vuonna oli ihan kohtuullinen vaellus tyypilliseen aikaan, syyskuun puolivälistä lokakuun alkupuolelle.

Pähkinähakista vielä sen verran, että ainakin niitä on Tampereen seudulla. Alkunsa tämä populaatio on saanut joskus aikanaan tietääkseni Venäjältä lähteneistä vaelluslinnuista. Lounais-Suomen hakit ovat eri alalajia, paksunokkaisempia kuin nämä Pirkanmaan linnut.

Mustavaris on sikäli kummallinen lintu levinneisyydeltään, että sitä on paikoin Pohjanmaalla ja Porin sekä Oulun seuduilla, mutta ei oikein muualla.

maallikko

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Qroquius Kadille, Pyssymiehelle ja maallikolle & kiitos kommenteistanne ja hyvistä lisäyksistänne. QK:ll vielä: En tiedä ihan tarkkaan niistä kaatopaikoista mutta varislinnut siellä kyllä viihtyvät. Eli jotain syötävää siellä on.

KKi kirjoitti...

Niino siis tarkoitinkin kyllä harmittelemani sitä kun en ole tittaraisista jyvällä. Muutenkin olisi pitänyt enemmän pusata luonnon kanssa.

Onneksi sentää kalan pyynti ja perkaaminenkin ilman sappirakon rikkomista onnistuu. Grillaaminen ja savustaminen onnistuu oikeinkin hyvin. Tervaleppää sano...

Anonyymi kirjoitti...

Jos ei miestä näy Maariana niin mies on mennyt manoille sanottiin entisaikaan variksesta tuolla Koillismaalla.
Tai kun tapasit jonkun oikein törtön, siitä sanottiin, että sille pitää näyttää närhen munat.
Kuukkeleita en ole juurikaan nähnyt sen koommin kun muutin tänne "ruuhkasuomeen". Sallassa asuessa ja tunturipurojen varisa kiertäessä harrijahdissa niitä näkyi. Tammukka oli hieman hankalmpi saalis, arka. Jos mielit saada tammukkaa purosta, paikalliset neuvoivat, että hiivi sinne puron varteen ja koeta onkia puskan takaa niin voit jopa saada kalaakin. Harri oli taas, että melkein kun ongen veteen heitti niin jo kohta oli pannulla sopiva koukussa kiinni.
Harakan lento on sellaista ihme räpyttelyä monesti käynyt mielessä, että liekö jäänyt lentotunnit kesken vai onko häädetty lentokoulusta:)
Huru-ukko

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys KKi:lle ja Huru-ukolle & kiitos kommenteistanne.

KKi: En minäkään kaikkia suomalaisia lintuja tunne vaikka aika paljon luonnossa olen liikkunutkin. Jokainen tavallaan ja tyylillään.

Huru-ukko: Kiitos mukavista lisäyksistä. Närhen munien näyttäminen on minullekin tuttua.

Mito Islam kirjoitti...

Joskus 11-12vuotiaana meidän natiaisporukalla oli"lemmikki varis", pesästään pudonnut rääpäle raakkui muutaman päivän lähiön pihalla eikä yksikään iso varis näyttänyt siitä huolehtivan. Siinä vaiheessa kun isommat koltiaiset suunnittelivat elävää immpu taulua kopaistiin rääpäle kainaloon ja otettiin ritolat. Minun vanhempani olivat ainoat jotka sai pienellä suostuttelulla päästämään variksen sisälle, yöt se nukkui reijitetyssä pahvilaatikossa sänkyni alla, heräsi ropistelemaan noin kuuden kinttaalla ja kiskaistuaan aimo köntin jauhelihaa ja paskannettuaan lattialle vietti koulupäivän parvekkeella. Koulun jälkeen iltaan asti ulkona niin kuin me muutkin, istuskeli vuoronperään kaikkien olkapäillä "hellästi" korvaa nokkien. Pyöräillessä istui käppyräsarvisen Tunturin tangolla ja availi siipiään vauhdissa, lentoharjoituksia pidettiin nurmirinteessä, ensin hieman kättä ylös-alas ja kun siivet aukesivat nakattiin kaveri alamäkeen, muutaman mahalaskun jälkeen ymmärsi jutun juonen ja liihotteli komeasti tasaiselle.
Koulun loputtua minut passitettiin maalle pois pahanteosta ja varis jäi kaverin hoteisiin, maalikylään palattua oli varis kadonnut, oli kuulemma kaverin juoppo isä remminsä kanssa vittuuntuneet raakkumiseen ja vääntäneet niskat nurin. Ensimmäistä kertaa mieleen hiipivät murhanhimoiset ajatukset.
Syssymmällä parvekkeelta kuului helvetillinen meteli ja iso variksenroikale istui kaiteella, ovesta pääsi parvekkeelle mutta jos yritti koskettaa lähti saman tien, kävi syksyllä monta kertaa moikkaamassa, talveksi katosi ja seuraavana keväänä piipahti pari kertaa, sen jälkeen ei näkynyt.

Mito Islam kirjoitti...

Joskus 11-12vuotiaana meidän natiaisporukalla oli"lemmikki varis", pesästään pudonnut rääpäle raakkui muutaman päivän lähiön pihalla eikä yksikään iso varis näyttänyt siitä huolehtivan. Siinä vaiheessa kun isommat koltiaiset suunnittelivat elävää immpu taulua kopaistiin rääpäle kainaloon ja otettiin ritolat. Minun vanhempani olivat ainoat jotka sai pienellä suostuttelulla päästämään variksen sisälle, yöt se nukkui reijitetyssä pahvilaatikossa sänkyni alla, heräsi ropistelemaan noin kuuden kinttaalla ja kiskaistuaan aimo köntin jauhelihaa ja paskannettuaan lattialle vietti koulupäivän parvekkeella. Koulun jälkeen iltaan asti ulkona niin kuin me muutkin, istuskeli vuoronperään kaikkien olkapäillä "hellästi" korvaa nokkien. Pyöräillessä istui käppyräsarvisen Tunturin tangolla ja availi siipiään vauhdissa, lentoharjoituksia pidettiin nurmirinteessä, ensin hieman kättä ylös-alas ja kun siivet aukesivat nakattiin kaveri alamäkeen, muutaman mahalaskun jälkeen ymmärsi jutun juonen ja liihotteli komeasti tasaiselle.
Koulun loputtua minut passitettiin maalle pois pahanteosta ja varis jäi kaverin hoteisiin, maalikylään palattua oli varis kadonnut, oli kuulemma kaverin juoppo isä remminsä kanssa vittuuntuneet raakkumiseen ja vääntäneet niskat nurin. Ensimmäistä kertaa mieleen hiipivät murhanhimoiset ajatukset.
Syssymmällä parvekkeelta kuului helvetillinen meteli ja iso variksenroikale istui kaiteella, ovesta pääsi parvekkeelle mutta jos yritti koskettaa lähti saman tien, kävi syksyllä monta kertaa moikkaamassa, talveksi katosi ja seuraavana keväänä piipahti pari kertaa, sen jälkeen ei näkynyt.

Anonyymi kirjoitti...

Meilläkin oli 70-luvulla pikkupoikina elättivariksia. Mummolassa setä toi niitä keväisin serkkupojalle. Me annettiin yhdelle nimeksi Urkki. Ruokittiin sitä se ja olikin sitten meidän seuralaisena joka paikassa. Isä ja sedät ottivat toisinaan kaljaa porstuassa ja Urkki osoittautui hyvin persoksi kaljalle, kun sitä laittoivat teevatiin tarjolle. Muistan miten Urkki raakkui kovalla äänellä ja lenteli pihamaalla kaljapäissään. Minusta se oli pikkupoikana pelottavaa, mutta sedät nauraa hohottivat Urkin esitykselle. Urkista tuli sittemmin kovin pahapäinen, jos ei saanut kaljaa ja saattoi alkamaan nokkimaan ihmisiä. Lintu sitten katosikin ja kun kysyimme asiaa, setä sanoi Urkin lentäneen etelään. Mukavia muistoja lapuudesta.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Mito Islamille ja Anolle & kiitos kommenteistanne. Näitä lemmikkivariksia on ollut siis näemmä laajemmaltikin.

Anonyymi kirjoitti...

Olen nyt noin seitsemän vuoden ajan seurannut oletettavasti yhtä ja samaa korppipariskuntaa joka elelee tuolla takamailla aivan tietyissä maastonkohdissa. Tänä kesänä kävi ensimmäistä kertaa niin, että pariskunta lähestyi sekä minua että koiraa noin 25-30 metrin etäisyydelle puunoksaan. Seurasivat vielä hieman matkaa perässäkin. Hidas on kesyyntymään ja läheltä katsottuna isokokoinen lintu. Ennen ovat vain tyytyneet lentämään aukean yli meitä kohti ja pysyneet ilmassa. Luultavasti isokokoisen koirani hahmo herättää toiveita haaskoista. Tai sitten ovat vain uteliaita. Harakka on aivan saatanan röyhkeä lintu. Ei tarvinne sanoa, tykkäänkö siitä.

PS-lehdenjakaja

Nils -Aslak kirjoitti...

Kuukkeli oli tosiaan tuttu seuralainen Lapissa.

Poikasena ja teininä me liikuimme Lapissa uskomattoman paljon luonnossa. Kalareissuilla me veivasimme polkupyörillä kymmeniä kilometrejä hyville tammukkapuroille. Marjastimme paljon ja hillan keruu oli hyvää tienestiä.

Urheilimme vähän, mutta intin alussa minäkin tupakoitsijana vetäisin Cooperin testissä 2900 metriä. Olisin päässyt helposti sen kolme tonnia, mutta kun minä kouho en tiennyt siitä tulevan kolme lomapäivää.

Anonyymi kirjoitti...

https://xeno-canto.org/species/Garrulus-glandarius?pg=1

Tuolta löytyy närhen rääkymistä ja laulujakin. Kyllä ihmettelin itsekin aikoinani, kun ensi kerran kuulin närhen laulua. Outoa pulputusta, naukumista ja kujertelua. Onneksi se lauloi näkyvästi aika lähellä.

maallikko

Anonyymi kirjoitti...

Kaikki Suomen varislinnut on nähtyä, korppi on oma suosikki ja sen touhuja on hauska seurata. Toki kainuunreissuilla kuukkeli on mukava leirikaveri. Pähkinähakkeja pesii täällä Espoossa ja joskus niitä on omalla pihalla.
Luonnossa huomaa ettei koskaan ole yksin.
- Perttu Ahonen

Anonyymi kirjoitti...

Tässä männä suvena huomasin, että pikkulinnut, ne kevään ja kesän merkit on vähentyneet melkoisesti. Ainakin näissä nurkissa.
Pääskysistä ei ollut juurikaan havaintoja keväällä, vasta myöhemmin kesällä, kun pesintä oli siinä, että pitää "lapsille" ruokaa saada alkoivat lentää tuossa nurkilla. Ja myöhemmin, ennen muuttomatkaa lentelivät isät äidit lapsineen ötökkäjahdissa. Muutama vuosi sitten parvissa oli useita kymmeniä, nyt olisiko kolmisenkymmentä.
Parisen vuotta sitten keväällä useampikin västäräkki keikutti pyrstöään tuossa nurtsilla. Nyt ei näkynyt kuin yksi pariskunta. Kesemmällä ei enää sitäkään.
Eikä kyllä noita Ykän jutussa mainittuja raakkujiakaan ole entiseen malliin. "Paskonärhistä" puhumattakaan.
Huru-ukko

Anonyymi kirjoitti...

Naakoista pitää aina varoittaa, että ne tunkevat aivan järjettömän määrän risuja savupiippuun ellei piipun suussa ole mitään metalliritilää.

Prozac kirjoitti...

Muistaakseni ruotsissa tutkivat tekomunilla, mitkä linnut tuhoavat kanalintujen pesiä. Närhi oli ykkönen. Naakkoja ei täällä e-pohjanmaalla ollut vielä 2000-luvun alussa paljonkaan. Nyt niitä on hirveät määrät. On melkoinen pesärosvo myös. Lentää isolla porukalla töyhtöhyypän pesälle ja eipä siinä ole töyhtöllä mahdollisuuksia. Ilmeisesti naakat ei ole niin innokkaita raadonsyöjiä, kuin korpit, varikset ja harakat kun tien vierillä harvoin jos koskaan näen niitä raatojen kimpussa.

Anonyymi kirjoitti...

Varhaisella liitukaudella, 70-luvulla siis, oli pähkinänakkeleiden vaellus Tuppukylän tienoilla. Kun lintuharrastus oli vielä uudehkoa, olimme tietysti ihmeissämme ja tohkeissamme moisesta - ihan outoja lintuja omassa pihassa ja takamettässä. Samaan hötäkkään osui vielä pähkinähakkikenkin massaesiintyminen seudulla, olisko ollut itätuulia vai sembran kato siperiassa syynä. Sinä vuonna tuntui ihan huippuharrastukselta se lintujen seuraaminen. Noin bongausmielessä nämä pähkinät oli huippujuttu.
Muutamaa vuotta myöhemmin keväinen päivä, jonka aikana näkyi harjalintu, sinisuohaukka ja meriharakka oli ihan normipäivä.

Pahkasian lintugongari tiivisti hyvin bongausvillityksen hölmöyden. Heppu toljaili tennismaila kourassaan ja - BONG! - osui ohilentävään tirppiin.

Pyssymies

Terho Hämeenkorpi kirjoitti...


Onhan tässä havaintoja itekullain! Muutama vuos sitten meillä oli (ennen vaimon alzheimeroitumista! kämppä Mynämäen Laajoella, kaikana kaikesta. Ja korpit tuli tuttaviks, melkein tervehdittiin toisiamme. Kurjet tuli myös, kun ne lähtivät etelään 200-päisenä parvena, niin kokoontumisajot suoritettiin kämppämme yläpuolella. Ja sitten: Tännepä jäätte! Oli mahtava näytös!
Porissa asuin aikanaan, ja siellä oli mustavariksia nähtävänä. Kristiinassa sain kokea, kun naakka oli tukkinut talostamme savupiipun. Oppihan tuostakin. Luonto on se jokin!

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys PS-lehdenjakajalle, Nils-Aslakille, maallikolle, Perttu Ahoselle, Huru-ukolle, Anolle, Prozacille, Pyssymiehelle ja Terho Hämeenkorvelle & kiitos kommenteistanne, lisäyksistänne ja jaetuista muistoistanne. Pari omaa huomautusta:

- Joo, närhellä on toki muitakin ääniä kuin se rääkyminen.

- Luonnossa et tosiaan ole yksin. Jos ei sillä sattumalla muuta näy niin kannattaa katsoa alaspäin. Onhan hiljattain tutkijat sanoneet että maailmassa on yhtä ihmistä kohden 2,5 miljoonaa muurahaista.

- Lintujen vähenemisestä: Meilläkin päin ovat västäräkit ja punarinnat kovasti vähentyneet ja varpuset hävinneet liki kokonaan.

- Harjalinnun olen nähnyt kerran elämässäni. Pohjois-Norjassa Vuoreijan ja Hamningbergin välisellä tiellä. On muuten uskomattomat näkymät sillä tiellä.

Anonyymi kirjoitti...

Muistan kakarana vakkasuomessa , että korppi oli aika harvinainen ja kun se nähtiin, ikäiselleni klopillekin se näytettiin ja mainittiin

Anonyymi kirjoitti...

Meillä harakat syö koiran ruoat ja hyppii peltikatolla aamuneljältä ja ilta yhdeltätoista. Helvetin ovelia otuksia, mutta mää ne vielä myrkytän….

Anonyymi kirjoitti...

Seurasin tuvan ikkunasta koiramme ruokailua pihanurmella. Kohta paikalle pölähti iloinen harakkaparvi suunnitelma valmiina. Kaksi vekkulia meni koiran taakse nyppimään sen perskarvoista, loput etupuolelle valmiina iskemään saaliiseen. Koira oli perillä aikeista eikä mennyt retkuun. Näin jostain luonto-ohjelmasta vastaavan tempun jonka harakat esittivät. Ohjelma oli kuvattu toiselta puolen palloa. Kulttuuri ja sivistys ovat hyviä leviämään.

kt

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Ano1:lle, Ano2:lle ja kt:lle & kiitos kommenteistanne.

Ano1: Minä olen alun perin Itä-Suomesta ja ei sitä korppia lapsena ja nuorena paljon taajamissa näkynyt. Metsissä kyllä.

Ano2: Täällä vähän sama kun on tuo peltikatto. Varo vaan, ettei myrkyttämisessä käy niin kuin Kummelissa kävi.

kt: Joo, harakka on älykäs ja kekseliäs otus vaan niinpä on koirakin.

Anonyymi kirjoitti...

Meillä närhi aiheutti kissalle ihmetystä: tarkalleen oikealla nuotilla naukui puusta kissille, joka päätään pyöritellen ihmetteli, kun ei missään näkynyt lajikumppania, vain joku paskanärri!
Olin kerran pupujahdissa "syvissä metsissä", parisen kilometriä lähimpään ihmisasumukseen, kun yhtäkkiä kuulin aivan selkeän ovikellon äänen: "Ding dong"! Ääni toistui, ja ei aikaakaan, kun sieltä tulla liihotteli korppi: "Ding dong"!
Ammuttu korppi muuten haisee s..nan pahalle, varmaan ampumattakin!

Syksyä!
Anox

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Anox. Niinhän sanotaan, että varislinnut ovat hyviä matkimaan. Itse en ole siihen törmännyt mutta en epäile. Mukavaa syksyn jatkoa sinullekin.

Anonyymi kirjoitti...

Ad Anox: Niinpä. Pari tuttua on, tai ainakin oli, innokkaita toppareita. Halusivat korpin lukaalinsa koristeeksi. No teimme esityöt mutta jäipä tayttämättä, haju kun oli aika vahva. Sinne jouti kompostiin, siististi 7mm mauserin tappama, ehjä korppi. Pikku reikä täkkälihoissa, hidas, raskas, pyöreäpäinen luoti ei revi.

Pyssymies

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Pyssymies. Itsellä ei ole korpin hajusta kokemusta. En ole päässyt niin lähelle.

QroquiusKad kirjoitti...

Korpista on mainittu sen olevan linnuksi poikkeuksellisen älykkään, jopa niin että se olisi ainoastaan ihmisapinoiden (joihin ihminenkin kuuluu) ohella kykenevä suunnittelemaan tulevaisuutta.
Lisäksi korppi osaisi hillitä itsensä jopa seuraavaan päivään, jos odottamisesta on luvassa jotakin hyvää.
Ihmisen lisäksi korppi olisi ainoa eläinlaji, jonka on todettu ymmärtävän, että muilla yksilöillä on oma tietoisuus, tunteet ja aikeet.
Edelleen korppi oppii jäljittelemään lähes mitä tahansa ääniä ja osaa käyttää erilaisia esineitä työkaluina.

Näin kertovat

https://yle.fi/uutiset/3-9724669

ja

https://fi.wikipedia.org/wiki/Korppi

Molemmissa artikkeleissa vaikuttaa olevan enemmän kuin aavistuksen verran hippityttölisää, mutta suurin osa on varsin uskottavaa. – Vasta-ammutun korpin raadon pahan hajun kanssa saattaa kenties olla tiettyjä yhtymäkohtia sen ruokavalioon sekä ruokailutapoihin?

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Qroquius Kad. Tällaista olen minäkin lukenut. Jotenkin se korppi vaan on uljas eläin. Ja korppihan on raadonsyöjä joten se voi vaikuttaa siihen hajuun.

Anonyymi kirjoitti...

Pähkinähakkeja on pääkaupunkiseudulla, Sipoonkorvessa helpostikin löydettävissä. Landbon jälkeen pari kilsaa ja eka parkkipaikka vasemmalla ja siitä ylös polkua kallion laelle. Siellä ne yleensä pörräävät. Pähkinää mukaan. Siellä on myös hömö- ja töyhtötiaisia.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Ano ja kiitos vinkistä.