Mietinpä vaan. Kun mulla käppäukkona sellainen paha tapa on. Jaa että mitä mietin? Tällä kertaa? No näitä pitkän linjan ammattipoliitikkoja vanhoissa valtapuolueissa. Ei niitä, jotka ovat puoluekoneiston huipulla vaan niitä, jotka ovat valittu kiltiksi napinpainajiksi vaaleissa kerta toisensa jälkeen. Tässä tapauksessa erityisesti demareita ja kepulaisia.
Heitä nimittäin saattaa viimeiset vuodet ottaa päähän
ihan oikeasti. Kas kun he aloittivat poliittisen uransa silloin, kun oltiin
siirrytty siihen Konsensus-Suomeen. Jossa politiikka oikeastaan loppui pitkäksi
aikaa ja siirryttiin puhtaasti ammattipoliitikkojen aikaan. Valtiomiehiä ei
ollut sotkemassa hyvää konsensusta.
Asiathan menivät varsin mukavasti ja yksinkertaisesti.
Vaaleissa kaksi suurta muodosti hallituksen ja se kolmas suuri jäi oppositioon
lepovuoroon. Vähän niin kuin vanhassa armeijan divisioonaorganisaatiossa jossa
oli kaksi rykmenttiä edessä ja yksi reservissä. Poliittiset erot eivät olleet loppujen
lopuksi suuren suuria ja miksi olisivat olleet kun kaikki olivat ammattilaisia
jotka pelasivat samaa liigaa. Tietysti hallitukseen piti ottaa
kiilapojiksi/tytöiksi niitä todellisuudesta täysin irtaantuneita pienempiä
puolueita mutta ne eivät päässeet haittaamaan tahtia. Ja rivikansanedustajalla
oli turvattu ammatti.
Seuraavissa vaaleissa sitten yksi suurista kärsi miedon
vaalitappion ja jäi vuorollaan lepäilemään oppositioon. Mutta tärkeintä oli
että pääosa ammattipoliitikkojen työpaikoista säilyi.
Mutta sitten tulivat ne perkeleen persut. Eivät ne
Soinin persut, joka oli Soinin ikioma show vaan ne myöhemmin tulleet oikeat
persut. Jotka tulivat hiekkalaatikon ulkopuolelta. Jotka olivat kerettiläisiä.
Jotka veivät – perkele – viidesosan kakusta.
Ja jotka toimivat täysin tuomittavasti. Kas kun vanha
ammattipoliitikko ajatteli ”kuinka voin varmistaa poliittisen urani turvatun
jatkumisen” niin persut eivät edes ajatelleet niin vaan sanoivat jopa ääneen
että ”tässä maassa on tiettyjä epäkohtia, jotka on pakko korjata”.
Eiväthän ne vielä pitkälle ole päässeet, mutta ovat tuoneet – piru vie –
politiikan takaisin politiikkaan.
Niinpä pitkän linjan ammattipoliitikkokin joutuu näyttelemään
että hän välittäisi äänestäjästään. Ja kuinka? No, eihän hänellä ole muuta
vaihtoehtoa kuin hampaat irvessä vaatia että täysin samanlainen vekselivetoinen
ja tuhoon johtava linja maassa säilyisi. Eli luvataan toisten tienaamaa rahaa
joillekin toisille, lainataan loput ja toivotaan, että tilanne säilyisi
samanlaisena täältä ikuisuuteen. Ja ammattipoliitikon oli jopa pakko osallistua
siihen vaalien jälkeiseen natsijahtiin vaikka tiesi sen olevan nimenomaan niiden
maailmasta vieraantuneiden masinoimaa ja parodiahorisontin täysin ylittävää.
Ei ole ihme että valtapuolueiden ammattipoliitikot inhoavat
persuja. Kas kun ne menivät sotkemaan valmiin ja turvallisen pakan. Ja samalla
uhkaavat ammattipoliitikon saavutettuja etuja. Ei niihin jumalauta saa koskea.
Niistä on pidettävä kiinni. Vaikka niitä
puolustaessaan ammattipoliitikko saattaakin kotona peiliin katsoessaan tuntea
itsensä pelleksi.
Oikeastaan minulla käy heitä hieman sääliksi. Vaikka
olenkin heihin verrattuna persaukinen reppana niin olenhan sentään voinut
säilyttää moraalisen selkärankani.
30 kommenttia:
Parasta analyysiä aikoihin. Mikä onkaan eduskunnan menojen kehitys 1990-2020?
Hei kamoooon!! Ei sitä velkaa tarvitse maksaa takaisin! Kysy vaikka Arhinmäeltä, mikäli hän seinääntöherryksiltään kerkiää.
no joo, huono läppä.
Solisaliraatit, virheät ja muut vasurit kylläkin, jossei muuta, niin tuovat uskontonsa hyvin esiin, kaikille luettaviksi.
Erityisesti: Tytti Tuppurainen, Matias Mäkynen, Oras Tynkkynen, Petteri Orpo, Li Andersson, kimmo Kiljunen, Fatim Diarra puhuvat niin totta kuin suinkin osaavat.
On toki muitakin, mutta näillä usein hauskuutan itseäni.
Ps. Jos olisin vakavmielisempi: itkisin....
Joopa. Jotenkin koko ajatus ammattipoliitikosta on pahan makuinen. Mikä keleen ammatti se politiikka muka on? Yhteisten asioiden hoito, OK, mutta kyllä kaksi kautta eduskunnassa on riittävän pitkä aika. Jos sitä ei sinä aikana saa tavoitteitaan ajetuksi, niin onko mitään syytä odottaa, että lisäkaudet tilannetta muuttaisivat. Vaikka toisaalta aloittelevat edustajat ovat kyllä vanhoja kettuja huomattavasti helpommin puoluetoimistojen komenneltavissa. Jos tässä systeemissä on jotain korjaamisen varaa, niin puolueiden valtaa tulisi rajoittaa erittäin jyrkästi; alkaen jo puoluetukien välittömästä ja ehdottomasta poistosta.
Suomessa elettiin Kekkosen jälkeen aikaa, jolloin politiikassa oli vähän politiikkaa mutta melkoisen paljon yhteisten asioiden hoitoa. No, ei se nyt aivan noin ihanteellista ollut, mutta nykymenoon verrattuna kuitenkin. Toimittajat itkivät, että pitää saada lisää politiikkaa politiikkaan. Ja käytännössä tämä osoittautui tarkoittavan sitä, että pitää saada lisää riitaa ja rähinää. No, nyt sitä on saatu, talous syöksyy, velat paisuvat vauhdilla, rikollisuus lisääntyy ja oppimistulokset putoavat.
Poliitikon dilemma on yleensäkin mutta tässä ilmapiirissä erityisesti se, että luottaako hän kansalaisten järkevyyteen vai metelöivien toimittajien mielipiteisiin. Jos hän luottaa kansalaisten järkevyyteen, hän tekee järkeviä päätöksiä, vaikka ne olisivat lyhyellä tähtäimellä kipeitäkin ja perustelee ne hyvin. Jos hänen oletuksensa kansalaisten järkevyydestä pitää paikkansa, hänen kannatuksensa kasvaa. Jos hänen oletuksensa kansalaisten järkevyydestä on virheellinen, hän menettää ääniä, mutta onpa ainakin yrittänyt parhaan kykynsä mukaan toimia vastuullisesti.
Mitenkäs sitten poliitikko, joka seurailee toimittajien mielipiteitä. Hän luottaa siihen, että kansalaiset ovat tyhmiä ja vedätettäviä. Hänen mielipiteensä muuttuvat tuuliviirin tavoin, kuten toimittajienkin. Jos hänen oletuksensa, jonka mukaan kansalaiset ovat vedätettävissä oleva lauma, pitää paikkansa, hänen kannatuksensa lisääntyy. Jos hänen oletuksensa ei pidä paikkaansa, kannatus romahtaa. Ja varsin ysein näyttää käyvän niin, että kannatus ensin kasvaa, syntyy ”ilmiö” ja sitten kupla puhkeaa ja ”ilmiö” katoa jonnekin näkymättömiin. Takavuosin tavattiin aiheellisesti sanoa, että lehdistön ihannetytöstä ei koskaan tule missiä ja aika tiheään nuo lehdistön luomat politiikan ilmiöitkin ovat poksahdelleet. Valitettavana poikkeuksena tämän kerran presidentinvaalin finalistit.
Kansalaiset eivät tietenkään ole mikään yhtenäinen joukko, vaan joukossa on sekä järkevään harkintaan pyrkiviä että parven mukana sinne tänne töytäileviä tuuliviirejä ja kaikkia siltä väliltä. Ajan myötä kansalaisilla on sitten taipumus seuloutua omiin puolueisiinsa sekä puolueen että oman ominaislaatunsa mukaisesti. Ilahduttavasti näyttää siltä, että perussuomalaiset on vahvistanut asemaansa tolkun puolueena. Toivoa sopii, että tämä linja jatkuu ja vahvistuu.
Kävin just äsken kuitenkin sen kasin tärisevin käsin kirjoittamassa lappuun. Moraalisesta selkärangasta taitaa nyt ainakin yksi nikama puuttua. Mutta elämä on.
Sepi
Ahdinkopa hyvinkin, arvostusta ei ammattipoliitikolle tule vaikka kuinka julistaisi omaa jalomielisyyttään ja ihmisoikeuksien kunnioitustaan, vaikka kuinka toistaisi oikeusvaltioperiaatteita ja populismin vaaraa tai moraalista ylivertaisuuttaan, niin alkavat juttunsa kuulostaa ennustettavan tylsiltä, paperisilta, oikeaoppista ideologiaa toistavilta. Kun ei pysty syvällisemmin ja asiantuntevammin asiaansa esittämään, eikä innostusta ole kuin oman aseman säilyttämiseen, niin tyhjyyttä kolisevat puheet. Perussuomalaiset nostattavat heissä häpeämätöntä pahansuopuutta ja valheellista panettelua. Ammattipoliitikkojen aika vaikuttavana voimana on pysähtynyt siitä huolimatta että he saavat puolustajikseen Sateenkaari-, Antifa- ja Palestiinan lippuja heiluttelevat mielenosoittajat.
Samaan porukkaan voi laittaa myös ammattiyhdistysliikkeen satraapit; valtansa säilyttääkseen se jurnuttaa vanhoissa poteroissaan, eikä jousta mistään, vaan masinoi poliittisia lakkoja ja agiteeraa kansalaisia vastustamaan laillista hallitusta. Hassua kyllä, että mallia on otettu Trumpin kannattajista Bidenin valinnan jälkeen, mutta ei se sitä itse edes huomaa.
Rouva Ano
No jos täällä Oy suomi finland Ab maailman onnellisimmassa maassa, alettaisiin aikuisten oikeasti selvittämään korruptiota, niin tulokset olisivat luultavasti esim kreikan luokkaa. Ammattipoliitikkoja entisiä/nykyisiä suhmuroimassa siellä täällä. Palkkioviroissa jne. Puhumattakaan nepotismista. Ja eikös täällä ole useimpia virkamiehiä ns kärähtänyt, kun on valtion/veronmaksajien rahoilla pikkuisen taloja rakenneltu/matkusteltu paratiisi kohteissa yms. Niin isot rahat kyseessä, ettei niitä edes tuoda julkisuuteen. En tiedä menikö ohi aiheen, mutta muistissa on kreikan arvostelu. Samaan aikaan oma pesä on täynnä paskaa.
Sitä ihmettele, ketkä näitä värittömiä ikiedustajia valitsee. Ketkä jaksavat esimerkiksi kipittää kopille raapustamaan Maurin numeron lappuun? Radikaaleinta ukkeli lienee tehnyt, kun meinasi antaa tukea Eeron kaasuputkelle, jota Jussi arvosteli Putinin poliittiseksi vipuvarreksi. Kuolettavan tylsä, Reinin kanssa samaa sarjaa.
Pressanvaalit ovat ykkösuutinen ja hallituksen politiikka jää vähän varjoon. Leikkauksista valtion menoihin kovasti puhellaan. Katellaan mitä tulee kun ne ovat muodossa hallituksen esitys HExxx/2024. Oli mitä oli, läpi menevät eduskunnassa enemmistön ja puoluekurin voimin.
Miljardi pitää kuulemma leikata nyt heti justiinsa, myöhemmin lisää. Yritystuistahan tuo miljardi löytyisi kevyesti. Voisi aloittaa niistä haitallisiksi mitatuista. Mutta asiassa on yksi mutta. Ex-ministeri Lindström kertoi. Jos uskaltaa mainitakaan yritystuista leikkaamisen, ministerit saavat kimppuunsa delegaation joka uhkaa tuotannon alasajolla. Siinä alkaa ministerin kuin ministerin puntti tutisemaan.
Suomen poliittinen elämä oli niin kauan niin kovin helppoa:
Moskova kertoi Kekkoselle mitä mieltä Suomessa sai olla ja Kekkonen kertoi sen Suomen kansalle.
Kun joku ei tajunnut marssijärjestystä, hän sai Kekkosen vihat niskoilleen Saatanan Tunariksi tuomittuna.
Sitten Suuri ja Mahtava meni pois ja teki Suomen poliittisesta eliitistä orpoja.
Seurasi hämmentäviä ristiaallokoita, kunnes saatiin Bryssä kertomaan mitä mieltä Suomessa saa olla.
Vahinko ehti kuitenkin tapahtua, ja sen seurausta on Perussuomalaiset rp.
Kahdeksasta presidenttiehdokkaasta viisi on käynyt läpi World Economy Foorumin Young Global Leader-ohjelman. 2000-luvun pääministereistämme taitaa olla jokainen. Jos pääministeriksi astuu yllättäen ihan sivusta joku, voi lyödä vetoa että YGL on taustatiedoissa.
Mitä muuta väliä näillä millään puolueella on kuin antaa kansalle mielikuva että äänestämällä voit vaikuttaa? Kaikki kannattavat EUta, Natoa, WHOlle annettavia pandemiadiktatuurisopimuksia, ilmastohuijausta...eli kaikkea sitä mitä lukee globalistien käsikirjassa, Agenda 2030ssa. Minusta näillä puolueilla on vain se hiuksenhieno ero, että onko heidän utopiansa fasistinen vai kommunistinen. Tavallisen rivikansalaisen kannalta lopputulos on kuitenkin se, että me emme saa päättää mistään emmekä pääse valitsemaan niitä jotka päättävät. Ja globaalia kommunismia/fasismia kohti marssimme YLEn soittaessa tahtia.
Anonyymi Anonyymi sanoi...
Samaan porukkaan voi laittaa myös ammattiyhdistysliikkeen satraapit; valtansa säilyttääkseen se jurnuttaa vanhoissa poteroissaan, eikä jousta mistään, vaan masinoi poliittisia lakkoja ja agiteeraa kansalaisia vastustamaan laillista hallitusta. Hassua kyllä, että mallia on otettu Trumpin kannattajista Bidenin valinnan jälkeen, mutta ei se sitä itse edes huomaa.
Rouva Ano
Tuossahan se sanotaan mistä se kenkä puristaa. Eli ayy-mafiosot SAK:n Eloranta ja Teollisuusliiton Aalto pelkäävät oman valtansa menetystä ja nimenomaan siinä, että paikallisesti asioista sovitaan ilman liittojen satraappeja. Kun silloin porukka homaa, että ei helevata, mehän tää homma hoidetaan täällä keskenään parmiin ilman näitä syöttiläitä. Loppuisi Hakaniemen mafiosoilta suuret liksat ja joutilaan elämän eväät.
Mitäpä se Teollisuusliiton Aaltokin, liki kolmesaataa tonia repii kaikenlaisista "hallituspalkkioista" ja muusta turhanpaskan hiertämisestä.
Huru-ukko
Tervehdys Ano1:lle, Tapio Suhoselle, Olavi Koskelalle, Strix Senexille, Sepille, Bogreolille, Rouva Anolle, Ano2:lle, Ano3:lle, Ano4:lle, Qroquius Kadille, Ano5:lle ja Huru-ukolle & kiitos kommenteistanne ja hyvistä lisäyksistänne.
Erittäin osuva kirjoitus. Ehkä joku ei tykkää vertauksesta, mutta aikoinaan IKL:n poliittista ohjelmaa laatinut eversti Paavo Susitaival kirosi ammattipoliitikot helvettiin ja laati oikeastaan ultrakansanvaltaisen valtiosääntöehdoyuksen (jota ammattipoliitikot kirkkaalla naamalla kuvaavat "dintatooriseksi").
Olisi mielenkiintoista nähdä vertailut eri hallitusten kokoonpanojen ministerien taustoista alusta lähtien. Ts. esimerkiksi vaikkapa talvisodan ajan hallituksessa ei tainnut olla juuri ollenkaan ammattipoliitikoita.
No nyt on leikitty ja äänestetty. Osittain. Luultavasti hehkutetaan, miten oikeassa kansa taas oli . Tosiasia on, että VMP vaikutti jälleen mitä suurimmissa määrin äänestyskäyttäytymiseen. Oli miten oli, niin saamme pressan, joka on yhdenkauden. Molemmat olivat niin huonoja ehdokkaita, että pakko oli nyt vaan äänestää stubbia. Ei vaan pysty siihen haavistoon. Mielikuvitus on sitä luokkaa, että se haaviston puhe kansakunnalle, olisi liikaa ainakin minulle.
Tuossa on Talvisodan hallituksen kokoonpano:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Rytin_I_hallitus
Ainakin Juho Niukkanen oli ammattipoliitikko.
Korkeista palkoistaan/muista eduistaan huolimatta, kumpikin puoli tulee vielä toteamaan , ettei se kantisten polkeminen ollutkaan kannattavaa. En ole mikään kommari. Tarkoitan tätä hysteeristä maahanmuuttoa. Kolmansista maista. Molemmat kannattavat sitä. Toinen ahneuksissaan, toinen hyödyllisenä idioottina.
Ammattipoliitikoista voi sanoa, kuten Japanissa aikoinaan puhuttiin kauppiaista. Kauppiaita verrattiin sermiin. Pysyvät pystyssä vain kieroina.
Tapsa vaan
Qro:lle: Niukkanen se olis hullu jatkanut talvisotaa suomen tuhoon saakka ! Siinä ammattimies poliitiikassa :-(((
Tervehdys Trilisserille, Ano1:lle, Qroquius Kadille, Ano2:lle, Tapsalle vaan ja Terho Hämeenkorvelle & kiitos kommenteistanne.
Trilisser: Kiitokset. Tuollaisen tutkimuksen paikka olisi. Saatan itsekin tehdä sitä, tosin pienemmässä mittakaavassa.
Ano1: Voi sanoa, että kuinka hyvin manipuloitu kansa oli.
Qroquius Kad: Kiitos lisäyksestä.
Ano2: Jossain vaiheessa se tapahtuu.
Tapsa vaan: Sinänsä tavallinen kauppias on kyllä rehellisempi.
Terho: Ymmärrän sinänsä Niukkasen ajatuksen. Kas hänhän menetti myös oman kotinsa Kirvussa.
Olisikohan Niukkasen motiivina paremminkin ollut Britannian ja Ranskan Suomelle 2.3.1940 tekemä avuntarjous, jonka vastaanottaminen olisi tehnyt Moskoviasta Liittoutuneiden vihollisen ja sinetöinyt Stalinin Hitlerin pakkoliittolaiseksi odottamaan Wehrmachtin varmasti tulossa olevaa hyökkäystä.
Se ei ollut edes tyhjää puhetta, sillä RAF oli tiedustellut Turkilta ja Persialta lupaa käyttää niiden pohjoisia lentokenttiä Kaukasuksen öljyalueen pommituslentoihin.
Suomessa sen merkitystä ei ymmärretty, mutta Stalin pelästyi tekemään pian sen jälkeen rauhan tilanteessa, jossa Suomen puolustus oli murtumassa, ja sai kiristää raskaat ehdot.
Suomessa ei myöskään ymmärretty Stalingradin tappion merkitystä Saksalle ja sen liittolaisille;
ihan hyvin meillä ja muilla on asiat!
Tervehdys, Qroquius Kad. Käsittääkseni sen lännen avun päätarkoitus oli kuitenkin Kiirunan malmin turvaaminen länsiliittoutuneille.
Oli oli, mutta Suomi olisi hyötynyt sivutuotteena.
Tervehdys, Qroquius Kad. Tätä emme tiedä. Ja se apu olisi kyllä tullut liian myöhään.
On sanottu että Venäjällä edelleen ihannoidaan Stalinia mutta onko tuo totta?
Stalin oli georgialainen ja kuulemma puhui venäjää erittäin murtaen. Miksi venäläiset moista ulkomaalaista ihannosivat?
Stalingradin tappio ymmärrettiin Suomessa helvetin hyvin. Ymmärrettiin että jäi se suursuomi Saksan kanssa saavuttamatta ja alettiin miettimään erillisrauhaa Neuvostoliiton kanssa. Aatu taisi saada siitä vihiä ja uhkasi lopettaa kaiken avun Suomelle. Olihan Suomi riippuvainen Saksasta jopa vilja-avun muodossa. Aseavusta puhumattakaan.
Suomihan teki sitten kieron tempun. Ryti kirjoitti Saksan kanssa sopimuksen jossa luvattiin että erillisrauhaa ei tehdä. Myöhemmin erosi ja katsottiin että sopimus ei sido enää Suomea ja rauha tehtiin. Rytin allekirjoittaman sopimuksen turvin Saksan apu jatkui. Viljaakin saatiin ja mm osasto Kuhlmey tuli Imatralle Stukineen jonka osuus torjunnassa oli, voi sanoa aika ratkaiseva. Loput on historiaa. Erillisrauhalla ja alueluovutuksilla Suomen itsenäisyys säilyi. Poliitikotkin saivat jatkaa istumistaan. Ei viety Siperiaan.
Toivottavasti pysyin blogin kehyksissä. Historiaan kannattaa tutustua. Jos ei tunne menneisyyttä ei ymmärrä tulevaisuutta.
Presidentti Ryti ja pääministeri Rangell kutsuttiin välittömästi Stalingradin tappion jälkeen Päämajan kuulemaan tiedustelupäällikkö Aladár Paasosen selonteko:
Saksa on menettänyt 300 000 kokenutta rintamamiestä ja sotamateriaalia määrän, joka vastaa kokonaista vuoden tuotantoa.
Saksa ei enää voi mitenkään korvata niitä, joten se häviää.
Hyvin vakava Ryti päätti, että eduskunnan täytyy kuulla tämä asia voidakseen tehdä oikeat johtopäätökset.
No mitä teki eduskunta?
Höhötti vaan kapiaisen tyhmille puheille.
Saksako muka häviää, sehän hallitsee Eurooppaa ja kohta koko maailmaa, mphähähähä!
Onneksi sinnekin tuli ymmärrys vuotta myöhemmin, mutta silloin siellä alettiinkin huutaa julkisesti heti pesäeroa Saksasta, seurauksella että aseiden ja viljan toimitukset keskeytettiin.
Että ei Suomessa valitettavasti nyt vaan oikein ole osattu näitä Isoja Asioita.
Ano jatkaa vielä. Eduskunta ei sotaa johtanut. Sen tekivät Marsalkka Mannerhein ja operaatioiden suunnittelusta vastasi päämajoitusmestari A. F. Airo. Tolkun mies. Mitä nyt Talvela vähän sooloili mutta Mannerheim pani hänet ojennukseen ja hänenkin sotaonni kääntyi. Airolla oli paras kuva rintamalta.
Olen muutaman veteraanin kanssa jutellut miksi Mannerheim ei pannut miekkaansa tuppeen kesäkuussa 1944 vaan jatkoi torjunta taisteluja. Eivät ole tienneet vaikka tiesivät että tilanne oli lähellä katastrofia. Hän sai uskonvahvistusta Aladar Paasosen raportista, muistaakseni kesäkuun 20. joka kertoi Neuvostoliiton vetävän raskasta kalustoaan Suomen rintamalta. Oli suurempi kiire Berliiniin. Itäisen Saksan miehittäminen koettiin tärkeämmäksi kuin pienen Suomen. Sota on aina myös matematiikkaa.
Tervehdys TR:lle, Anolle ja Qroquius Kadille & kiitos kommenteistanne.
TR: Näin käsittääkseni on. Mutta tulee muistaa että Venäjä on kerta kaikkiaan toista maata.
Ano & Qroquius Kad: Olen tietoinen näistä asioista mutta en lähde harrastamaan jälkiviisautta. Silloin tehtiin päätökset sen mukaan mitä uskottiin parhaiksi.
Lähetä kommentti