SIVEYSTARKKAILUN EPÄTASAPAINOSTA

Tuli törmättyä erääseen asiaan, joka sivuaa omaa ammattiani. Tekee mieli kommentoida asiaa hieman. Tutkija Anna Kontulahan siis on todennut, että ” Tyttöjen siveyttä kontrolloidaan lastensuojelussa poikia tiukemmin” ja ” tyttöjen vastentahtoisten huostaanottopäätösten perusteluissa mainitaan usein heidän seksuaalinen aktiivisuutensa”.

Uutisestahan saa helposti sellaisen mielikuvan, että mikäli esim. 15-vuotias tyttö on seksuaalisesti aktiivinen, hänet huostaanotetaan ja sijoitetaan laitokseen tällä perusteella. Tämä ei kylläkään pidä paikkaansa.

Kun itse olen työkseni ollut tekemisissä näitten huostaanotettujen kanssa jo kolmattakymmentä vuotta, voisin sanoa, että tämän kaltaisissa huostaanottotapauksissa on kyseessä ns. itsetuhoinen seksuaalinen aktiivisuus, eli kyseessä oleva tyttö häipyy matkoihinsa jonkun vanhemman miehen / miehien kyytiin ja pysyy reissullaan päiviä / viikkoja. Pelkän seksin lisäksi tähän yhdistyy tietenkin rankka alkoholin ja muitten päihteitten käyttö. Näiden reissujen jälkeen tytöt ovat romuna niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Kyseessähän on siis alaikäisen seksuaalinen hyväksikäyttö ja mikäli lapsi tai hänen vanhempansa eivät tällaista käyttäytymistä pysty katkaisemaan, niin jossain vaiheessa viranomaisen on se tehtävä. Varsinkin, kun tämänlaisen touhun seurauksena on usein teiniraskauksia, eikä 15-vuotias oikein pysty huolehtimaan lapsesta, kun hän ei pysty huolehtimaan edes itsestään. Ei se sen monimutkaisempaa ole. Ei lastensuojelussa mitään immenkalvopoliisisalaliittoa ole.

Kontula sanoo myös, että ” Poikien huostaanottopäätöksissä seksikäyttäytymisen riskeistä ei hänen mukaansa puhuttu, vaikka tutkimusten mukaan pojat kokevat vakavaa seksuaalista häirintää yhtä usein kuin tytötkin.”

Kyseessähän on sanomalehden uutinen, eikä siinä mainita tarkemmin, että mitä nämä tutkimukset ovat. Tietysti olen oppinut siihen, että jos joku asia halutaan tutkia todeksi, niin sehän toki tutkitaan todeksi, mutta noin käytännön kokemuksen myötä voisin todeta, että tuo väite ei pidä paikkaansa. Hyvin vähässä ovat ne 30 – 40 vuotiaat namutädit, jotka houkuttelevat poikia pahuuden teille (vaikka pojilla ei välttämättä sellaisten olemassaoloa vastaan mitään olisikaan). Tietysti jotkut pojat ovat varmasti saaneet ehdotuksia homoseksuaaleilta vanhemmilta miehiltä, mutta täytyy muistaa, että olla homoseksuaali ei tarkoita samaa kuin olla tyhmä. Huostaanotetut pojat ovat pääosin heteroseksuaaleja ja miehen puolelta tulleen seksiehdotuksen toimeenpano ei välttämättä tapahdukaan sukupuolielimellä vaan lentopallomailoilla, ja ehdottaja tämän kyllä tietää. Oli miten oli, tätä vakavaa seksuaalista häirintää kohdistuu poikiin vain hyvin pieni murto-osa verrattuna siihen, mitä tyttöihin.

Yleensäkin voidaan todeta, että koska tytöt ja pojat ovat erilaisia, heidän huostaanottonsa tapahtuvat hieman eri syistä. Poikien tuhoisa käytös suuntaantuu enemmän ulospäin ja tytöillä taas sisäänpäin. Pääasiallinen kriteeri huostaanottoprosessin käynnistymiseen on se, käykö lapsi koulua vaiko ei.

Johanna Hiitola Tampereen Yliopistolta komppaa Kontulaa ja toteaa: ” Tyttöjen huostaanottoperusteiden joukkoon ovat kelvanneet maininnat tytön kiinnostuksesta alkoholiin ja miehiin, käyttäytymisestä seksuaalisesti ikäistään vanhemman tavoin, yliseksuaalisesta kielenkäytöstä sekä liikkumisesta vanhempien miesten seurassa. Poikien kohdalla seksuaalisuuteen ei vedota.”

Ei vedota niin. Syistä, jotka äsken kirjoitin. Pojat otetaan yleensä huostaan koulunkäymättömyyden, ajelehtimisen, rötösten ja väkivaltaisuuden takia.

Kontula toteaa myös:

"Äidin seksuaalikäyttäytyminen saattoi olla argumentti huostaanoton puolesta silloinkin, kun se ei kohdistunut lapseen", Kontula havaitsi.

Huostaanoton perusteiden joukossa saattoi Kontulan mukaan olla merkintä vaihtuvista läheissuhteista, jolla viitattiin äidin moniin poikaystäviin.

"En muista sellaista diskurssia lainkaan miesten kohdalla", Kontula sanoo.

Tämähän kuulostaa äkkiseltään melko rankalta. Yleensä nämä tapaukset menevät kumminkin niin, että kyseessä on yksinhuoltajaäiti, jolla on lapsia useitten miesten kanssa. Lapset alkavat oireilemaan, syystä tai toisesta, eivät käy koulua jne. Äidin voimat eivät riitä rajoittamaan lapsiaan, joten ennen pitkää lapset otetaan huostaan. Syynä ei ole äidin miesystävät. Huostaanotot ovat nykyisin muutenkin melko lailla suurennuslasin alla (mikä on ihan hyvä, aiheetonta huostaanottoa ei pitäisi olla ensimmäistäkään) ihan jo sen vuoksi, että laitoshuolto on kovin kallista.

Tällaista diskurssia ei muuten todellakaan käydä miesten kohdalla. Se johtuu juuri siitä, että vanhempien erotessa lapset sijoitetaan edelleenkin pääosin äidille.

Mulla jäi jotenkin epäselväksi, että mihin akseli Kontula – Hiitola tällä pyrkii. On selvää, että huostaanotetuilla tytöillä on itsetuhoista seksuaalista käytöstä. Eikö siihen sitten saisi enää puuttua? Vai onko niin, että tyttöjä ei saa ottaa huostaan, ellei heillä ole myös pojille tyypillistä häiriökäyttäytymistä? Vai mihin tällä pyritään? Ainahan asioille joku syy on.

Voisiko se syy olla sittenkin se, että akateeminen työttömyys lisääntyy? Tästähän saadaan helposti yliopistoon oma tutkimusjaosto. Nimenä voisi olla esim. ”Sukupuolisesti lähtökohtaisen tasavertaisen käyttäytymistieteen nuorisorajoituksen tutkimusosasto”. Tai vaikka ”Tasa-arvopohjaisen genitaalijuristiikan selvitys-, rajoitus- ja ratkaisutoimisto”.

Ikävää tietysti on, että noin virallisen katsantokannan mukaan akseli Kontula – Hiitola on oikeassa ja minä väärässä, sillä maassammehan asioista tietävät ne, jotka niistä kirjoittavat. Eivät ne, jotka niitä tekevät.