LYHYT HAJATELMA

Tuli viime viikolla julkaistua kirjoitus, joka käsitteli Helsingin Sanomien artikkelia siitä, että tietyt suomalaiset lähiöt alkavat tyhjentyä kantasuomalaisista, eli toisin sanoen white flight on totta täälläkin. Toimittaja Annamari Sipilän sinänsä varsin neutraali kirjoitus on saanut aikaan syvää tiedostavaa närkästymistä mediakentällä ja todettu on, ettei kyse ole kuin suomalaisten huonosta asenteesta.

Närkästymisen mukaan Helsingin Sanomat onkin nyt yllättäen muuttunut suurin piirtein Suomen Sisun alaosastoksi. Ei siinä sinänsä mitään, kun tiedostavat tahot kiskovat toisiaan tukasta, niin hotellin respassa avataan olutpullo ja sipsipussi ja todetaan että tapelkaa, tytöt, saatte tupakkaa.

Mutta tuo poskensoitto sai allekirjoittaneen hieman ajattelemaan aiheesta elämä ja unelmat.

Tavallinen tiedostava henkilö, vaikkapa toimittaja, elää suht keskiluokkaista pikkuporvarillista elämää suht mukavassa kodissaan ja häntä suht mukavasti miellyttävässä naapurustossa.

Eikä siinä minun mielestäni mitään pahaa olekaan. Onhan enempi kiva, että ihmisellä on mukavaa.

Tavallinen suomalainen työntekijä haluaa hänkin elää suht keskiluokkaista pikkuporvarillista elämää suht mukavassa kodissaan ja häntä suht mukavasti miellyttävässä naapurustossa.

Tässä mielessä tiedostava henkilö ja tavallinen työntekijä eivät juurikaan eroa toisistaan. Henkilökohtaiset haaveet eivät loppujen lopuksi ole suuria. Ero tulee sen jälkeen kun ne on saavutettu. Kun tavallinen ihminen toteuttaa pienet unelmansa, hän käy uuninpankolle lepäilemään ja toteaa, että kannatti raataa. Ja keskittyy huolehtimaan omista asioistaan.

Tiedostavalle henkilölle tämä ei riitä. Hänellä on muitakin unelmia. Unelmia, jotka eivät liity häneen itseensä, vaan tavalliseen henkilöön. Tiedostava henkilö kehittää unelmia, ja vaatii tavallisen henkilön elämään niitten mukaan. Tällöin tavallisen henkilön majanmuutto vaikkapa Itä-Helsingistä Tuusulaan ei olekaan enää tavallisen elämän sallittu unelma suht miellyttävästä naapurustosta, vaan se on rikos tiedostavan henkilön unelmia vastaan ja sitä kautta osoitus maatamme ja kansaa jäytävästä sairaudesta. Sairaudesta, jonka diagnoosin kehitti tiedostava henkilö.

Lisää väkisin elettäviä unelmia meille on tuomassa Punainen Risti, joka haluaa ns. humanitaarisen viisumin käyttöönottoa, ja sitä kautta ”laajemmin määritellyn” perheenyhdistymisen helpottamista. Asiasta kommentoi Punaisen Ristin perheenyhdistämistyön suunnittelija Ann-Charlotte Sirén-Borrego (nimi on muuten oikea eikä minun keksimäni, vaikka olenkin melko hyvä noita tekaistuja nimiä keksimään):

Suomessa perhekäsitys on suppeampi kuin esimerkiksi Syyriassa, sillä perheeksi lasketaan vain sisarukset, aviopuolisot ja alaikäiset lapset. Tiukkojen rajoitusten takia monet maksavat ihmissalakuljettajille, sillä virallista tietä pääsy Suomeen on hyvin vaikeaa ja useimmiten mahdotonta.

Jälleen yksi tavalliselle ihmiselle maksettavaksi lykätty unelma. Ja niin kuin asiaan kuuluu, se, millä unelma maksetaan ja mikä on piikin raja ei mainita. Koska rajaahan ei ole. Ei tiedostaviin unelmiin kuulu rajat. Ei rahassa, ei ihmismäärässä eikä valtioitten välillä.

Asiasta tiedotti meille luonnollisesti demareitten pää-äänenkannattaja. Demarit ovat jo aikaa olleet samanlaisessa unelmatilassa. Demaripuolue osaltaan toteutti tavallisen henkilön pienet unelmat. Sen jälkeen se ei puolueena älynnyt jäädä uuninpankolle ja todennut että kannatti raataa. Sille unelmat olivat tärkeämpiä, joten se muokkasi itsensä akateemiseksi naispuolueeksi, kehitti uudet unelmat ja alkoi vaatia tavallisen henkilön elämään hänelle muualta määrättyjä unelmia.

Ja nyt se ihmettelee, miksi ne unelmat eivät kiinnosta. Ja se ihmettelee myös, miksi pyyteetöntä, rajatonta ja mitään kyseenalaistamatonta lähimmäisenrakkautta ei saatukaan aikaan viranomaispäätöksellä. Vaan ihmiset ottavat ja häipyvät.