YKÄ JA EKOLOGINEN KAUPANVAHVISTAJA

Tapahtumapaikka: Huitsinnevadan Örnätjärven Höö-market

Tapahtuma-aika: Joskus lähitulevaisuudessa

Vaikka Örnätjärvi ei ole millään muotoa väkirikas taajama, sen paikallinen Höö-market on kuitenkin elinvoimainen kauppa, joka ei ole koskaan ollut lakkautusuhan alla, vaikka osa suurempaa Höö-ketjua onkin. Tämä johtuu pitkälti siitä, että Örnätjärven asukkaat arvostavat kauppaansa ja pyrkivät keskittämään ostoksensa siihen mahdollisimman paljon. Löytyihän kaupasta tälläkin hetkellä tuttuja miehiä, niin kuin esmes keskenään pulisevat Lötjönen ja Perskeleen Ykä.

Aikansa niitä & näitä Lötjösen kanssa pulinoituaan Ykä jatkoi hyväntuulisena ostostensa tekemistä. Syöminen oli Perskeleenkin huushollissa pääelinkeino, syömistä myi Höö-market ja kertyneestä laskusta selviäisi rahalla. Tai näin Ykä ainakin kuvitteli, mutta pian huomasi kuvitelmansa vääräksi. Ykä latoi ostoksensa kassan liukuhihnalle ja tuttu kassaneiti alkoi veistellä ostoksia viivakoodinlukijan yli. Siinä samalla Ykä pyysi ostoksiin lisättävän kuusi toppaa Voimasavuke Bostonia. Kun tuli aika maksaa lasku, alkoi kassan näyttölaite vilkkua punaista, summeri huusi, ja näyttöön ilmestyi teksti:

EKOLOGISESTI EPÄILYTTÄVÄ OSTOS. HENKILÖKOHTAINEN PÄÄSTÖKIINTIÖ YLITETTY. EKOLOGISTA KAUPANVAHVISTAJAA TARVITAAN.

Mitäs helvattua se tämä on, totesi Ykä, ja kassaneiti totesi nolona:

- Kun minä en, tota noin, vielä saa myydä teille näitä ostoksia… kun on se uusi laki… se ekolaki… epäselviin tapauksiin tarvitaan kaupanvahvistus… ja se perkeleen… siis anteeksi arvovaltainen ekologinen kaupanvahvistaja onkin tuolla jo tulossa. Semmonen pitää olla nykyisin jokaisessa kaupassa.

Paikalle marssi jakkupukuinen naisihminen, joka näytti olevan selkeästi täynnä niin itseään kuin asemaansakin. Nimenomaan virka-asemaansa. Tämän naisen erotti kyllä selkeästi muusta Höö-marketin lupsakasta naisväestä. Virkahenkilö mikä virkahenkilö, eli valtio oli saapunut Örnätjärven Höö-markettiinkin. Nainen katseli kulkiessaan tablettinsa näyttöä ja puisteli päätään kasvoillaan huomattavan halveksiva ilme. Sitten hän esittäytyi:

- Jaahah, päivää. Olen Mirveena Nälväström ja toimin tämän myyntiyksikön ekologisena kaupanvahvistajana. Te olette siis kuluttajakansalainen Perskeles. Ja nythän on näin, että minä en näitä ostoksianne vahvista. Te olette ylittäneet kuukausittaisen henkilökohtaisen päästökiintiönne.

- Ja millähän ihmeellä minä sen olen onnistunut ylittämään, kun ihan tavallisten ihmisten tavallisia ostoksia minä olen tehnyt? En ole lennelly Goalle elämään ekologisesti enkä muutakaan semmosta tyhjänjoutoa.

Ekologinen kaupanvahvistaja katsoi Ykää nenänpieltään pitkin ja totesi:

- Siihen palaamme kyllä. Mutta käydäänpä läpi tämänpäiväiset ostoksenne.

- Oletan siis, että teikäläisellä on joku laillinen oikeus ryhtyä lääräämään meikäläisen kauppakassia?

- Oletatte aivan oikein. Ja oikeuden lisäksi minulla on henkilökohtainen halu. Haluatteko te todella, että vastuuttomuutenne vuoksi ilmastomuutos kiihtyy? Teidätkin on aika opettaa ekologisen ihmisen tavoille. Mutta läärätäänpäs nyt nämä ostoksenne. Ensinnäkin nuo Voimasavuke Bostonit. Tuo tupakka on kuulkaa tuotu Amerikoista asti. Ja entäs tuo brasilialainen naudanliha? Molemmat tuotteet on tuotu toiselta puolelta maailmaa. Luuletteko, että rahtilaivat liikkuvat soutamalla?

- No entäs jos minä kuskaan tuon lihan takaisin ja ostan lähituottajan luomulihaa? Pieneneekö käytetty ekobonukseni?

- Eihän toki. Itse asiassa se suurenee. Sillä lähituottajien tukeminen tukee ekologisesti ja ideologisesti täysin kestämätöntä haja-asutusalueen asutusta. Haja-asutusalueen asunnot ovat järkyttäviä pienhiukkasten tuotantopesäkkeitä ja muutenkin kaupungiasuminen on ekologisesti ja taloudellisesti kestävämpi asumismuoto. Teidänkin taloudessanne on kaksi autoa. Tiedostoistamme näkyy, että te ette ole käyttäneet joukkoliikennettä herran aikaan.

- Johtuu varmaan siitä, että täällä ei ole joukkoliikennettä.

- Mutta olisittehan te voineet joka tapauksessa ostaa lisää henkilökohtaista ajoneuvopäästökiintiötä joltain kaupunkilaiselta.

- Ja mitähän se semmonen olis sitten maksanut?

Ekologinen kaupanvahvistaja Nälväström leipoi hetken aikaa tablettiaan sormellaan ja totesi sitten:

- Teidän ajoillanne se on tommonen kolmesataa euroa kuussa.

- Halpaa kuin saippua, juu. Mutta voinkos minä ostaa sen kiintiön vaikka Helsingissä asuvalta kaveriltani?

- Periaatteessa te voitte ostaa sen keneltä tahansa, mutta ei niitä rahoja hänelle tilitetä. Siinä vain siirretään ajoneuvopäästöoikeuksia henkilöltä toiselle ja maksu suoritetaan valtiolle. Valtio muuten tulee näillä tuloilla ekologisesti vastuullista taloudellista kehitystä niin Afrikassa kuin Aasiassa.

- Millähän tavoin?

- Kerätty summa lisätään kehitysapumäärärahoihin ja rahojen tilittämisen myötä vastaanottavalle valtiolle esitetään velvoite, että varat käytetään ilmaston kannalta kestävien ja luotoystävällisten teollisuusmuotojen kehittämiseen. Ennen kuin tämä velvoite on kirjallisesti hyväksytty, ei rahoja siirretä.

- Jaa, mutta sittenhän asia on tietysti aivan kunnossa. Ne rahathan ovat aina muutenkin menneet perille sinne, minne kuuluukin.

- Turha alkaa leikkiä humoristia. Kyllä ekologisen kestävyyden virastossa tiedetään teidän mielipiteenne muutenkin. Olette poliittisesti epäilyttävä nationalisti. Ja teillähän on vielä ostoskassissanne sekä Tekniikan Maailma että Ase-lehti.

- No ne on kyllä painettu ihan suomalaisesta sellusta tehdylle paperille.

- On painettu niin, ja ne sisältävät selvää henkilökohtaisen kulutusvapauden sekä suoranaisen kerskakulutusvapauden röyhkeää ja häpeämätöntä ylistämistä. Ja sitä on myös koko teidän elämäntapanne. Te asutte haja-asutusalueella tarpeisiinne nähden aivan liian suuressa omakotitalossa. Talossa, jota lämmitetään ekologisesti kestämättömillä vanhanaikaisilla lämmitysmuodoilla. Lisäksi te harrastatte säännöllisesti kotimaanmatkailua, ja nimenomaan aina omalla autollanne. Kaikki tämä kohottaa jo itsessään henkilökohtaiset päästökiintiönne hälyttävälle tasolle. Ennen kuin olette tehneet ensimmäistäkään kauppareissuanne.

- Näin poliittisesti epäilyttävänä nationalistina kysyn muuten ohimennen, että kai tämän uuden ekolain ja henkilökohtaisten päästökiintiöitten myötä nyt sitten tämä humanitaarinen maahanmuutto tyssätään kokonaan? Sehän se myös lisää tätä kuuluisaa hiilijalanjälkeä?

- Kuluttajakansalainen Perskeles on hyvä, ja jättää ilmastoasiat niille, jotka niistä ymmärtävät ja humanismin niille, jotka siihen kykenevät.

- Vaan ehkäpä ekologinen kaupanvahvistaja Nälväström nyt vahvistaa mulle, että mitä minä näistä ostoksista nyt sitten saan loppujen lopuksi ostaa?

- Tuon näkkileipäpaketin, kauraryynit ja perunat. Ja loppukuun saatte sitten tulla toimeen vaimonne päästökiintiöillä. Ellette sitten osta itsellenne lisää päästoikeusmarketista.

- Ja tuen samalla ekologisesti kestäviä elämänmuotoja ideologisesti kestävissä ilmansuunnissa?

- Luonnollisesti. Mutta muistutan, että kun olen nyt tehnyt teille ekologisen kaupanvahvistuksen, sen hinta on kuusikymmentä euroa. Ei kaupanvahvistaminen suinkaan ole ilmaista.

- Mutta sehän on selvä. Eihän tavan törppö sentään itse voi ymmärtää, mihin hän rahojaan voi laittaa. Sehän olisi selvää anarkiaa se. Kyllä siihen ammattilaista tarvitaan. Kuulkaa, ekologinen kaupanvahvistaja Nälväström, minä ajattelen teitä lämmöllä vielä pitkään.

Ykä ajeli kotiinsa, laittoi suunniteltua huomattavasti pienemmäksi jääneen kauppakassin keittiön pöydälle ja rupesi keräilemään aseita ja maastovermeitä.

- Mettällekös sinä nyt oletkin menossa, tuumasi Ylva.

- Jep. Täytyyhän sitä talossa jotain syödäkin. Ja huomenna kuokin takapihalle kessupellon. Ylihuomenna sitten perustan Örnätjärven vaihdantatalousosuuskunnan.

Ykä häipyi metsälle, sieltä aikanaan palatakseen. Örnätjärven kylä jatkoi hiljaista, rauhallista ja ekologisesti valitettavan kestämätöntä elämäänsä. Yö verhosi kylän suojaavaan vaippaansa. Jossain toisella puolella maailmaa Kiinassa moni ihminen tunsi sisällään oudon, mutta miellyttävän värähdyksen. Jostain selittämättömästä syystä he tunsivat, että jossain kaukana heitä kohtaan oltiin tehty hyvä teko. Sellainen ekoteko.