LUCIAA JA LUENTOA

Tulipa tässä mieleeni, että mitenkähän meikäläinen toimisi, jos olisi vastaanottokeskuksen johtaja. Tietysti näin alkuun voi todeta, että Jumala, kansojemme herra minua siltä pestiltä varjelkoon ja olenhan jo aiemmin tuuminut, että teen mieluummin omaehtoisen kämmenen läpivirtaustuuletuksen kuin menisin moiseen pulaakiin töihin. Vaan voihan sitä aina ajatella spekulatiivisesti, teoreettisesti ja muilla hienoilla sanoilla.

Onhan selvää, että jos minulla VOK:n johtajana olisi täydet valtuudet, niin ottaisin homman mieluummin urakkana eli pitäisin huolen, että koko lössi köijättäisiin härkävaunuissa Tornioon, lyötäisiin leima perseeseen ja potkittaisiin Haaparannan puolelle. Mutta luulen, että minulla ei johtajana olisi aivan kaikkia niitä valtuuksia joita haluaisin, joten ehkä minun tulisi toimia toisin. Annettujen ohjeistusten puitteissa.

Toimisinko ehkä niin, kuin Hennalan VOK:ssa toimittiin ja kuskattiin paikalle nuoria teinityttöjä Lucia-puvuissa esittämään Lucia-lauluja arabijätkien iloksi ajatellen, että kyllä tämä meidän suomalaisen (tai no, suomenruotsalaisen) kulttuurin esittäminen varmasti ilahduttaa näitä nuoria miehiä ja osaltaan auttaa meitä löytämään jotain todellista sisältöä sanalle kotouttaminen, kun sitä ei ole kahteenkymmeneen viiteen vuoteen löydetty, vaikka siitä kovasti vaahdottu onkin. Ehkä tämä on se taikakeino?

Näin ehkä ajatteli Hennalan VOK:n johtaja, mutta itse tuskin ajattelisin näin. Ehkä mielessäni kävisi se, että nämä jätkät ovat tulleet Suomeen sillä oletusasetuksella että tämä on rikkaitten, mutta sinisilmäisten typerysten maa, joka tekee kaikkensa, että heillä olisi mahdollisimman hyvä ja taloudellisesti turvallinen olla, vaikka nuo suomalaiset itsekin tajuavat, että kahdeksan rauhallisen maan läpi Suomeen tullut häiskä ei ole enää välittömässä hengenvaarassa. Mutta ne suomalaiset typerykset toimivat silti näin, ja sehän vain osoittaa heidän typeryytensä äärettömän syvyyden mikä  antaa arabijätkille tietysti oikeutuksen valittaa siitä, että palvelu ei ollut niin hyvää kuin he olettivat.

Lisäksi tajuaisin, että nämä heput ovat tulleet silläkin oletusasetuksella, että täällä Suomi-neito odottaa ruusu hampaissa ja hame korvissa himosta kuolaavaa arabisheikkiään. Älyäisin ehkä katsella hieman menneitten viikkojen uutisia, ja niitten varjolla saattaisin hoksata, että tänne tulleet heput suhtautuvat ihan oikeasti naiseen kuin se imaamin vertaama kissa vahtimattomaan lihapalaan. Muistaisin ehkä vielä, että juuri nämä häiskät olivat ihan hiljattain toimineet juuri täällä Hennalassa suomalaisia poliiseja vastaan tavalla, mitä ei voi laskea muuksi kuin kapinaksi.

Ehkäpä ymmärtäisin tällöin sen, että nämä arabijätkät, jotka katselevat ja kuuntelevat näitä nättejä nuoria Luciaa esittäviä suomalaistyttöjä eivät varsinaisesti ymmärtäisi mitä he laulavat, mutta heidän aivonsa kääntäisivät laulun arabiaksi muotoon ”tässä olis tarjolla seisova pöytä täynnä suomalaista ykkösluokan sisäfilettä”.

Luulen, että Hennalan VOK:n johtajana en olisi toteuttanut tätä kulttuuriesitystä. Myöskään en olisi palkannut naispuolisia innokkaita opettajia opettamaan näille tyypeille suomea laulamalla ”tässä on pää, tässä on peppu” ja mitenkä se nyt menikään. Yleensäkin jos joutuisin työhaastattelemaan vastaanottokeskukseen hakevaa naista, niin kysyisin ensimmäisenä, että olisitko valmis ilahduttamaan tulijoita tanssimalla piirileikkiä heidän kanssaan ja jos vastaus olisi kyllä, niin toteaisin, että kiitos mielenkiinnostanne, me soitellaan sun postilaatikkoosi radiopuhelimella sitten jossain vaiheessa.

Vaan kuinka minun tulisi sitten toimia?

Luulenpa, että toimintamuotoni olisi vanha kunnon luento. Luentoa pitämään hankkisin sotilaspiiristä mahdollisimman mulkun näköisen majurin tai everstiluutnantin. Lisäksi luennolla olisi mukana tulkki sekä kaksi ryhmää sotilaspoliiseja, jotka oltaisiin valittu mahdollisimman leveitten hartioitten ja mahdollisimman epädiplomaattisen naaman perusteella. Jokaisella olisi vyöllä holsterissa pistooli, he toimisivat virallisesti luennoijan avustajina tuoden luennoijalle milloin paperin, milloin piirtoheitinkalvon ja milloin mitäkin sillä tavoin, että he samalla katsoisivat näitä arabihäiskiä ilmeellä, että heti kun tulenavauslupa tulee, niin lippaat tyhjenee. Luulen, ettei kyseisten varusveijareitten tarvitsisi edes pahemmin harjoitella ilmettä peilin edessä.

Majuri keskittyisi luennossaan Suomen historiaan ja tiettyihin suomalaisiin luonteenpiirteisiin, jotka tulevat esille tietyissä tilanteissa. Hän aloittaisi sisällissodasta ja kertoisi, että nämä kovasti lauhkean oloiset suomalaiset saivat vuonna 1918 aikaan apuharvennuksen, joka pieksee väkilukuun ja käytettyyn aikaan nähden kaikki muut sisällissodat viime vuosisadan Euroopassa. Hän kertoisi tarkasti siitä, kuinka suomalaiset tappoivat taistelussa, taistelun jälkeen, kenttäoikeuksissa, välillä ihan muuten vaan ja sodan päätteeksi hyvän fiiliksen vallitessa myös nälällä ja taudeilla. Leveäharteiset avustajat antaisivat näytille asiaan liittyvää havainnollistavaa kuvamateriaalia.

Sitten majuri kertoisi talvi- ja jatkosodasta ja siitä, kuinka käytännöllisesti ja tehokkaasti suomalaiset suhtautuvat ulkoiseen uhkaan. Erityisesti hän keskittyisi siihen, mitä olivat tappioluvut alivoimaisiin suomalaisiin ja ylivoimaisiin hyökkääjiin nähden. Luonnollisesti avustajat antaisivat luennon kuuntelijoitten katseltavaksi havainnollistavaa kuvamateriaalia. Majuri toteaisi vielä, että tiedättekös pojat, valtaosa suomalaisista ei pidä teitä ulkoisena voimavarana vaan ulkoisena uhkana. Ehkä aikaisemmin teille lässyttäneet, teidän kanssa piirileikkiä tanssineet ja teitä hieman kuin lapsina pitäneet vok-tädit eivät ole muistaneet teille tätä mainita. Lisäksi majuri toteaisi, että aikanaan suomalaiset miehet eivät lähteneet etsimään leveämpää ilmaista leipää ulkomailta, kun heidän naiset ja lapset olivat vaarassa, vaan jäivät kotimaahan ampumaan. Tämä johtuu siitä, että suomalaiset miehet arvostavat naisiaan ja jos täällä joku kehuu kaveriporukassa raiskanneensa naisen, hän ei saa siitä gloriaa vaan turpaansa.

Tämän jälkeen luentoa pitävä majuri muistuttaisi suomalaisesta asevelvollisuusjärjestelmästä ja toteaisi, että likimain jokainen häiskä täällä on asekoulutettu ja hyvin suurelta määrin metsästys- ja ampumaharrastuksen myötä myös aseistettu. Syy siihen, miksi he väistävät teitä tuolla kadulla ei ole se, että he pelkäävät teitä. He pelkäävät niitä laillisia seuraamuksia, jos he eivät voi mieltään malttaa, niin kuin meillä täällä Suomessa on tapana sanoa. Ja tietäkää, arabiystävämme, siinä vaiheessa jos he saisivat viranomaisilta luvan, he sotkisivat teidät niin syvälle kylmään suomalaiseen suohon, että edes teidän muistoa muisteleva muisto ei sieltä nousisi.

Tämän jälkeen majuri päättäisi luennon sanomalla ”näillä evästyksillä toivotan teille antoisaa, ja mahdollisimman lyhyttä vierailua täällä Suomessa, sekä maailman ystävällisimpien ja maailman vittumaisimpien ihmisten maassa.”

Joo, luulenpa, että minä toimisin VOK:n johtajana ja valitettavan rajallisilla valtuuksilla näin. Sehän on tietysti eri asia, että kuinka rautalanka puupäähän uppoaa, mutta olispahan ainakin tullut yritettyä. Parempi sekin on kuin tarjota jätkille piirileikkiä ja seisovaa pöytää. Jota nykyiset vastaanottokeskukset niin mielellään tarjoavat.