HELSINKI JA UUDET ETUOIKEUTETUT

Palaan hetkiseksi oman työsarkani eli lastensuojelun pariin, joskin kirjoitus liittyy myös olennaisesti aiheeseen invaasio 2015. Törmäsin nimittäin Ylen uutiseen, jonka mukaan Helsingin kaupunki aikoo ajaa alas Toivolan lastenkodin joka on yksi Helsingin suurimmista lastensuojelulaitoksista, ja suunnittelee, että sen tilalle perustetaan perheryhmäkoti, johon otetaan turvapaikanhakijalapsia.

Perusteeksi Helsingin kaupunki ilmoittaa, että lastenkotipaikkoja tarvitaan Helsingissä yhä vähemmän. Helsingin lastensuojelussahan on eräänlainen jatkuva kiertoliike menossa, eli kaupunki päättää välillä satsata avopuolelle, huomaa jossain vaiheessa, että keinot eivät riittäneetkään ja sen jälkeen etsii epätoivoisesti laitospaikkoja mistä päin Suomea tahansa. Johtuen siitä, että omat laitospaikat eivät riitä. Helsinkiläisiä nuoria on tällä hetkellä sijoitettu huomattava määrä ympäri Suomea. Asian saa kyllä selville Helsingin lastensuojelusta, jos omaa tarpeeksi suuren hallinnollisen hauiksen, jonka vaikkapa kaupunginvaltuutettu ymmärtääkseni omaa. Pienenä vinkkinä.

Toivola, joka nyt aiotaan muuttaa monikultturismia palvelevaksi laitokseksi on yleensäkin ollut hyvin tarpeellinen laitos Helsingin lastensuojelussa. Silloin, kun vielä itse vaikutin Helsingissä, niin sen nimi oli Toivolan oppilaskoti ja se oli keskittynyt huostaanotettuihin ns. EMU-tasoisiin nuoriin, eli nuoriin, jotka olivat kehityksessään viivästyneitä tai lievästi kehitysvammaisia. Laitokset Helsingissä ovat muuttuneet, mutta nykyisinkin Toivolan sivuilla todetaan näin:

Osastoilla hoidetaan alle 17-vuotiaita huostaan otettuja lapsia, joita ei voida hoitaa perhehoidossa. Lapsilla voi olla käytöshäiriöitä, koulunkäyntivaikeuksia ja psyykkistä oireilua. Laaja-alaisista oppimisvaikeuksista kärsiville lapsille laitoksen yhteydessä sijaitseva Toivolan koulu tarjoaa mahdollisuuden erityisopetukseen.

Tämä palvelu otetaan pois suomalaisilta nuorilta. Muuttuivatko nämä erityisopetuksen tarpeessa olevat nuoret hallinnollisella ja poliittisella päätöksellä täysin tavallisiksi nuoriksi joiden tilalle voidaan ottaa kielitaidottomia ulkomaalaisia? Mihin tarve katosi? Ja jos tarvetta ei ole, miksi Helsinki sijoittaa nuoria niin omiin kuin Helsingin ulkopuolisiin laitoksiin? Lastensuojelun ongelmat eivät ole viime vuosina ainakaan vähentyneet ja vaikka ns. avohuollon tukitoimet kuulostavat sanana hienolta, niin hyvin usein ne eivät vaan riitä. Helsingissä on hieman päälle 200 lastensuojelun laitospaikkaa ja kaikkiaan Helsingistä oltiin laitokseen sijoitettu vuonna 2014 yhteensä 1054 lasta ja nuorta, joten Toivolan paikkojen tarpeettomuus ja niitten korvaaminen ulkomaalaisilla herättää ihmetystä.

Trendi näkyy myös valtiolla. Siellä viime vuoden puolella Harvialan koulukoti muutettiin myös alaikäisten turvapaikanhakijoitten vastaanottokeskukseksi, joka omien nuorten poistuttua täytettiin vierailla huomattavan nopealla aikataululla. Tietojen mukaan, THL oli todennut, että Harviala teki persnettoa, joten se lopetettiin sen takia ja muutettiin vastaanottokeskukseksi, mutta mikäli Helsinkikin sijoittaa nuoriaan Helsingin ulkopuolelle, niin oliko tämä ratkaisu aivan välttämätön? Sinänsä on varsin huvittavaa, joskin valitettavan yleistä julkisen sektorin ajattelua todeta, että julkinen laitos tuottaa tappiota. Kaikki julkisen sektorin toiminta on tappiollista, jos muistetaan sitä, mistä sitä pyörittävät rahat tulevat. Vastaanottokeskusten toiminta on yhtä lailla veronmaksajien kannalta tappiollista ja jokainen niihin syötetty euro on pois myös suomalaiselta lastensuojelulta, muitten muassa.

Kertaus asiasta:

- Toivolan lastenkodin toiminta lopetetaan.

- Sen tilalle aloitetaan toiminta, joka keskittyy turvapaikanhakijoihin.

- Perusteena on, että lastenkotipaikkoja tarvitaan Helsingissä yhä vähemmän.

- Helsinki sijoittaa kuitenkin nuoria omien laitostensa lisäksi myös muualle Suomeen, joten peruste ei pidä paikkaansa.

- Toivola on laitos, joka keskittyy laaja-alaisista oppimishäiriöistä kärsiviin lapsiin. Ovatko laaja-alaiset oppimishäiriöt Helsingissä loppuneet poliittisella päätöksellä?

Lisätään vielä uutisessa ollut lause:

Kaupunki on siirtänyt viime vuosina lastensuojelutyön painopistettä asiakkaiden kotiin. Näin on pystytty vähentämään sijoitettujen lasten määrää ja tarvetta kalliiseen laitoshoitoon.

Näitten turvapaikanhakijanuorten (joitten ikä tunnetusti on ollut varsin venyvä käsite) laitospaikat eivät ole taatusti yhtään halvempia kuin suomalaisten nuorten. Ihan jo sen vuoksi, että suomalaisten kanssa ei tarvitse käyttää tulkkia. Ja kun on kyse alaikäisistä tai sellaiseksi tulkituista, ei henkilökunnan määrää pysty vähentämään, joten toiminta ei ole taatusti yhtään halvempaa. Eikä henkilökunnan työ tule olemaan mitään herkun leipää. Työ lastensuojelulaitoksessa on rankkaa muutenkin, mutta kun yli puolet työntekijöistä on naisia ja laitos lyödään täyteen islamilaisesta kulttuuripiiristä kotoisin olevia jätkiä, niin minkäslaista lukija kuvittelee heidän työnsä jatkossa olevan? Yleensä laitoksissa näitä on ollut yleensä max 1 – 2 kappaletta per osasto ja kyseessä ovat tyypit jotka ovat kuitenkin asuneet Suomessa jo vuosia, osaavat kielen sentään miten kuten ja ne on saatu pidettyä jonkunlaisessa kurissa, mutta tuon kaltaiset laitokset tulevat olemaan työntekijöilleen vielä jotain aivan muuta.

Heitän vielä kertaalleen vinkin Helsingissä vaikuttaville kansallismielisille kaupunginvaltuutetuille. Miksei kansanedustajillekin. Yksi blogikirjoittaja ei tässä paljon paina. Mutta te voitte piruuttanne kysyä, mihin helsinkiläisten veronmaksajien rahoja käytetään, ja mikä on kaupungin prioriteetti? Joka tapauksessa on selvää, että suomalaisen lastensuojelun ongelmia ei ratkaista ainakaan tilaamalla ulkomailta uusia ongelmia.

Näissä tiloissa tullaan jatkossa puhumaan eksoottisempia kieliä. Suomalaiset saavat pärjäillä keskenään.