VALTAMEDIAN MATALA VEISU

Hotellin respassa ollaan jo kauan aikaa sitten päädytty siihen johtopäätökseen, että kun eräänlaiseen yhteiskunnallis-uskonnolliseen hurmokseen ajautunut valtamediamme rekrytoi uusia mediapappeja se keskittyy ihmisiin, jotka ovat mielikuvituksettomia, huumorintajuttomia, putkinäköisiä ja ns. yksiniitisiä, eräänlaisia tabula rasoja jotka toistavat papukaijana sitä, mitä heille on opetettu ja joille opetuksen ulkopuolista todellisuutta ei ole, eikä saa olla olemassa. Lisäksi nämä ihmiset ovat hirvittävän herkkähipiäisiä oman egonsa suhteen. Heille aiheutettu henkinen pipi on jo rikos itsessään. Näin ollen on selvää, että median edustajalle on vaikeaa tai jopa mahdotonta selittää, mitä tarkoittaa termi ”tahaton huumori”, sillä hän ei ymmärrä mitä selittäjä tarkoittaa. Varsinkin jos selitetään, että tahatonta huumoria on aikaan saanut median edustaja itse.

Nyt valtamedian edustajien kilowattiosasto eli melkoinen ruko ainakin omasta mielestään arvovaltaisia päätoimittajia on tarjonnut sivistymättömille raappahousujätkille aimo annoksen tahatonta huumoria, joskaan he eivät sitä sellaiseksi itse ymmärrä, eli tuotos on tehty tosissaan ja  oikeaoppisesti alaleuka väpättäen. Laitetaanpas tuotos lukijoittemme luettavaksi ja antaa sen puhua puolestaan:

Päätoimittajien kannanotto: Luotettavan median puolesta

Suomalainen keskustelutapa on muuttunut nopeasti. Eritoten sosiaalisessa mediassa solvaaminen, halventaminen, mustamaalaaminen ja suoranainen valehtelu ovat arkipäiväistyneet. Mediaksi itseään nimittävät tahot myrkyttävät yhteiskunnallisen keskustelun ja yhteiskunnan ilmapiirin johtamalla yleisöä tahallisesti harhaan valheellisilla viesteillään. Hyvän maun ja soveliaisuuden rajat on jo aikaa sitten ylitetty.

Moniarvoinen viestintä ja sananvapaus sallivat erilaiset mielipiteet. Se ei tarkoita, että kuka tahansa voi levittää mitä tahansa kenenkään siihen puuttumatta.

Me hyvää journalistista tapaa noudattavat päätoimittajat emme aio olla valemedian hiljaisia tukijoita ja myötäjuoksijoita. Sitoudumme oikeisiin tietoihin perustuvaan ja merkitykselliseen journalismiin. Kun tietoja pyritään tahallisesti hämärtämään tai vääristelemään, puutumme siihen omissa medioissamme. Tuemme yksittäisiä journalisteja, jotka työnsä vuoksi joutuvat parjauskampanjoiden kohteeksi. Emme salli, että journalisteja vaiennetaan painostamalla.

Otamme jatkossakin vastuun julkaisemistamme uutisista ja niiden oikeellisuudesta,  ja vastaamme myös toimitustemme tekemistä virheistä ja niiden korjaamisesta. Aiomme vastaisuudessakin olla demokratian ja sananvapauden tukipilareita, osa toimivaa suomalaista yhteiskuntaa. Eettisesti kestäviin periaatteisiin sitoutuneen ammattimedian tehtävä on vaikeinakin aikoina kirkas.

Sen lisäksi, että kyseessä on tahattoman huumorin mestaripläjäys, on kyseessä tietysti myös äärimmäisen vastenmielisen tekopyhyyden diplomityö, sillä kyseiset päätoimittajat syyttävät vastapuoltaan siitä, mihin valtamedia itse jatkuvasti syyllistyy. Valtamediahan on betonoinut maailmankuvansa ja sen mukaan ihmisen sekä hyvyys että hyväksyttävyys määritellään vain ja ainoastaan sen mukaan, hyväksyykö ihminen mitään kyseenalaistamatta tänne tulevan rajattoman haittamaahanmuuton. Mikäli ihminen ei tätä hyväksy, ei valtamedialle tuota minkäänlaista ongelmaa solvata, halventaa, mustamaalata tai suoranaisesti valehdella että kyseinen ihminen saataisiin hiljennettyä tai ainakin demonisoitua. Eikä valtamedia tätä millään tavoin kielläkään, vaan pitää sitä hyveenä.

Samoin huvittaa tuossa alaleuanväpätyksessä lause ”aiomme vastaisuudessakin olla demokratian ja sananvapauden tukipilareita”, jonka voisi kylläkin päivittää toimivampaan muotoon eli ”aiomme vastaisuudessakin olla oikeaksi määrittelemämme demokratian ja oikeille henkilöille kuuluvan sananvapauden tukipilareita”. Näihin oikeisiin henkilöihin eivät epäilemättä kuulu esmes täysin demokraattisen prosessin mukaan pestiinsä valitut Jussi Halla-aho tai Olli Immonen, joita on toistuvasti mediakeskityksillä yritetty sotkea suohon juuri solvaamisen, halventamisen, mustamaalaamisen ja suoranaisen valehtelun keinoin. Samaa solvaamista, halventamista, mustamaalaamista ja suoranaista valehtelua on luvassa yleensäkin ihmisille, jotka kyseenalaistavat valtamedian aseman. Huomattavaa on, että valtamedia tekee näistä ihmisistä ryhmän ”ne”, sillä eihän tuossa julistuksessakaan mainita, kenestä on kysymys. Syy on tietysti se, että mikäli demonisoidut nimetään, tietää valtamedia itsekin, että demonisoidut saisivat taas lisää lukijoita ja sen myötä saisivat pelätyn ahaa-elämyksen.

Tuo päätoimittajien ruikutus kertoo hyvin sen, missä tilanteessa media on ollut, mihin se on nyt päätynyt ja kuinka sillä on niin suuren suuri kaipuu palata vanhaan olotilaan. Eli sitä voisi verrata autokorjaamoon, joka sattuneesta syystä on valtakunnan ainoa hyväksytty merkkikorjaamo. Asiakas tuo autonsa korjattavaksi, korjaamon henkilökunta jättää auton pihalle, aukaisee konepellin, antaa kolme vuorokautta valohoitoa jonka jälkeen se antaa asiakkaalle sekä laskun että JKN:n eli Julkisen Korjausalan Neuvoston todistuksen siitä että auto on kunnossa. Ja asiakas hyväksyy tämän ja hankkii hevosen vetämään autoaan. Näin on ollut tilanne viimeiset parikymmentä vuotta.

Nyt tilanne on muuttunut ja asiakas sanookin suoraan, että toi starttimoottori on edelleenkin paskana, eikä tää kärry ilman sitä liiku mihinkään. Niin että kai sitä maksamiensa eurojen vastineeksi saisi vaatia joitain tuloksiakin. Jolloin korjaamo alkaa murjottaa ja syyttää asiakasta sekä viha-asiakkuudesta, vihamekaniikasta sekä viha-autoilusta sekä tekee poliisille selvityspyynnön, että voidaanko noin huonolla asenteella varustetulta viha-autoilijalta kieltää autoilu kokonaan.

Tämä korjaamomurjotus näkyy erityisesti lauseessa ”tuemme yksittäisiä journalisteja, jotka työnsä vuoksi joutuvat parjauskampanjoiden kohteeksi”. Täällä voiman pimeällä puolella nimittäin tuumitaan, että kun toimittajalle annetaan negatiivista ja perusteltua palautetta, ei se palaute muutu olemattomaksi sillä, että syytetään toimittajan olevan parjauskampanjoiden kohteena. Mutta jos toimittaja toteaa, että hän on parjauskampanjan kohteena, niin sillä perusteella hän voi jättää vastaamatta kysymyksiin, joihin hän ei osaa vastata. Toimittajille itselleen taas ei tuota minkäänlaista ongelmaa panna pystyyn parjauskampanjaa kansallismielisiä ihmisiä kohtaan mikäli siihen vaan saadaan minkäänlaista aihetta ja jos ei saada, niin keksitään.

Hotellin respassa ajatellaan, että valtamediallemme on noussut neste nuppiin jo siinä määrin, että se kuvittelee olevansa viranomainen. Viranomainen joka määrittelee itse keksimänsä lain suomilla oikeuksilla sen mitä saa puhua, missä saa puhua, millä tavoin siitä saa puhua ja ketkä ovat oikeutettuja puhumaan. Voi huomauttaa, että media ei – luuloistaan huolimatta –  edelleenkään ole viranomainen, sillä ei ole kuulustelu-, pidätys- eikä tuomio-oikeutta ja sen merkitys on täsmälleen samanlainen kuin voodoo-uskonnolla, eli se vaikuttaa vain niihin jotka siihen uskovat ja media on kauhuissaan huomannut, että voodoo-uskovien määrä pienenee päivä päivältä. Eikä se ymmärrä, että menetettyä uskoa ei voi saada takaisin vaatimalla ja ruikuttamalla mutta sehän ei estä sitä ruikuttamasta. Kun itse asiassa valtamediallamme ei ruikuttamisen lisäksi muita keinoja olekaan.

Koska valtamediamme mieltää itsensä viranomaiseksi se ei myöskään ymmärrä ns. vastamedian logiikkaa. Se kuvittelee sen toimivan samoilla ennaltamäärätyillä ohjeistuksilla ja periaatteilla kuin valtamediakin ja sen vuoksi median parissa kuvitellaan, että medialla on myös jonkinlainen oikeus määritellä ”vastamedian” toimintaa.

Koska itse olen pyörittänyt tätä median vastamediaksi ristimää toimintaa omalta pieneltä osaltani kohta yhdeksän vuotta, näen että omaan tietyn näkemyksen tämän touhun mekaniikasta. Kas kun tätä ei ole alun perin edes ajateltu mediaksi. Tämä on alun perin kavereitten pulinaa. Sitä pulinaa, mitä on harrastettu iät ajat niin nuotiotulilla, Pärnäsen korjaamolla, työpaikalla, saunan lauteilla ja milloin missäkin. Aikanaan tuli sähköposti, jolloin pulinaa voitiin harrastaa silloinkin kun ei kavereita varsinaisesti nähty. Sitten tulivat sähköpostiryhmät ja samoin erilaisten sivustojen keskustelupalstat.

Seuraavaksi tulivat blogit, joitten myötä voitaisiin sanoa, että nuotiopiiri laajeni ja lauteet levenivät, mutta kyse oli edellenkin kaveriporukan pulinasta. Kaveriporukka vaan ei tuntenut välttämättä toisiaan henkilökohtaisesti, mutta koska heitä kiinnostivat samat asiat eikä heillä ollut suuremmassa mittakaavassa mahdollisuutta niistä pulista, niin nämä blogit kommenttiosioineen tarjosivat mainon alustan vaihtaa ajatuksia ja tuuletella tunteita. Mihin valtamedia ei antanut mahdollisuutta. Noin henkilökohtaisesti pidän tämän blogin lukijoita ja kommentoijia kavereinani, jotka istuvat samoilla nuotiotulilla. Tosin yksi istuu Joensuussa, yksi Valkeakoskella, yksi Turussa, yksi Helsingissä, yksi Kuopiossa ja niin edelleen, enkä ole heitä koskaan henkilökohtaisesti tavannut.

Nuotiotulet laajenivat ja perustettiin Hommaforum, joka olikin jo melkoinen kokko. Ja viime vuonna perustettiin sitten MV-lehti. Nähtävästi tässä vaiheessa niin media kuin poliitikot tajusivat, että nuotiotulilla pulissut porukka olikin tullut liian suureksi ja mediaa arvostelevat nuotiotulilla istujat olivat muuttuneet mediaksi mediaa uhkaamaan. Ja näinhän kävikin. Tosin se ei ollut alun perin tarkoitus, mutta kun maassamme ei ole enää varsinaista puolueetonta julkista mediaa, niin nuotiotulilla istujien tuli ottaa itselleen se asema, koska muuta mahdollisuutta ei enää ollut. Internet on antanut sen mahdollisuuden.

Luonnollisesti nuotiotulia yritetään sammuttaa, ja siihenhän pyrkivät mediamme lisäksi valtaosa suomalaisista poliittisista nuorisojärjestöistä, jotka tekivät poliisille tutkintapyynnön MV-lehdestä. Josta media riemuiten kertoi, että poliisi on aloittanut esitutkinnan, tosin taas kerran valehdellen, sillä poliisi vasta tutkii, onko esitutkintaan tarvetta. Poliisin puolella varmaankin lämpimästi  kiitetään poliittisia nuorisojärjestöjä poliisin ajan ja voimavarojen tuhlaamisesta sillä siellä joudutaan nyt täikammalla käymään läpi joka hemmetin MV-lehden julkaisema artikkeli ja etsimään jotain syytä, millä lehden voisi ehkä saada syytteeseen. Samanlainen tapaushan oli aikanaan case Illman vs. Halla-aho, jolloin Illman päätti että vittuilu kostetaan ja pisti poliisin käymään läpi koko Halla-ahon tuotannon samalla ohjeistuksella: löytäkää jotain, edes jotain. Taisivat olla Suomen oikeushistorian kalleimmat sakot. Tapaus MV on täsmälleen samanlainen, sillä siinä pyritään oikeusteitse varmistamaan, että keskustelu on ennalta määriteltyä, ennalta hyväksyttyjä aiheita käsittelevää ja sen, mikä on ennalta määriteltyä määrittelemme nimenomaan me. Jumalauta, vain me.

Ja kaiken lisäksi koko touhu on turhaa. Mikäli MV-lehti saadaan jollain tavalla hiljennettyä, niin viikon päästä on on kasassa vastaava samanlainen viritelmä. Sillä idea on jo keksitty. Lehden voit hiljentää, miehen voit vangita ja tarvittaessa vaikka ampua, mutta ideaa et voi ampua. Niin median kuin poliitikkojenkin pitäisi pikku hiljaa alkaa ymmärtämään, että nuotiotulien pulinaa ei saa lopetettua. Ehkä olisi ennemminkin aika miettiä, miksi ne pulinat ovat levinneet niin laajalle? Ja sitä aikansa pohdittuaan voisi olla ehkä aika vielä radikaalimmalle johtopäätökselle. Eli sille, että johtuisikos tämä meistä median ja poliittisen eliitin edustajista itsestämme?

Olisiko aika ehkä katsoa peiliin? Ja tajuta, että nuotiotulia ei voi sammuttaa eikä ihmisiä ajaa pois niitten ympäriltä.

Ja pirustakos sen tietää, minkälaisia vihapuheita näilläkin Ykän ja Lötjösen nuotiotulilla puhuttiin? Ja nyt ne puheet ovat vielä julkisia. Ja näilläkin tulilla on jo tuhansia ihmisiä. Niitten ihmisten pitäisi häipyä näiltä tulilta ja lukea Helsingin Sanomia ja kuunnella Yleä. Eihän tällaista tapainturmelusta kestä oikeaoppisen mediakoulutuksen saaneen toimittajan mursunnahkaiseksi parkittu persekään. Kuvassa on esillä vihatulta, viha-aseita jotka nojaavat vihamäntyyn sekä viharepun päällä mukissa olevaa kuumaa vihalientä. Vihamakkaroita ei ehditty vielä paistaa.