KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA LXXIII

1. Jälleen pakkorakkautta viranomaispäätöksellä

Huitsinnevadan Paikallisdemokraatin saamien tiedustelutietojen mukaan kokoomuspuolueen aktivistit ampuivat puolueen vanhan symbolin kypäräpapin vuonna 1990, sulattivat kypärän ja upottivat sen Itämeren syvimpään kohtaan, tuhkasivat ruumiin sekä sirottelivat tuhkan kahteenkymmeneen erittäin salattuun paikkaan ympäri Suomea. Sen jälkeen kokoomusaktivistit kävivät ampumassa Lapista viimeisetkin noitarummun taitajat ja polttivat kaikki noitarummut, ettei kypäräpappia vahingossakaan voisi enää manata henkiin. Operaatiota voidaan kutsua täydelliseksi menestykseksi ja nykyisin kokoomuksen symbolina toimii kypäräpapin sijasta itsestään selfieitä ottava imelä pukumies, joka kannattaa sekä punavihreitä arvoja että politbyroojohtoista ylikansallista keskusvaltaa.

Näillä kokoomuksen hyväksi havaitsemilla eväillä toimii myös kokoomuksen opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen joka on ministeriönsä kanssa laatinut jälleen kerran suuren rasismin- ja vihapuheenvastaisen kymmenkohtaisen ohjelman. Tarkastellaanpa sitä näin huitsinnevadalaisesta näkökulmasta.

1. Läpi harmaan hallinnon. Otamme vihapuheen ja rasismin vastustamisen sekä monikulttuurisuuden, osallisuuden ja yhdenvertaisuuden vahvistamisen läpäisyperiaatteella huomioon opetus- ja kulttuuriministeriön toimialojen virastojen, laitosten ja muiden organisaatioiden ohjauksessa.

Ensimmäisenä tulee tietysti mieleen, että wtf I just read, mutta unohdetaan se. Poliitikon tekemä  teksti ei välttämättä ole tehtykään ymmärrettäväksi. Joka tapauksessa lukijalle ei varmaankaan ole yllätys, että edes ohjelman pidemmässä versiossa ei mainittu taaskaan sitä, että mitä se kovasti vastustettava vihapuhe sitten loppujen lopuksi on. Tällainen yksinkertaisempi ihminen ajattelee, että jos jotain asiaa painokkaasti vastustetaan aina ministeriötasolla, se asia kannattaisi ehkä ensin määritellä jotta tiedettäisiin mitä itse asiassa tulee vastustaa. Tosin pidemmässä versiossa todetaan, että ministeriö pyrkii parantamaan kansalaisten ”monilukutaitoa”, ja hotellin respassa ei vältytä tulkitsemasta asiaa niin, että mikäli löydetään kirjoitus, joka täysin asiallisesti ja faktoissa pitäytyen vastustaa niin taloudellisesti kuin inhimillisesti haitallista maahanmuuttoa sekä sitä ylläpitävää ja siitä hyötyvää maahanmuuttoteollista kompleksia, niin ns. monilukutaidolla voidaan tulkita tällainen kirjoitus vihapuheen kaikkein tuomittavimmaksi muodoksi, sillä sehän piru vie on totta ja juuri siksi vaiennettava.

2. Rahalla rasismia vastaan. Sisällytämme opetus- ja kulttuuriministeriön harkinnanvaraisiin valtionavustushankkeisiin ja ESR-toimenpidekokonaisuuksien valintakriteereihin läpäisyperiaatteella monikulttuurisuuden, yhteisöllisyyden ja osallisuuden edistämisen.

Hotellin respassa ei olla varmoja siitä, tarkoittaako tämä sitä, että hankkeet joissa ei ole mukana monikultturismia, joutuvat automaattisesti ministeriön roskakoriin, mutta hyvin todennäköistä se on. Joka tapauksessa kun ottaa huomioon maamme taloudellisen tilanteen, jossa leikkaus tarkoittaa nykyisin pääosin aivan muuta kuin sairaaloissa suoritettavaa kirurgista toimenpidettä, tätä kohtaa kaksi voidaan pitää äärimmäisen onnistuneena haistatteluna tavallisille kansalaisille. Varsinkin kun se tietää automaattisesti sitä, että epäilemättä jälleen palkataan uusia verovaroilla toimivia suvaitsevan epistolan akateemisia esilausujia ja heitähän maassamme tarvitaan huomattavasti enemmän kuin esim. hoitajia ja teollisuuden työntekijöitä. Varsinkin kun heitä ei palkata estämään etnisesti edistyksellisen väestönosan suomalaisiin kohdistuvaa väkivaltaa, vaan etsimään suomalaisista itsestään syytä siihen, miksi tämä väkivalta tapahtuu.

3. Kirjastossa kohdataan. Vahvistamme yleisten kirjastojen toimintaa aktiivisen kansalaisuuden, monikulttuurisuuden ja demokratian edistäjänä.

Kun ottaa huomioon varsinkin suurempien kaupunkien jo valmiiksi rikastettujen kirjastojen älämölön ja järjestyshäiriöt on ehkä viisaampaa muuttaa kirjastojen nimi ”yleismonikulttuuriseksi viihtymöksi”. Joku lukija ehkä muistaa sen ajan, kun kirjastossa oli suotavaa olla hiljaa, ettei häiritsisi muita. Hotellin respasta esitetään, että kantasuomalaisia varten otetaan käyttöön vanha termi ”lainasto”, jonne voi mennä lainaamaan kirjoja ja lukemaan lehtiä kaikessa rauhassa ilman aktiivisen kansalaisuuden, monikulttuurisuuden ja oikeaksi määritellyn demokratian edistämistä.

4. Aikuisen ABC. Kehitämme lasten ja nuorten parissa työskentelevän opetushenkilöstön ja muiden ammattilaisten koulutusta.

Ja pidemmässä versiossa:

Rahoitamme lasten ja nuorten parissa työskenteleville koulutusta, joka antaa uutta osaamista

monikulttuurisessa työympäristössä toimimiseen. Opetushenkilöstöä ja muita ammattilaisia

valmennetaan käymään hankalia keskusteluja muun muassa vihapuheeseen,

rasistiseen käytökseen ja radikalisoitumisen signaaleihin liittyen.

Kuulun itsekin tässä kohdassa mainittuihin ”muihin ammattilaisiin” ja vaistoan jälleen lisää monikulttuurista hyväksymis-, ihailemis- ja alistumiskoulutusta. Olen muuten työssäni törmännyt myös asiakaskuntaani kohdistuvaan etniseen väkivaltaan ja raiskauksiin. Ehkä minut opetetaan näkemään nekin voimavarana tai ainakin asioina joilla ei ole merkitystä ja joka tapauksessa asiana, joita en voi arvostella kuin nimimerkin takaa. Koulutuksessa varmaankin opetetaan erityisesti tiettyjen helsinkiläisten koulujen opettajille epistolaa, joka voitaisiin kiteyttää muotoon ”unohda se mitä näet, usko se mitä kerromme, suck it up, rakasta vielä enemmän tai ainakin näyttele rakastavasi.”

5. Voimaa vertaisverkostosta. Haastamme nuoriso-, opiskelija- ja varhaisnuorisojärjestöjä ja muita nuorten omia organisaatioita monikulttuuristen, yhteisöllisten ja tasapuolisten osallistumismahdollisuuksien luomiseen.

6. Nuorissa on tulevaisuus. Vahvistamme nuorisoalan toimijoiden osaamista ihmisoikeuksien ja yhdenvertaisuuden edistämisessä sekä vihapuheen torjunnassa.

Ja pidemmässä versiossa:

Tavoitteena on, että jokainen nuorten kanssa työskentelevä tietää, miten rasismia

ja vihapuhetta ehkäistään ja miten niihin puututaan. Työskentelemme sen edistämiseksi,

että ihmisoikeudet ja syrjinnän vastustaminen sisällytetään nuorisoalan koulutusohjelmiin

kaikilla koulutustasoilla.

7. Vapaaksi vihapuheesta. Avaamme kuntien nuorisotoimille suunnatun erityisavustushaun, jonka tavoitteena on ennaltaehkäistä vihapuhetta ja edistää yhdenvertaisuutta.

Nuorisossa on todellakin tulevaisuus joten siihen isketäänkin sitten peräti kolmella kohdalla. Tavoitteena on tietenkin kouluttaa ammattilaisia, jotka ohjaavat viatonta nuorisoa oikean ajattelun tielle, jota tosin reaalimaailman kokemukset tuppaavat ikävästi hämärtämään. Esikuvahan löytyy selkeästi Komsomolista ja tätä voi pitää kyllä omanlaisenaan saavutuksena, sillä asiasta vastaava ministeri on ”oikeistolainen”.

8. Punainen kortti rasismille! Tuemme Punainen kortti rasismille -hankkeen laajentamista jalkapallossa ja muissa joukkuelajeissa sekä liikunta-alan yhdenvertaisuustyön kehittämistä.

Onkohan lukijoitten keskuudessa saman tunteen jakavaa porukkaa, eli jalkapallo suvaitsevaisuuden ja näennäiskotoutuksen jatkuvana välineenä alkaa suoraan sanoen vituttaa. Onneksi hotellin respan suosikkilaji on jääkiekko. MM-kisat alkavat pian ja ihan kovia vahvistuksia on maajoukkueeseen saatu. Lisäksi tulevassa NHL-draftissa huudetaan suomalaisia varsin korkeilla numeroilla.

9. Puhutaan toisillemme! Avaamme valtionavustushaun uskontojen vuoropuhelun edistämiseksi.

Mutta tämä vuoropuheluhan on jo täydessä vauhdissa. Imaamit julistavat vääräuskoisille sekä kuolemaa, sharia-lakia ja yleistä alistumista ja evankelis-luterinen kirkkomme julistaa, että islam on rauhan uskonto. Eikös tilanne lähentele jo suvaitsevaisuuden kannalta täydellistä? Miten tilannetta voi enää suvaitsevaisessa mielessä parantaa? Hotellin respassa oletetaan, että imaamien ei tarvitse muuttaa avautumisiaan, vaan virallinen Suomi keskittyy kuuntelemaan Jaakko Hämeen-Anttilan selostusta siitä, mitä imaamit todella tarkoittavat. Oletettavasti imaamien mielipidettä ei ole kysytty.

10. Yhdessä kohti tulevaa. Käynnistämme ”Merkityksellinen Suomessa” -haasteen, jossa lisätään kanssakäymistä, tutustumista ja vuorovaikutusta kantaväestön ja vähemmistöjen välillä.

Haastehan on heitetty jo aikaa sitten, kantaväestö ja vähemmistöt ovat tutustuneet toisiinsa jo oikein hyvin ja tulokset kantaväestön kohdalla eivät ole olleet ainakaan suvaitsevaisuutta lisääviä. Erityisesti tätä ”kanssakäymistä, tutustumista ja vuorovaikutusta” on tapahtunut invaasio 2015:n myötä ja sen myötä rasistiseksi tulkittu ajattelu on huomattavasti lisääntynyt niittenkin ihmisten keskuudessa, jotka nakkasivat aikaisemmin asialle paskat. Syynä ei ole ollut ennakkoluulo vaan kokemukset. Eikö rasismia voisi tehokkaimmin torjua siten, että kuskaa maasta pois ne invaasion myötä saapuneet noin 30.000 ahnetta ja kiittämätöntä jätkää ruuasta ja kohtelusta valittamasta?

Kaiken kaikkiaan Grahn-Laasosesta ja hänen oikeaoppisuudestaan tulee mieleeni eräs – tosin hieman muunneltu – kohtaus Rukajärven Tie-elokuvasta:

Luutnantti Grahn-Laasosen selitteläättörijoukkue oli etenemässä Edistyksen Tiellä. Luutnantin esimies oli kertonut, että joukkueen hankkima tiedustelutieto oli äärimmäisen tärkeää, sillä rintamassa oli sillä kohdalla sadan kilometrin aukko. Siellä saattoi väijyä tuhansia realisteja.

Joukkue eteni Epäilyksen Virralle. Virran yli kulki kevytrakenteinen silta, ja Grahn-Laasonen lähetti tunnustelijan eteen. Päästyään puoleenväliin siltaa alkoi vastarannalta realistien hirvittävä faktahyökkäys. Tunnustelija ei kestänyt faktoja vaan putosi äitiään huutaen Epäilyksen Virtaan ja katosi sinne.

Luutnantti Grahn-Laasonen ei jäänyt toimettomaksi. Hän komensi joukkueensa selitteläättörisisaret maastoutumaan, kaivoi karttalaukusta kymmenkohtaisen toimenpideohjelman ja huusi armottoman käskyn:

- SUVAITKAA NIIN PERKELEESTI!

Suvaitsevaisen munkkilatinan sarjat lensivät yli joen ja karkoittivat realistit. Eteneminen Edistyksen Tiellä jatkui. Mutta luutnantti Grahn-Laasonen tiesi, että kyseessä oli vain viivytys. Realistien varsinainen puolustuslinja oli vielä edessä. Oikeaoppisena suvaitsevaisena rauhansotilaana luutnantilla oli vakaa usko siihen, että realismi oli ihmiskunnan syöpä, ja sen edustajat tulisi hävittää maan päältä armoa tuntematta…

2. Vääränlaista soraa

Alun perin kirjoituksen otsikon piti olla ”jälleen pakkorakkautta viranomaispäätöksellä” mutta muutin sen kaljupäisiksi uutishavainnoiksi koska kommentoija Rocceri (kiitos Rocceri) laittoi minulle linkin Maaseudun Tulevaisuuden nettijuttuun, joka havainnollistaa suomalaista viranomaistoimintaa harvinaisen osuvasti. Juttu on varsin lyhyt, joten laitan sen tähän kokonaisuudessaan:

Ilkka: Elykeskus moittii talkootöinä tien korjanneita kyläläisiä – “voisi tehdä rikosilmoituksen”

Alavuden Kätkänjoen asukkaat kyllästyivät kuoppaiseen valtion tiehen ja korjasivat sen itse. “Emme salli”, sanoo Etelä-Pohjanmaan elykeskus.

Alavuden Kätkänjoella kyläläiset kyllästyivät soratien huonoon kuntoon ja ajoivat kuoppiin omaa soraansa, kertoi sanomalehti Ilkka huhtikuussa.

Eilen tiestä vastaava elykeskuksen edustaja kommentoi asukkaiden talkoita samassa lehdessä.

"Tienpitotöihin ei ole oikeutta mennä muiden kuin ely-keskuksen kanssa sopimuksen solmineen pääurakoitsijan työntekijöiden", aluevastaava Veijo Rajamäki elykeskuksesta kertoo lehdessä.

Tien korjaajilla pitäisi elykeskuksen mielestä olla asianmukaiset varusteet, tieturvakurssi käytynä ja kalustossa säädösten mukaiset varoitusvilkut.

Rajamäen mukaan kuoppiin oli myös ajettu vääränlaista soraa.

"Periaatteessa tällaisesta asiasta voisi rikosilmoituksen tehdä, mutta tässä Kätkänjoentien-tapauksessa ei nyt ole ryhdytty toimiin."

Mitä tähän oikeastaan sitten enää sanoisi? Ei kai mitään. Mutta hotellin respassa tulee mieleen tietyllä lailla eräs tulevaisuudenkuva. Vuonna 2026 Anton Örviö menee perheensä kanssa vierailemaan Jouko Jötikän perheen luo. Illan aikana Jötikkä saa ankaran sydänkohtauksen. Anton Örviö huomaa, että Jötikän sydän on pysähtynyt, mutta ei jää toimettomaksi, vaan aloittaa välittömän puhallus-painalluselvytyksen samalla kun Jötikän vaimo soittaa paikalle ambulanssin.

Ambulanssi saapuu paikalle ja onnistuneen elvytyksen ansiosta he onnistuvat pelastamaan Jötikän henkiin, vaikka harvinaista se näissä tilanteissa onkin. Anton Örviö on sankari hetken aikaa, kunnes asiasta vastaava viranomainen huomaa, että Örviön ensiapukortti on vanhentunut jo viisitoista vuotta sitten, joten Örviö saa syytteen valtuuttamattomasta elvytyksestä jossa hän on saattanut pelastamansa ihmisen kuolemanvaaraan vanhentuneilla, joskin tosin toimivilla elvytystaidoilla. Syyttäjä vaatii Örviölle tuntuvaa sakkorangaistusta. Toisaalta jos Örviö ei olisi elvyttänyt, hän olisi saanut syytteen heitteillejätöstä. Lailliselta kannalta viisainta olisi ollut, että sydänkohtauksen ja sydänpysähdyksen havaittuaan Örviö olisi ottanut pistoolin ja ampunut kuulan kalloonsa.

Jumala siunakkoon virkakoneistoa, sen suurta viisautta ja ennen kaikkea hämmästyttävää kykyä puuttua olennaisiin asioihin.

Ettei vaan jätkällä olisi käsissään valtuuttamatonta soraa?