PIENI ÄMPÄRILLINEN HUUSKOA

Verkkolehti Uuden Suomen surullisenkuuluisa päätoimittaja Markku Huusko muistutti taas kertaalleen olemassaolostaan latomalla kehiin koottuja kliseitä ja sen lisäksi puhumalla muhevaa ja ravinnerikasta monikulttuurisuuspaskaa. Lähinnä mies on kunnostautunut banaanin jakamisessa niille, jotka pyrkivät Uuden Suomen sivuilla puhumaan asiaakin, mutta täytyyhän hänenkin välillä muistuttaa, että onhan hän sentään mies tai ainakin ääni.

Tuoreimman ämpärillisen Huusko päästeli kun oli suivaantunut Jussi Halla-ahon itsenäisyyspäivään liittyvästä päivityksestä. Jussihan totesi näin:

Nyt kauhistuttaa jo etukäteen itsenäisyyden 100-vuotisjuhla. Ensi vuonna kansallinen itseruoskinta kiihtyy ennennäkemättömille kierroksille. Siitä tulee masentavaa katsottavaa.

…

Itsenäisyys ei merkitse suvaitsevaisuutta vaan sitä, että kansakunta voi itse päättää itseään koskevista asioista. Isänmaallisuus ei merkitse multikultia vaan kansakunnan edun huomioimista ja puolustamista.

Mihin Huusko sitten puolestaan totesi:

Politikointia ilman perspektiiviä. On toki ollut huonompiakin historian jaksoja, mutta suvaitsevaisuus ja monikulttuurisuus ovat olleet elimellinen osa itsenäistä, demokraattista Suomea jo pitkään. 

Eri kulttuurin ja ajattelutapojen edustajat osallistuivat rinta rinnan esimerkiksi Suomen puolustamiseen, kun koko Suomen olemassaolo oli uhattuna 1939 – 1944. Henkensä itsenäisen Suomen puolesta uhrasivat niin kristityt, juutalaiset kuin muslimitkin.

Hyvässä propagandassa on tietysti aina siteeksi totuutta. Niin tässäkin. Niin talvi-, jatko- kuin Lapin sodassa taisteluihin osallistui suomalaisten joukkojen riveissä tataareja ja juutalaisia. Ja täältä hotellin respasta nostetaan heille lätsää ja osoitetaan kunnioitusta minkä he totta kai ansaitsevat. Sen ulkopuolella Huuskon kommenttia voi sanoa ihan yhtä lailla politikoinniksi ilman perspektiiviä eli kansankielellä sanottuna puhtaaksi paskapuheeksi.

Sen ajan Suomessa ei edes tunnettu termiä monikulttuurisuus.

Sen ajan Suomessa etniset vähemmistöt ansaitsivat paikkansa suomalaisessa yhteiskunnassa omalla työllään, sillä heillä ei ollut muuta mahdollisuutta. Etnistä elatuskoneistoa ei ollut.

Sen ajan Suomessa ei ollut ulkomailta tulleille etnisesti edistyksellisille ihmisille taattavaa elatusautomaattia eikä myöskään puolestaloukkaantumiskoneistoa jota Huuskokin edustaa. Näitten etnisten vähemmistöjen Suomeen hankkimista ei pidetty silloin itseisarvona. Silloin pidettiin itseisarvona maahan väkisin tunkeutujien ampumista.

Sen ajan Suomessa eivät elatusautomaatin piiriin päässeet ulkomaalaiset voineet lähteä lomailemaan suomalaisten kustannuksella kotimaahansa, josta he olivat tulleet Suomeen sillä väitteellä että kotimaassa oli elämä turvatonta ja henki höllässä.

Sen ajan Suomessa ei ollut myöskään maahanmuuttajien aikaansaamaa väkivalta- ja seksuaalirikosten aaltoa jota virallinen Suomi yritti vähätellä. Niin no, tietysti silloin oli maahantunkeutujien aikaansaama väkivallan aalto mutta siihen suomalaiset sotilaat suhtautuivat asian vaatimalla vakavuudella ja siihen sopivilla toimenpiteillä. Mutta ne maahantunkeutujat pyrkivät tulemaan maahan lupaa kysymättä ja saamatta, toisin kuin nykyiset.

Sen ajan suomalaiset taistelivat nimenomaan itsenäisyytensä puolesta. Eivät monikultturismin. Silloin taisteltiin täsmälleen sen puolesta, mitä Jussi nytkin sanoi. Eli ”itsenäisyys ei merkitse suvaitsevaisuutta vaan sitä, että kansakunta voi itse päättää itseään koskevista asioista. Isänmaallisuus ei merkitse multikultia vaan kansakunnan edun huomioimista ja puolustamista.” Suomalaiset taistelivat silloin sitä vastaan, ettei Suomea nielaista osaksi suurempaa kokonaisuutta. Silloin se suurempi kokonaisuus oli nimeltään Neuvostoliitto, eikä se onnistunut täysin tavoitteissaan. Sitä seurannut Euroopan Unioni puolestaan onnistui. Ilman että sitä vastaan ammuttiin laukaustakaan. Markku Huuskon kaltaiset ihmiset ovat tehneet vallitsevasta tilasta itseisarvon.

Ja ennen kaikkea: sen ajan Suomessa ei ollut mediaa, joka nosti monikultturismin uskonnon asemaan ja etnisesti edistykselliset ihmiset jalustalle ilmaan minkäänlaista omaa ansiota. Sen ajan Suomessa ei ollut myöskään pahemmin markkuhuuskoja. Heille ei ollut silloin tarvetta, enkä tosin tajua että mitä tarvetta heille on nykyisinkään.

Ja kun näin äkkiseltään muistelen, niin onkohan yksikään Suomen mainion tataarivähemmistön edustaja kauheasti meuhkannut monikultturismin puolesta?

Vaan Huusko ja huuskot tekevät sen minkä huuskot osaavat. Eiväthän he enempään pysty. Kyseinen Markku Huusko on suurin piirtein saman ikäinen kuin minä. Tulevat sukupolvet tulevat kaatamaan sukupolveni niskaan huomattavasti suuremman ämpärillisen kuin mitä minä kaadoin Markku Huuskon niskaan. Ja se ämpärillinen tulee aiheesta. Toivottavasti he sentään muistavat, että me kaikki emme olleet markkuhuuskoja vaan muutama pani sentään hanttiinkin. 

Markku Huuskon mainostama monikultturismi ei saa aikaan suomalaisille kuin inhimillistä kärsimystä ja sukupolvien yli kestävää taloudellista persnettoa. Persnettoa, jonka nykyinen sukupolvi otti seuraavien maksettavaksi. Sillä, mitä juutalaiset ja tataarit tekivät sodan aikana Suomen puolesta ei voi perustella sitä rikosta joka kohdistuu nykypäivän suomalaisiin. Rikosta, johon Markku Huusko on osallinen. Toteaisin Huuskolle, että häpeä, perkele jos osaat. Mutta eihän hän osaa. Ehkä hän vain pelkää, että maassamme järki joskus voittaa. Sillä silloinhan hän joutuu miettimään, että kuka minut elättää? Mitä hyötyä minusta on? Kenellekään? Kuka minua tarvitsee? Ja vastaushan on että ei kukaan.