Lukijahan on hyvin perillä siitä että
hiljattain takkutukat menivät ja polttivat neljä Valion tuotteita kuljettavaa
jakeluautoa. Kyse oli virallisesti protestista maitotuotantoa vastaan. Noin
varsinaisena syynä on tietysti leikkipartisaanien turvallisissa ja
riskittömissä olosuhteissa suorittama elämysmatkailu, jota tehdessään
leikkipartisaani voi hetken ajan tuntea olevansa Che Guevara. Ajattelin kirjoittaa
asiasta muutaman rivin, mutta sitten tuli mieleeni että ehkä tässä olisi
uusinnan paikka toukokuussa 2014 kirjoittamalleni jutulle. Joku saattaa
kuvitella, että minä esittäisin tässä jutussa kirjoitetut erikoiset ja ehkä
jopa brutaalit menettelytavat jonkunlaisena manuaalina eikä hän välttämättä ole
täysin väärässä. Tosin jos joudun polpon kuulusteluun niin kiistän
kategorisesti kaiken ja vetoan amatöörikirjoittajan tekotaiteelliseen
vapauteen. Siirtykäämme siis Pinnanmaan maakunnan Härnävän kuntaan joskus
tulevaisuudessa:
ANTIFASISTINEN
TAISTELURYHMÄ
Tapahtuma-aika ja –paikka: Vuonna 2023,
kesäkuussa, myöhään yöllä, Pinnanmaan maakunnassa, Härnävän kunnassa
Pakettiauto läheni paikkaa, jossa
aktivistien oli määrä tehdä iskunsa. Autossa oli neljä nuorta miestä.
- Anders, 17 vuotta, lukiolainen. Asuu
vanhempiensa luona.
- Juge, 20 vuotta, ylioppilas,
suunnittelee hakevansa joskus valtiotieteelliseen tiedekuntaan. Asuu
vanhempiensa luona.
- Pärre, 18 vuotta, lukiolainen. Asuu
vanhempiensa luona.
- Zebu, 19 vuotta, yhteiskunnallisen
sortorakenteen vuoksi työtön. Selviää hengissä ainoastaan lakimiesisänsä ja
ekonomiäitinsä almuilla. Asuu vanhempiensa hankkimassa yksiössä.
Nämä neljä nuorta tuimailmeistä miestä
olivat valmiita iskuun. He kuuluivat Antifasistiseen
Aktivistitoimintaryhmittymään AFATR:ään ja he olivat ajaneet Pinnanmaan
Härnävään aina Helsingistä saakka. He noudattivat AFATR:n keksimää nerokasta
toimintastrategiaa, eli eri paikkakunnille hankittiin iskujen tekijät aivan
muilta paikkakunnilta, että fasistisen poliisin olisi mahdollisimman vaikeaa
saada iskujen tekijöitä kiinni. AFATR:in mielestä oli jo lopultakin aika
seurata ruotsalaisten partisaaniaktivistien tiellä, ja aloittaa suora toiminta.
Tämä ryhmä oli AFATRin yksi
kokeneimmista, he olivat osallistuneet aikaisemmin jo kolmeen samanlaiseen
iskuun. Heidän kohteenaan olisi tällä kertaa härnäväläinen perussuomalainen
kunnallispoliitikko, kansallismieliseksi julkisesti tunnustautunut ja
paikallista fasistista toimintaa johtava Antti Ärvähtälä. Hän saisi nyt kokea
luokkatietoisen työläisvihan. Iskuryhmä suhtautui tehtäväänsä äärimmäisen
vakavasti, sillä siihen osallistuvat Anders, Pärre ja Zebu eivät olleet juoneet
matkan aikana kuin kuusi pulloa olutta per aktivisti. Juge oli aivan
selvinpäin, sillä hän oli ainoa porukasta, joka oli ajanut ajokortin. Suuremmat
kaljamäärät ja muutamat hyvät tötsät vedettäisiin vasta onnistuneen iskun jälkeen.
Ammattilaisiahan tässä oltiin.
Anders ei ollut aivan varma siitä, miksi
hän oli tässä toiminnassa mukana. Mistään luokkatietoisuudesta tai köyhyydestä
ei ollut kyse, sillä Anders oli ylempään keskiluokkaan kuuluvien vanhempien
ainoa lapsi, eikä hänellä ollut puutteesta ja persaukisuudesta minkäänlaista
käsitystä. Luonnollisesti hän vihasi natseja, sillä natseja kuului muodikkaasti
vihata. Hän ei sinänsä oikein hahmottanut, mikä tekee natsista natsin, ja miksi
niin moni ihminen heidän liikkeessään natsiksi määriteltiin.
Ei hän toisaalta sillä jaksanut päätään
vaivata. Hienointa, ja varmaankin tärkeintä oli toiminta itse. Anders tunsi
elävänsä jännityselokuvassa. Ja hienointa oli, että tässä jännityselokuvassa ei
oikeastaan ollut loukkaantumisen vaaraa. Poliisikaan ei oikein jaksanut jahdata
heitä. Tai olisi se kai jaksanutkin, mutta ei saanut lupaa tarpeeksi
tehokkaaseen toimintaan. AFATRilla kun löytyi huomattavaa tukea puoluekentältä.
Anders ei tajunnut, että oikeastaan hän ei ollut mikään kapinallinen, vaan
puoluepolitiikan työkalu. Toisaalta se, mitä ei tajunnut ei myöskään mieltä
vaivannut. Aikaisemmat, pääkaupunkiseudulla tehdyt keikat olivat olleet
helppoja. Nyt oltiin menossa maaseudulle, mutta varmaankin ne peltopellet
olisivat vieläkin avuttomampia.
Iskuosasto saapui kohteena olevaan
osoitteeseen. Juge pysäytti auton sata metriä ennen rivitaloa, jossa Ärvähtälä
asui, ja jäi ratin taakse mahdollistamaan nopean vetäytymisen. Anders, Pärre ja
Zebu hiipivät hiljaa suorittamaan hyvin harjoitettua iskuaan. He etenivät
rivitalon postilaatikoille, josta nopeasti tarkoilla taistelijasilmillään
erottivat Ärvähtälän postilaatikon. Tiukan koulutuksensa mukaan he toimivat
ryhmänä kuin kone. Pärre aukaisi postilaatikon, Anders pudotti siihen
muovipussista matkan varrella vääntämänsä paskat ja Zebu kaatoi postilaatikkoon
pari vissypullollista kusta, mitä he olivat matkan varrella tiristäneet.
Partisaani-isku oli vasta alussa.
Iskuosastomiehet hiipivät hiljaa Ärvähtälän rivitaloasunnon luo. Vihollisia ei
näkynyt ja kaikissa asunnoissa oli valot poissa. He alkoivat spreijata seiniin
hakaristejä, sekä NATSI- ja RASISTI-sanoja. Sitten oli vuorossa
loppuhuipentuma. Pärre alkoi hakata mukanaan tuomalla kirveellä Ärvähtälän
ovea. Asunnossa syttyivät valot, ja he kuulivat miehen huutavan että mitä
helvettiä. Nyt oli aika vetäytyä, mutta vielä mennessään aktivistit heittivät
mukanaan tuomansa isot kivet rivitaloasunnon ikkunoista läpi.
Ikkunat helähtivät kappaleiksi, Juge
kaasutti auton paikalle ja aktivistit hyppäsivät kyytiin. Taustalla kuului
lapsen itkua, mutta aktivistit tuumivat, että natseille ei anneta armoa, eikä
heidän pennuilleenkaan. Juge käänsi auton kohti Helsinkiä. Fasisminvastaiset
partisaanit saattaisivat jälleen raportoida esihenkilöilleen onnistuneesta
iskusta. He ajattelivat, että ennen iskujen aloittamista he olivat vielä
poikia. Mutta nyt he olivat miehiä. Aktivistimiehiä. Partisaaneja. Saattoipa
olla, että Helsingissä alkaisi sankareille ruveta lohkeamaan mukavasti myös
aktivistipimpslooraa.
Antti Ärvähtälä tuli ulos pihalle
haulikko kädessään ja katseli hävitystä hiljaisena. Tässä olisi työtä
korjatessa ja siivotessa. Mutta ensin pitäisi tehdä jotain muuta. Hän käveli
takaisin sisään, kaivoi kännykkänsä, ja lähetti ryhmätekstiviestin useaan
kymmeneen numeroon.
”Se on alkanut täälläkin”.
*
Kuukausi myöhemmin, heinäkuussa 2023,
samaisessa Härnävän kunnassa, Pinnanmaan maakunnassa.
Samaiset neljä nuorta miestä ajoivat
jälleen kohti Pinnanmaan Härnävää. Heillä oli nyt uusi tehtävä. Anders katseli
aika ajoin repsikan paikan meikkipeilistä mielissään uutta rastakampaustaan,
jonka hänen vanhempansa olivat hänelle maksaneet. Harmi, että se ei ulottunut
paljoa leukaa alemmaksi. Mutta hänellä oli mielikuva, kaunis mielikuva, jossa
hän valkoisena rastasoturina rynnäkkökivääri kädessään hyökkäisi mustan
rastasoturiveljensä kanssa kohti fasistien miehittämää rakennusta ja tuhoaisi
viholliset. Hän tunsi rynnäkkökiväärin. Hän oli nähnyt sellaisen internetissä.
Niin Anders kuin kaverinsakin olivat jonkunlaisen vallankumouksellisen
soturiromantiikan lumoissa. Kunhan sen saattoi tehdä itselleen turvallisesti.
Heidän kohteensa oli tuo sama mies.
Antti Ärvähtälä. Ja nyt mentäisiin astetta pitemmälle. Mies hakattaisiin. Ja
nuo fasistit olivat tehneet asian vielä niin naurettavan helpoksi. Kaksi
viikkoa myöhemmin heidän ensimmäisen iskunsa jälkeen oli AFATRin
tiedusteluosasto huomannut Härnävän Uutisten nettisivuilla seuraavan uutisen:
”Härnävän Erämiesten ylimääräinen
kesäkokous pidetään metsästysmajalla 23.7. 2023 klo 19.00. Puheenjohtaja Antti
Ärvähtälä.”
AFATRin tiedusteluosasto oli ottanut
selvää siitä, missä kyseinen metsästysmaja sijaitsee. Luonnollisesti he
tiesivät myös Ärvähtälän osoitteen. Oltiinhan siellä käyty jo vierailemassa. Ei
ollut vaikeaa laskea ajallista ikkunaa, milloin Ärvähtälä läksisi kotoaan
kokoukseen ja tehtäväänsä vihkiytyneet aktivistit voisivat suorittaa
operaation.
Laskelmat osoittautuivat oikeaksi. Sadan
metrin päässä Ärvähtälän talosta pakettiautossa kyttäävät aktivistit näkivät,
että Ärvähtälä tuli ulos rivitaloasunnostaan ja käveli kohti autoaan. Tilanne
oli otollinen. Ärvähtälän lisäksi näkyvissä ei ollut ketään muuta ihmistä.
Ainoastaan pari Ärvähtälän auton lähellä olevaa parkkeerattua tummaikkunaista
pakettiautoa. Aktivistit laittoivat kommandopipot päähänsä. Juge löi tallan
pohjaan ja he ajoivat Ärvähtälän auton viereen. Kaikki ryntäsivät autosta ulos,
heillä oli rautaputket käsissään ja heistä isokokoisin Juge meni ensimmäisenä
Ärvähtälän luo, näytti rautaputkeaan ja huusi:
- Arvaatkos natsipaska mitä seuraavaksi
tapahtuu?!
Andersin ihmetykseksi Ärvähtälä ei
ruvennut ruikuttamaan armoa, vaan totesi tyynesti, että joo, kyllä mulla melko
hyvä kuva siitä on. Tämän jälkeen hän pamautti vielä uhoavaa ja rautaputkeaan
heiluttavaa Jugea nyrkillä päin naamaa. Juge putosi saman tien katuun. Samalla
Anders kuuli aukeavien liukuovien ääniä. Ne pakettiautot. Anders kuuli askelia
ja katsoi taaksepäin. Heidän ympärillään oli kahdeksan miestä. Heitä vanhempia.
Kolmekymppisiä, nelikymppisiä, viisikymppisiä. Kooltaan keskikokoisesta
jääkaappipakastimeen. Heillä kaikilla oli käsissään pesäpallomailat. Joita he
taputtivat hymyillen kämmeniinsä. Ärvähtälä sanoi:
- Saattaa pojat olla viisaampaa, että
pudotatte ne astalot tuohon maahan. Muuten me joudutaan ottamaan ne teiltä
pois. Ja se ottaa pojat sitten kipeetä se.
Andersin sisällä asuva valkoinen
rastataistelija läksi yllättäin lomille osoitteeseen poste restante ja hän
pudotti rautaputkensa maahan. Samoin tekivät Pärre ja Zebu. Miehet tulivat,
repivät pois heidän kommandopiponsa, löivät heidän päähänsä huput ja sitoivat
heidän kätensä nippusiteillä. Sitten heidät heitettiin pakettiautoihin ja
käskettiin pitämään turvat kiinni. Partisaaniunelmastaan tylysti herätetyn
Andersin oli hyvin helppoa noudattaa määräystä.
Anders ei nähnyt, mihin heitä vietiin,
mutta ajo kesti ehkä parikymmentä minuuttia. Loppuvaiheessa auto tutisutti sen
verran, että jopa helsinkiläinen Anderskin ymmärsi heidän olevan metsätiellä.
Andersin sisällä myllertävä pelko lisäsi tutinaa entisestään. Lopulta auto
pysähtyi, Anders raahattiin autosta ulos ja kävelytettiin kahden miehen
välissä. Kävelyttäminen oli ehkä väärä sana, sillä Andersilla eivät jalat juuri
maata tavanneet. Lopulta loputtoman tuntuinen matka päättyi. Anders kuuli
vetisiä pärskähdyksiä ja kauhunhuutoja. Sitten oli hänenkin vuoro. Hän tunsi
putoavansa johonkin märkään ja kylmään. Henki salpaantui. Hän tunsi, kuinka
hänen olkapäittensä alle työnnettiin jonkunlaiset parrut, ettei hän hukkuisi.
Missä helvetissä hän oikein oli?
Sitten huppu vedettiin pois. Hän huomasi
olevansa hartioitaan myöten suossa. Juge, Pärre ja Zebu olivat muutaman metrin
välein samanlaisessa suomontussa. Miehiä heidän ympärillään oli jo
toistakymmentä. He katsoivat ahdingossa olevia partisaaneja väsähtäneen
halveksuvilla ilmeillä.
Valkoinen rastasoturi oli Andersista
lähtenyt jo loman sijasta varhaiseläkkeelle, hän tunsi laskevansa allensa ja
kysyi itkunsekaisella äänellä:
- Aiotteko te tappaa meidät?
Antti Ärvähtälä tuli Andersin suomontun
viereen ja ihmetteli:
- Tappaa? Eihän me nyt toki semmoista.
Tehän olette pojat aktivisteja. Ja ymmärtääksemme te olette myös kovia
luontoaktivisteja. Joten me joviaaleina miehinä annamme teidän tutustua
Härnävän koskemattomaan luontoon. Ihan perstuntumalla. Tää on kuulkaa pojat
ihan luonnontilainen ojittamaton suo. Nyt tutustutaan siihen jonkun aikaa.
Pärre huusi itkunsekaisella äänellä:
- Mutta me kerromme teistä poliisille!
Tää on kidutusta!
Silloin taempaa Pärren luo tuli eräs
viiksekäs viisikymppinen mies ja totesi:
- Kidutusta? Jaa-a. Myöntää täytyy,
myöntää täytyy. Vaan nytkös teille fasistipoliisin apu alkaa kelpaamaankin?
Mutta minähän olenkin oikea mies siinä pulassa. Minä olen katsokaas Härnävän
nimismies Pentti Rytönen. Ja sillä aikaa kun te makaatte kaulaa myöten suossa,
niin Härnävän poliisiasemalla kirjataan ylös juopumuspidätys ja putkakeikka
neljästä helsinkiläisestä huligaanista. Niin että alkakaahan pojat nauttia
aidosta koskemattomasta luonnosta, mistä te niin kovasti tykkäätte puhua. Onhan
teidän lopultakin aika tutustua siihen myös livenä.
Tämän jälkeen miehet löivät
aktivisteille kapulan suuhun, virittelivät nuotion, pistivät kahvit kiehumaan,
paistelivat makkaraa, söivät eväsleipiä ja rupattelivat keskenään mukavia kiinnittämättä
mitään huomiota neljään aktivistiin, jotka yrittivät kapulansa läpi huutaa
apua, jota ei koskaan tulisi.
Kuinka kauan?
Andersilla ei ollut enää mitään
käsitystä kuluneesta ajasta.
Mutta siinä ajassa Anders oppi
tietämään, mitä on kylmä. Siinä ajassa Anders oppi tietämään, mitä on kauhu.
Hän teki myös ensi kertaa kunnolla tuttavuutta eläimeen nimeltä mäkärä. Tälle
suolle oli keskittynyt maailman joka ainoa mäkärä. Ehkä pahinta oli se, että
nuo miehet eivät uhkailleet häntä mitenkään. Eivätkä edes kiinnittäneet heihin
mitään huomiota. Kunhan paistelivat makkaraa ja antoivat hänen, Jugen, Pärren
ja Zebun maata kaulaa myöten suossa.
Lopulta piina päättyi.
Heidät nostettiin suosta ylös ja heidän
päähänsä lyötiin jälleen huppu. Sen jälkeen heidät heitettiin taas autoon ja
käskettiin taas pitämään turpansa kiinni. Valkoisen Buffalo Soldierinsa
menettäneille aktivisteille tässä ei ollut mitään ongelmaa. Ajo kesti tällä
kertaa paljon pitempään ja Andersin mielessä kävi kauhukuva siitä, että heidät kuitenkin
tapetaan.
Mutta kaikki päättyy aikanaan, niin kuin
tämäkin ajo. Heidät revittiin pois pakettiautosta, nippusiteet nipsaistiin irti
ja huput vedettiin pois päästä. He huomasivat olevansa Pinnanmaan maakunnan
rajalla, parkkipaikalla, jossa oli maakunnan infopiste. Parkkipaikalla oli myös
heidän oma pakettiautonsa, ehjänä ja koskemattomana. Nimismies Rytönen totesi
aktivisteille:
- No niin, pojat. Saattaa olla
viisainta, että te palaatte sinne Helsinkiin, ettekä enää koskaan tule
takaisin. Seuraavan kerran, kun te yritätte leikkiä täällä partisaania te
palaatte takaisin siihen samaan suohon. Sillä erotuksella, että silloin te
olette siellä suossa pää alaspäin.
Miehet siirtyivät omiin autoihinsa ja
ajoivat pois. Juge siirtyi kuskin paikalle, käynnisti moottorin ja muutkin
siirtyivät autoon sisälle. Ensimmäinen varttitunti meni täydessä hiljaisuudessa
kun puhallin alkoi lämmittää ja sulattaa horkassa täriseviä aktivisteja. Kun
veri alkoi kiertää tarpeeksi, he alkoivat puhua. He päättivät hetken mietittyään
sanoa AFATRille, että operaatio oli ollut osittainen menestys. Kohteena ollut
fasisti oli nähnyt heidät liian aikaisin ja juossut paskat housussa karkuun.
Ja he päättivät sanoa AFATRille myös,
että he olivat jatkossakin valmiita toimimaan järjestön puolesta.
Tosin vain internetissä.
Olivathan he jo vanhoja ja väsyneitä
taisteluveteraaneja. Nyt oli nuorempien aika yrittää.
22 kommenttia:
Hjuu :D
Tämä se jaksoi naurattaa taas näin aamutuimaan kaffetta lipittäessä. Sinne Helsingin satamaan kun pitää vientituotteita lähteä viemään tänäänkin.
Näistä tulee mieleen, ehkä eniten itseäni huvittava tyyppi, tämä pikkasen yksinkertaisen oloinen ukkeli joka sai simmun kipiäksi tässä taannoin.
Hitto jotain nelikymppinen äijä öyhöttämässä teinien kanssa. :D
Hauskaa mutta samalla kovin surullista.
Kiehtova tarina kauniista Suomen luonnosta ja jätteiden kierrättämisestä niin että ne eivät saastuta maaperää.
Uskoisin kuvatun kaltaiseen erämaamatkailuun nykypäivänä löytyvän vapaaehtoisia joukottain. Minäkin voisin tulla, mutta makkaran kanssa mieluummin Tsuhnan kostoa palan painikkeeksi.
Tervehdys KKi:lle ja Veijo Hoikalle & kiitos kommenteistanne.
KKi: Hyvä että tavara vielä liikkuu suomalaistenkin kuskien toimesta eikä pelkkien litulatujen. Ja meinaat varmaan sitä J. Lainetta joka myös pirinkäytöstään tunnetaan. Säälittävä tapaus.
Veijo: Joo, maaseutumatkailua voi harrastaa monella tavalla. Mutta nuo wanna be-partisaanipellethän ovat tavallaan valtion suojeluksessa. Vasemmistopuolueet eivät oikein voi tuomita kun nehän on niinqu samalla puolella niinqu ja vastustavat ihan älden ihanasti niitä niinqu natseja. Tai ainakin natsioletettuja jollaiseksi pääsee hyvin helpolla. Ja hallituspuolueet taas ovat keskittyneet siihen etteivät tavalliset kansalaiset vaan vihapuhu monikultturismia ja federalismia vastaan.
Jopa oli nätti pikku kertomus:-))) Kiitos, Ykä!
Tällaiseksi se menee niiden homeen- ja paskanvihreiden ohhoh-desanttien örveltäessä, niin myös "kulttuurin" puolella, mistä, Ykä, kirjoitin Sinulle erikseen.
Ei siellä kirjastossakaan mun tarvinnut kuin kerran pari toivottaa pikkumulkuille
"painumista saatanan helvetin kuuseen täältä"!
Mutta tarvis vissiin liittyä paikallisiin erämiehiin noin niinkuin oman kuntonsa ylläpitämisen vuoksi...!
"
Hyvä että tavara vielä liikkuu suomalaistenkin kuskien toimesta eikä pelkkien litulatujen. Ja meinaat varmaan sitä J. Lainetta joka myös pirinkäytöstään tunnetaan. Säälittävä tapaus.
"
Liikkuu toki. Nää mun hommat on sillai ei erikoiskujetuksia mutta erikoisia kuljetuksia. Ollaan hieman kokeellisilla laitteilla liikkeellä, katsos-
Tervehdys Terho Hämeenkorvelle ja KKi:lle & kiitos kommenteistanne.
Terho: Kiitokset sinullekin. Tuohon yksityisviestiisi jo vastasinkin ja totean tässäkin, että käytöstapojen rapautuminen on yleinen ja valitettava ilmiö. Erätoimintaahan voi toki harrastaa ilman asettakin. Luonto hakkaa kaikenlaisen tosi-tv:n mennen tullen.
KKi: Lyckaa ja paljon hyviä ja ennen kaikkea maksettuja ajokilometrejä. Sehän on meinaan niin, että sekä rekkakuskin että sosiaalipiipertäjän pääelinkeino on toi syöminen.
OT:nä (jälleen) Ykä mainio ruodinta Ylen ohjelmasta "Kun unelmat kuolevat", T. Wiik ja J. Lokka ottavat kantaa tuon dokkarin antiin. Tässä sitten näkee mihin kaikkeen "ihanaan" Yle käyttääkään niitä verovaroja.
Tuo nuori suomalainen blondiini-neiti toimiikin sitten erittäin varoittavana esimerkkinä, mitä ei kannattaisi tehdä. Tulla raskaaksi jollekin turvapaikanhakijalle, jonka työllistymisen kanssa on vähän niin ja näin, sitten vielä päälle näppärä ryöstömurha ja reissu vankilaan. Ihan hyvä tulevaisuus odotettavissa!
Jotkut eivät vissiin usko puhetta, vaan ne realiteetit pitää kokea ns. kantapään kautta raskaimmalla tavalla ja maksaa oppirahat sitä kautta.
Voi hyvä Luoja, jos mun tytär olisi noin sinisilmäinen & johdateltavissa oleva henkilö, olisin tuolloin epäonnistunut raskaasti vanhempana. Saas nähdä kuinka kauan toi ohjelma pysyy Areenan valikoimassa. Ehkä tämän rakkaussaagan kohtalo oli meidän voiman pimeän puolella kulkeneille selvää jo alusta asti....?
- Soomepois Eestist -
Tässä muutenkin niin hauskassa tarinassa erityisen ilahduttavaa oli, että vuoteen 2023 mennessä Suomen sisäisen turvallisuuden organisoinnissa on palattu vanhaan ja hyväksi koettuun: paikallispoliisiin on perustettu uudelleen nimismiespiirit.
Ellei sitten Pentti Hytösen nimismies-nimike ollut toverillinen ilmaisu tyyliin "Härnävän ruma vallesmanni" ja todellinen virka-arvo ylikonstaapeli?
Tervehdys Soomepoisille Eestist ja Qroquius Kadille & kiitos kommenteistanne.
Soomepois: Niin no joo… minähän olen näitten ns. puolikkaitten kanssa ollut tekemisissä koko pitkän työurani ajan. Heitä on laitoksissa huomattavasti enemmän kuin mitä heitä on väkilukuun nähden suhteessa. Joku siinä touhussa ei vaan toimi. Kirjoitin siitä aikanaan blogissanikin:
http://yrjoperskeles.blogspot.fi/2008/10/puolikkaista.html
Qroquius Kad: Kas kun tämä Pinnanmaa on sellainen meikäläisen utopia jossa asiat menevät vanhaan ja hyväksi havaittuun malliin.
Tuo edellinen blogi olisi saanut varmaan jopa J.R.R.Tolkienin hyväksynnän. Olisit varmaan päässyt hänelle haamukirjoittajaksi, sen verran tyyli oli samankaltaista. Nuo keksityt mainiot nimet kertovat jo tarinan tekijän luomisvoimasta :) Pidän itseäni jonkinlaisena Tolkien fanina, joten tuo oli mukavaa luettavaa.
En ole pitänyt keskiverto ruotsalaista ämmää kovin fiksuna oliona, mutta kyllä tämä MeToo hysteria kertoo omaa kieltään naapurimaan naisten älyllisestä tasosta tai sen puutteesta. Kun kerron eläväni zombien keskellä, niin se ei ole huumoria pilke silmäkulmassa, eikä sarkasmia vaan faktaa. Olisi varmaan helpompaa tilastoida ketkä eivät ole kokeneet seksuaalista ahdistelua. Feministisessä valtiossa, jossa raiskataan naisia enemmän kuin missään muualla väkilukuun nähden, on syypää siis valkoinen heteromies, eikä se varsinainen raiskari, haittamamu. Mutta tämähän noudattelee pieniä nyansseja myöten kulttuurimarksisimin oppeja. Ei siis ole ihme että ns.tuontivaimot ovat maassa niin suosittuja. Se ei varmaankaan johdu siitä ettei Gunvorilta ja Birgitalta saa tilattua seksiä, mutte niitä ei pitukaan jaksa kuunnella 24/7.
Olen odottanut mielenkiinnolla josko niitä bussinpolttajia olisi jo saatu kiinni, mutta hiljaista tuntuu olevan. Sikäli ihmeellistä, sillä luulisi poliisin olevan varsin hyvin selvillä mistä hakea. Samaa porukkaa taatusti joka pisti maitoautot tuleen. Vaikuttaa siltä että määrätyn lössin tekemisiä ei halutakkaan kovin aktiivisesti tonkia. Prioriteetit ovat kohdistettu enemmänkin meidän pimeän puolen vihapuheiden kyttäämiseen.
Oikeastaan tuossa metootouhussa on kysymys kulttuurin kehityksestä terveempään suuntaan. Jos jätämme kaikenlaiset oletetut ja kukkahattuemakot omaan karsinaansa ja ajattelemme tavallisia naisia, muijia, tyttäriä ja siskoja ja sitä oikeaa tasa-arvoa, niin metoo on ihan ok. Historiallisesti nähden on nainen aina ollut alisteisessa asemassa, koska fyysisesti heikompi. Mielestäni naisella (ja myös miehellä) pitäisi olla täysi oikeus kulkea alasti, ilman että joku on perseessä kiinni ja kähmimässä muitakin mukavia paikkoja. Suhteet ovat niitä vaikeimpia asioita maailmassa. Meikältäkin lähti "kyllikki kylille" aikoinaan, mutta sellaista se on maailman meno, lol. Nostan hattua naisille siitä että MeToo-kampanja tervehdyttää yhteiskuntaa, kehittää kulttuuria ja tasa-arvoa.
OT:nä muutama linkki Uuden Suomen puheenvuoropalstalle:
Mielipidevainot ovat totta, Markku Huusko, tää oli hyvä heitto kommenteissa:
"Jos sanavapautta rajoittaa "vain vähäsen", se on samanlainen asia kuin silloin kun tytär on "vain vähäsen" raskaana.
Sanavapaus joko on tai se ei ole. Joitakuita vapaasti sanottu sana voi loukata, voi voi."
Parin vuoden takaa J. Sakari Hankamäen juttu Sanan vankeus ja vähän tuoreempaa settiä eräältä suuresti arvostamaltani vasemmistopoliitikolta.
"Hitlerin Aatu muuten käytti vuonna 1933 juuri tuota Kyllösen ehdottamaa menetelmää saadakseen parlamentissa tarvitsemana enemmistön sen valtalain taakse, joka teki hänestä diktaattorin muodollisesti laillisin menetelmin."
Kommentoijan kanssa samaa mieltä. Huumoripläjäyksenä löysin tällaisen räp-biisin, kyl tuossa olisi ainesta Idolsiin! Vähän vakavammin puhuen *Picard-naamapalmu*. Saas nähdä kauanko toi hittibiisi saa olla Tubessa? Piti oikein kopsata toi kylddyyrilöytö Tube-downloaderilla omalle koneelle....
- Soomepois Eestist -
Tervehdys Beckerille, Lemminkäiselle ja Soomepoisille Eestist & kiitos kommenteistanne.
Becker: Kiitokset. Itse asiassa se juttuhan oli tavallinen sotakertomus sijoitettuna epätavalliseen ympäristöön. Tää MeToo-touhu on ylittänyt noin yleensäkin hysterian rajat ja Ruotsissahan hysteria hallitaan. Poliisin prioriteettina on todellakin kytätä sitä, etteivät kansalaiset vaan puhu nationalistisia rumia. Ja tuon linjan vaikutus alkaa tuntua. Minä olen pitkään kunnioittanut tavallista kenttäpoliisia mutta nykyisin alkaa jo poliisiauton näkeminen ottaa päähän.
Lemminkäinen: Koska tuo MeToo on ihan puhdasta joukkohysteriaa, niin minussa se herättää lähinnä äärimmäistä kyllästymistä. Nyt ämmät vouhkaa tuosta. Kuukauden päästä on sitten uusi muodikas hysteria päällä ja sitten vouhkataan siitä.
Soomepois: Kyseinen heppu kirjoittaa asiaa, tosin toteaisin itse että sananvapaustilanne on jo huonompi kuin mitä se suomettumisen aikaan oli. Tuo Kyllösen avautuminen pistää miettimään, että tajuaakohan hän itsekään, mitä tuli suusta päästettyä. Kyllönen-räpistä: kestin 29 sekuntia ja sitten piti pistää poikki.
Ykä, kyllä. Oletetut ja emakot keksivät varmasti uusia oletettuja epäkohtia jatkossa mutta nyt oli kysymyksessä ne tavalliset ja meille läheiset naiset ja heidän tulevaisuutensa. Luin jostakin että räpin kuuntelijoissa löytyy enemmän psykopaatteja mitä muunlaisen musiikin kuuntelijoissa. Enkä kyllä ihmettele yhtään. Becker! Ruotsia osaavana olet ehkä katsonut You Tubessa videon "Sinan-Stockholm City"! Olen yrittänyt löytää ironiaa tai satiiria videosta mutta en löydä hakemallakaan. Järkevä yksilö, jos koheltaa, kysyy aina itseltään että missä vitussa minä tein väärin. Hieman järjettömämpi kysyy että kuka tämän minulle teki. Vankilat ovat täynnä gangstaräppäreitä, varsinkin USA:ssa. Ykä, suoterapia taitaa olla parasta terapiaa afavihervassarigangstoille ja muille gangstoille.
Vähän jälkikäteen kiitos myös tosta edellisestä Tolkienin unoversumiin sijoittuvasta tarinasta. Itsehän en ole Tolkienia lukenut.
Rekkakuskeista täytyy sanoa, että ainakin Polakit ja Virolaiset ovat ilmeisesti rikastuneet. Syövät ja ostavat kaljaa sekä röökiä ihan aakkospaareista. Hitto se ollaan me, jokka väsätään evästä hyteissä.
Jotain täytyy kotimaisessa kustannusrakenteessa olla persiellään kun ei vaan pärjätä. Toki työnhinta vaikuttaa maakohtaisesti huolto- ja korjauskustannuksiin sekä sitä kautta vakuutusmaksuihin.
Ja edelleen tietysti ne palkkojen sivukulut. Sivukulut ovat nimitys jota käytetään, ettei palkansaaja hoksaisi kuinka paljon häneltä meneekään verolluonteisia maksuja.
Tervehdys Lemminkäiselle ja KKi:lle & kiitos kommenteistanne.
Lemminkäinen: Tuon pätkän olen nähnyt minäkin ja sen viesti on selkeästi että täältä pesee koska teistä ei ole panemaan hanttiin. Totesit kommentissasi näin:
”Järkevä yksilö, jos koheltaa, kysyy aina itseltään että missä vitussa minä tein väärin. Hieman järjettömämpi kysyy että kuka tämän minulle teki.”
Tuossahan on islamilainen ajattelutapa tiivistettynä.
KKi: Kiitokset Tolkienkiitoksista. Palkkojen sivukulut ovat se asia, jolla tapetaan pienyrittäjät. Ja kun miettii, mihin se raha nykyisin tungetaan niin veronkierto ei tunnu enää ollenkaan rikokselta.
KKi:n kommentista koskien puolalaisten ja virolaisten rahtareiden rikastumista tulee mieleen kysymys, missä määrin juurisyy on siinä, etteivät asianomaisten kotimaat ole rikastuneet silleen niinkun kulttuurisesti, toisin kuin vaikkapa tässäkin asiassa niin maan edistykselliset pohjoismaat?
MeToo-touhu taas on tuonut mieleeni 1980-luvulla taiteilijaiston keskuudessa riehahtaneen homoseksualisaatiotunnustuksellisuuden. Liekö sen alkuna ollut juuri maskuliinisuuden ilmentymän Rock Hudsonin kaapistatulo HIV-positiivisuuden myötä, jota Richard Chamberlain pian komppasi (nämä kaksi jäivät tuolta vuosikymmneneltä päällimmäisinä muistiini), mutta sen jälkeen alkoi näyttää siltä ettei voi olla ainakaan näyttelijä ellei julista kuuluvansa mainittuun seksuaalivähemmistöön.
Silloista tilannetta sivusi ratkihauskasti satiirinen animaatiosarja "Simpsonit", jonka eräässä jaksossa perhe pääsi vierailemaan Hollywoodissa. Siellä näkikin yhden jos toisenkin tähden; kas, tuolla ovat kotipihansa keinussa käsi kädessä istuvat Ellen DeGeneres ja Anne Heche vilkuttaen perheelle kiekaisten: "We are lesbians!"
Ellen on tiettävästi sitä ihan oikeasti, mutta Anne leikki hänen mukanaan sen aikaa kun se oli muodissa palaten sitten normaaliin. Iltapäivälehtemme (en muista enää kumpi oli kyseessä) toimittajattarelta tämä sai vihaa tihkuvan kommentin tyyliin:
"Anne Heche oli tullut kaapista, kuten jokaisen tosi naisen tulisi tehdäkin sen sijaan, että yrittävät mielistellä sikamiesten hulluja elimiä! Hän oli totisesti aito ja rohkea tosi nainen, kunnes päätti palata takaisin kaappiin!!" No niinpä.
Se oli silloin, nyt on MeToo, jonka myötä jokaisen julkkisnaisen on julistettava tulleensa vähintään kourituksi mutta mieluummin raiskatuksi, ja aina sellaisten miesten taholta, joilla ei ole pienintäkään tarvetta alkaa kouria ketään satunnaista vastaantulijanaista.
Syytettyinä näyttävät olevan miehet. joiden ympärillä riittää koko ajan sukupuoliseen suuntautumiseen katsomatta seksuaalisesti haluttavia nuoria ja kauniita ihmisyksilöitä (tulikohan tämä nyt oikein?), jotka ovat valmiit vaikka maksamaan päästäkseen makuukamaritouhuihin kyseisen miehen kanssa.
Niinpä siis: jos ympärilläni olisi
sekä imperiumini palkkalistoilla olevia, jokaista viittaustani tottelevia alaisia
että missitasoisisia neitosia, jotka kärkkyvät päästä sänkyyni saadakseen sen myötä rippusen imperiumistani, minulla olisi silti tarve mennä runkkaamaan jonkun Sofi Oksasen näköisen ja luonteisen naisen naaman eteen?
Jokin tässä yhtälössä ei tunnu olevan oikein loogista, mutta en oikein saa kiinni mikä...johtunee varmaan Y-kromosomista ja sen aiheuttamasta putkiaivoisuudesta eli miehen logiikasta?
Uusruotsalaisista räphiphop-"artisteista" puolestaan tulee vuosien takaa mieleeni tämä tapaus:
https://sv.wikipedia.org/wiki/Ken_Ring
Jompikumpi iltapäivälehtemme antoi hänelle tuon wikiartikkelissa mainitun tapauksen jälkeen palsta-aikaa toisen siihen liittyvän tuolloisen toisen tapauksen tiimoilta:
kelpo uusruotsalainen Ken oli ollut viettämässä iloista yökerhoiltaa svennehurejen seassa, kun sai vastaansa nuoren miehen joka tivasi mitä tällä on hänen serkkuaan vastaan? Ken ei ymmärtänyt kenestä on kyse, ennen kuin mies esitteli itsensä: Patrick Sommerlath; Ken Ringin raiskausuhon kohteen, Kalle Kustaan tyttären prinsessa Madden serkkupoika!
Mitäs Ken tähän? Hän alkoi omien sanojensa mukaan kuumeta! Hänhän oli moneen kertaan selittänyt Säkerhetspolisenille kuulusteluissa käyttävänsä sanoituksissaan metaforia. En tiedä, miten Säpo oli hänen metaforansa teinitytön raiskaamisesta hyväksynyt, mutta asianomaisen serkkupoika ei niitä hyväksynyt.
Ken alkoi siis aivan ilman omaa syytään vallan kuumeta, ja hänen omien sanojensa mukaan olipa hyvä, että hänen ystävänsä tuli äkkiä väliin nähdessään hänen kuumenevan: hänhän olisi pimeällä kujalla muuten tehnytkin tuosta Sommerlathista vallan selvää jälkeä!
Ehkäpä siellä pimeällä kujalla uusruotsalainen Ken olisikin tehnyt selvää jälkeä Patrickista jenginsä ympäröimänä. Tuossa yökerhossa, jossa Patrick Kenin kohtasi ei viimemainittu ollut kuitenkaan yhtä tulinen kuin hiphopräpeissään, vaan otti Patrickilta turpaansa oman todistuksensakin mukaan.
Joten metaforanahan tämä kaikki on nähtävä? En edelleenkään tosin ihan ymmärrä, että minkä metaforana; aivan suoraa julistustahan tuo minusta kyllä on.
Tervehdys, Qroquius Kad.
Viesti1: Lienee muuten niin, että esmes baltialaiset kuljetusfirmat saavat EU:n kautta etua kilpailun vapauttamisesta ja siitä että kuskit voivat toimia pienemmillä palkoilla kuin suomalaiset. Nehän ovat täällä keikalla, suomalaiset elävät täällä. MeToosta totean, että nuorempana minua ovat humalaiset vanhemmat naiset kourineet niin munista kuin perseestä mutta en ole jaksanut asiasta traumatisoitua. Niitten teki mieli meisseliä ja jäivät ilman. Varmaankin ne sitä jostain sitten saivat. Ja hyvä niin, ettei tarvinnut puutteessa elää. Tää koko MeToo-touhu on niin kertakaikkisen väsyttävää. Ja tottahan vaikutusvaltaiset miehet panevat jos saumaa on. Itse en oikeastaan varmaan osallistuisi noihin orgioihin. Senkin vuoksi että olen naimisissa ja yhden naisen mies mutta minusta olisi karmea ajatus että nainen levittäisi jalkansa mulle siksi, että olisin The Yrjö. Ei siksi, että hän tykkäisi minusta.
Viesti2: Toi oli mulle ihan uusi tuttavuus. Tietysti en tuota rap-skeneä tunne juuri muutenkaan koska kyseinen ”musiikki” on minusta lähinnä akustinen ympäristörikos. Vaan kai se on niin että jos uusjotakin tai uusjoidenkin kannattaja pieksää suutansa, niin se täytyy aina tulkita metaforaksi mutta jos kansallismielinen pieksää suutaan niin se täytyy ottaa aina kirjaimellisesti.
Hyvää kerrontaa! Tarina on kohta muuttumassa todeksi, niin siinä käy. Jospa Sofian sukupolvi ottaa ohjat käsiinsä ja siivoaa sotkun. Tämän tuhmemmin en kirjoita, meitähän vahditaan.
Taisin kommentoida väärän tarinan alle. Kansankodin evakoihin tarkoitin.
Tervehdys, Dr Outhouse. Idea tuli väärästä kohteesta huolimatta silti selväksi.
Lähetä kommentti