HYVÄT, KALJUT JA RUMAT

Jälleen yksi tai oikeastaan kaksi gallupia on saatu äänestettyä. Mutta käydään ennen sitä läpi tuore broileripoliittinen lausumanpläjäys. Tuore sisäministerimme Kai Mykkänen päätti lyödä kansallismielisille ja haittamaahanmuuttoa vastustaville tahoille kerralla jauhot suuhun. Aikansa pähkäiltyään – tietysti pyrkien välttämään vanhan toistamista – hän keksi kieltämättä aivan uuden loihelasuman ja pläjäytti:

"Olisiko enemmistönä olleiden ruotsinkielisten pitänyt 1940 -luvulla estää Espoon muuttumisen suomenkieliseksi?"

Taiteellinen vaikutelma pläjäyksessä on varsin onnistunut mutta jos mietitään teknistä suoritusta niin se saa aikaan tässä suunnassa hieman tuumailua:

- Oliko siis niin, että 1940-luvulla Espooseen muuttaneet suomalaiset tulivat Espooseen Afrikasta ja Lähi-idästä?

- Niinkö se meni, että kyseiset suomalaiset muuttivat sosiaalihuollon automaatin takaamalle pysyvälle elatukselle ja puolestaloukkaantumiskoneiston siliteltäväksi?

- Tapahtuiko todella niin, että suomalaisten saavuttua alueen väkivalta- ja seksuaalirikollisuus kerrassaan räjähti käsiin?

Ja sitten tuumailua asiasta toisinpäin. Kun kerran 1940-luvun suomalaisia ja tämän hetken haittamaahanmuuttajia verrataan keskenään, niin:

- Olivatko afrikkalaiset ja arabijätkät sotineet vuosikausia Suomen itärajalla pysäyttääkseen tänne etenevän neuvostoarmeijan?

Kun noita kysymyksiä miettii, voidaan päätyä kahteen mahdolliseen johtopäätökseen:

1. Ykän niin lähi- kuin kaukaisemman historian tiedoissa on aivan järkyttävän suuria aukkoja.

tai

2. Kyseinen Mykkänen yrittää puolustella broilerien pystyynkyhäämää mätää järjestelmää sillä ainoalla tavalla minkä broilerit osaavat. Eli epätoivoisella valehtelulla.

Mutta mennään sitten gallupien tuloksiin ja käydään ensimmäisenä läpi Suomen historian huonoin presidentti. Tässähän kisassa ylivoimainen voittaja selvisi jo alkumetreillä ja äänestyksessä annettiin kaikkiaan 557 ääntä.

Suomen historian huonoin presidentti:

1. Tarja Halonen 487 ääntä (87,43 %)

2. Sauli Niinistö 34 ääntä (6,10 %)

3. Mauno Koivisto 14 ääntä (2,51 %)

Muista osallistujista Martti Ahtisaari sai 9 ääntä, Urho Kekkonen 7 ääntä ja muitten osuus vaihteli välillä 0 – 2 ääntä. Halosen suureen ”suosioon” vaikutti varmaan niin sanottu kokonaiscocktail ja se, että hän tavallaan on antanut kasvot nykyiselle nännistis-lellistiselle yhteiskunnalle. Kyseenalaista onnea voittajille. Ja sitten siirrytään Suomen historian parhaimpaan presidenttiin. Ääniä annettiin yhteensä 537 ja ne jakaantuivat tässä äänestyksessä hieman tasaisemmin. Voittaja oli silti varsin selkeä.

Suomen historian paras presidentti:

1. Risto Ryti 280 ääntä (52,14 %)

Ryti voitti äänestyksen kuitenkin varsin selvästi ja tämä lienee äänestäjiltä kunnianosoitus niin miehelle itselleen kuin yleensä sen ajan suomalaisille.

2. Urho Kekkonen 116 ääntä (21,60 %)

Pikku-Ykän lapsuudenajan ajaton ja iätön ikoni Urkki otti hopeaa. Ehkä suurin syy hänen menestykseensä on se, että ehkä eniten kaikista presidenteistä hän oli The Hahmo. Jopa enemmän kuin Mannerheim jonka vielä ikonisempi asema ei kuitenkaan keskittynyt hänen presidenttikauteensa vaan armeijan ylipäällikkyyteen. Itse en ole koskaan päässyt lopulliseen selvyyteen Kekkosesta ja hänen kaudestaan sen vuoksi julkaisenkin tämän kirjoituksen lopussa uusintana fiktion, jossa olen tuumaillut Urkin edesottamuksia.

3. K.J. Ståhlberg 41 ääntä (7,63 %)

Suomen valtiosäännön luoja ja itsenäisen Suomen ensimmäinen presidentti pääsi pronssille niukasti ohi Mannerheimin.

Muut sijoitukset:

4. C.G.E. Mannerheim 37 ääntä (6,89 %)

5. Juho Kusti Paasikivi 20 ääntä (3,72 %)

6. Kyösti Kallio 15 ääntä (2,79 %)

7. P.E. Svinhufvud 12 ääntä (2,23 %)

8. Mauno Koivisto 5 ääntä (0,93 %)

9. Sauli Niinistö & Tarja Halonen 4 ääntä (0,74 %)

11. Martti Ahtisaari 2 ääntä (0,37 %)

12. Lauri Kristian Relander 1 ääni (0,18 %)

Mainittavaa on, että viimeiseksi jäänyt Reissu-Lasse ei liene jäänyt muistiin huonona vaan historiallisesti näkymättömänä presidenttinä sillä huonoimman presidentin äänestyksessä hän sai myös vain yhden äänen.

Mutta kun näitten gallupien makuun on päästy, niin jatketaanpa seuraavalla ja nyt äänestetään O.W. Kuusinen-palkinnon voittaja. Eli valittavana on suomalaisen valtamedian edustajia joista voitte äänestää sen, joka mielestänne kaikkein parhaiten ja uskollisimmin on toiminut Kuusisen hallituksen (joka siis muutti aikanaan Moskovasta Brysseliin) pää-äänenkannattajana. Kilpailuun osallistujat on valittu arvovallattoman yhden hengen raadin toimesta ja ne esitetään aakkosjärjestyksessä. Ja koska tässä kilpailee niin kovia kokelaita voi äänestäjä äänestää useampaa, mutta jos pitäydyttäisiin kuitenkin kolmessa vaihtoehdossa.

O.W. Kuusinen-palkinto

Osallistujat:

1. Aamulehti

2. Demari

3. Helsingin Sanomat

4. Hufvudstadsbladet

5. Iltalehti

6. Ilta-Sanomat

7. Kaleva 

8. Kansan Uutiset

9. Kirkko ja Kaupunki

10. MTV3

11. Turun Sanomat

12. Uusi Suomi

13. Vihreä Lanka

14. Yle

Siinäpä osallistujat. Ääni on vapaa, eikä taaskaan pakollinen. Tuossa paras presidentti-gallupin kohdalla mainitsin Kekkosen ja sen, etten hahmota oliko hän lintu vai kala. Eihän siihen vastausta varmaan koskaan saada. Miehessä oli varmaankin molemman aineksia. Osa hänen toimistaan oli oikeita valtiomiehen toimia ja osa taas sellaisia joita ei pysty käsittämään. Itselleni yksi suurimpia arvoituksia oli se, miksi hän antoi kulttuurikommunistien huseerata niin paljon kuin ne huseerasivat. Kehitin melko tarkalleen viisi vuotta sitten fiktiivisen tarinan jossa yritin hahmottaa syitä siihen. Laitan sen nyt siis uusintana.

*

UUSINTA: TAPAAMINEN TAMMINIEMESSÄ

Tapahtuma-aika: Tammikuu 1978

Tapahtumapaikka: Helsinki, tasavallan presidentin edustusasunto Tamminiemi

Tapahtumassa läsnä. Tasavallan presidentti Urho Kekkonen ja puolustusvoimien komentaja Lauri Sutela

Presidentti Kekkonen otti kaapista konjakkilasit, aukaisi pullon ja kaatoi tukevat hömpsyt niin itselleen kuin paikalle tulleelle puolustusvoimien komentajalle Lauri Sutelalle. Tämän jälkeen hän istahti nojatuoliin, sytytti sikarin ja alkoi puhua.

UKK: Hienoa, että tulit käymään. Ja näin ensimmäisenä sanon, että tässä tapaamisessa heitetään tittelit pois ja puhutaan muutenkin kuin mies miehelle. What happens in Tamminiemi, stays in Tamminiemi. Nyt voidaan todeta, että se pahin puolustuspoliittinen kriisi neuvostoliittolaisten kanssa alkaa rauhoittua, ja tunnustan reilusti, että suurin ansio siitä on sinun.

LS: Kiitän, herra presidentti. Eikun Urkki siis. Mutta eihän siinä muuta vaihtoehtoa oikeastaan ollutkaan. Neuvostoliittolaisten ehdotukset esikuntien tasolla käydyistä karttaharjoituksista olisivat toteutuessaan olleet käytännössä sotilasliiton valmistelua. Ehdotukset operatiivisten joukkojen yhteisistä sotaharjoituksista olisivat olleet toteutunut sotilasliitto. Ja se viimeisin ehdotus siitä, että neuvostojoukot olisivat ottaneet Lapin puolustuksen haltuunsa, olisi tarkoittanut sitä, että puolet Suomea olisi miehitetty. Oli pakko olla tiukkana. Mutta kun kerran tittelit heitetään menemään, niin saan kai kysyä kysymyksen?

UKK: No tottahan toki.

LS: Kun neuvostoliittolaisten kanssa piti olla tiukkana neuvottelupöydässä, niin miksi meillä ei ole valmiutta olla tiukkana silloin jos pilliin vihelletään? Meillä on toki suuri reservi, ja neuvostoarmeija mieltää meidän alueellisen puolustusjärjestelmämme kovaksi pähkinäksi, jonka pureminen koskee hampaisiin, mutta meillä ei ole tarpeeksi ilmavoimia, meillä ei ole tarpeeksi ilmatorjuntaa, Herra nähköön ensimmäiset ilmatorjuntaohjukset tulevat meille vasta tulevana vuonna. Meillä ei ole tarpeeksi epäsuoraa tulta eikä panssarintorjuntaa. Ja loppulaskusta isosta reservistä huomattava osa saa aseekseen tarvittaessa vanhan Ukko-Pekan. Tämä ei vaan kertakaikkiaan riitä.

UKK: No mutta Lauri. Olenhan minä valtuuttanut Strela- ja SA-3-ohjusten tilauksen. Ja niitten MiG-21bis-koneitten tilausta valmistellaan. Tiedäpä vaikka Ruotsista ostettais lisää Drakeneitakin. Ja tehdäänhän niitä rynkkyjäkin koko aika lisää. Mutta tiedäthän sinä, että tämä on kaikki pelkkää silmänlumetta. Itänaapuri vaan kertakaikkiaan on liian vahva. Ei me enää niitten kanssa pärjätä tappelemalla. Tulevaisuuden kahinat neuvostoliittolaisten kanssa hoidetaan neuvottelupöydissä, ei juoksuhaudoissa.

LS: Ammattisotilaan mielestä tuo vaikuttaa sinänsä varsin lohduttomalta. Mutta kun nyt kerran sana on vapaa, niin minulla olisi toinenkin kysymys.

UKK: Sana on vapaa. Kysy pois.

LS: Minä ymmärrän sen, että me ollaan ulkopuolelle rähmällään. Siihen on reaalipoliittiset ja sotilaalliset syyt. Mutta miksi meidän täytyy olla myös maan sisällä rähmällään?

UKK: Mitä tarkoitat?

LS: Tarkoitan kahta asiaa. Yleisradiota ja yliopistoja. Reporadiosta alkaen Yleisradio on ollut lähinnä vasemmistolaisen propagandan levittämisväline. Ja yliopistoissa on menossa kehitys, että varsinkin yliopistojen yhteiskuntatieteelliset laitokset ovat käytännössä muuttuneet marxilaisiksi. Tiedän, että et ole kommunisti. Tiedän myös, että et ole KGB:n agentti. Ja tiedän myös, että valtasi Suomessa on lähempänä diktaattorin valtaa, kuin missään demokraattisessa maassa voi olla. Sinä olisit jo aikaa sitten pystynyt pysäyttämään tämän kehityksen. Miksi sallit sen, miksi suorastaan tuet sitä, vaikka tiedän sen olevan sinullekin vastenmielinen?

Tasavallan presidentti Urho Kaleva Kekkonen painoi päänsä, ja laittoi kämmenensä sormenpäistä yhteen. Näytti siltä, kuin hän olisi tavallaan meditoinut. Tätä kesti noin minuutin. Sitten hän havahtui, nosti katseensa, nousi tuolista ja kaatoi molemmille huomattavan tukevat täydennykset konjakkipullosta. Sen jälkeen hän istui takaisin nojatuoliinsa ja alkoi puhua.

UKK: Kuulepas Lauri. Kun katsot tuosta Tamminiemen ikkunasta ulospäin, niin mitä näet?

LS: Vettä. Tarkalleen sanoen Suomenlahden.

UKK: Menepä ajatuksissasi Suomenlahdesta eteenpäin. Itämerelle, sieltä Tanskan salmiin ja sieltä sitten eteenpäin. Mitä näet?

LS: Atlantin.

UKK: Ja mitä on Atlantin takana?

LS: Yhdysvallat.

UKK: Ja mitä Yhdysvallat sinulle sotilaana merkitsee?

LS: Yhdysvallat sotilaallisella voimallaan Euroopassa estää sen, ettei Neuvostoliitto ole uskaltanut yrittää Länsi-Euroopan valloitusta.

UKK: Ja tiedätkö Lauri, tämän asian kautta pääsemme veli venäläiseen ja KGB:hen. Venäläisistä voi ajatella ihan mitä hyvänsä, mutta he eivät ole tyhmiä. He ovat pelimiehiä. Nythän Länsi-Euroopassa amerikkalaisvastaisuus ja oman kapitalistisen järjestelmän arvosteleminen on suorastaan muotia. Marxilaisuus saa aina vaan enemmän kannatusta. Kas kun siinä on se kielletyn hedelmän maku, jota omppua maistaessaan ihminen voi niin helposti kuvitella olevansa muitten yläpuolella. Totta kai KGB on junaillut tätä taustalla jo kauan aikaa, eikä huonosti ole junaillutkaan. Länsimainen länsimaisia sodanaseita vastustava ja itäisiä rauhanaseita puolustava rauhanliike on tietenkin Moskovasta junailtu.

LS: No tiedänhän minä sen, mutta en oikein ymmärrä, että mihin tällä pyrit.

UKK: Siihen, että Neuvostoliitto tulee voittamaan kylmän sodan laukaustakaan ampumatta. Länsi-Eurooppa alkaa olla jossain vaiheessa henkisesti niin mädäntynyt, että se nostaa vapaaehtoisesti eduskuntatalojensa katolle punalipun. Ja siinä vaiheessa amerikkalaiset tuumivat, että pitäkää tunkkinne. Kyllä ne siellä Atlantin takana pärjäävät. Mutta kun ne ovat siellä Atlantin takana, niin sieltä on melko hankalaa tehdä uusi Normandian maihinnousu. Kun mennään tästä viitisenkymmentä vuotta eteenpäin, niin jokainen Länsi-Euroopan maa on neuvostotasavalta. Omasta tahdostaan.

LS: Mutta ymmärtääkseni sinäkin näet tämän kehityksen painajaisena. Miksi sitten sallit sen tapahtuvan täällä Suomessa, ja suorastaan joudutat sitä?

UKK: Lauri, me olemme täällä Suomessa Euroopan pussin pohjalla. Se, mitä täällä tapahtuu, ei vaikuta yhtään mitään yhtään mihinkään. Asioista päätetään muualla, suuret asiat tapahtuvat muualla, ja me olemme airoton koskivene. Se, että sallin tämän vastenmielisen kehityksen johtuu siitä, että olen tasavallan presidentti, ja pyrin kaikissa toimissani suomalaisten hyvään.

LS: Minun on nyt kyllä vaikea hahmottaa, että millä tavalla sinä pyrit suomalaisten hyvään.

UKK: Takaan toimillani suomalaisille pehmeän laskun.

LS: Pehmeän laskun?

UKK: Kyllä. Neuvostojärjestelmä voittaa kylmän sodan, ja ottaa läntisen Euroopan haltuunsa. Yhdysvallat eristäytyy Atlantin taakse. Neuvostotie on valitettavasti myös Suomen tie. Niin median kuin yliopistojen avulla aion totuttaa suomalaiset tulevaan komentoon. Pehmeä lasku, niin kuin sanoin. Mikäli suomalaisten ajatusmaailma sopivan propagandan myötä ajan kuluessa muuttuu, niin silloin he eivät edes miellä tulleensa jollain tavalla miehitetyksi. Ehkä he mieltävät asian väistämättömänä, ja jopa tervetulleena. Eihän se kaunista ole, mutta niin tulee tapahtumaan. Näin ollen pyrin toimillani siihen, että kansalaisilla olisi tähän tulevaan hirvitykseen mahdollisimman pieni ja kivuton pudotus.

LS: Ymmärrän kyllä näkokantasi. Ja siltähän se tämänhetkisessä valossa valitettavasti näyttää. Mutta entä jos oletkin väärässä? Entä jos Neuvostoliitto ei kestäkään? Sekin on kuitenkin muita kansoja alistava imperiumi, ja vaikka se vaikuttaa tällä hetkellä voittamattomalta, niin emme tiedä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Imperiumit ovat historian saatossa aina hajonneet. Brittiläinenkin imperiumi oli kuuluisa siitä, että siellä ei aurinko koskaan laskenut. Mutta toisen maailmansodan jälkeen siitäkään imperiumista ei ole jäljellä kuin tuulen huuhtoma perse ja kunniakkaat muistot.

UKK: Tottahan tuokin. Mutta Neuvostoliitto on maa-alueeltaan yhtenäinen, toisin kuin brittiläinen imperiumi. Ja siellä osataan oppositio hiljentää ennen kuin se edes aukaisee suutaan. Vaikea siellä on vapaussotia käydä. Kyllä Neuvostoliito valitettavasti pysyy ja paranoo. Mutta jos se romahtaisikin, niin entäs sitten? Silloinhan ongelma olisi poissa. Niin mediamme kuin akateeminen maailmamme totta kai toteaisi, että tätä kulissia pidettiin yllä vain sen kulissin vuoksi. Ettei itäinen mörkö hermostuisi. Uskon, että Suomi korjaisi itsensä terveelle pohjalle muutamassa vuodessa.

LS: Mutta entä jos tämä jatkuu liian pitkään, ja olosuhteitten luomasta pakosta tuleekin oppi, jota ei saa kyseenalaistaa? Jos Neuvostoliitto romahtaa, ja akateeminen- ja kulttuurielämämme sekä media on jo oppinut siihen, että omaa tulee aliarvioida ja halveksuakin, ja uudet opit sekä muodikkaat asiat tulee hankkia muualta? Ehkä jostain toisesta aggressivisesta ja laajentumishaluisesta opista? Tässä on pitkässä juoksussa suuri riski.

UKK: Mistä opista? Eihän kommunismin lisäksi enää ole sellaisia oppeja. Fasismi on poissa pelistä, syistä joita minun ei tarvitse sinulle rautalangasta vääntää. No joku anarkismi on, mutta tuskinpa jotkut tutkijat sen kanssa rupeavat flirttailemaan. Tietäväthän ne itsekin että anarkismi päätyy kaaokseen ja vahvimman valtaan ja ensimmäisenähän ne pellet silloin ammutaan, tai jos ei ihan ammuta, niin anarkistinen järjestelmä ei heille ainakaan apurahoja tarjoa, ja syömällä se elää tutkijakin. Ei kai ne omaan kaivoonsa sentään kuse. Eihän sitten jää jäljelle kuin uskonto, ja kristillinen kirkko on sinänsä jo osa yhteiskuntaa ja kovasti hampaaton ja rauhallinen virkamiesuskonto.

LS: Entäs islam?

UKK: Niin no, islamhan sinänsä on jo opiltaan aggressiivinen ja laajentumishaluinen, ja se on uskonnon lisäksi myös yhteiskunnallinen järjestelmä, mikä ulottuu aina islamilaisen hepun munissa elävien satiaisten munissa eläviin kutiaisiin saakka. Mutta nää tutkijat, toimittajat kuin yleensäkin kulttuuripellethän ovat ateisteja. Et kai sinä tosissaan kuvittele, että ne ryhtyisivät symppaamaan joitain rättipää-imaameja, joitten mielestä maailma selitettiin yhden hepun toimesta valmiiksi joskus vuonna 600? Ei tuu tapahtumaan. Mitähän muuta sinä mahdat keksiä? Häh, mites olis se, että ruvettais asiakseen kuskaamaan tänne porukkaa Afrikasta ja Lähi-idästä, ja tehtäis niistä joitain kansallisia velvollisuusikoneita? Hähhähhää! Ei kuule Lauri. Tommonen on scifiä. Todellisuus on tuolla itärajan takana, se tulee sieltä aikanaan, ja siihen valmistaudutaan. Ja jos siitä jotenkin puolivahingossa selvitään, niin sitten eletään taas suomalaisina niin kuin ellun kanat.

Presidentti Kekkonen ja kenraali Sutela toivottivat toisilleen hyvät yöt. Sutela käveli ulos Tamminiemestä ja istui virka-autonsa takapenkille. Kuljettaja pani merkille että että kenraali oli kovasti vaitonainen ja mietteliään näköinen. Yleensä hänellä aina riitti muutama ystävällinen sana kuljettajalle. Mutta kuljettaja tuumi, että kun Tamminiemessä on käyty, niin silloin on puhuttu tärkeistä, koko maata koskevista asioista ja paneehan se varmaan kenraalinkin mietteliääksi. Näin ollen hän käynnisti auton, nosti kytkintä ja lähti liikkeelle sen kummempia miettimättä.

*

Kirjoitus oli fiktiota ja totuuden tietänee vain Kekkonen itse ja hänhän ei enää asioita kommentoi. Hyvää alkanutta maaliskuuta lukijoille. Virallisestihan nyt ollaan sitten keväässä. Joskaan lämpömittaria katsellessa ei ihan siltä tunnu.