OHJATTUA ILMASTOAHDISTUSTA

Niin kuin lukija hyvin tietää on verorahoitteisen Ylen päällimmäisin tehtävä opastaa tavallista kansalaista oikeaoppiseen ajatteluun. Siksi se antaa tavalliselle Taavitsaiselle luettavaksi mm. juttuja joissa kerrotaan ilmastoahdistusta käsittelevästä työpajasta ja todetaan vielä asian tiimoilta että tukahdetut tunteet voivat johtaa outoon alakuloon.

”Tukahdetut tunteet voivat johtaa outoon alakuloon”.

Vautsi. Mistä onkaan kysymys? Kysehän on siitä että muuan ”opettaja ja tutkija” pitää teineille ns. ilmastoahdistustyöpajaa jossa käsitellään ilmastomuutoksen aiheuttamia ahdistavia tunteita. Kyseisen ”valistuksen” kohteena ovat luonnollisesti nuoret teinitytöt. No, mitäs tässä kimppa-ahdistustyöpajassa sitten tehdään? Otetaanpa otteita uutisesta:

Ilmastoahdistustyöpaja jatkuu seuraavaksi selkeällä tehtävällä. Osallistujien täytyy ilmaista tunteensa jollakin liikkeellä pienryhmän yhteisessä patsaassa. Noin neljän henkilön ryhmät tekevät lopulta nopeasti patsaansa.

Yksi osallistujista asettuu hiihtoasentoon, sillä hän on huolissaan lumisten talvien säilymisestä ilmastonmuutoksen keskellä.

Allekirjoittanut käy katsomassa ikkunasta ulos ja näkee 70 sentin lumihangen eikä allekirjoittanut edes asu Pohjois-Suomessa. Jatketaanpa:

Viivi Hamarila ottaa samantyyppisen asennon kuin Edvard Munckin kuuluisassa Huuto-taulussa.

– Herätys, tehkää jotain ilmastonmuutoksen estämiseksi. Ihmisiä ei kiinnosta tarpeeksi se, mitä pitäisi tehdä. Pienet teot eivät enää riitä. Jos olet sammutellut valoja, kannattaisi harkita isompia toimia. Esimerkiksi kasvissyöntiä tai sitä, kannattaako enää matkustaa lentokoneilla, Viivi Hamarila sanoo.

…

Ilmastoahdistus voi kyteä piilossa ja se voi olla syy esimerkiksi outoon alakuloon tai unettomuuteen. Suru luonnon tuhoutumisesta ja oma riittämättömyys vaikkapa lentojen vähentämisessä nousevat esiin, kun media kertoo ilmastonmuutoksen vaaroista.

Outoon alakuloon? MC Tsuhnan herrasmiesten kanssa keskusteltiin tästä ahdistusasiasta ja tuumailtiin että mitäpäs jos me osallistuisimme kyseisiin ilmastoahdistustyöpajoihin. Ja toteaisimme siellä että meitä ahdistaa ihan pirusti se, että mitä niin afrikkalaisten kuin lähi-itäläisten jatkuva lisääntyminen saa aikaan ympäristölle. Ja samalla toteaisimme että meitä ahdistaa ihan kybällä se että vaikka Suomi tuottaa huomattavasti enemmän luonnonvaroja kuin kuluttaa niin juuri meitä täytyy rangaista toisten tekemistä ympäristörikoksista. Joihin kuuluu nimenomaan liiallinen väestönkasvu ja ylijäämäväestön dumppaaminen meidän elätettäväksi.

Toteaisimme vielä että meitä ahdistaa ihan tolkuttomasti se, että nämä kyseiset häiskät jotka Suomeen tultuaan monikymmenkertaistavat sen paljon puhutun hiilijalanjälkensä tekevät vielä tolkuttoman määrän väkivalta- ja seksuaalirikoksia.

Saattaisimmepa todeta myös sen, että meitä ahdistaa ihan merkeleesti se, että ammatti- ja tapahysteerikkojen vuoksi sekä suomalainen teollisuus että haja-asutusalueet laitetaan kyykkyyn ja ainoa mitä sillä saadaan aikaiseksi on hyvä mieli ammatti- ja tapahysteerikoille.

Oletettavasti kyseinen asiassaan innostunut opettaja toteaisi närkästyneenä että tämä on väärää ahdistusta, soittaisi poliisit paikalle ja toteaisi että viekää nuo vanhat faktistipaskiaiset koppiin koska ne häiritsevät kollektiivista hyvää pahaa oloa.

Sillä siitä, ja vain siitä tuossakin pelleilyssä on kysymys. Omasta hyvästä ja osallistuvasta olosta. Tuntuu hyvältä kun voi kuvitella tekevänsä jotain joka ei ole tosiasiassa mitään. Hotellin respassa nähdään, että teinit ovat kovasti alttiita kaikille vaikutteille. Ehkä heidän kannattaisi antaa itse muodostaa omat mielipiteensä. Jopa vaikka faktoihin perustuen. Vaikka ne eivät nykyisin niin muodikkaita olekaan.