KURAATTORIN PAKEILLA

Radanvarsikaupunki, ei ehkä kovinkaan kaukaisessa tulevaisuudessa…

Radanvarsikaupungin koulukeskus jota nykyisin kutsuttiin nimellä Sateenkaaren ja Suvaitsevaisuuden Homini Novus-Oppikeskus oli kieltämättä varsin komea ja ennen kaikkea kooltaan massiivinen kompleksi. Olihan se sulauttanut itseensä lähes kaiken nykyisen täyden maakunnan kokoisen Radanvarsikaupungin koulutoimen. Tietysti sen myötä Radanvarsikaupungin reuna-alueitten oppilailla tuppasivat koulupäivät matka-aikoineen venyä erinomaisen pitkiksi mutta sehän oli kehityksen ja edistyksen välttämätön hinta. Olihan niin täällä kuin muuallakin Suomen EU-maakunnassa omaksuttu termi ”keskitetty opetus, tehostettu opetus, turvallinen opetus, iloinen oppiminen”.

Kovin iloinen ei puolestaan ollut ilmapiiri koulukeskuksen edistyskuraattorin toimistossa. Edistyskuraattori Lakseetta Ilmiantaisen vieraaksi oli kutsuttu tai oikeastaan käsketty noin nelikymppinen aviopari Jorma ja Inkeri Vänttinen. Heidän kaksi lastaan eli 14-vuotias Jere sekä 9-vuotias Ida olivat koulukompleksin oppilaita. Lakseetta ei ehtinyt aloittaa omaa alustustaan kun Jorma avasi keskustelun kysymällä kärttyisällä äänellä:

- Niin minkähän takia me oikeastaan ollaan täällä? Sekä Jere että Ida saavat ihan hyviä numeroita. Erityisesti niistä varsinaisista oppiaineista mitä mekin ollaan joskus koulussa opiskeltu. Tai no, Idakin saisi jos sen ikäisille niitä annettaisiin. Tulee kuulemma henkinen pipi joillekin jos lukemat annetaan liian suoraan. Eikä aiheettomia poissaoloja kummallakaan ole.

- Niin tuota… niistä poissaoloista minä. Kun kyllähän niitä on. Ei varsinaisilta opetustunneilta sinänsä. Mutta kun koulukeskus on pitänyt lukuvuoden aikana sekä ilmastonmuutokseen että seksuaaliseen monimuotoisuuteen liittyvät lakkoilu- ja performanssipäivät. Lisäksi koulukeskus piti hiljattain kolme päivää kestävän transgender-teemakurssin. Ja molemmat lapsenne olivat niistä kaikista poissa. Lisäksi Jere oli poissa homoseksuaalisuuden teoriakurssilta.

Tähän puolestaan vastasi Inkeri:

- Näistä kursseista voisi tietysti sanoa yhtä sekä toista nykyisen sensuurikynnyksen ylittävää mutta kai manipulointikuraattori on perillä siitä että he ovat tuoneet kouluun kyseiseltä ajalta minun allekirjoittamani poissaolotodistukset. Äkillinen flunssa.

- Se titteli on kylläkin edistyskuraattori… ja kyllä, olen tietoinen tästä. Mutta asiasta saa kyllä sellaisen vaikutelman että he ovat olleet poissa ihan mielenosoituksena. Jonkunlaisena konservatiivisuuden osoituksena ja konservatiivisuus on kuitenkin vaarallinen ja nationalistinen muinaisjäänne jota koulukeskuksessamme vastaan toimitaan aktiivisella valistustyöllä.

- Valistustyöllä? Juu, aivopesulle on tietysti monta nimeä kun se varsinainen on vähän kalmalta kalskahtava. Mitenkäs muuten, ottaako koulu yhtä huolestuneesti kantaa siihen jos jotkut oppilaat ovat poissa varsinaisesta opetuksesta? Siis tiedättehän, noin niinkun äidinkielestä, matematiikasta, biologiasta ja sen semmoisista. Semmoisista mitä varten koulut on alun perin yleensä perustettu.

- Meillä on tietenkin salassapitovelvollisuus joten en keskustele kanssanne muitten oppilaitten asioista. Mutta on tässä muutakin huolestuttavaa.

- Niin kuin vaikkapa mikä? Lastemme käytös esimerkiksi?

- Eihän se… he käyttäytyvät silmiinpistävän hyvin. Mutta heissä on muutakin silmiinpistävää. Ida kulkee semmoisissa perustyttömäisissä, etten sanoisi aika ajoin jopa prinsessamaisissa hameasuissa, hänellä on vaaleat pitkät hiukset ja kun ne ovat letilläkin koko ajan. Semmoinen pikkuinen Elovena-tyttö. Jonkunlainen sukupuolisten stereotypioitten sekä nationalismin arkkityyppi. Se saattaa loukata transoppilaita sekä monikulttuurisista piireistä tulleita oppilaita.

- Jaa. Kas kun aivohärkkimiskuraattori ei vetäissyt Elovenan lisäksi esimerkiksi Bund Deutscher Mädel-järjestöä. Vaan  jos sattumoisin katsotte sekä minun että Jorman pää- ja pärstäkarvoitusta niin huomaatte että me ollaan varsin vaaleaa sukua ja sen myötä lapsemmekin ovat. Toi Jorman parta ei ole värjätty. Mutta pitäiskös Idan sitten värjätä tukkansa mustaksi ja alkaa kulkea Mao-univormussa? Ettei olis liikaa silmiinpistävän tyttömäisiä piirteitä? Vai pitäiskö ehkä ottaa päähän tuollaiset rastapökäleet mitä kärsäntyöntämiskuraattorilla itsellään on?

- Siis se titteli on edelleenkin edistyskuraattori. Mutta eihän hiusten värjääminen työlästä ole. Se voisi olla vaihteluakin. Kannattaa ainakin harkita. Nykyisinhän on hyvinkin nuorilla tyttöoletetuilla muotina sateenkaaren väriset hiukset. Mutta vielä tuosta Jerestä sitten. Hän puolestaan käy koulussa maastoasussa, hänellä on lyhyet, vaaleat, suorastaan sotilaalliset hiukset ja kaiken lisäksi hänellä on kaulassaan leijonakoru sekä maastoasun rintapielessä sellainen epämääräinen merkki. Se aiheuttaa kaikenlaisia mielikuvia.

Tähän puuttui puolestaan Jorma:

- Minä en ole vastuussa kuraattorin mielikuvista mutta se epämääräinen merkki on puolustusvoimain ensimmäisen luokan ampumamerkki jonka minä henkilökohtaisesti olen armeijassa saavuttanut ja luovuttanut pojalleni käyttöön. Ja jos whateverkuraattori etsii lakikirjasta sellaisen kohdan jonka mukaan vaakunaleijona on laiton tunnus niin palataan sitten asiaan siinä vaiheessa. Näkyy muuten teittilläkin olevan tommonen anarkistien pinssi tuossa rinnassa.

Lakseetta Ilmiantainen vastasi närkästyneenä:

- Ensinnäkään tuo anarkistimerkki ei voi millään tavalla herättää äärioikeistolaisia mielikuvia. Toiseksi minä olen puolestani saanut sen suoritettuani Anarkonomi AMK-tutkinnon. Ja ei ihmisten henkilökohtaisia asioita saa sorkkia eikä niihin puuttua. Muuten kuin viran velvoittamana. Ja viran velvoittamana minä tätä puhuttelua pidänkin. Molemmilla lapsillanne on nimittäin tietynlaista muutakin hyvin huolestuttavaa käytöstä.

- Jaa minkälaista sitten? Vastahan äsken sanoitte että niin Jere kuin Ida käyttäytyvät hyvin.

- He käyttäytyvät hyvin noin… no, perinteisessä mielessä. Konservatiivisessa mielessä. Mutta Ida ei suostu käyttämään itsestään muuta termiä kuin tyttö. Ja hän sanoo – vaikka asiasta on huomautettu – muitakin oppilaita myös vain tytöiksi ja pojiksi vaikka ala-asteella nimenomaan kehotetaan käyttämään termiä oppilastoveri. Sitten yläasteen puolella saattaa oma näkemys sukupuolesta olla jo sen verran rakennettu… siis tarkoitan rakentunut että muitakin termejä voi käyttää. Eikä hän suostu käyttämään unisex-vessojakaan. Ja tähän kyllä varmasti vaikuttaa se, että te olette vanhempina allekirjoittaneet lomakkeen jolla Ida on vapautettu erillisiltä kokonaisvaltaisen sensitiivisen seksuaalikasvatuksen tunneilta.

- Ida sanoo itseään tytöksi varmaankin sen vuoksi koska hän on tyttö. Joka tykkää olla tyttö. Ja mitä tulee siihen vapautuslomakkeeseen niin meillä on siihen laillinen oikeus. Ainakin vielä. Eikä me olla ainoita vanhempia jotka sitä oikeutta käyttävät. Ei kaikkien päitä ole vielä teidän kehityksellänne ja edistyksellänne sotkettu. Jospa lapset saisivat olla ihan lapsia vaan. Ilman noita edistyksellisiä jalko- ja korvienvälisiä pakko-opetuksia.

Lakseetta huokasi turhautuneena:

- Te ette taida ymmärtää että Ida on vielä varsin herkässä iässä ja jos te vanhempana puututte hänen luontaiseen sensitiiviseen seksuaalikehittymiseen niin sillä voi olla hyvinkin traumatisoivat vaikutukset vanhemmalla iällä.

Inkeri totesi tähän:

- Jos tää olisi joku valmiiksi naurettu sketsiohjelma niin äskeisen lauseenne kohdalla ei yksi naurukone olisi enää riittänyt. Vaan ettehän te tainnut tajuta tuon vitsin kärkeä. Mutta teillä oli kuulemma valittamista Jerestäkin.

- Kyllä oli ja on edelleen. Hän nimittäin on selvässä passiivisessa vastarinnassa koulun opetussuunnitelmaa vastaan. Erityisesti – ja nimenomaan – sekä monikultturismin, transvalistuksen ja intersektionaalisen feminismin opetusta kohtaan.

- Mutta eikäs hänellä ole niistä todistuksessa kiitettävät arvosanat?

- On kyllä. En minä sitä kiistä. Mutta jokaisen, joka ainoan vastauksensa kokeissa hän aloittaa sanoilla ”virallisen opetussuunnitelman mukaan minun edellytetään vastaavan…”. Ja juuri näissä kolmessa aineessa hän kirjoittaa aina koepaperiin nimensä kohdalle ”Radio Jere Vaan Vänttinen”. Kyllä me tiedämme mihin tämä viittaa. Se on selvä mielenosoitus. Ja harmonisessa yhteiskunnassa perusteeton mielenosoitus on puolestaan provokaatio. Provokaatio, johon yhteiskunnalla on oikeus ja velvollisuus puuttua. Ja lisäksi minun on huomautettava että koulumme rasisminvastaisen Uusi Paras Kaveri-projektin myötä hänen uudeksi parhaaksi kaverikseen on nimetty Abdelkader al-Hassan mutta Jere ei halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä.

Lakseetta oli hetken hiljaa ja jatkoi sitten:

- Lastenne epänormaali konservatiivinen käytös on aivan selvästi peräisin heidän kotoaan. Siis teiltä. Tämä tapaaminen vahvistaa käsitykseni. Teidän täytyy ymmärtää että minua sekä sitoo että velvoittaa virkavelvollisuus. Te vaarannatte selvästi sekä Jeren että Idan turvallisen ja tasapainoisen kasvun sekä uuskehityksen joten silloin minä olen pakotettu tekemään teistä lastensuojeluilmoituksen. Se, kuinka lastensuojelu reagoi asiaan jää nähtäväksi mutta yleensä se ottaa tällaiset asiat hyvin vakavasti. Voi olla, että lapsenne otetaan huostaan heidän henkisen turvallisuutensa ja uuskehityksensä takaamiseksi.

Inkeri hillitsi pahimmat väkivallanhalunsa vaikka hänestä näki ettei hän enää tajunnut että oliko hän tässä toimistossa vai jossain oikein härskissä tosi-tv:ssä. Hän kysyi:

- Tota noin… meillä kun on tosiaan sellainen vähän konservatiivinen ajatusmaailma niin me ollaan aina ajateltu että lastensuojelu puuttuu sellaisiin tapauksiin joissa lapsi on poissa varsinaisesta koulutyöstä tai hänellä on ongelmia sekä päihteitten että rikosten kanssa. Mitä taas meidän lapsillamme ei ole.

- Ajat muuttuvat. Ja virkakoneiston prioriteetit sen mukana. Mutta nyt minun on pyydettävä teitä poistumaan. Aikatauluni on tiukka ja seuraavat vanhemmat odottavat. Saman asian vuoksi. Minä en kertakaikkiaan jaksa käsittää miksi niin monilla vanhemmilla on ankara ja täysin perusteeton muutosvastarinta sellaisia asioita kohtaan jotka ovat oikeita, luonnollisia ja todellista tasa-arvoa edistäviä.

Vänttiset poistuivat vaisuina. Eihän riekkuminen olisi auttanutkaan. Sen takasi kaksi odotushuoneessa päivystävää suurikokoista miesoletettua vartijaa. Edistyskuraattori Lakseetta Ilmiantainen huokasi ja tunsi olevansa kuin Jukolan veljesten opettaja joka yritti saada kovapäiset oppilaansa tajuamaan että ilman välttämätöntä uussivistystä ei yhteiskunta kehittyisi, monimuotoistuisi ja muuttuisi aina vain tasa-arvoisemmaksi. Vanhemmat oli ehkä menetetty. Mutta lapset ja nuoret eivät. He olisivat uuden yhteiskunnan dynaaminen voima joiden avulla yhteiskunta aikanaan siirtyisi kokonaan pois vanhoista rappeutuneista keskiluokkaisista ja konservatiivisista arvoista.

Lakseetta oli ylpeä saadessaan olla yhtenä monista synnyttämässä Uutta Ihmistä.

Homini Novus.

Menossa olevan pervoilun pakkosyöttöviikon lisäksi (tunnetaan myös nimellä pride) kirjoitus voi hieman kiittää inspiraatiosta erästä tyttärensä normaaliudesta huolissaan olevaa näyttelijää jota esittelee mainiosti Reijo Koiraan Ryppy & Reikä-sarjakuva.