PIENI JUHANNUSTARINA 2019

Jossain Järvi-Suomessa, 1990-luvun jälkimmäisellä puoliskolla

Elettiin juhannusta, vielä Ahtisaaren aikaan. Muuan järvellä sijaitsevassa saaressa oli pieni, vanhanaikainen lautamökki joka havahtui syvästä unestaan kuullessaan perämoottorin ääntä. Ei mitä tahansa varsin suurella järvellä kovin tavallista risteilyä vaan ääni tuli suoraan mökkiä kohti. Saaren, ja siinä sijaitsevan mökin suuntaan ajoi muuan mies. Helsingissä asuva kyseinen muuan mies oli ottanut tilaisuudesta vaarin kun hänen vanhempi tuttavansa oli kertonut lähtevänsä perheensä kanssa juhannukseksi etelään ja mökki oli tyhjillään. Kertoipa vielä ettei siellä hyvin paljon tullut enää käytyä muutenkaan. Mökki kun oli varsin askeettinen eivätkä perheen jo maailmalle muuttaneet lapset halunneet viettää siellä aikaansa. Vähän poispilattuja niistä oli tullut. Kiinnostaisikos miestä viettää juhannus mökillä? Hintaan 0 mk 0 p?

Muuan mies oli todennut tarjoukseen niin kuin savolainen vihillä eli no jumalauta. Ongelmana oli vain se, että eihän miehellä ollut minkäänlaista autoa kun ei yksinäinen mies sellaista Helsingissä tarvinnut mutta tuttava tarjosi hänelle lainaksi perheen kakkosauton eli vanhan mutta kunnossapidetyn Volvo 66:n. Muuan mies läksi ajamaan aikaisin juhannusaattona. Mökki sijaitsi järvi-Suomessa ja sinne oli muutaman tunnin ajomatka. Perillä odotti vene ja sen vieressä yhteinen venevaja jossa oli lukon takana perämoottori. Ikivanha viisiheppainen Terhi. Ei se venettä kovin suurella vauhdilla liikuttaisi mutta eipähän saareenkaan ollut matkaa kuin sata metriä. Ja ei rosvotkaan tuollaisesta vanhasta moottorista olleet kiinnostuneet. Saiko tuota kenellekään myytyäkään?

Muuan mies lastasi veneen täyteen ja asetti perämoottorin paikalleen. Vanha uskollinen käynnistyi muutamalla nykäisyllä ja mies otti kurssin kohti saarta. Saavuttuaan saaren rantaan hän veti veneen rantaan ja katseli mökkiä. Vanha lautamökki. Pieni tupapuoli jossa oli kamiina, kaksipisteinen kaasuliesi, kaasujääkaappi, pieni pöytä sekä kaksikerroksinen makuulaveri. Lisäksi pieni, kahden ja puolen perseen sauna sekä liiteri ja huussi hieman sivummalla. Ei minkäänlaista sähköä.

Täydellinen.

Muuan mies kävi ensi töikseen laittamassa kaasujääkaapin päälle. Sitten hän kuskasi veneessä olevat tavarat sisälle. Vähäinen tuoretavara jääkaappiin ja muu sai jäädä hyllylle. Seuraavaksi oli aika käydä liiterillä. Muuan mies teki ensiksi saunapuut ja sitten vielä satsin kamiinaa varten. Hän sytytti kamiinan ensiksi. Lämmön takia sitä ei oltaisi sinänsä tarvittu mutta mökillä ei oltu asusteltu muutamaan viikkoon ja kamiinan lämpö vei tietyn asumattomuuden nihkeyden pois. Seuraavaksi oli vuoro saunan. Sen verran luksusta mökillä oli että siellä oli käsipumppuinen kaivo. Muuan mies kävi ensimmäisenä täyttämässä saunan kiukaassa olevan kuumavesisäiliön ja sytytti sitten tulen. Niin kuin kamiinassakin hän poltti ensin hieman paperia nähdäkseen että hormi veti kunnolla.

Niin sauna kuin kamiinakin vetivät erinomaisesti joten mies täytti vielä tarvittavat vesiämpärit, istui sitten mökin pienelle kuistille, väänsi sätkän ja otti oluen. Oluet hän oli vienyt jäähtymään lähellä virtaavaan puroon. Tölkkiolutta. Kalliimpaa siihen maailman aikaan kuin pullo-olut mutta huomattavan paljon kätevämpää tällaisella reissulla. Sauna näytti olevan nopeasti lämpiävää mallia joten muuan mies alkoi valmistautua. Nyt ei olisi kiire. Kiire jäi sinne Helsinkiin. Ensiksi täytyi tietysti laittaa eväs lämpiämään. HK Blöö kiuaspussiin, hieman olutta voiteluaineeksi ja sitten satsi kiuaskiville. Siihen aikaan HK:n sininen oli vielä makkaroitten aatelia.

Sauna oli sellainen harvalattiainen sauna joka antoi aivan taivaalliset löylyt. Muuan mies terästi löylyjä laittamalla löylykippoon olutta. Se antoi saunaan sellaisen mukavan viljan tuoksun. Löylysession jälkeen tietysti istumasessio mökin pienellä kuistilla. Uusi tölkki auki, sätkä huuleen ja katse tyynelle järvelle. Kuumavesisäiliössä oleva vesi alkoi kiehua joten mies tyhjäsi sitä valmiiksi ämpäriin ja lisäsi vettä. Niinhän ne kiukaassa olevat säiliöt tuppasivat aina tehdä. Vaativat oman huolenpitonsa.

Tyynellä järvellä uiskenteli sorsia räpättäen keskenään kuka mitäkin ja lokit antoivat oman lisänsä rauhalliseen juhannuskonserttoon. Muuan mies pani merkille että muutamilla heinäsorsauroksilla oli menossa tilanne josta ei rauhallisella vaakkumalla selvitty. Kaksi heinäriä lensi kolmannen perässä räpättäen niin perkeleesti. Mies ei oikein hahmottanut sorsien kieltä mutta päätteli takaa-ajajien toteavan suurin piirtein:

- Maltahan perkeleen vääkkä kun saadaan sut kiinni niin me revitään sulta joka ainoa perssulka irti!

Sorsat katosivat edessä olevan niemen taakse ja muuan mies ihmetteli että mistähän niille moiset ränävälit oli oikein tulleet. Joitain reviirikiistoja varmaankin. Mies tuumasi että eihän se sorsien asia hänen tuumailullaan sen valmiimmaksi tule ja keskittyi omaan asiaansa.

Lenkkiä.

Mies otti kiuaspussin kiukaan päältä, istui saunan minimaalisen pieneen pukuhuoneeseen, laittoi sinappia HK Blööhön, haukkasi, otti hörpyn olutta ja nautti elämästään. Tällä reissulla ei grillailtu. Grillailu oli ohjelmanumero mutta tämä oli yksinäisen miehen reissu. Tänään syötiin saunalenkki ja huomenna keiteltäisiin soppaa jossa oli makaroonia ja säilykelihaa. Tavallinen kaupan säilyke oli muuttumassa huomattavan huonoksi mutta miehellä olikin mukana eräältä laivareissulta ostettua brasilialaista Corned Beef-säilykettä. Siitä sai aikaiseksi maittavan evään ja höysteeksi olisi Ylhäisten näkkileipää ja sen päälle Koskenlaskijaa sekä hyvää pötkömeetvurstia. Sitähän näkkärievästä saattoi pistellä vielä tänäkin iltana jos hiuko uudelleen yllättäisi.

Mies pani merkille, että ilmanala oli muuttumassa. Päivä oli ollut helteinen, hautova ja ukkosta enteilevä. Kuin lehmä olisi hönkinyt päin naamaa. Ukkosta enteilivät myös lännen suunnasta tulevat synkät pilvet. Mies söi makkaran loppuun, poltti sätkän ja totesi että antaa tulla lunta tupaan ja jäitä porstuaan. Seuraavan löylysession aikana ukkonen tulikin sitten saaren päälle. Mies katseli järvenselällä rätiseviä salamoita ja tuumi itsekseen että tämä oli juuri oikea paikka nauttia tällaisista luonnonvoimista. Ukkonen ei hajoittaisi mökillä ensimmäistäkään sähkövehjettä koska niitä ei täällä ollut. Pesua edeltävän taukonsa hän piti mökin pieneen pukuhuoneen puolella sillä tuuli löi veden kuistille. Tauolle hän oli hakenut piippunsa jota poltteli harvoin. Nyt oli kumminkin sen aika. Mies latasi piippunsa, sytytti ja katseli luonnonvoimien myllerrystä mukavan katon suojassa.

Samalla kun mies pesi saunassa itsensä alkoi ukkonen tyyntyä. Mies siirtyi tuvan puolelle ja teki itselleen ykkösdrinksun eli Koskenkorvaa puolukkamehulla. Samalla hän oli laittanut pienen matkaradion päälle. Sieltä tuli Yleisradion ohjelmaa. Siihen aikaan sitä saattoi vielä kuunnellakin. Ideahan ei ollut kuunnella, vaan kuulla. Se oli siellä jossain taustalla. Niin kuin aikanaan pikkupoikana kun muuan mies oli mökillä vanhempiensa kanssa. Mies muisti kuinka aikanaan, vuonna 1976 oli kuunneltu se Lasse Virenin kultamitalijuoksu Montrealin viidellä tonnilla vähän samanlaisessa mökissä kuin tämä. Kuinka hienolta se silloin tuntuikaan.

Mies maisteli kossupuolukkayömyssyään ja tuumasi että on muuten homma aika kohdallaan. Piru vie kun tänne voisi jäädä lopun iäkseen. Mutta eihän se onnistuisi. Tämä juhannusviikonloppu olisi vain kaunis uni joka päättyisi silloin kuin mies palauttaisi laina-autonsa ja siirtyisi jatkamaan matkaansa HKL:n julkisilla kulkuneuvoilla. Sinne omaan kanahäkkiin jossa hän asusti. Kanahäkkiin, josta ei tuntunut olevan pois pääsyä. Mies totesi taas kertaalleen itselleen että ei hän oikeastaan Helsinkiä vihannut. Hän vain tiesi olevansa väärä mies väärässä paikassa ilman mahdollisuutta paeta pois. Mutta olihan sitä kaunista unta vielä jäljellä. Mies aukaisi makuupussinsa laverilla olevan patjan päälle. Sellainen halpa huoltoasemapussi mutta eihän kesällä muuta tarvinnutkaan.

Järven ääniä ja kaikkoavaa ukkosta kuunnellessa uni tuli nopeasti. Edessä olisi vielä pari kiireetöntä päivää.

Hyvää ja rauhallista juhannusta kaikille lukijoille.