Tasan kahdeksankymmentä vuotta sitten,
kello yhdentoista tienoilla aseet vaikenivat ja talvisota päättyi. Rikollisen
hyökkääjävaltion Neuvostoliiton rosvoretki onnistui osittain ja se sai Suomelta
Karjalan, Suomenlahden saaret, suuren alueen Sallasta, Hankoniemen ja Suomelle
kuuluvan osan Petsamon Kalastajasaarennonnosta. Hyökkääjä maksoi siitä sinänsä
kovan hinnan. Varmoja vihollisen tappiolukuja ei osaa kai kukaan sanoa mutta
arviot kaatuneista vaihtelevat 120.000:sta 250.000:teen. Suomalaisia kaatui n.
26.000 mutta maa säilyi itsenäisenä ja miehittämättömänä.
Mikäli Neuvostoliiton seuraajavaltio
Venäjä haluaisi oikeaa ystävyyttä Suomen kanssa niin se toteaisi:
”Kyllä.
Me sen aloitimme. Ja teimme sen silkkaa ahneuttamme. Meillä ei ollut siihen
oikeutta. Ja ymmärrämme että seurannut jatkosotakin syttyi vain siksi että
Suomi löi oikeutetusti takaisin. Jospa alettaisiin porukalla miettiä että
kuinka me korvaamme rikoksemme? Me olemme lopultakin siihen valmiit”.
Mutta tätähän ei koskaan tapahdu sillä
maailmassa ei vallitse kuin voiman oikeus. Suomi menetti alueet jotka se oli
rakentanut, joista se oli pitänyt huolen, joita se olisi tarvinnut ja jotka
valloittajan käsissä lähinnä ränsistyvät. Laitetaan muutama kuva menetetyiltä
alueilta ja maailmasta joka ei tule koskaan takaisin:
Viipuri
vuonna 1936
Vuoksen
sisävesilaiva, Antrea
Vuoksen
silta, Antrea
Hackmanin
tehdas, Johannes
Sakkolan
kylää. Sakkolassa asui Antti Rokan esikuva Viljam Pylkäs.
Käkisalmen
linna
Terijoen
hiekkarannat
Suursaaren
kasino
Seiskarin
saaren Lounatkylä
Hyrsylän
mutka, Suojärvi
Laatokka
Vanha
Salla
Liinahamarin
Satama, Petsamo
Kaikki tuo ryöstettiin suomalaisilta
rikollisvaltion toimesta. Mutta jäihän sentään loput. Raskaitten uhrausten
jälkeen. Siksi esitän vilpittömän kiitokseni sen ajan suomalaisille jotka
pelastivat maan ja rakensivat sen hyvinvoivaksi. Ja samalla esitän heille yhtä
vilpittömän anteeksipyynnön että nykyisen Suomen broileripoliitikot luovuttivat
ilmaiseksi pois kaiken sen mitä vihollinen ei aikanaan saanut edes ampumalla.
Osa heistä vielä julkisesti kannattaa sitä ideologiaa jonka vuoksi kymmeniä
tuhansia suomalaisia kuoli. Kannattaa sitä kirkkain silmin ja häpeämättä.
Mokomat paskat.
33 kommenttia:
Kiitos Ykä.
Varsinkin viimenen kappale sisältää kaiken sen miksi olen valtaosan aikuisiästäni halunnut asua muualla kuin kuin Suomessa. Toisen isoisäni sodassa menetin, toinen haavoittui. Elossa säilyneet rakensivat tyhjästä maan jossa lapsena ja nuorena oli hyvä elää. 90-luvulta alkoi edellen jatkuva, ja paheneva, tila jossa suomalaisuus on synti ja häpeä.
terveisin
Abuelo Lisbon
Tuon ajan jälkeen enemmän tai vähemmän väheksyttiin sotaan osallistuneita, varsinkin ohiammuttuja ja vammatuneita. Sen tekivät kommunistit.
Nyt niillä alkaa olla taas, hallitukseen päästyään uusia ajojahteja päällänsä.
Meidän ikioma opetusministeri (ei muuten ole sattumaa) SomaLii saa hääriä Koronan varjossa ihan mitä vaan ja kun alkaa miettimään niin kommunistinä tuon salkun minäkin haluaisin.
Piltit ovat se otollisin pohja mille rakentaa oma..eiku puolueen tulevaisuutta.
Ei ole myöskään yllätys, että sekä sisä-että ulkoministerin paikat meinivät vihreille. Ne eivät olisi muutoin lähteneneet mukaan. Siellä voi häärätä vapaiden rajojen puolesta ja aukoa päätään vaikkapa Kreikalle.
Pääasia on kunhan ituhipipit ja muut meidän suojelemat ovat Kalliossa silleen niinku moniseksuaalisesti vitun ihan ihquja.
105 kunnian päivää minutkin tähän hommaan muiden silloisten hyvien kouluttajien ohjauksessa saattoi.
Kyllä meidän huushollissa välillä raikaa silloiset marssilaulut.
Sekaan on tullut "meidän biisejä" omilta keikoilta.
Ne eivät kerro mitään paitsi paikalla olleille.
Klamydia - Suomi on sun https://www.youtube.com/watch?v=xHu1hBZ7uQ4
Mutta kuinka kauan?
Kuulen päässäni laulun:
On hiekka polttavaa (hiekka polttavaa)
Taivas punertaa (taivas punertaa)
Edessäni puhdas meri on
Lämpö auringon (lämpö auringon)
Kesäloma alkoi hymyillen
Nyt jo tunnen sen (nyt jo tunnen sen)
Kesäleikit meikit ohentaa
Tule mukaan vaan.
Terijoen hiekat (Terijoen hiekat)
Voi kun onnistuis (voi kun onnistuis)
Voin kuvitella elävästi kiertävänä musiikin ammattilaisena keikkamatkat Viipuriin ja Suursaaren kasinolle.
Niin käsinkosketeltavana on vaihtoehtoinen todellisuus.
Tänään pyyhkiytyi kalenterista neljännesvuoden elanto yhdessä hujauksessa. Eilinen itsestäänselvyys on tänään vain vaihtoehto joka olisi voinut olla. Mutta ei ole.
Elämme historiaa. Freelancereilla ei ole työttömyysturvaa.
Tulee olemaan maailma ennen ja jälkeen coronan, niinkuin oli maailma ennen ja jälkeen sotien.
Jokainen meistä on pala siinä ratkaisussa. Ei hölmöillä.
Erkki
RIP Vanha Karjala.
Kiitos hienoista kuvista.
Tavisodan ja menetettyjen alueiden muistoksi laitoin soimaan CD:n Karjalan Kunnailla.
Presidenttimme lausui eilispäivän Ylen mukaan: "Ihminen alkaa vaikeissa olosuhteissa nähdä oman napansa ulkopuolelle".
Toivottavasti tämä viisaus koskee myös maan ylintä johtoa. Itse artikkeli käsitteli koronavirusepidemiaa, mutta laajakatseisena henkilönä hän varmastikin antoi luvan ajatella hieman laveamminkin yhteiskunnan vaikeita olosuhteita. Olosuhteet talvisodassa olivat vaikeat, mutta taistelijoille ei tarvinnut moista napaviisautta julistaa. Katsella ja nähdä voi lähes kuka vain, mutta päätöksiä tekevät vain harvat ja valitut. Saas nähdä miten tässä nykyisessä taistelussa tulee käymään.
Tervehdys Abuelo Lisbonille, Joppos123:lle, Anolle, Erkille ja Veijo Hoikalle & kiitos kommenteistanne.
Abuelo Lisbon: Kyllä. Jotain särkyi Suomessa 1990-luvulla eikä sitä ole edes yritetty korjata. Tuskin edes halutaan.
Joppos123: Joo, kommarit totesivat että ”mitäs lähditte”. Sitä aikaa kuva hyvin Tapio Rautavaaran ”Vanhan jermun purnaus”:
https://www.youtube.com/watch?v=YP3mrEgR1ms
Nuo tärkeät ministerinvirat vihreitten ja kommarien (erottaako niitä edes toisistaan) hallussa ovat tosiaan pelottavia. Ja Li Anderssonin märkänä unena on varmaankin Pirkkalan moniste 2.0 koko maan laajuisena. Aivan vuoteen 2023 mennessä se ei vielä onnistu mutta yritys on varmasti kova.
Ano: Valitettavasti se ei ole enää meidän. Itsenäisyys on menetetty.
Erkki: On muuten selvää että jos historia olisi mennyt toisin niin Tapani Kansa olisi todellakin esittänyt kappaleen Terijoen Hiekat. Ja ikävä kuulla hommistasi. Toivon, että asiat suttaantuu.
Veijo: Toivottavasti ylin johto lukee ja omaksuu mitä kirjoitit. Valitettavasti se sitä tuskin tekee.
Talvisodan syistä kannattaa muistaa, että Suomen kohtalosta oli jo sovittu Saksan ja Neuvostoliiton kesken, vaikka suomalaiset eivät tuota vuonna 1939 tienneet.
Neuvostoliiton tavoitteet kävivät selville, kun se kiristi Baltian mailta tukikohdat ja myöhemmin liitti nämä valtiot itseensä "kansanäänestyksen" jälkeen.
Neuvostoliitto oli yksi toisen maailmansodan aloittajavaltioista. Se ei kuitenkaan koskaan joutunut tilille rikoksistaan samalla tavalla kuin sodan hävinnyt Natsi-Saksa. Voiton päivää vietetään edelleen korskeasti Moskovassa.
Neuvostoliitto ei olisi selvinnyt sodasta ilman mittavaa länsivaltojen apua. Sodan lopputuloksena puolet Euroopasta joutui kommunismin alle tai Neuvostoliiton vaikutuspiiriin kuten Suomi.
Toinen maailmansota ei päättynyt vuonna 1945 vaan vasta 1991, kun toinen sodan aloittajavaltioista hajosi.
Kaikki käsitykset siitä, että Suomi olisi jotenkin itse syyllinen Talvisotaan "oman fasisminsa" takia, eivät kestä kriittistä tarkastelua.
Molotohvi kun joukkonsa marssitti
tuonne Suomemme rajoille
heti hyökkäysvaununsa passitti
korjauspajoille.
Oi Molotohvi
pysy Moskovan linnassa
nahka ryssän on vahvassa suolassa
liha halvassa hinnassa.
Ei riittänyt rysälle mainetta
eikä maailman kiitosta
sai kalossin kuvan eikä aiheetta
myös kansainliitosta.
Oi Molotohvi ...
Hieno kuvaus ja artikkelin lopussahan kaikki tiivistyy.
Äitini suku on Karjalan evakkoja. Nuorena äitini kertoi vähän omasta evakkomatkastaan, mutta kuinka oli pikkutyttönä pommikoneita näkynyt taivaalla ja pelottanut.
Mummokin oli ehtinyt mennä Karjalan kunnailla toisen kerran naimisiin. Tämän mummoni toinen aviomies ja pappa oli venäjän kieltä hyvin osaavana joko jonkin sortin kaukopartiomies tai siviilipaikallistiedustelija "agentti" Suomen armeijalle. Sen verran vähän olen kuullut hys-hys-tarinoita edesmenneestä.
Kaikissa 1960-luvulla sukutapaamisissa oli kaipuu kotiseudulle kovaa ja aina muistelivat mennyttä; sinne jäi koti- ja sukutila Laatokan rannalle Salmeen, kesät oli auvoisia. Sen muistan.
Sukumme omasi alun perin venäläisperäisen sukunimen. Evakossa sukunimi käännettiin suomalaiseksi, niin kuin moni muukin silloin teki integroituessaan tähän yhteiskuntaan. Ortodoksisen uskonnon tunnustajana "vanha Valamo" oli ikoneineen läsnä.
Sisarukset posmottivat puheissaan, tapaamisissaan ja lankapuheluissaan karjalaa väliin. Kerran tai pari pikkupenskana taisin niitä sanoja ja sanontoja kirjoitella ja keräillä "kielitieteilijänä" sinikantiseen ruutuvihkoon. Joitain outoja sanoja on jäänyt mieleeni.
Joku outo sisäinen tenho on minulla Karjalan suuntaan, vaikken ole koskaan siellä käynyt. Näin vanhempana on käynyt mielessäni, että mitä minusta olisi tullut ja missä olisin? Olisinko minä minä vai joku muu? Olisiko hän ja isäni koskaan tavanneet? Tuskinpa.
heppa
Mietiskelen usein, kuinka meidän suomalaisten kävisi, jos ihan oikea sota syttyisi? Vastausta ei tarvitse tosin kovin kauan miettiä, kun liian monelle nuorelle miehelle pelkkä kuusi kuukautta minimissään kestävä armeija-aika on ylivoimainen; esim. ahdistaa nukkua tai riisuutua tilassa, jossa on muitakin. Miten tähän on tultu?
Kaikki kiitos ja kunnia sukupolvelle, joka säilytti Suomen itsenäisyyden, jälleenrakensi tämän maan ja nosti ällistyttävän pienessä ajassa maailman hyvinvointivaltioiden kärkikastiin. Valitettavasti moni nykypoliitikko ja vallanpitäjä ei arvosta saamaansa arvokasta perintöä.
Rouva Ano
Eipä tuo talvisota ole vieläkään lopullisesti päättynyt, ainakaan somen puolella. Vielä löytyy vankkumattomia russofiilejä (viides kolonna) joiden mukaan olisi pitänyt aikanaan toivottaa Stalinin joukot kukkasin Suomeen.
Keskisarja on omissa luennoissaan tuonut vahvasti esiin mitä se olisi tarkoittanut. Stalin olisi toteuttanut maassamme kansanmurhan ja kansakuntana meitä ei enää olisi olemassa.
Samat russofiilit fanittavat nykyisin estoitta uutta tsaaria, Putinia ja omalla toiminnallaan tekevät kaikkensa sen eteen, että Suomi olisi joskus osa kleptokratiaa nimeltään Venäjä.
Maanpetturuutta on monenlaista,osa haluaa syöstä meidät etnohelvettiin ja toiset osaksi naapurin valtakuntaa.
Tällä hetkellä etnohelvetin kannattajat ovat niskanpäällä,ihan hallitusta myöten.
Parempi häpeilemätön korsto kuin tekopyhä nilkki. Kelaa nyt, jos venäläisillä olisi sama asenne kuin USA:n ja Kanadan suvaitsevaisilla sikäläistä alkuperäisväestöä kohtaan:
"Voi voi, me ollaan ihan hirveän pahoillaan siitä, mitä me tehtiin. Yyh yyh, niisk. Tunnustamme, että täällä Karjalassa eletään suomalaisten maalla, ja me palkattiin yksi tyyppi avaamaan valtuuston kokoukset soittamalla kannelta!"
"Ai olette pahoillanne? No annatteko sitten maat takaisin?"
"Älkääs nyt pelleilkö. Mutta näettekö nyt kaikki miten lämminsydämisiä ja tiedostavia me ollaan, kun pyydämme koko ajan anteeksi? Paljon parempia ihmisiä kuin ne venäläiset jotka ei pyydä! Voisitteko te suomalaiset taputtaa meitä olkapäälle ja kehua vähän? Olette te nyt sen velkaa, kun me ollaan näin pahoillaan."
Isä oli syntynyt alkuvuodesta 1918. Hänen isänsä joutui vuoden 1918 vapaussodan tai sisällissodan melskeisiin mukaan Tampereelle tyyliin 'lähdetkö vapaaehtoisesti vai ammutaanko tähän'. Vuonna 1939 keväällä isä meni kutsunnoista varusmiespalvelukseen. Hän ei aavistanut silloin, että seuraavat viisi vuotta menee ylimääräisissä kertausharjoituksissa. Sen vielä kestikin, mutta tämän jälkeen esimerkkinä isän inhoama ylen toimittaja Hannu Taanila alkoi jo olla liikaa! Mokoma paska!! Molemmat selvisivät suhteellisin vähin vaurioin. Kaikki kiitos ja kunnia Heille ja heidän kanssasisarille sekä veljille!
Itse menin vapaaehtoisena vuonna 1966. Seuraavat parikymmentä vuotta menikin kertausharjoituksissä, mutta onneksi vain lyhyinä jaksoina. Näistä riittäisikin kerrottavaa kirjan verran - varsinkin alkuaikojen poliittisesta ilmapiiristä!
Ja kiitos taas kerran Ykälle ja kommentoijille erinomaisesta alustuksesta ja kommenteista!
Tervehdys Vasarahammerille, Anolle, hepalle, Rouva Anolle, Joppos123:lle, LW:lle ja Kalevi Nissilälle & kiitos kommenteistanne.
Vasara: Olet täysin oikeassa. Neuvostoliitto hyökkäsi Puolan selkään kun sen puolustus oli jo romahtanut ja tapatti Katynissa muutaman kymmentä tuhatta puolalaista. Siellä oli varattu muuten tilaa suomalaisillekin. Sen jälkeen itärintamalla taisteli keskenään kaksi hirmuvaltaa josta Neuvostoliitto tulkittiin ”hyväksi” ainoastaan sen asian vuoksi että se sattui voittamaan.
Ano: Kovat oli laulut mutta kovat oli ajatkin.
heppa: Kommenttisi toi minulle mieleen sen että hyökkääjävaltio Neuvostoliitto murhasi monen muun asian lisäksi myös karjalan murteen. Niin Kannaksen murteen kuin Laatokan Karjalan murteen. Karjalaiset ripoteltiin sinne tänne Suomeen joten oli ilman muuta selvää että ei se murre voinut selvitä. Joku tietysti voi tuumia että ovathan murteet laimentuneet muutenkin ja sehän pitää paikkansa mutta kyllä esmes Pohjanmaan ja Pohjois-Karjalan puheenparret eroavat vieläkin toisistaan huomattavasti. Näin olisi ollut myös Karjalan kohdalla.
Rouva Ano: Nuo ovat hälyttäviä tietoja mutta uskon että nuorissa miehissä - niin kuin Joppos123 on monesti sanonut - on vielä paljon hyvää porukkaa. Ja mikä lienee se naapurimaan materiaalin tilanne? Kovasti ne mainostavat erityisjoukkojaan mutta mikä on tavallisen musikan kohdalla homman nimi?
Joppos123: Ja Baltian esimerkki taas puolestaan kertoo että mitä olisi käynyt jos olisi antautunut taistelutta. Ei sekään paljon ikeniä naurattanut.
LW: Inkkarit ovat sentään saaneet nykyisin niitä kasino-oikeuksia joilla ne tekevät rahaa. Mutta yhtä kaikki se Amerikan hommakin oli kansanmurha. Mitä tulee itänaapuriin niin minähän olen kirjoitellut välillä ihan scifiä mutta ajatus siitä että itänaapuri sovittaisi tekojaan menee jo yliutopistisen scifin puolelle.
Kalevi: Hannu Taanila joo… on kovasti rasismin vastustaja. Nykyisin. Vaan muistanpa joskus vuonna 1981 kun jätkä selosti että ”Neuvostoliiton naapurina meillä ei ole muuta pelättävää kuin se että Amerikka lähettää neekerit hyökkäämään Suomeen Norjan kautta”. Mulla ei ole mitään olemassaolevaa todistuskappaletta tuosta. Silloin ei ollut vielä nettiä. Mutta muistan sen kyllä ja toteanpahan vaan että jos on sopiva perse niin nuolijoitakin aina löytyy.
Isäni oli aloittanut opinnot Viipurin vaatturiammattikoulussa syksyllä 1939. Opinnot jäivät kesken "jostain syystä".
En viitsi tarkistaa muistikuvaani kirjasta mutta eikö Linnan Pohjantähdessä tyhmäksi mutta hurraaisänmaalliseksi kuvamaama opettaja Rautajärvi pitänyt Neuvostoliittoa savijalkaisena jättiläisenä? Oli se tyhmä mies. ;-)
Tuo loppu oli hyvin sanottu. Eipä ole siihen lisäämistä.
Vaikken itsekään herkästi usko Karjalan palautukseen, tuli mieleen.
Suomen ja Venäjän rajat ovat kautta vuosisatojen liikkuneet vaihtelevasti ja välillä on ollut pitkiäkin ajanjaksoja. Ennen Suomen sotaa mm. Kymijoen koko itäinen puoli oli kuulunut Venäjään lähes sadan vuoden ajan. Olisi hassua väittää, että nykyinen raja on ikuinen ja muuttumaton ainaisesti. Ikävää tosin on se, että raja liikkuu yleensä sotien seurauksena, mutta mistäpä tulevaisuutta voisi ennustaa. Ehkä diplomaattinen keino on vielä joskus mahdollinen. Mutta on mahdollista, ettei se tapahdu meidän elinaikanamme.
Suurempi ongelma on itseasiassa Karjalaa nykyisin asuttava venäläisväestö. Vaikka ne maat ovat meiltä ryöstetyt alunperin, niin siellä on jo useampi venäläissukupolvi kasvanut joka voi väittää niitä seutuja kodikseen. Vaikea se olisi ajaa ihmisiä pois kodeistaan, ja mitä enemmän aikaa kuluu sitä hankalammaksi se menisi. Kaikille tonteille ei varmaan edes löytyisi enää suomalaista ottajaa, jos asianomainen on kuollut eikä perillisiä ole.
Karjalan palautus vaatisi nähdäkseni kahden asian toteutumista:
1. Venäjän hallitsijana tulee olla sellainen taho, joka kykenee olemaan asiaa kohtaan myötämielinen ja suhtautumaan palautukseen realistisena mahdollisuutena. Niin kauan kuin Putin on vallassa, ei onnistu.
2. Palautuksesta pitäisi olla jotain hyötyä Venäjälle itselleen. Yksi mahdollisuus olisi kansainvälisen imagon kohottaminen. Kun nähtäisiin Venäjän tekevän ennenkuulumattoman inhimillinen ja hyvä teko, muissakin valtioissa alettaisiin nähdä positiivisuutta Venäjää kohtaan.
3. Karjalaa nyt asuttavan venäläisväestön kohtalon inhimillinen ratkaiseminen.
Olen myös miettinyt osittaisen palautuksen mahdollisuutta: jos Venäjä palauttaisi esim. Suomenlahden saaret, Kuusamon ja Sallan itäiset palaset, sekä Petsamon, niin olisihan sekin jo jotain. Näiden merkitys olisi Venäjälle itselleenkin paljon pienempi kuin Karjalan, sillä ne ovat lähes asumattomia ja köyhiä alueita, ellei Petsamon nikkelikaivoksia oteta lukuun.
Hyvä muistelo.
Molemmat vaarini joutuivat kokemaan sodat, ja toinen haavoittui aika pahasti. Olen puoliksi sukua menetetystä karjalasta lähteneille. Ei relevanttia, mutta toinen puoli tulee länsi-Suomesta - että terveisiä vaan sisäsiittoisuudesta höpisseelle afrikansarvesta sotaa, vainoa ja kidutusta paenneelle sukututkimuksen asiantuntijalle.
Ykä liittänyt kirjoitukseen hienoja kuvia arkkitehtuurista ja maisemista. Kiitos niistä. Suosikki-arkkitehtini jätti leimansa Viipuriin. Itse en ole vaivautunut itärajan yli katselemaan menetettyjä alueita. Vanhempani kävivät, ja äitini sukutalosta oli jäljellä enää kivijalka punkkeja kuhisevassa heinikossa.
On kuvottavaa, että Suomessa on vallassa todellisuudesta irrotautunut (tai suoranaisesti pahuutta palvova), hillotolppaa nuoleva, ja maan tuhoa junaileva "hallitus". Kas kun eivät mene suoraan kusemaan ja paskomaan veteraanien haudoille - kun jo muilla toimillaan tekevät sen kuvainnollisesti. Sellainen toiminta lienisi heidän, ja vaikkapas poliittisen syyttäjän mukaan "kansalaisaktivismia".
Inkkarin kohtalo on myös meidän kohtalo jos kansanvaihtoprojekti pysyy voimissaan. Vihervasemmistoa lukuunottamatta luulisi kaikkien ymmärtävän miten meille käy jos islam saa ylivallan Euroopassa.
Ne joita ei tapeta heti niin ovat koraanin mukaisesti orjia tai verotettuja "dhimmejä".
Ennustan, että me Eurooppalaiset joudutaan jossain vaiheessa jälleen kerran ajamaan islam huutkuuseen maanosastamme ja se tehdään asein.
Tällä kertaa siitä tulee vaan verisempää ja raadollisempaa koska olemme antaneet islamille aivan liikaa aikaa soluttautua järjestelmän sisään.
Ei islamin tavoitteet ole muuttuneet mihinkään Wienin tai Kosovo Poljen taisteluista. Samaa valloitushaluista paskaa mutta vielä toistaiseksi ilman miekkaa. Miekkana toimii sopivasti toimivat proxyt kuten vaikkapa Merkel tai meidän "kaalimatohallitus".
Viime aikoina on tullut luettua aika paljon talvisotaa käsittelevää aineistoa osasyynä että sitä on ilmestynyt huomattavia määriä. Toteaisin että aika hyvin siinä pärjättiin kun ottaa huomioon kaikki ne virheet joita oli tehty ennen sotaa varustautumisessa. Eli oli vääriä aseita, tai sitten niitä oli liian vähän tai määrättyjä aseita ei ollut ollenkaan. Poliitikot tekivät virheitä ja sodan johto teki virheitä ja kaikki nämä puutteet ja virheet maksettiin ihmisverellä.
No nyt sitten saa lukea miten se sotiminen on vaikuttanut kansan luonteeseen, silloin heti sodan jälkeen ja sen jälkeisiin sukupolviin. En yhtään epäile sodan vaikutusta sen kokeneisiin ja heidän lapsiinsa, mutta mielestäni noissa tutkimuksissa mennään myös vähän överiksi. Ei kaikki nykyajan ilmiöt, henkiset ja taloudelliset voi viime sodista johtua, on siitä jo sen verran aikaa ja Suomikin on avoin osa muuta maailmaa eikä enään jokin pieni maatalousmaa maapallon pohjoiskolkassa.
Siis sodan vaikutukset olivat negatiivisia mutta olivat osaltaan myös positiivisia.
Otetaanpa nyt sitten esimerkiksi valtio joka ei sotinut viime sodassa, ei ollut edes miehitetty ja teki rutkasti rahaa myymällä sotiville maille raaka-aineita ja teollisuutarvikkeita jotka menivät suurelta osin sotateollisuuden tarpeisiin. Eli tämän maan pitäisi olla kaiken järjen mukaan huippurikas onnela jonka hautausmailla ei ole sankarihautoja. Jossa miehet pysyivät hengissä kasvattaen lapsiaan eivätkä vaimot olleet sotaleskiä.
Nyt tämä sotaakäymätön onnela on muuttumassa tai muuttunut pohjolan persläveksi ja kaiken lisäksi vielä itseaiheutettuna. Sosiaalidemokrattisfeministinen "hyvinvointivaltio", joka on hyvää vauhtia muuttumassa islamilaiseksi kalifaatiksi. Naisia raiskataan, autoja ja kouluja poltettaan, pommeja räjäytellään, maassa on noin 60 no-go aluetta jonne poliisit eivät ilman apuvoimia uskaltaudu. Armeija on miltei olematon,koululaitos, sairaala ja poliisivoimat ovat hajoamispisteessä. Maassa ei ole minkäänlaista johtajuutta kriisitilanteiden synnyttyä. Maan rikollinen johto on tehnyt sopimuksen muslimien kanssa, joille on luvattu poliittista valtaa mikäli äänestävät korruptoitunutta sosiaalidemokraattista puoluetta. Diiliin liittyy myös se että muslimien tekemät rikokset kantaväestöä kohtaan hoidetaan alta pois asteikon lievimmillä rangaistuksilla. Maan kukoistuksen aikaansaanut kantaväestö on arvostuksen alimmalla asteella. Ylimmällä asteella ovat muslimit, HTBQTITITYY väestö ja hyvää liksaa tienaava poliittinen aateli. Maan suurin vuosittainen juhla ei ole itsenäisyyspäivä vaan Pride-paraati, Absurdistanin henkinen ja moraalinen ilon päivä.
Mietityttää vain välillä tuo talvisodan perintö, jota nyt meilläkin ollaan ruotsalaistamassa. Onko moskeijat ja pride-liput myös Suomen kohtalo?
Kirjoitit: "...hyökkääjävaltio Neuvostoliitto murhasi monen muun asian lisäksi myös karjalan murteen. Niin Kannaksen murteen kuin Laatokan Karjalan murteen. Karjalaiset ripoteltiin sinne tänne Suomeen joten oli ilman muuta selvää että ei se murre voinut selvitä."
Stalinin vuonna 1940 määräämä uusi raja tuskin noudatteli mitään siihenastista murrerajaa. Samaa päämurretta, jota kielitieteilijät sanovat kaakkoismurteiksi, puhuttiin ennen sotia sekä suurimmassa osassa sittemmin luovutettua Karjalaa että myös sillä alueella, jota nykyisin sanotaan Etelä-Karjalaksi, siis Lappeenrannan ja Imatran seudulla. Niin ainakin sanotaan täällä:
http://sokl.uef.fi/aineistot/aidinkieli/murteet/murrealu.html
Sitä vastoin Pohjois-Karjalassa puhuttu murre kuuluu pikemminkin savolaismurteiden ryhmään, vaikka siinäkin esiintyy myös joitakin karjalaisia piirteitä.
Oman lukunsa muodostaa kuitenkin Laatokan pohjoispuolella ennen sotia puhuttu kielimuoto. Sitä ei yleensä edes pidetäkään suomen kielen murteena, vaan se kuuluu jo lähisukuiseen mutta erilliseen kieleen, karjalan kieleen, jonka puhuma-alueesta kuitenkin suurin osa kuului jo ennen sotia Neuvostoliittoon. Kyseessähän oli se paljon puhuttu Itä-Karjala, jonka liittämistä Suomeen muun muassa Akateeminen Karjala-seura oli pitkään tavoitellut. Karjalan kielen vaiheet Neuvostoliiton kielipolitiikan historiassa ovat olleet aika merkilliset, mutta nykyisin koko kieli on niin Suomen kuin Venäjänkin alueelta hyvää vauhtia häviämässä.
Tervehdys Ano1:lle, Ano2:lle, Tuumailijalle, Pinlaarenille, Joppos123:lle, Beckerille ja KLS:lle & kiitos kommenteistanne.
Ano1: Savijalkaisena jättiläisenä Neuvostoliittoa piti myös muuan Hitler. Tosin Amerikan tuki auttoi niitä savijalkoja ehkä ratkaisevalla tavalla.
Ano2: Nykymeininki kun vaan on sellaista.
Tuumailija: Tietysti tilanteet elävät ja mahdollisesti rajatkin mutta niin pitkään kun nykyisen kaltainen Venäjä on olemassa niin asia on vain kaunis uni. Varsinkin sen jälkeen kun Koiviston öljysatama perustettiin. Petsamolla saattaisi olla Suomelle kyllä varsin hyvä taloudellinen vaikutus ja Suomenlahden saaret muuten mielenkiintoisia.
Pinlaareni: Minulla on myös – niin kuin ylempänä totesin – huomattava mielenkiinto niihin Suomenlahden saariin ja siihen minkälaisia ne olisivat jos ne kuuluisivat vielä Suomelle. Ne ovat olleet aivan oma maailmansa. Ja nykyinen hallitushan – niin kuin tosin moni edellinenkin – keskittyy hankkimaan sitä viidettä kolonnaa ihan tuontitavarana.
Joppos123: Juuri näin valitettavasti on. Ja ollaan menossa siihen suuntaan että asian suhteen kaikki muu ajattelu kuin sinisilmäinen typeryys tulee kriminalisoida.
Becker: Ruotsihan on oikein arkkityyppi siitä kuinka menestystarina tuhotaan. Mutta en osaa sanoa johtuiko se siitä että Ruotsi ei ole käynyt sotaa vaiko vielä jostain muusta. Sillä Suomi – sodankäynyt maa – on seuraamassa Ruotsin jalanjälkiä kiihtyvällä tahdilla.
KLS: Tiedän toki että karjalan murretta puhuttiin myös rajan länsipuolella mutta olihan sota murteelle suuressa mitassa kuolinisku. Karjalan kielen / suomen kielen karjalan rajantakaisen murteen asemaahan on palloteltu poliittisin perustein juuri Neuvostoliiton aikana. Tosiasia on niin kuin sanoitkin että pitkään jatkuneen venäläistämisen toimesta kieli (ja kansa) ennen pitkää häviää kokonaan.
Ei kauheasti lisättävää, muut kommentoijat ovat esittäneet sen verran hyviä kommentteja. Ohessa linkki 3-osaiseen sarjaan karjalaisten kolme kaupunkia, ensimmäisenä Viipuri mikä oli Suomen toiseksi suurin kaupunki ennen talvisotaa, muissa osissa Sortavala ja Käkisalmi.
Monille luovutetun alueen paikkakunnille annettiin rauhanteon jälkeen venäläistetty nimi, enempiä googletteluja tulee mieleen Käkisalmi - Priozersk, Koivisto - Primorsk ja Kivennapa - Pervomaiskoje (1. toukokuuta eli se työläisten suuri juhlapäivä!). Näin haluttiin hävittää suomalaisten vaikutus alueella ja Viipurihan on aina ollut venäläinen kaupunki, just joo.
Tai se kun Itä-Preussista vallattu kaupunki Königsberg nimettiin Kaliningradiksi (Kalinin kaupunki). Sama kaiku on ollut askelten muillakin vallatuilla alueilla.
Viipuri oli tuolloin monikulttuurinen kaupunki, siellä puhuttiin suomea, ruotsia, venäjää ja saksaa, jotta se siitä nillittämisestä jollei Suomi olisi ollut ennen sotia monikulttuurinen. Mutta kun ne muut eivät olleet tummempihipiäisiä tai he eivät tunnustaneet pääsääntöisesti muuta uskontoa kuin kristinuskoa, niin sitä ei vissiin lasketa "multikultiksi" eräiden tahojen mielestä?
Onneksi omat jo edesmenneet ja jatkosodan käyneet/kokeneet isovanhempani eivät ole näkemässä tätä nykyajan hullutusta...
- Soomepois Eestist -
Tervehdys, Soomepois ja kiitos linkistä. Tuosta nimien venäläistämisestä voi todeta että 1960-luvulla politbyroon latvialaissyntyinen kommunisti Arvids Pelshe ehdotti ihan tosissaan että Riikasta tehtäisiin Gagarin. Se ei sitten sentään mennyt läpi.
Yksi hävinneistä jutuista oli suursaaren koira. Osasi haukkumatta osoittaa hylkeen pesän / hengitysaukon jäällä. En muista kumman mutta oli vanha ja erikoinen rotu. Hävisi evakuoinnin yhteydessä. Ammuittuna, ei niitä haluttu jättää nälkään kuolemaan ja kitumaan.
Toinen rannikon erikoisuus oli seprakauppa. Suomalaiset vaihtoivat silakkaa virolaiseen perunaan ja viljaan. Sukupolvien mttainen rannikkokylien / sukujen välinen juttu. En muista mikä tuo "sepran" kirjoitusasu oli viroksi, tarkoitti ystävää kumminkin.
Räävelissä oli muutenkin tavattu käydä kaupoilla jo kauan ennen helsingin perustamista.
Pyssymies
Tervehdys, Pyssymies. Ja tuossapa niitä valitettavasti hävinneitä Suursaaren hyljekoiria:
https://www.finna.fi/Record/musketti_kym.M42:YLEV52199:135
Suomenlahden ulkosaarethan olivat myös varsin aktiivisesti mukana pirtun trokaamisessa. Olis vaan pirun mielenkiintoista käydä noilla saarilla. Jos ne olisivat vielä Suomea.
Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä oli jokin aika sitten juttua niistä Suomenlahden ulkosaarista. Pitkälti autioina ne nykyisin ovat. Jutun lopuksi todettiinkin, että väistämättä tulee mieleen kysymys, mitä Venäjä niillä tekee.
Vastaus lienee kuitenkin tämä: saarilla sinänsä ei ole käyttöä, mutta ne sijaitsevat sellaisessa paikassa, että Venäjän kannalta on tärkeää, että ainakaan ne, tai niitä ympäröivät aluevedet, eivät saa olla minkään muun valtion hallinnassa. Onhan jo karttaa katsomalla helppo todeta, että meritie Pietarista Itämerelle ja edelleen Atlantille niiden ohi aivan läheltä. On helppo kuvitella, että jos Venäjän olisi pakko valita, se mieluummin vaikka räjäyttäisi tai louhisi nuo saaret kokonaan pois kuin palauttaisi ne Suomelle.
Samasta syystä on epäilemättä turha toivo, että Venäjä missään olosuhteissa palauttaisi Suomelle ainakaan Koiviston ja Siestarjoen (Rajajoen) välistä rannikkoaluetta, jossa muun muassa Terijoki sijaitsi. Onhan Suomenlahden perukka sillä osuudella kovin kapea. Viipurin, Enson tai Laatokan-Karjalan osalta mahdollisuuksia olisi kenties joskus ollutkin, erityisesti Neuvostoliiton hajoamisen aikoihin.
Vuonna 1812 Aleksanteri I kyllä saattoi kyllä liittää Suomeen koko "Vanhan-Suomen" aina Rajajokea myöten, koska Suomi oli silloin vastikään Venäjään liitetty suuriruhtinaskunta ja sellaisena hän oletti sen pysyvänkin. Ruotsiinhan se alue oli viimeksi kulunut silloin, kun Pietarin kaupunkia ei vielä ollutkaan. Mutta kyllä päätös silloinkin sai osakseen venäläisten keskuudessa myös ankaraa vastustusta, ja monen mielestä ainakin tuo rannikkoseutu olisi pitänyt jättää liittämättä autonomiseen Suomeen. Kun Suomi sitten runsaat sata vuotta myöhemmin kuitenkin itsenäistyi, juuri tuosta Kannaksen raja-alueesta tuli Tarton rauhanneuvotteluissakin yksi kaikkein kiperimpiä kohtia. Tuloksena kuitenkin oli, että vanha suuriruhtinaskunnan raja säilyi. Mutta sitä Paasikivi myöhemmin pitikin suorastaan kohtalokkaana ratkaisuna, johon Venäjä vain tilapäisen heikkouden hetkellä saattoi toistaiseksi myöntyä.. Ilmeisesti hänelle oli alusta lähtien selvää, ettei Venäjä, olivatpa siellä vallassa kommunistit tai ketkä muut tahansa, tulisi ainakaan loppumattomiin sietämään rajan sijaintia niin lähellä Pietaria/Leningradia.
Seiskarinkoirakerho ry http://www.seiskarinkoirakerho.fi/
Viron sana sõber = hyvä kaveri
Johan
Tervehdys Anolle ja Johanille & kiitos kommenteistanne.
Ano: Haaveilla aina saa ja Karjalan ryöstäminen oli rikos sekä suuri vääryys mutta olet kyllä oikeassa. Viimeinen niitti Kannaksen kohdalla oli se Koiviston öljysatama. Se ”vanhan Suomen” liittäminen takaisin Suomeen oli tietyllä tavalla samanlainen asia kuin Krimin liittäminen Ukrainaan joskus 1950-luvulla. Kysehän oli silloin vain sisäisistä rajoista ja niillähän ei ollut varsinaista merkitystä silloin.
Johan: Kiitos linkistä.
Klassillisen ajan viisaus: "Vahvat tekevät mitä tahtovat, ja heikot kärsivät minkä on pakko". Muistaakseni ateenalaisen komentajan vastaus erään pikkunaapurin mussutukselle silloisesta "kansainvälisestä oikeudesta" peloponnesolaissotien aikaan. Pikkunaapuri vallattiin, miehet tapettiin ja muut myytiin orjiksi. Myöhemmin tosin ateenalaiset olivat kovasti sönkkäämässä kansainvälisestä oikeudesta kun huomasivat jäävänsä tappiolle.
Tervehdys, Jani. Näinhän tämä on ollut ja näin tämä on jatkossakin. Voiman oikeus jyllää.
"Soomipoes Eestist" kirjoitti:
"Viipuri oli tuolloin monikulttuurinen kaupunki, siellä puhuttiin suomea, ruotsia, venäjää ja saksaa, jotta se siitä nillittämisestä jollei Suomi olisi ollut ennen sotia monikulttuurinen."
Niin usein kuulee sanottavan. Mutta niin oli lähinnä 1700- ja 1800-luvuilla, ei niinkään enää viimeisinä aikoina sen vielä kuuluessa Suomeen.
1930-luvulla ilmestyneessä Isossa Tietosanakirjassa Viipuri-artikkelissa nimittäin sanotaan sen historia-osion lopussa näinkin:
"Itsenäisyyden aikana Viipuri on kuitenkin pitkälti menettänyt sen kansainvälisen luonteensa, joka menneinä vuosisatoina on ollut sille varsin tyypillinen."
Suurin osan siellä asuneista venäläisistä oli epäilemättä ollut sotilaita, olihan kyseessä myös suuri varuskuntakaupunki. Ja hehän tietysti joutuivat poistumaan sieltä Suomen itsenäistyessä. Oli siellä kyllä venäläistä siviiliväestöäkin, mutta hekin joutuivat sisällissodan loppuvaiheessa raakuuksien kohteeksi, joten heistäkin moni pakeni Venäjälle. (Mene ja tiedä, annettiinko heidän vuonna 1940 tai 1944 muuttaa takaisin Viipuriin, kenties jopa entisiin asuntoihinsa? Siinä voisi jopa nähdä jonkinlaista oikeudenmukaisuuttakin, niin suuri vääryys kuin tapahtunut tietysti suomalaisten kannalta olikin. Mutta epäilen vahvasti, ettei Stalinin hallitus heille sitä sallinut.)
Saksalaisia siellä ei koskaan ollutkaan kuin muutama prosentti väestöstä, mutta heillä oli varsinkin 1700-luvulla kaupungissa varsin suuri vaikutusvalta. Eikä ruotsinkielisiäkään ollut ainakaan 1920- ja 1930-luvuilla edes sen vertaa, että Viipuria olisi Suomen kielilain nojalla pidetty kaksikielisinä. Tosin heidän lukumääränsä lienee vähentynyt vain suhteellisesti: kun kaupunkiin muutti ympäröivältä maaseudulta (joka oli täysin suomalaista) yhä enemmän suomenkielistä väestöä, ruotsin- ja saksankielisten prosenttiosuus pieneni, vaikka heidän absoluuttinen lukumääränsä olisi pysynyt ennallaan tai jopa hieman kasvanutkin.
P.S. Ison tietosanakirjan eri osat ilmestyivät 1930-luvulla yksi kerrallaan useiden vuosien kuluessa. Mutta sen viimeinen osa, jossa myös Viipuri-artikkeli on, julkaistiin merkillistä kylläkin vuonna 1939. Ei tainnut sen kirjoittaja aavistaa, mitä Viipurille tapahtuisi jo seuraavana vuonna.
Ylempänä pohdittiin miten mahtaisi käydä, jos nyt jouduttaisiin sotaan ja oltiin hieman pessimistisiä.
Vaan miten voitokkaita ja luottavaisia olivat mielialat sotaan joutumisen lopputuloksen suhteen Ylimääräisen Harjoituksen aikana, saati kun Puna-armeija lopulta tuli rajan yli?
Monikohan olisi tuolloin lopultakaan voinut kuvitella lopputulosta, jota me voimme nyt kaiken tapahtuneen jälkeen rauhassa tarkastella kaikista mahdollisista näkövinkkeleistä?
Eiköhän yleinen käsitys ollut, ettei tästä voi tulla mitään, mutta tuumaakaan ei anneta tappelematta! Jos joudutaan Helvetin tuleen, sitä ennen lähtee monta myös Ryssän Helvetin kylmyyteen.
Toivotaan hartaasti, ettei jouduttaisi enää koskaan kokeilemaan, miten se nyt sujuisi.
En olisi kuitenkaan valmis heittämään kirvestä kaivoon Suomen puolustusmahdollisuuksien suhten etukäteen.
Ja kuten sanottu, ei se Igorkaan liene niin kova enää tätänykyä.
Lähetä kommentti