VIRKAKYÖSTIN KIIRASTULI

Radanvarsikaupungin kaupungintalo, hieman tuonnempana…

Radanvarsikaupungin julkishallinnossa viitisentoista vuotta työskennellyt 45-vuotias Kyösti Virkanen istui kaupungintalon eräällä käytävällä ja odotti vuoroaan sovelletun työhyvinvoinnin kuraattorin Diureetta Vanne-Kiristäisen tapaamiseen varsin sekavissa ja pelokkaissa mielentiloissa. Tapaaminenhan oli hänelle määrätty eikä siitä ollut varaa kieltäytyä.

Yleensä nämä tapaamiset tiesivät aina joko paljon tai hyvin paljon vaikeuksia. Sen oli kertonut mm. Kyöstin kanssa samassa rivitalossa asuva atk-tukihenkilö Jouko Jötikkä jolle kyseiset tapaamiset olivat jo kovin tuttuja. Kyösti oli hyvin huolissaan työpaikkansa puolesta sillä hän tiesi ettei hänellä muuta ole eikä tulisi koskaan olemaankaan. Hän oli aikanaan lukenut itsensä yhteiskuntatieteitten maisteriksi kun ei oikein muutakaan keksinyt eikä varsinkaan osannut ja oli onnekseen saanut valmistuttuaan akateemisen suojatyöpaikan Radanvarsikaupungin apulaishenkilöstövisiopäällikkönä.

Hän oli tunnollinen virkahenkilö vaikka tiesi, että niin hänen kuin koko hänen osastonsa työ ei ollut mitään varsinaista työtä vaan työtä muistuttavaa ja sellaiseksi nimettyä täysin tarpeetonta oheistoimintaa joka sisälsi turhia kokouksia, turhia visiosuunnitteluja ja niiden arviointiseurantaa sekä tietysti valtavan määrän tallennettua dataa jota kukaan ei osaston ulkopuolella koskaan lukenut. Eli valtavaa määrää verorahojen tuhlaamista.

Sinänsä Kyösti ei ollut ensinkään tyhmä ja oli lähinnä tyytyväinen että henkilöstövisio-osasto sai tienata tilipussiaan omalla hiekkalaatikollaan niin että heidän niin sanottu työnsä ei pahemmin häirinnyt varsinaisia työntekijöitä. Kunhan pyöri omana verorahoitteisella oravanpyöränään. Toisin kuin muut virkahenkilöt osastollaan Kyösti ymmärsi, että nimenomaan suorittava taso oli se, mitä varten koko julkinen sektori oli alun perin perustettu. Ja että hän itse oli vain täysin tarpeeton akateeminen suojatyöläinen. Ja että koko osasto oli tarpeettoman akateemisen suojatyöpaikan arkkityyppi.

Ymmärrys tästä ei suinkaan saanut aikaan sitä että hän olisi kommentoinut ajatuksiaan ääneen ja muutenkin hänet tunnettiin harvinaisen värittömänä, mielipiteettömänä ja mielenkiinnottomana virkahenkilönä ja sehän Kyöstille sopi sillä hän halusi vain varmistaa säännöllisen palkkansa ja elää rauhassa.

Siksi kutsu – tai siis käsky – sovelletun työhyvinvoinnin kuraattorin puhutteluun kylmäsi häntä selkärankaa myöten. Eihän hänen työssään pitänyt olla mitään moittimista. Olihan hän suorittanut kaikki hänelle annetut näennäistyötehtävät moitteettomasti. Eikä hän ollut osallistunut minkäänlaiseen yhteiskunnalliseen toimintaan. Ja oli yleensäkin pitänyt turvan rullalla ja naaman näkkärillä. Mutta nythän se syy selviäisi. Sillä toimiston oven vihreä valo syttyi ja summeri kehotti astumaan sisään.

Sovelletun työhyvinvoinnin kuraattori Diureetta Vanne-Kiristäinen katsoi tietokoneensa näyttöä ja kääntämättä katsettaan Kyöstiin hän totesi kylmällä äänellä että istukaa. Sitten hän nosti katseensa ja sanoi vielä kylmemmällä äänellä:

- Katsokaas, Virkanen. Julkinen sektori tekee vastuullista, tärkeää ja välttämätöntä työtä. Elintärkeää työtä. Erityisesti se osa julkisesta sektorista joka toimii esimies- ja suunnittelutehtävissä. Missä tekin toimitte. Se tarkoittaa sitä, että kyseisten virkahenkilöiden – jotka omaavat suurta valtaa ja sen myötä suurta vastuuta – tulee olla esimerkillisiä henkilöitä myös yksityiselämässään. Me olemme saaneet omasta yksityiselämästänne hälyttäviä viestejä. Ja ennen kuin sanotte lauseen joka alkaa että ”millä oikeudella” niin vastaan, että ettekö te kuulleet mitä minä juuri sanoin?

Kyösti meni aivan hämilleen ja sai kakisteltua:

- Mutta… eihän minun yksityiselämässäni… en minä edes käy kapakoissa… en pahemmin juopottele… en käytä huumeita… en harrasta minkäänlaisia seksuaalisia perversioita… jos kohta en pariin viime vuoteen minkäänlaista sen sortin touhua muutenkaan… enhän minä…

- Juopottelu ei kuulkaa haittaa. Eikä myöskään huumeitten käyttö. Ei siinä ole ollut aikoihin mitään laitonta. Ja seksuaalisia perversioita ei interseksuaalisessa Suomessa ole olemassakaan. Ne ovat vain tasa-arvon ja jalkoväli-itseilmaisun erilaisia täysin hyväksyttyjä muotoja. Nyt on kuulkaa kyse paljon vakavammista asioista.

Vanne-Kiristäinen käänsi näyttöruudun ympäri. Kyösti näki otsikkona ”Kyösti Virkasen tv:n katselun seuranta puolen vuoden ajalta”. Diureetta alkoi käymään listaa läpi:

- Mitäs täällä on? Toistuvasti. Eläinlääkäri Pol. Lentoturmatutkinta. Kultakuume. Jääkiekkoa. Snookeria. Ja niin edelleen.

- Miten te muuten tuon tiedätte?

- Tehän katsotte televisiotanne netin kautta ja palveluntarjoajanne on yhteiskuntavastuullinen yritys joka luonnollisesti toimittaa kaiken epäilyttävän materiaalin tietoomme.

- Mutta ei kai noissa ohjelmissa mitään pahaa ole?

- Kyse ei ole noista ohjelmista vaan niistä ohjelmista joita te ette koskaan katso. Te ette käy koskaan Yleisradion kanavilla. Ja noilla muilla kanavilla te ette koskaan seuraa sellaisia elokuvia tai tv-sarjoja joissa noudatetaan oikeaoppista etnistä ja sukupuolidiversiteettiä. Kun sellainen ohjelma alkaa, te vaihdatte kanavaa välittömästi. Ja mikäli noissa seuraamissanne ohjelmissa on mainoskatkolla yhteiskuntavastuullisten mainostajien mainosmateriaalia jossa esitellään suositeltavaa etnisesti sekoittunutta uusperhetyyppiä niin te vaihdatte säännöllisesti kanavaa nopeammin kuin itäsaksalainen ehti aikanaan sanoa ulb.

- Mutta… kai se on minun asiani?

- Jos olisitte kuutioasunnossa asuva syntymätyötön niin silloin se olisi. Ei se ketään kiinnostaisi. Mutta te olette tärkeässä ja vastuullisessa virassa. Silloin asia kuuluu myös meille. Ja mennäänpä sitten internetin käyttöönne. Te käytte säännöllisesti Hommaforumilla, Oikeassa Mediassa sekä hyvin epäilyttävissä vihablogeissa.

- No mutta enhän minä käy niissä ehkä kuin pari kertaa viikossa.

- Ette niin. Sekin on sinänsä liikaa. Mutta tärkeintä on se, missä te ette käy. Niillä suositeltavilla, tiedostavilla ja edistyksellisillä sivuilla. Katsotaanpas viimeisen puolen vuoden nettiliikennettänne. Tai oikeastaan sen puutetta:

- Wank in Finland: nolla käyntiä

- Takkutukka-netti: nolla käyntiä

- Valkoinen Häpeä: nolla käyntiä

- Egokapina: nolla käyntiä

- Kansalaisen LGBTQTiiTyy-sivusto: nolla käyntiä

- BLM in Finland: nolla käyntiä

- SETAPERV ry: nolla käyntiä

- Feministimiehet ry: nolla käyntiä

- Mieslapaset ry: nolla käyntiä

- Amnesty ja muut mielenterveyskuntoutujat: nolla käyntiä

- Tarvitseeko jatkaa? Te ette perkele taida edes tietää että mitä nuo ovat.

- Niin mutta olenhan minä käynyt kuitenkin säännöllisesti Ylen sivuilla. Vaikken sen tv-ohjelmia kieltämättä seuraakaan.

- Älkääpäs yrittäkö. Te menette kyllä Ylen pääsivulle, sieltä valikon kautta teksti-tv:n puolelle sivulle 235 josta katsotte NHL-tulokset ja poistutte sitten. Niin että älkää yrittäkö kikkailla. Eikä tämä vielä riitä. Tehän teette ostoksenne KissMyS-marketissa.

- Ostosseuranta osoittaa että te tietoisesti välttelette sellaisia kassoja joissa toimii etnisesti edistyksellinen kassahenkilö. Sen te voitte ehkä selittää sattumana koska kyseisessä marketissa on kuitenkin kaksitoista kassaa. Mutta kotikatunne varrella on kaksi etnisesti edistyksellistä ravintolaa. Toinen on pizzeria ja toinen kebab-paikka. Te ette ole käyneet niissä koskaan mutta sen sijaan te käytte säännöllisesti kolme korttelia kauempana sijaitsevassa täysin suomalaisessa Helppo Nakki-sisäsnagarissa.

- Mutta kun minä tykkään snagariruuasta…

- Älkää puhuko paskaa. Tämä on teiltä selvä ja tietoinen sabotaasi ja mielenilmaisu. Te olette hyvin tietoinen siitä että Suomi ei pärjää ei niin nyt kuin ei tulevaisuudessakaan ilman etnisesti edistyksellistä työvoimaa ja te aivan tietoisesti pyritte siihen, että se ei menesty vaikka sen menestymistä tulee tukea kaikin mahdollisin keinoin. Sen menestyminen on helvetti soikoon kansallinen velvollisuutemme jonka hintaa ei saatana rahassa lasketa!

Kyösti Virkanen oli hetken aikaa hiljaa ja yritti hahmottaa oliko hän mahdollisesti tässä maailmassa vaiko aikanaan isoveljeltään lainaksi saamissa ikivanhoissa Pahkasika-lehdissä. Sitten hän rohkaistui kysymään:

- No… mites tästä eteenpäin?

Sovelletun työhyvinvoinnin kuraattori Diureetta Vanne-Kiristäinen otti pöytälaatikostaan kolme paperia. Hän laittoi ne Kyöstin eteen pöydälle ja totesi:

- Annan teille suullisen huomautuksen nyt. Ja tässä on valmiiksi täytettynä ensimmäinen ja toinen kirjallinen varoitus sekä irtisanomisilmoitus. Me tapaamme puolen vuoden kuluttua. Jos käyttäytymisenne ei muutu, niin allekirjoitan ne kaikki ja uranne on ohi. Muistakaa. Teitä tarkkaillaan.

Työpäivän jälkeen Kyösti istui kotonaan, tuijotti viskimuki kourassaan tyhjin katsein seinää ja ajatteli. Työ oli hänelle tärkeintä. Tai ei työ. Eihän se tyhjän paskan hiertäminen häntä sinänsä kiinnostanut. Vaan sen tuoma tilipussi. Vaihtoehtona oli siirtyä pysyväistyöttömäksi kuutioasuntoon. Toki tyhjänpäiväisiä virkahenkilöitä palkattiin edelleenkin ja urakalla palkattiinkin mutta ne olivat kaikki aktiivisia ja julkitunnustuksellisia vihervasemmistolaisia jotka menisivät Kyöstistä heittämällä vihervasemmalta ohi. Hän tiesi olevansa elämänsä viimeisessä työpaikassa. Täytyisikö hänen sitten alkaa tuijottaa telkkaristaan sitä mitä hänen haluttiin tuijottavan? Alkaa jopa julkiseksi vihervasemmistolaiseksi. Ei helvetti. Joku raja se huoraamisellakin oli.

Sitten hänen mieleensä juolahti idea. Isobroidi Kalle. Maanmittausteknikko joka oli aina ollut kekseliäämpi kuin hän. Hän kaivoi kännykän ja soitti. Kalle oli kotonaan, vastasi ja kuunteli:

- Ai semmosta… paska juttu joo… mutta tämän saa kyllä hoidettua… enhän minä sitä osaa tehdä enkä osaa oikein selittääkään mutta Janne osaa… Janne onkin paikalla… hei Janne!... tuuks käymään…

Kyösti kuuli kuinka Kalle selitti pojalleen Jannelle Kyöstin tilannetta. Janne oli 17-vuotias terävä nuori mies joka opiskeli sähköasentajaksi. Sitten puhelimesta kuului Jannen ääni:

- Moikka setä! Onks sulla tallessa vielä se sun vanha telkkari?

- On joo… vaatekomerossa… sinne vein… kun ostin vähän isomman… se kun oli tarjouksessa… mutta onhan se ehjä…

- Ja olihan sulla vielä siellä rivarilla se antenniverkko?

- On joo… mutta netin kautta minä olen kaiken…

- Ei mitään hämminkiä. Jos minä tulen huomenna kun sinä olet päässyt töistäsi kotio?

- Olisin kyllä siitä hyvin kiitollinen.

Seuraavana päivänä Janne saapui Kyöstin rivarikaksioon ja pisti toimeksi. Ensiksi hän siirsi uuden tv:n pois tv-tasolta ja laittoi tilalle vanhemman tv:n jonka kytki kiinni antenniin. Samalla hän totesi:

- Tästä voit katsoa ihan mitä lystäät. Sitä ei kukaan saa selville. Tää kun vaan vastaanottaa eikä lähetä.

Kyösti totesi likimain änkyttämällä:

- Niin mutta… eihän se auta… sitten saadaan tietoon että minä olen selkeästi siirtynyt antenniverkkoon… ja siitä voidaan päätellä että minä en ole muuttanut katsomistottumuksiani mihinkään… yritän vaan salata ne… ja sitten tulee kalossinkuvaa perseeseen…

Janne totesi että nythän tää vasta alkaa. Hän kuskasi Kyöstin uudemman television vaatekomeroon, pisti töpselin seinään, aukaisi koneen ja laittoi volyymit nollille. Sitten hän meni Kyöstin tietokoneelle ja sanoi:

- Nyt tähän laitetaan Urjalan Taikayö.

- Mikäs… mikäs se on?

- Se on ohjelma. Kun se on koneellasi niin se aukaisee tuon vaatekomerossasi olevan television säännöllisin välein ja laittaa sen katsomaan suvaitsevais-tiedostavaista ohjelmistoa. Hyppien tietysti kanavalta toiselle. Ja siinä on vielä niin sanottu ”kerääntyvän suvakkiuden” ominaisuus eli heti alussa se näyttää niitä ohjelmia joita olet aikaisemmin katsonut laittaen mukaan hieman vaadittavaa diversiteettiä. Sitten se vähentää vanhan makusi ohjelmia, lisää edistyksellistä materiaalia ja puolen vuoden päästä se näyttää vain pelkkää tiedostavaa ohjelmaa. Siinä vaiheessa katselutottumuksiasi seuraava ohjelma siellä kaupungintalolla huomaa että sinä katsot säännöllisesti jopa Ylen Vitt-Studionkin ja olet kehittynyt aidosti suvaitsevais-tiedostavaksi yksilöksi.

- Ja samalla se tietysti lyö koneesi selainohjelmaan välilehtiä jossa sinä käyt suvaitsevais-tiedostavilla sivustoilla. Vaihdellen sivuja automaattisesti puolestasi. Hommaforumia ja muita voit seurata ihan rauhassa sillä Urjalan Taikayö saa sinua kyttäävän salakytän uskomaan että sinä katselet youtubesta kissavideoita, vanhoja taistolaislauluja ja muuta vaaratonta. Mitä tulee siihen snagarihommaan niin maksa siellä käteisellä. Sillä se korjaantuu. Voit aina sanoa että olet siirtynyt kokonaan kotiruokaan ja se ei vielä kuitenkaan ole laitonta.

- Mistä… mistä sinä tämmösen… ohjelman…

- Minähän olen vähän eri sukupolvea kuin sinä. Mutta minun sukupolvea kiinnostaa historia. Onks setä lukenut Väinö Linnaa?

- Joo… olenhan minä… ne klassikot…

- Muistatkos mitä Kivivuoren Otto sanoi kuin tuli ongelma?

- En nyt äkkiseltään.

- No sehän sanoi että ”ihmisellä on yhdeksänkymmentäyhdeksän keinoa ja vielä vippakonsti”.

Sitten Janne iski silmää ja totesi että homma hoidettu. Kyösti kysyi suorastaan hädissään että hei, mitä tää maksaa mutta Janne sanoi että ei mitään. Tehdyn jäynän ilo riittää. Kyösti tunki puoliväkisin Jannen rintataskuun kaksisataa euroa ja katsoi kuinka hän käynnisti moponsa, moikkasi ja häipyi. Se mopokin oli – piru vie – joku ikivanha Tunturi Sport jonka Janne oli omin neuvoin kunnostanut. Kun Kyöstin kiirastulestaan pelastanut Janne ajeli pois niin Kyösti tunsi silmäkulmissaan jotain kosteaa.

Hän pyyhkäisi sen pois ja tuumi että kyllä nuorisossa taitaa olla tulevaisuus.

Kiitokset kommentoija acc:lle inspiraatiosta ja siitä että hän oikeastaan kirjoitti osan tarinan perusjuonesta. Lisäsin vaan siihen onnellisen lopun kun nää dystopiat tuppaavat olla aika synkkiä.