EPÄILYKSEN PIRU JA VIRKAMIEHEN OIVALLUS

 

Viikonloppu, Helsingissä, nykypäivä…

Kyllä olut maistui. Ja whisky siinä välissä. Ja sitten olut. Ja sitten taas whisky. Ja välillä tupakki. Ja taas maistui olut. Niin maistui varmaan monelle muullekin suomalaiselle miehelle näin tammikuisena viikonloppuna mutta erityisesti se maistui Sisäministeriön Virkamiehelle joka vietti yksinäistä iltaansa Marjaniemessä sijaitsevassa rivitaloasunnossaan. Lapset olivat tuolta 55-vuotiaalta mieheltä lähteneet jo maailmalle ja vaimokin häipyi muutama vuosi sitten lässyttäen Naisten Lehden jargonia eli kasvoimme erilleen, rakkaus loppui, halusin löytää uutta itsestäni jne.

Tosiasiassa ämmä oli alkanut typeryyttään elää toista murrosikää, läksi etsimään jotain, jota ei koskaan löytäisi ja teki siinä sivussa itsestään naurettavan. Myöhäispuberteettiaan elävä ämmä vei erossa omakotitalonkin mutta saihan virkamies sentään hankittua itselleen kohtuullisen asunnon. Toisin kuin moni muu suomalainen mies eron jälkeen. Asuntolaan ei virkamiehen sentään tarvinnut turvautua. Toisin kuin niitten monien muitten suomalaisten miesten.

Sisäministeriön Virkamies oli elänyt kovia viime kuukausia. Ei vaimon lähdön takia. Ei se ämmä enää häntä kiinnostanut eikä hän sen seuraa kaivannut. Suksikoon hänen puolestaan vaikka helvettiin. Vaan kovaksi elämän oli tehnyt ajattelun syöpä. Se, että hän oli tajunnut koko pitkäaikaisen virkamiehen uransa olleen kansalaisille kallista, haitallista ja viime vuosien aikana jopa vaarallista ja rikollista. Hän tajusi myös, että eihän hänellä elämässään hajonneen perheen lisäksi mitään muuta ollutkaan ja osa palasena järjestelmää oli muokannut hänen minuutensa niin, että ilman sitä palasen osaa hän ei ollut mitään. Hän oli titteli, oppiarvo, asema ja hän tajusi, ettei niiden takana ollut paljon mitään. Sillä postinkantajalla joka toi hänelle postit oli todennäköisesti elämässään paljon enemmän.

Hänen 20-vuotias tyttärensä oli virkamiehen kauhistukseksi eksynyt niin sanotulle voiman pimeälle puolelle. Ryhtynyt ajattelemaan. Kiellettyjä asioita. Tytär oli tietysti silti isälleen rakas ja hän suostui toistuvasti keskustelemaan hänen kanssaan. Keskustelut – joissa tytär oli tuonut esille kiistamattomia faktoja jotka sisäministeriössä olivat olleet tabuja – oli päättynyt aina virkamiehen suuttumiseen jota hän perusteli vain sanomalla että ”tuohon minä en usko” ja ”tuohan on rikollista puhetta”. Sitä, millä tavalla hänen tyttärensä puhe oli rikollista ei virkamies koskaan perustellut. Kunhan oli närkästynyt siitä että hänen eteensä tuotiin jotain jota hän ei halunnut nähdä eikä edes ajatella.

Mitään faktoja Sisäministeriön Virkamiehellä ei koskaan ollut tyttärelleen tarjota. Ainoastaan enää vetoaminen pitkään virkauraansa ja sen tuomaan ymmärrykseen ja kokemukseen. Se lause, joka havahdutti virkamiehen lopultakin ajattelemaan oli tyttären lausuma:

- Isä. Sinä olet ihan hyvä isä. Minulle maailman paras isä. Mutta isyytesi ulkopuolella sinä et ole edes ihminen. Sinä olet kopiokone. Sinulle syötetään ylhäältä A-nelonen ja sinä syötät sen alaspäin täysin kiistämättä ja kyseenalaistamatta. Koska juuri niin sinä uskot hyvän virkamiehen tekevän. Sinulla ei ole mitään muuta tapaa toimia. Sinä et edes ole ajatellut sellaista. Muistelepas niitä sinun kaltaisia hyviä virkamiehiä historiasta. Niitä jotka toimivat samoin. Niillä, joilla oli koppalakki päässä. Ei teillä ole kuin aste-ero.

Sen lauseen myötä Sisäministeriön Virkamies oli saanut uuden ystävän. Sellaisen sarvipäisen ja rikinhajuisen. Se näytti ilmestyneen saunan pukuhuoneeseen tänäkin iltana. Virkamies morjesti ja sanoi:

- Morjens, kaverini. Kaadapas itsellesi whiskyä ja ota jääkaapista olutta. Olen jo vähän odotellutkin.

Epäilyksen Piru teki työtä käskettyä, otti moukun ja ähkäisi nautinnollisesti:

- Näin hyvää whiskyä ei saisi juoda vitutukseen. Vai meneekö se sittenkin ajatteluun?

- Ajatteluun menee. Niin että ei se enkelten pissi hukkaan valu.

- No, mitä olet ajatellut? Oman urasi olet tietysti jo ajatellut pakettiin mutta entäs laajemmin?  Kuinka tulee käymään? Tulevaisuudessa? Koko maassa? Sen virkakoneistosi ja omankin niin sanotun työsi suosiollisella avustuksella?

Sisäministeriön Virkamies otti hörpyn olutta, pani palamaan tupakin ja vastasi:

- Jos luonnollisena kehityksenä pidetään viimeistä kolmeakymmentä vuotta niin seurauksena on luonnollisen kehityksen luonnollinen lopputulos. Eli kaaos. Pankrotti. Väkivalta. Kehitys on kestänyt jo pitkään mutta tämän hallinnon aikana se on pantu turbovaiheella päälle. Yhteiskunnan huomattava osa on täysin riippuvainen julkisista tulonsiirroista. Se tilanne on täysin tietoisesti aikaansaatu. Ja pidetty vielä itseisarvona. Mainostettu hyvinvointivaltiona. Viimeistään tämä ilmastohysteria saa aikaiseksi sen, että niitä yrityksiä, joilta ne veropennit nyhdetään kuplan ylläpitämiseksi ei kerta kaikkiaan ole tarpeeksi. Yhteiskunnan polttoaine nimeltä raha loppuu. Silloin loppuu ruokakin. Ja anarkiahan on yhdeksän syömättömän aterian päässä.

Epäilyksen Pirulla ei koskaan ollut tapana irvistellä pirullisesti kun hänen asiakkaansa puhuu asiaa. Niin oli nytkin. Siksi hän kysyi hyvin myötätuntoisella äänellä:

- Ja lähes kaikki maassa olevat islamilaiset elävät niillä julkisilla tulonsiirroilla. Ovat tottuneet, että vääräuskoisen valtion tissi ja virallisen koneiston sekä median loppumaton arvostus ilman minkäänlaista substanssia on loputon itsestäänselvyys. Ne islamilaiset, joita on edustamasi koneiston toimesta tietoisesti rahdattu tähän maahan. Ja se porukka kasvaa koko ajan. Entäs he?

- No, jos on vähänkin historiaa seurannut – mitä minäkin olen tehnyt mutta virkamiehenä sulkenut ikävät faktat ajatteluni ulkopuolelle – hoksaa että kun islamilaisten määrä kasvaa tarpeeksi suureksi niin ne yrittävät ottaa vallan. Väkisin. Kas kun ei ole olemassa mitään virkakoneistonikin mainostamaa ja jopa siihen uskomaa kevyt-islamia. On vain islam. Äärimmäiseen valtaan pyrkivä islam. Sitten tapellaan. Jos suomalaiset saavat luvan tapella, niin ne voittavat. Suomalaiset ovat pirun hyviä tappelemaan jos niillä on siihen lupa. Mutta hallintomme ei anna lupaa. Vaikka Suomi olisi täydessä sotatilassa niin se kieltää asian olemassaolon ja metsästää lähinnä niitä, jotka toteavat että Suomi on täydessä sotatilassa ja ehkä kannattaisi panna hanttiin.

- Kuinkas sinulle käy jos islamilaiset voittavat ja ottavat vallan?

- Huonosti. Minähän edustan hyödyllisten idioottien vääräuskoista virkakoneistoa. Paskansyöjiä niin kuin KGB:n miehet aikanaan sanoivat. Ei minulle ole Dar al Islamissa mitään käyttöä. Ja islamilaisillahan on kyllä toimivat keinot poistaa tarpeettomat muonavahvuudesta. Ainoa mahdollisuuteni selviytyä olisi alistua, nöyrtyä, häpäistä itseni, alkaa kumarrella Mekkaan päin ja julistaa että kyllä se Allahu on kumminkin kovasti akbaar. Mutta minussa on vielä sen verran miehen rippeitä jäljellä etten ole siihen halukas.

- Entäs jos ne suomalaiset toimivatkin vastoin odotuksia, eivät kysykään lupaa, panevat ranttaliksi ja voittavat?

- Huonosti minulle käy silloinkin. Minähän olen osa sitä koneistoa joka sai kaiken aikaiseksi. Eikä siinä vaiheessa enää toimittaisi niin kuin nykypäivänä toimitaan. Eikä välitettäisi nykypäivän laeista. Silloin etsittäisiin enää kostoa. Minun olisi turha sanoa, että noudatin vain määräyksiä. Jos hyvä tuuri olisi, niin selviäisin tiilenpäitä lukemalla. Mutta minä en ole aikoihin uskonut enää hyvään tuuriin. En tässä maailmassa.

Epäilyksen Piru otti taas moukun whiskyä, katsoi Sisäministeriön Virkamiestä hiljaa ja kysyi sitten:

- Voisitko jotenkin vaikuttaa, että näin ei tapahtuisi?

Sisäministeriön Virkamies otti myös whiskymoukun. Selvästi hän oli odottanut tuota kysymystä ja ajatellut sitä tarkkaan. Hän vastasi:

- En. En mitenkään. En enää. Voisin tietysti avautua julkisuudessa. Mutta silloin minut joukkorääyttäisiin työttömäksi ja hylkiöksi. Utopistien valta on päässyt liian suureksi. Sitä ei uskalleta enää vastustaa. Olen ajatellut keskenäni että virkakoneistoon olisi jo kauan aikaa sitten pitänyt perustaa epäilevän virkamiehen virkoja. Se epäilevän virkamiehen ainoa tehtävä olisi kysyä virkakoneiston päätöksistä että onko hei tässä mitään järkeä, mitä tää maksaa, tarvitaanko tätä ja mitä tää saa aikaiseksi? Onko tää pakko tehdä vain sen takia että joku utopisti poliittisessa koneistossa haluaa näin tapahtuvan? Perustelkaa perkele. Ja epäilevän virkamiehen kaikki esitykset olisi pitänyt käydä täikammalla läpi. Ja jos epäilevän virkamiehen epäilyjä ei saisi faktoilla perusteltua nurin niin hänellä olisi veto-oikeus.

Sisäministeriön Virkamies otti uuden whiskymoukun ja tuumasi sitten varsin katkeralla äänellä:

- Mutta se epäilevä virkamies olisi samalla ajatteleva virkamies ja ajatteluhan on kaiken utopian pahin vihollinen. Kaikki on liian myöhäistä. Haluaisin vain itse päästä irti tuosta hirviöstä. Pistooli olisi yksi vaihtoehto mutta ei tässä oikein itseään huvita ampua. Ainakaan vielä. Pitäisi miettiä jotain muuta. Muita töitä. Joitain oikeita töitä. Mutta kuka tolkullinen ihminen haluaisi palkata sisäministeriössä pitkän uran tehneen 55-vuotiaan hallintotieteitten maisterin? Joihinkin tolkullisiin töihin? Kas kun eihän minulla ole edes mitään ammattia eikä ammattitaitoa. On vain oppiarvo ja virallisen paskanpuhumisen kyky. Mitä helvetin hyötyä minusta kenellekään olisi?

Epäilyksen Piru katsoi Sisäministeriön Virkamiestä sympaattisesti hymyillen. Sitten hän ojensi virkamiehelle lapun:

- Tässä sinulla saattaisi olla ulospääsy. Tienesti tietenkin putoaa, mutta onko sulle sillä enää niin väliä?

- Ja minä vähän luulen, että siellä Pinnanmaalla sinä voit avautuakin. Huitsinnevadan Paikallisdemokraatti ei sensuroi eikä Pinnanmaalla tunneta väärinajattelua. Siellä tunnetaan vain ajattelu. Funtsaapas.

Sisäministeriön Virkamies mietti hetken ja päätti sitten viikonlopun jälkeen ottaa yhteyden Lälläveden Läski & Leivonnaiseen. Mitä hänellä oli enää täällä Helsingissä? Ja hän mietti uraansa. Sen rumuutta. Käsikassarana toimimista. Tajusihan hän sinänsä sen, että eivät utopistit olleet varsinaisesti vaarallisia. Eivät ne mitään pahaa itsessään saaneet aikaiseksi. Pelkkää sekavaa epistolaa. Mutta utopisteja sokeasti totteleva, ajattelematon ja kyseenalaistamaton virkakoneisto sai. Jonka koneiston jäsen hänkin oli ollut jo pitkään.

Hyvänä virkamiehenä. Sillä ajatteluhan oli utopian pahin vihollinen. Ehkä oli aika hypätä pois virkamiehen urasta ja siirtyä töihin joissa ajattelu oli sallittu.