SIVEYSKAKKULAT

Radanvarsikaupunki, lähitulevaisuudessa…

Kaupungin keskustassa oli lämmin ja aurinkoinen kesäpäivä mutta kadulla kävelevän miehen mieli oli pilvisen synkkä. Niin tuppasi olemaan ihmisillä jotka keskittyivät pitämään huolen omista asioistaan mutta jotka joutuvat tekemään asioita toisten pakottamana. Kyseinen mies oli nimeltään Kari Koljaa, iältään 37 vuotta ja hän toimi kaupungilla liiste- ja rapateknikkona. Nyt hän marssi kohti Intersektionaalista Yleisvalvontatoimistoa johon hänet oltiin määrätty ilmoittautumaan tiettyyn aikaan. Kieltäytyminen tiesi ankaria sakkoja.

Sinänsä Koljaan ei tarvinnut etukäteen miettiä että mitähän ne hysteeriset interkommuunat olivat tällä kertaa hänen päänsä menoksi keksineet. Samanlainen käsky oli tullut kaikille yli 18-vuotisille suomalaisille miehille ja tietyllä tavalla se muuttaisi suomalaista katukuvaa suuresti. Intersektionaalinen Yleisvalvontatoimisto oli yksi keskustan suurimpia rakennuksia. Hän nousi hissillä määrättyyn kuudenteen kerrokseen, huoneen 624 eteen ja painoi nappia. Valo muuttui vihreäksi ja hän astui toimistoon. Toimistossa istui intersektionaalisessa virkapuvussa naispuolinen koko lailla harpyijaa muistuttava noin viisikymppinen virkailija. Hän ei vaivautunut esittelemään itseään vaan totesi että istukaa ja sanoi sitten:

- Niin, etukäteistietojen mukaan teillä on nollanäkö.

- Kyllä. En tarvitse minkäänlaisia silmälaseja. Ja siksi tämä määräys kuulostaa aika lailla hölmöltä. Joutua kulkemaan nollavahvuisten kakkuloitten kanssa. Rangaistuksen uhalla.

Virkailija katsoi Koljaata niin kuin roskapönttöä joka olisi pitänyt tyhjentää jo toissapäivänä. Sitten hän otti pöydällä olevasta laatikosta silmälasit ja laittoi ne pöydälle Koljaan eteen todeten:

- Ei tässä ole kyse mistään näkökenttä- tai tyyliseikoista. Ja asioitten järkevyyden määrittelyn voitte jättää teitä lukeneemmille ihmisille. Kyse on naisiin kohdistuvan ahdistelun vastaisesta välttämättömästä ja väistämättömästä toiminnasta.

Kari Koljaa laittoi silmälasit päähänsä ja kysyi:

- Siis mitenkä nämä nyt toimivatkaan?

- Teidän ei tarvitse säätää niitä mitenkään. Lasit määrittelevät jatkuvasti näkökenttänne suunnan ja lähettävät siitä koko ajan raporttia Yleisvalvovalle Päätietokoneelle. Jos katsotte ketä tahansa naista kielletylle alueelle niin teille alkaa kertyä ahdistelun miinuspisteitä.

- Entäs jos niitä tulee liikaa?

- Se lupaa raastupaa.

- Entä jos en pidäkään näitä laseja.

- Se varsinkin lupaa raastupaa. Sillä totta kai lasit ilmoittavat jos ne eivät ole päällä. Teillä on oikeus olla ilman laseja kotonanne. Jos olette menossa jonnekin kesämökille tai muuhun sellaiseen, voitte saada väliaikaisen poikkeusluvan kun vaan anotte sen kahta kuukautta ennen. Ja niin muuten, jos katseenne on liian pitkään – eli yli viisi sekuntia – kenen tahansa naisen no-no-squaren alueella niin lasit muuttuvat puoleksi minuutiksi läpinäkymättömäksi LGBTQTiiTyy-väreillä. Se sekä suojaa naisia katseraiskaukselta että varoittaa ihmisiä perverssistä miehestä.

- Helvetti. Entä jos se tapahtuu silloin jos ajan autoa?

- Mahdollisen onnettomuuden syyllinen olette silloin automaattisesti te.

- Minkä takia muuten juuri nuo värit? Miksei vaikka musta?

- Kas kun LGBTQTiiTyy-valistusta ja muistutusta ei voi olla koskaan liikaa.

Koljaa otti lasit silmiltään, katseli niitä ihmetellen ja sanoi sitten:

- Pistää vaan miettimään että aika moni nainen kulkee kesäisin vesirajaminihameessa ja semmoisissa paidoissa että nännipihat melkein paistavat. Siinä se katse saattaa vahingossa kyllä kiinnittyä siihen. Vaikkei sitten mitään ahdistelutarkoitusta olisikaan. Enkä minä ole koskaan ahdistellut ketään.

Virkailijan katse muuttui toissapäiväisestä roskapöntöstä viime viikkoiseen laskiämpäriin:

- Naisilla on oikeus pukeutua juuri niin kuin he haluavat. Ahdistelusta vapaana. Katsekin on ahdistelua. Lakiin on kirjattu se tosiasia että jos nainen kokee tulleensa ahdistelluksi, niin hän on tullut ahdistelluksi. Syyte itsessään on todiste. Te olette miehenä oletusarvoisesti syyllinen ja lasit suojelevat osaltaan naisia teidän törkeyksiltänne. Ja turha muuten yrittää tuijotella syrjäsilmällä. Lasit reagoivat sen kyllä.

- Mitenkäs muuten… onkos niitten suomea huonosti puhuvien kunniakansalaisten pakko pitää näitä laseja?

- Ei tietenkään. He ovat sotaa paossa. Ei heihin voi soveltaa mitään pakkokeinoja. Se olisi törkeää yksilönvapauden loukkaamista. Ja heidän osallisuudestaan ahdisteluihin ja seksuaalirikoksiin ei ole mitään näyttöä.

- Jaa johtuisiko tuo siitä, että viimeisen kahden vuoden ajan niissä tilastoissa on vain kohta ”Suomessa tehdyt seksuaalirikokset” ilman mitään etnistä erittelyä.

- Jo se, että harjoitatte tuollaista asenteellista mansplainingia osoittaa sen, että teidän tekemisiänne tulee valvoa teknologian mahdollistamin keinoin. No niin. Tuossa laatikossa ovat vielä varalasit. Lasku tulee sitten perässä. Se on laskettu tulojen mukaan eli teille tulee maksettavaksi 1.200 euroa.

- Hä? Onko minun vielä maksettava siitä ilosta että minun yksilönvapauttani puolestaan törkeästi loukataan?

- Totta kai. Mutta rahanne menevät hyvään tarkoitukseen.

- Jaa mihin?

- AKPUPNNA-rahastoon.

- Mikäs merkeleen rahasto se semmonen on?

- Ahdistelua Kokeneitten Poliittiselle Uralle Pyrkivien Nuorten Naisten Avustusrahasto. Tämä oli sitten tässä. Olkaa hyvä ja poistukaa.

Liiste- ja rapateknikko Kari Koljaa poistui ahdistelunvastaiset slmälasit silmillään Intersektionaalisesta Yleisvalvontatoimistosta ja tuumasi että kehitystä ja edistystä ei voi pysäyttää. Se vaan pisti harmittamaan, että ketkä ne sen kehityksen ja edistyksen määrittelivät.

Lukijalle: Kirjoitus saattoi saada inspiraatiota jonkinlaisesta naispuolisesta nettijulkkiksesta joka hakee nostetta jonkinlaiselle uralleen esiintymällä vähissä vaatteissa julkisella paikalla ja valittamalla ahdistelusta.