TURVA JA TUOTU TURVATTOMUUS

Tämän lyhyen ymmärrysharjoituksen pohjana on blogini vakituisen kommentoijan ja itsekin blogikirjoittajan Seppo Oikkosen erinomainen lause aikaisempaan kirjoitukseeni. Eli:

Ei ole oikein kalloon mahtunut, että puhutaan "turvasta", kun "turvapaikahakijat” tekevät ennen turvallisesta maastamme turvattoman.

Oikeastaan tuo lause kiteyttää kaiken sen järjenvastaisuuden, mitä maassamme on monikultturismin mielettömyydessä tapahtunut viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana.

Mennäänpä siitäkin hieman taaksepäin. 1980-luvulle. Suomi oli varsin turvallinen yhteiskunta. Mahdollisuudet joutua jonkun ventovieraan hakkaamaksi, ryöstämäksi, raiskaamaksi ja jopa tappamaksi olivat varsin pienet. Lisäksi maassa eli silloin vielä ihan perusteltu tulevaisuuden toivo.

Ja silloin maa oli etnisesti hyvin yhtenäinen. Täällä ei ollut juuri muita kuin suomalaisia. Jos täällä oli muita, heillä oli hyvä ja perusteltu syy olla täällä. Ja he olivat saaneet sen myötä oleskeluoikeuden. Mikä muuten ei tosiaankaan tarkoittanut automaattista Suomen kansalaisuutta.

Siirryttiin 1990-luvulle ja tänne alkoi tulla porukkaa joka vaati turvapaikkaa sillä perusteella että heidän omassa maassaan on turvatonta ja he ovat vaarassa. Näin he ainakin sanoivat ja sehän meni vastaanottajille heittämällä läpi. Ensimmäisenä tulivat somalit jotka tosin eivät tulleet Somaliasta vaan Moskovasta. Ja sitten alkoi tulla muitakin. Heidät otettiin kaikki vastaan. Turvapaikan lisäksi heille myönnettiin pysyvä elatusautomaatti ja ennen pitkää helpolla Suomen kansalaisuus.

Järkevästi ajatteleva suomalainen tietysti tuumi että kun turvattomista oloista tuleva ihminen tulee turvalliseen maahan niin hän käyttäytyy sen mukaisesti. Elää ihmisiksi, pyrkii sopeutumaan suomalaiseen yhteiskuntaan, opettelee kielen mahdollisimman nopeasti ja osoittaa jopa kiitollisuutta siitä että saa elää turvassa. Pyrkii olemaan jopa hänelle turvan suoneelle yhteiskunnalle hyödyllinen yksilö.

Varsin pian huomattiin että eihän näin ollutkaan. Turvaa hakeneet kansanryhmät alkoivat syyllistyä huomattavaan määrään turvan myöntäneitä suomalaisia kohtaan kohdistuneisiin niin väkivalta- kuin seksuaalirikoksiin. He eivät tosi asiassa olleet paenneet maansa turvattomuutta. He toivat sen turvattomuuden Suomeen. Ei heitä kiinnostanut kuin suomalaisten tarjoama elatusautomaatti. He jatkoivat aivan samaa elämää kuin turvattomissa lähtömaissaan. Joihin ”turvattomiin” lähtömaihin he alkoivat lomailla. Suomalaisten kustannuksella ja jopa Suomen passilla.

Kuinka valtakoneisto reagoi? Tuumasiko se, että hei, meitähän on kusetettu. Nyt vislataan peli poikki ja ajetaan väkivaltaiset huijarit maasta pois. Eikä varsinkaan oteta yhtään lisää.

Kissan paskat. Ehkä se suojeli omia kasvojaan mutta se aloitti valtavat rasisminvastaiset kampanjat. Ja totesivat että turvattomuuden tuominen Suomeen ei johdu turvattomuuden tuojista vaan suomalaisista itsestään. Suomalaisista, joilla on väärä asenne. Suomalaisista, jotka eivät ymmärrä turvattomuuden tuojia välttämättömänä voimavarana joka on tosin ollut voimavaran sijasta pelkkä elätettävä väkivaltainen tuontitavara jo kolmekymmentä vuotta.

Missä ollaan nyt? Ruotsissa – joka on tehnyt Suomen virheet toiseen potenssiin – osa maata on jo muutettu lähi-idän ja Afrikan sekoitukseksi turvaa hakeneiden ”turvattomien” toimesta. Suomi on hyvää vauhtia seuraamassa perässä koska valtakoneistomme ei suostu tunnustamaan että turvanhakijat eivät hakeneet turvaa vaan ne tuovat itselleen tutun turvattomuutensa tänne.

Suomi oli turvallinen valtio. Ja se muutti itsensä turvattomaksi ”turvattomien” toimesta. Ja meidän suomalaisten pitäisi jostain syystä hyväksyä tilanne ja olla siitä jopa ylpeitä.

Kysymys lopuksi: Eikö hallituksen pitäisi aina pyrkiä takaamaan kansalaistensa turvallisuus kaikin mahdollisin keinoin? Jos hallitus romuttaa sitä turvallisuutta tarkoituksella niin millä nimellä kyseistä hallitusta tulisi kutsua?

Kari Suomalainen näki kaiken ennalta.