KULTAMUNAT: TOIVE JA TODELLISUUS

Lukija muistaa varmasti oikein hyvin kun meille suomalaisille alettiin mainostaa jotain 15 vuotta sitten kuinka maahanmuutto on Suomelle välttämätöntä että saadaan osaaavaa työvoimaa turvaamaan suomalaisten hyvinvointi. Verrattiinpa tulijoita jopa kultamuniin:

Toki muistatte tämän

Luonnollisesti hoettiin myös lausetta ”monikulttuurisuus on rikkaus” melkein yhtä paljon kuin eräs porukka allahu akpaaria. Täällä voiman pimeällä puolella varoitettiin jo silloin että korkean verotuksen ja korkean sosiaaliturvan maa ei kyllä mitään kultamunia houkuttele. Eihän siihen uskottu. Olisi ehkä kannattanut. Tuontitavaran rikollisuudesta olen kirjoittanut eräänkin kerran ja laitetaanpa juttua Helsingin Uutisista. Siinä kerrotaan selvästi että kultamunat tulevat pirun kalliiksi:

Ja mitkäs ovat näissä ne kolme pääryhmää?

Asiakaskunnan lukuisista äidinkielistä nousee esille etenkin kolme: arabia, somali ja dari.

Juttua varten haastateltu virkamies tiivistää suomalaisen sinisilmäisyyden:

Tämä kehitys ei ole mitenkään yllättävä, mutta se kertoo siitä, että vieraskieliset eivät ole kotoutuneet Espooseen toivotulla tavalla.

Niin. Toivottiin. Ja pakotettiin koko kansa elämään toiveajattelun mukaisesti. Vaan ei auttanu toiveet. Luulisi, että tässä vaiheessa ei enää elettäisi toiveiden vaan todellisuuden mukaisesti. Mutta eihän toki. Kelan tutkimuspäällikkö Signe Jauhiainen kertoo:

Jauhiainen on toiveikas sen suhteen, että vieraskielisten mittava osuus työttömyysetuuksien saajista pienenee jatkossa.

– Uusi laki kotoutumisen edistämisestä on parhaillaan valmistelussa ja luotan siihen, että sen avulla uusien ryhmien kotoutumistoimet tehostuvat. Silloin myös tarve Kelan rahalliseen tukeen varmastikin vähenee, Jauhiainen arvioi.

Eli jatketaan sitä, mikä on mennyt totaalisen perseelleen jo yli kolmekymmentä vuotta. Jatketaan toivomista. Ja suomalaiset jatkavat pakotettua tyhjänmaksamista.