maanantai 16. tammikuuta 2023

JOTAIN IHAN MUUTA CXXXII

Eli ilmavoimaa eli oikeita proletaareja

Onhan meinaan niin että nuo lintulaudalla pyörivät tirppiäiset ovat niitä todellisia proletaareja. Ei niillä mitään viikonloppua ole vaan työtä on joka ristuksen päivä. Eivätkä ne harrasta liikuntaa huvikseen vaan pelkkää hyötyliikuntaa. Niinpä ajattelin väsätä täysin epäpoliittisen postauksen lintulaudan pienistä ja isommista linnuista. Sinänsä olisi varsin tylsää kaivella Googlesta esiin lista suomalaisista pikkulinnuista joten teen oman listani oman lintulautani pohjalta. Otan mielelläni vastaan lukijoilta kommentteja ja havaintoja omilta lintulaudoiltaan.

Minä itsehän tarjoan tirppiäiselle syöttölaitteeseen kuorittuja auringonkukansiemeniä ja maapähkinöitä. Lisäksi oksalla roikkuu narussa rasvasiemenpötkö joka käy kaupaksi oikein hyvin. Kauroja en ole laittanut aikoihin kun ne tirppiäiset ovat varsin nirsoja. No, saa kai sitä hemmotella. Kaurattomuuden vuoksi ei laudalla tosin keltasirkkuja juuri näy. Mutta käydään hieman läpi oman lautani tirppiäisiä. Ja lukumääräisesti ykkönen on tietysti talitiainen:

Mitä nää siinä möllötät? Oliks sulla jotain asiaa ehkä?

Lintulaudallani pyörii parhaimmillaan tommonen 40-50 lintua ja sanoisin että talitiaisia niistä on ehkä 80 prosenttia. On vaan niin että omat talitinttini ovat aikaa sitten unohtaneet titityyn. Kunhan jotain vitskuttelevat. Se kakkostirppiäinen on sitten mainio hömötiainen:

Hömötiainen on yksi suosikkieläimistäni ja sitä voi sanoa oikeastaan puolikesyksi. Kun käyn viemässä lintulaudalle uutta evästä niin muut meikäläiseen tottuneet linnut lennähtävät viereiseen puuhun odottamaan mutta hömötiainen saattaa olla oksalla metrin päässä ja se katselee pää kallellaan kun Ykä täyttää työmaaruokalan varastoa. Sanotaan, että hömötiainen on Suomessa uhanalainen ja voihan näin olla mutta omalla manttaalillani sitä esiintyy onneksi kyllä varsin mukavasti.

Ja näitten kahden lisäksi niihin lintulaudan päävierailijoihin kuuluu sinitiainen:

Nämä kolme ovat oikeastaan ainoita jotka syövät itse lintulaudalta. Jaa, tikat tekevät poikkeuksen. Kaikki muut noukkivat pääosin eväänsä maasta lintulaudan alta. Ja yksi niistä on mainio punatulkku:

Jos rehellisiä ollaan niin en ole nähnyt punatulkkuja juurikaan edes sen lintulaudan alla. Niitä vaan näkyy ajoittain siinä puussa jossa lintulauta on. Ihan kuin ne olisivat vain tulleet kysymään kavereilta kuulumisia. Mutta mukaviahan ne ovat siinä puussa katsella. Ovat kuin joulupalloja.

Mustarastas on sinänsä osittain muuttolintu mutta omalla manttaalillani se on talvellakin varsin yleinen:

Sekään ei tule varsinaiselle lintulaudalle mutta sen alla niitä saattaa olla parhaimmillaan puolen tusinaa kappaletta. Sitten voi esitellä erään linnun jota voi sanoa on/off-linnuksi eli niitä on joko kymmeniä tai sitten ei yhtään. Eli varpunen:

Varpusia oli manttaalillani vielä pari vuotta sitten useitten kymmenien yksilöiden parvia. Ne kävivät laudalla aina parvena. Eivät koskaan yksinään. Nyt niitä ei ole näkynyt. Mikähän hitto ne on hävittänyt?

Käyhän laudallani myös tikkoja. Eli käpytikka:

Käpytikkoja saattaa olla laudalla kolmekin kappaletta kerrallaan. Se taiteilee laudalla mutta erityisesti se tykkää siitä rasvasiemenpötköstä. Tänä talvena on tullut myös uusi tuttavuus eli harmaapäätikka:

Harmaapäätikalla on aivan samanlaiset ruokailutottumukset kuin käpytikalla ja niitä ei ole näkynyt laudalla kuin yksi kerrallaan. Voi olla, että niitä ei manttaaleillani enempää olekaan. Kas kun olen asunut Huitsinnevadan Örnätjärvellä parikymmentä vuotta enkä aikaisemmin ole kyseistä lintua nähnyt.

Joo, käyhän tirppiäisten työmaaruokalassa myös varislintuja eli närhi ja harakka:

Varislintuja sanotaan älykkäiksi ja sitähän ne epäilemättä ovat. Väitän omasta kokemuksestani että närhi on älykkäämpi kuin harakka. Peruste: Aina alkutalvesta kun laitan lintulaudan niin sekä närhet että harakat ottavat ritolat heti kun aukaisen oven. Talven aikana harakat ottavat jatkuvasti ritolat mutta närhet oppivat että ei toi tupakille tuleva jätkä heitä ampua joten ne jäävät paikalleen. Ja joo, vastoin aikaisempaa ilmoittamaani myös närhi syö suoraan lintulaudalta vaikka se onkin sille kokonsa vuoksi varsin haasteellista.

Ja joo, käyhän meikäläisen lintulaudalla myös oravia:

En minä niitä viitsi hätistellä. Kas kun ne eivät häiritse tirppiäisiä. Lintulaudalla ollaan aika lailla sulassa sovussa. Ja siks toiseks niitä oravia on aika mukava katsella kun ne ovat melkoisia akrobaatteja ottaessaan evästä syöttölaitteesta joka on suunniteltu vain linnuille ja joka roikkuu oksalta narun jatkona. Ja siks kolmanneks nämä paikalliset oravat ovat sellaisia oikeita oravia eikä suinkaan sellaisia röyhkeitä pirulaisia mihin aikanaan Helsingissä tuli totuttua.

Ja tässähän näitä oli. Tältä omalta lintulaudaltani. Ja tulee muistaa, että nämä kaikki olivat niitä oikeita proletaareja. Ruumiillisen työn tekijöitä. Ilman minkäänlaista sosiaaliturvaa ja turvaverkostoa. Kunnia heille. Maa heidän on eikä laiskain lurjusten.

30 kommenttia:

pärinäpoika kirjoitti...

mutta eikö näillä juuri olekin "turvaverkko"? ainakin siinä taliköntin ympärillä. ja tulevat "leipäjonoon" sinne sun ruokintapaikalle. eikä kukaan ei vaadi mitään vastineeksi ilmaisruoasta :)

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, pärinäpoika. No jaa, piru vie, kyllähän näinkin voisi ajatella. Mutta varsin työlästähän se niiden elämä on. Eikä ruokinta toimi kuin talvella.

Anonyymi kirjoitti...

Mukava kuulla, että hömötiaisia vielä jossakin on. Se on tosiaan vähentynyt viime vuosikymmeninä. Minulla itselläni ei ole ruokintapaikkaa linnuille, mutta kävelylenkkejä kun teen, kuljen säännöllisesti erään metsäruokinnan ohi. Aikaisempina talvina siellä vieraili hömötiaisia, mutta tänä talvena niitä ei ole näkynyt eikä kuulunut.

Tämän metsäruokinnan ykköslaji ei ole kuitenkaan talitiainen eikä sinitiainenkaan vaan punatulkku. Parhaimmillaan niitä on ollut syömässä (maassa) ja lähipensaissa yli 20. Mustarastaita yleensä 2 - 5 ja sitten paikallinen närhipari sekä pakollinen käpytikka ja tietenkin pari oravaa.

maallikko

Anonyymi kirjoitti...

Asun Ruotsin länsirannikon maaseudun metsässä ja samanlaisia lintuja vierailee ruokintapaikallani. Eroa tietenkin on: harmaa- tai pikkuvarpusia ei koskaan, harakoita hyvin harvoin, tänä talvena olen nähnyt vain kaksi punatulkkua. Täällä lentelee vihertikka, mutta ei käy laudalla. Kevättalvisin poikkee syömään pyrstötiaisia. Harvoin vihervarpusia, keltasirkkuja, tiklejä; ehkä ovat muuttamassa? Mustarastaat tykkäävät kauraryyneistä ja muserretuista talipalloista; heitän ruoan maahan. Ja tietenkin varpushaukka, tosin harvoin. Kissani on ollut jo vuosia sisäkissa; monet vuodet en edes ruokkinut lintuja, koska kissa juoksi vapaana. Oravat ja tikathan syövät linnunpoikasia eli poistin jo vuosia sitten pöntötkin. Oravia on samoin tikkoja; tykkävät auringonkukansiemenistä.
Metsiä on ympärilläni hakattu rajusti, samoin harvennettu ja huomaan, että lintujen määrä on vähentynyt, varsinkin punatulkkujen, jotka suosivat tiheää kuusimetsää. Ovat joutuneet hakemaan uutta kotia.

Rehellinen Reiska kirjoitti...

Vieraslaji Naakka ei ole tehnyt invaasiota Ykän laudalle niin, että maa ruokintalaudan alla on niitä mustanaan.
Kun täällä Reunamaalla alkoi olla niitä liikaa, lopetin koko ruokintatouhun, sillä pikkulinnut eivät viihtyneet rosvojengin reviirillä.

Terho Hämeenkorpi kirjoitti...


Näin äsken olleen Sakarin - päivän kunnioiksi (Z. Topelius) ja Ykän aiheeseen liittyen laitan oheeen "Varpusen jouluaamuna". Mielestäni tunnelmallisimpia joululauluja.

Varpunen jouluaamuna

Lumi on jo peittänyt kukat laaksosessa,
järven aalto jäätynyt talvipakkasessa.
Varpunen pienoinen, syönyt kesäeinehen,
järven aalto jäätynyt talvipakkasessa.

Pienen pirtin portailla oli tyttökulta:
– Tule, varpu, riemulla, ota siemen multa!
Joulu on, koditon varpuseni onneton,
tule tänne riemulla, ota siemen multa!

Tytön luo nyt riemuiten lensi varpukulta:
– Kiitollisna siemenen otan kyllä sulta.
Palkita Jumala tahtoo kerran sinua.
kiitollisna siemenen otan kyllä sulta!

– En mä ole, lapseni, lintu tästä maasta,
olen pieni veljesi, tulin taivahasta.
Siemenen pienoisen, jonka annoit köyhällen,
pieni sai sun veljesi enkeleitten maasta.

Pauli Vahtera kirjoitti...

Lintujen ruoka on kallistunut enemmän kuin ihmisruoka. Sen takia ostin ”halvalla” Motonetistä 15 kg säkin Tanskassa pussitettuja linnuille tarkoitettuja siemeniä. Mutta ei kelpaa. Viskovat suurimman osan siemenistä pois, että saavat syödä haluamansa, ainakin auringonkukan siemenet ja murskatut maapähkinät. Pidän linnut nälissä, sillä ostan uutta vasta kun säkki on tyhjä. Tämä viikko vielä menee.

En osaa sanoa mitkä siemenet eivät kelpaa kun en niitä tunnista. Säkissä on murskattua maissia ja vehnää, durraa, keltaista hirssiä ja hampun siemeniä.

Omaa tyhmyyttä. Ostin muutama vuosi sitten Lidlistä pienen pussin tällaisen kaltaista sekoitusta kun se näytti niin somalta. Ei kelvannut linnuille lainkaan.

Talvilinnut ovat fiksuja. Älykkäämpiä kuin monet vieraslajit. Siksi niitä on kiva katsella. Enkä lopeta ihmettelemästä, miten ne selviävät talven yli kun pakkanen on välillä alle miinus 20. Koko ajan ulkona ja yöt ovat pitkiä. Jotkut kaivautuvat lumeen lämmittelemään. Siellä on vaarana mm ketut, joista olen saanut yövieraan pihalle. Riistakamera kuvaa, en ole koskaan nähnyt live.

Anonyymi kirjoitti...

Orava. Tuo söpö tupsukorvainan, pörröhäntäinen ja talttahampaista jyrsijää eli rotta. Minulla on viha-rakkaussuhde näihin. Siksi, kun taitaa tuo alakerran höperö pulumummo niitä luvatta ruokkia parvekkeellaan ja kaupunkialueella?

Käyvät sitten minun parveketta nuuskimassa ja koluamassa. Tumma, vanhempi ja rotevampi "kuusiorava" sekä pienempi vaaleanharmaampi, olisiko edellisen poikanen, liikkuvat nyt yhdessä päiväkierroksilla.

Liekkö näillä olisi vielä joku pesä kattotiilien alla? Repivät eristeitäkin ja jyrsivät reikiä. Ainakin sellaista nukka- ja lankasilppua on eristeenä varissut parvekkeelle muutamia tuppoja.

Käyvät pitkin vuotta kuseksimassa ja paskomassa parvekkeenkaiteellani. Parvekkeen ovea et voi pitää kesällä auki, kun tulevat uteliaisuuttaan sisälle.

Jos joku olisi ahkera elävänäloukuttaja, niin varmaan reilu kymmenkunta ja vajaa parikymmentä eri oravaa saisi kesässä siirrettyä. Nämä pitääkin siirtää kauas reviiriltään, kilometri eikä viisi riitä. Tulevat pirulauta takaisin...

heppa

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys maallikolle, Anolle Ruotsin länsirannikolta, JJR:lle, Terho Hämeenkorvelle, Pauli Vahteralle ja hepalle & kiitos kommenteistanne.

Maallikko: Joo, täällä hömötiaisia on ihan mukavasti. Olen lukenut kyllä että se on Suomessa uhanalainen. Joskus lapsuusseudullani asuttiin synkän ja hyvin laajan kuusikon vieress ja silloin laudalla oli paljon punatulkkuja. Mutta kuusikko on kaadettu ja punatulkut hyvin vähissä.

Ano Ruotsista: Kiitos Ruotsin raportista. Punatulkuista totesin jo maallikolle että kuusimetsässä ne viihtyivät.

JJR: Kyllä täällä naakkoja on, paljonkin mutta ne ovat sen verran paikkalintuja että niitä alkaa olla täältä tonnepäin noin kilometrin päässä. Naakkahan on levinnyt koko ajan pohjoisemmaksi.

Terho: Se on kyllä äärimmäisen kaunis kappale.

Pauli: Itse olen huomannut että juuri ne auringonkukan siemenet ja maapähkinät maistuvat. Kauran suhteen ovat olleet nirsoja. Ja ne rasvasiemenpötköt kelpaavat oikein mainiosti. Talvilinnuthan pörhistävät höyheniään ja saavat siten ilmaa lämmittämään itseään. Ja nehän eivät tuhlaa energiaa vaan lepäävät aina kun on sauma. En sinänsä oikein tiedä, että missä ne mieluiten nukkuvat. Ja siellä kiepissähän viihtyvät myös suuremmat riistalinnut.

Heppa: Täällä ne oravat ovat ihan maalaisoravia. Niistä ei ole vaivaa. Esmes Helsingissä ne ovat maanvaiva. Talitiaiset muuten repivät vuorivillaa grillokodastani. Eivät ressukat erota sitä maasta ja luulevat että siellä on evästä. Vaikka seisova pöytä olisi ihan lähellä.

Anonyymi kirjoitti...

On se vaan muoti iskenyt tinttienkin eväisiin:
Anno dazumal kotonani oli tarjolla vain kauransiemeniä omasta pellosta ja kymmenittäin tinttejä kävi ruokailemassa! Saman verran kävi myös keltasirkkuja, joille piti nostaa lyhde puun nojalle, tai heitellä kauran siemenet maahan, keltasirkut kun eivät tulleet lintulaudalle. Joskus lintulaudalle poikkesi urpiasiakin, mutta eipä enää vuosiin...Tilalle tulivat maasta syömään valkohäntäpeurat, jotka nyt on kauriiksi muutettu!
Citylaudallani nykyään käy vain talitinttejä ja varpusia - syömässä auringonkukan siemeniä!

Anox

Anonyymi kirjoitti...

Minä en juurikaan tunne noita tallvisia asukkaita, eikä niitä juurikaan näillä main näy. Kesäaukkaat ovat kylläkin vähentyneet tässä viimeisen kymmenen vuoden aikana.
Laitoin hieman uusiksi sitä kesän alun lintujuttua: Västäräkkejä vähäsen, pääskysiä ei päivittäinkään... Eli aiempina keväinä muutama västispariskunta tepsteli tuossa pihan nurtsilla, viime keväänä näin vain yhden parin. Pääskysiä lenteli melkoisia parvia tuossa talon ympärillä aina ennen pesinnän alkua, viime kesänä/keväänä en huomannut ensimmäistäkään. Luulin ettei niitä ole enää ensinkään, vaan oli niitä muutamia pareja kuitenkin tullut. Kun sitten myöhemminkesällä, kun poikasetkin olivat varttuneet siivilleen niitä lenteli parisenkymmentä, ehkä kolmisenkymmentä iltaisin tuossa ympäriinsä iltasapuskan perässä. Joskus vuosia sitten, kun pihlajat oli punaisena marjoja punatulkkuja pelmahti pihlajaan, ja ei mennyt kuin hetki kun oli koko puu putsattu. Nyt ei ole vuosiin näkynyt.
Orava teki pesäänäs tässä taannoin tuonne jonnekin katon uumeniin, kävi mun parvekkelta muoviin käärityistä isoista tyynyistä pehmusteita pesäänsä. Rapisteli mennen tullen rännin ja seinän väliä ylös alas. Eipä ole niitäkään näkynyt.
Harakoita joskus lepattaa ohi. Niiden lento on lähinnä sellaista ihme räpyttelyä, aivan kuin vasta opettelisivat.
Varisparvia kuljeksii silloin tällöin ohikulkumatkalla, eiköhän enkin taas Marianpäivän tienoilla ilmesty näkösälle. Entisaikaanhan sanottiin variksesta, että jos ei miestä näy maariana mies on mennyt manalle.
Huru-ukko

QroquiusKad kirjoitti...

Eiväthän nämä tirppiäiset mitään proletaareja ole, vaan Pyhää Huolettomuutta viettäviä olentoja, joista Jeesus käski Vuorisaarnassa ottamaan mallia:

"Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne."
- Matt.6:26 -

Ja hei, viesti onkin mennyt perille yhdelle ja toiselle!
Pyhän Taivaallisen Isän tehtävässä on tosin the Valtio™, joka on ottanut ohjenuorakseen luoda eräille Paratiisin Maan päälle.

Anonyymi kirjoitti...

Maallikko näkee paljon punatulkkuja. Olisi kiva, jos sieltäpäin lentelisi tänne stadiinkin niitä. Täällä niitä hyvin harvoin näkee.

Onko Ykä nähnyt vihervarpusia? Täällä niitä näkee aika usein. Kauniita pikkuahmatteja.

Täkäläisillä lintulaudoilla on joskus hieman epäsopua. Ainakin sini- ja talitiaiset katselevat välillä toisiaan kulmat kurtussa.

Tapsa vaan

Vasarahammer kirjoitti...

Meillä päin lintujen talviruokinta loppui viime talvena kuin seinään siinä vaiheessa, kun rotta tuli syömään rasvasiemenpötköä. Tälle talvelle päätimme jättää talviruokinnan kokonaan pois.Rotta hävisi mutta niin hävisivät linnutkin.

Pari rotanloukkue viritettiin, mutta rottia ei ole niissä näkynyt.

Kun on lintuja pari talvea ikkunasta katsellut, rotan näkeminen on melkoinen antikliimaksi.

Anonyymi kirjoitti...

Tuosta puuttui muutama vakiokävijä, kauriit tuppaa käymään kauralyhdettä nyhtämässä, metsä ja valkohäntä. Punatulkut pysyy pois melkein koko talven mutta tulevat kesällä kuulomatkan päähän vihelteleen. Viheltelen takas ja kerran tuli pieni, kiukkuisen näköinen pöllö ihmettelemään, kuka saatana kehtaa väittää reviiriään omakseen. Toinen tuikea vieras on pienempi äkkipetteri, varpushaukka. Kumpikin arvostaa katettua tinttipöytää.

Ilmeisesti hömöfoobikot on harventaneet takamettän rääseikön ja hakanneet synkän satumetsän, hömötintit on kadonneet. Mulla oli ruokintapaikka pöheikössä, kaurahiutaleita ja pullanmuruja tarjolla. Tsää tsää ja tsit tsit kuului, hömötinttejä ja sini- & pyrstötiaisia, kaura taas houkutti keltasirkkuja ja pyitä. Olis varmaan teeriäkin kiinostanu mutteivat tienneet, ison, lähes kolmimetrisen aukion keskellä kun oli ruoka katettuna. Vanha kuusikko oli kuin tolkienin Synkmetsä, keskellä päivääkin pimeä ja viileä. Pieniä ääniä kuului, pienet linnut ääntelivät, mitään ei näkynyt. Paitsi pyitä, tulivat katsomaan kuka viheltelee ja mitä asiaa. Istui kivellä, pää kenossa ja töyhtö pystyssä.

Pyssymies

Anonyymi kirjoitti...

Itselläni on tuossa muutama kuusipuu muiden muassa. Naapurina äkäinen orava, joka uhittelee puolustaessaan reviiriään. Ruokin lintuja kovilla pakkasilla. Lain mukaan ja ohjeiden mukaan tietty. Mitään riskejä ei oteta nykyään. Mutta joka tapauksessa, seurattua on tullut, miten viisaita linnut ovat.

Anonyymi kirjoitti...

Lintulaudasta riittää viihdettä paitsi ihmiselle, myös kissalle. Omakin pirulainen seurasi hyvinkin tarkkaan lintulaudan tapahtumia, tosin lähinnä lasin läpi, murhenäytelmän uhalla sitä ei uskaltanut ruuhka-aikana irtaalleen laskea, metsästysvietti kun oli sikseen voimakas. Vaikka toisaalta, luontoaanhan sekin vain tavallaan toteutti. Lieneekö siinä ollut sitten se ns. Pedon Merkki? ;)

-J.Edgar-

Anonyymi kirjoitti...

Yhdellä tutulla kanssa rotanpenikat kävivät jonossa lintulaudalla, kaveri oli saanut yhden kiinni ja sivellyt tervalla sen ja pääästänyt vapaaksi, tietenki se meni pesäänsä ja muut rotat otti hatkat ja häipyivät pois, ei kuulemma pitkäänaikaan näkynyt rottia ..

-jpt-

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Anoxille, Huru-ukolle, Qroquius Kadille, Tapsalle vaan, Vasarahammerille, Pyssymiehelle, Anolle, J.Edgarille ja jpt:lle & kiitos kommenteistanne.

Anox: Joo, kauroillahan sitä aikanaan ruokittiin mutta nuo uudemmat eväät näyttävät maistuvan paremmin.

Huru-ukko: Kiitos lisäyksistä. Nyt muuten kun muistelen, niin viime kesänä ei täälläkään pahemmin pääskysiä näkynyt. Normikesänä niitä on ollut kyllä reilusti. En tiedä, mikä ne on vienyt.

Qroquius Kad: Jesse ei tainnut olla mikään varsinainen pohjoisten lintujen ornitologi. Ja tuskin hän tarkoitti näitä nykyisiä siivettömiä muuttolintuja.

Tapsa vaan: Punatulkku tykkää metsäisestä ympäristöstä ja Helsinki ei siihen oikein sovi. Onhan sielläkin tosin metsäisiä paikkoja. Ei se mikään New York kumminkaan ole. Vihervarpusia ei täällä ole näkynyt.

Vasara & jpt: Joo, kyllähän se rotta on melkoinen tunnelman latistaja eikä niitä tarvitse tontille pyörimään. Täällä ei rottia juuri ole näkynyt. Oma talo on sen verran vanha että hiiriä siellä aika ajoin on.

Pyssymies: Kiitos lisäyksistä. Omalla lintulaudalla ei käy kuin lintuja. Haukkoja maisemissa on, mutta harvemmin ne lintulautaa kiertävät. Omilla metsästysreissuilla olen muuten huomannut että pyy on vähentynyt aika reippaasti. Sitä piipitystä harvoin kuulee vaikka itse pillillä yrittäisi.

Ano: Kyllähän linnut ihan oppivaisia eläimiä ovat. Eritoten varislinnut.

J.Edgar: No, kyllähän kissa petoeläimenä toimii vaistonsa mukaisesti. Ei sitä oikein tuomita voi.

Anonyymi kirjoitti...

Vaan mihin on varpuset hävinneet, tiedän toki, ettei enää ole kaurapitoisia hevosenmunkkeja tarjolla muttei niitä liioin ollut 80-luvulla. Oli varpusia silloin, iso parvi eleli pensasaidoissa. Ei enää.

Vaan Tuulosessapa oli, kävin lahdessa ja tankkasin kuskin ja auton siinä huoltoasemalla ja oli iso varpusparvi äänessä bensapumppujen vieressä puskassa. Oli kuin olisin aikamatkaillut 80-luvulle.

Tosiaan, ei pyitäkään enää kuule, ei ainakaan paljoa. Meillä oli kölvien kanssa tapana viestiä pyypillillä. Kun kuljimme metsässä jotain hakien, suppaa, lähdettä tms. paikkaa. Silloin melkein joka päivä meille ilmestyi ketjuun uusi jäsen. No, enpä ole vislaillutkaan mutta kuului viheltelyä ennen muutenkin. Missähän pirussa mun pilli on.

Pyssymies

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Pyssymies. Niin kuin totesin, vielä joka aika sitten täällä oli varpusia isoja parvia mutta nyt ne ovat hävinneet. Vaikka sitä pensasaitaakin tontilta löytyisi jonkin verran. Minulla muuten pyypilli on vielä tallessa. Se kun on sen verran pieni että mahtuu hyvin lompakkoon. Ei vaan ole aikoihin kuulunut sitä pyyn piipitystä. Pyyn liha on muuten riistalihoista sitä ihan ykköstä.

Anonyymi kirjoitti...

Oma linnunruokintapaikkani on suojassa hentojen kuusen- ja männynoksien alla. Siellä on kolme "ruokinta-automaattia", joissa jokaisessa on eri "siemeniä": kuorittuja auringonkukan siemeniä, murskattuja maapähkinöitä ja valmista siemensekoitusta kauralla höystettynä. Lisäksi roikkumassa on aitoa sianläskiä ja Lidlin talipalloja. Aitapuskassa on kauralyhde.

Tiaisista vain tali- ja sinitiaisia on käynyt syömässä, suhteen ollessa n. 70 / 30, parhaimpina pakkaspäivinä varmaankin yli 50 tiaisen parvi. Itselleni on syntynyt mielikuva, että tiaiset syövät monipuolisesti koska käyvät syömässä (tai noutamassa) jokaisella automaatilla ja lyhteessä.

Siemensekoitusta menee kaikkein vähiten, mutta menee kuitenkin. Eivätkä linnut heittele sitä maahan, ovat kai oppineet, että sekoitus ei kaivelemalla muuksi muutu.

Viime talven havaintoni oli, että kaikkien valmistajien talipallot eivät linnuille kelpaa.

Aito oikea suolaamaton läski tuntuu olevan suurta (ja kai harvinaista) herkkua. Ostin sitä oikeasta lihakaupasta, maksoi siellä piruvie enemmän kuin porsaan ulkofile. Kele.

Lapsena lintulaudalla kävi myös töyhtö-, hömö- ja kuusitiaisia. Nyt ne tuntuvat olevan oikeita harvinaisuuksia. No, onhan tästä oikeaan kuusimetsään matkaa kolmisen kilometriä.

Muita tänä talvena ruokintapaikalla bongattuja ovat: Rusakko, orava, "hiiri", naapurin kissa, keltasirkku, varpunen, pikkuvarpunen ja jokunen tunnistamaton pikkulintu.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Ano, ja kiitos mukavista lisäyksistä.

Apoliteia kirjoitti...

Meilläkin on noita varislintuja ruokinnalla, välillä parveksi asti. Silloin päästän koiran ajamaan ne pois, pysyväthän edes vähän kurissa ja nuhteessa. Siinä seurueessa näkee pulujakin, ja oravan tietysti.

Aika lailla samat tali- ja sinitintit, varpuset ja mustarastaat meilläkin hyppäävät, lisäksi viherpeippo tuntuu viihtyvän samassa porukassa varpusen kanssa. Hömötiaisia ei meillä ole nähty vuosiin, mutta enemmän metsäkulmalla asuvan tätini ruokinnalla kyllä.

Punatulkku loisti poissaolollaan monta vuotta, mutta viime ja tänä talvena on taas niitä käynyt laudan alla (sama havainto kuin Ykällä, laudalle eivät mene.) Välillä paikalle pelmahtaa myös tilhiparvi, joille kelpaavat pihlajanmarjan lisäksi ruusun- ja katajanmarjat. Missähän nekin kesänsä viettävät, en ole koskaan niitä kesällä nähnyt kaupungissa enkä metsässä?

Viime talvena meillä oli sellainenkin ihme, että laudalla kävi kevättalven mittaan kottaraispariskunta. Pitäisi olla täysin muuttolintu. Muuten ei tahdo enää kesälläkään nähdä, kun täälläpäin on noita lehmätiloja enää kovin vähän.

Ruokana on ollut lähinnä auringonkukan siemen ja talipallot. Peuran perkuujätteestä tekemäni narupaketit ovat maistuneet talinsyöjille myös.

Anonyymi kirjoitti...

Pyy tai kuropatkin*, peltopyy on ykköslihaa. Pyypillejä mulla pitäis olla noin tusina, itse tehtyjä ja erämiehestä ostettuja. Niitä oli taannoin joka mettävaatteen taskussa, missä ne nyt on, ei havaintoa. Pyypilli on kätevä viestiväline, kuuluu hyvin mutei häiritse, kun on tavallaan luonnonääni. Ei syö pattereita, eikä sen akku ole lopussa. Sopi myös keppiveneeseen, puosunpilliksi. Sillä sopii hämmästyttää kansankansalaisia.

*Muistaakseni venäjän-japanin erikoisoperaation ylipäällikkö. Vinhuuti oli samoihin aikoihin kartanossaan ja sai vieraan, jonkun venäläisen virkaherran. Juttelivat niitä & näitä ja kertoi vinhuuti olleensa viikolla kuropatkineita ampumassa. Kuropatkin on siis nimi ja kuropatkin lintu, maukas.

Pyssymies

Prozac kirjoitti...

Olen omalla pienellä metsäpalstallani ,laittanut maassa lahonneita koivupökkellöitä narulla puuhun kiinni. Hömötiaisia varten. Se kun haluaa itse kovertaa pesäkolon. Pökkelön pitää olla lahoamisessaan pitkällä, että reiän teko onnistuu hennolla nokalla. Pari vuotta sitten aloitin, ja yhteen pökkelöön hömö teki pesän viime keväänä. Omalla tontillani en siedä oravia, kun ryöstelevät kottaraispönttöja ja tervaspääskyn ponttöjä keväällä. Siksi annan linnuille vain talia, ja sellaisiin paikkoihin mihin orava ei pääse. Jos oravia alkaa ilmestyä tontille turhan usein, niin "hoidan" ne pois. Ovat pirut niin innokkaita hävittämään pikkulinnun pesiä, mihin vain käsiksi pääsevät. Tikka on toinen rosvo. Onko ykän tontilla pikkuvarpusia, vai noita perusvarpusia? Täällä kurikan korkeudella pikkuvarpusia on paljon. Tavallinen varpunen on harvinaisuus, en ole vuosiin tontillani tai muualla nähnyt. Epäilen että laidunnuksen loppuminen on kadottanut varpuset. Ja vanhat riihet oli enne suosittuja pesimispaikkoja. Päreitten alla lautojen väleissä.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Apoliteialle, Pyssymiehelle ja Prozacille & kiitos mukavista lisäyksistä. Prozacilla on varsin mainiota asutustoimintaa. Pikkuvarpusia ei tontillani ole näkynyt ja niin kuin sanoin, tavalliset varpusetkin ovat ainakin toistaiseksi kadonneet.

Anonyymi kirjoitti...

Tuota pökkelöjuttua pitääkin kokeilla, sopivaan tiheään näreikköön viedä pökkelöitä. Tiheikköjä on vaan hieman hankala löytää, niitä tuntuu vihaavan puistometsien hoitajat. Nyt näkeee tuon takametsän läpi, kokoa on jotain 300m * 500m. Ennen oli näkyvyyttä yli 3 metriä vain polkua pitkin. Yleensä oli näkyvyyttä alle metri, oli nimittäin takametsä meidän seuran ratamestareiden suosikki maastoa. Oli muuankin kerta, kun rasti oli kiven kyljessä, mäen harjalla, viisi metriä polulta. Ja sitä rastia haki kolmen luokan pojat, kauan. Lähdin viimeisenä taipaleelle, kun tulin tälle tokavikalle rastille, ihmettelin mikä torikokous keskellä metsää on. Poikkesin mäen harjalta metsään, kivi oli puolitoista metriä puskassa muttei näkynyt polulle, rasti kiven toisella puolella, leimasin ja säntäsin matkaan. Kerroin jatkaisseni vielä, että tossa mäellä, kivessä kiinni se rasti.

Maasto oli aika vaativaa, tiheää näreikköä - näkyvyyttä vähemmän kuin käden mitta ja läpi pääseminen vaati voimaa ja päättäväisyyttä. Reitti rastilta laskeutui viisi metriä alas kolmen metrin matkalla. Sai aika tarkkana olla jalansijojen suhteen. Mutta kun loikkasi eteenpäin, kyllä sitä jalka johonkin osui kun alas tuli.

Kuulemma erikoisen hulluilla suunistajilla on erityinen suojelusenkeli...

Pyssymies

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Pyssymies. Joo, vetokelpoinen juttu tuo pökkelöidea. Nykyisinhään yksityismetsät ovat sen verran hoidettuja ettei ryteikköjä paljon ole. Valtion metsistä niitä kyllä löytää. Ovatten meinaan varsin retuperällä.

Anonyymi kirjoitti...

Tulipa mieleen, voikan-ope olisi kai teilattu nykymeiningin vallitessa. Nimittäin kun elokuisena iltapäivänä hieman suunnistimme ja säntäsin näreikön läpi t-paita ja sortsit varusteina. Niin olin kuin olisin tapellut villikissalauman kanssa, sukatkin oli veriset ja kädet naarmuilla ja paita veressä. Tiheä, kuiva kuusikko on kova vastus.

No, opin myöhemmin käyttämään pitkälahkeisia ja hihaisia vaatteita ja jopa suojalaseja - oikein hifistelemään siis.

Pyssymies