OIKEAOPPINEN HYVÄ PAHA MIELI

- Hyvää päivää, hyvät kuulijat. Täällä Antero Lärvänen Huitsinnevadan paikallisradion Uusastraalivartissa. Aiheenamme on tällä kertaa opiskelijapiireihin, siis nimenomaan yhteiskunnallisten ja kulttuuriaineitten opiskelijoiden pariin levinnyt alaleukaa ankarasti väpättävä wokellus-ilmiö. Sehän näkyy siinä, että lähes kaikesta mahdollisesta loukkaannutaan, järkytytään ja halutaan kieltää tai ainakin merkitä huomattavilla sisältövaroituksilla vähän niin kuin tupakkiaskit nykyään.

- Me täällä Pinnanmaalla emme oikein ymmärrä tämän wokelluksen järkeä ja perusteita ja pelkäämme, että sehän levitessään saa aikaan maahamme sellaisen sensuuriaallon että pitele ja varjele. Mutta onneksi olemme saaneet lähetykseemme haastateltavaksi Ääriwokeltavien Opiskelijoiden Loukkaantumisjärjestön edustajan Mölinetta Nillittäisen joka selventää asiaa. Tervetuloa lähetykseen, Mölinetta, ja kerrotko, mistä tässä ilmiössä oikein on kysymys?

- No siinähän on kyse oikeastaan kahdesta asiasta. Ensimmäiseksi voi mainita sen, että me edustamme ihmisryhmää jolla on hyvä mieli ainoastaan silloin kun meillä on oikeaoppinen paha mieli ja saamme ilolla olla loukkaantuneita jostakin. Sinänsä ihan sama mistä, aiheita meille kyllä löytyy helposti, sillä elämä itsessään tarvitsee sisältövaroituksen sillä onhan se täynnä traumaattisia aineksia. Ja mehän traumatisoidumme helposti. Hyvin helposti. Siitä nauttien. Näin ollen vain paha mielemme mahdollistaa meille jatkuvan hyvän mielen.

- No jotain tällaista täällä on kyllä hahmoteltukin. Mutta ettekö te ole koskaan ajatelleet että vika ei välttämättä olekaan tässä traumatisoivassa elämässä vaan kermaperseisissä teissä itsessänne kun te ette kestä, no, paljon mitään?

- Emme tietenkään ole! Ajattelu on muutenkin täysin yliarvostettua ja hyvää mieltä aikaansaava ääriloukkaantuminen on kyseenalaistamaton ihmisoikeutemme! Jos se kielletään, se on rasismia, natsismia, misogyniaa, höpelöfobiaa ja muita hirveitä sanoja. Ja sen kautta pääsemme sitten siihen toiseen merkittävään asiaan.

- Joka on tota noin mikä?

- Se, että me tiedämme oikein hyvin että emmehän me itse pysty saamaan aikaiseksi mitään mainittavaa. Ei niin varsinaisessa työelämässä kuin kulttuurinkaan alueella. Mutta meilläkin on oikeus elämänuraan. Menestykkääseen sellaiseen ja julkisesti arvostettuun. Joten meillä täytyy olla oikeus työllistyä ajan myötä ammattiloukkaantujiksi. Jos me emme saa itse mitään aikaiseksi niin ainakin me voimme tuomita ja mikseipä kieltää toisten aikaansaannoksia.

- No joo, tässähän se olennainen oikeastaan olikin. Amerikasta tulee kaikenlaisia asioita. Aikanaan tuli Marshall-apu, tosin me suomalaiset jäimme sitä ilman. Mutta onhan nyt tämä muodikas wokellus-apu turhan ajattelun torjumiseen. Jännä vaan, että se kelpaa nimenomaan yliopistoihin joiden pitäisi olla se ajattelun kehto. Mölinetta Nillittäinen, kiitän teitä haastattelusta. Täällä Antero Lärvänen, siirto rutioon.

Antero: Tiedättekös jätkät, minulla tulee tuosta wokelluksesta mieleen se aikanaan Pahkasika-lehdessä ollut juttu masokistin päiväkirjasta.

Hösse: Joo, minä muistan sen. Otsikkona oli ”Kärsin ja nautin. Nautin ja kärsin”.

Pertta: Vaan onhan niin, että jos tuo wokeltava porukka saisi ehdottoman vallan niin touhu kääntyisi sadismin puolelle.

Antero: Jep. Eiköhän piiloteta Veikko Huovisen kirjat välikattoon ja lähdetään sitten Lällävedelle saunomaan. Hankkimaan hyvää hyvää mieltä. Ilman oikeaoppisuuden rajoituksia.

Mä kärsin ja nautin, nautin ja kärsin! Mä oon niin onnellinen! Nykyään! Kiitos wokelluksen! Se antoi elämälleni tarkoituksen.