HELSINKI STRAIGHT PRIDE 2010

fiktiivinen kertomus eräästä kauniista kesäpäivästä

- Täällä Suomen Yleisradio, Helsinki ja Arvo Itäoja. Olen täällä Helsingin kaduilla seuraamassa usean kymmenen tuhannen ihmisen muodostamaa kulkuetta, joka etenee pikkuhiljaa kaupungin kaduilla. Tapahtumaa kutsutaan nimellä Helsinki Straight Pride 2010. Minulla on tässä haastateltavana pari tapahtuman puuhahenkilöä, eli Eeva Väättälä Peltopirtistä ja Antti-Pentti Vasenpuntti Ala-Tölöviöstä. Voisitteko kertoa kuulijoille, mistä tässä tapahtumassa oikein on kyse?

- Eeva Väättälä: Niin, kyseessähän on heteroseksuaalisten pariskuntien ja perheitten elämää ja kulttuuria tunnetuksi tekevä tapahtuma. Mehän olemme aktiivisia median seuraajia, ja suomalainen mediahan on aina ajan tasalla ja totuudenmukainen, joten me olemme panneet merkille saamastamme mediahuomiosta tai oikeastaan sen puutteesta, että heteroseksuaalinen väestönosa on nykyisin melko pieni vähemmistö maassamme, ja perinteinen heteroseksuaalisuus on kovasti epämuodikasta. Me emme kiistä sitä, että emme ole ehkä kovin muodikkaita, ja meistä on sinänsä hieman noloa kulkea ihmisten ilmoilla ilmoittamassa, että me tykkäämme olla sillai vastakkaisen sukupuolen kanssa, koska yksityisasioitahan nämä ovat. Mutta olemme silti kokoontuneet tänne muistuttaaksemme, että maassamme on vielä usein niin, että Markku tykkää Mirkusta ja Mirkku Markusta ja molemmat ovat vielä tilanteeseen vallan tyytyväisiä.

- Arvo Itäoja: Mitä mieltä olette aikaisemmin kesällä Gay Pride-kulkueeseen tehdystä kaasuiskusta, ja uskotteko tässä kulkueessa syntyvän samanlaisia ongelmia?

- Antti-Pentti Vasenpuntti: Niin, sehän on erinomaisen höhlää mennä häiritsemään ventovieraitten ihmisten kulkemista, ei sellaista tule kenenkään tekemän. Meillä täällä ei sellaista ole kyllä tähän mennessä esiintynyt. Poliisihan on pistänyt mellakka-aidat kulkueen reitin ympärille. Tosin minusta näyttää siltä, että niitten tarkoitus on pitää meidät aitojen sisässä. Minusta se on hieman outoa, mutta enhän minä poliisin joukkojenhallintastrategioita hallitse. Pari kertaa poliisi näytti aukaisevan mellakka-aitoja, ja sillä kohdalla meitä kuikuili parin korttelin päässä jotain omituisen näköistä porukkaa, joka oli pukeutunut vaaleanpunaiseen ja mustaan. Mutta ne vaan kuikuilivat nurkan takaa. Yksi heilutti nyrkkiään, mutta saattaahan se olla, että se huitoi hyttysiä. Kai huligaanit yleensäkin tietävät, että me pystymme varsin hyvin puolustamaan itseämme. Vaan eihän tuota itsepuolustusta tässä ole tarvittu, kun touhu sujuu sen verran leppoisasti.

- Arvo Itäoja: Niin, täytyy kyllä todeta, että vaikka kyseessä on suuri väkijoukko, niin ihmiset ovat hyvin rauhallisia ja tunnelma leppoisa, jaa hetkinen, nyt valvomosta ilmoitetaan, että siirrymme hetkeksi merisäähän…

...niin, olen… eihän nyt pitäny mikään säätiedotuksen paikka olla… miten niin munasin? …no kun täällä oikeesti on kymmeniä tuhansia… miten niin väärä haastatteluasenne? …tiesin niin, että uhkailua piti ettiä, mutta kun eihän nuo… joo, joo, totta kai tiedän, mitä mun tilinauhassa lukee… …no minä yritän, tuolta tulee just sen näköinen körmy eukkonsa kanssa vastaan…

- Ja täällä edelleen Arvo Itäoja ja Helsinki Straight Pride-tapahtuma, jossa parituhatta ihmistä osoittaa mieltään heterovähemmistön puolesta. Otanpa haastateltavaksi tästä pariskunnan, päivää, voisitteko esitellä itsenne?

- No minähän olen Perskeleen Yrjö tuolta Huitsinnevadasta ja hän on vaimoni Ylva.

- Arvo Itäoja: Voisitteko kertoa, mikä on saanut teidät osallistumaan tähän tapahtumaan?

- Ylva Perskeles: Niin no, minua hiukka jurppii tuo vaahtoaminen, että meillä on jokaisessa tämä homoseksuaalinen puoli, ja sitä pitäis tutkiskella ja opetella käytännössä ja pikkuhiljaahan ne alkaa sitä opettaa koulussakin. Mutta kun minua ei vaan toi naisen kanssa eläminen jaksa innostaa, eikä muunkaanlainen vehtaaminen. Onhan toi Yrjö kyllä kieltämättä melkoinen sonni niin habitukseltaan kuin asenteeltaankin, mutta miestähän minä olen vailla, enkä mitään sisäistä simpukkaansa etsivää Leevi Piimäläistä. Tämä mielletään nykyisin arveluttavaksi ajattelutavaksi, mutta eikös meillä vähemmistöilläkin ole oikeuksia. Luotamme, että vähemmistövaltuutettu tulee puolustamaan oikeuksiamme.

- Arvo Itäoja: Yrjö Perskeles, te olette pukeutuneet t-paitaan, jossa on suurikokoinen leijonavaakuna. Oletteko pukeutuneet paitaan nimenomaan tätä tilaisuutta varten, ja mitä haluatte tällä viestiä?

- Yrjö Perskeles: Niin no, paitahan on päällä sen takia, että mulla on tuota mahaa jo jonkun verran, ja minusta on vähän säädyllisempää kulkea paita päällä muutenkin. Jaa, mitäkö haluan viestiä? No kai sitä, että olen selvinpäin. Juovuksissa tulis helposti pistettyä paita päälle sekä väärin- että nurinpäin, jolloin jellona olisi paidan sisäpuolella selkää vasten ja pesuohjelappu törröttäis etukauluksesta. Saumatkin näkyisivät. Höhlän näköistähän se olisi. Niin että kyllä ihmisten ilmoille kannattaa mennä selvin päin.

- Arvo Itäoja: Arvovaltaisilla tahoilla on kuitenkin todettu, että tämäntyyppisiä tunnuksia käytetään viharikosten lietsomistarkoituksissa. Tunnetteko te vihaa gay- ja queer-enemmistöä kohtaan?

- Yrjö Perskeles: Jaa, enhän minä. Antaa kaikkien kukkien kakkia vaan. Ja esmes se Hankamäen Jukkahan on hyvinkin tolkun mies. Saattaisin äänestääkin sitä, mutta kun asun eri vaalipiirissä. Lähinnä minua huolestuttaa meidän heteromiesten henkeen ja turvallisuuteen kohdistunut vähättely. Ihmettelen hieman Ylimmän Mielipidevaikuttajamme, presidentti Tarja Halosen, jota tietysti kansalaisena muuten suunnattomasti arvostan, asennetta. Kun siihen gay-kulkueeseen sotkettiin vähän kaasua, niin Halonen veti kauheat herneet nenäänsä, mutta kun sertifikoidun etuoikeusvähemmistön edustaja ampui kolme heteromiestä hengettömäksi, ei hän siitä piitannut niin sanotusti naakan paskaakaan. Ja kun joku vuosi sitten armeijassa jätkät olivat kirjoitelleet naisvarushenkilöistä rumia juttuja vihkoon, meinasi presidenttimme julistaa liikekannallepanon, mutta kun heterovähemmistön miehet ovat ottaneet ihan oikeaa osumaa niin kovapanosammunnoissa kuin ulkomaankomennuksissa, ei asia presidenttiämme tunnu kiinnostavan.

- Arvo Itäoja: Niin, tuota, te siis sanoudutte irti vihasta?

- Yrjö Perskeles: No ilman muuta. Harvemmin sinänsä tuon seksuaalisen suuntautumisen kanssa on vihaan törmännyt muutenkaan. Tosin noissa lesboporukoissa olen kyllä törmännyt välillä varsin valkohehkuiseen ja koko lailla perustelemattomaan miesvihaan. Miksikähän ne meitä niin inhoaa? Eihän me mitään pahaa.

- Arvo Itäoja: Niin, tuollaisia ilmiötä on kyllä kieltämättä… hetkinen… valvomo ilmoittaa, että tässä välissä tulee sää sisävesialueilla…

…niin, …juu… …miten niin oli päästä sammakko suusta? Enhän minä Sirkku-Liisukkaa, Kerstiniä ja Mallamillaa olis nimeltä maininnut, mutta tiedäthän ittekin, että ne laittais vaikka ventovieraan vastaantulevan miehen munat halstariin, jos niillä olis siihen tilaisuus ja… hä? …miten niin olis saanut hyvän varoittavan esimerkin, sehän oli ihan umpirauhallinen mies, eikä se… …no totta kai tiedän, mitä opetettiin, ”totuus on savea, jota vastuullinen asiantuntija dreijassaan muokkaa”, mutta en minä ihan suoraan valehtelemaankaan viittis… joo joo, ymmärretty on, minä vielä yritän…

- Täällä edelleen Arvo Itäoja, Suomen Yleisradio, ja Helsinki Straight Pride 2010-tapahtuma, jossa parikymmentä heteroaktivistia osoittaa mieltään. Anteeksi, herrasväki, kysyisin teiltä muutaman kysymyksen kuulijoille, voisitteko kertoa keitä olette?

- No mehän ollaan Vilma ja Vellu Karttupää Lällävedeltä. Kysykää pois. Kysyvähän ei tieltä eksy.

- Arvo Itäoja: Vilma Karttupää, teillä lukee paidassanne teksti ”Mukulat Tehty Luomuna”. Mitä haluatte sillä sanoa?

- Vilma Karttupää: No sitä, että vaikka nykyiset tutkimukset ovatkin osoittaneet heteropariskuntien perinteisellä tavalla tehtyjen lasten olevan huomattavan suuressa syrjäytymisvaarassa verrattuna kaikkiin muihin, niin pyydämme silti, että meille annetaan mahdollisuus yrittää. Me teemme kyllä parhaamme.

- Arvo Itäoja: Tässä kulkueessa ei kuitenkaan näytä olevan yhtään lasta?

- Vilma Karttupää: Eihän niitä ole niin. Meidän mukulat on isovanhemmilla hoidossa. Kun tässä porukalla päätettiin, että on aika lailla vastuutonta ottaa pieniä muksuja sellaisiin mielenilmauksiin, mistä ne eivät mitään vielä ymmärrä. Meitä hieman jurppii, kun puolitoistavuotisia mukuloita kuljetetaan kärryissä joku pahviplakaatti kaulassa jossain ”pelasta maailma, sähköä töpselistä, rahaa seinästä”-mielenosoituksessa.

- Arvo Itäoja: Niin, muistan kyllä itsekin, kun ne silloin 1970- ja 1980-lukujen vaiheessa puuhasivat sitä ydinaseetonta Pohjolaa Murmanskia lukuunottamatta, ja siellähän kyllä oli varsin paljon… hetkonen, valvomo ilmoittaa, että nyt on vuorossa Tampereen ja Turengin kiireellinen jokisäätiedoitus…

…no minä täällä, kukas muu… …miten niin menettänyt järkeni, muistathan ittekin kun… no tiedän tiedän, mikä ohjeistus oli, mutta millä minä ympyrän neliöksi muutan… ai että hakemaan välittömästi? …kuule, etköhän tuota välittömän irtisanomisen ilmoitusta osaa postissakin laittaa, ei sen pitäis edes sulle olla liian vaikeaa, muistat vaan, että postimerkki tulee oikeeseen yläkulmaan ja nimi ja osoite sitten alle… …ai törkeä, no ei kai se näin viimeisenä työpäivänä niin haittaa, niin että vedä ämmä majavan ulkosynnytin päähäs ja kaikkoa mäkimaastoon, minä kaikkoan mukaan tohon kulkueeseen, johan tässä oli aikakin tulla ulos kaapista… …hei äänimiehet, ottakaas noi mikit ja kuulokkeet ja muut vermeet, som´moro…

- Täällä Suomen Yleisradio, Helsinki. Aikaisempaa lähetystä ei voitu enää jatkaa skinheadien lähetysautoon suorittaman sabotaasin vuoksi. Jatkamme seuraavat kolme tuntia nonstoppina Akuliina-tädin ohjelman ”Musta tuntuu ja niin sustakin pitäisi”-parissa. Sitä ennen osallistuvaa iskelmämusiikkia.

*

Lisäys samana iltana eli lisää mainoksia. Pari blogia, joita tervejärkisten keskiäkäisten miesten kannattaisi mielestäni lukea. Erilaisia keskenään, mutta mielestäni asiallista settiä. Eli Vonpeen söpinät ja Kumitonttu. Lakki! Lepo. Lakki! Päästä! Lukekaa!