ANTERO LÄRVÄNEN JA JOTAIN KRITIIKKIÄ

- Hyvää päivää, hyvät kuuntelijat. Täällä Antero Lärvänen tällä kertaa täältä Helsingistä. Olemme Huitsinnevadan paikallisradion ja Huitsinnevadan Paikallisdemokraatin yhteislähetyksessä ja asiamme koskee tällä kertaa muuttuneen muuttumatonta Vasemmistoliiton Eurooppalinjaa. Puolueen puheenjohtaja, kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki totesi, että Vasemmistoliiton yhtenä tavoitteena on ”Brysseliin päätösvaltaa siirtävän kehityksen katkaiseminen.”

- Eli Vasemmistoliitto olisi näillä näkymin ottamassa toimintaansa mukaan EU-kriittisyyden. Toisaalta Arhinmäki sitten sanoi, että Vasemmistoliiton EU-kriittisyys on aivan eri asia kuin Perussuomalaisten EU-kriittisyys, vaikka myös Perussuomalaisten yhtenä päätavoitteena on nimenomaan tämä ”Brysseliin päätösvaltaa siirtävän kehityksen katkaiseminen” ja Perussuomalaisilla se on ollut tavoitteena jo vuosikausia. Lisäksi tulee muistuttaa, että Vasemmistoliitto on edelleenkin kuuliaisesti mukana hallituksessa, joka on siirtänyt suomalaista päätösvaltaa Brysseliin enemmän kuin mikään koskaan milloinkaan. Tässä herää kieltämättä kysymys, että ollako vaiko eikö ehkä olla vaiko ehkä mitä? Ja tähänhän voi vastata vain yksi mies. Puheenjohtaja Arhinmäki, onko Vasemmistoliitto oikeasti Euroopan Liittovaltiota vastaan vaiko ei, ja kuinka kritiikkinne eroaa perusuomalaisten jo aikaa sitten esittämästä vastaavanlaisesta kritiikistä?

- Morjens, Antero, ja tervehdykseni kuuntelijoille siellä Pinnanmaalla. Mitä tulee kysymykseen, niin siihen minun täytyy vastata, että politiikka on yksi niistä elämänalueista, jossa ei välttämättä ole olemassa suoria kyllä tai ei-vastauksia. Politiikkaa on eri tasoja. On olemassa vastuullista hallituspolitiikkaa, jota me puolueena tälläkin hetkellä harjoitamme. Siinä luonnollisesti pidetään kiinni isompien sanelemasta yhteisesti sovitusta hallitusohjelmasta ja se antaa meille mahdollisuuden huseerata tietyillä alueilla, niin kuin vaikka omalla kohdallani näissä avustusasioissa. Me olemme demokraatteja, ymmärrämme yhteistyön merkityksen, emmekä pyri sanelemaan Eurooppaan liittyvissä asioissa. Se on sitä vastuun kantamista.

- Sitten on toisaalta olemassa vaalipolitiikka ja siinä on tietysti omat säännönmukaisuutensa. Perussuomalaiset ovat käyttäneet EU-vastaisuutta oman vaalipolitiikkansa keinona, ja he kuvittelevat oman tuoreen käsitykseni mukaan jotenkin omineensa tämän kriittisen linjan käytön yksinomaan itselleen. Eiväthän he EU-kriittisyyttä ole sinänsä julkisesti keltään kieltäneet, mutta niin ne kumminkin ajattelevat. Olen varma siitä. Se osoittaa persuilta selvää demokraattisen järjestelmän halveksumista ja suoranaista totalitarismia. Siihen ei mielestäni vaikuta mitenkään se, että persut ovat toimineet juuri vaalilupaustensa mukaisesti, eivätkä täten menneet mukaan voimakkaasti EU-myönteiseen hallitukseen.

- Tämähän osoittaa vain sen, että persut eivät ole kykeneväisiä vastuulliseen hallituspolitiikkaan. Persujen totalitarismi suorastaan rehottaa. He eivät antaisi meidän käyttää heidän termejään vaalipolitiikassa ja epäilemättä he myös olisivat valmiita vaatimaan meidän pysyvän vaalipoliittisissa linjauksissamme silloin kun taas on aika siirtyä vastuulliseen hallituspolitiikkaan ja on aika etsiä toisenlaiset linjaukset. Tämä äärioikeistoa vastaan käytävä työ on Vasemmistoliiton yksi suurimpia tehtäviä. Kun ne tohelot eivät edes erota toisistaan vaali- ja hallituspolitiikkaa.

- Sen mitä tuosta nyt ymmärsin, niin persut ovat kovasti vistoa porukkaa, mutta mitenkä se nyt sitten olikaan, oletteko te Euroopan Liittovaltiota vastaan vaiko ette?

- No eihän tuohon kysymykseen voi vielä vastata.

- Milloinkas?

- No tietysti seuraavien eduskuntavaalien jälkeen. Kun katsotaan, mitkä valtapuolueet määrittelevät hallitusohjelman päälinjat ja kenenkä kiilapoikana me silloin ollaan. Sitten tehdään taas tilanteen mukaista vastuullista hallituspolitiikkaa. Persut siinä hallituksessa eivät tule olemaan, se tullaan torppaamaan kyllä keinolla millä hyvänsä. Jos meinaan seuraavaksi meinasit tätä kysyä.

- No sitähän minä meinasin, mutten sitten suotta kysykään. Eli Vasemmistoliitto on siis EU-kriittinen vaalipolitiikkaa tehdessään ja sitten taas vastuullista hallituspolitiikkaa toteuttaessaan ihan mitä vaan pitää olla.

- Juuri näin se menee. Demokraattisen järjestelmämme parhaita perinteitä kunnioittaen.

- Mutta siinä tapauksessahan te voisitte ottaa myös maahanmuuttokriittisyyden vaalipolitiikan keinoksi.

- Arvasitpas sanoakin! Tätä ollaan kuule suunnittelemassa. Tosin me tulemme käyttämään termiä maahanmuuttoargumentoijat, ettei meitä vain missään tapauksessa yhdistetä persuihin.

- Vaan minkäslaista se vasemmistoliittolainen maahanmuuttokriittisyys, eiku totanoin toi maahanmuuttoargumentaatio sitten on?

- Siinä pyritään osoittamaan, että vasemmistoliittolaiset ovat hyvin perillä maahanmuuton, ja erityisesti sosiaaliperäisen maahanmuuton aiheuttamista ongelmista.

- Ja sitten?

- Mitä niin sitten? Ei tietenkään mitään. Maahanmuuttoa on jatkettava niin kuin ennenkin, sillä monikulttuurisuus on rikkaus. Eikö se riitä, että tunnistaa ongelmat? Se on kuulkaa meiltä jo aika paljon se. Pitäiskös niille jotain vielä mukamas tehdäkin? Riittää, kun syyttää suomalaisten asenteita niin kuin aina ennenkin ja löytää rakenteellista rasismia leca-harkoistakin. Mutta tässä maahanmuuttoargumentoivassa suunnitelmassa meillä on vaan käytännön ongelma.

- Joka on?

- Kun ei löydy kirjoittajia. Sitä on moni meikäläisistä jo yrittänyt, mutta ei vaan olla pystytty väsäämään tarvittavaa tekstiä. Siis tämä monikulttuurisuuden ylistys sujuu kyllä, mutta kun pitäisi ruveta listaamaan niitä ongelmia paperille, niin kaikilla on olo alkanut tuntua niin pahuksen persulta, ettei siitä ole tullut yhtään mitään.

- Kun tuon Eurooppakritiikinkin kanssa on jo ollut vaikeuksia. Hyvänä esimerkkinä oli tuo Lapintien Annika, joka blogissaan yritti. Minä olin vahtimassa. No Annikahan kirjoitti pääosin ihan hyvän kirjoituksen sellaista umpipyöreää tuubaa, joka ei varsinaisesti tarkoittanut yhtään mitään. Mutta sitten hän laittoi siihen kirjoitukseen osion ”Meidän on pidettävä huoli siitä, etteivät EU:n minimitasot muutu maksimiksi. Suomessa on voitava jatkossakin päättää kansallisesti minimiä paremmista julkisista palveluista, ja siitä kuinka työelämän säännöt järjestetään.” Ja sittenhän se sai persupaniikkihäiriön. Kauhee horkka päälle ja verenpaine paukkui yli asteikon.

- Minä sitten ensiapuna kirjoitin siihen juttuun lisäksi, että ”siksi on joskus välttämätöntä tarkastella asioita laajemmin kuin käpertymällä kansallisvaltion edun näkökulmaan” ja näytin sitä Annikalle, ja siitähän mamma alkoi siten pikkuhiljaa toipumaan. Niin että ymmärtänet Antero, että vaikka semmonen perusrehellinen vaalikusetushalu meillä onkin, niin kykyä toteuttaa suunnitelmaa ei kerta kaikkiaan ole. Mutta sinähän tunnet aika paljon noita blogikirjoittajia. Ja niillä on aika usealla kyky pistää kieli poskeen, mikä taas meillä puuttuu ihan kokonaan. Jos jotkut niistä, vaikka maksua vastaan, kirjoittaisivat meille tämmösiä maahanmuuttoargumenttikirjoituksia?

- Jaa-a. Tunnenhan minä niitä hyvinkin. Mutta minä Paavo luulen, että ei ne teitä auta rahastakaan. Niillä on aika tiukat periaatteet ja melko kova moraali tässä asiassa.

- Periaatteet? Moraali?

- Niin juu ne on siis semmosia vähän vanhakantaisia sulle ja vasureitten nykyiselle puoluekoneistolle ehkä vähän vieraampia sanoja, mihin mulla tulee aika ajoin sorruttua. Vähän samanlaisia kuin ”potkukelkka”, ”huopatossu”, ”viikate”, ”vanikka” ja ”työ”. Mutta tarkoitin siis sitä, että te varmaan joudutte hoitamaan tämän vaaleissa niin tarpeellisen argumentittoman maahanmuuttoargumentoinnin omin päin. Mutta nyt kun olen teitä haastatellut, niin päädyn johtopäätökseen, että te olette ihan samanlaisia internatsionaalisia huuhailijoita niin kuin aina ennenkin ja te nyt haluatte hetken aikaa esittää kansallismielisiä, että voisitte jatkossakin olla samanlaisia internatsionaalisia huuhailijoita niin kuin aina ennenkin.

- Hetkonen… pitkä lause… anskumä… no joo, kyllä tuo itse asiassa pitää paikkansa. Joo, juuri noin se kyllä menee. Sinä osaat kiteyttää asiat aika hyvin.

- Mutta miksi sitten yleensäkään nähdä vaivaa? Ja ottaa vielä riski, että joku luulee teidän persuilevan? Miksi ette jatkaisi niin kuin aina ennenkin?

- No kun tota noin… siis mehän kun ei olla varsinaisesti puolue. Vaan isot ja jatkuvat bileet. Siinä mielessä me ollaan samanlaisia kuin vihreät. Ja bileet pitää jonkun maksaa. Ja kun meidän poliittisessa järjestelmässä on semmonen valuvika, että siihen tarvitaan äänestäjiä. Yleensä sitä ei meillä tule edes ajateltua, kun on jatkuvasti niin hyvä meininki päällä, mutta yhdessä kokouksessa se tuli sillai puolivahingossa tapetille.

- Jaa, kuinkas niin kävi?

- Se johtui pullasta.

- Pullasta?

- Joo, pullasta. Me kun siinä tuumittiin toimintamme kannalta äärimmäisen oleellista kysymystä eli että ollaanko hippejä vai hipstereitä vaiko ehkä molempia ja siitä oli niin mukava pulista, että kaikki oli äänessä, mut sitten jotenkin sattumalta melkein kaikki haukkasi yhtä aikaa pullaa ja silloin se yks vanha ay-taustainen änkyrä sai huudettua väliin.

- No mitäs se änkyrä sanoi?

- No se sanoi, että arvatkaapas jätkät, paljonko meillä on kannattajia? Just sen verran, kun aikanaan SKDL:ssä oli taistolaisia. Te ootte onnistuneet ajamaan kaikki muut pois. Ja ne muut ei suinkaan ole kuolleet. Ne ovat töissä. Oikeissa töissä siis. Eikä ne äänestä meitä enää. No hätähän siinä tuli koko porukalle, kun tajuttiin, että oikeassahan se on. Ja jotakin piti keksiä. Tämmöset vaalipoliitiset ratkaisut me sitten keksittiin. Mitäs luulet, Antero? Eiköhän näillä seuraaviin eduskuntavaaleihin ihan mukavasti pärjätä? EU-vaaleissa upea torjuntavoitto ja eduskuntavaaleissa sitten taas suurpuolueeksi? Ja onhan sitä mullakin jo vähän kansallismielistä teon tynkää. Minähän heilutin Moskovan stadionilla satenkaarilippua. Kyllä sillä on pakko olla oma vaikutuksensa.

- Varmasti sillä on vaikutuksensa. Ja minä uskon, että te tulette seuraavissa vaaleissa saamaan juuri niin paljon ääniä kuin te ansaitsettekin. Ja tuossa vahvistukseksi suomalaisen miehen kädenpuristus.

- Kiitos Antero noista lämpimistä sanoista. Ja tuossa vastaukseksi perinteistä suomalaista poliitikon lahnaotetta. Ettei vaan kuviteltais, että tuli sanottua jotain, mitä en voisi huomenna kiistää.

- Puoluejohtaja Arhinmäki, kiitän teitä haastattelusta. Täällä Antero Lärvänen, Helsinki. No niin jätkät, sitten rojut ransittiin ja jäkälät Lällävedelle.

*

(autossa, matkalla Lällävedelle)

Kännykkä: blip blip… blip blip…

- Jaa, mulle tuli viesti. Viittikkö Hösse kattoa?

Hösse: Lähettäjänä on vaan numero. Ja tää on ihan ihme numero tää. 00000-19132004AAS. Mikä tää tämmönen on? Tässähän on kirjaimiakin.

- Hei, sehän tulee Taivaasta. Toimitus sai sinne tekstiviestilinjat hiljattain. Pitää laittaa numerot teidänkin kännyihin. Sehän on Saarisen Aarne. Luepa se viesti.

- Hösse: ”Morjens maan matoset. Katsoin lähetyksen livenä. Alkaa meinaan vituttaa. Joko haen Pyhältä Pietarilta uutta poikkeuslupaa? Täällä on 4000 jäkälää ihan hiilenä, vaikka tällä ylemmällä osastolla ollaankin. Vast mahd pian. Aarne.” Mitä mä sille vastaan?

- Tota noin… vastaa sille, että odottelee nyt kumminkin. Kun noitten heppujen metodit voisi olla melko rajuja. Vanhastaan tottuneet semmoseen. Ja naputtele Aarnelle, että ei ole huolissaan. Kyllä VAS eli Virkaheitot Akateemiset Suojatyöntekijät hoitaa itsensä poliittiseen hautaan ihan ominkin neuvoin.

Pertta: Vaan ylitettiin just Pinnanmaan maakuntaraja. Eiköhän noudateta mekin VAS-metodia ja  pyörähdetään Huitsinnevadan Veijo Essolla ja ostetaan Veijolta Annos Sandelsia?

- Ja annoksen koonhan määrittelemme me itse. Lyöpäs lati lattiaan. Janohan tässä alkaa jo ollakin.