PIILEVÄ POTENTIAALI

Heti alkuun täytyy tunnustaa, että minähän olen sellainen vanhanaikainen ja kieltämättä melko yksinkertainen ihminen. Minulla on koko lailla yksiniitinen tapa ajatella ja omaan kieltämättä pahan putkinäön. Sen vuoksi minulla jää usein huomaamatta niin suuret linjat kuin pienet nyanssitkin ja päädyn usein raapimaan kaljua päätäni todeten itselleni, että emmää tätäkään juttua taas kertaalleen hahmottanut.

Otetaan nyt esimerkiksi vaikka sellainen, mielestäni varsin selkeä asia kuin työntekijän palkkaaminen. Ajatellaan vaikkapa autokorjaamoa. Jos siellä kaivataan lisää työvoimaa automonttöörin hommia tekemään, niin korjaamo palkkaa hepun jolla on autonasentajan koulutus, eikä tietysti työkokemuskaan pahaksi olisi. Jos taas korjaamo on kasvanut oikein suureksi ja se tarvitsee korjaamopäällikön, se palkkaa alan teknikon tai inssin joka on näistä autohommista perillä. Tämä on yksiniitisen ajatteluni mukaan täysin luonnollista, sillä ei noihin hommiin kannata palkata esim. selitteläätiön ja sovelletun spedestetiikan maisteria, josta tiedetään jo etukäteen että ei se pysty korjaamolla muuhun kuin raapimaan muniaan kahdeksan tuntia päivässä.

Näin ainakin yksityisellä sektorilla.

Olettaisin, että julkisella sektorilla kannattaisi toimia samalla tavalla, koska siinähän käytetään kuitenkin toisten tienaamia verorahoja ja julkisen sektorinhan pitäisi pyrkiä takaamaan kansalaisille välttämättömät peruspalvelut mahdollisimman tehokkaasti.

Tätä kautta törmäsin siihen, että Helsingin kaupunki oli palkkaamassa uutta apulaiskaupunginjohtajaa, alueenaan kaupunkisuunnittelu- ja kiinteistötoimi. Tulipahan ajateltua, että tähän vaativaan tehtävään on taatusti kovat kriteerit, koska onhan siinä palkkakin sentään 12 263 € kuussa. Niin että epäilemättä tähän tehtävään ei ihan ketä tahansa pystymetsästä valittaisi. Itse yksinkertaisuudessani ajattelin, että ehkäpä tehtävään kävisi vaikka joku kokenut kaavoitusinsinööri, jolla olisi jo kokemusta Helsingin kaupungin organisaatioista, työtavoista ja sen semmoisesta.

Tässä huomaa sen, kuinka yksinkertainen ihminen olen. Kun on kyseessä minua viisaammat ja koulutetummat ihmiset, he luonnollisesti näkivät minua paremmin niin suuret linjat kuin pienet nyanssit ja osasivat tehdä valinnan toisenlaisilla, edistyksellisemmillä perusteilla.

Näin ollen he valitsivat Helsingin kaupunkisuunnittelusta ja kiinteistötoimesta vastaavaksi apulaiskaupunginjohtajaksi Anni Sinnemäen.

Kyllähän hotellin respassa alkuun taas tuumittiin että wtf? Mutta täytyy ajatella asioita positiivisen kautta ja katsoa hieman tarkemmin Annin ansioluetteloa. Ei hän ehkä ihan huono valinta olekaan. Sanoohan jo wikipediakin heti kättelyssä, että Anni Milja Maaria Sinnemäki on suomalainen poliitikko ja runoilija, ja tämänkaltainen yhdistelmä jo itsessään tekee ihmisestä automaattisesti kaikkien alojen erityisasiantuntija Parantaisen.

Kun tarkastellaan Sinnemäen koulutusta, huomataan, että se on valmistanut hänet tähän uuteen tehtäväänsä Helsingin kaupunkisuunnittelusta ja kiinteistötoimesta vastaavana apulaiskaupunginjohtajana varsin perusteellisesti. Onhan hän nimittäin opiskellut Helsingin Yliopistossa  Venäjän kirjallisuutta, filosofiaa ja yleistä kielitiedettä ja valmistunut humanististen tieteiden kandidaatiksi tehden kandidaatintyönsä muistelmakirjallisuudesta, käyttäen siinä esimerkkeinä Ilja Ehrenburgin, Valentin Katajevin ja Nadežda Mandelštamin teoksia. Jo näillä meriiteillään Sinnemäki epäilemättä jyrää noin 90% kaikista insinööreistä, joitten osaaminen on häneen nähden kiistatta paljon kapea-alaisempaa ja sillai teknisen tylsää.

Joku saattaisi tässä vaiheessa todeta, että sen, joka pomon paikkaa halajaa, olisi hyvä omata jossain vaiheessa elämäänsä edes alkeellista työkokemusta ja huomauttaa, että Sinnemäestä tuli kansanedustaja jo opiskeluaikanaan, joten se varsinainen työn tekeminen on hänelle lähinnä jotain vierasta suomalais-ugrilaista kieltä. Udmurttia ehkä. Miksei vepsääkin. Tai no ei sentään, siitä ymmärtää muutamia sanoja suomalainenkin.

Tämä on kieltämättä totta, mutta täytyy muistuttaa, että onhan Sinnemäki kumminkin tehnyt sanoituksia Ultra Bra-yhtyeelle ja niitten perusteella voi todeta, että hän on sentään nähnyt Kölnin tuomiokirkon. Ei pidä myöskään unohtaa, että hän on eksynyt Latviassa ja siitä huolimatta onnistunut kävelemään kaupungin reunan yli ja hei, tullut vielä onnistuneesti takaisin. Ja luonnollisesti tulee muistaa, että hänet tunnetaan kahviloissa, joten nuo argumentit kaikenlaisen työkokemuksen puutteesta voi lopettaa tarpeettomana heti alkuunsa ja keskittyä olennaisempiin asioihin.

Vaikka yksinkertainen ihminen olenkin, niin pyrin silti vielä hahmottamaan näitä niin sanottuja suurempia linjoja. Tapa, jolla vihreitä valitaan korkeiksi viranhaltijoiksi on nimittäin looginen, ja kun se on kerran looginen, niin onhan siinä oltava järkeä, vaikken minä sitä välttämättä hahmotakaan. Toimiihan nimittäin Helsingin kaupungin rakennus- ja ympäristötoimesta vastaavana apulaiskaupunginjohtajana yhtä lailla vihreä Pekka Sauri. Sauri on kunnostautunut tähän tehtäväänsä valmistumalla filosofian kandidaatiksi aineinaan soveltava psykologia, kasvatustiede, psykiatria ja teoreettinen filosofia. Lisäksi hän on juontanut radiossa Yölinja-ohjelmaa plus lisäksi onnistunut vittuunnuttamaan muutaman sataa tuhatta metsästys- ja ampumisharrastajaa viraapelihommanaan oikein kunnolla tunkemalla kärsänsä johonkin, mistä hän ei mitään ymmärtänyt joten kieltämättä rajoituneempi henkilö voi kysyä tästäkin valinnasta, että näinköhän kyseinen heppu oli ihan oikeasti pätevin vastaamaan suurkaupungin rakennus- ja ympäristötoimesta. Eli vihreät laittavat säännöllisesti selitteläättöreitä ja sovellettuja spedestetiikkoja hoitamaan korjaamopäällikön hommia. Mutta tekeväthän ne sen sentään johdonmukaisesti.

Pyrin luopumaan rajoittuneisuudestani ja katson asiaa jälleen positiivisen kautta. Vihreäthän ovat Hyviä Ihmisiä. Toteen näytetysti sellaisia, sillä he itse ovat niin sanoneet. Ehkäpä juuri siksi vihreissä on yksinkertaisesti enemmän sellaista piilevää potentiaalia kuin muissa ihmisissä. Niinkin piilevää, ettei se koskaan varsinaisesti tule näkyville, mutta piruakos tässä taas takertumaan yksityiskohtiin.

Joka tapauksessa on selvää, että Annin valinnan myötä Helsingin kaupungin toimet tulevat saamaan roiman annoksen lisää sitä kuuluisaa etnisesti sensitiivistä työotetta ja positiivista erityiskohtelua, ja sitähän piilo- ja rakenteellisen rasismin ikeen alla kärsinyt pääkaupunkimme onkin viimeiset kymmenen vuotta kaivannut niin kuin nälkäinen leipää.