Tuleva
hallitushan joutuu tekemään sen, mitä jo monen aikaisemman hallituksen olisi
kuulunut tehdä, eli leikata valtion menoista turhat pois kuleksimasta. Pelkällä
vekselivedolla ei pärjätä loputtomiin. Yksi osa-alue on koulutus, ja osana sitä
aiotaan yliopistoilta leikata 500 miljoonaa euroa vuoteen 2019 mennessä.
Tästähän on tieteentekijöiden liitto kovasti huolissaan ja asiaa koskevassa
uutisessa kerrotaan myös, että Suomessa on jo yli 1000 työtöntä tohtoria.
No,
oliskos siellä tieteen puolella kumminkin sitten jotain turhaa, jota leikata?
Saattaapa hyvinkin olla. Idean tähän listaan sain Hommaforumille kirjoittavalta
Tommi Korhoselta, jota näin julkisesti kiitän. Hän esitteli muutamia Tampereen
Yliopiston tohtorinväitöskirjojen aiheita. Ajattelin mennä hieman pidemmälle ja
tarjota hieman enemmän sekä kyseisen yliopiston tohtorinväitöskirjojen sekä pro
gradu-tutkielmien aiheita. Niitä seuraa lista tuossa hetken päästä.
Listasta
voi lukija tehdä omia johtopäätöksiä. Hotellin respassa ei olla akateemisesti
koulutettuja, joten täällä ei ole oikeutta johtopäätöksiin, mutta pari
kysymystä voi heittää. Ensimmäinen kysymys:
- Onko noissa väitöksissä ja
graduissa jotain sellaista erityisosaamista, mikä on Suomen kansalle ja
valtiolle välttämätöntä?
Toisen
kysymyksen pohjaksi on hyvä muistuttaa, että nuo väitökset ja gradut eivät
suinkaan ole minkään tarinan loppunäytöksiä, vaan niistähän se tarina
varsinaisesti alkaa. Kyseiset henkilöt ovat antaneet näytteen akateemisesta
erityisosaamisestaan, ja selväähän on, että jossain palkatussa ammatissa tätä
erityisosaamista on käytettävä. Palkkausvastuu jää liki kokonaan julkiselle
sektorille. Eli toinen kysymys:
- Onko meillä itse asiassa edes
varaa tämän kaltaiseen erityisosaamiseen?
Tiettyjä Tampereen Yliopiston
tohtorinväitöksiä ajalta 2012 – 2015:
2015
- Ihmisen
rajoilla: Epävarma tulevaisuus ja ei-inhimilliset toimijuudet Leena Krohnin
Pereat munduksessa
- Korkeakoulutus
sanomalehden kielipeleissä. Aamulehden lukukausimaksu-uutisoinnin
diskurssianalyyttinen tarkastelu julkisen pedagogiikan näkökulmasta
- Hirviä
ja ihmisiä ‒ Hirven yhteiskunnallisen läsnäolon hallinta 2000-luvun alussa
- Esine
roolissa. Elollistuminen pyhän kokemuksena Kristian Smedsin ja Houkka Bros.
-ryhmän teatterissa
- Suomalaisten
yliopisto-opettajien maailmankuvat ja maailmankatsomukset
- Leikkimielisyys,
leikki ja pelit: Kostruktionististisen ludologian lähestymistapa
- Moniääninen
Moreeni. Referointi ja moniäänisyys Lauri Viidan Moreenissa
- Maahanmuuttajataustaisen
tutkinnon suorittajan henkilökohtaistaminen näyttötutkinnoissa
- Att
skapa meningar-kirjoitus ja kertomukset Torgny Lindgrenin romaaneissa
Hummelhonung, Pölsan ja Dorés bibel
- Sattuma
yhteiskuntaa muokkaavana voimana. Tutkimus sattumien synnystä, olemuksesta ja
vaikutuksesta
2014
- Perinteen
esittäminen musiikin ja tanssin keinoin - Ruumiillistaminen ja vuorovaikutus
sabar-tanssijuhlissa
- Dylan
Thomasin ruumiillisuuden poetiikkaa
- Ammattikorkeakoulujen
opettajien kulttuurienvälinen kompetenssi ja sen mittaaminen
- Keskijohdon
narratiivisen identiteetin rakentuminen strategisessa muutoksessa
- Ymmärryksiä
Euroopan unionin korkeakoulupoliittisen yhteistyön merkityksestä suomalaisessa
korkeakoulupolitiikassa
- Korkeakoulujen
professio Suomessa - kehityskulkuja, käsitteitä ja ajankuvia
- Ilmastonmuutokseen
sitoutumisen puhetavat yrityksissä
- Valtion
tutkimuslaitoksissa työskentelevien tutkijoiden julkaisemisen ja lukemisen
käytännöt
- Kerrottu
hulluus - kertomus, diagnoosi, valta ja kirjallisuusteoria
- Merkityksekäs
kodinteknologia: Etäännyttämisestä tunteisiin
- Écrire
sa vie, vivre son écriture. Annie Ernauxn ja Marguerite Durasin
omaelämäkerrallinen itsereflektio
- Feministisiä
kollaaseja ydinasetyrkyistä - tutkimus Irania ja Pohjois-Koreaa irvailevista
nettikuvista
- Hyvät
kanssalaiset! Yhteiskunnallistamisen strategiat televisiokeskustelun
vuorovaikutuksessa
- FIFAN
VALTAPELI - Etelä-Afrikan jalkapallon MM-kisat 2010 keskitettynä
mediaspektaakkelina
- Etninen
ja uskonnollinen moninaisuus Etiopian Yliopistoissa: Tapaustutkimus Bahir Darin
Yliopistosta
- Pätkätöitä
tekevät matkailijat Working Holiday -viisumilla Australiassa
- Kakkoselta
kaikelle kansalle: Kuulumisen politiikka YLE TV2:n arkirealistisissa sarjoissa
- Maahanmuutto
ja etninen moninaisuus suomalaisissa ja alankomaalaisissa aikakauslehdissä.
Subjektipositioiden ja symbolisten yhteisöjen artikulaatioita
- Nonsensesta
parodiaan, ironiasta kielipeleihin. Monitasoinen huumori ja kaksoisyleisön
puhuttelu Kari Hotakaisen Lastenkirjassa, Ritvassa ja Satukirjassa
2013
- Opettajan
emotionaalinen kompetenssi. Tutkimus luokanopettajien ja luokanopettajaksi
opiskelevien tunneälytaidoista ja niiden tärkeydestä
- Opiskelijoiden
poliittinen sosialisaatio Libanonissa
- Saiturin
kuolema: Kuoleman kulttuuripoetiikkaa angloamerikkalaisessa fiktiossa
myöhäiskeskiajalta nykypäivään
- Liito-oravan
suojelun poliittinen prosessi ja suunnitteluvara Tampereen kaupunkiseudulla
- Varhaiskasvatuksen
laadun ohjaus ja ohjauksen laatu. Laatupuhe varhaiskasvatuksen valtionhallinnon
ohjausasiakirjoissa 1972-2012
- Hegemonisesta
maskuliinisuudesta miesten moneuteen. Kriittisen miestutkimuksen
mahdollistuminen valtio-opillisessa ajattelussa
- Epäonnistujat:
rehellinen auktori englantilaisessa satiirissa Marprelatesta Popeen
-
Johtajuuskäsitteen muuttuminen Afrikkalaisen yliopistokurssin aikana
- Varhaiskasvatuksen
strategisen johtamisen rakentuminen ja menestymisen ennakoiminen johtamistyön
tarinoiden valossa
- Vahingossa
lukemisen ja sattumalta kuuntelemisen taito. Empiirinen tutkimus tekstitettyjen
elokuvien katselemisesta
2012
- Totuuden,
oikeudenmukaisuuden ja amerikkalaisuuden puolesta? Supersankarisarjakuvan
populaari geopolitiikka ja Yhdysvaltojen kansallinen identiteetti
- Performanssi
tulee iholle! Analyysi julkisesta poliittisesta performanssista kommunikaationa
- Tunnustuksen
pedagogia. Identiteetin ja vastavuoroisuuden tanssi
- Illuusio
nuoruuden pidentymisestä - Naisopiskelijoiden aikuisuuteen siirtyminen
Ranskassa ja Suomessa
- Taikapiirin
reunalla: Roolipelit ja arkeen sulautuvat pelit
- Kansainvälisen
tuntu, mieli ja merkitys: Kehollisia kohtaamisia turvapaikatta jääneiden kanssa
- Maahanmuuttajanaiset
työelämätietoa etsimässä. Tutkimus kotoutumisen tietokäytännöistä
- Miten
minusta tulee arvokas? Itsen markkinointi, sukupuoli ja yksilöllisyys
myöhäisessä kapitalismissa
- Laulajan
ääni ja ilmaisu - Kehollinen lähestymistapa laulajan kuuntelemiseen,
esimerkkinä Björk
- Nälkä,
syöminen ja identiteetti Elizabeth Gaskellin romaaneissa
- Teatteri
kehon projektina. Taiteellinen tutkimus nykynäyttelemisen teoreettisista ja
toiminnallisista mahdollisuuksista
- Johtajana
kehittymisen olemus kunta-alan johtajan kokemana
- Tasa-arvotyön
tasa-arvot
Olisimmeko ehkä pärjänneet ilman
noita tohtorinväitöskirjoja? Ja mennäänpäs sitten astetta alemmaksi, ja
tarkastellaan samoilla peruskysymyksillä tiettyjä Tampereen Yliopiston graduja
vuodelta 2015:
- ”I Live by My Father’s Law” : Masculinity, Serial
Murder and Heroism in Dexter
(maskuliinisuus ja sankaruus
televisiosarjassa Dexter)
- “Life was a fiction anyway” : Metafiction and Ian
McEwan’s Sweet Tooth
(metafiktion käyttöä Ian McEwanin
teoksessa Makeannälkä)
- Syömisen
diskursiivisia ulottuvuuksia suomalaisessa nykykirjallisuudessa
- Yhteiskunnallisen
Korkeakoulun Oppilaskunnan lehti Teisku Yhteiskunnallisen Korkeakoulun ja sen
opiskelijoiden, sekä opiskelijamuodosteiden kehitykseen liittyvien
ristiriitojen ja identiteettien ilmentäjänä ja rakentajana 1948-1960
- Gangesilta
Thamesille: muusikon selviytymiskeinot hindustani-musiikin transnationaaleissa
virroissa
- Yhteistyötä
toimituksen ehdoilla : toimittajien näkemyksiä yleisön osallistamisesta
- Female Heroism and the Myth of Sacrifice for
Creation in Suzanne Collins’ Mockingjay
(naissankaruus ja uhrausmyytti
amerikkalaisen kirjailijan Suzanne Collinsin tieteiskirjallisuuden novellissa
nimeltään Mockingjay)
- Musiikillisen
toimijuuden ja identiteetin rakentuminen Musiikin erityispalvelukeskus
Resonaarissa: vuorovaikutuksellisuus soitonopetuksessa
- Pimeän
teatterin taiteelliset prosessit
- Lukijan
empatian herättämisen keinot F. E. Sillanpään lastuissa Muuan Tellervo-niminen
sekä Maantieltä maantielle
- Vaali-
ja vastademokratian välimaastossa: luonnonsuojelu- ja ympäristöjärjestöjen
näkökulmia osallistavan hallintokulttuurin ja poliittisen
osallistumiskulttuurin muutokseen
- Niin
me luetaan tekstistä sanoma: empiirinen lukemistutkimus Palefacen kahden
protestilaulun tulkinnasta lukiossa
- Immoralismin
haaste: moraaliton fiktio eettisen taidekritiikin kentällä
- Äänestä
syntyvät vaikutelmat : harjaantuneiden ja harjaantumattomien kuuntelijoiden
arviot äänenlaadusta ja puheammattiin soveltuvuudesta
- Kekkalointia
ja kädenaliveivareita: tilankäyttö suomalaisissa lavatansseissa
- Feministisen
sosialismin airuet: Fabian Society sukupuolten tasa-arvon historiallisessa
jatkumossa 1884–1918
- Vastustamisen
tematiikka Cmx:n laululyriikassa: raamatullisten ja gnostilaisten viittausten
intertekstuaalinen analyysi
- Lapsen
mieli ja leikki Riitta Jalosen romaaneissa Hula-hula, Veteen pudonneet ja Kuka
sinut omistaa
- Hiphop
resurssina maahanmuuttajapoikien identiteettityössä
- Anarkismin
muotojen ilmeneminen Väärinajattelija-aikakauslehdessä
- Mielten,
todellisuuksien ja merkitysten poetiikka Leena Krohnin teoksessa Ettei etäisyys
ikävöisi 2 kertomusta
- Ihminen
- hirmuhallitsija vai tasavertainen osa luontoa? Myyttien ja mahdollisten
maailmojen suhde ympäristötietoisuuden rakentumiseen Johanna Sinisalon
romaaneissa Ennen päivänlaskua ei voi (2000) ja Enkelten verta (2011) sekä
novelleissa "Palvelukseen halutaan kokenut neitsyt" (1985) ja
"Metsän tuttu" (1991)
- "Minä
en jaksa onkia kultakaloja enää" Allegorisuus ja intertekstuaaliset
viittaukset Eino Leinon teoksessa Ahven ja kultakalat – Tarina syvyyksistä
- Multimodaaliset
tekstit printtimainoksissa. Automainos Suomen ja Venäjän
naistenaikakauslehdissä.
- Vain
taivas rajana? Rajojen ilmeneminen lukion kuvataidetunneilla.
- Linnan
porttoja ja englantilaisten kätyreitä - Alluusiot Joycen dublinilaisnovellien
kahdessa suomennoksessa
- Symbolinen
yhteisöllisyys sosiaalisen toiminnan tukena: Etnografinen tutkimus Soka Gakkai
International Suomen keskusteluilloista
- Koulutusta
kaikille. Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus aikuisopiskelijan kokemana
monikulttuurisessa opintoryhmässä
- Bikinifitnesskilpailijoiden
kasvutarinoita. Henkinen kasvu lajia varten ja lajin myötä
- Työttömyyden
selitystavat Aamulehden mielipidekirjoituksissa 2012–2014
- Muuttuvia
sääntöjä, mahdottomia tiloja, helppoa luettavaa. Intertekstuaaliset suhteet ja
tarinamaailman rakentuminen postmodernismin jälkeisen ajan fantasiafiktiossa
- Haluaisin
kiittää... Sosiaalityön väitösprosessin merkityksellistäminen väitöskirjojen
saatesanoissa
- Vanki
olen maan. Sydänmaan eeppisen ironinen kuvaus yksilön minäkäsityksestä
suomalaisen kulttuurin murroksessa
- Suomensomalialaiset
Suomen puoluepolitiikassa
- Akanvirrasta
valtavirtaan – sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen kolmessa suomalaisessa
kaupungissa
- Sukupuolishow
- Sukupuolen tuottaminen ja parodioiminen Kari Hotakaisen romaanissa
Huolimattomat
- Tuomiokirkonkatu
– Kokemuksia globaalista ja muutoksesta kotikadulla
- Poliittisen
teatterin jäljillä. Mikko Kannisen ja työryhmän Näkijä/Tekijä-esityksestä
- Ylistetty
yhteiskunnallisuus, vieroksuttu viihteellisyys. Journalismin sisäiset
hierarkiat ja naistenlehtijournalismin arvostus nuorten toimittajien silmin
- Maahanmuuttajaoppilaan
matematiikan kielentäminen : suullisen kielentämisen haasteet ja hyödyt
- Arvot
yläkoululaisten ihannenuorikäsityksissä ja heidän tulkinnoissaan massamedian
ihannenuorikäsityksistä
- Luokanopettajien
kokemuksia yhteistyöstä taiteilijoiden kanssa Ratas oppimisympäristön
kontekstissa
- Rakkautta
ja rajuja otteita : Japanin 1990-luvun koulutuskeskustelu Great Teacher Onizuka
–televisiosarjassa
- Osallisuuden
rakentuminen, muodot ja merkitys naisverkostossa
- "Ehkä
Vantaalla ollaan oltu turhankin vaatimattomia": Konstruktivistinen
analyysi Vantaan kaupungin tuottamasta Itsestä ja Toisesta
kehitysyhteistyöprojektissa
Kyseessä
oli siis vain yksi yliopisto. Hotellin respassa herää kysymys, että oliko tämä
kaikki suomalaisille aivan välttämättömän tarpeellista? Voisivatko nämä olla
niitä kohteita, joista kannattaisi säästää? Mitä menettäisimme, jos
säästäisimme? Mitä olennaista suomalaisessa tieteentekemisessä häviäisi? Mitä
suomalainen kollektiivinen sielu itsestään menettäisi? Näivettyisikö se
tykkänään? Onko työtön suomalainen tohtori tragedia ja työtön suomalainen
asentaja-koneistaja vain tilastoluku?
50 kommenttia:
Hehe... Ihme ettei nuo tutkimustulokset saa kysyntää laajemmin.
Itse olen ajatellut tehdä tutkimuksen aiheesta "Miksi ihminen ei asuta Marsia?". Äärettömän mielenkiintoinen aihe, jota tutkimalla voisin lennättää itseni Marsiin asiaa selvittämään.
Mitä ihmettä on "metafiktio"? Nämä kaikki meta-jutut ovat aina hämänneet minua, ehkä sitten kysymyksessä on asian vierestä puhuminen, kun puhutaan meta-siitäsuntästä? Mutta fiktion vierestä puhuminen, mitä semmoinen oikein on?
Kannattaa muistaa, että opinnäytetyössä harjoitellaan itse tutkimusprosessia - tutkielman aihe on toissijainen. Varsinkin graduvaiheessa on siksi hyvä valita riittävän suppea ja itseä kiinnostava aihe. Korkeakoulussa opitaan käsittelemään ja tuottamaan tietoa, mikä on nykyaikana varsin hyödyllinen taito, mutta tutkinto ei suojaa typeryydeltä.
Yliopistopuolella olisi kyllä kirveelle töitä. Rahoitusuudistus oli mielestäni hirvittävä virhe, joka on muuttanut yliopistot tutkintotehtaiksi. On tosin pitkälti arvovalinta halutaanko korkeakouluttaa mahdollisimman suuri osa ikäluokasta - vai panostaa resurssit huippuihin. En osaa arvioida kumpi tapa tuottaa paremman lopputuloksen edes puhtaasti taloudellisessa mielessä.
Koko teoslistan tuherrelmat arvelen luokattomaksi kuraksi. Tässä ollaan myös ihan filosofisten perusongelmien äärellä, mitä on oikea ja kelvollinen tieto ja millainen tutkimus siihen johtaa? Listatut tekeleet näyttävät jo otsikkotasolla siltä, että ne on rajattu päin helmuttia, niistä ei saa mitään yleistettävää tietoa ulos. Ja näyttääpä siltä, että rajaus on ollut tekeleiden ongelmana pienimmästä päästä.
Vaan, jos laittaisia asiaa kontekstiinsa. Väitöskirja on ammattitutkijan ajokortti eli siis opinnäytetyö ja siihen tulisi sellaisena suhtautua. Väitöskirjan ei oleteta sisältävän varsinaista tiedettä, eikä sitä yleensä sieltä tapaakkaan. Gradussa opiskelija osoittaa lukeneensa kurssikirjat ja tajunneensa niistä ehkä jotakin. Väitöskirjassa opiskelija osoittaa pystyvänsä lukemaan sujuvahkosti lehtiartikkeleja. Nykyinen tohtorituotanto loppuu kuin seinään kun yliopistoilta poistetaan tilille tipahtava raha jokaisesta valmistuvasta tohtorista. Nykyinen kannnustinjärjestelmä palkitsee yliopistoja huonosta laadusta. Tiedettä teoksista saattaa löytyä tapauksissa, joissa rahoituksen takia tutkimusharjoittelua on jatkettu ja myös varsinaista tutkimusta eksyy väitöskirjaan. Tai sitten opiskelijalla on muuten vain karannut mopo käsistä. Tapaukset ovat harvinaisia ja sopivat tutkijoiksi.
Oma tekeleeni (tekninen ala, ehdottelin kahden menelmän yhdistämistä ja näytin yhden tavan miten sen voisi tehdä) oli nykyisessä väitöskirjasateessa parempaa keskitasoa, aiempina vuosina tuskin olisi kelvannut. Tiedettä en juuri huomannut kansien väliin pyydystäneeni. Potentiaalisen työttömyysongelman ratkaisin menemällä osaamistani vastaaviin hommiin. Tästä muuten Jari Parantainen on blogahdellut muutaman kerran ja varsin osuvasti esim. otsikolla Tyhmä kuin työtön tohtori.
Tervehdys Kumikselle, Yhel Turkkulaasel, Ano1:lle ja Ano2:lle & kiitos kommenteistanne.
Kumis: Katteluin tossa muutaman vuoden vanhaa Ylen listaa ylemmän korkeakoulutuksen kustannuksista. Yhteiskuntatieteellinen koulutus oli keskimäärin 36.700 euroa per tutkinto. Teatteri- ja tanssialalla se oli muuten 168.900 euroa per tutkinto.
http://www.yle.fi/tvuutiset/uutiset/upics/liitetiedostot/Yliopistokoulutuksen_menot_uusi2.pdf
Jos vaikka alkuun karsittaisiin puolet noista opiskelijamääristä ei Suomi varmaan romahtaisi minnekään.
Yksi Turkkulaanen: Wikipedia selittää tuon varsin hyvin, jopa niin hyvin, että minäkin sen tajusin. Mutta sitä en tajunnut, että mitä asialla loppulaskussa tehdään, mihin sitä tarvitaan ja onko sitä pakko pitää yllä verorahoilla. Sitten jos mennään metafiktiosta metafysiikkaan eli aletaan tutkia olevaisen olemusta päästäänkin sitten vielä syvemmälle, jos ei muualle, niin jatkuvaan rahoitusvaatimukseen, sillä siinähän sitä fundeeraamista riittääkin loputtomiin.
Ano: Jep, näin on, tiedetään ja tunnustetaan. Nämäkin opinnäytteet ovat varmasti tehty täysin protokollan mukaan. Mutta nämä samat tyypit siirtyvät sitten julkishallinnon puolelle johtotehtäviin, eikä tämä tiedon käsitteleminen ja tuottaminen muutu siellä todellakaan toimivaksi käytännöksi. Siitä kertoo hyvin myös nuo valitut aiheet.
Kun liian suuri osa ikäluokasta korkeakoulutetaan, ei kaikille yksinkertaisesti riitä järkevää työtä ja sitten täytyy kehittää kaikenkarvaisia suunnitteluprojekteja, joitten vaikutus varsinaiseen suorittavaan työhön on parhaimmillaan nolla ja huonoimmillaan työtä huomattavasti vaikeuttava. Ammattikorkeakoulujen rahoitus muuten myös perustuu suoritettujen tutkintojen määrään.
Ano2: Ano1 jo kerkesi kommentoida tuota tutkinto/rahoitusautomaattia. Itse ajattelen, että kun yhteiskunta satsaa koulutukseen, olisi oletettavaa, että se saa siitä jotain takaisin hyödyttämään kaikkia kansalaisia. Kun katsoo tuota teoslistaa, niin nuo aikaansaannokset hyödyttävät maksimissaan tekijää itseään. Kiitos tuosta linkkivinkistä, ehdin jo plärätä kyseisen jutun ja tämä Parantaisen lause ”koulutuksestasi ei ole mitään hyötyä, jos siitä ei ole mitään hyötyä” kiteyttää oikeastaan yhdessä lauseessa sen, mitä minä halusin tällä postauksella sanoa.
Siinä blogikirjoituksessa siteerattiin myös tieteentekijöitten liiton toiminnanjohtajaa Eeva Rantalaa, joka totesi näin:
”Minusta meidän yhteiskunnassamme ei arvosteta koulutusta tänä päivänä riittävästi”
Ja minun mielestäni tuo kiteyttää tämän hetkisen ongelman, tosin juuri toisin päin kuin tämä Rantala kuvittelee. Suomessa arvostetaan koulutusta ja varsinkin oppiarvoja aivan tolkuttomasti, jopa niin tolkuttomasti, että ihmisen varsinainen kokemus ja osaaminen on sen rinnalla täysin sivuseikka.
Täytyy ruveta seuraamaan tuota blogia hieman tarkemmin.
Ehdotukseni väitöskirjan aiheeksi: Kontra Virtasen piisin "Onomatopoeettinen alkoholiliike" sanoituksen feministinen ja sukupuolisensitiivinen merkitys. Etnografinen tarkastelu."
Tervehdys, Oinomaos, ja juman gega. Minähän kannatan tuota ihan kybällä. Ensinnäkin siksi, että tuosta Moog Konttisen laulamasta biisistä tulee aina hyvälle tuulelle (vaikka sillä onkin paha taipumus jäädä korvamadoksi). Siks toiseks, joku voisi tehdä asiasta oikeasti jonkun kieli poskessa-tutkimuksen (ehkä ilman sitä sukupuolisensitiivistä merkitystä) sillä kyseisessä kappaleessa on enemmän sanoituksellista sisältöä kuin koko sitä muutama vuosi myöhemmin seuranneessa ns. uudessa aallossa.
”Uudessa aallossahan” oltiin niin perkeleen osallistuvia ja kärsittiin porukalla muodikasta nuorisoangstia kun eräs Pelle Miljoona hoksasi, että nyt meidän pitää olla ihan perkeleen osallistuvia ja kärsiä muodikasta nuorisoangstia. Ilmiön herättämän myötähäpeän ylitti vasta suomalainen osallistuva rap-”musiikki”.
Tässä vielä klassikko:
http://henrylaasanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/56378-diripimpperipompperipededum
Tervehdys, Ano, ja suuret kiitokset linkistä. Tuo oli suorastaan eeppinen. Lukekaa hei toisetkin tuo linkitetty juttu. Elämänne ei ole enää samanlainen tämän jälkeen.
Jopas taas avartui mummon maailmankuva! Luin nuo kaikki läpi ihan ajatuksella, ja löysin yhden, jossa on mielestäni järkeäkin: vuoden 2013 ensimmäinen aihe Opettajan emotionaalinen kompetenssi.
Muut vaikuttivat sitten kolmella tavalla: hihitys tai tyrmistys, ja osa meni niin yli että hilse vain pölähti, eli en edes tajunnut mistä puhutaan. Lienee ollut tarkoituskin.
Todellakin on leikattavaa ja rutkasti!
"Se on ensimmäinen hullunmerkki kun itteänsä viisaaksi luulee"
-koppelo
Itse hain muutama vuosi sitten Tampereen yliopistoon suorittamaan tohtorin tutkintoa konekääntämiseen ja käännösmuistiohjelmiin (esim. Google Translate jne.) liittyvistä tekijänoikeuskysymyksistä. En mahtunut kiintiöön.
Tervehdys, Koppelolle ja Leinon Jarille & kiitos kommenteistanne. Olihan tämä tajuntaa laajentava kokemus minullekin. Tuosta mainitsemastasi opinnäytteestä minulla on hieman eri mielipide, mutta se johtuu varmaan pitkän työkokemukseni aikaansaamista vaikutelmista. Nimittäin olen työssäni törmännyt termiin ”tunneäly” eräänkin kerran ja huomannut, että sitä ovat käyttäneet nimenomaan naispuoliset työntekijät selittäen sillä kaikkea PMS-syndroomasta alkaen päättyen ”niinmutqu mä oon nainen ja mä oon siis oikeessa ja quin sä voit edes kyseenalaistaa sen”-väittämään.
Minä en ole onneksi koskaan edes kuvitellut itseäni viisaaksi. Mutta tämä internet ja blogialusta on mahtava mahdollisuus sille, että tyhmäkin voi esittää kysymyksiä, ja jopa laittaa niitä toisten luettavaksi.
Jari: Näin äkkiseltään miettien osaamisalastasi saattaisi olla ihmisille jotain käytännön hyötyä, joten se ei kuulu selitteläätiön ja sovelletun spedestetiikan piiriin. Näin ollen on selvää, että Tampereen Yliopisto keskittyi sille tärkeämpiin opinnäytteisiin.
Näyttää synnyttäneen suoranaisen kauhistuksen myrskyn, että meillä on DI pääministerinä. Voi tietysti olla, että jotkut DI:t ovat vähän yksinuottisia, mutta kyllä tuo insinööriajattelu tuo mukanaan ainakin kaksi hyvää ominaisuutta. Ensinnäkin, insinöörille 2+2=4 eikä mikään poliittisen neuvotteluprosessin tuottama satunnainen suure. Toiseksi, insinööri on sen verran käytännöllinen, että jos joku asia ei toimi, hän sanoo, että se ei toimi ja se on joko korjattava tai korvattava uudella. Hän ei ryhdy selittämään, että kyllä se toimimaton härpäke oikeasta ideologisesta näkökulmasta katsottuna toimii. Yleensä insinöörit myös ymmärtävät jotakin kustannuslaskennasta.
Näiden kauhistelijoiden todellisuudesta vieraantumista kuvaa aamun lehdestä poimimani, sinänsä aivan kiltti, yleisönosastokirjoituksen pätkä, jossa yritettiin todistella, että kulttuuriala antaa hyvät valmiudet työelämään. Kirjoittajina kaksi professoria ja yksi yliopiston lehtori. Katkelma kirjoi9tuksesta: "Nykyään työ tehdään pitkälti globaalissa ympäristössä toimivissa yrityksissä ja hallinnossa. Tämä vaatii kykyä tarkastella ajankohtaisia ilmiöitä laajasti eri näkökulmista ja löytää luovia ratkaisumalleja. ... Kulttuurintutkija voi tuoda prosessiin ymmärryksensä ilmiöiden historiallisuudesta, inhimillisen toiminnan vaikutuksista muutosprosesseihin ja niihin vaikuttavista arjen toiminnoista".
Muutaman suurenpuoleisen projektin vetäneenä voin sanoa, että kyllä se työpanos joka tuollaisiin asioihin on syytä uhrata, on varsin vähäinen. Kohtuullinen annos yleissivistystä ja lautamiesjärkeä riittää lähes poikkeuksetta. Olen kyllä joutunut seuraamaan, onnekseni sivuosassa, sellaistakin projektia, jossa nuo yleishumanistiset asiat pääsivät näyttelemään merkittävää osaa. Kyseinen projekti sitten pääsi otsikoihin suurten aikataulu- ja kustannusylitysten ansiosta. Eikä sen tulosta koskaan otettu oikeasti käyttöön.
Voi tietysti miettiä sitä, mikä on noiden kauhistelijoiden motiivina. Todennäköisesti he pelkäävät, että eksakteihin tieteisiin perustuva ajattelu osoittautuu toimivaksi myös valtionhallinnossa. Onhan Euroopan onnistunein valtiomies, Angela Merkel koulutukseltaan fyysikko ja siten eksaktien tieteiden edustaja. En sano, että on odotettavissa suorastaan raivoisia yrityksiä laittaa kapuloita nykyisen hallituksen rattaisiin. Se pelihän on jo alkanut.
Kuten monelle muullekin minulle tuli ensimmäiset rivit tekstistä luettuani mieleen argumentoida, että nuo gradut ja muut ovat vasta harjoitteita eikä niiden kuulukaan sisältää oikeaa tiedettä.
Mutta mitä pidemmälle sitten tuota listaa luin niin sitä enemmän tuli mieleen, että tässä ongelmana ei nyt ole nämä gradut. Sen sijaan pitäisi oikeasti tarkastella näiden edustamia tieteenhaaroja ja tiedekuntia ja miettiä, että oikeastiko me näitä tarvitaan niin paljon, että niihin valtion rahaa pitää laittaa?
Ei tarvita kovin suuria ennustajanlahjoja jos sanoo, että yksikään noista tiedekunnista valmistuva ei koskaan työllisty markkinatalouden ehdoin vaan korkeintaan valtion suojatyöpaikkaan.
Ai perkele, päivän naurut pääsi rääkymään. Kramppaa vartalo. Ja telkkarista tulee justiin vielä mainio elokuva Kankkulan kaivo, sopivasti lauloivat että " nyt mennään jorpakkoon".
Dr Outhouse
Tuo Laasasen Diripimperipom-juttu on hillitön! Ennenaikaan moiset latvasta lahot immeiset (ei siis Laasanen vaan tuo Oikarinen-Jabain) on sijoitettu Hourulaan, nykyisellään näemmä yliopistoihin... Ylimalkaan tuosta tulee mieleen, että miksei noita mielipuoli-intelletkuelleja naureta suoraan suohon, vaan niitä pitää paapoa ja "ymmärtää"? Miksei mokomia häädetä yliopistoista ja muista tieteentaloista sanoen: "Menehän kaheli siitä tilaa viemästä...!"
Muuten, tuossa kokoamassasi hyvin "vaikuttavassa" opinnäytteiden listassa on "- Feministisen sosialismin airuet: Fabian Society sukupuolten tasa-arvon historiallisessa jatkumossa 1884–1918" kahteen kertaan. Tämä ei muuta argumentin painoarvoa tahi listan mittaa käytännössä millään tavalla, mutta kunhan pääsin nillittämään...
T. Riku Raunioilla
Viittasin Ykän blogissa toukokuussa 2013 Sari Mäenpään maisterin arvon (ja arvokkuuden) tuoneeseen graduun "Koira, merimies ja albatrossi. Merimiesten suhde eläimiin sukupuolentutkimuksen valossa."
Vai että globaaliin "prosessiin" pitäisi laittaa kulttuurintutkijoita...Shanghaihin toi vesivaltio "ympäristöklusteria". En osaa sanoa, kuka siinä oli vetäjänä, mutta ilmeisen tehotonta porukka oli, kun parin vuoden päästä ilmoitettiin, että nyt organisaatio on valmis. Tuskin muilta kuin ilmiöiden historiallisuuden, inhimillisen toiminnan vaikutukset muutosprosesseihin ja niihin vaikuttaviin arjen toimintoihin huomionsa kiinnittäneiltä olisi mennyt noin paljolti aikaa organisaation luomiseen. Mitään ei tuostakaan klusterista, niin kuin ei mistään muustakaan valtion aloittamasta ole sittemmin kuulunut, ainakaan minun korviini.
Kaikki tuo kahden professorin ja yhden yliopistonlehtorin lausuma on kivaa ja kaunista ja inhimillistä ja dapadiibaa, mutta yksikään projekti ei suju yhtään paremmin noilla keinoin, kuten Strix Senex totesi. Kun kaikki muu kuin itse projektiin tai prosessiin (mitä sillä nyt sitten haluttiin sanoa) liittyvä jätetään pois, se (projekti tai prosessi) saattaa jopa onnistua. Helvetti mitä soopaa! On hieman eri juttu laittaa paperitehdasta pystyyn kuin keskustella kollegoiden kanssa "prosesseista" ja leikkiä muitten rahoilla akateemisesti viisasta, jolle käytäntö kaikkine haasteineen on täysin vierasta.
Ykä, Tampesterissa oli noihin aikoihin monia fiksuja muusikkoja ja lauluntekijöitä. Konttisellakin on Äänitearkistossa peräti 53 piisiä, tosin suurin osa käännöksiä. Vaikka tuolloin 1970-luvulla käännöslupa oli enemmänkin pelkkä muodollisuus ja ilmoitusluontoinen asia, on siinä eräänkin kerran joutunut päätä raapimaan kun esim. Jerry Cottonin suomeksi väänsi.
Anolle kiitos vinkistä Laasasen kirjoitukseen. Laasanen muutenkin on äijä, blogiaan mielelläni luen.
Strixille: "globaalit ratkaisumallit" ovat osoittautuneet pelkäksi sanahelinäksi eräänkin kerran myös meikäläisen touhutessa vähän siellä sun täällä.
Luin tuon diripilipalihölöpöti -jutun. Ahdisti. Olen tavannut väitöksen tekijän kaltaisessa tilassa olleita ihmisiä työssäni ja he ovat siis olleet maanisen psykoosin kourissa. Tyypillistä on tuollainen omien sanojen ja merkitysten keksiminen, kaikkivoipaisuus ja yleinen persoonan hajanaisuus, eli käytännössä ei pysty yhtään ymmärtämään mitä psykoosissa oleva ihminen selittää. Ei sitten pätkääkään. Hulluja on moneen lähtöön, yliopistohullut tekee tämmösiä juttuja näköjään.
Dr Outhouse
"Kannattaa muistaa, että opinnäytetyössä harjoitellaan itse tutkimusprosessia - tutkielman aihe on toissijainen. Varsinkin graduvaiheessa on siksi hyvä valita riittävän suppea ja itseä kiinnostava aihe. Korkeakoulussa opitaan käsittelemään ja tuottamaan tietoa, mikä on nykyaikana varsin hyödyllinen taito, mutta tutkinto ei suojaa typeryydeltä."
"Kannattaa muistaa, että opinnäytetyössä harjoitellaan itse tutkimusprosessia - tutkielman aihe on toissijainen. Varsinkin graduvaiheessa on siksi hyvä valita riittävän suppea ja itseä kiinnostava aihe. Korkeakoulussa opitaan käsittelemään ja tuottamaan tietoa, mikä on nykyaikana varsin hyödyllinen taito, mutta tutkinto ei suojaa typeryydeltä."
Edellä anojen kommentit täydentävät toisiaan. Nuo gradut ja väitökset kertovat aivan loistavasti mitä nämä urpot ovat opiskelleet eli millaista soopaa heidän kurssimateriaalinsa ja opintopjensa sisältö on ja millaisista asioista he ovat kiinnostuneet.
Tuollaisia asioita opiskelleita, tuollaisista asioita kiinnostuneita ja niistä opinnäytteensä tehneitä ei yhteiskunnassa ei niin taatusti kaipaa kyllä kukaan.
Huomasiko Ykä että eroavan ja aloittavan hallituksen tervehdyskäynnit poikkesivat toisistaan?
Stubb puhui puheenvuorossaan enemmän ruotsia kuin Sipilä. Molemmat videot linnan sivujen kautta:
http://www.presidentti.fi/public/default.aspx?contentid=327634&nodeid=44809&contentlan=1&culture=fi-FI
Kun Rkp ei ollut mukana niin sitä ei tarvinnut miellyttää. Sipilä ei sanonut montaa sanaa ruotsiksi. En muista oliko siitä mitään mölyä valtamedioissa. Halutessaan Sipilä voi vedota siihen ettei C:n ruotsilla viitsi rehennellä ja tehdä itsestään pelleä.
Triviaalitietona noista ylioppilastodistusten arvosanoista:
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1432518053606.html
http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/tallaiset-yo-paperit-sipila-soini-ja-stubb-kirjoittivat/5122466
- Gangesilta Thamesille: muusikon selviytymiskeinot hindustani-musiikin transnationaaleissa virroissa
Tähän saakka kun luin en tiennyt itkeäkö vai nauraa. Tämän jälkeen en voinut kuin nauraa. Minä, duunari, voin kirkkain silmin väittää olevani yhteiskunnalle hyödyllisempi yksilö, kuin hindustani-musiikin transnationaaleista virroista itsensä työttömäksi maisteriksi (tai joksikin) väittelevä hahmo. Ihan oikeasti, mihin tuo antaa pätevyyden?
Ugh, olen puhunut ja kylläpä helpotti... Jaksamisia kaikille ja hyvää kesää :)
Minulle kelpaisi se jos Kreikka maksaisi Suomelta saamansa velan ja sen korot siten että antaisi sen arvoa vastaavan määrän sotakalustoa. Tässä olisi Kreikan maavoimien, merivoimien ja ilmavoimien kalustot. Mitä kiinnostavaa tuolta löytyisi jos saisi valita?
http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_equipment_of_the_Hellenic_Army
http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_active_Hellenic_Navy_ships
http://en.wikipedia.org/wiki/Hellenic_Air_Force#Equipment
Tervehdys Strix Senexille, Keski-ikäiselle pikkupojalle, Dr Outhouselle, Rikulle Raunioilla, Castorille, Oinomaokselle, Anolle, Vieraalle ja Villelle & kiitos kommenteistanne. Asia tuli sen verran kattavasti, ettei minulla juuri lisättävää. Näyttää siltä, että Suomen Akatemia on kumminkin kanssamme eri mieltä ja sillä on hieman eri prioriteetit:
*
Suomen Akatemia myönsi kehitystutkimukseen suunnatussa haussa yhteensä 700 000 euron rahoituksen Itä-Suomen yliopiston tutkijan Katariina Holman johtamalle tutkimuskonsortiolle.
Tutkimus toteutetaan yhteistyössä Jyväskylän yliopistossa toimivan, yliopiston lehtori Tiina Kontisen johtaman osahankkeen kanssa. Sinne on suunnattu puolet hankkeen kokonaisrahoituksesta.
Hankkeessa syvennytään kansalaiseksi kasvamisen problematiikkaan moniarvoistuvassa ja globalisoituvassa maailmassa. Siinä tavoitellaan uutta kansalaisuuskasvatuksen käsitteellistystä, joka yhdistää filosofista pragmatismia ja kehitysetnografiaa.
Projekti tuottaa teoreettisesti perusteltua uutta tietoa siitä, mitä on kansalaiseksi kasvaminen yleisesti - ja erityisesti Tansaniassa ja Ugandassa.
Itä-Suomen yliopistossa toimiva tutkimusryhmä vastaa erityisesti kansalaiseksi kasvamisen teoreettisen ja filosofisen perustan tutkimuksesta.
Kansalaisuuden tukeminen on tärkeässä roolissa kehittyvien yhteiskuntien muutoksessa, ja on noussut yhä keskeisemmäksi tavoitteeksi myös kansainvälisessä kehityspolitiikassa.
Tutkimushankkeen yhteistyöyliopistot Suomessa, Englannissa, USA:ssa, Ugandassa ja Tansaniassa takaavat erinomaisen yhdistelmän kasvatusfilosofian, kehitysetnografian ja paikallisolojen asiantuntemusta.
http://www.karjalainen.fi/uutiset/uutis-alueet/kotimaa/item/77258-ita-suomen-yliopiston-tutkimukselle-700-000-euron-rahoitus
*
Rikulle: ylimääräinen osa poistettu, kiitos huomiosta. Ja yleensä: kun Kontravirtasestakin tässä on puhe ollut, niin laitetaanpa vielä Ressu ilmataisteluun Punaisen Paronin kanssa:
https://www.youtube.com/watch?v=7fJcWSW2HAI
Vieraalle erikseen, koska kommentoit eri asiasta.
Viesti 1: No, kun ruotsalaiset valtiovieraat käyvät täällä, ne eivät puhu koskaan suomea. Ei siitäkään ole numeroa nostettu.
Viesti 2: Tämähän on tietysti ajatusleikkiä, koska eihän sieltä mitään kalustoa tule, mutta katsotaan. Sinänsä vieraan maan kalustoa ei pysty ihan tosta vaan siirtämään toisen maan armeijan käyttöön, jos ne eivät ole yhteensopivia. Koulutus vieraaseen asejärjestelmään kestää kauan.
Maavoimat:
- MP-5 konepislari kävisi erikoisjoukoille ja spolleille.
- Raskaat Barretit kävisivät tarkka-ampujille.
- 9M133 Kornet pst-ohjus. Aivan samaa tyyppiä ei kai meillä ole ollut, mutta venäläisiä pst-ohjuksia on ollut käytössä.
- Ruotsalainen Carl Gustav-sinko, varsinkin jos siihen on niitä sirpalelaukauksia.
- Kaikki kessit kävisivät.
- Kevyissä kranaatinheittimissä näkyy olevan sama 81mm kaliiberi kuin meilläkin.
- Leopard-tankit kävisivät suoriltaan.
- Hummereita voisi tietysti ottaa käyttöön, samoin kuin kuorma-autokalustoa.
- Sekä raskaat että kevyemmät raketinheittimet kävisivät.
- Itsevetävässä tykistössä nuo saksalaiset Panzerhaubitzet olisivat kyllä kiinnostavia.
- Stinger-ohjuskalusto.
- Tutkakalustosta en pysty sanomaan, olisivatko ne suomalaisiin järjestelmiin kytkettävissä.
Merivoimien kalustosta pitäisi kysyä kyllä sellaiselta, joka aihetta enemmän tuntee.
Ilmavoimien kalustosta sopisi ehkä joku kuljetuskalusto. Hävittäjiä tuskin ilmavoimat haluaisi, koska ne ovat eri tyyppiä kuin Hornet, enkä usko ilmavoimien haluavan palaavan kahden erilaisen asejärjestelmän systeemiin.
Ei jumalauta. Kyllä minä tiesin että noista puljuista aina säännöllisesti tulee jokunen kajahtanut ja väittelee itsensä tohtoriksi jostain jonninjoutavasta, mutta ei mitään havaintoa että tämä on vuosittain näin monesti toistuva prosessi.
Voisin muuten mainita, että tekniikan alalla meillä on erittäin vähän valtiorahoitteisia tohtorikoulutuspaikkoja, vaan hattuvakiolta (kun en budjeteista ole vastuussa) n. 90% tohtorikoulutusrahoista tulee joko suoraan tai vähintäänkin nimellisesti (Tekesin tms kautta kierrättäen) alan yrityksiltä. Suosittelisin lämpimästi saman käytännön soveltamista näihin humanistisiinkin oppilaitoksiin. Tällöin toki noin 95% yllämainituista väitöksistä jäisivät tekemättä, koska firmat tuskin ovat halukkaita sijoittamaan noin puolta miljoonaa (mikä on yhden tohtorintutkinnon keskimääräinen budjetti) semioottiseen hyminään, mutta entäs sitten.
Tervehdys, Ghettomaksaja. Kyllähän kun tommonen pitkä lista tulee kerralla päin turpaa, niin hätkähdyttäähän se. Tekniikan puolella ja muissa ns. kovissa tieteissä ei käsittääkseni näitä ”suorituksia” esinny, tosin muistan, että joskus 1980-luvulla joku heppu keksi ”väliavaruusfiltterin” ja häntä kutsuttiin luennoimaankin, mutta heppu itsekin totesi, että tää on tehty täysin kieli poskessa. Yhteiskuntataiteitten alueella taas kieli pidetään poskessa totaalisen tosissaan. Minun on vaikeaa kuvitella, mitä yksityinen sektori tekisi ensimmäiselläkään tuossa listassa mainituilla ”tutkimuksilla”.
Hhhhahahahahahha. No oikeastaan tässä pitäisi itkeä... Humanistivitsit eivät todellakaan tule tyhjästä.
En pysty kommentoimaan muuta kuin: kerrothan Yrjö kohta, että olet itse keksinyt nuo kaikki ja tämä koko blogikirjoituksesi oli vain vitsi? :D
Tervehdys, Topalassu. Valitettavasti vitsi on tosi, ja koomikkona toimi Tampereen Yliopisto. Minulla on kieltämättä vilkas ja varmaan aika ajoin melko sairaskin mielikuvitus, mutta tämä menee reippaasti kykyjeni ulkopuolelle.
Kumitontun blogilistalla oli linkki blogiin nimeltä Oikeuslaitos ja poliisi. Sitä pitää Erkki Aho joka on persujen kunnanvaltuutettu Kalajoelta. Tuolla Erkki Aholla on näköjään aikamoinen liuta blogeja profiilin perusteella:
https://www.blogger.com/profile/00295090684102203500
Tiesin hänet entuudestaan koska törmäsin joskus Suomen historia-blogiin. En kuitenkaan tiennyt että hän on persujen kunnanvaltuutettu.
Mihin tätä Tampereen yliopistoa oikein tarvitaan? Jaa no,onhan heidän lehtimies tiedekuntansa maankuulu, sillä sieltähän melkein kaikki Suomen reportterit ovat saaneet oppina.
Sitten tositarina Absurdistanista. Meidän piti rouvan kanssa lunastaa eräs lähetys ja maksaa se lähetyksen haltijalle luottokortilla, koska haltijalle nykyiseen tyyliin ei kelvannut käteinen raha. Haltijan pankkiohjelma ei kuitenkaan hyväksynyt kahtakaan eri korttia, vaikka katetta oli riitävästi. No meille lyötiin lasku kouraan ja pyydettiin menemään lähistöllä olevaan Nordean konttoriin maksamaan se. Nordean konttorissa ei laskua kuitenkaan voinut maksaa koska meillä ei ollut tiliä Ruotsin Nordeassa. Suomen tilistä siellä ei ollut mitään hyötyä, sillä vaikka nimi oli sama olivat eri Nordeat eri buulaageja. Niin ja rahahan ei sielläkään kelvannut. Eikä myöskään kortti. Neuvottiin menemään läheiseen Handelsbankenin konttoriin, jossa laskun maksu ehkä onnistuisi. Menimme siis Handelsbankenin konttoriin, jossa myöskään ei laskua voitu maksaa käteisellä tai kortilla.Mutta sieltä saatiin neuvo. Nostakaa rahaa kortilla oven vieressä olevats automaatista ja menkää sitten kulman takana olevaan kioskiin maksamaan se lasku. Ettäs siis mitä! Kysyin että onko se kioski pankki ja tämä pankki jotain muuta kuin pankki. No menimme nostamaan rahat automaatista ja suuntasimme kioskille, jossa laskun maksaminen kävi joutuisasti jahka odotimme vuoroamme vedonlyöjien ja arpojen ostajien seurassa. Ja laskun maksamisen hintakin oli pienempi kuin sellaisessa pankissa jossa se vielä oli mahdollista. Saimme maksusta kuitin jolla sitten lunastimme lähetyksen haltuumme. Jälkeenpäin selvisi että firman maksuohjelmassa oli ongelmia, joten korttimme eivät toimineet siellä.
Mutta että pankista neuvotaan menemään kioskille laskua maksamaan. Jossain pimeässä Afrikassa asiat sujuisivat varmaan joutuisammin. Mikä on pankkien rooli nykyjään? Siellä ilmeisesti neuvotaan ihmisiä sijoittamaan rahojaan siten, että pankki tekee huimaa voittoa ja sijoittaja tappiota. Mutta kyllä on jumalauta aikoihin eletty.
Suomessa suuntaus on varmaan samantyyppinen.
Musta noissa väitöksissä on joitain ehdottoman hyödyllisiäkin aiheita - ainakin yksi. Aiheen käsittelystä ja sen pätevyydestä, valitusta orientaatiosta sun muusta spedestiikasta en osaa vänkäystä lukematta sanoa mitään. Mutta tää on tarpeen:
"Suomalaisten yliopisto-opettajien maailmankuvat ja maailmankatsomukset."
Meinaan vaan että toi on sellainen asia, jossa on ihan hyvä saada tutkittua näyttöä vallitsevasta tilanteesta. Se helpottaa esim. poliittisen syrjimisen/suosimisen vastaista toimintaa samoin kuin antaa pontta asialliselle ja aiheelliselle akateemiselle kritiikille.
Onhan se meinaan vähän noloa kun muualla maailmassa tehdään yhteiskuntatieteellisissä tiedekunnissa tiedettä ja meillä konstruktionismista nousevaa taidetta.
Se gradu aiheeltaan "hiphop resurssina maahanmuuttajapoikien identiteettityössä" tuo mieleen 40-luvun näkemykset siitä miten neekerit ovat iloisia tanssivia ja kauniisti sanottuna ei-akateemisia luonnonlapsia. Lieneeköhän tekijä halunnut luoda juuri sen tyyppisiä konnotaatioita (eli oheismerkityksiä)?
Journalismin sisäiset hierarkiat on myös ihan tutkimisen arvoinen asia - etenkin jos sitä tutkitaan memetiikan (eli meemitutkimuksen) näkökulmasta. Olisi tärkeää selvittää, että mitkä ideologiat, maailmankuvat, esiymmärrykset ja esi"ymmärrykset" käyttävät journalismissa ja mediassa valtaa + miten.
Mietitääs... Jos seuraavien kymmenen vuoden aikana leikattaisiin kuvataiteen maisteriuden, musiikkialan ja Tampereen poliittisen näyttelemisen koulutuksista pois kultakin kentältä noin kymmenen opiskelijan kouluttamista vastaava määrä kustannuksia niin sillä rahalla saataisiin siis
40 dippainssiä TTY:stä tuottamaan tuotantoa
+ 47 juristia purkamaan oikeusasteiden ruuhkaantuneisuutta
+ vielä 57 dippainssiä edellisten lisäksi.
Jos tota dippainssikoulutusta tai ainakin sen rahoitusta siirrettäisiin (luultavasti härreguud-syistä) ylikalliista
Vaasan leikkikoulusta Tampereen Tekniseen Yliopistoon vaikka 20 opiskelupaikan verran niin jälkimmäisen halvempi kustannusrakenne mahdollistaisi sen, että saataisiin kahdenkymmenen dippainssin sijaan 59 vastaavaa - ja luultavasti paremmin koulutettuina. Eli
+ 39 dippainssiä.
Rahaa leikkaamalla, pelkästään opiskelupaikkoja ja rahoitusta siirtämällä on siis tuotettu kansantalouden tueksi 47 juristia ja 136 dippainssiä ja leikattu pois 30 taiteellis-poliittisen spedestiikan maisteria.
Tota voi miettiä niin kansantalouden kuin kulttuurinkin näkökulmasta. Mulla kun on sellainen kuvitelma, että hyödyllinen kulttuuri rahoittaa itse itsensä ja kuppauskulttuurista on kokonaisuudelle lähinnä haittaa.
Tervehdys Vieraalle, Beckerille, Ano1:lle ja Ano2:lle & kiitos kommenteistanne.
Vieras: Julkaisin mainoksesi. En ole itse törmännyt heppuun.
Becker: Tuosta saisi kyllä hyvän tv-sketsin. Me hoidetaan tommoset asia verkon kautta niin paljon kuin mahdollista, joten en ole varma, onko Suomessa ihan noin hankalaa. Pankkikonttoreissa on kyllä asiakaspalvelua rajoitettu, eikä pääosissa konttoreita esmes käteistä rahaa käsitellä kuin pari tuntia päivässä eikä ymmärtääkseni edes jokainen arkipäivä. Kioskeissa ei vissiin voi laskuja maksaa, mutta passin voi hakea käsittääkseni R-kioskista. Tosin passihakemuksen jättämiseenkin pitää nykyisin varata erillinen aika poliisilaitokselta. Aseluvista en jaksa tässä edes puhua.
Ano1: Tuo aihe voisi olla hyödyllinen, mutta mietin vähän, että mistä vinkkelistä tuota aihetta on käsitelty. Jos se menisi niin kuin sinä ajattelit, niin silloinhan se olisi vallan mainio tutkimus. Vaan nykysysteemiä tarkastellen epäillen.
Ano2: Ihan hyvä ehdotus. Nyt kun vielä saisi juristikoulutukseen sellaiset tolkun hemmot, jotka eivät liity demlaan. Minulla on vaan sellainen tunne, että sellaiset tyypit pyrkivät pääosin yksityiselle sektorille. Enkä toisaalta ihmettelekään sitä.
Syvä hämmennys valtasi mielen: väitöskirjaksiko riittää se, että keksii otsikon ja tohtori on valmis? Vai sittenkin niin, että otsikko vasta johdattelee aiheeseen ja rajaa sitä, se varsinainen tutkimus ja tutkimuksen taso sekä johtopäätökset selviää vasta siinä vaiheessa, kun on sen tutkimuksen lukenut. Joten arvoisa blogisti: miten monta luettelemistasi tutkimuksista luit ja miten monesta ymmärsit, mihin kokonaisuuteen ja tieteelliseen keskusteluun ne liittyvät?
Jos teen väitöskirjani hirvien maksaloisista, ei se tarkoita, että en osaa mitään muuta tutkia. Iso osa väitöskirjoista tehdään osana laajempaa kokonaisuutta vieläpä niin, että se tutkittava aihe annetaan ja rajataan rahoittajan toimesta. Blogistin kannattaisi käydä nuo kaikki otsikkotasolla esittelemänsä työt läpi ja sen jälkeen hän voi kertoa, miten moni niistä oli yksittäisen tutkijan aivoitusten tulosta ja miten moni liittyis esim. kansainväliseen tutkimukseen.
Odotan innolla vastausta.
Tervehdys, Ano. Ajattelinkin, että tällainenkin kommentti tulisi. Ottiko kipeetä? Puhuit rahoituksesta. Kerrotko, kuinka moni näistä yhteiskuntatieteen yms. tutkimuksista on saanut rahoituksensa joltain muulta kuin julkiselta sektorilta? Itse asiassa juttua tehdessä muuten kävin näitten väitöskirjojen tiivistelmät läpi. Kerro sinä puolestasi, että kuinka moni näistä yhteiskunnallisista väitöskirjoista hyödyttää yhdenkään tavallisen ihmisen elämää ja millä tavalla? Ns. kovien tieteitten puolella yksityistä rahoitusta varmaan löytyykin. Koska siitä tutkimuksesta on hyötyä.
Odotan innolla vastausta.
Ano, pari sanaa suomalaisen tutkimuksen tasosta:
1. Luonnotieteitten osalta tilanne ei kansainvälisesti ottaen ole huono. Myöskään sellaisen pseudotieteen alalla kuin "naistutkimus" tilanne ei myöskään ole huono, mutta kuten Ykäkin sanoi, mitä ihmeen hyötyä on tutkia merimiesten sukupuolielämää 1970-luvulla naistutkimuksen näkökulmasta? Lisäksi kyseessä on nuhakuumeen tapainen asia, aikaa myöten se menee ohi.
2. Voimme aina lähteä siitä, että tieto pelkän itsensä vuoksi on hyväksi. Tämä ajatus on vanha, ja se oli vallalla silloin, kun esimerkiksi empirismiä ei tunnettu ja tutkimuksen rahoitus tuli puhtaasti yksityisiltä tahoilta. Silloin kun rahoitukseen osallistuvat kaikki kansalaiset veronmaksun kautta, niile rahoille pitää tulla vastinetta, siis tutkimuksen tulee olla jollain muulla lailla hyödylliseksi todennettavissa kuin "tieto tiedon itsensä vuoksi".
3. Monta mieltä voidaan olla myös siitä, millä tavoin Ykän luettelemat väitöskirjat lisäävät (hyödyllistä) tietoa, mihin tätä tietoa voidaan käyttää ja millä tavoin tiedon paikkansa pitävyys on verifioitavissa. Muistan eräänkin väitöskirjan, joka perustui muistaakseni kuuden (6) henkilön haastatteluihin. En muista tekijää, en muista aihetta (muuta kuin että se oli naistutkimusta), ja kyllä, olen lukenut osia tuosta akateemisesta tiiliskivestä, enkä kyennyt ymmärtämään, että sitä oli koskaan hyväksytty minkäänlaisena opinnäytteenä, saati sitten väitöskirjana.
4. Suomalaisia yliopistoja ei löydy sadan (100) ensimmäiseksi rankatun maailman yliopiston joukosta. Karolinska löytyy joukosta 51-60, samoin Istanbulin Tekninen Yliopisto. Aika heikkoa tasoa edustavat siis Suomen korkeakoulut.
5. Kuten Ykä totesi, näitä tiedon pikkujättiläisiä tehdään valtion varoin, ainakin pääasiassa yhteiskuntatieteiden alalla. Kovissa tieteissä on sentään jonkin verran tilaustöitä, joiden rahoitusta tulee yksityiseltä taholta, silläkään ei riittävästi kun vertaa moniin anglosaksisiin maihin.
Tieto tiedon itsensä vuoksi on aivan kannatettavaa, mutta sellaisen tiedon hankkimista voi kukin harjoittaa aivan itsenäisesti tykönään. Valtion rahoittaman tutkimuksen tulee olla koko yhteiskunnan hyödyksi, minkään muun vuoksi sitä ei tule tehdä.
"Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen keskuksen erikoistutkija Erkka Railo pitää erikoisena, että entinen valtiovarainministeri ja SDP:n entinen puheenjohtaja Jutta Urpilainen ei ole saanut vaativampia tehtäviä puolueessa." Lainaus: Uusi Suomi, verkkolehti 11.6.2015.
Mitä ihmettä on "eduskuntatutkimus" minä kysyn, ja vastaan:
Tutkimusalat
Median ja politiikan suhde ja sen muutos 1970-luvun jälkeen
Poliitikkojen henkilökuvat ja niiden sukupuolittuminen
Poliittinen viestintä, vaalit, puolueiden kannatus
Suomalainen populismi
EU:n julkisuuskuva, EU-vaalit
Kaikki edellä mainittu on sellaista, johon "tutkijan" henkilökohtainen polittinen kanta vaikuttaa ja on jopa määräävässä asemassa. Meillä on näitä butlereita aivan liikaa, ja järjestään agenda on vasemmistolainen. Eihän kukaan tervejärkinen voisikaan tutkia "poliitikkojen henkilökuvia ja niiden sukupuolittumista". Voi herra mun sarveni! Eduskuntatutkimuksen keskus! Mitenkähän Suomessa pärjättiin ennen tämän keskuksen perustamista! Mitä muuta tämä tutkimus antaa kuin henkilökohtaisia mielipiteitä?
Tervehdys, Castor ja kiitos hyvistä kommenteistasi.
Viesti 1:
Kohta 1: Naistutkimus on käsittääkseni vain sellainen yliopistollinen muoti, jonka tehtävä on saattaa femisististä hegemoniavaatimusta tieteen asuun. Ihmisten hyvinvoinnin kannalta se on täysin tarpeeton ja kun ottaa huomioon, että se pyrkii jatkuvasti herättämään vastakkainasettelua sukupuolten välillä yhdessä maailman tasa-arvoisimmassa maassa, se on lähinnä vahingollinen. Se perustuu valheeseen ja epäkohtien keksimiseen. Siis keksimiseen, ei etsimiseen.
Kohta 2: Tieto pelkän itsensä vuoksi on sinänsä varmaan hyväksi, mutta niin kuin totesit, jos se tapahtuu veronmaksajien kustannuksella, niin silloin on pakko priorisoida, varsinkin jos eletään maassa, jossa yllättäen perunalaarin pohja häämöttää. Silloin esim. tekniikan ja lääketieteen tutkimus menee automaattisesti kulttuurintutkimuksen edelle.
Kohta 3: Eräs kanssani sähköpostitteleva yliopistoihminen otti näistä ottiatuota-väitöskirjoista esille Riitta Nelimarkan väitöskirjan, joka meni vasta valituksen jälkeen läpi suurinpiirtein perusteella että koska taiteiden väitöskirja on asiana sen verran uusi, ettei kukaan oikeastaan tiedä, millainen sen tulisi olla, niin väittelijän oikeusturvan vuoksi tämäkin tulisi hyväksyä.
Kohta 4: Mielenkiinnosta kysyn, että tiedätkö, millä sijalla Tarton yliopisto on? Sehän on vanha ja kunniakas yliopisto.
Kohta 5: Näkisin, että näitä yhteiskuntatieteen alueelta tulevia ”tiedon pikkujättiläisiä” voitaisiin pitää laajalti mukana yliopistojen ohjelmissa silloin, jossa maalla on rahaa niin, että ranteet notkuu ja sitä pitää johonkin tuhlata. Silloin jos tilanne on toisin, niin kuin nyt Suomessa, täytyy priorisointi tehdä järjen kanssa.
Viesti 2: Joo. Yhteiskuntatieteellinen tutkimus on avoimen poliittista ja tiettyä poliittista suuntaa kannattavaa, eikä se edes häpeä sitä. Sen mukaan se edustaa totuutta, ja eihän totuus voi olla väärin.
Ykä, Tartoa ei löydy 400 vuosina 2014-2015 rankatun oppilaitoksen joukosta. Ohessa sivusto: https://www.timeshighereducation.co.uk/world-university-rankings/2014-15/world-ranking/range/001-200
No voi jumankekka!Penskana luin Blytonin Viisikko-kirjat ja pohdin,että oliko Blyton nähnyt nälkää lapsena,kun joka toinen sivu kertoi syömisestä tarkkoine ruokalajiluetteloineen-siis kymmenvuotiaana ilmeisesti harrastin yliopistotason tutkimusta.Perkele,ois pitänyt muistaa parikymppisenä nuo pohdinnat ja mennä yliopistoon-tiiä miten hyväpalkkaiseen spedeilyvirkaan ois päätynyt!
Mutta asia on vakava:kun maa on taloudellisesti kuralla,niin mihin hittoon tarvitaan akateemisia tanssijoita tai feminismitutkijoita-ilmeisesti siihen samaan selittämättömään välttämättömään,mihin Somalialaisia koneinsinöörejäkin-joku vaan voisi jo ääneenkin kertoa asian selkosuomeksi.Veikkaampa,että vastaus olisi luokkaa:kun pitää,koska onhan se nyt ilmanmuuta selvä että,kai sä tajuut,vai ooksä joku rasisti-emmä sitten sulle puhu.
Hallituksen on pysyttävä tiukkana,sillä tosiaan säästettävää riittää,ja opetuksessa saattaapi käydä niin,että turhuuden poisto ja ikuisten opiskelijoiden loisimiseen puuttuminen nostaa oppilaitosten laatua,kun rahoitus käytetään oikeiden asioiden opettamiseen eikä yhteiskunnan hyväksikäyttäjien ikuisten bileiden kustantamiseen.
T:Vesku
Tervehdys Castorille ja Veskulle & kiitos kommenteistanne.
Castor: Kiitos tiedosta. Jotenkin tuli vaan mieleen, että se Tarto olis voinut olla korkeammalla. Itsekseni ajattelin, että Oxford ja Cambridge olisivat kaksi ensimmäistä, mutta Caltech näytti olevan ykkönen.
Vesku: Ehkä maailma menetti sinussa suuren selitteläättörin. Ja onneksi niin. Akateemiset tanssijat ja feministitutkijat pysyvät elätettävien listalla varmaankin siksi, että jonkun käsityksen mukaan ne ovat sivistysvaltion tunnus. En tosin tiedä, kuinka paljon sivistyksemme kärsisi, jos näitä ammattialoja radikaalisti vähennettäisiin. Yliopistojen, samoin kuin ammattikorkeakoulujen ongelmahan on se, että rahoitus tulee tutkintojen määrästä, ei laadusta. Kyseessä on niin suuri akateeminen suojatyöautomaatti, että edes ajatus sen pienentämisestä herättää kyllä huomattavan määrän joukkorääkymistä.
Kolme vuotta Tampereen yliopistolla viettäneenä voin sanoa, että tuo väitös- ja gradulista kuvaa varsin hyvin touhun tasoa humanistisilla aloilla. Haluan tosin puolustaa omaa alaani käännöstiedettä sen verran, että gradu nähdään meillä opiskelijoiden keskuudessa lähinnä välttämättömänä pahana, joka pitää vain raapaista kuleksimasta, että voi ryhtyä kääntäjän/tulkin töihin muodollisesti pätevänä. Ilman maisterinpapereitahan ei voi osata mitään...
Selkeä trendi fiksumpien ja lahjakkaampien keskuudessa on kuitenkin hakeutua jollekin muulle kuin humanistiselle alalle parin vuoden jälkeen, joko sivuaineen kautta tai kokonaan alaa vaihtamalla. Siten minullakin (vaikken välttämättä olekaan kovin fiksu tai lahjakas) kypsyi päätös hakeutua vihreään pukeutuvan virkamiehen uralle.
T: Militantti-Antti
Tervehdys, Militantti-Antti. Ihminen viestii puhumalla ja kirjoittamalla. Ihmisillä on erilaisia kieliä. Siksi kielitieteen ammattilaisia tarvitaan. En laske alaasi selitteläätiöksi ja soveltavaksi spedestetiikaksi.
Koska olen väitökselläni päässyt arvon blogistin listalle, niin pari kommenttia sallittaneen.
- on hiukan kyseenalaista arvioida töitä pelkästään niiden otsikkojen perusteella
- jokainen tutkimus synnyttää uutta tietoa, jonka seuraukset - väitän, että aina - ovat enemmän positiivisia kuin negatiivisia
Omasta puolestani voin sanoa, että aloitin yliopisto-opiskeluni yli 40-vuotiaana. suoritin tutkintoni työn ohessa maksaen kaiken aikaa veroja tälle yhteiskunnalle.
Tervehdys Jukka Helttulalle. Kommentit sallitaan ja ne julkaistaan. Mitä tulee noihin töihin, niin tokihan minä luin niistä tiivistelmät. Mutta jos olisin julkaissut ne kaikki, jutusta olisi tullut pitkä kuin nälkävuosi.
Arvostan työ & opiskelu-uraasi ja nostan sille hattua, mutta mitä tulee näkemykseesi ”tutkimuksia tutkimusten vuoksi”-asiaan, niin en ole kanssasi samaa mieltä. Jos eläisimme rajattomien resurssien maailmassa, asia voisi olla toinen, mutta kirjoitukseni keskittyi juuri niihin resursseihin. Yliopistojen yhteiskunnalliset tiedekunnat eivät ole muusta yhteiskunnasta irrallisia osioita, joille on taattava jatkuva ja pysyvä rahoitus samaan aikaan kun kaikkialta muualta leikataan.
Sinä puolestasi tietysti voit todeta, että koska minulla ei ole akateemista koulutusta, en ole kykenevä enkä oikeutettu tekemään johtopäätöksiä.
Mutta mikäli haluat, niin poistan oman osiosi tästä kirjoituksesta.
Kuten ehkä olet jo huomannut, yliopistojen yhteiskunnalliset tiedekunnat eivät ole muusta yhteiskunnasta irrallisia saarekkeita, vaan niitä siinä kuin koko yliopistokenttää koettelevat samat tiukentuneet taloudelliset vaatimukset kuin muitakin sektoreita.
Ei kyse ole "tutkimuksia tutkimusten vuoksi" -asian puolustamisesta. Julkaistuiksi tutkimuksiksi päätyvät vain ne työt, jotka täyttävät tiedeyhteisön kriteerit. Väitöskirjat käyvät läpi melkoisen prosessin ennen kuin ne saavat painatusluvan. Käsikirjoituksen tarkastaa kaksi kokenutta, tutkijasta ja hänen yliopistostaan riippumatonta tohtoritason esitarkastajaa. Väitösten ensisijainen kohderyhmä on sitä paitsi tiedeyhteisö. Niiden tehtävä on vakuuttaa tiedeyhteisö tutkijan pätevyydestä. Siinä on osittain myös niiden ongelma. Monet tutkimukset ovat ns. suurelle yleisölle vaikeasti avautuvia akateemisen jargoninsa ja muotonsa vuoksi.
Itse kirjoitin väitöstyöni tarkoituksella siten, että se olisi kohtuullisen helposti kenen tahansa luettavissa. Moinen kirjoitustyyli ei ole yliopistossa mikään hyve. Sainkin siitä kritiikkiä.
En arvioi ihmisiä heidän koulutuksensa perusteella. Jokaisella on vapaus johtopäätöksiinsä, kunhan sallii saman myös muille.
Ei osiotani tarvitse poistaa kommenttini vuoksi. Blogisti voisi kuitenkin lukea väitöskirjani ajatuksella ja pohtia sitten, onko sen paikka tuossa listassa.
Tervehdys, Jukka Helttula. Totesit, että et arvioi ihmisiä heidän koulutuksensa perusteella, mutta paistaahan kommentistasi selvästi, että olet kyrpiintynyt ja loukkaantunut, kun alikoulutettu arvostelee akateemista osaamistasi. Varsinkin tuo viimeinen lauseesi kertoo sen.
Eli henkilökohtaisessa suuttumuksessasi missasit kirjoitukseni pointin täysin. Oletan, että olet lukenut blogistani ainoastaan tämän kirjoituksen, joten se varmaan hieman haittaa taustani ja ajatusteni hahmottamista. Ei minulla ole tarkoitus arvostella akateemista osaamistasi, vaan miettiä sitä, mikä on resurssejaan leikkaavassa yhteiskunnassa välttämätöntä.
Ensiksi väitöskirjastasi: jos saan sen käsiini, niin luen sen mielelläni. En siksi, että hyökkäisin sinua ja osaamistasi kohtaan, vaan siksi, että tuo tutkimus sattumasta yhteiskuntaa muokkaavana voimana on aiheena hyvin mielenkiintoinen ja kiehtova, ja luettuani todennäköisesti totean että olipa hyvin tehty tutkimus.
Mutta se ei muuta kirjoituksen perusajatusta ja se lähtee siitä, että minä olen julkishallinnon suorittavan tason työntekijä ja ajattelen asian sen kautta. Niin kuin tiedät, julkishallinnon perustehtävä on tarjota kansalaisille välttämättömiä peruspalveluja. Kaikki muu sen toiminta on oheistoimintaa, jota tehdään jos on varaa ja on todella hienoa jos varaa on. Mutta omasi, epäilemättä erinomainen ja aiheeltaan mielenkiintoinen tutkimuksesi ei ole niitten peruspalveluitten kannalta välttämätön. Siksi se oli listalla. Poistan sen edelleenkin, jos haluat.
Jos yliopistojen yhteiskuntatieteen laitokselta karsitaan varoja, toivon, etteivät ne satu sinuun vaan niihin tutkimuksiin, jotka valitettavasti vaikuttavat suorittavan tason työhön erinomaisen vaikeuttavasti erilaisten kehitysprojektien muodossa jotka pohjautuvat sellaisten ihmisten utopistisiin näkemyksiin, jotka eivät ole sitä suorittavaa työtä koskaan tehneet, mutta joilla on silti hyvin vahva näkemys siitä, kuinka se tulisi tehdä.
Voit omalta puoleltasi todeta, että omalla työlläsi on tieteellistä arvoa sinänsä, enkä väitä vastaan yhtään. Mutta oma kirjoitukseni, niin kuin blogini yleensä perustuu suorittavan tason työntekijän kokemukseen siitä, mikä on tärkeää ja mikä työssä on ensisijaista. Oletan, että sallit sen minulle. Kaikki eivät sitä salli, vaan ajattelevat, että maisterit ja tohtorit tietävät meitä paremmin, kuinka käytännön työ tulee tehdä.
Sinä lienet tutkimuksessasi siihen täysin syytön, enkä pyrkinyt loukkaamaan sinua niin ammatillisesti kuin henkilökohtaisesti. Tuliko pointtini perille?
En ole loukkaantunut enkä kyrpiintynyt. Ja tulkintasi viimeisen lauseeni tarkoituksesta on väärä. Ihan vaan yleisesti ottaen toivon, että sinä ja mahdollisimman moni lukisi väitöskirjani, koska esitän siinä ajatuksia, jotka omaksumalla näkemykseni mukaan olisi mahdollista rakentua nykyistä mielekkäämpi julkinen hallinto.
Toisin kuin ilmeisesti oletat, en ole kammiotutkija. Itse asiassa olen tutkija oto. Työskentelen yksityisellä sektorilla. Mitä tapahtuu yliopistoissa ei juurikaan vaikuta elämääni. Kannatan niiden autonomiaa ja toivon, että ne tykönään osaavat ratkaista myös talouteen liittyvät ongelmat.
Väitöskirjani on luettavissa netissä osoitteessa https://tampub.uta.fi/handle/10024/96676
Näkyy olevan ladattu helmikuun jälkeen jo 500 kertaa...
Kiitos linkistä. Ymmärtänet itse, että kirjoitukseni ei ollut hyökkäys sinua kohtaan, vaan se keskittyi reusrsseihin, ja mihin niitä kannattaa käyttää maassa, jossa ne resurssit ovat vähenemässä.
Lähetä kommentti