torstai 4. elokuuta 2016

HYI

Radanvarsikaupungin hallintokeskusrakennuksen käytävällä asteleva rakennusmestari Paavo Pörnämö, iältään 36, naimaton, oli varsin huonolla tuulella. Päivä ei todellakaan ollut hänen parhaimpiaan. Mikä ei tietysti ollut ihmekään, sillä hän asteli käytävällä kahden rotevan poliisimiehen saattamana ja kohtaisi hetken kuluttua virkahenkilön jonka kanssa tapaaminen oli määrätty ilman hänen henkilökohtaista toivettaan ja jota hyvin, hyvin harva kansalainen haluaisi tavata. Poliisit olivat käyneet hakemassa hänet kotoaan, suht viihtyisästä saunallisesta rivitalokaksiosta varsin rauhalliselta asuinalueelta todeten tylysti:

- Kansalainen Pörnämö. Teidän on tultava mukaamme. Mikäli ette tule vapaaehtoisesti, se toteutetaan pakkokeinoin.

Pörnämö tiedusteli että minkähän ihmeen takia ja mistä ihmeestä tässä on kysymys. Ei hän käsittääksensä ollut riehunut eikä häirinnyt ihmisiä ja nytkin hän oli täysin selvinpäin ja katseli telkkarista rugbya. Toinen poliiseista totesi lyhyesti:

- Teidät on paljastettu vihakirjoittajaksi. Sen enempää emme voi teille kertoa. Teille kerrotaan sitten kyllä.

Jaahah, tuumi Pörnämö. Sen aika. Siinä kävi sitten niin. Käry oli käynyt. Kuka lie käräyttänyt? Vai oliko viranomaisten käyttämä hateseeker-ohjelma löytänyt yhtymäkohtia ja tehnyt hälytyksen? Niin oli käynyt monelle muullekin. Niin, ehkä hän oli vihakirjoittaja. Ainakin järjestelmän näkökulmasta. Olihan hän kirjoittanut verkossa. Esittänyt mielipiteitään vallitsevaa feministis-monikulttuurista yhteiskuntaa vastaan. Ja ennen kaikkea sitä vastaan, mitä se oli saanut tässä maassa vuosikymmenten kuluessa aikaiseksi. Amerikkalaisten palvelimien kautta se vieläkin onnistui. Mutta hän ihmetteli. Eihän hän ollut edes kovin suuri nimi tuossa skenessä. Suurin osa hänen tuotannostaankin oli ollut kommentointia toisten kirjoituksiin. Mutta selvää tietysti oli, että varoittavia esimerkkejä nostetaan viranomaisten taholta esiin, rangaistavaksi ja julkisesti nöyryytettäväksi aina kun se vain onnistui. Pörnämön kohdalla se näytti nyt sitten onnistuneen. Ehkä hän oli ollut varomaton. Ehkä oli käynyt vain huono tuuri. Poliisiautoon astellessaan hän ajatteli toiveikkaasti, että ehkä hän selviää viranomaisvaroituksella. Mikäli näin kävisi, hän lopettaisi toimintansa. Ei se olisi sen arvoista. Ei kannattaisi ottaa riskiä. Hän uskoisi kerrasta.

Poliisit ohjasivat Pörnämöä eteenpäin ja kulkue siirtyi uuteen käytävään. Toinen poliiseista aukaisi erään huoneen oven ja vinkkasi suunnan Pörnämölle.

-  Sitten kaikki ryysyt pois päältä. Meidän on tarkistettava, että sinulla ei ole päälläsi minkäänlaista aseeksi käypäistä esinettä eikä myöskään minkäänlaista nauhoittamisvälineistöä.

Näin sanoessaan poliisi veti käsiinsä lateksihanskoja ja samalla toinen poliisi otti esille etälamauttimen. Pörnämö ymmärsi, että keskustelulle ja väittämiselle on aikansa ja paikkansa, mutta epäilemättä nyt ei ollut sellainen. Hän riisui kuuliaisesti vaatteensa ja alistui varsin perusteelliseen ja myös hyvin nöyryyttävään ruumiintarkastukseen. Laittaessaan vaatteitaan jälleen takaisin päälle hän tunsi takaapäin iskun ja sen jälkeen hänen elämänsä oli hetken ajan täynnä etälamauttimen aiheuttamaa halvaannuttavaa tuskaa. Sen loputtua toinen poliiseista sanoi:

- Me emme halunneet tehdä tätä. Mutta se tehdään jokaiselle tässä tilanteessa olevalle. Ihan sen vuoksi, että muistutamme ettei sen virkahenkilön, jonka seuraavaksi tapaatte kanssa ole leikkimistä. Pieninkin uhoaminen ja uhkailu moninkertaistaa tuon, mitä äsken koit. Kannattaa uskoa kerralla. Olemme pahoillamme, mutta me noudatamme määräyksiä. Meillä ei ole vaihtoehtoa.

Oppiminen kokemuksen kautta on oppimisen tehokkain muoto ja Pörnämökin ymmärsi  että tästä eteenpäin tulisi olla turpa rullalla, hymy pyllyssä ja naama näkkärillä. Kun Paavo sai vaatteet päälleen poliisit saattoivat hänet ovelle, jonka edessä harva suomalainen haluaisi seistä. Saati sitten astua sisään. Mutta nyt se oli hänen edessään. Ovessa oli kyltti.

OPPIARVOLLISEN YLÄVÄESTÖN PÄÄTTÄVÄ JA RANKAISEVA TOIMIKUNTA

UNO FLÖFFMAN

Selitteläätiön ja soveltavan spedestetiikan tuomiotohtori

Poliisi painoi ovisummeria ja vihreä valo syttyi. Poliisi vinkkasi Pörnämön sisälle. Toimistopöydän takana istui mies, arviolta puolessa välissä kuuttakymmentä, puoliksi kaljuuntunut, viiksekäs ja hyvin itsevarman oloinen. Niin itsevarman, ettei hänen tarvinnut tuoda sitä esille, sillä Pörnämö huomasi poliisienkin käyttäytyvän alistuneen kohteliaasti miehen edessä. Pörnämöllä kävi mielessä, että jos haluttaisiin joku mies esittämään elokuvassa Orwellin Isoa Veljeä, niin tuo mies kävisi siihen täydellisesti. Mies kohotti katseensa, kiitti poliiseja jotka poistuivat paikalta ja sanoi Pörnämölle rauhallisella ja kohteliaalla äänellä:

- Istukaa, olkaa hyvä.

Pörnämö istui, mies katseli hetken tietokonettaan ja sanoi sitten:

- Nimi?

Pörnämön teki mieli siteerata Tuntematonta Sotilasta ja todeta että pitäis nimi tietää kun on osattu kotoo hakee, mutta poliisit olivat antaneet hänelle juuri äsken niin hyvän muistutuksen, että hän älysi olla pullikoimatta. Jotkut ihmiset olivat sellaisia, että he löivät päätään seinään opetuksista huolimatta kerta toisensa jälkeen mutta Pörnämö ei kuulunut niihin. Hän oppi kerrasta. Niinpä hän vastasi kuuliaisesti:

- Pörnämö, Paavo Petteri.

- Syntymäaika?

- Seitsemästoista marraskuuta vuonna kaksituhatta.

- Osoite?

- Täyriäistentie 12 A 3, Radanvarsikaupunki.

- Koulutus?

- Rakennusmestari, maa- ja vesirakennusala.

- Työpaikka?

- Radanvarren Leka ja Lapio Oy.

- Aikaisempia tuomioita?

- Ei niin minkäänlaisia. Yksi ylinopeussakko.

- Lähisukulaisia?

- Vanhemmat Eevertti ja Annukka sekä vanhempi sisar Elisa.

- Läheisiä ystäviä?

- Ei merkittäviä. Olen aika lailla erakkoluonteinen.

Tässä Pörnämö valehteli. Olihan hänella muutama hyvä  kaveri. Mutta koska hän tiesi olevansa kusessa ja arvasi mitä oli tulossa, niin heidän asemaansa oli turha vaikeuttaa. Hallintokoneisto osasi kytätä nettiä, mutta ihmisten keskinäisiin väleihin se ei sentään vielä pystynyt soluttautumaan.

Flöffman katseli vielä hetken koneensa näyttöruutua, nojasi sitten mukavan ja kalliin toimistotuolinsa selkänojaa vastaan ja alkoi puhua:

- Niin. Te olette nimimerkki Nimi-Erkki. Me toki tiedämme. Olemme tienneet jo jonkun aikaa. Hateseeker löysi teidät. Kaikkiaan sataviisikymmentäseitsemän vihakirjoitusta omassa blogissanne ja huomattava määrä kommentointia muualla. Kaikki kirjoituksenne on analysoitavissa puhtaiksi vihakirjoituksiksi. Ennen kaikkea siksi, että ne kyseenalaistavat vallitsevan yhteiskuntajärjestelmän ja sen humanistisen arvopohjan.

- Entäs jos lopetan blogini ja vannon lopettavani kaiken tämänlaisen toiminnan? Selviänkö viranomaisvaroituksella?

- Se on liian myöhäistä. Katsokaas, emme me oikeastaan ole teistä niin kiinnostuneita. Vihan meressä on paljon isompiakin haukia. Mutta me tarvitsemme teitä, niin kuin monta kaltaistanne teitä ennen. Esimerkkinä ja ennen kaikkea varoituksena. Kun tuhoamme teidän elämänne, niin se pistää muutkin miettimään.

- Tarkoitatteko…

- Kyllä. Teistä tulee hyi.

Kauhun kylmä ja oksettava pallo ilmestyi Pörnämön vatsaan. Hyi. Pelätty kansalaisasema. Tai oikeastaan sen totaalinen menetys. Eräänlainen identiteettiteloitus. Sosiaalinen spitaali. Hyi ei ollut oikeutettu tekemään työtä. Hyi ei ollut oikeutettu asumaan omassa asunnossaan, vaan joutui siirtymään valtion asuntokuutioon. Hyi ei ollut oikeutettu käyttämään kuin yksisuuntaista viestintää, eli hänellä ei saanut olla tietokonetta eikä älypuhelinta. Hän saattoi katsella televisiota ja kuunnella radiota. Hyillä ei saanut olla pankkitiliä, vaan hän joutui elämään valtion myöntämällä peruspäivärahalla jota hyi saattoi käyttää vain yhdessä, erikseen määrätyssä kaupassa hyi-kortilla. Hyi ei saanut myöskään omistaa autoa.

Mikä tarkoitti myös sitä, että hyi oli sidottu siihen paikkakuntaan ja sille alueelle, missä hän asui. Sillä hyi ei myöskään saanut käyttää käteistä rahaa ja hänen oli aina kuljettava vaatteissa, jonka rintapielessä oli merkki ”HYI”. Tämä lopullisesti sulki hänet melko pysyvästi yhteiskunnan ulkopuolelle, sillä ihmiset eivät olleet halukkaita olemaan tekemisissä hyin kanssa. Tietysti peläten sitä, että toiset ihmiset kuvittelisivat heidän jotenkin sympatiseeraavan hyitä. Ja samalla saattamaan oman asemansa kyseenalaiseksi. Hyin asema pelotti ihmisiä paljon enemmän kuin vankila. Hyi oli epähenkilö. Ihmiset karttoivat hyin läsnäoloa. Hyit olivat parhaita mahdollisia pelon aiheuttajia. Vangit olivat vankilassa. Ei heitä tavannut eikä tarvinnut ajatella. Mutta joka päivä ihminen saattoi törmätä hyihin. Varoittavaan esimerkkiin. Joka sai ihmisen kääntymään poispäin, painamaan päänsä ja mutisemaan jotain, jonka joskus olisi voinut tulkita suojarukoukseksi.

Uno Flöffman jatkoi:

- Niin kuin varmaan ymmärrätte, niin päätös on tehty ja kaikenlainen armon aneleminen on turhaa. Valitusmenettely alkaa ja loppuu tähän työpöytääni enkä minä ota valituksia vastaan. Muistutan, että teidän tulee kulkea hyi-merkityissä vaatteissa tästä eteenpäin jatkuvasti. Mikäli teidän nähdään kulkevan ilman merkkiä, se tietää välittömästi vuotta kovennetussa uudelleenkasvatuskeskuksessa Lapissa. Tämä varoitus kannattaa ottaa vakavasti. Sitäkään ei anneta kuin kerran. Seuraavaksi poliisit vievät teidät käymään entisessä kodissanne. Saatte ottaa sieltä mukaan henkilökohtaisia tavaroitanne. Kaksionne siirtyy luonnollisesti valtion omaisuudeksi korvaukseksi viharikoksistanne. Olette maksaneet puolet asuntolainastanne, mutta sitä ei tietenkään korvata. Sen sijaan pankkitilillänne on tällä hetkellä säästössä 4.800 euroa ja se summa siirretään hyi-kortillenne. Voitte käyttää sen mielenne mukaan, rajoitukset huomioon ottaen.

Koska Pörnämö tiesi tilanteen epätoivoisuuden ja peruuttamattomuuden, hän uskaltautui kysymään:

- Uskotteko te itse tähän todella? Onko tämä mielestänne oikein? Oletteko koskaan itse asiassa lukenut kirjoituksiani? Onko teillä joskus käynyt mielessä, että minä saattaisin olla oikeassa? Että tämä monikultturistinen yhteiskunta päättyy lopulta pelkkään kaaokseen?

Flöffman nojasi jälleen tuolinsa selkänojaa vasten, laittoi kädet niskansa taakse ja hymyili tavalla jota saattoi sanoa jopa myötätuntoiseksi.

- Totta kai te olette oikeassa. Sehän on selvä. Mutta ei sillä ole väliä. Jos virhe tunnustettaisiin, koko valtio- ja virkamieskoneisto pitäisi uusia. Minut niitten mukana. Ehkä meidän toimintaamme ryhdyttäisiin tarkastelemaan tarkemminkin ja saattaisimme saada toimistamme rangaistuksen. Epäilemättä ankaran sellaisen. Varmaankin ihan syystä. Mutta toimillamme estämme sen tapahtumasta ja pidämme asemastamme kiinni. Miksikö? Siksi, että pystymme siihen.  Yhteiskuntamme valitsi aikanaan tiensä. Oliko se tie järkevä, on tietysti yhdentekevää. Ainakin se oli johdonmukainen ja olemme johdonmukaisesti edenneet sillä tiellä mikä silloin valittiin. Ja tiedättekös, Pörnämö. Oikeastaan kyse on vain siitä, että me ehdimme ensin. Ja oikean veikkauksemme vuoksi hyödyimme. Rahan ja vallan muodossa. Joillekin tämä tarjoaa myös mahdollisuuden älyllisen ja inhimillisen egonsa kohottamiseen, mutta itse olen sen verran realisti ettei sellainen minua kiinnosta. Sillä tilanne on vaan se, että yhteiskunnassa tietyt ihmiset hyötyvät ja tietyt, paljon lukuisemmat ihmiset kustantavat sen hyötymisen. Ja yhteiskunta toimii sen mukaan, mitä on päätetty. Päätös on tärkeintä.

- Minä itse ymmärsin tämän. Ja siksi minä menin sen mukana. Tärkeintä ei ollut se, oliko tie oikea, vaan se, että siitä oli päätös. Päätöksen mukaan eletään. Jos näin ei tehdä ja päätös muutetaan, niin silloin päättäjät vaihdetaan. Minä aion jatkossakin olla tämän pöydän päättävällä puolella. Identiteettiteloittamassa kaltaisiasi ihmisiä. En ehkä ole paikallani osaamiseni vuoksi, mutta minulla on kuitenkin se asema, mitä teillä ei ole. Elämme  yhteiskunnassa, jossa kaltaiseni, täysin tyhjänpäiväisyyksiä ulkoa opetelleet ihmiset voivat käyttää mielivaltaa niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat yhteiskunnan pyörittämisen kannalta välttämättömiä. Sinä sen yhtenä hoksasit. Ei hoksaaminen itsessään ole rikos. Mutta sinä sanoit sen ääneen. Siksi sinut hiljennetään. Siksi sinut deletoidaan. Siksi sinä olet koko loppuikäsi hyi. Ja minä olen se, joka päättää että sinä olet hyi.

Flöffman painoi työpöytänsä nappia, ja passissa olleet poliisit ilmestyivät huoneeseen. Flöffman heitti pöydälle Pörnämöä varten tehdyn HYI-kortin:

- Passisi, ajokorttisi, pankkikorttisi ja kaikki muu on takavarikoitu. Työpaikallesi on ilmoitettu. Tuossa kortissa on loppuiän identiteettisi. Ja odotapas hetki.

Flöffman meni kaapilleen, kaivoi sieltä takin, jonka rintapielessä oli suurikokoinen HYI-merkki.

- Laita tuo päällesi. Kuutioasunnossasi odottaa sinua nippu noita samoja merkkejä. Ompele ne ulkovaatteittesi rintapieleen. Ilman niitä, no, minä varoitin sinua. Se varoitus kannattaa ottaa tosissaan. Seuraamukset tiedät. Vaan mistäs sen tietää, vaikka viihtyisit tulevassa kuutiossasi. Siellä asustaa muita kaltaisiasi hyitä. Lisäksi siellä asuu tietokoneriippuvaisia ja yli viisikymppisiä kantasuomalaisia, jotka ovat pitkäaikaistyöttömiä ja sitä myötä muuttuneet suvaitsevaiselle yhteiskunnalle tarpeettomiksi. Löydät sieltä ehkä kaltaistasi katkeraa ja ennen kaikkea voimatonta seuraa, jonka kanssa saat ajan mukuvasti kulumaan. Haaveillen siitä, missä te ette koskaan tule onnistumaan. Voi olla, että te olette oikeassa. Mutta te häviätte silti. Koska teillä ei ole mitään mahdollisuutta voittaa. Konstaapelit, viekää tuo hyi pois.

Pörnämö käveli poliisien saattamana ulos hallintokeskusrakennuksen ovesta. Rappusilla oli nuoria naisia, Suomen Suvaitsevaisten Nuorten Liiton jäseniä, joilla kaikilla oli käsissään HYI-kyltti. He pitivät kylttiä kädessään ja osoittivat sormellaan syyttävästi Pörnämöä. Hän näki, että paikalla oli myös toimittajia, jotka kuvasivat tapahtumaa. Tilanteesta otettaisiin kaikki irti. Oli selvää, että välittömästi Radanvarsikaupungin Uutisten, Helsingin Sanomien ja Ylen sitä varten perustetuilla sivuilla näkyisi hänen naamansa, henkilöhistoriansa sekä iso otsikko:

PAAVO PÖRNÄMÖ ON HYI

Poliisit käyttivät häntä entisessä kodissaan, antoivat hänen ottaa mukaansa tiettyjä välttämättömyystavaroita sekä vaatteita ja sen jälkeen ajoivat hänet kuutioasuntokombinaattiin. Kuuden neliön boksissaan hän alkoi pikku hiljaa totutella uuteen, loppuneeseen elämäänsä. Häntä ei enää ollut. Seuraavana päivänä hän kävi kaupassa, siinä ainoassa johon hänen HYI-korttinsa kelpasi. Hän oli mielestään onnistunut siihen mennessä elämässään varsin hyvin. Vaikkei ollut vaimoa löytänytkään. Mutta ruokakaupassa hän oli saattanut ostaa sitä, mitä halusi syödä. Ei sitä, mihin olisi varaa. Nyt tilanne muuttui radikaalisti. Tilillä oli säästörahaa, mutta Paavo tiesi, että hyi ei ollut oikeutettu julkiseen terveydenhoitoon kuin akuuttitapauksissa. Yksityisille kelpasi hyi-kortillakin oleva raha. Täytyi varautua tulevaisuuteen. Mitäs sitä ostaisi… joo, makarooni on tarjouksessa… tuota notköttiä muutama purkki… vaikka se sellaista rasvavelliä nyt onkin… perunoita… Juhla-Mokasta tulee nyt luopua ja ostaa Eurobulk Coffeeta… maitopurkissa ja jauhelihassa näyttää olevan oranssit tarrat, no niitä sitten… ja Voimasavuke Bostonista pitänee siirtyä sätkiin…

Pörnämön kulkiessa hyllyjen välissä hän näki nuoren äidin ja hänen noin viisivuotiaan tyttärensä. Äiti katsoi Pörnämöä välinpitämättömästi, kunnes huomasi hänen rintapielessään olevan HYI-merkin, hätkähti, ja komensi tytärtään.

- Pirkitta, tule äitisi viereen. Mennään kassalle ja sitten kotiin. Heti.

Tyttö ihmetteli:

- Miksi?

- Siksi, että tuo mies on hyi.

- Mikä on hyi?

- Se on paha. Sen lähelle ei saa mennä. Alas tulla. Viedään ostokset kotiin ja mennään sen jälkeen morjestamaan meidän kiintiöystäväperhettä Mohammadeja.

- En minä halua mennä sinne. Niitten lapset kiusaa minua aina.

- Höpö höpö. Ei ne mitään kiusaa. Sinun pitää vaan oppia tykkäämään asioista, joita et ymmärrä. Äläkä sano äidillesi vastaan tai muuten hyi tulee ja vie sinut.

Pörnämö maksoi ostoksensa hyi-kortillaan. Kassan tyttö katsoi häntä sympaattisesti ja hymyili. Nyökkäsikin. Varmaankin hän oli ihan hyvä ihminen, mutta piti suunsa kiinni. Pelko hyin asemasta sai aikaiseksi, että sympatiakin tuli esittää ilman sanoja mutta ilme kertoi kaiken. Pörnämö oli siitä kiitollinen. Ehkä hän ei ennen ollut tajunnut, kuinka paljon pieni ystävällinen ele merkitsisi. Ja hän arvasi, että jatkossa ne tulisivat hänen elämässään olemaan kortilla.

Illalla kuutioasunnossaan Pörnämö viimeisteli kirjeen, jonka hän lähettäisi vanhemmilleen ja kertoisi tilanteestaan. Se, mikä olisi vastaus jäisi vielä arvoitukseksi. Hänen isänsä oli kovin nuiva, mutta silti kuuliainen hallintoalamainen ja hän luki tietonsa virallisesta mediasta. Hänen äitinsä ei ajatellut yhteiskunnallisia asioita ollenkaan. Ei hänen ollut tarvetta. Hekin asuivat rauhallisella alueella pienemmällä paikkakunnalla johon nykykehitys ei ollut vielä edennyt. Saattoi olla, että hyin asema olisi liian suuri häpeä, ja he katkaisisivat välinsä poikaansa. Siskolleen hän ei edes kirjoittanut. Hän toimi juristina Ulkomaalaisväestön Sisäänheittojärjestö ry:ssä eivätkä he olleet puheväleissä vuosiin.

Kuutioasunnon ovikello soi. Hetken ajan hän mietti, että olikohan siellä virkavalta joka ajatteli että vielä jäi jotain jyräämisestä kesken. Hän huusi oven läpi:

- Kuka?

- Avaa, Pave. Kake ja Make tässä.

Pörnämö oli siis valehdellut kun oli sanonut, ettei hänellä ollut kavereita. Olihan niitä. Pääosin yhteisestä biljardiporukasta, Yksinä heistä Kake ja Make. Pörnämö arveli, että jos jotkut uskaltaisivat ottaa häneen yhteyttä niin juuri he. Kake ja Make olivat nimittäin pariskunta. Avoimia homoseksuaaleja. Omalla laillaan nykyisessä Suomessa jalustalle nostettuja ihmisiä. Jotka inhosivat asemaansa. He eivät halunneet olla ikoneita jonkun ominaisuutensa vuoksi. He halusivat arvostusta tekojensa vuoksi. Ja he olivat aikaa sitten tajunneet, että nykyisen suvaitsevaisen Suomen lopputuloksena he aikanaan killuisivat hirressä. Niin kuin Ruotsissa oli jo useamman kerran tapahtunut. Ei virkakoneiston toimesta, mutta sen voimattomuuden siunaamana. He tiesivät, että heidän konservatiiviset ja heterot kaverinsa sekä heidän kannattama yhteiskuntajärjestelmä olisivat heidän paras turvansa. Make ojensi Pörnämölle pari muovipussia.

- Me kavereitten kanssa tiedetään. Ja pantiin hattu kiertämään.

Toinen pussi oli täynnä sätkätarpeita. Ja toisessa oli älypuhelin. Kake esitteli sitä.

- Tässä on prepaid maksettu seuraavaksi vuodeksi. Pysyt vähän ajan tasalla ja voit pitää kavereihin yhteyttä. Me ollaan perustettu sulle valmiiksi sähköpostitili nimellä Hannes Kolehmainen. Käytä sitä,  niin me tiedetään että se olet sinä. Älä unohda meitä. Me ei taatusti unohdeta sinua. Tor-verkon kautta sinut on jo laitettu sivulle, jossa esitellään sananvapauden vuoksi epähenkilöiksi julistettuja. Me ollaan porukalla tehty se. Eihän tää paljon ole, mutta onpahan edes jotain. Auttaa sinua vähän. Ja me tullaan käymään jatkossakin. Ja juu, me laitettiin se sähköpostiosoite myös työnantajallesi.

- Kiitos jätkät. Minä en tiedä, kuinka tämän korvaisin.

- Sinä olet sen jo tehnyt. Sinut on julistettu hyin asemaan ja sinä joudut kärsimään meidänkin puolestamme. Kaikki on maksettu.

- Olkaa jätkät varovaisia. Älkää käykö täällä liian usein. Ettei tule epäilyksiä. Ja kun näette minut ulkona, niin älkää tunteko. Niin on viisaampaa.

Kake ja Make löivät kättä Paavon kanssa ja poistuivat. Paavo sulki kuutionsa oven ja aukaisi älypuhelimensa. Hannes Kolehmaisen tilille oli tullut jo kaksi viestiä. Ensimmäisenä oli hänen työnantajansa Radanvarren Leka & Lapiosta:

”Moi Hannes. Olen todella pahoillani tilanteesta. Meidän oli pakko irtisanoa sinut, koska firmani olisi muuten menettänyt toimintaoikeutensa. Ja meiltä saa leipänsä kumminkin kaksikymmentä miestä. Tiedän myös, etten voi antaa sinulle käteistä, koska et saa sitä käyttää. Mutta anna minulle osoitteesi, ja lista siitä mitä tarvitset, niin minä tulen käymään ja tuon. Ja voimia eloon ihan herran perkeleesti!”

Toinen viesti oli hänen kaveriltaan Heikki Hälälältä:

”Moi Hannes! Miten olis perjantaina meillä saunaa & törpöttelyä? Kaveritkin on tulossa. Me kustannetaan. Ei tartte huolehtia.”

Vaikka Paavo olikin hetken aikaa sitten menettänyt niin elämänsä, uransa kuin identiteettinsä, niin hän oli silti tavallaan onnellinen. Oli vielä kavereita, joille hän oli ihminen. 

Vaikka hän olikin enää vain pelkkä hyi.


35 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ykä on varmaan kirjoittanut tämän tulevaisuudenkuvaksi, mutta osa siitä on jo toteutunut. Jussi Halla-aho kirjoittaa jossakin paikassa Scriptaa, kuinka muuan äiti oli viemässä lastaan päiväkotiin ja sai hepulikohtauksen tunnistaessaan Jussin. Hän huusi lapselleen, että varo, varo, eikä päästänyt lasta ulos autosta (suunnilleen näin; en tarkistanut alkuperäisestiä jutusta). Ilmeisesti pelkkä Jussin naama toimi hyi-merkkinä!

Toinen professori

Anonyymi kirjoitti...

Japanissa,vaikka siellä "um-politiikka" onkin järkevää,on n.3 miljoonaa "hyitä".Joku ikivanha juttu,esi-isissä esim.haudankaivajia.

Yksi Turkkulaanen kirjoitti...

Täälläkin Suomessa kuulumme eri kasteihin, tuloluokan ja äidinkielen (hienosäätö ylimmissä kasteissa) perusteella. Tähän asti vertikaalinen muutos kastijärjestelmässä on ollut mahdollinen, jossakin määrin. Ylimpiin kasteihin suvun on mahdotonta päästä alle 100 vuoden viiveellä, mutta muuten siirtyminen on mahdollista ainakin pykälän-parin verran elinaikana. Ykän kuvaama tilanne ei näytä niin mahdottomalta, siihen suuntaan ollaan koko ajan menossa.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Toiselle professorille, Anolle ja Yhel Turkkulaasel & kiitos kommenteistanne.

Toinen professori: Muistanpa tämän. Ja kyseinen äiti oli kukas muu kuin Umaaya Abu-Hanna, joka oli pistänyt vielä aika mukavasti mutua lapinlisää juttuunsa.

Ano: Ja Intiassahan niitä hyitä vasta riittääkin. Kastijärjestelmä käsittääkseni pelittää siellä vieläkin.

Yksi Turkkulaanen: Näkisin, että sen vertikaalisen nousun mahdollisuus on alkanut heikentyä. Se kun kuitenkin tarvitsee koulun, jossa halukas voi ja saa opiskella. Kun katsotaan tiettyjen alueitten tiettyjä kouluja, tämä on heikentynyt. Toisinajattelijoitten demonisointi (esmes vihreitten nuorten tuore avaus) taas luo pohjaa tämän dystopian toteutumiseen.

Ukkeli kirjoitti...

Steve Sailer kirjoittaa Trumpista ja vertaa nykypolitiikkaa moderniin taiteeseen. Andy Warhol maalasi Trump Towerin ja halusi tietysti rahaa. Trump ei maksanut, kun ei ollut töitä tilannutkaan eikä niistä pitänyt. Trumpin mukaan moderni taide on huijausta ja menestyneimmät taiteilijat ovat yksinkertaisesti parhaita kauppiaita. Olet tyhmä, jos et ymmärrä miten hyvää taidetta tämä on.

Sailerin mukaan nykyeliitin politiikka on ilmiselvästi huonoa, Eliittii korostaa statustaan kannattamalla älytöntä politiikkaa. Rahvas on tyhmää, mutta me ymmärrämme paremmin. Trump tuo möläytyksillään vain sen valokeilaan. Jos islamistien terrori ei johdu islamista, niin mistä sitten? Eikö valtio voi muka päättää, kuka sen rajan saa ylittää?

Anonyymi kirjoitti...

Historiasta opimme sen ettemme opi historiastamme mitään.

Kaikki huuto, itku ja kitinä vaatimuksineen suitsea vihapuhetta, sulkea servereitä ja tuomita vihapuhujia on aivan suoraa toisintoa historiasta. Saksassa sen sai kokea juutalaiset ja punaiset, Neuvostoliitossa kulakit ja muut kansanviholliset. Suomessa lyötiin kommunistit kiinni ja rautoihin mutta kun tilanne muuttui niin sitten riekkui kommunistit jotka hiljensivät entiset isänmaalliset.

Minua vistoo ihmiskunnan näköalattomuus ja huono historianosaaminen.

Lähihistoriassamme Neuvostoliitto oli onnen ja unelmien ruumiillistuma. Puheet eivät ole muuttuneet, ainoastaan nykyisin Yhdysvallat saa samaa suitsutusta.

On esitetty teoria jonka mukaan elämme virtuaalitodellisuudessa ja toimiamme johtaa maan ulkopuoliset alienit. MOT. Ei tuo teoria ole kyllä sen tuhmempi kuin muutkaan koska ei tätä touhua voi järjellä selittää.

-Tvälups-

Anonyymi kirjoitti...

Tässä todiste kuinka yhteiskuntamme on pussyfikoitu, nimittäin omassa lapsuudessa ja nuoruudessa mokoma kivittäjä olisi otettu omin voimin kiinni ja poliisille soitettu ehkä vasta opetussession jälkeen: https://www.youtube.com/watch?v=Z76TVxDfRgM&feature=youtu.be

Eilen Tuonen Joutsenen lähetyksessä raati ihmetteli miksei kukaan ohikulkija auttanut ruotsalaistyttöä joka oli joukkokähminnän kohteena. Lopuksi raati totesi ettei sitä uskalla mennä väliin kun on niin paljon menetettävää... Kuten Vikernesin Varg on todennut: tämä on se alistumisen-käytösmalli joka edesajaa ählyjen asiaa. Ei prkl sodat käynyt sukupolvi ollut tällaista pullamössöä kuin me olemme.

-Tvälups-

Vasarahammer kirjoitti...

Sanan Hateseeker kuullessani ei voinut kuin nauraa. Priceless!

Tässä kirjoituksessa kuvattu on jo täyttä todellisuutta Ruotsissa. Expon "hateseekerit" julkasivat listan vihasaittien kommentoijista ja joillekin seurauksena oli potkut työpaikasta. Lehtimiehetkin tulivat eläkkeellä olevan dosentin ovelle.

Anonyymi kirjoitti...

Joitain vuosia sitten melkein mitä vain käsiteltiin vihapuheena, vihakirjoittamisena, kiihottamisena, rasismina... Nykyisin iso osa silloin leimatusta sisällöstä on valtavirtaa ja uutistulvaa.

Toki jotkut harvat tahot jaksavat yhä uikuttaa sitä miten väärin on syyttä islamia islamismista tai ulkomaalaisvalvontaa tekevää poliisia etnis-kulttuurillis-kielellis-habituksellisesta profiloinnista. Mutta tämmöinen uikutus joutuu nykyisin lähes automaattisesti naurunalaiseksi kun muutama vuosi sitten se otettiin laajemmin todesta.

Anonyymi kirjoitti...

Yhteiskunta ja osa sen jäsenistä sairastaa sacrefobiaa. Kaikki pyhänä pidetty, pyhitetty tai pyhittävä pitää tuhota koska sitä pelätään.

Isänmaallisuus, kirkko ja usko, lähisuhdelojaalisuus, perhe, jopa mielikuva perheestä, seutukuntalaisuus, ammattiylpeys, kaikki mihin liittyy vastuullisuutta ja velvollisuuksia.

Pyhänä pidettyä maallistetaan. Maallista saastutetaan. Saastaista maallistetaan. Maallista pyhitetään. Kaikki tuo jalustalle nostamisen ja jalustalta sortamisen touhu on osa samaa sacrefobista sekoilua.

Anonyymi kirjoitti...

Minusta tuntuu, että se ei ollut Abu-Hanna, vaan aivan syntyperäinen suomalainen. Jussilla on kyllä kirjoittanut Abu-Hannasta ja lapsen viemisestä päivähoitoon, mutta se on muistaakseni eri juttu. Abu-Hanna oli kauhistellut julkisuudessa Jussin rasistista käyttäytymistä tilanteessa, jossa hän oli vienyt lastaan päivähoitoon. Jussi kertoi jutussa oman versionsa ja josakin syystä minä pidän Jussin versiota uskottavamapana.

Toinen professori

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Ukkelille, Taisteluvälineupseerille, Vasarahammerille, Ano1:lle, Ano2:lle ja Toiselle professorille & kiitos kommenteistanne.

Ukkeli: Näin voisi sanoa. Eliitti läksi aikanaan mukaan älyttömään politiikkaan ja eliitin jäsenet ovat saavuttaneet asemansa sen avulla. Ja siitä asemastahan ei luovuta, vaikka asian seuraukset nähdään.

Tvälups: Kyllä valitettavasti asia taitaa olla niin kuin sanot. Ja itse asiassa se ihmetyttää. Kylmän sodan aikana lännessä tajuttiin, että sen aivan todellisena uhkana on rautaesiripun takana oleva totalitaristinen järjestelmä. Olis luullut järjen riittävän siihen, että ei ryhdytä itse kyhäämään juuri samanlaista. Vaan kuinkas hänessä kävi? Ja joo, kyllä aikanaan tuo kaivinkonetta vastaan taisteleva leijonasoturi olis saanut selkäänsä. Me olemme pullamössöä. Me emme uskalla. Tietysti tulee muistaa, että sitten jos suomalaisille annetaan se kuuluisa ”lupa”, niin sitten saattaa tapahtua.

Vasara: Sehän oli väännös heatseekeristä. Ja näinhän Ruotsissa on tapahtunut. Lisätään vielä se esimerkki Julia Caesar joka joutui ajojahdin kohteeksi.

Ano1: Valitettavasti nämä tahot otetaan kyllä valtamediassa vieläkin hyvin vakavasti.

Ano2: Kyllä näin. Poislukien tietysti tietylle takapajuiselle aavikkouskonnolle pyhät asiat jotka ovat edelleenkin pyhiä.

Toinen professori: Tää on sitten ollut joku toinen tapaus. UAH-tapauksessa minäkin pidän kyllä Jussin versiota todempana.

Anonyymi kirjoitti...

Koska me voimme...eikös tuomarin nilkitkin tai muut viranomaiset tee päätöksiä joskus ihan vaan "koska mä voin" ilman laillisia perusteluita? Kun keltainen neste on saavuttanut hiusrajan. -Iines

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Iines. Äkkiseltään tulee mieleen case Illman vs. Halla-aho jossa ei ollut muuta ideaa kuin virkakoneiston edustajan halu näyttää, ettei hänelle vittuilla.

Anonyymi kirjoitti...

Oli vähän vaikea löytää Halla-ahon kertomusta hysteerisesti häntä pelkäävästä äidistä, mutta löytyihän se lopulta (http://www.halla-aho.com/scripta/tammikuista_tajunnanvirtaa.html):

“Lasteni päiväkodissa on asiakkaana eräs äiti, jolla on paha ongelma kanssani. Nähdessään minut hän kaappaa lapsensa aggressiivisesti kainaloonsa ja pakenee (kirjaimellisesti) hypellen ja sätkytellen. Demonstratiivisesti. (Korostettakoon, että hän on outoudessaan täysin yksittäinen tapaus.) Eilen aamulla sanottu äiti pysäköi autonsa kadunvarteen juuri, kun olin kävelemässä ohi. Hän syöksyi kuskinpuolelta pihalle, säntäsi (jälleen hypellen ja sätkytellen) kadun toiselle puolelle ja karjui mylvivällä äänellä autosta nousemassa olleelle lapselleen:

‘ÄLÄ NOUSE AUTOSTA! VARO! PYSY AUTOSSA!’

En tiedä, mikä olisi oikea tapa reagoida sätkyttelevään äitiin. Joskus olen ajatellut irvistää ja sanoa ‘pöö’, mutta koska en halua kiusata ketään, en sitten ole viitsinyt. Olen kävellyt lauhkeasti hymyillen ja muina miehinä ohi. Niin tein eilenkin. Jälkikäteen kuitenkin harmitti, etten jäänyt kuuntelemaan, mitä äiti vastasi pojalleen, joka pelästyneenä kysyi, että ‘mitä pitää varoa’.
Mitä neljävuotiaan pojan kysymykseen saattoi vastata? Että setä puree pään poikki? Ei kai sentään. Ei kai kukaan vanhempi halua, että lapsi menettää yöunensa pelätessään pään poikki purevia päiväkotikavereiden isiä. Että sedällä on vääriä poliittisia mielipiteitä? Voiko sellaista sanoa neljävuotiaalle?”

Tämä osoitta selkeästi, että Ykän keksimä hyi-merkki toimisi oikein hyvin.
Juttu Abu Hannasta kannattaa kyllä lukea. Se löytyy osoitteesta
http://www.halla-aho.com/scripta/umayya_abu_hanna_ja_kohtaamisongelma.html

Toinen professori

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Toinen professori. Hitto joo, nyt minäkin muistin tuon. Kiitos linkistä. Vaan veikkaanpa, että hysterian määrä tuskin on ainakaan vähentynyt. Tuo vihreitten nuorten tuore avautuminen oli yksi hyvä esimerkki siitä. Halutaan määritellä järjestäytyneeksi rikollisuudeksi jotain, mitä ei ole itse asiassa määritelty. Kyseisessä avauksessahan se määrittelyoikeus jätettäisiin esim. vihreille nuorille.

Anonyymi kirjoitti...

Ykä on päivittänyt Orwellin 1984 Suomeen sopivaksi! Winston Smith on vain muuttunut paremmin meikäläiseen muotoon. Heh! Jatka tuota kirjoitusta. Siitä saa tosi hyvän romaanin...

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Ano ja kiitokset. Pannaan korvan taakse, tosin minä tykkään itse tämmösestä novellipituudesta.

Arch kirjoitti...

"Lehtimiehetkin tulivat eläkkeellä olevan dosentin ovelle."

Vasarahammer tarkoitti ilmeisesti tätä:
Tästä tulee aina hyvä mieli :)
Jim Olsson Expressen 'Dra åt helvete'

https://www.youtube.com/watch?v=OxNy7BA2Agc


Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Arch. Joo, sama heppu. Kehno kun en osaa ruotsia paremmin, mutta olennainen tuli kyllä ymmärrettyä.

Castor kirjoitti...

Kiitos Ykälle jälleen kerran! Elämä Suomessa on lähellä olevassa tulevaisuudessa kuin DDR:ssä. Minulla on kaksi noin itseni kanssa samanikäistä (60+ ja -) kaveria sieltä, jotka nyt asuvat ja ovat töissä Shankersissa, kertomukset "niistä ajoista" aivan uskomattomia: juuri kuin tämä. Toinen kaveri oli ilman tuomiota vangittuna yli kaksi (2) vuotta, oli onnistunut ostamaan länsipuolelta savukkeita, yhden askin, mutta nehän oli tarkoitettu propagandakäyttöön, siis osoittamaaan että boston voittaa laikan...

Ostin sen kämpän maaseudulta Suomesta (ei vastaanottokeskusta, eikä kuulemma tule, vaikka pakotettaisiin, täältä lähti enenmmän porukkaa vuonna 1918 kuin mistään pitäjästä, ja näyttää siltä että ei vielä ole annettu periksi). Kyllä minä sen tukikohtana pidän, käyn Suomessa aina muutaman kuukauden vuodessa vielä vanhempana, jos vuosia tulee. Mutta takaisin en muuta, se on varma. En ole maanpetturi, ikä on jo upseerillekin yli reservin, ja kun soinit ja orpot ja eut soosaavat tätä hienoa maata, niin käynti riittää. Perkele, että ottaa päähän: ajeltiin Hämeenkyrön seuduille, olen ollut siellä kesävallesmannina. Halutaanko nämäkin pilata, Sillanpään maisemat? Ja poliisit ovat jonkun saatanan huntuämmän mukaan siat ja natsit???

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Castor ja kiitos sinullekin. Ja tervetuloa tänne Suomeen. Jos ei muuta niin käymään kumminkin. Haluaisin sanoa, että kyllä asiat suttaantuu ja palaamme DDR:n sijasta maahan nimeltä Suomi, joka itse asiassa on ollut ihmisilleen yksi maailman parhaita valtioita. Mutta en tiedä kuinka käy. Alamäkeen täällä mennään. Varsinkin kun ne Itäkeskuksessa natsia ja sikaa huutaneet pellet edustavat virallisen Suomen mukaan niitä hyviä ihmisiä joista tulisi ottaa esimerkkiä.

Castor kirjoitti...

Ykä, kun herkistyy tässä iässä...maa otetaan takaisin, vaikka se sitten menisi "so oder so", mutta tuotahan noilla nassepuheilla halutaan. Minä olen ikäni tehnyt duunia ja nyt en ole köyhä, en rehvastele, ja aina ollut kivivuorelainen.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Castor. Kivivuorelainenhan se minäkin. Luulen kyllä, että se vanha kunnon Otto tosin ajettaisiin nykyisestä demaripuolueesta huuthemmettiin.

Anonyymi kirjoitti...

Kyllähän tämä on uskomatonta,että Ykän novelli olisi 10 vuotta sittenkin mennyt kieli poskessa tehtynä mustana huumorina,mutta ei kyllä tänään naurata-päässä pyörii vain,että koskahan tässä vaiheessa ollaan.Tulee tietty ensimmäisenä mieleen tapaukset Halla-aho,Jansson ja Lokka.Asian vierestä,mutta suvakeille riemuvoiton tunteen ja onnen kyyneleitä aiheutti varmasti uutinen Turkin perustuslakituomioistuimen päätös,jolla maallinen laki seksikiellosta alle15-vuotiaan kanssa kumottiin.Äänet 7-6 pedofilian puolesta-ovatkohan nuo kuusi kohta entisiä tuomareita?Että tällaista tulevaisuutta tännekin vissiin kaavaillaan tuon eliitin toimesta.
T:Vesku

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Vesku. Silloin kymmenen vuotta sittenhän vielä koko lailla pokkana väitettiin, että totta kai koko kansa on monikultturismin ja rajoittamattoman maahanmuuton kannattajia. Mitä nyt parikymmentä netsiä vähän vikisee. Nyt vastustus on kovempaa ja niin tietysti vastapuolen hysteriakin. Minäkin jään mielenkiinnolla odottamaan, kuinka tuo Turkin päätös selitetään täällä parhain päin. Se aikaisempi, jo edesmennyt Suomen islamilaisten imaamihan joku vuosi sitten selitti että kyllä 12-vuotisen kanssa saa harjoittaa seksiä kun vaan on aviossa ja niin vaan löytyi täältäkin ymmärtäjiä sille. Selittivät, että kun on eri kulttuuri niin on myös eri tavat.

Ellun kana kirjoitti...

Tarkkanäköinen novelli, toimii sekä sisällöllisesti että tyylillisesti. Hyi on täällä jo, mutta ei vielä kuvatunlaisena. Alatasoilla se johtuu kaksoisajattelusta. Hyiksi tullaan käymällä loogista keskustelua mielipiteestä, jonka muodostamiseen ei ole käytetty loogista ajattelua, vaikka toisin tietysti väitetään. Sinänsä valitettavaa että joutuu luottamaan vanhimpiin kavereihinsa eikä järkeen; joutuupa joskus toteamaan että mukavankin tyypin kohdalla ei tule olemaan mahdollista koskaan olla ystävä syvällisimmässä merkityksessä. Jos järjen käyttö ei ole arvossa, kuinka ihmiseen voi luottaa?

Terveisin erään kuplan hyi.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Ellun kana ja kiitokset. Tässähän olisi periaatteessa tohtorinväitöskirjan paikka sellaiselle yhteiskunnalliselle tutkijalle joka ei ole päätään sekoittanut tiedostavalla koohotuksella. Vaikkapa otsikolla ”Hyi Suomessa. Väärän mielipiteen vuoksi ryhmästä sulkemisen ja eristämisen muodot yhteiskunnan ala- ja ylätasoilla”.

Unknown kirjoitti...

Ei tässä varmaan mitään varsinaisia vihapuheita tarvita. Rahahanat vähän tiukemmalle vain niin se kotiinpaluu alkaa kiinnostaa. Ehkä pientä pakkoa sen osalta ettei työhaluttomille tarvitsisi aina tässä maassa tarjota asuntoa ilmaiseksi paraatipaikalta, oli lähtöpaikka sitten Lusaka tai Lieksa. Kansantalouskin voi paremmin kun tyytyväiset ihmiset käyttävät rahansa muuhunkin kuin seiniin ja ruokaan. Tuosta voi Havukoskelta käydä katsomassa kuka vain millainen trafiikki amuruuhkan aikaan radan viereen rakennetuista taloista on. Toki jollain mekanismilla olisi mahdollistettava myös muutto takaisin ihmisten ilmoille, mutta kai se joutuisi sillä että noita kämppiä olisi pääkaupunkiseudulla paremmin tarjolla. Persereikähän tämä paikka on Suomen ja maailman mittapuulla.

Anonyymi kirjoitti...

Uusi löyhä kaveriporukka joka ei ole jengi?

Mamuja, mamutaustaisia ja kantistrashia?

http://yle.fi/uutiset/il_useita_otettu_kiinni_15-vuotiaan_pahoinpitelysta_ja_mereenheittamisesta/9080332

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Unknownille ja Anolle & kiitos kommenteistanne.

Unknown: Mikäli taikaseinä lyötäisiin tukkoon, niin totta kai viehätys vähenisi. Nyt tänne tulo kannattaa loppuiän vastikkeettoman elatuksen toivossa. Vaikka asustelisikin Havukoskella tai siinä vieressä Koivukylässä.

Ano: Niin, aina näyttää löytyvän myös niitä innokkaita wiggereitä. Joka tapauksessa nuo ovat kaikki raukkoja paskoja. On suhteellisen helppoa leikkiä gangstaa kun on viisitoista yhtä vastaan.

Arch kirjoitti...

Parempaan käännökseen en kykene.
Kirjoitettua tekstiä kyllä kääntää mutta videot ovat hankalampia.

Jim Olsson Expressen 'Dra åt helvete':

-Olen Jimmy Fredriksson, oletteko Jim Olsson?

-Ja minä tiedän mitä te haluatte, olette täysiä paskiaisia, katso tietosanakirjasta mustalaisista mitä niistä kirjoitetaan, siis hyi vittu (fan~piru), painu helvettiin, painu helvettiin, painu helvettiin

-Se tarkoittaa, että meidän pitää mennä

-ja sinä asut myös täällä alueella sen minä tiedän, että sinulla myös on asunto tällä asuinalueella täysin vapaana monikulttuurisuudesta. Mikä tekopyhä...

-Tunnetko minut tarkoitatko että...?

-Olen lukenut GT Expresseniä luonnollisesti...

Olen kommentoinut --?-- GT Expressenissä

-Olette rikkoneet käyttäjäsopimusta toivon, että (lopusta en saa selvää, toivoo jotain, sana shit erottuu muusta en saa tolkkua)

-Sinä olet...

-En kommentoi mitään. Olen kommentoinut Aftonbladetissa ja Dagens Nyheterissä ja monessa muussa julkaisussa eikä minulla ole mitään salattavaa

-Miksi sitten sanot, että painu...

-Se mitä te touhuatte on täysin vastenmielistä, te yritätte estää vain ihmisiä äänestämästä Ruotsidemokraatteja tai vastaavaa, te vainoatte kansaa. Minulla ei ole mitään yhteyttä Ruotsidemokraatteihin, en ole puolueen jäsen mutta olen erittäin kriittinen teitä kohtaan, teidän kampanjaanne kaikkia vastaan, jotka kritisoivat jotain, jolla on tekemistä maahanmuuton kanssa.

Sanoit, että olen asunut tällä alueella...

Sinä asut tällä alueella, sinä asut tällä alueella.

Kyllä, asun todella tällä alueella

No niinhän sinä teet

Et kuitenkaan asu näillä rasittavilla alueilla, eivätkä myöskään muutkaan journalistit, te asutte omilla eristetyillä alueilla ja sitten yritätte vierittää syyn tavallisten ihmisten harteille. Hyi helvetti siis mitä paskiaisia (shitstövlar) painu helvettiin...
Me mennään...
Tehkää niin...
Tehkää niin...

Hejdo, hejdo, toivottavasti saatte miljardinne...

Lopusta en saa selvää, mutta selkeästi soittaa toimittajalle suutaan maahanmuuttoon viljellystä rahasta

Lopuksi toimittaja kysyy vielä, että suljenko portin...


Jim Olsson Expressen 'Dra åt helvete'

https://www.youtube.com/watch?v=OxNy7BA2Agc

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Arch, ja kiitos käännöksestä.

Ellun kana kirjoitti...

Yrjö: Muutoin hyvä, mutta vaatisi rohkeutta. Otsikkosi alkoi naurattaa koska se kuulosti ihan sellaiselta joka voisi olla oikeasti olemassa. Ongelma on, että ilman alan koulutusta on hankala tehdä väitöskirjaa, joten tiedeyhteisöllä on aivopesuetuoikeus tutkijoihin. Kovemmissa tieteissä tämä ei ole niin iso ongelma koska homma arvioidaan kylmästi sen perusteella miten se toimii käytännössä, mutta selittelevissä tieteissä vaara on ilmeinen.

Yhteisöjen sisäisen paineen vaikutuksesta lienee paljonkin kamaa saatavilla. Esim. natsiajan hommia on varmaan tutkittu maailmalla tarkkaan. Lukemaan joutuu lontooksi.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Ellun kana. Varmaan näin. Jos yhteiskuntataiteellisella puolella alettaisiin tekemään tällaista tutkimusta vakavsti, niin tekijä ottaisi kyllä uraitsemurhan riskin.