TAEMMALLA HYIJÄRVELLÄ

Eli täysin tavallinen metsästyspäivän jälkeinen ilta

Pinnanmaan maakunnassa, Uuden Hyisianan äärimmäisessä perukassa sijaitsevan luonnonkauniin ja rauhallisen Taemman Hyijärven rannalla sijaitsi muuan mökki. Sellainen yksinkertainen vähän yli parinkymmenen neliön lautamökki. Mökki oltiin rakennettu joskus 1970-luvulla ja jota nykyisin pidettäisiin vanhanaikaisena hukkapätkänä koska sellainen ei kiinnosta nuorempaa sukupolvea. Ainakin mediassa esiintyvät ns. asiantuntijat olivat sanoneet niin. Mökissä ei ollut suurempia mukavuuksia. Sähköt sentään, pari sähköpatteria jotka pitivät peruslämmön, mikroaaltouuni ja kaksipisteinen liesi pienellä uunilla sekä kahvinkeitin. Plus tietysti takka. Mökistä pätkän matkaa rantaan päin oli pieni sauna. Täysin sähkötön ja sellainen jota saattoi sanoa kahden ja puolen perseen saunaksi. Mökin pihalla alkoi kuulua kaukaisuudesta moottorin ääntä. Jaa, sieltähän tulivat Perskeleen Ykä ja Lötjösen Eelis jotka ajoivat punaisella Nissanin pick-upilla mökin pihaan. Nämä karaistuneet erämiehet ts. keski-ikäiset mahakkaat äijänvässykät eivät olleet kiinnostuneet ns. asiantuntijoitten mielipiteistä ja heistä mökki oli vallan viihtyisä. Heillä kun meni hitaasti mutta aina varman päälle.

Miehet näyttivät tulevan metsältä, hyväntuulisina vaikka laukaustakaan ei ollut ammuttu. Piruakos sitä tyhjää taivasta tulittamaan kun ei elukan elukkaa ollut näkynyt? Mukavahan siellä metsässä oli silti hissukseen tepastella ja välillä istua tulilla. Miehet siirsivät autosta reput ja asepussit mökin kuistille. Lötjönen kävi pistämässä kahvinkeittimen pulputtamaan ja miehet jakaantuivat eri tehtäviin. Ykä läksi hakemaan saunapuita liiteristä. Takkapuita oli kuistilla jo valmiina edelliseltä päivältä. Liiterissä oli irroiteltuna reilusti kuivaa tuohta sekä muutama tervaspölkky josta Ykä pilkkoi syttypuut. Jos ei noilla syty, niin ei sitten millään.

Lötjönen alkoi puolestaan kantaa järvestä ämpäreillä vettä saunalle. Ensimmäisenä hän täytti kiukaassa kiinni olevan kuumavesisäiliön. Pitihän sitä pesuvettä sentään saada eikä kiuasta parannut lämmittää jos säiliö oli tyhjä. Sen jälkeen hän täytti saunassa olevan saavin ja vielä erillisen ämpärin löylyvedeksi. Samaan aikaan Ykä oli tuonut puut saunalle, viritteli tulen ja pienen saunan savupiippu alkoi röyhtäillä ilmoille tyytyväistä savua. Niin vanhoilla mökeillä kuin saunoillakin oli sielu ja ne tiesivät mitä varten ne olivat olemassa. Ne tiesivät olevansa ihmisen suoja sekä lepopaikka ja kun paikalla oli ihmisiä, ne hyrisivät tyytyväisinä. Ykä latoi pesän täyteen, miehet marssivat mökille, ottivat kupilliset valunutta kahvia, väsäsivät sen lisäksi ruisleipää jonka päällä oli paikallista hyimariinia sekä Lälläveden Läski & Leivonnaisen valkoisen heterometsästäjän jahtileikettä ja siirtyivät eväittensä kanssa mökin kuistille aseitten huoltotoimiin.

Huoltotoimet eivät olleet sinänsä niin välttämättömiä sillä eiväthän miehet olleet tyhjässä metsässä ampuneet laukaustakaan mutta olihan aseisiin kertynyt kumminkin kosteutta ja aseitten huoltoräpläys oli mukavan terapeuttista toimintaa terapiaa tarpeettomille miehille. Joku hame päällä kulkeva viiksekäs miestaijotainsinnepäin, joka sai valtamediassa varsinaiseen substanssiinsa nähden ylimitoitettua julkisuutta olisi varmaankin tulkinnut asian niin, että nuo kaksi vaarallisen heteroa metsästäjää olivat aivan sillä kynnyksellä että heissä puhkeaisi breivikiläinen tuhoamissyndrooma joten heillä ei olisi elämisen oikeutta ollenkaan mutta kyseinen häiskä asusteli kaukana Helsingissä ja Pinnanmaalla puolestaan ei hipit hillu eikä anarkistit askartele.

Jaahah… pyssyt sisälle ja miehet saunaan. Miehille jo tuttu sauna lämpesi valmiiksi kahdella pesällisellä joten Ykä ja Lötjönen siirtyivät löylyihin. Samalla kiukaan päälle vietiin kiuaspussi jossa olisi illan eväs. Jossain sentään myytiin vielä kiuaspusseja jotka saattoi varsinaisesti laittaa kiukaalle. Mikä helvetin kiuaspussi se semmonen on jossa lukee asiakseen, että ei saa laittaa kiukaalle? Onko olemassa myös töpseleitä joita ei saa laittaa pistorasiaan, häh?

Lötjönen heitteli kiukaalle tsössiä hissukseen. Eihän kyseessä mikään löylykilpailu ollut. Sauna on nautintoa, ei urheilua. Kiukaalla oleva kiuaspussi kihisi mukavasti tuoden hyvää tuoksua. Oman tuoksulisänsä toi kauhaan löylyveden sekaan laitettu ja kiukaalle heitetty loraus Tsuhnan Kostoa. Kaljaahan ei pidä heittää kiukaalle paljaaltaan, se haisee silloin kitkerältä. Miehet hikoilivat ja puhuivat niitä kiellettyjä asioita joita niin monet suomalaiset miehet saunassa puhuvat. Vihapuhettahan se oli pääosin, Huhtenov/Taponov-asteikolla (asteikko 1 – 10) määriteltynä noin 10,58. Mutta näissä keskusteluissa oli mukana aina myös tietty filosofinen piirre. Niin kuin joskus aikaisemmin se, että oppiiko mukula sanomaan itse ”poppa” vai opettaako aikuiset sen? Kuka sanoi ensimmäisen kerran ”poppa”.

Tällä kertaa saunomisen filosofisena antina oli se huikea fyysinen suoritus josta laulettiin Rauli Badding Somerjoen kappalessa ”Paratiisi”. Siinähän laulettiin että ”Warret yhteen kiedottiin, hiekka tarttui varpaisiin, meren kiihkeään rytmiin kun vaivuttiin”. Se pisti Ykän ja Lötjösen miettimään. Millä helvetin voimalla kaksi Wartburgia on onnistuttu vääntämään rullalle keskenään? Paljonko newtonmetrejä vai mitä perkeleitä ne nyt olikaan moiseen suoritukseen vaadittiin? Tekikö suorituksen vain mies ja nainen? Niitten täytyi olla itäsaksalaisia doupattuja urheilijoita. Ja miten se käytännössä tehtiin? Pantiinko pari Warrea ristikkäin päällekkäin ja alettiin sitten vääntämään? Miehet totesivat että asiasta tarkempien johtopäätösten tekeminen vaatisi vielä huomattavan määrän lisäinformaatiota ja palasivat sen jälkeen tuttuun ja turvalliseen vihapuheeseen jonka sisällön mahdollisesti kuullessaan eräät Huhtenov ja Taponov olisivat vaatineet välittömästi kuuntelulaitteitten asentamista kaikkiin suomalaisiin saunoihin. Varsinkin sellaisiin, jotka sijaitsisivat metsästysalueitten välittömässä läheisyydessä.

Muutamien löylyjen jälkeen oli tietysti tauon paikka. Tuossa pienessä saunassa oli hyvin pieni pukuhuone ja sitten pieni mukava kuisti johon miehet siirtyivät pyyhe ympärillään ruumis höyryten, aukaisivat kylmät Tsuhnan Kostot ja panivat palamaan Voimasavuke Bostonit. Kuistille lennähti harakka joka tuumaili miehille:

- No, mitäs jäbät?

- Mitäs tässä sen kummempaa. Mettäreissulla ollaan. Ja vähän päivän päätteeksi löylytellään. Mitäs harakka itte puuhailet?

- No… näitä harakkojen bisneksiähän minä tässä väkertelen. Kovaa työtä se on, ei siitä mihinkään pääse. Täytyy sanoa, että on teillä ihmisillä helpompaa. Teillä kun on ne työajat, ammattiliitot, työttömyyskorvaukset ja sosiaaliturvat. Me taas joudutaan painamaan hommia kelloon katsomatta niin kauan kunnes tuoni korjaa. Ja harvapa meistä vanhuuttaan kuolee. Eikä meillä ole noita saunojakaan niin kuin teillä.

- Tuo on kyllä totta ja harakoitten ammattiliiton järjestäytymistaso on kyllä ikävän alhainen, ettei suorastaan olematon. Ja harakkojen lakkoaseen teho on myös melko onneton. Mistäs harakat lakkoilisivat? Syömisestä? Mutta kyllähän me se sauna sulle sentään tarjotaan. Tule meidän mukaan löylyihin jos haluat.

- Jaa… emmä tiä. Siellä on kumminkin aika kuuma enkä tiedä, kuinka se vaikuttaa tähän mun höyhenpeitteeseen. Ja tarttee lähteä hommiin muutenkin. Som´moro!

- No ei muuta kuin mahdollisimman suurta lyckaa niihin harakan afääreihin. Toivottavasti on onni myötä ja löytyy paljon helppoa evästä.

Harakka lennähti omille asioilleen, miehet menivät takaisin saunaan löylyttelemään ja jatkamaan rauhallisia vihapuheitaan jotka kohosivat Huhtenov/Taponov-asteikolla jo lukemaan 11,44. Parien löylyjen ja taukojen jälkeen oli pesun aika. Ykä otti neljä tyhjää muovivatia, lörötti kiukaan säiliöstä niihin kuumaa vettä, täytti saavista kuumavesisäiliön uudestaan täyteen ja lisäili sitten hissukseen kauhalla saavista vateihin kylmää vettä kunnes vesi oli sopivan lämpöistä. Puoliksi tyhjentyneelle löylyvesiämpärille hän teki samoin. Eihän se pesu suihkua sinänsä vastannut mutta saattoi siinä munat ja kainalot sentään pestä ja päänsä huuhdella. Pesun jälkeen itseään kuivaava Lötjönen totesi:

- Tiedäkkös, Ykä mitä.

- Tiedänhän minä. Tosin kovin vähän. Yksinkertainen kun olen. Ja viha-ajattelija vielä kaiken lisäksi. Valistas tyhmempää.

- Tää on muuten tää vatipesu tuolle nuoremmalle sukupolvelle varmaankin aika vierasta. Etten sanoisi täysin tuntematonta.

- Jaa… piru vie, taidat olla oikeassa. Suihkuton kämppä on niille vissiin ihan scifiä. Me molemmathan ehdittiin viettää sentään ne elämämme ensimmäiset vuodet niin että oli sauna, muuripata ja sitten vativesillä pestiin. Tai no, vanhemmathan meidät silloin pesi. Ei siitä niin kauankaan aikaa ole. Loppujen lopuksi. Yleensäkin ne meidän lapsuus- ja nuoruusvuodet taitaa olla nykyisille parikymppisille pelkkää Rintamäkeläisten introa. Vaan tulihan ne munat huljuteltua puhtaaksi tuolla vatimenetelmälläkin. Annakkos mulle sen rukkasen siitä penkiltä?

Ykä nosti kiukaalla olevan pussin löylykauhaan ja kantoi sen kuistille. Sitten miehet kulkivat pyyhe ympärillään ja tuoksuva einespaketti mukanaan mökille. Ykä aukoi pakettia ja Lötjönen sytytti samalla takkaan tulen. Hän oli laitellut puut valmiiksi jo ennen saunaa. Miehet olivat olleet muutaman päivän lihapiirakkaeväällä joten nyt oli aika nauttia laajempiulotteisen gastronomian huipputuotteita. Toisin sanoen kiuaspussissa oli Lälläveden Läski & Leivonnaisen vanhan ajan lenkki ja sen lisäksi paketti saman firman epäilyttävän asenteen pekonia. Mausteena oli paikallisen yrittäjän Uuno Mylviön valmistamaa perkeleen kovien miesten sinappia. Ruokajuomaksi nautittiin rehellistä piimää ja särpimeksi mainiota Ylhäisten näkkileipää joka oli leipänä varmaankin lähimpänä sitä vanhaa vanikkaa. Ateria oltiin luonnollisesti hankittu Lähikauppa Höö-Market Rauno Rumppanbulista.

Samalla mökin ovi aukesi ja sisään astui eräs tv:stä tuttu julkkiskokki joka alkoi rääkyä että miesten ateria on vastenmielinen, vanhanaikainen kasvikseton kaloripommi ja ravitsemuksellisesti aivan täyttä paskaa josta kirjoittaminenkin pitäisi lailla kieltää. Ykä ja Lötjönen rauhallisina miehinä nousivat rauhallisesti penkiltä, löivät julkkiskokin rauhallisesti köysiin, laittoivat hänelle rauhallisesti suukapulan ja ripustivat rauhallisesti roikkumaan läheiseen koivuun niin kuin gallialaiskyläläiset Trubadurixin silloin kun pitivät bileitään. Tyypillä oli tarpeeksi lämpimät vaatteet päällä. Kyllä se siellä jonkun aikaa ihan mukavasti pärjäisi. Miehet unohtivat jonninjoutavan ja keskittyivät äyskäröimään ääntä kohti vanhanaikaista ja kasviksetonta kaloripommia.

Syömisen ohella miehillä oli luonnollisesti tarjolla myös viihdettä, jota edusti ikkunalaudalla oleva pieni matkaradio. Täällä Pinnanmaalla ollessa asema lukittiin luonnollisesti Huitsinnevadan paikallisradion taajuudelle. Jos miehet olivat reissulla muualla Suomessa silloin kuunneltiin Radio Kajausta. Aika ajoin oltiin kuunneltu myös Radio Nostalgiaa, mutta sen viehätys oli vähentynyt sen jälkeen kun kanava palkkasi juontajaksi erään Katja Ståhlin joka oli kunnostautunut lähettämään avoimia kirjeitä kuvittelemilleen suomalaisille punaniskoille joita tosin löytyi lähinnä Yhdysvaltojen raamattuvyöhykkeeltä ja joka jaksoi muistuttaa aina ettei tykännyt Donald Trumpista. Miehet olivat tehneet äänestyspäätöksen tuloksin 2 – 0 ja sen mukaan laatineet suljetun julkilausuman jonka mukaan nostalgiaradion tulisi soittaa 1970-luvun poppia, purkkaa ja jytää sekä jättää juontajan poliittiset mielipiteet omaksi tiedokseen. Pelkkää agitproppia tarjoavia mediakanavia kun oli muutenkin jo aivan tarpeeksi.

Kun maittava eväs oltiin syöty viimeistä molekyyliä myöten ja mökissä kuului tyytyväisiä röyhtäisyjä Lötjönen lisäili takkaan puita sekä myös äsken käytetyt kertakäyttöiset pahviastiat. Maailmaa tuhoavaa kertakäyttökulttuuria ehkä mutta viemärittömien poikkeusolojen sallimaa ja tuli muistaa, että miehet eivät olleet koskaan poltattaneet lentokoneellista kerosiinia käydessään opettelemassa ekologista elämäntapaa Goalla. Samaan aikaan Ykä viritteli läppärinsä käyntiin. Netti toimi täällä Taemmalla Hyijärvelläkin tosin tietysti hieman hitaasti. Lötjönen kysäisi tulenkohentamishommansa sivusta:

- Onks siellä mitään ihmeempää?

- No joo… toi eräs meikäläisen mainio vakikommentoija Juha R. oli pistänyt sähköpostia. Muistatko ne kuubalaiset lentopalloilijat?

- Joo, ne karpaasit jotka yhdisti lentopallo-ottelun uusiin kuubalaisiin seiväsmatkoihin kohteena suomalaisen naisen ei-välttämättä-niin-halukas pimppamateriaali. Nehän sai siitä tuomionkin.

- Samat häiskät juu. Nyt yksi niistä on vapautettu hovioikeuden päätöksellä ja se saa istumisestaan korvauksia kaikkiaan lähes 200.000 euroa. Viisisataa euroa per päivä.

- Jaa… eikös se keskimääräinen korvaus ole jotain vähän päälle sata euroa? Oliskohan orvaskesilisästä kysymys?

- Epäilemättä oli. Valtiokonttori totesi että ”pelaaja joutui olemaan vankilassa vieraassa maassa sekä kokemaan muun muassa julkisuuden aiheuttamaa kärsimystä”. Mutta veikkaan, että jos otettaisiin randomina sata suomalaista ja niille näytettäisiin kaikille kaksikymmentä valokuvaa kuubalaisista miehistä joitten seassa olis tuo häiskä ja kysyttäis että kukas se tyyppi oli niin kaikki vastaisivat että hemmetistäkö minä tiedän. Kun eihän sen kuvaa ole missään lehdissä esitelty.

Lötjönen raapi partaansa mietteliään näköisenä ja tuumi:

- Paljonkohan se muuten mahtaa olla se kuubalaisen vuosipalkka?

- Jaa… anskumä naputtelen… napu napu napu oho lyöntivirhe korjaus ja vielä napu napu ja napu… tossa on semmonen uutinen jonka mukaan erikoislääkäri tienaa Kuubassa 49 euroa kuussa. Eli vuosipalkka olis tommonen 588 euroa vuodessa. Anskumä vielä lasken… toi lentopallokarpaasi siis tienasi tossa kuubalaisen erikoislääkärin melkein neljänsadan vuoden palkan. Itte asiassa sen kannatti istua. Siihen en ota kantaa, oliko jätkä syytön vai ei mutta en usko että se on kovinkaan aktiivisesti pyrkinyt estämään muitten parimetristen suorittamaa semivapaaehtoista tutustumispenetraatiota.

Lötjönen otti naamalleen vittumaisen ilmeen joka kertoi siitä että miehen päässä oli laskukone käynnistynyt ja asenne kääntyi siihen suuntaan että kun ostaa, myy, vaihtaa ja varastaa niin aina toimeen tulee.

- Piru vie… Kuuban valtion kannattaisi ehkä perustaa jonkunlainen seiväs- tai seivästysmatkayhtiö Suomeen. Jos porukassa on neljä jätkää joista kolme tutustumispenetroi ja yksi vemppaa vieressä, kaikki saavat tuomion ja vuotta myöhemmin hovi muuttaa vempparin tuomion niin porukathan tienaisivat kivasti. Joka jätkä vähintään tavallisen kuubalaisen elinikäisen palkan. Se yksi pääsisi aikaisemmin pois ja ne muut istuisivat mukavassa suomalaisessa vankeinhoidon täysihoidossa tai parhaimmillaan selviäsivät ehdollisilla ja kotona Kuubassa odottaisi potti. Siitä huolimatta vaikka Kuuban valtio ottaisi puolet provikkoina.

Ykä puolestaan tuumasi:

- Niin, sehän on sillä lailla että vallitseva aika tarjoaa aina aikaan sopivat elatus- ja yrittämisideat. Jos muistellaan Kekkosen aikaa niin ei silloin jossain eteläisessä huitulanhelevatussa edes kuviteltu että Suomeen rahtautumalla ja jouten olemalla saisi varman ja pysyvän elatuksen jolla voisi jopa välillä lomailla siellä huitulanhelevatussa jonka väkivaltaisen tilanteen vuoksi on saanut Suomesta turvapaikan. Elämme suvaitsevaista aikaa jolloin kovaa työtä ei arvosteta vaan liikeideat täytyy kehittää toisilla, luovemmilla tavoilla. Esmes noilla mainitsemillasi kuubalaisilla seiväsmatkoilla. Tiedä vaikka se olisi Kuuballe jatkossa ikioma Nokia. Vaan lähdetäänkös katsomaan miten se strange fruit siellä puussa jaksaa?

- Mennään vaan. Näissä Uuden Hyisianan koivuissa kasvaa kyllä aika ajoin tavallisuudesta poikkeavia hedelmiä.

Miehet menivät Truba… siis julkkiskokin luokse ja kysyivät että kiinnostaakos kokkia olla kuuntelu- vai saneluasenteella. Saneluasenne aikaan saa sen, että asiaan palataan seuraavan kerran aamulla. Kokki päätti pysyä kuuntelupuolella ja sai miehiltä suvaitsevaisuusluennon jonka pääsisältö oli että suvaitsevaisuutta kannattaa harjoittaa myös ruokapuolella. Erityisesti sellaisten miesten kanssa jotka eivät ole koskaan kysyneet keltään ulkopuoliselta ravitsemusneuvoja eivätkä muutenkaan antaneet astua kynnyksen yli ilman lupaa. Miehet vapauttivat astetta suvaitsevaisemmaksi muuttuneen kokin joka poistui paikalta etuvetoisella niin sanotulla maasturillaan eikä palannut asiaan kokkiohjelmissaan koskaan. Katsoja tosin saattoi huomata, että hänen kätensä tuppasivat hieman vapisemaan jos hän näki makkaraa tai pekonia.

Suvaitsevuuden nimeen vannovat Ykä ja Lötjönen tuumasivat että oli aika heittääntyä pötkölleen sillä aamulla oli aikainen herätys ja miehet läksisivät käymään vielä Lättäpeenlamminsalolla. Jos siellä Tapio olisi aulis. Miehet vetivät vielä kuistilla Voimasavuke Bostonit ja kuuntelivat hetken aikaa järvenlahdukan vastarannalla erään majavan pitämää luentoa ”hännänläiskimisen merkitys muuttuvassa yhteiskunnassa ja ekosysteemissä”. Molemmat miehet totesivat, että majavalla oli painavaa ja perusteltua asiaa kerrottavanaan.

Mökissä Lötjönen laittoi takkaan vielä hieman puita. Mökki oli lämmennyt jo ihan mukavasti ja punkassa pärjäisi pelkällä pussilakanalla. Miehet kääntäytyivät kyljelleen ja pian mökin täytti raskas ja tyytyväinen kuorsaus. Aika ajoin – jommankumman kääntäessä kylkeään – saattoi ilmoille kajahtaa ääniefekti joka kuulosti siltä kuin yöksi hereille havahtunut mökkitonttu olisi piruuttaan repinyt mökin ikkunaverhoa kappaleiksi. Mutta mikäs siinä, mahtuihan sitä aromivahvistettua ääntä maailmaan. Kunhan se ei sentään tullut varren kanssa. Vai oliko se sittenkin warre?

Ja laitetaanpas tähän loppuun sitten vielä vihagastronominen vinkki. Monikultturistiset lukion ensiluokkalaiset lukuunottamatta siitä, ovatko he iältään 16-, 24-, 42- tai 74-vuotiaita jaksavat muistuttaa että ilman monikultturismia meillä ei olisi pizzaakaan. Ykä toteaa, että väite on paskapuhetta sillä hänkin on syönyt pizzaa jo Kekkosen aikana jolloin rajavalvonta toimi ja monikultturismia ei mainittu edes hurjimmissa scifi-kirjoissa.

Sen pohjalta Hotelli Yrjöperskeleen päächef Pauno Blääd antaa vihjeen täysin suomalaisesta pizzasta.

- Pohjaksi tarvitaan perunarieska.

- Rieska voidellaan joko öljyllä tai voilla.

- Sen jälkeen rieskan päälle lääditään ketsuppia.

- Tämän jälkeen rieskan päälle laitetaan 150 gramman pussi pororouhetta. Sitä löytyy kyllä kun etsii. Etelässäkin.

- Pizza viimeistellään juustoraasteella. Edes mausteita ei tarvita, tosin jokainen voi niitä halutessaan lisätä.

- Pistetään 150-asteiseen uuniin ja pidetään siellä noin kymmenen minuuttia.

Ja niin kuin kuvasta näkyy, lopputulos muistuttaa erehdyttävästi legendaarista Saarioisten roiskeläppää. Mutta niin maku kuin täyttävyys on taatusti aivan muuta toista.

Eli ei muuta kuin vihapizza huuleen ja myötätuuleen. Hyvää alkanutta viikkoa kaikille lukijoille.