PÄIVÄ VIHATTOMASSA YHTEISKUNNASSA

Euroopan Demokraattisen Tasavallan hallintoaluepääkaupunki Helsinki, eräänä vuonna eräässä elokuussa

36-vuotias Einiina Kirskel aukaisi silmänsä ja heräsi uuteen aamuun pirteänä ja hyväntuulisena. Hän ei tarvinnut herätyskelloa sillä häneen asennettu hermokontrolliprosessori jota kutsuttiin lyhyesti Siruksi herätti hänet juuri silloin kuin pitikin. Hän venytteli itseään, rapsutteli hieman vieressään kehräävää kissaansa Chetä ja nousi ylös kävellen suihkuun. Samaan aikaan kun hän nousi vuoteestaan alkoi hänen viihtyisä ja täysin automatisoitu Kallion Toisella Linjalla sijaitseva äly-yksiönsä valmistaa hänelle maittavaa vegaanista aamiaista. Ennen suihkuun menoa Einiina oli katsonut viestimeltään mitä Siru kertoi hänen terveydentilastaan huomaten tyytyväisenä kaiken olevan kunnossa ja että hänen alakerran postinsa oli valmistumassa juuri siihen mukavaan tahtiin että hän ehtisi käydä kiireettömällä täysistunnolla aamiaisen jälkeen ennen töihin lähtöä.

Einiinan peseydyttyä häntä odotti valmis aamiainen:

- kikherneavokado-omeletti

- kookosjogurttia

- kaurahiutalesmoothie

- leipää humuksella

- palestiinalaista rauhanappelsiinimehua

Nauttiessaan maittavaa aamupalaansa hyvällä ruokahalulla hän seuraili tuoreita uutisia viestimestään. Kyseessä oli sinänsä vain opittu tapa hänen nuoruusvuosiltaan sillä eihän Euroopan Demokraattisessa Tasavallassa ollut varsinaisesti mitään uutisia. Ainakaan negatiivisia sellaisia. Täydellisyys sai aikaan tietynlaisen mediatylsyyden. Muualta uutisia oli aika ajoin ja nyt Helsingin Totuus uutisoi EDT:n ulkopuolella Islannissa tapahtuvasta tulivuorenpurkauksesta. Sinänsä verkkolehden etusivu oli aina kopio EDT:n valtalehdestä Europäische Beobachterista suomen kielelle käännettynä. Säätiedotus lupasi aurinkoista keliä lähipäiville ja Einiina päätti jättää sateenvarjon kotiinsa.

Aamiaisen jälkeen Einiina pistäytyi wc:ssä täysistunnolla ja luki samalla viestimestään feminististä huumorisivustoa ”It doesn´t need to make you laugh if it´s right” nauttien suuresti sen älykkäästä ja oikealla lailla kantaaottavasta sisällöstä. Sitten hän valmistautui työpäivää varten ja totesi Chelle joka puski itseään hänen jalkaansa vasten:

- Äidin pitää mennä nyt töihin. Menes nukkumaan.

Che teki työtä käskettyä, hyppäsi äly-yksiön latauspöydälle, sulki silmänsä ja kellahti kumolleen. Che oli robotti. Robotti, johon oltiin ohjelmoitu kaikki leikatun kissan ominaisuudet. Valitettavasti oikeita niin kissoja kuin koiria ei Euroopan Demokraattisessa Tasavallassa voinut pitää enää lemmikkeinä sillä lihansyönti ja myös sen tuotanto oli ankarasti kielletty eikä noita eläimiä kerta kaikkiaan pystynyt opettamaan kasvissyöjiksi. Niitten elimistö ei sitä kestänyt ja ne kuolivat kasvisruualla nälkään. Oikeita kissoja ja koiria saattoi käydä katselemassa Päijät-Hämeen suojelualueella entisten Hartolan, Sysmän ja Padasjoen kuntien alueella. Siellä niitä ruokittiin in vitro-lihalla jota puolestaan ei käytetty ihmisruuaksi. Periaate kasvisruuasta oli kuitenkin periaate jota ei saanut loukata. Eläin ei kyennyt tekemään humaania valintaa mutta ihmisen sellaiseen saattoi velvoittaa.

Samalla suojelualueella oli myös entisten karjatalouseläinten reservaatti. Vihreän Ympäristönhallinnan Ministeriön kehityssuunnittelijat olivat alun perin ajatelleet että kyseiset eläimet lasketaan luontoon elämään niille luontaisessa elinympäristössä. Jostain syystä niin naudat, siat, lampaat kuin kanat eivät pärjänneet luonnossa itsekseen vaan pyrkivät takaisin ihmisten luokse joten niitä ruokittiin reservaatin työntekijöitten toimesta. Olivathan ne kumminkin

tärkeänä muistutuksena siitä hirveästä ajasta jolloin ihminen piti yllä eläinten kuolemanleirejä pelkän itsekkään ruokahalunsa vuoksi.

Einiina sulki yksiönsä ulko-oven ja käveli raitiovaunupysäkille johon kolmonen tulikin samantien. Ratikassa oli pääosin hymyileviä ja vilkkaasti keskenään keskustelevia ihmisiä. Ratikan perällä oli puolestaan pari ihmistä jotka istuivat tylsäilmeisinä kuulokkeet korvillaan ja katselivat vain jalkoihinsa. Huoltohenkilökuntaa selvästi. Niitä oli täällä kehä ykkösen sisällä jonkun verran. Varsinainen kuutioasunnoissaan asuva ja valtiopalkalla elävä lumpenproletariat sitten asui kehä kolmosen ulkopuolella. Niitä täällä ei juuri koskaan näkynyt koska ei niillä ollut tänne mitään asiaa. Tämä oli onnistujiksi valittujen ihmisten aluetta.

Raitiovaunu pysähtyi Helsingin Demokraattisen Yliopiston pysäkille, Einiina astui ulos ja käveli sisälle Demokraattisen Herstorianmäärittelyn osastolle jossa hän työskenteli herstorian uudelleenmäärittelijänä. Käytävässä häntä vastaan tuli osaston esimies Abdelkader al-Azizi ja Einiinan Siru antoi – edeltä määritellyn ohjelman mukaan – Einiinan elimistöön viestin jonka mukaan tämän tietyn arabialaisen ihmistyypin nähdessään hän tunsi luottamusta, arvostusta ja tiettyä sisarellista rakkautta joka sopivasti kannustettuna saattaisi muuttua myös fyysiseksi rakkaudeksi. Luonnollisesti yliopiston tiloihin astuessaan Einiina oli käärinyt khimār-liinan päänsä ympärille. Tämä siksi että hän halusi kunnioittaa toisten uskonnollisia tunteita ja tätä kunnioituksen tarvetta Siru omalta osaltaan vahvisti.

Tuo viesti ja käsky mitä Siru Enniinan aivoihin lähetti oli oikeastaan koko Sirun tärkein tehtävä. Terveydentilan tarkkailu oli vain sivutuote eikä siru tarkkaillutkaan terveydentilaa muilta kuin edistyksellisen nomenklaturan edustajilta. Euroopan Demokraattinen Tasavalta oli huomannut aikanaan että kaikesta yrittämisestä huolimatta niin sanottua viha-ajattelua ei saatu kitkettyä kantaväestöstä valistuksen keinoin pois. Ei edes rangaistusten voimalla. Ei kovienkaan sellaisten. Ei sitten millään. Väärinajattelua esiintyi jatkuvasti. Siksi neljätoista vuotta sitten kaikki kantaväestön edustajat oltiin sirutettu. Ensimmäisenä kokeilualueena oli vapaaehtoiseksi ilmoittautunut Suomen hallintoalue ja kokeilun onnistuttua marginaalisen pienillä ihmishenkien menetyksillä vuotta myöhemmin sirutus tapahtui koko valtakunnassa. Etnisesti edistyksellistä siirtolaisväestöä ei tietenkään sirutettu. Siihen ei ollut mitään tarvetta sillä eihän vähemmistö pystynyt sortoon eikä rasismiin.

Siru oli neuroteknisesti maailman huippuluokkaa. Se yhdisti jokaisen kansalaisen langattomaan neuroverkkoon ja tarkkaili ihmisen ajatusmalleja sekä tunnetiloja jotka oltiin opittu kartoittamaan sataprosenttisesti. Nämä ajatusmallit ja tunnetilat lähetettiin koko ajan Sirun kautta supertietokone Äitiin joka tarkkaili, rekisteröi ja tarvittaessa antoi Sirulle asian vaatimia toimintakäskyjä. Lähin Äiti oli Suomessa entisellä Hartwall-areenalla jonka se täyttikin varsin perusteellisesti. Olihan sillä käsiteltävänään uskomaton määrä dataa. Kiellettyjen väkivaltaisten urheilulajien niin kuin jääkiekon suoritustilat olivat nykyisin yhteiskunnallisesti edistyksellisessä käytössä. Nykyisin kyseisen tehtävältään muutetun hallin nimi oli Tarja Halosen tieto-, tunne- ja rekisterikeskus.

Mikäli kansalainen ajatteli viha-ajatukseksi tulkittavia ajatuksia esimerkiksi etnisesti edistyksellisistä siirtolaisista, feminismistä, sukupuolien moninaisuudesta tai yleensä Euroopan Demokraattisen Tasavallan yhteiskunnallisesta järjestelmästä niin silloin Siru tunnisti ne, lähetti viestin Äidille ja Äidin toimintakäskyn saatuaan aktivoi kansalaisessa äärimmäiset stressihormonit jotka aiheuttivat hänelle äärimmäisen pelon ja vastenmielisyyden tunteen jota lisäsi Sirun stimuloima voimakas hermosärky ja lihasten lamaantuminen joka sai kansalaisen laskemaan alleen niin pienemmät kuin isommat tarpeensa. Mikäli viha-ajattelu jatkui tarpeeksi pitkään tai tarpeeksi usein niin Siru sai aikaan kansalaiselle joko sydänkohtauksen tai aivoinfarktin.

Einiinaa ei Siru haitannut sillä hän ajatteli juuri niin kuin hänen haluttiinkin ajattelevan. Sirun hyväksymät ajatukset olivat Einiinalle hänen luontaisia omia ajatuksiaan jo ajalta ennen siruttamista eikä hän ymmärtänyt miksi kukaan haluaisi kyseenalaistaa niitä. Samalla lailla ajattelivat hänen työtoverinsa Helsingin Demokraattisessa Yliopistossa ja pääosin Kehä ykkösen sisäpuolella. Jostain syystä ne  infrastruktuuria ylläpitävät käytännön ammattiin koulutetut ihmiset olivat sopeutuneet vallitsevaan asiantilaan huonommin. Heidät tunnisti tyhjästä ja lasittuneesta katseesta ja siitä etteivät he koskaan katsoneet Einiinan kaltaisia tiedostavia yksilöitä silmiin vaan tuijottivat omiin jalkoihinsa. Yleensä heillä oli koko aika korvillaan kuulokkeet joista tuli jatkuvasti musiikkia niin että aivot keskittyivät vain siihen. Ettei heidän tarvitsisi ajatella.

Näytti siltä kuin he tosiaankin pyrkivät olemaan kokonaan ajattelematta. Ehkä he eivät olleet sisäistäneet edistyksellisiä eurooppalaisia arvoja ja pyrkivät puolittaisella horrostilallaan välttämään Sirun antamaa väistämätöntä ja tietenkin täysin perusteltua opettavaista rangaistusta vääristä ajatuksista. Einiina ei osannut sääliä heitä. Miksi ihmeessä he ajattelivat väärin ja  sitä myötä muuttuivat pikku hiljaa vain suorittaviksi ja ajattelemattomiksi ihmisroboteiksi? Täytyihän heidän ymmärtää että se oli heidän oma vikansa. Sillä olihan heillä sentään aidon ja oikean ajattelun vaihtoehto. Jonka Siru hyväksyisi ja palkitsisi positiivisilla fyysisillä ja tunnetiloilla.

Ja olihan heillä ollut muutenkin vaihtoehto. Luonnollisesti kaikki syntyneet lapset sirutettiin automaattisesti mutta aikuisilla oli mahdollisuus kieltäytyä sirutuksesta. Se tosin tietysti aiheutti sen ongelman että siru korvasi kaikki henkilöllisyystodistukset ja myös henkilötunnuksen joten kyseiset henkilöt jäivät täysin yhteiskunnan ulkopuolelle kykenemättä käyttämään pankki-, kauppa-, viestintä-, liikenne- ja yleensä muitakaan palveluita sekä myöskään käymään palkkatöissä tai toimimaan yrittäjinä. Demokraattinen Eurooppa oli kuitenkin antanut heille hyvää hyvyyttään mahdollisuuden elää omissa reservaateissaan ja Suomessa kyseinen reservaatti sijaitsi Ilomantsin ja Lieksan kuntien alueella. Siellä eli mitenkuten kituuttaen useita kymmeniä tuhansia siruttamattomia.

Jo opiskeluaikana oli Einiinaa opettanut professori Vesapekka Ruunanen todennut tilanteen koruttomasti ja painottanut sirutuksen tärkeyttä, välttämättömyyttä ja väistämättömyyttä:

- Ilman sirutusta me emme olisi koskaan päässeet siihen vihattomaan sekä rasismi- ja syrjintävapaaseen harmoniseen ja tasa-arvoiseen Eurooppaan jossa me nyt onneksemme saamme elää. Valtaosa rahvaasta ei ollut kehittynyt moraalissaan sille edistykselliselle tasolle joka meille ajattelun etujoukoille on luonnollista ja näytti siltä että se ei koskaan kehittyisikään. Ihmisiä koko Euroopassa vaivasi tarttuva ja vaarallinen tauti.

- Mikä se tauti oli?

- Kontrolloimaton ajattelu. Mutta Siru oli lääke sairauteen. Vapaa ja kontrolloimaton ajattelu on vaarallista ja se tulee sallia vain niille, joilla on siihen luontainen kyky. Jos ajattelua ei voida kontrolloida valistuksella niin se täytyy sitten tehdä muuten. Vaikka sitten ajattelu tukahduttamalla. Sirun avulla se on onnistunut ja me saamme elää historian täydellisintä aikakautta. Valitettavasti EDT:n ulkopuolinen maailma ei ole vielä valmis siirtymään tähän pysyvän rauhan ja harmonian aikakauteen.

Sirun aikaansaama kontrolli oli täydellistä ja lähes ongelmatonta. Mutta valitettavasti vain lähes. Silläkin oli omat rajoitteensa. Einiinan kaltaiset ihmiset eivät niitä huomanneet sillä Siru vain vahvisti heidän omaa ajatteluaan eikä sen tarvinnut muokata sitä millään tavoin. Lisäksi he asuivat turvallisilla ja suojatuilla alueilla. Oppiarvossa ja yhteiskunnallisessa asemassa alempien, suorittavissa töissä olevien kansalaisten ja pitkäaikaistyöttömien kohdalla tilanne oli toinen ja heidän kohdallaan ongelman aiheutti etnisesti edistyksellinen siirtolaisväestö. Suomessa oli yli puoli miljoonaa etnosiirtolaista. He asuivat omilla alueillaan ja heidän elintasostaan pidettiin hallinnon toimesta hyvä ja automaattinen huoli. Mutta eihän heitä voitu eristää. Se olisi epäinhimillistä. Joten liikkuivathan he myös sellaisilla suomalaisten alueilla jotka olivat vartioitujen suojamuurien ulkopuolella ja joita oli kuitenkin suurin osa Suomen alueesta. Koska etnoja ei oltu sirutettu se tiesi huomattavan määrän suomalaisiin kohdistuvia ryöstöjä, pahoinpitelyitä ja raiskauksia.

Jokainen sirutettu kantasuomalainen sai etnisen siirtolaisen nähdessään Sirulta pakkosignaalin luottamuksesta, arvostuksesta ja rakkaudesta. Pakotettuna se ei kuitenkaan saanut aikaiseksi haluttua aitoa rakkautta ja luottamusta vaan lähinnä lamaantumisen ja alistumisen jolloin suomalainen oli täysin kykenemätön puolustamaan itseään. Samaan aikaan suomalaiseen kohdistuva välitön etninen väkivalta ja Sirun antamat täysin vastakkaiset pakkosignaalit saivat yleensä aikaiseksi täydellisen oikosulun aivoissa aiheuttaen joko kuoleman tai tajuttomuuden. Tällaiset kuolemantapaukset uutisoitiin sairaskohtauksina. Myös tajuttomuus ja sen aikana tapahtuneen pahoinpitelyn tai raiskauksen vammat selitettiin uhrille sairaskohtauksena sillä Siru saattoi tyhjentää ihmisen muistin pahoinpitelyä edeltävältä vuorokaudelta.

Tämä oli välttämätöntä sillä eihän Euroopan Demokraattisessa Tasavallassa voinut olla etnisesti edistyksellistä väkivaltaa. Sitä ei ollut koskaan ollutkaan. Kyse oli vain yhteiskunnan täysin perustellusti lamauttamien nationalististen rasistien valheellisesta propagandasta jolla he olivat ennen Sirua ja Äitiä pyrkineet lietsomaan ihmisiä vihaan ja rasistiseen väkivaltaan.

Sirun myötä oli tullut myös se pieni, tosin kestettävissä oleva ongelma että suorittavan yhteiskuntaluokan työteho oli alkanut laskea, työn suorittamisesta oli tullut kaavamaista eikä minkäänlaisia uusia innovaatioita ollut tullut enää vuosiin. Vaikutti siltä että kun nuo ihmiset pyrkivät kaikin keinoin välttämään viha-ajattelua se vaikutti heikentävästi myös luovuuteen. Mutta mikäli se oli hinta jonka täydellisen yhteiskunnan aikaansaaminen vaati, se maksatettiin suorittavalla yhteiskuntaluokalla hymyssä suin ja ylpeänä.

Ainoa kerta kun Einiinalla oli ollut ongelma Sirun kanssa oli silloin kun hän oli kuullut ohimennen kahden professorin keskustelevan niin etteivät he olleet huomanneet Einiinaa:

- Niin… sekä poliisin että armeijan kohdalla Sirun signaaleja on pitänyt rajoittaa… rajoittaa huomattavasti… välttämätön varotoimi… välttämätön… etnojen väkivalta on tosiasia ja jos niitten määrä ylittää kriittisen rajan ne saattavat yrittää ottaa vallan kokonaan… eikä niitä ole sirutettu… niitä ei pidättele mikään… vähemmistö ei pysty sortoon… se on virallinen oppi… sitä ei voi eikä saa kyseenalaistaa… mutta entäs jos se vähemmistö muuttuukin enemmistöksi… se meinaan lisääntyy nopeasti… ei siinä tilanteessa Sirun lamauttama sotilas pysty tekemään mitään… takaportti on oltava olemassa… täytyy vaan toivoa että se tilanne ei tule meidän elinaikanamme…

Einiina oli poistunut paikalta ja ajatellut kuulemaansa keskustelua ihmeissään. Oliko etnisissä sittenkin joku ongelma? Jopa vaara. Eikö etnojen pääuskonto islam muka ollutkaan aivan samanlainen länsimainen rauhanuskonto kuin Einiina oli koko ikänsä uskonut ja joka oli eurooppalaisten arvojen yksi suurimmista kulmakivistä? Siru ei sallinut ajatusta vietävän yhtään pidemmälle vaan aloitti välittömän stressireaktion jonka Einiina sai vaivoin vaimennettua suorittamalla hänelle opetetut mogherinilaiset ajatusharjoitukset. Stressireaktion loputtua Einiina oli järkyttyneenä lähettänyt Sirun kautta Äidille pyynnön pyyhkiä hänen muistinsa viimeisen puolen tunnin ajalta. Pyyntö toteutui välittömästi ja Einiina muisti vain tehneensä työtään kunnes wc-hätä oli yllättänyt.

Episodista ei jäänyt minkäänlaista muistikuvaa ja Einiina oli jatkanut työtään tyytyväisenä. Niin kuin hän teki tänäänkin. Helsingin Demokraattinen Yliopisto oli periaatteessa yhteiskunnallisten alojen yliopisto mutta koska Euroopan Demokraattinen Tasavalta oli saavuttanut täydellisen yhteiskunnan tilan ja sitä myötä lopettanut historian muuttaen sen staattiseksi herstoriaksi ei siinä ollut oikeastaan enää tutkittavaa. Siksi yliopistoa työllisti Tiedon digitalisoimis- ja päivitysprosessi. Hallinto oli päättänyt että kaikki tähän mennessä painettu kirjallisuus siirrettäisiin pelkästään digitaaliseen muotoon ja vanhat paperiversiot hävitettäisiin. Ainoastaan muutama paperikopio jätettäisiin hallinnon käyttöön.

Einiinan tehtävänä oli käydä läpi vanhaa kirjallisuutta, seuloa niistä sellaiset jotka saattoi siirtää digimuotoon sellaisenaan, sellaiset joita piti hieman editoida jotta ne vastaisivat edistyksellisen yhteiskunnan vaatimuksia sekä sellaiset jotka päätettäisiin hävittää kokonaan. Kouluttautuessaan  tehtävään Einiina oli saanut poikkeusluvalla lukea George Orwellin kielletyn kirjan ”Vuonna 1984” ja siinä esitettyä historian muokkaamista hän piti aivan loistavana ajatuksena vaikka ymmärsikin että teos oli tarkoitettu jonkunlaiseksi dystopiaksi. Tällä hetkellä hänellä oli työn alla Aleksis Kiven Seitsemän Veljestä. Käytyään aineiston tarkasti ja harkiten läpi Einiina kirjoitti lyhyen raportin:

”Kyseinen kirja sisältää niin paljon patriarkaalisen yhteiskunnan näkemyksiä, maskuliinisuutta, metsästystä, lihansyöntiä, tappeluita sekä kouluopetuksen kyseenalaistamista ettei sitä pysty millään tavoin päivittämään nykyisen yhteiskunnan edistyksellisien vaatimuksien mukaiseksi. Suosittelen, että kyseinen aineisto hävitetään pysyvästi sen kaikissa tallennusmuodoissa”.

Lähetettyään aineiston eteenpäin Einiina pistäytyi syömässä läheisessä ravintola Valerie Solanasissa. Päivän annoksena näytti olevan hampputofua, härkäpapuhumusta, nokkosjogurttikastiketta ja mansikoita. Ruokajuomana hän nautti chileläistä Emiliana Late Harvest Sauvignon Blanc-valkoviiniä. Hän ruokaili mieluummin tässä ravintolassa sillä yliopiston omassa työmaaruokalassa ruokaili myös huoltohenkilökuntaa eikä hän välittänyt seurustella heidän kanssaan. Lisäksi oli jotenkin tympeän näköistä katsoa heidän syövän jatkuvasti ruokalan halvimpia annoksia. Lähinnä erilaisia vellejä ja puuroja tai sitten makaronia tai perunaa laihalla jauhokastikkeella. Miksei niille tehty ruokalaan omaa osastoa?

Yliopistolle palattuaan hänen viestimessään oli tieto siitä, että hänen suosituksensa oli hyväksytty ja sadattuhannet Seitsemän Veljeksen talteen kerätyt paperiversiot alkoivat tehdä viimeistä palvelustaan yhteiskunnalle palaen polttolaitoksessa ja tuottaen kaukolämpöä. Digitaaliset versiot oltiin pyyhitty samalla hetkellä kun päätös kirjan täysdeletoimisesta oltiin tehty. Einiina saattoi tuntea ylpeyttä työstään. Jälleen yksi historian epämääräinen ja maskuliininen musta tahra oltiin ylimaalattu kirkkailla ja raikkailla sateenkaaren väreillä.

Sirutus toimi lähes täydellisesti ja oli saanut aikaan viha-ajattelusta vapaan yhteiskunnan. Mutta sen yhteiskunnan tiedostavaan etujoukkoon, johon Einiina itsekin kuului se oli samalla jättänyt ikävän tyhjiön. Einiinakin muisti kuinka hän aikanaan – ennen sirutusta – oli palavasti rakastanut vihata ja halveksia kansallismielisiä rasisteja ja sitä ennen kaikkea sitä mielikuvaa jonka hän oli heistä itselleen mieleensä luonut. Kyseinen viha oli ruokkinut hänen egoaan, antanut hänelle miellyttävän ylemmyyden tunteen ja muodostunut hyvin tärkeäksi osaksi hänen perusluonnettaan. Sirutuksen myötä sen vihan ja ylemmyydentunnon syy oltiin otettu pois. Nyt tiedostava etujoukko ei voinut enää vihata kun ei ollut enää ketä vihata. Korkeintaan se saattoi sääliä rahvasta joka ei uskaltanut ajatella ollenkaan.

Mutta viisaasti Euroopan demokraattinen ja edistyksellinen järjestelmä oli jättänyt tiedostavalle etujoukolle takaportin. Sitä takaporttia Einiina päätti onnistuneen työtehtävän jälkeen käyttää. Hän naputteli viestimeensä:

Henkilö: Kirskel, Einiina

Arvo: Herstorianpäivityksen maisteri

Pyyntö: Pääsy terapiatilaan

Einiina painoi peukalollaan viestimen näyttöä jolloin hänen Sirunsa lähetti Äidille neuraalihenkilötunnuksen. Järjestelmä käsitteli pyyntöä hetken ja vastasi sitten:

Neuraalihenkilötunnus varmistettu: Kirskel, Einiina

Pääsy terapiatilaan myönnetty.

Siirtyminen terapiatilaan viiden sekunnin kuluttua

Einiina sulki silmänsä ja siirtyi virtuaalihuoneeseen jossa hänen kanssaan oli rasisti. Tuo rasisti oli juuri sellainen kuin hän oli aikanaan mieltänyt sen olevan. Hieman ylipainoinen kaljuuntuva kaksoisleukainen keski-ikäinen mies, päällään huomioliivit ja persvako vilkkuen. Rasisti alkoi ladella Einiinalle niitä kaikkein typerimpiä rasistisia ja nationalistisia kliseitä mitä Äiti oli saanut poimittua ennen sirutusta käydyistä nettikeskustelusta.

Einiina tunsi kuinka viha suorastaan räjähti hänessä. Hän pystyi perustelemaan jokaisen rasistin argumentin nurin säälittävän helposti eikä rasisti pystynyt tunnustamaan älyllistä alemmuuttaan vaan yritti sillä ainoalla keinolla mikä hänellä oli eli hyökkäsi Einiinan kimppuun. Virtuaalitilassa Einiinan käteen ilmestyi pesäpallomaila jolla  hän  hakkasi kimppuunsa hyökänneen rasistin veriseksi massaksi. Kun rasisti makasi hengettömänä maassa Einiina huusi:

- Opitpa levittämään vihaa, saatanan hirviöpaskiainen.

Terapiatila päättyi, Siru levitti Einiinan kehoon rauhoittavaa tunnetta ja hän saattoi jatkaa työpäiväänsä tehokkaana, edistyksellisenä ja onnellisena kansalaisena. Seuraava tarkkailu- ja arvostelukohde olisi musiikin puolelta, tarkemmin sanoen Pekka Pohjolan albumi Keesojen Lehto vuodelta 1977. Kohde vaatisi tietysti tarkan tutkimuksen mutta ennakkotiedot eivät luvanneet äänitteelle hyvää. Olihan kyseessä eräällä lailla sibeliaanista musiikkia joka saattoi saada jo itsessään aikaiseksi nationalistisia tunnetiloja. Aikaisemmin kesällä yliopisto oli saanut Sibeliuksen kohdalla päivitystyönsä loppuun ja kyseistä säveltäjää ei ollut enää olemassa niin painettuina nuotteina, lp-levyinä eikä digitaalisina tallenteina. Suurimpana syynä tietysti Sibeliuksen säveltämä militaristinen ja nationalistinen Jääkärimarssi.

Einiina palasi tuottavan ja väärää historiaa päivittävän työpäivän jälkeen tyytyväisenä kotiinsa jossa Che aktivoitui ja puski häntä jalkaa vasten. Huomenna olisi vielä työpäivä joten hän pysyisi illan kotona. Viikonloppuna voisi lähteä kuppilaan vähän katselemaan miehiä. Valitettavasti sirutetuissa miehissä puuttui se tietty särmä mitä niissä vielä joskus oli. Einiina vähän harmitteli puhdasta heterosuuntaustaan mutta minkäs hän itselleen mahtoi. Tietysti se teki hänestä nykyisessä yhteiskunnassa hieman vajavaisen. Nykyisin hänen tilastaan käytettiin termiä cis-vajavaisuus.  Mutta yhteiskuntahan oli suvaitsevainen ja salli myös sukupuolisen vajaatilan. Ei sitä tarvinnut hävetä.

Hän tilasi itselleen Foodorasta annoksen joka sisälsi pak choita sekä tofua valkosipulikannabiskastikkeessa. Ruokailtuaan hän katseli viestittimeltään mahdollisia talvilomansa matkakohteita. Nuorempana hän oli käynyt useasti Intiassa mutta valitettavasti maahan ei päässyt enää ilman erityisviisumia sillä Siru aiheutti lentokenttien metallinpaljastimissa hälytyksen eikä Intia ollut päivittänyt metallinpaljastimia tunnistamaan Sirua. Ehkä hän lähtisi Sisiliaan. Siellä hän ei ollut vielä käynytkään.

Rauhallisen illan jälkeen hän siirtyi vuoteeseensa ja Che käpertyi kehräämään hänen viereensä. Siru laittoi hänen käpyrauhasensa erittämään melatoniinia taaten hänelle nopean ja rauhallisen unen.

Vihattoman yhteiskunnan yöhön oli hyvä nukahtaa.

Vihattoman yhteiskunnan aamuun olisi hyvä herätä.