ANTENNI

Entinen Heukensaaskin kunta, Radanvarsikaupunki, eräs elokuinen maanantai, tuonnempana…

Entisessä Heukensaaskin kunnassa sijaitsevalla korkealla Antennimäellä oli eräs valtakunnan televisio- ja radioverkon päälähetinasemista jonka masto kohosi kaikkiaan 324 metrin korkeuteen. Yleensä asemalla ei ollut miehitystä sillä pitkälti automatisoituna se ei sitä tarvinnut ja se lähetti Helsingistä ja Tampereelta tulevat valtakunnallisten tv- ja radiokanavien ohjelmat varmasti ja ongelmitta eteenpäin. Radanvarsikaupungissa itsessään ei ollut mitään varsinaista omaa ohjelmatuotantoa.

Nyt kuitenkin lähettimen juuressa oli suurinpiirtein tusinan verran maastopukuisia miehiä jotka toimivat tarkasti etukäteen suunnitellun ohjelman mukaisesti. Lähetinaseman tarkkailukamera oli hakkeroitu jo aikaisemmin ja se lähetti eteenpäin nauhoitettua tietoa tyhjästä pihasta. Ensimmäisenä lähetinaseman rakennuksen avasi – näköjään siihen sopivilla avaimilla tai sitten ammattilaisten käyttämällä vempeleellä – kaksi miestä jotka kantoivat sisään pian suoritettavassa operaatiossa tarvittavaa tekniikkaa.

Muut miehet olivat kerääntyneet paikalle ajaneen autorekan ympärille. Rekassa oli vanhoja autonromuja jotka työnneltiin aseman pääoven eteen puoliympyrän muotoiseksi kaareksi. Miehet nostivat peukkua autorekan kuljettajalle joka peukkuaan itsekin kohottaen kääntyi ympäri ja jatkoi matkaansa takaisin päin. Paikalle jääneet miehet aloittivat oman tehtävänsä jota operaatiossa tarvittaisiin myöhemmässä vaiheessa. Kaikilla oli radiopuhelimet ja nyt niistä kuului viesti:

- Piste yksi valmis.

Viesti tuli lähetinaseman sisällä työskenteleviltä miehiltä. He olivat saaneet varusteensa kytkettyä lähettimeen ja odottivat muita viestejä.

- Piste kolme valmis.

Tämä viesti taas tuli autonromujen luona puuhanneilta miehiltä. Muutaman minuutin kuluttua tuli seuraava viesti.

- Piste neljä valmis.

Tuo viesti tuli puolestaan Antennimäelle johtavalta tieltä siltä kohtaa kun tie ylitti paikalla virtaavan Janttosenjoen. Miehet odottivat vielä viestiä pisteestä kaksi. Piste kaksi oli muutaman kilometrin päähän parkkeerattu pakettiauto jossa kaksi miestä käytti tietokoneita. Miehet olivat saaneet aikaisemmin syötettyä kehittämänsä viruksen sekä Digitan verkkoon että suurimpien kanavien lähetysstudioihin. Kun he aktivoisivat viruksen, Heukensaaskin lähetinasema ottaisi koko valtakunnan televisioverkon haltuunsa. Mutta studioissa ei sitä tiedettäisi. Virus sai aikaan myös sen että studion omissa monitoreissa näkyisi vain se ohjelma mitä kanava luuli lähettävänsä. Miehet katsoivat toisiinsa ilmeellä jota saattoi hyvin perustellusti sanoa vahingoniloisiksi ja toinen heistä painoi Enteriä.

- Piste kaksi valmis. Frank, anna palaa.

Lähetinasemalla miehet olivat laittaneet antennin apugeneraattorin käyntiin. Nyt he käänsivät lähettimen täydelle teholle ja painoivat oman tietokoneensa Enteriä. Toinen miehistä hymyili susimaista hymyä ja totesi:

- Kohta vati kaatuu, saatana…

Heukensaaski otti valtakunnan televisioverkon valvontaansa ja aloitti lähetyksen tasan kello 18.00 jolloin Ylellä piti alkaa uutislähetys.

Yleisradion lähetysstudio, Pasila, Helsinki, klo 18.22

Ylen uutisten ohjelmapäällikkö Heikki Nilkman valvoi uutislähetyksen etenemistä. Työ oli kokeneelle ohjelmapäällikölle helppoa rutiinia, tiimi osasi työnsä eikä uutisaiheitten valintakaan tuottanut ongelmaa sillä se tuli suoraan Ylen parlamentaariselta tiedonvalvontaosastolta. Nilkmanin kännykkä soi ja ihmeekseen hän huomasi että soittaja oli sisäministeri. Mitähän ihmeen asiaa sillä itseään täynnä olevalla ämmällä oikein mahtoi olla? Uutislähetyksen pitäisi olla kyllä täysin protokollan mukaista.

- Rouva sisäministeri, ohjelmapäällikkö Nilkman.

- Ja mitä saatanan perkeleen helvettiä te sieltä oikein lähetätte!

- Rouva sisäministeri, täällä on aivan normaali uutislähetys menossa. Tällä hetkellä kerrotaan SPR:n kampanjasta jolla pyritään löytämään vapaaehtoisia kummiaikuisia kunniavelvoitesiirtolaisuuden tukemiseen. Esimerkkinä käytetään sitä että koko seurapiirilehti Julkkispötsin toimittajakunta osallistuu kyseiseen kummiaikuistoimintaan.

- Ja ei muuten tasan kerrotakaan! Siellä on menossa jonkun perkeleen Vapaaverkon lähetys. Joka ristuksen kanavalla. Ja siinä lähetyksessä esitetään helvetti soikoon suoraa syytekirjelmää niin hallintokoneistoa kuin valtamediaa kohtaan. Perusteltua sellaista. Joka hemmetin kohdasta esitetään luvut, nimet, naamat, leimat, tehdyt teot ja pumakat. Katkaiskaa tuo lähetys ja vähän helvetin sassiin tai alkaa päitä putoilemaan! Ja varmasti putoaa muutenkin! Saatanan tunarit! Pankaa toimeksi!

Sisäministeri katkaisi puhelun. Nilkman ei oikein ymmärtänyt oliko nainen tosissaan vai oliko hän syönyt jotain sopimattomia sieniä. Monitoreissa näkyi aivan normaali uutislähetys. Sitten hän huomasi erään toimittajan juoksevan älykännykkä kourassaan valvomoon. Hän antoi kännykkänsä Nilkmanille ja sanoi huohottaen:

- Meidän ykköskanavalla tulee tuo lähetys. Ja muillakin kanavilla. Joku lähettää meidän verkon ohitse. No, kato itte.

Valtakunnanverkon vallanneen tunkeutujan lähetys oli todellakin ottanut haltuunsa kaikki kanavat. Lähetys vaikutti hyvin suunnitellulta ja valmistellulta dokumenttiohjelmalta jossa käsiteltiin niin hallintokoneiston kuin valtamedian toimintaa viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta eikä millään muotoa positiivisessa valossa. Lähetyksen alareunassa oli kyseisen Vapaaverkon nettiosoite. Yksi teknikoista oli jo selvittänyt että lähetys pyöri myös netissä ja kävijäluvut kasvoivat hurjaa vauhtia. Yleisö varmasti ymmärtäisi että kyseinen lähetys poistettaisiin pian kanavilta. Vahinko oli jo tapahtunut ja ihmiset siirtyivät nettiin. Vapaaverkon dokumenttia juonsi mies jossa oli häiritsevällä tavalla jotain tuttua mutta Nilkman ei pystynyt oikein hahmottamaan että mitä. Sitä ei ehtinyt tällä erää sen kauemmin miettiä. Tuon Vapaaverkon lähetys oli saatava katkaistua tai tässä oli pian joka jätkällä munat halstarissa. Nilkman kysyi teknikolta:

- Saadaanko me itse tuo lähetys katkaistua?

- Ei saada. Siihen tarvitaan Digitan jätkät. Verkkohan on Digitan.

- No hanki semmonen jätkä paikalle ja vähän helvetin äkkiä.

Pian paikalle saapunut Digitan mies sanoi että ongelma on tiedossa.

- Ensiksi pitää vaan selvittää että mistä lähettimestä tuo tunkeileva signaali tulee. Tietokoneverkon kautta se ei tule. Tuon viruksen tehtävä oli vain hämätä teitä ja mahdollistaa että joku päälähetinasemista ottaa lähetyksen hallintaansa.

- Kuinka saatte sen aseman selville?

- Sulkemalla koko Digitan lähetinverkon. Se lähetin joka jatkaa ohjelmaansa sen jälkeen on vastuussa hyökkäyksestä. Mutta emme voi sulkea koko valtakunnan tv-verkkoa ilman esimiehen lupaa ja sen sen saaminen kestää varmaankin puolisen tuntia.

- Puoli tuntia? Tuo Vapaaverkko on ollut silloin eetterissä jo tunnin. Ettekö te voi vaan kääntää hanikkaa?

- Meillä on selvät käskyt. Ja se esimies on jo kollegallani langan päässä. Mutta hänet on valittu, no, varsin poliittisin perustein eikä häneltä saa vastausta silloinkaan jos kysyy paljonko kello on. Oletettavasti hän soittaa pikapuoliin eräillekin ministereille ennen kuin uskaltaa päättää mitään.

Digitan miehen arvaus meni vain pari minuuttia pieleen. Ylen studioon oli saapuneet jo edustajat sekä KRP:stä että suojelupoliisista. Klo 18.57 saatiin lupa ja klo 18.58 koko Suomen televisioverkko pimentyi. Sitä hyökkäävää asemaa lukuunottamatta. Digitan mies katsoi omaa läppäriään, naputti sitä hetken ja sanoi sitten:

- Heukensaaski. Se lähettää edelleenkin.

KRP:n mies oli ollut samaan aikaan puhelimessa ja ilmoitti sitten:

- Heukensaaskin antenniin tuleva virta katkaistaan muutamassa minuutissa. Siinä pimenee kyllä samalla virrat noin tuhannelta ihmiseltä mutta se hinta on maksettava. Tuo helvetin merirosvoradio pitää hiljentää ja tuoda nuo rikolliset oikeuden eteen.

- Ei se virtojen katkaisu auta mitään. Siellä on varageneraattori. Se pystyy lähettämään vaikka yön yli.

- Paljonko kyseisen antennin lähetysalueella on katsojia?

- Noin kolme ja puolisataa tuhatta.

- Helvetti. Komennan sinne kaikki mahdolliset partiot. Ja Karhu-ryhmän välittömään valmiuteen.

Heukensaaskin Antennimäen päälähetinasemalle vievä maantie, klo 19.25

Niin sanotun Vapaaverkon lähetystä katkaisemaan oli käsketty paikalle niin Radanvarsikaupungin omat partiot kuin naapurikuntienkin partiot. Tehtävä meni ohi kaiken muun. Ensimmäisenä Antennimäkeä lähestyi partio jossa oli kaksi kokenutta vanhempaa konstaapelia. Repsikan paikalla istunut poliisi seurasi Vapaaverkon edelleenkin jatkuvaa tv-lähetystä kännykästään ja totesi kumppanilleen:

- Jos nyt rehellinen olen niin tekis mieli viivytellä. Nuo Vapaaverkon kaverit, meinaan, nehän ovat saatana vieköön oikeassa. Pitäis lopultakin saada joku järki tähän hulluuteen. Mekin mennään pian esiliinojen kanssa tarjoamaan etnisesti edistyksellistä pullakahvia. Ja saadaan kiitokseksi pullosta päähämme. Minkä jälkeen putsataan esiliinat ja pyydetään uusi annos.

Toinen vastasi, seuraten samalla tarkkaan tietä:

- Totta. Touhu on syvältä ja poikittain. Mutta leipää mekin syödään. Ja varsinkin meidän muijat ja mukulat. Tässä ei paljon passaa mieltä osoitella. Ei varsinkaan tällä komennuksella. Jos nyt osoitellaan mieltä niin se tietää kalossinkuvaa perseeseen.

Partioauto kaartoi mutkasta jonka jälkeen olisi edessä Janttosenjoen silta. Partioautoa kuljettava poliisi näki mitä sillalla oli, painoi jarrut pohjaan ja totesi:

- Jaa-a… taitaa sittenkin käydä niin että me viivytellään. Soitapas tilannejohtajalle.

Varttituntia myöhemmin tilannejohtajakin oli paikalla, samoin kuin useampi muu paikalle ehtinyt partio. He kaikki katselivat ihmeissään vanhaa linja-autonrämää joka oltiin asetettu sillan eteen poikittain. Varmuuden vuoksi tuosta romusta oli vielä irroitettu renkaat ja viety mukana. Sillan yli ei vienyt muuta tietä eikä poliisin ajoneuvoilla päässyt joen yli. Tilannejohtaja oli antanut määräyksen särkeä bussin ikkunoita sekä sivuovi että partiot pääsisivät jatkamaan matkaa jalan. Antennille olisi matkaa puolitoista kilometriä. Poliisit panivat toimeksi ja samalla tilannejohtajan kännykkä hälytti. Hän katsoi viestin ja siirtyi autoonsa jossa aukaisi viestin mukana tulleen liitteen isommalla näytöllä.

Liitteenä oli video. Kuvattu Antennimäellä. Puolen tusinaa miestä seisoi paikalle raahattujen autonromujen edessä. Kaikilla oli maastopuvut ja kommandopipot. Huolestuttavinta oli että heistä neljällä oli myös ilkeännäköiset käyrälippaalliset rynnäkkökiväärit ja kahdella yhtä lailla häijyt pumppuhaulikot. Viesti kuului:

”Tiedoksi poliisille: Olemme valmiita puolustamaan antennia viimeiseen saakka. Teitä on varoitettu”.

Tilannejohtajalta pääsi huokauksen ja voiperkeleen katkera yhdistelmä. Hän huusi bussin ikkunoita hajottaville konstaapeleille:

- Lisäys käskyyn! Joka miehelle konepistoolit, luotiliivit ja kaikki mahdolliset patruunat mukaan. Siellä on aseistautuneita miehiä. Raskaasti aseistautuneita. Tarkkailkaa varovasti ja raportoikaa mutta älkää edetkö liian lähelle. Tästä taitaa tulla Karhukoplan keikka.

Samalla Antennimäeltä kuului laukaus. Hetkeä myöhemmin toinen. Ne perkeleet selvästi varoittivat. Taitavat piru vie olla tosissaan.

Tilannejohtokeskus, Janttosenjoki, klo 20.15

Tilannetta johtava poliisipäällikkö siirtäisi pian johtovastuun helikopterilla paikalle saapuvalle Karhu-ryhmälle. Hän oli ratkaisusta mielissään. Tuolla lähetinasemalla saattaisi tulla ruumiita eivätkä hänen omat miehensä olleet koulutettuja tappelemaan konetuliaseilla varustetun ties kuinka monen fanaatikon kanssa. Siihen tarvittaisiin asiaan erikoistuneita ammattimiehiä. Ne poliisipäällikön omat miehet tarkkailivat tilannetta kiikareilla turvallisen matkan päästä. Tilanneraportissaan he kertoivat:

- Niin no joo… siellä lähetinrakennuksen edessä on siis barrikadi joka on tehty kuudesta autonromusta. Autojen alustat on tukittu jollakin joten niitten alle emme näe mutta on siellä heppuja paikalla joka tapauksessa. Aika ajoin sieltä nousee kommandopipoinen pää ja romujen takana on myös kaksi periskooppia. Ne näkevät sieltä maaston aika hyvin. Tässä on metsän reunasta nelisenkymmentä metriä tuolle barrikadille aivan avointa. Ei mitään suojaa. Hankalaa tuonne on mennä. Muutamia laukauksiakin on kuulunut. Ne ovat selvästi varoituslaukauksia sillä ei tänne meitä päin ole mitään ropissut.

- Montako miestä arvioitte siellä olevan?

- Ei pysty sanomaan. Sieltä nousee vain yksi pää kerrallaan aika ajoin. Parista eri kohdasta. Mutta voi siellä olla enemmänkin. Mahtuuhan tuonne autojen taakse ainakin ryhmän verran jätkiä. Tiedä vaikka enemmänkin.

- Jatkakaa tarkkailua.

- Kuitti.

Merivartiolaitoksen Poliisin Karhuryhmää kuljettava Super Puma-helikopteri laskeutui paikalle. Se oli ottanut riskin ja lentänyt lähetinaseman yli saapuessaan tilannejohtokeskukseen. Iskuryhmän johtaja kuunteli tilanneraportin ja totesi sitten:

- Mekään emme tiedä kuinka monta miestä siellä on. Barrikadin takaosa on peitetty pressulla ja se vaikuttaa olevan lämpökameralta suojattu sillä emme saaneet minkäänlaista lukemaa. Mikä taas tahtoo sanoa että meillä voi olla hyvinkin ammattitaitoinen porukka vastassa. Ja fanaattinen sellainen. Eiväthän ne tuolta meinaan pääse minnekään karkuun. Mikä tarkoittaa että ne ovat valmiita ihan mihin tahansa.

Samaan aikaan hinausrekka oli lopultakin saanut linja-autonrämän pois tieltä. SIG SG 552-rynnäkkökivääreillä varustettu iskuryhmä siirtyi kahteen pakettiautoon ja ylitti Janttosenjoen. Iskuryhmän johtaja ilmoitti poliisipäällikölle:

- Kertokaa miehillenne että tarkkailevat siihen saakka kunnes saavumme paikalle ja siirtyvät sitten sata metriä taemmaksi. Meillä on valtuutus äärimmäiseen voimankäyttöön. Itse asiassa suoranainen käsky. Jostain syystä sekä pää-, että sisäministeri halusivat vielä henkilökohtaisesti vahvistaa asian. Taitavat haluta saada tuon porukan hengiltä. No, me emme lähde murhaajiksi mutta voi olla, että nuo aloittavat ampumisen. Silloin kannattaa olla suojassa. Paikka voi olla miinoitettukin ja sitä varten meillä on mukana pari TEPO:n kaveria. Arvioitu hyökkäysaika on 20.45.

Sisäministeriö, Helsinki, klo 20.43

Tilannehuoneessa olivat pääministeri, sisäministeri, poliisiylijohtaja sekä Karhu-ryhmän operatiivinen johtaja ja pari atk-asiantuntijaa jotka hoitivat huoneen seinällä olevaa kahta laajaa näyttöä. Toisesta näkyi lähetinrakennuksen kohdealue ja toinen oli jaettu pienempiin osiin joihin tuli jatkuvasti signaalia iskuryhmän jäsenten pienistä olkapääkameroista. Pääministeri ajatteli itsekseen että ne Vapaaverkon roistot voisi kyllä aivan hyvin ampua. Olihan Vapaaverkon televisiokanavat vallannut isku pahin imagotappio valtiokoneistolle, no, oikeastaan milloinkaan. Tämä oli saatana katastrofi. Pääministeri tiesi että totuus tekee eniten kipeää ja nyt se oli tullut julki aivan liian laajalle. No, tietysti kai niitä pitäisi ottaa vangiksikin että voisi kuulustella. Onhan sillä verkostolla porukkaa muuallakin kuin tuolla lähettimen luona. Ne kaikki pitäisi saada kiinni. Hitto, nyt kyllä kaivattaisiin KGB:tä tai jotain…

Sisäministeri oli samaa mieltä ja ennen tilannehuoneeseen siirtymistä todennut pääministerille että on se perkele, kun meillä on kerran saavutettu edistyksellinen yhteiskunnallinen järjestelmä niin miksei meillä voi olla siihen tarvittava valvontakoneisto. Sillä tämäkin hemmetin fiasko oltaisiin voitu välttää. Fiaskosta oli tosiaan kysymys. Vapaaverkko oli ehtinyt lähettää koko valtakuntaan melkein tunnin. Ja Heukensaaskin asema lähetti vieläkin. Pahinta oli että kyseinen verkko jatkoi toimintaansa internetissä ja sen lukijamäärät olivat kasvaneet hälyttäviin lukemiin.

Karhu-ryhmän operatiivinen johtaja oli puhelimessa ja sanoi siihen lyhyesti:

- Toteuttakaa isku.

Sitten hän käänsi katseensa muihin ja osoitti näyttöjä:

- Aivan näillä hetkillä.

Autonromut peittyivät savuun ja räjähdyksiin. Pääministeri ihmetteli:

- Mitä helvettiä… ampuivatko ne sinne kranaattikeskityksen?

- Eivät. Se on kyynelkaasua ja flashbangeja. Taatusti riittävä määrä. Jätkät tuolla barrikaadin takana säilyvät kyllä hengissä mutta ovat jonkun aikaa äly totaalisesti ämpärissä. Tässä kestää hetken aikaa…

Merkillepantavaa oli se, ettei alueelta kuulunut ollenkaan laukauksia. Muutaman minuutin päästä näyttöön ilmestyi iskuryhmän johtaja. Hän oli riisunut kypäränsä, kaasunaamarinsa ja kommandopiponsa. Hänen ilmeensä näytti lähinnä huvittuneelta:

- Ei täällä ole ketään.

Pääministeri ja sisäministeri huusivat yhteen ääneen:

- Mutta eihän se voi olla mahdollista!

- On se. Täällä on kolme mallinukkea joilla on maastopuvut päällä. Niitten päiksi on vaan vaihdettu Aku Ankan, Mikki Hiiren ja Hessu Hopon päät. Ne heput jotka näyttivät kuikuilevan aika ajoin olivat kommandopipolla varustettuja mallinuken päitä joita nosteltiin jollain elektronisella vehkeellä, näyttää olevan tehty jostain lasten lelusta. Ja nuo periskoopit on laitettu jeesusteipillä kiinni paikalleen.

- Mutta… entä ne laukaukset… ei ase ammu itsestään…

- No, miten sen nyt ottaa. Täällä on näihin autonrämiin tönäröity kiinni kymmenkunta ikivanhaa haulikkoa. Kaksiliipaisimisia, tossa on jopa pari vanhaa hanallistakin mukana. Mistä lie vintiltä kaivettu. Haulikoitten liipasimiin on pantu jekkulangalla kiinni peltimuki ja niitten yläpuolella on isompi ämpäri joka tiputtaa kuppeihin vettä. Kun vettä on tarpeeksi, pyssy laukeaa itsestään. Osa on vielä laukeamatta, me tarkastettiin ne ja niissä kaikissa on ollut pelkkiä paukkupateja.

Yksi iskuryhmän miehistä tuli sanomaan jotakin johtajalle. Johtaja nyökkäsi ja jatkoi sitten:

- Noi TEPO:n kaverit ovat tutkineet paikan. Myös lähetysasema on tyhjä eikä täällä ole minkäänlaisia ansoitteita. Minä luulen, että kun ne heput ovat lyöneet lähetyksen päälle kello 18 ne ovat häipyneet itse metsiä pitkin pois paikalta ja ovat nyt ties missä.

- Onhan se lähetys nyt kuitenkin katkaistu?

- Kyllä, herra pääministeri.

Pääministeri kiitti, katkaisi yhteyden ja mietti että millähän kuivan maan meriselityksellä tästä katastrofista selviäisi.

Antennimäki, klo 21.10

Yksi iskuryhmän miehistä toi ulos pienen matkajääkaapin ja sanoi iskuryhmän johtajalle:

- Tää oli töpselissä kiinni kun me tultiin. Sisältö on kylmää. Me tarkastettiin. Ja tässä on kirje.

Iskuryhmän johtaja otti kirjekuoren käteensä ja aukaisi sen. Tässä vaiheessa oli enää turhaa epäillä mitään kirjepommia.

PAIKALLE ENSIMMÄISENÄ SAAPUVILLE SOTILAS- TAI POLIISIVIRANOMAISILLE

Pahoittelemme suuresti teille aiheuttamaamme vaivaa ja turhia sydämentykytyksiä. Tässä on korvaukseksi hieman viilentävää onnistuneen iskunne jälkeen. Uskomme, että se maistuu.

Kansallismielisin terveisin Vapaaverkko.

”Taas Suomen Karhu elämöi,

kun herrat kunnaitamme möi”

Matkajääkaappi oli täynnä olutpulloja. Näkyi olevan vielä Virosta tuotua Tsuhnan Kostoa jonka valmistus oli Suomessa pari vuotta aikaisemmin kielletty korostetun nationalistisena.

Johtaja mietti hetken ja tuumasi sitten:

- No jumalauta…

Karhu-ryhmän miehet aukoivat pulloja ja ottivat pitkät huikat. Kun iskua edeltänyt adrenaliinivyöry oli vaihtunut syvään helpotuksen tunteeseen saattoi sanoa että miehet ottivat yhdet elämänsä parhaista ryypyistä. Johtaja ähkäisi, kohotti pullon kohti lähetinaseman valvontakameraa ja sanoi naama leveällä hymyn tirrillä:

- On se jätkät niin että minä olen aina arvostanut hyvää kusetusta. Ja nuo sällit veivät niin meitä kuin koko juuttaan valtiota kuin pässiä narussa. Minä veikkaan että ne ovat tällä hetkellä jossain saunatauolla, hörsivät tätä samaa Tsuhnan Kostoa, katsovat tuota valvontakameran – jota me ei muistettu panna pois päältä – lähetystä ja nauravat paskaista naurua…

Sisäministeriö, Helsinki, seuraava päivä

Tilannehuoneeseen oli kokoontunut viisi henkilöä. Heistä kaksi oli innokkaita amatöörejä eli sisäministeri itse sekä Supon uusi johtaja, sisäministerin tavoin varsin nuori vasemmistolainen nainen joka oltiin valittu johtajaksi puhtaasti poliittisin ”uudistusperustein” ja joka oli koulutukseltaan sovelletun ja yhteiskunnallistetun lakitieteen maisteri. Kolmantena oli poliisin ylijohtaja joka muisti vielä ajan jolloin hän oli ollut poliisi mutta nykyisin hän ei ollut varma siitä, kuka ja varsinkin mikä hän oli.

Ja sitten mukana oli kaksi varsinaista ammattilaista. Supon vanhempi tutkija sekä Puolustusvoimien tiedustelulaitoksen majuri. Vaikka varsinkin poliisilaitosta oltiin muuttamassa uudeksi Valpoksi niin pelkkä poliittinen luotettavuus ei riittänyt. Tarvittiin edelleenkin kokeneita ammattilaisia. Sisäministeri aloitti tapaamisen:

- Tässä asiassa ei tietenkään jätetä kiveäkään kääntämättä. Niin minä kuin koko hallitus haluamme syylliset vastuuseen ja päitä vadille. Mutta ennen sitäkin päällimmäisin asia on se, että voimmeko me mitenkään sulkea tuon Vapaaverkon internetistä? Sen kävijämäärät ovat hälyttävän suuria. Siihen verrattuna se MV-lehti oli piirikuntatason piperrystä.

Supon tutkija vastasi:

- Emme voi. Ellemme sitten sulje koko internetiä. Vapaaverkko toimii useilta palvelimilta jotka sijaitsevat Yhdysvalloissa sekä useissa Baltian ja itä-Europan maissa. Siellä ajatellaan asioista hieman toisin kuin täällä Suomessa ja jos me vaadimme sitä sivustoa suljettavaksi niin meille todetaan diplomaattisesti että vetäiskääpäs vilhjalmssoni päähänne ja kaikotkaa mäkimaastoon. Se saatetaan tosin esittää ilman diplomaattisia kiemuroitakin.

Supon johtaja puolestaan kysyi:

- Joka tapauksessa on myös selvitettävä että olemmeko olleet hybridisodankäynnin kohde. Tarkoitan tällä tietysti Venäjää. Tuohan oli erittäin onnistunut kansakuntaa hajottava maskirovka-isku.

Nyt puolestaan vastasi tiedustelulaitoksen majuri:

- Se on äärimmäisen epätodennäköistä. Ensinnäkin siinä Vapaaverkossa keskitytään hallintomme tekemiin ratkaisuihin sekä maahanmuutto- että integraatiopolitiikassa mutta siinä ei sivuta Nato-asiaa juuri ollenkaan. Nimenomaan Nato olisi venäläisten kannalta se olennaisin kysymys. Ja muutenkin… tuon operaation suorittamistapa kaikkinensa oli kyllä jokseenkin suomalainen… etten sanoisi jopa savolainen.

Sisäministeri jatkoi:

- Mutta joka tapauksessa syylliset on saatava tilille. Niitä perkeleitä tulee rangaista ankarammin kuin ketään koskaan. Hitto kun lait eivät mahdollista tämän enempää.

Supon johtaja kommentoi tähän:

- No, sinänsä nykyaikainen sovellettu ja yhteiskunnallistettu laintulkinta mahdollistaa hyvinkin pitkät vankeustuomiot. Kun maanpetospykälään lisättiin törkeä yhteiskuntarauhan järkyttäminen.

- Niin. Kunhan ne paskat saadaan ensin kiinni.

Tässä vaiheessa poliisin ylijohtaja tunsi että kai hänenkin täytyy jotain kommentoida:

- Mutta voisiko hallitus todeta että sen Vapaaverkon syytteet otetaankin vakavasti? Ja niitä käsittelemään asetetaan tutkijalautakunta? Sellaiseenhan saa asian sitten haudattua.

Sisäministeri katsoi poliisiylijohtajaa näennäisen rauhallisella katseella mutta kyseinen poliisi oli oppinut jo tuntemaan ministerin ja tunsi olevansa pieni hämähäkkiuros jota naaras arvioi parittelun jälkeisenä ateriana. Hampaat kirskuen sisäministeri vastasi:

- Jos tässä jotain haudataan niin se on nuo vapaaverkkolaiset. Me emme tunnusta tehneemme virheitä sillä me emme ole tehneet virheitä! Me emme tee virheitä! Me olemme muuttaneet Suomen paremmaksi ja inhimillisemmäksi maaksi. Joka muuta väittää, saa varautua kärsimään.

Poliisiylijohtaja tuumasi itsekseen että ehkä hänen osuutensa keskustelussa tuli suoritettua. Supon tutkija pelasti hänet kiinnittämällä sisäministerin huomion itseensä sanomalla:

- Niin meillä Supossa kuin Puolustusvoimien tiedustelulaitoksella on yksi selvä yhteinen tutkintalinja. Tällaista operaatiota ei voida toteuttaa ilman huomattavaa asiantuntemusta ja suunnittelua. Ei siihen pysty mikään hetkellisen päähänpiston saanut metsästysporukka Heukensaaskista.

Majuri täydensi:

- Ja se suunta missä kyseistä osaamista on, on nimenomaan Digita. Ehdotan, että yhdistämme tutkijaryhmiemme voimavarat ja keskitymme tutkimaan Digitan henkilökuntaa.

Sisäministeri oli hetken aikaa hiljaa. Sitten hän totesi:

- No helvettiäkö te siinä vielä munitte? Painukaa tutkimaan.

- Kyllä, rouva sisäministeri.

Miehet nousivat ja poistuivat. Sisäministeri huusi vielä perään:

- Ja hei jätkät! Pankaa ne algoritmit töihin ja etsikää se Vapaaverkon uutistenlukija. Siinä on jotain häiritsevän tuttua mutta en saa millään kiinni että mitä…

Pässinkuohimanjärvi, Heukensaaski, pari viikkoa myöhemmin

Pässinkuohimanjärvellä sijaitsevassa metsästysmajassa vietti iltaa kaikkiaan kuusitoista miestä. Kaikki olivat olleet mukana Heukensaaskin lähetinaseman operaatiossa josta he käyttivät nimitystä ”operaatio kepponen”. Heistä kymmenen oli tavallisia heukensaaskilaisia siviilejä jotka kuuluivat epäviralliseen yhteenliittymään jota kutsuttiin suojelukaartiksi. Tällaisia kaarteja oli perustettu muuallekin mutta ne toimivat salassa eivätkä pitäneet vielä minkäänlaista meteliä itsestään. Aika ei ollut vielä kypsä.

Sitten mukana oli neljä sotilasta puolustusvoimien tiedustelulaitoksesta, tarkemmin sanottuna siitä entisestä Tikkakosken viestikoelaitoksesta. Nämä hys hys-miehet olivat antaneet sen tarvittavan teknisen osaamisen niin viruksen luomisen kuin lähetyksen kaappaamisen muodossa. Varsinaiset barrikadit ja niihin liittyvä hämäys oli puhtaasti heukensaaskilaisten luomaa ja toteuttamaa.

Tikkakosken miehet olivat myös kehittäneet sen sisäministerin peräänkuuluttaman uutistenlukijan. Niitä oli itse asiassa useampikin, kaikki noin suurinpiirtein samanmittaisia miehiä mutta heillä oli lähetystä nauhoitettaessa päällään kokovihreä ja myös naaman peittävä asu. Varsinainen lopputulos oli sitten tietokoneen viimeistelemä ja Vapaaverkon uutistenlukijana toimi yhdistelmä Tauno Palosta, Olavi Virrasta ja Tapio Rautavaarasta.

Ja sitten metsästysmajalla olivat vielä se puolustusvoimien tiedustelulaitoksen majuri ja vanhempi supon tutkija jotka olivat olleet sisäministerin ripitettävänä ja virallisesti tonkivat tällä hetkellä Digitaa. Sitähän heidän organisaationsa virallisesti tekivätkin tietäen etteivät koskaan löytäisi mitään. Sillä ”operaatio kepponen” oli alunperinkin näitten organisaatioitten suunnittelema. He olivat kokeneita turvallisuusalan ammattilaisia. Ammattilaisia, jotka ymmärsivät että suurin Suomeen ja suomalaisiin kohdistuva uhka tulee sen omasta hallinnosta. Varsinkin everstitasoa alempana olevissa upseereissa ja poliisin tietyissä kenttätyöntekijöissä oli vahvana mielipide että sotilasvallankaappauksen kynnys oltiin jo aikaa sitten ylitetty.

Kaappaus periaatteessa pystyttäisiin jo tekemäänkin. Mutta ei ollut varmaa kuinka valtamedian propagandamyllyn alla olevat kansalaiset siihen vielä tässä vaiheessa suhtautuisivat. Siksi tarvittiin Vapaaverkkoa. Operaatio oli täydellinen menestys ja saanut aikaan halutunlaisen ketsuppipulloilmiön. Supon tutkija vei miehille tyhjät viskilasit ja majuri puolestaan täytti ne. Hän otti oman lasin käteensä ja kohotti sen. Muutkin miehet nousivat seisomaan, leveästi hymyillen.

- Miehet. Kiitän teitä osallistumisestanne, rohkeudestanne ja kekseliäisyydestänne. Te olette esimerkki siitä että kun yhdistetään taito ja tahto, niin pienikin joukko voi saada aikaan suurta. Jotain, jota voi sanoa muutokseksi. Tai ainakin sen aluksi. Otetaanpa onnistuneelle kepposelle. Ja niille tuleville kepposille.

- Tuleville kepposille!

Viskit menivät huikalla perille ja ilmoille nousi tyytyväinen ähkäys.

Suomi otettaisiin takaisin suomalaisille. Kepponen kerrallaan.