keskiviikko 21. marraskuuta 2018

PALKKAMURHAAJA


Hornankuusessa, nykypäivänä

Tunnettu ja suosittu vihakirjoittaja Jaska Brown oli pistellyt hetkeä aikaisemmin naamariinsa maittavan ja huomattavan määrän sianlihaa sisältävän aterian. Aterian jälkeen hän pahensi tietoisesti ja häpeämättä ilmastonmuutosta lisäämällä varaavaan takkaan hieman pienhiukkasia aiheuttavia puupartikkeleita ja rentoutui sitten tietokoneensa äärellä lukien voiman pimeän puolen toksisesti maskuliinisia vihakirjoituksia käyden läpi myös Huitsinnevadan Paikallisdemokraatin uusimman verkkonumeron. Kesken lukusession hänen kännykkänsä soi. Kukas… jaa sehän on Perskeleen Ykä. Jaska vastasi:

- Som´vihamoro… mitenkäs siellä pyyhkii…  jaa, no sehän on hyvä… mites muuten… ai jaa… zwiddu joo… no onpas… jaa että vielä semmosta… ettäs kehtaakin… ai semmostakin… ja vielä semmostakin… no voi helevata en paremmin sano, sehän vittuiloo ihan oikiasti… niin että haluaisit… no kyllähän se mulle käy… sehän ratkaisis yhden ongelman, ollaan meinaan lähdössä viikonloppureissulle Viroon nauttimaan matuvapaasta ympäristöstä ... ei tartteis naapuria vaivata ... voisin ennen lähtöä pyöräyttää sitä kautta… mutta minun pitää kysyä kumminkin… ootas hetki, minä kysyn ja soittelen sitten uudestaan… okke, moi.

Jaska käynnisti pöydällään olevan universaalin käännöskoneen ja huusi sitten:

- Vösse! Et viittis tulla tänne?



Vösse oli Brownien isokokoinen norjalainen metsäkissa joka muistutti kissan sijasta melkein ilvestä. Kissan olemus suorastaan huokui lausetta ”On miehiä, joiden paidassa lukee ’minulle ei vittuilla’. Ja sitten on kissoja joille ei vittuilla”. Se teputteli makuuhuoneesta, hyppäsi Jaskan syliin ja kysäisi sitten:

- No, mikäs isännän mieltä painaa? Vai olitko vaan hellyydenkipeä?

- Ainahan minä mainiolle kissilleni rapsuttelaatiota tarjoilen. Se kun ei ole velvollisuus vaan etuoikeus ja ilo. Mutta nyt olis muutakin asiaa. Muistatkos sinä sen Perskeleen Ykän joka aika ajoin on käynyt meillä?

- Ykä… joo… muistanhan minä… vielä rumempi mies kuin sinä… mikä sinänsä on jo melkoinen saavutus… mutta ihan mukava kaveri joo… niin kuin se rouvansa Ylvakin… joka toisin kuin puolisonsa näyttää sinänsä ihan ihmiseltä. Mutta mitäs siitä Ykästä?

- Se kyseli sua viikoksi heille keikalle. Heillä on näetsen paha hiiriongelma.

- No miks ne ei laita hiirenlitskuja? Jos niillä ei kerran kissiä ole.

- Onhan ne laittaneet. Ja ne normaalit tyhmät hiiret meneekin niihin. Mutta niillä on se ongelma että siellä on hiirien MacGyver.

- Kerro lisää. Nyt alkaa kiinnostaa. Ihan ammatillisessa mielessä.

- No katos, se rontti on syönyt Ylvalta keksit ja suklaat. Vaikka ne olis ollut kuinka korkeassa hyllyssä hyvänsä. Jotenkin se piru on sinne päässyt kiipeämään. Se pääsee laatikoihinkin. Ja sitten se pitää niitä hiirenlitskuja ihan pilkkanaan. Ensiksi se oppi laukaisemaan ne niin ettei jäänyt itse kiinni. Sitten se oppi syömään ne syötit ilman että litskut edes laukesivat. Ja sitten se rontti alkoi ihan oikiasti vittuilemaan ja söi ensin litskuista syötit ja sitten työnteli ne litskut laukeamattomana Perskeleitten makuuhuoneen eteen. Teki miinoituksen, piru vie. Ylvalta halkesi varpaasta kynsi kun se meni öisellä vessareissulla miinaan. Ja nyt se on ruvennut vittuillessaan levittelemään juustonaksuja ja muita hiukopaloja pitkin keittiötä. Tyyliin että yksi naksu naamaan ja toinen lattialle. Perskeleet ovat sinänsä kovasti eläinrakkaita mutta ne alkavat olla koko lailla kyrpiintyneitä. Ykä totesi että jos ei tulis rakennevaurioita niin se alkaisi kyttäämään sitä hiirenronttia haulikon kanssa. Kun meinaan se on jo pariin kertaan pureksinut Ykän voimasavuke Bostonitkin pilalle.

- Jaa… että ihan alfahiiri ja tupakkihiiri vielä kaiken lisäksi… nyt alkaa kiinnostamaan ammatillisesti ihan tosissaan. Eihän tommosta preussilaista hiirigewittungia kestä mursunnahkanen persekään. Eikä varsinkaan kissa. Siellä kyllä ehdottomasti tarvitaan ammattilaista asialle.

- Niin että keikka kiinnostaisi?

- No kiinnostaisihan se. Soita sille Ykälle.

- Vaan minäpä soitan.



Muutama päivä myöhemmin Huitsinnevadassa.

Jaska ajoi Volgansa Perskeleitten pihalle jossa oli jo ennestään Ykän UAZ-pakettiauto. Jaska aukaisi oven ja nosti jumbokokoisen kissankuljetuslaatikon ulos, jonka jälkeen kaksi viha-ajattelijaa seisoivat korostetun maskuliinisissa asennoissa ja löivät toksisen maskuliinisesti kouraa kouraan. Sisällä Perskeleiden residenssissä Vösse asteli arvokkaasti ulos laatikosta. Ykä oli laitellut Vösselle valmiiksi Lälläveden Läski & Leivonnaisen Kissinherkkua jonka Vösse pisteli tuulensuojaan todeten että miks hemmetissä tätä ei myydä Hornankuusessa. Ykä oli viritellyt valmiiksi universaalin käännöskoneen ja suupieliään tyytyväisenä nuoleskeleva Vösse totesi:

- Kiitokset maukkaasta ateriasta. Ehdotan että asettaudun tänne ja tutustun paikkoihin sekä vihollisen kannalta olennaisiin hajuihin ja oletettuihin kulkureitteihin. Ja teen samalla taktisen toimintasuunnitelman. Välttämättä ensimmäisenä päivänä ei tapahdu mitään.

Ykä totesi tähän:

- Sehän sopii. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Ei muuta kuin tervetuloa ja ole kuin kotonasi.

- Minähän olen. Niin että joskos aloitettais tutustuminen rapsuttelaatiosessiolla?

- Johan nyt toki.

Vösse keskittyi Ylvan tarjoamaan rapsuttelaatioon, Jaska käynnisti puolestaan Volgansa ja läksi ajamaan kohti Viron lauttaa. Vösse teki tarkkaa tuttavuutta uuteen ympäristöön ja hyppäsi yöllä nukkumaan Ykän ja Ylvan väliin. Sen tyytyväiseen kehräykseen oli Perskeleittenkin mukava nukahtaa.

Kun toinen päivä oli kääntymässä yötä kohti Perskeleitten residenssiä tarkkaan tiedustellut Vösse ilmoitti:

- Olen nyt selvittänyt toiminta-alueen taktisen tilanteen ja tehnyt suunnitelman. Muut hiiret täällä ovat sinänsä vaarattomia mutta yksi on jo hajunsa perusteella sekä älykäs, ilkeä ja varsin täynnä itseään. Ja siinä onkin sen heikko kohta. Menestyksensä myötä se on tullut varomattomaksi. Se koituu pian sen kohtaloksi. Te voitte mennä nukkumaan. Minä jään kyttäämään tuohon keittiön nurkkaan. Hyvää yötä.

Vösse oli käynyt toiminta-alueen ja siihen liittyvät hajut tarkasti läpi. Mikään ei ollut jäänyt siltä huomaamatta joten se osasi ennakoida mitä tuleman pitää. Klo 01.32 tuli lieden ja keittiökaapin väliseen rakoon hiiri. Ei mikä tahansa hiiri sillä se ei suinkaan mennyt paikalla olevaan litskuun vaan otti siinä olevan syötin taitavasti pois, natusti sen naamariinsa ja alkoi sitten työntää litskua Perskeleitten makuuhuoneen oven eteen. Nukkuvat Perskeleet eivät kuulleet hiiren hiljaista hihitystä mutta Vösse kuuli sen oikein hyvin ja tuumi että hetken kuluttua ylpeys käy lankeemuksen edellä. Hiirien MacGyver työnsi litskun makuuhuoneen kynnykselle hihitellen itsekseen ja samalla vaistosi että jokin ei ollut kohdallaan. Jokin ei ollut todellakaan kohdallaan. Sitten se kuuli takaansa hiljaisen kuiskauksen:

- Mitäs jäbä?

Se käänsi päätään ja näki takanaan itseensä verrattuna kivitalon kokoisen kissahirviön. Nopeasti sen mieleen tuli Simo Salmisen kuolematon viisaus: olis ehkä kannattanu… vähän ajatella… enste…

*nirsk*

Vösse pisteli hiirien MacGyverin kitusiinsa tuumien samalla että tervemenoa jyrsijöiden helvettiin, nuoli lattialle jääneet pari veritippaa ja hyppäsi sen jälkeen Perskeleitten sänkyyn aloittaen entistäkin tyytyväisemmän kehräämisen.



Viikonlopun jälkeen:

Ykä oli laittanut kännykän kaiuttimelle ja kytkenyt sen samalla universaaliin käännöskoneeseen. Toisessa päässä oli Jaska Brown jonka perhe oli palannut Vironreissultaan takaisin Hornankuuseen. Vösse ilmoitti Jaskalle:

- Tilanneraportti: Pääkohde on eliminoitu ja tehtävä sitä myötä suoritettu. Mutta minä olisin mielelläni näillä Perskeleillä tämän viikon. Ne ovat oikein mukavaa porukkaa ja se Lälläveden Läski & Leivonnaisen Kissinherkku on ihan hemmetin hyvää evästä. Ja lisäksi kun minä olen täällä pidempään niin minun hajuni tarttuu joka paikkaan ja pelottaa hiiret pitkäksi aikaa pois.

Jaska vastasi:

- No eihän siinä mitään. Jos minä tulen vaikka ensi sunnuntaina hakemaan?

- Mjau!

Perskeleitten tontilla alkoi hiirien keskuudessa levitä uusi, pelottava tieto:

There is new sheriff in town. Expect no mercy.



Seuraavana sunnuntaina Perskeleitten residenssissä

Jaska Brownin Volga suhasi Perskeleitten pihaan, pysähtyi, Jaska astui ulos ja jälleen oli edessä teennäisen miehekkäissä asennoissa suoritettu toksisen maskuliininen kädenpuristus. Universaali käännöskone oli päällä ja Vösse totesi:

- Eksterminointitehtävän lopullinen saldo: Yksi eliminoitu terroristihiiri ja puolen tusinaa collateral damage. Lisäksi talossa on kissanhajua nyt sen verran paljon että Perskeleet saavat olla pitkän aikaa rauhassa. Ehdotan että otamme tämän session uudestaan vaikkapa vuoden päästä.

Ykä totesi tähän että sehän sopii mainiosti, antoi Jaskalle täyden muovipussillisen Lälläveden Läski & Leivonnaisen Kissinherkkua ja sitten vielä yhden erillisen viiden kilon säkin. Jaska katsoi säkkiä ja hymyili leveästi:

- No hemmetti. Viisi kiloa valmiiksi kuorittua transfobista slurria. Tästä ei puurotarpeet enää pahemmin parane. Ja vielä Son Lönsönin tilalta Äkkölämäkölästä.

- Sieltähän se. Kun on meinaan paras hitman paikalla niin palkkion pitää olla sen mukainen sekä hitmanille että sen isännälle.

- Mitenkäs se Lönsön muuten pärjäilee? En ole vähään aikaan miestä nähnyt.

- Tuotanto käy ylikierroksilla. Transfobista slurria menee sen minkä ehtii viljellä. Itse asiassa mies laittaa ensi keväänä kymmenen uutta hehtaaria slurrille. Tiedostavaa genitaalihiekkaa menee sen minkä pussittaa ehtii ja sittenhän hänellä on ne pari väsynytvesilähdettä josta pumpataan vettä Hömpstadin väsynytvesireaktoriin.

- Mehän voitais pitää seuraava wihatapaaminen Lönsönin mökeillä Äkkölämäkölän Hääränlärpättämänjärvellä?

- Pannaan harkintaan. Se olis kyllä mainio mesta.

Seurasi vielä kerran toksisen maskuliininen kädenpuristus. Sitten Jaska hyppäsi vuoden 1966 Volgaansa jossa Vösse jo odotti. Volga poistui paikalta muinaista neuvostovoimaa jyristen ja Perskeleet totesivat kuluneen viikon sessiosta että olipa mukavaa toimia ammattilaisten kanssa. Vösse taas puolestaan Volgan takapenkillä tuumi että niitä pyyntimiehiä on paljonkin mutta saantimiehet on kumminkin erikseen. Ja amatöörit aseita tarttee. Ammattilainen pärjää ilmankin. Sitten se nukahti tyytyväisenä ja heräsi vasta Browneilla Hornankuusessa. Odotellen uusia seikkailuja.



Kiitokset Jaskalle. Ja lukijoille voi todeta että kun tässä blogissa on kovasti kehuttu koiria niin toki kissitkin ansaitsevat huomion. Ovat ne vaan vallan mainioita otuksia nekin.

34 kommenttia:

Jaska Brown kirjoitti...

Vösse kiittää ja naukaisee päälle!

Veijo Hoikka kirjoitti...

Joo, sota on armotonta. Vösseä saattais kiinnostaa retki paikkaan, jossa maastamuuttoa toteutetaan oikeaoppisesti. Vösse varmastikin tulisi hyvin toimeen koirienkin kanssa tietäessään niiden olevan kansallismielisiä ja siis DNA:n määrittämänä maahantunkeutuneita loisia vihaavia.
https://www.youtube.com/watch?v=l2Pyu-Cj0gg

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Jaska Brownille ja Veijo Hoikalle & kiitos kommenteistanne.

Jaska: Ja Huitsinnevada kumartaa.

Veijo: Vösse on ammattilainen ja kunnioittaa kollegoja. Vaan varsin näpsäkästi käy noilla vessukoilla tuo jahti. Ei pääse rotat talooks.

Anonyymi kirjoitti...

Onko Vösse jotain sukua Kevyt Kenttäkissa Mörököllille?

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Ano. Jaa-a, tiedä vaikka olisi. Eihän Ryhmyn ja Romppaisen mainio kumppani myöskään jäänyt pahemmin neuvottomaksi.

Juha Kivela kirjoitti...

Mielenkiintoinen kirjoitus jälleen Ykältä - erityisen ajankohtainenkin kirjoitus. Ajankohtaisuutta lisäsi, että tällä kertaa kirjoitusta ei ollut päivätty tuonnemmaksi, vaan Ykä tosiaan käytti aikamuotoa nykypäivänä.

Nykypäivänä, jolloin toisinajattelijoita teurastetaan ja syövytetään kuin khasoggeja konsanaan, milloin minkäkin itsenäisen valtion maaperällä, jos kenen toimeksiannosta ja tarkoitusperiä ajaakseen...

Olenkin miettinyt seuraavaa; Milloin tietyssä valtiossa on saavutettu diktatuurin ja totalitarismin ääripää? Onko se silloin, kun tapaus khasoggeja tapahtuu, eikä oikeusvaltioina ja läntisinä demokratioina "tunnustautuvat" valtiot enää välitä valtion johdon suunnalta tulleista palkkamurhista ja käskyistä vaientaa lopullisiakin menetelmiä käyttäen toisinajattelijat?

Kuinka pitkällä Suomessa ollaan tapaus khasoggien suunnitelmien ja toteutusten kanssa nykypäivänä?!

Korttitalo on Suomessa alkanut nyt oikeasti huojumaan like never before - ja se näkyy varsinkin "vanhakantaisen järjestelmän" politiikkaa ajavissa tahoissa pelkona. Pelkona, jonka Ykäkin tässä kirjoituksessa tuo osuvasti esille, because there is new sheriff in town today... And not only in one town... And not only one new sherif, but plenty of new ones!

Kriittiseksi tekijäksi nousee nyt kysymys korttitalon konkreettisesta sortumisesta, koska vain sen kautta Suomi pääsee terveeseen uuteen alkuun. Enää ei voida asioita hyssytellä, kirjoitella Ylellä, että "Kansa on puhunut, pulinat pois" -alatyylisiä kirjoituksia, vaan ongelmat on tällä kertaa ihan aikuisten oikeasti käsiteltävä sellaisina kuin ne ovat, vaikka tämä tarkoittaisi "vanhakantaisille" talouspoliittisen eliitin ja poliitikkojen jäsenistä kuinka suurta henkistä pipiä...

Ihmisen on kehittyäkseen kyettävä menemään henkiselle epämukavuusalueelle, jossa todellista kehitystä voi ainoastaan tapahtua, silloin kun tarve sellaiselle on ilmeinen, kuten nykypäivänä.

Nykypäivänä puhutaan paljon "thinking outside the box" -ajattelusta (laatikon ulkopuolisesta -ajattelusta), jota varmasti nykykielellä osuvasti ilmaistaan "kuplan ulkopuolella" tapahtuvaksi ajatteluksi. Tuo ajattelu vaatii epämukavuusalueelle menemistä ja aitoa kasvua sen kautta.

Kasvu voi tapahtua kaiken lisäksi - piru vieköön - vain realismin, ei utopian kautta.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Juha. Olen kyllä samoilla linjoilla kommenttisi kanssa mutta tämä kyseinen tarina on sinänsä kirjoitettu ihan vaan tarinaksi ilman sen suurempia taustamerkityksiä. Tässä oli kissi joka hoiteli vittumaisen hiiren pois päiviltä.

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä Mörököllillä oli myös muita puolia, nimittäin mieltymys sipuliviinaan. Ryhmy sanoikin, että kyllä se ryyppäisi kuin urheilija, mutta hän vähän säännöstelee. Ilmeisesti jo siihen aikaan reipas ja raitis urheilijanuorukainen oli enemmän myyttinen kuin todellinen hahmo.

Nuorempi väki ei välttämättä tiedä, että Mörököllin nimi oli alkuperäisen suunnitelman mukaan Molotohvi, mutta sensuuri puuttui tähän. Tai voi tietysti olla, että nuorempi väki ei edes ollenkaan ymmärrä, mistä tässä puhutaan. En minäkään ymmärrä suurta osaa iltapäivälehtien juttuja, joissa puhutaan joistakin rappareista vai oliko se räppäreistä tai viitataan joihinkin televisio-ohjelmiin kuten Tanssii tätien kanssa, vai mikähän se oli.

Toinen professori

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Toinen professori. Joo, kyllähän sipuliviina oli varsin olennainen osa tuota saagaa. En oikein osaa sanoa kuinka paljon nykyiset nuoret tietävät historiasta. Otantani kun on sattuneesta syystä varsin rajallinen.

Räpistä ajattelin silloin joskus 30 vuotta sitten kun se tuli että ei kai kukaan tuota hokemista jaksa paria vuotta pidempään kuunnella. Olin väärässä. Koko ilmiö on oman käsityskykyni ulkopuolella. Kun olen oppinut että musiikissa on sanoituksen lisäksi soittaminen (oikeilla instrumenteilla), säveltäminen ja sovittaminen. Tämä Hässii susien kanssa-ohjelma on minulle myös outo koska en juurikaan katso televisiota.

Kumitonttu kirjoitti...

Niin kissoissa kuin koirissakin on niin laaja kirjo temperamentteja ja erilaisilla älyn lahjoilla varustettuja yksilöitä, ettei uskoisi kyseessä olevan sama rotu saati laji. Kissaihmiset ovat kertoneet, että on kolmenlaisia kissoja: osa tykkää rapsutuksesta, osa sietää sitä hetken aikaa ja osa ei hetkeäkään.

En ymmärrä, mitä sellaisten ihmisten päissä liikkuu kun ottavat leijonan lemmikikseen. Ne kissat joiden kanssa olen tekemisissä osoittavat eleillään harvinaisen selvästi halunsa tappaa minut jos vain koko riittäisi. Jotainhan se kertoo, että kissan purema (jos ulottuu luuhun asti) johtaa melkein aina tulehdukseen (Potilaan lääkärilehti, mutta koiran harvoin.

Anonyymi kirjoitti...

Tervehdys, ja kiitokset hau(?)skasta jutusta. Vösse vaikuttaa olevan suht. armelias ammattilainen. Kaikki meidän mäessä eläneet kissat - niin tämä nykyinenkin - ovat pitäneet saaliillaan yleensä niin sadistista lystiä, että naisväki alkaa tyhmyyksissään torua hyvän työn tekijää. Jos uhri heittää jo puolessa tunnissa veivinsä, kissa vaikuttaa pettyneeltä. Pisimmillään leikki on kestänyt parikin tuntia, mitä olen havainnut. Kyseessä ovat siis vähän Kummisedän Luca Brasi-tyyppiset ammattilaiset. Toki havaintoni ovat päiväsaikoihin - miten nuo tappajat öisin hommansa hoitavat on jäänyt hiukan, öh, pimentoon.

Meidän parhaat saalistajat ovat kaikki olleet narttukissoja - kollit ovat vähän laiskempia. Tällä saalilla leikkimisen taipumuksella voi myös olla jotakin tekemistä eläimen sukupuolen kanssa. Kissoillahan sukupuolia lienee toistaiseksi se perinteinen kaksi kappaletta? Myös saalistuspaine ym. stressi vaikuttaa: tiine tai varsinkin pentuja ruokkiva emokissa keskittyy saalismäärään, ymmärrettävistä syistä ei itseä kehittäville harrastuksille jää niin tilaa.

En ole populaariviihteen kulttuurihistoriaan tältä osin kovin syvällisesti uppoutunut, mutta olen joskus nähnyt video/filmipätkiä jostain amerikkalaisista 60-70-lukujen runotaideklubeista, joissa vitivalkoiset tyypit esittivät tekeleitään hektisen rytmitaustan kanssa. Mielessä kävi, liekö tässä ollut rapin juuri? Toki rummuin rytmitetty, monotonista melodiaa noudattava voodoo-loitsuaminen on paljon vanhempaa juurta, ja siitäkin voi olettaa sillan tähän viihdelajiin. Minunkaan mielestäni kyseessä ei ole musiikki siinä mielessä kuin termin käsitän, vaan jotenkin musiikillisesti, etenkin rytmisesti, esitetty runonlausunta. Joka ei ainakaan musiikillisesti vaikuta kehittyvän mihinkään, ei lyyrisestikään. Kalevalainen runonlaulantakin on mielenkiintoisempaa - parhaimmillaan hyvinkin kiinnostavaa.

Terv. Achtung

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Kumitontulle ja Achtungille & kiitos kommenteistanne.

Kumis: No joo, jos tulee niihin koiriin niin on sellaisia koirarotuja joitten on hyvin vaikeaa uskoa periytyneen sudesta joka koirien esi-isä kumminkin on. Leijona lemmikkinä? Onko semmosia tosiaan? Tiedän toki että joissain kansallispuistoissa leijonat kiintyvät hoitajiinsa jotka ovat hoitaneet niitä pennuista saakka. Noista kissoista ja kokemuksistasi tulee kyllä mieleen että ehkä sinä et ole kissaihminen. Minä olen sekä kissa- että koiraihminen. Niin no, pitäväthän ne jotkut lemmikkeinään tarantellojakin.

Achtung: Käsittääkseni tuo kissojen ns. saaliilla leikkiminen liittyy aika paljon päästäisiin. Kissit tappavat ne, mutta eivät syö. Hiirenmetsästystä olen katsellut eräänkin kerran ja tullut johtopäätökseen että jos kissa saa hiireltä älyn ämpäriin niin se lopettaa touhun hetkeksi. Sitten jos hiiri virkoaa niin se jatkaa.

Räpin juurista ymmärrän itse sen verran että sitä voi verrata valkoisten jätkien progea vastaan nouseeseen punkkiin. Mustilla muusikoilla taas oli progen sijasta funk joka nousi 1970-luvulla hyvin tekniseksi ja mahtipontiseksi ja rap oli jonkunlainen vastareaktio sitä vastaan.

Terho Hämeenkorpi kirjoitti...


Jo hei ! Tulihan tuosta Vössestä mieleen lapsuuteni kodin Heikki ja myöhemmän kotini Tuomas sekä vielä myöhemmän Vilma, jotka kaikki pitivät tonttinsa puhtaana eikä taloissa kuulunut hiiren rapinoita. Samalla niin ihmeen mukavia pikku petoja, että joskus vieläkin vierähtää tippa silmästä varsinkin viimeisintä - Vilmaa muistellessani. Kun tulin Porin torilta silakkakassin kanssa, niin Vilma oli portilla vastassa ilmeellä: Tästä et ohi mene, ellet paria lihavaa silakkaa pudota eteeni! Tottakai pudotin, kui ny´muuten!

Tuosta hiiren pehementämisestä: On kai se selvä juttu, että mureaa lihaa on mieluumpi syödä kuin just raakaa. Pehmentää, hakata sitä täytyy, kyllä me kissoja ymmärrämme.
Ei siinä mitään raakuutta ole, vaan keittiömestarin suurta viisautta!

Asiasta tässä pitkästä aikaa ihan toiseen: Olen häkenut Turusta vuokra-asuntoa (koska avoni on vähän huonossa kunnossa). Kesämökin toki pidän itselläni. Tänään kävin katsomassa yhtä varsin lupaavaa kämppää, jossa oli esittely. Meitä oli tasan kaksi, minä kaikki raha-asiat ja muutkin kunnossa - ja yks´ somali. Joo-o!
Ilmoitin välittäjälle, että otan tämän ja takuurahat saat kouraan saman tien. Muttta hän mutisi, että pitää kirjoittaa paperi ja omistaja sitten päättää. Tein näin ja lähdin pois odottelemaan puhelua. Tulihan se pian viestinä, että minä en ollut saanut kämppää!!! Warum? mietin avon kanssa.

Päädyimme siihen, että vaikka somppu oli tullut yksin, hän oli etujoukkona kenties klaanille tai somppuyhdistykselle. Omistaja ajatteli vissiin, että häntä syytetään rasistiksi, vasistiksi ja natsiksi, jos hän ei anna kämppää tuolle sompulle. Niin voi todella ollakin. Niiinpä jouduin kantamaan "valkoisen miehen taakkaa" tässä suloisessa Suomessamme! Että ajan kuvioita! No, avon kanssa asutaan lähekkäin kaksiossa kunnes kevät koittaa ja lähdemme Karjalan korpeen.
Mitäs tuumitte, Ykän pojat ja tytöt - ja tämä tarina on opetuksineen tosi!

QroquiusKad kirjoitti...

Populaariviihde kun ylempänä mainittiin, oletko sattunut näkemään tämän elokuvan:
https://www.imdb.com/title/tt0086036/

Siinä on hämmästyttäviä yhtymäkohtia tähän tarinaan:
jyrsijä (elokuvassa tuntematonta alkuperää oleva rotta, johon leffan nimikin viittaa; se on esitetty Suomen tv:ssä alkuperäisellä nimellä) alkaa terrorisoida miestä mm. siirtelemällä rotanloukkuja niin, että mies teloo niihin itsensä ja lopulta hyökkäilemällä suoraan niskaan.
Koska miehellä ei ole apunaan Vösseä eikä muitakaan apulaisia, hänen on tehtävä työ omin käsin katkeraan loppuun, johon mennessä talo on kärsinyt melkoisia rakennevaurioita, mutta lopussa rotta on nitistetty.

Anonyymi kirjoitti...

kyllä kissa ja varsinkin nuorempi kissa (alle 10v) leikkii ihan millä vaan... Ihan "parhautta" herätä yöllä vikinään kun kisulla on hiiru sängyn alla. Sitä on kiva laskea välillä vapaaksi ja ottaa uusiksi kiinni ja vähä vinguttaa (vähä = ainakin 30min). Extra parhautta on se, että kissa päästää hiirun irti eikä saa sitä uusiksi kiinni, niin tietää että tulevaisuudessa sama homma on edessä tai vaihtoehtoisesti hiiri menee jonnekkin kuolemaan ja haisemaan. Onneksi pääosa menee naamariin.

ps. koittakaapa sipuliviinaa joskus, puolisen pulloa viunaa, sinne pari sipulia silputtuna niin että mahtuu korkista läpi. Päivän-kaks ku antaa seistä, niin neste maistuu lähinn sipulille. Ihan veikeetä tavaraa...

ja misse lähettää pörinäiset terveiset

Anonyymi kirjoitti...

Tämä kommentti olisi voinut ehkä sopia paremmin Ykän edelliseen postaukseen "Rikkinäiset levyt" ja yhteiskunnan tietynlaiseen rappioon? Mutta kun kerran tuli "kissoista" puhe, niin kas tässä pari eksemplaaria;

OT1: Muuan S. Forsberg meni sitten laittamaan itsellensä uuden hiustyylin eli rastahiukset kehiin, tästähän eräät tahot vetivät herneen nenäänsä ja he alkoivat syyttelemään nuorta neitiä "kylddyyrillisestä omimisesta". Huhhuh, voi hyvä Luoja anna minun kaikki kestää!

Joskus pikkupoikana tuli leikittyä intiaanileikkejä sotamaalauksien kera ja äitee tykkäsi todella hyvää. Syynä ei ollut toi e.m. juttu vaan se että niitä värejä oli mennyt vaatteisiin ja niitä oli todella hankala pestä puhtaaksi, kasvoista/käsistä/rintakehästä/selästä ne sentään lähtivät pienellä kulumisella. Kaveri meinaan auttoi sotamaalauksen tekemisessä, jousipyssyt me väsättiin perinteisesti katajasta, mutta nuolista ei millään ilveellä tullut suoria. Joten osumatarkkuus oli vähän sitä sun tätä.

OT2: Entistä Miss Suomea L. Odusogaa oli kosiskeltu mukaan laihdutusohjelmaan ja hän oli syystäkin hieman "otettu" huomionosoituksesta. Kun daamin kuvia katselee niin pitää näin toksisen maskuliinisuuden kunniaksi todeta, jotta hänellä onkin pulleat purjeet ja mahtava peräsin (siteeraten erästä laulua) sekä reittä mitä pitkin kiivetä. Kyllä naisessa pitää olla hieman muotoja mistä ottaa kiinni, tämä tiedoksi kaikille nuorille neideille jotka painiskelevat sen negatiivisen kehonkuvansa kanssa, jos on 5-10 kg (muka) ylipainoa. Kannattaa jättää ne Instagram-huomioh*orat ym. hömpötykset omaan arvoonsa, totuus on joskus toisenlaista kuin mitä hlö X antaa ymmärtää some-päivityksiensä suhteen.

OT:tä OT:een perään, tämä(kin) keissi olisi sopinut kuin nyrkki nenään Ykän edelliseen juttuun, Murha-info sivustolta mielenkiintoinen tapaus erään saksalaisen suvakin kohtalosta kun hän hyvää hyvyyttään auttoi syyrialaista pakolaista. Johan olikin kiitollinen "economic migrant" vai mitä ilmaisua heistä nyt sitten haluaakaan käyttää! Oikea malliesimerkki sinisilmäisyydestä ja laupiaalle samarialaiselle kävi todella ohraisesti.

Mielenkiintoinen keskustelupätkä ja tähän väliin tarvitsee siteerata kommentoija Marokon Kauhua k.o. langasta:

"Suvakiksi kutsuminen on vihapuhetta, tai ainakin vihaista puhetta.
Tässä on nyt nimittäin ihan aikuisten oikesti saatu tarpeeksi teidän tuhotyöstä.

Minun kirjanpidossa suvakin voi määritellä näin:
"Monikulttuurisuusideologiaan uskonnon kaltaisesti suhtautuva ihminen, joka kärsii myös patologisesta altruismista ja sen aiheuttamasta kognitiivisesta dissonanssista"

Uhri täyttää nuo kriteerit ihan kirkkaasti.

Rispektikulttuurin edustaja, eli siis tekijä, oli niin saatanan tyhmä ettei edes tajunnut joutuneensa juutalaisen auttamaksi
Tämä kun paukapäälle selvisi, niin olihan se rispekti pakko palauttaa samantein.

Näitä tulee sitten lisää. Myös Suomessa.
Vitun pahvit, herätkää nyt jo."



Eipä sitä voisi tuon paremmin pukea sanoiksi?! Olen hänen kanssaan täysin samaa mieltä. Hatunnostot myös eräälle toiselle kommentoijalle Murha-infossa, jonka nimimerkkinä on "On Anoi Kaa" ja hemmon profiilikuvana suht'koht asiallinen pilakuva! Täältä politbyroon suosittelemat aplodit sekä pienehköt nauruntyrskähdykset innovatiivisyydestä/kettuilusta!! Heh, enpä olisi keksinyt päheempää vaikka olisinkin naukkaillut hieman vodkaa.


- Soomepois Eestist -



P.S. ei edes Pahkasika pärjäisi näiden juttujen kanssa....

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Terho Hämeenkorvelle, Qroquius Kadille, Anolle ja Soomepoisille Eestist & kiitos kommenteistanne.

Terho: Helsingissähän tuollainen touhu on ollut tuttua jo pitkään ja näköjään siis Turussakin. Täytyy vaan ihmetellä tuota vuokranantajaa. Jos itse olis tilanteessa jossa pitäisi valita somalin tai suomalaisen eläkeläispariskunnan välitä niin valinta olis kyllä kovin helppo.

Qroquius Kad: En ole nähnyt. Nimi tuntui jotenkin kovasti tutulta mutta hoksasin että sekoitin sen Blue Öyster Cultin LP-levyyn Fire Of Unknown Origin.

Ano: Lämpimät terveiset niin sulle kuin Misselle.

Soomepois:

OT1: Kyseessähän on sinänsä varsin turha julkkistyrkky mutta itse asia on kyllä naurettava. Nykyisin triggeröidytään aivan kaikesta. Enkä ole kuullut että hiustyylejä oltaisiin patentoitu. Miksi muuten ei triggeröidytä rastahiuksista? Nehän ovat kovasti suosittuja piiperöitten keskuudessa. Eiks sekin ole kulttuurista apprjotakin?

OT2: Juu, Lola on ihan hyvän näköinen nainen. Väittäisin, että naisten ulkonäköongelmat ovat naisten itsensä aikaansaamia.

OT:n OT: Eikä ollut ensimmäinen esimerkki.

Ja toi Marokon Kauhu puhui kyllä asiaa.

Jani Alander kirjoitti...

Kyllä kissat ovat melkoisia saalistajia. Muistan aina kun yksi meidän kissoista (pienehkö narttukissa) toi n. itsensä kokoisen rotan näytille. Siinä itseensä tyytyväisen näköinen kissa, ja ei ollut edes ottanut osumaa itse siinä matsissa. Metsästys mennyt putkeen oikein kunnolla. Oli kyllä pakko kehua suurta saalistajaa siinä kohtaa. (Ja hävittää tää lahja sillain hienotunteisesti.)

Tuumailija kirjoitti...

Nämä eläintarinat tulkkauskoneineen ovat hauskoja ja laittavat aina hymyä huulille. Toivottavasti oma vanha suosikkini Korppi pääsee kans jutulle joku kerta.

Epäilen tosin tämän jutun olleen ihan puhdasta sepitettä. Nimittäin en ihan vähällä usko Jaskan ajelevan Volgalla.

Anonyymi kirjoitti...

Kissojen arvo tulee vielä näkymään, nyt on tullut voimaan rotanmyrkkyjen myyntikielto. Tai saa sitä käyttää kun on käynyt päivän mittaisen koulutuksen ja lunastanut lupakortin. Odotan kauhulla päivää jolloin kissoiltakin (ja koirilta) kielletään tuholaisten torjunta.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Jani Alanderille, Tuumailijalle ja Anolle & kiitos kommenteistanne.

Jani: Joo, kyllähän kissi on luontainen tappaja. Onneksi ne eivät ole tuota suurempia. Aika tiukka tuo mainitsemasi narttukissi muuten. Ei läheskään kaikki kissit lähde ottamaan rotan kanssa erää. Se kun ei ole ihan huono tappelija sekään.

Tuumailija: Ei tää itse asiassa ollut sepitettä mutta yhdistetty parista erillisestä tapahtumasta. Vihakirjoittajan tekotaiteellista vapautta. Vihakirjoittaja Jaska voi toki ajaa Volgalla samoin kuin vihakirjoittaja Ykä UAZilla. Mehän kun ollaan virallisesti niitä Moskovan trolleja. Sen sijaan miehet noitten nimimerkkien takana ajavat muilla autoilla. Pannaan tuo korppi korvan taakse. Jos vaikka senkin kanssa pääsisi joskus rupattelemaan. Uljas ja älykäs lintu.

Ano: Hitto joo, tuo on muuten totta. Milloinkahan ne kieltää muurahaismyrkytkin? Ja koskahan ampiaispesän joutuu hävittämään vasara/palikka-systeemillä?

Anonyymi kirjoitti...

Itselläni on nyt kaksi tyttökissaa ja toinen, se nuorempi näistä on todellinen metsästäjä.
Orava pakenee männynlatvaan ja kissa perässä; ottaa oaravan kiinni ja tulee alas se suussaan.
Entisenä villikissana tuon saalistustaidot ovat ihan omaa luokkaansa ja se asenne. Oman aikansa täällä oli kiusana supikoiria ja kun kaikki niitä pienempi oli tullut jo tapetuksi koki kissa ne luonnolliseksi seuraavaksi saaliiksi. Voin sanoa että siinä karva pöllyää ja meteli on kauhea mutta jopa tuo aasia tulokas jää kakkoseksi...

Sisiliskot, sammakot, käärmeet. Kyllä, jopa käärmeet. Tosin niiden suhteen tuli iso varovaisuusaspekti kehiin erään matsin jälkeen: kissa alkoi syödä käärmettä hännästä ja eihän se kyy siitä tykännyt vaan takoi hampaillaan samaa tahtia kissaa päähän kuolemaansa asti (pään murskaksi puraisu). Ko. matsin jälkeen kissa vetäytyi sohvan alle toipumaan kolmeksi vuorokaudeksi ja lopuksi otin sen käärmeen myrkkyhampaat irti leuasta ja niskasta. Tämän koommin käärme on ensin tapettu ja vasta sitten syöty.

Olen touhuillut eläinten kanssa lapsuudesta saakka ja saanut niin kynttä kuin hammasta (kissoilta, koirilta ja jyrsijöiltäkin) mutta tyhmyydestä rokotetaan, eikä eläimet tee sitä pahuuttaan vaan kyseessä on puhdas puolustusreaktio. Ja kun voitat sinua aiemmin raadelleen eläimen luottamuksen niin se jos mikä on palkitseva tunne.

Naaraskissat leikkivät enemmän saaliin kanssa. Luonnollisesti koska niiden tehtävä on opettaa jälkeläisilleen saalistaminen, eikä se onnistu kuolleella saaliilla.
Uroskissat säästävät energiaansa kaikessa muussa paitsi reviiritappeluissa. Jälleen luonnollista koska kyseessä on biologinen tarve päästä jatkamaan sukua, joka onnistuu sitä helpo,,in mitä suurempi reviirisi on.


-Tvälups-

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Taisteluvälineupseeri. Täytyy nostaa vielä tuplasti lätsää kissille joka ottaa erää supikoiran kanssa. Se kun on melko kookas kumminkin. Yleensäkin kyseinen eläin on haittaeläin joita ryssät aikanaan alkoivat istuttamaan Uralin länsipuolelle joskus neuvostoaikana. Idästä ei tule mitään hyvää.

QroquiusKad kirjoitti...

Ja sitten meillä on keskuudessamme kanssakulkijoita, jotka tekevät kissille tällaista:
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005907955.html

Millainen ihmisoletettu tuollaista tekee ja ennen kaikkea miksi? En tiedä, mutta jos pyydettäisiin arvaamaan, veikkaisin sen liittyvän tähän ilmiöön ja sen lieveilmiöihin:
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005907565.html

Anonyymi kirjoitti...

Kissojen saalistuskyvyistä ja sosiaalisuudesta ihmisiä kohtaan tuli mieleen muisto teinivuosiltani. Meillä oli siihen aikaan kaksi narttukissaa: vanhempi harmaa, hiukan töhö tapaus, sekä tämän tytär, pikimusta diiva, joka huolti turkkiaan, ulkonäköään ja kynsiään minkä ehti - sekä peilaili itseään piirongin peilistä, että kaikki on tiptop. Tämä musta kaunotar oli terävine kynsineen myös armottoman tehokas saalistaja. Eräänä kesäkuun aamupäivänä tuo nuori musta oli ajanut kyykäärmeen pihaan ja lopulta, kolmen vartin akrobaattisia sivuhyppyjä sisältäneen kamppailun jälkeen äitini nähden teki siitä lopun. Äitini tietysti kehumaan kovasti. Sattui vanhempi kissadaami näkemään tämän episodin ja kehuamisen, ja painoi äitini sanat sydämeensä: mamma taitaa arvostaa eksoottisempaa riistaa.

Seuraavana aamuna äitini, varhain herättyään, koetti päästää tuota kissaa tämän tavan mukaan sisään. Kissa oli kuistilla, mutta ei suostunut sisälle, vaan kyöräsi äitini väkisin kuistille tarkemmin katsomaan. Oli aamuyön nurmelta napannut varsin kookkaan rusakonpoikasen, ja raahannut sen kovalla työllä kuistimme alarappuselle. Esitteli mammalle ylpeänä saalistaan. Äiti reagoi naiselliseen tapaan, ja alkoi torua kissaraukkaa, mistä tämä oli viikon verran varsin masentunut. Eipä osu armo aina kissankaan logiikan mukaisesti.

Terv. Achtung

Anonyymi kirjoitti...

Kissoissa on erityisen hienoa niiden asenne: sanotaan: it`s not the size of a dog in a fight but the size of fight in a dog ja ko sanonta sopii vielä osuvammin kissoihin, sillä ei ne osoita pelkoa vaikka vastustaja olisi kuinka kookas.

Kissat, haulikko ja loukut/revolveri pienesivät supi-kantaa merkittävästi omalta tontiltani ja lähialueelta mutta viime vuonna niille tuli sukupuutto. Sellainen isompi kissi alkoi pyöriä tässä nurkilla ja keväällä se teki lopuistakin idän otuksista selkoa saatuaan pennut.
Tuon johdosta kyseinen ilves pentuineen sai rauhoituksen koska emme me metsästäjät saaneet kuin pienen loven tuohon supi-populaatioon kun taas rouva ilves lapsineen suoritti riistanhoitotyön puolestamme.

Omat kissit eivät ulos menneet niinä päivinä kun ilves pyöri tontilla. Se kun noiden kissaeläinten sukurakkaus on oma olematon lajinsa.


-Tvälups-

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Qroquius Kadille, Achtungille ja Taisteluvälineupseerille & kiitos kommenteistanne.

Qroquius Kad: En lähde veikkaamaan tekijää mutta totean että sille voisi repiä uuden ja huomattavan suuren persereiän.

Achtung & Tvälups: Kiitos jaetuista muistoista.

Jaska Brown kirjoitti...

Tuo tvälupseerin kertoma supintappajakissa on aika otus. Täälläpäin ei supeja ole näkynyt, mutta epäilen että Vösse tekisi u-käännöksen sellaisen nähdessään. Aikuinen supi on sentään ison kissan kokoinen. En epäile pätkääkään että kissa vastaan supi -matsissa pienempikin kissa voittaisi sata kertaa sadasta, kissa on niin ketterä ja supi kömpelö. Kissa ei kuitenkaan sitä tiedä, näkee vain kokoeron. Vösse on melkoinen jyrsijäloukku, mutta luulen että supit jäisivät pyytämättä. Niin ja kuten Achtung huomasi, tyttökissat - kuten Vösse koostaan huolimatta - ovat ahkerampia saalistajia. Eipä tuo muuten ole lintujakaan sitten pentuajan pyytänyt muuta kuin ehkä pari kertaa vuodessa, oppi että torutaan sellaisista saaliista. Hiiriä ja myyriä tulee säännöllisesti (no niin, nyt se käveli juuri luukusta sisään mutta tällä kertaa ilman saalista) mutta varsinainen saalistuskausi on keväällä lumien sulettua ja toinen syksyllä ensipakkasten tultua, jolloin otukset liikkuvat enemmän ja niitä ilmestyy joskus useampia per päivä. Yleensä on hiljaisempaa, kun lähimaasto on aika lailla putsattu.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Jaska. En ole koskaan nähnyt kun kissa ja supikoira tappelee mutta oletan että kissat eivät tosiaan kovin vähällä supikoiran kimppuun käy. Sinänsä kissahan pystyy tappelemaan menestyksellä koirienkin kanssa.

Jani Alander kirjoitti...

Yhdellä sivustolla kuulin tapauksesta missä kertojan kissat (jep joukkovoima oli poikaa) olivat ajaneet karkuun ja tappaneet ketun. Oli semmoisia maatalon ulkokissoja ja yhdellä niistä pentue mistä kettu havitteli lounasta. Tässä tapauksessa vaan nuo muuten melko viileästi toisiinsa suhtautuvat otukset poistivat uhan päiviltä joukkovoimalla. Kuulemma melkoinen mekkala ja rytinä, ja sitten katit palasivat pihaan raahaten kuollutta kettua. Ja kettu kyllä on jo kelpo tappelija kun sille päälle sattuu.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Jani. Yleensähän kissit ovat yksinäisiä saalistajia mutta en epäile tapausta ollenkaan. Kissit kun ovat varsin fiksuja otuksia.

Kissamies kirjoitti...

Myöhässä tulee tämä kommentointi, mutta mikä Kissamies minä olisi jos tätä en kehuisi? Mahtava tarina, josta tulee eräs rakas kattivainaa mieleen, joka oli erinomainen metsästäjä. Vanhoilla päivillänsäkin sai kiinni rusakoita ja piti myös huolta isäntäväen metsästystaidoista tuomalla välillä taloon eläviä päästäisiä kaapin takaa pyydystettäväksi. Norjalainen metsäkissa sekin, mutta vähän sekarotuinen ja ei mitenkään iso.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Kissamies ja kiitokset. Kissathan ovat luontaisia metsästäjiä. Jotenkin käy sääliksi niitä kaupunkikissoja jotka elävät neljän seinän sisällä koko ikänsä. Kai ne siihen tottuu mutta viihtyvätkö todella? En osaa sanoa.

Veijo Hoikka kirjoitti...

No ihan fucktantarkistusta Ykä.
Valkoinen koirani joutui jonkun kerran hankauksiin vieraan kissan kanssa. Joka kerta elinaikaodote mirrille on ollut v ja u välisen lausahduksen mittainen. Omat kissani (yksi heistä on vaimoni Mirri) ovat koirieni sydänystäviä, toki nokkimisjärjestys aina selkeä.
Viimeiset tulokkaat perheeseeni ovat valkeita ja pieniä kuten minäkin, mutta:
https://www.youtube.com/watch?v=PcCOQSgaXt0