VIIPALOITU MAA

Radanvarsikaupunki, entinen Tyrellin kunta, tammikuussa, joskus tulevaisuudessa

Aikanaan Radanvarsikaupunkiin pakkoliitetyn Tyrellin kunnan keskustasta noin kymmenen kilometriä pohjoiseen sijaitsi Veervorttenin kylä, jossa toimivan Veervorttenin metsästysyhdistyksen majan piha oli täynnä henkilö- ja pakettiautoja. Kyseinen metsästysmaja oli yleensä talvella kylmillään sillä alue oli nykyisessä Euro-Suomen maakunnassa varsin köyhä ja puhtaasti vapaaehtoispohjalta toimivan seuran ei kannattanut pitää talvisin päällä kallista sähkölämmitystä.

Nyt metsästysmaja oli kuitenkin lämmin. Paikallinen – metsästysseuraan kuuluva –  traktorimies oli aurannut tien majalle jo edellisenä päivänä ja laittanut patterit päälle. Seuraavana aamuna paikalle tuli myös muita seuran miehiä jotka olivat heti aamuvarhaisesta alkaneet polttaa majan suuressa avotakassa komeaa roihua. Maja lämpeni hitaasti mutta varmasti ja nyt, kello neljätoista majaan oli ahtautunut noin seitsemänkymmentä henkilöä. Halukkaita tulijoita olisi itse asiassa ollut yli pari tuhatta mutta tila ei riittäisi joten kyseiset henkilöt oltiin valittu edustamaan yhtä sun toista tyrelliläistä ihmisryhmittymää.

Kaikki nuo ryhmät koostuivat tavallisista ihmisistä ja niitä kaikkia yhdisti pian alkavan kokouksen aihe: huoli turvallisuudesta ja tulevaisuudesta. Niin Tyrellissä kuin muuallakin Suomen reuna-alueilla tiedettiin hyvin että koska poliisi ei näitä alueita enää juurikaan – käytännössä ollenkaan – suojellut niin etnoalueitten rikolliset olivat alkaneet käyttää tilannetta hyväkseen ja tehneet useita säännöllisiä väkivaltaisia ryöstöretkiä syrjäisiin taloihin. Näissä ryöstöissä oli kuollut kaksi suomalaista Heukensaaskissa, kolme Paljasvedellä ja kaksi Naakkamon itäisellä reuna-alueella lähellä Reunansyrjää. Lisäksi useita oli raiskattu. Ryöstöjä oli ollut myös Tyrellissä mutta kuolunuhreilta oltiin onneksi vältytty. Poliisi oli kirjannut rikosilmoitukset mutta ei ollut tutkinut asiaa aktiivisesti millään tavalla. Hätäkeskukseen soitot olivat usein tyytänneet varattua.

Tyrellissä liikkui huhu, että sen entisessä naapurikunnassa Reunansyrjässä oltiin ehditty valmistautua tilanteeseen ja torjua yritykset. Sen aika olisi nyt Tyrellissäkin ja siksi oltiin kokoonnuttu. Metsästysmajassa tuntui leijailevan jonkunlainen askeleen henki. Askeleen jota ei oltaisi koskaan uskottu tai ajateltu uskallettavan ottaa mutta nyt alkaisi olla hiljainen pakko. Veervorttenin metsästysyhdistyksen puheenjohtaja, 68-vuotias eläkkeellä oleva ja Tyrellissä laajalti arvostettu rakennusmestari Viljo Rönstetti kopautti pöytää nuijallaan ja aloitti tilaisuuden:

- No niin… alkuun täytyy todeta, että tämähän ei ole virallinen kokous… virallisia kutsuja ei ole lähetetty… eikä tässä mennä muutenkaan normaalin kokousprotokollan mukaisesti. Sana on kiertänyt muuten vaan. Mutta kiertänyt näemmä tehokkaasti. Ja aiheesta. Voi sanoa, että me edustamme täällä likimain koko Tyrelliä. Virallisesti tätä kokousta ei ole tietysti koskaan pidettykään. Mutta teistä jokainen tietää mitä naapurikunnissa, tai no, Radanvarsikaupunkiin pakkoyhdistetyissä sellaisissa on tapahtunut. Niin meillä Tyrellissä kuin Reunansyrjässä, osassa Naakkamoa, Heukensaaskissa ja Paljasvedellä ollaan jo jouduttu ylläpitämään vapaaehtoisten ambulanssia että saamme vakavasti loukkaantuneet tai sairastuneet Radanvarsikaupunkiin hoitoon. Sillä se Radanvarsikaupungin ambulanssi tulee – jos yleensä tulee – liian myöhään.

- Poliisin kanssa tilanne on mennyt samanlaiseksi ja te tiedätte niistä veriteoista, suoranaisista ryöstömurhista mitä täällä lähialueella on poliisin suojelun puuttumisen vuoksi vallastaan juopuneitten etnojen toimesta tehty. Myös meillä Tyrellissä. Teillä kaikilla on varmaankin mielessänne kysymys: onko tämä todellakin totta? Olemmeko me todellakin valtakoneiston suojelun ulkopuolella? Olemmeko lainsuojattomia vaikka olemme noudattaneet lakia? No, te tiedätte oikein hyvin että olemme, mutta nyt on aika virallisen varmistuksen joka esitetään epävirallisesti. Annan puheenvuoron Radanvarsikaupungin järjestyspoliisin ylikonstaapelille Keijo Veeniksilälle. Ole hyvä, Keijo.

Ihmisten keskuudessa kuului kohahdus. Mitä poliisi teki täällä? Ennenaikaisesti harmaantunut ja varsin paljon countrylaulaja Kenny Rogersia muistuttava mies nousi ylös, nosti kätensä esittäen rauhoittavan eleen ja alkoi puhua:

- Teidän ei kannata olla huolissanne. Vaikka olen poliisi Radanvarsikaupungissa niin olen täältä Tyrellistä kotoisin, minulla on täällä kesämökki ja olen tämän Veervorttenin metsästysyhdistyksen pitkäaikainen jäsen. Olen täällä siksi, että minun on kerrottava teille se, mikä teillä on oikeus kuulla. Kun olen kertonut asiani niin poistun, etten kuule sitä, mitä minun ei puolestaan tarvitse kuulla. Enhän minä ole oikeastaan täällä koskaan ollutkaan.

- Alkuun kerron tietysti sen, mikä poliisin virallinen kanta on. Eli virallisesti poliisi suojelee jokaista suomalaista jokaisessa Suomen kolkassa ja sen vuoksi minkäänlaista oman käden oikeutta ja korpilakia ei voida hyväksyä. Mikäli ongelmaa on, soittakaa hätänumeroon ja odottakaa viranomaisten toimenpiteitä.

Vanhempi konstaapeli Veeniksilä piti pienen taidepaussin ja sen aikana kuului katkeran ja huvittuneen sekaisia hymähdyksiä. Luottakaa viranomaisiin joo… Veeniksilä jatkoi.

- Epävirallisesti voin sanoa, että tuo äsken lausumani on täyttä paskaa mutta sitä ei saa sanoa ääneen. Jos minä sanon tuon julkisesti tai jossain sosiaalisessa mediassa niin olen välittömästi työtön mies ja todennäköisesti vielä leivättömän pöydän edessä. Täällä minä voin sen sanoa. Niin…mistä alkaisin… kuinka kertoisin… no joo, suoraan ja yksinkertaisesti. Suomi on viipaloitu neljään erilliseen vyöhykkeeseen. Vyöhykkeet eivät ole yhtenäisiä vaan ne on sirpaloitu pitkin maatamme.

- Ensimmäisenä vyöhykkeenä ovat käytännössä täysin itsenäiset etniset, siis toisin sanoen islamilaiset enklaavit. Niitä on nykyisin kaikissa suurimmissa kaupungeissamme ja ainoa asia missä Suomen viranomaiset ovat niitten kanssa tekemisissä on se, että Suomi elättää ne. Näin on Radanvarsikaupungissakin. Meillä on kolme etnolähiötä johon ei mene kuin ambulanssi. Paikkailemaan niitten keskinäisissä kärhämissä ammuttuja, puukotettuja ja räjäytettyjä. Jos etnot ovat sillä tuulella että antavat luvan. Usein ne eivät anna ja joka tapauksessa ambulanssin mukana ovat aina kaikki mahdolliset käytettävissä olevat poliisipartiot. Kaikki. Jotka eivät puolestaan saa toimia mitenkään vaikka niin taito, varustus kuin motivaatiokin sen mahdollistaisivat.

- Toisena vyöhykkeenä ovat noitten enklaavien ulkopuoliset kaupunkitaajamien alueet jossa poliisi pyrkii toimimaan mahdollisimman hyvin sitä normaalia poliisityötään tehden. Me ihan oikeasti haluamme tehdä työmme hyvin ja taata kansalaisten turvallisuuden. Sitä vaan osaltaan vaikeuttaa se, että etninen rikollisuus ei suinkaan rajoitu tuolle ykkösvyöhykkeelle vaan se on levittäytynyt kakkosvyöhykkeellekin. Mistä taas ei saa julkisesti puhua. Kun sitä ei virallisesti ole. Täällä meillä kakkosvyöhykkeeseen kuuluu pääosa Radanvarsikaupunkia, Naakkamon keskusta sekä niitten väliset alueet.

- Kolmas vyöhyke on nomenklaturan alue. Meillä Radanvarsikaupungissa se tarkoittaa Sateenkaarilan ja Oikean Todistuksen asuinalueita joissa päivystää jatkuvasti poliisipartiot vaikka siellä ei mitään tapahtuisikaan. Noitten alueitten suojelu on ykkösprioriteetti eikä sieltä poistuta vaikka nelosvyöhykkeellä tapahtuisi mitä hyvänsä. Utopian ylläpitäjillä on kova huoli turvallisuudestaan eikä siitä tingitä.

- Ja se nelosvyöhyke olette te. Maantieteellisesti nelosvyöhyke kattaa suurimman osan Suomesta. Täällä meillä nelosvyöhykkeeseen kuuluvat entiset Tyrellin, Reunansyrjän, Heukensaaskin ja Paljasveden kunnat sekä Naakkamon taajama-alueen ulkopuolinen alue. Teitä ei ole poliisille olemassakaan vaikka virallisesti toisin väitetään. Ykkös-, kakkos- ja kolmosalue saavat aikaan sen, että teille päin ei riitä minkäänlaista suojelua ja siihen on kielletty satsaamasta. Toistan: kielletty. Luonnollisesti etnoalueitten rikollisjengit ovat huomanneet tämän. Siksi te olette vaaravyöhykkeessä. Te olette helppoa saalista. Ainakin tällä hetkellä. Rikosilmoitukset, täysin riippumatta siitä kuinka raskaista rikoksista on kysymys, kirjataan, ne ovat virallisesti tutkinnassa mutta tutkintaa ei koskaan suoriteta. Ei edes aloiteta.

- Minulla ei ole minkäänlaista dokumenttia joka todistaa tämän. Sillä sellaista ei ole olemassakaan. Meille Radanvarsikaupungin poliisiin tuli sisäministeriöstä eräs huomattavilla valtuuksilla ja korkeilla allekirjoituksilla varustettu innokas virkanainen joka kertoi meille vallitsevan tilanteen ja antoi siihen liittyvät ehdottomat, mutta myös salassapidettävät määräykset. Ennen hänen tiedotustilaisuuttaan meiltä poliiseilta kerättiin talteen puhelimet. Ettei mitään äänitettäisi. Tämä on käsky, jota noudatetaan mutta jota virallisesti ei ole olemassa. Tässä reaalimaailmassa se on kuitenkin olemassa ja se tekee teidät tyrelliläisetkin turvallisuuskoneiston näkökulmasta epähenkilöiksi. Teidän turvallisuuteenne ei satsata, sillä teitä ei ole olemassakaan.

Veeniksilä piti jälleen lyhyen taidepaussin ja jatkoi sitten:

- Kuunnelkaa tarkkaan. Tilanne on tämä. Poliisi ei auta teitä. Mutta poliisi ei myöskään puutu enää millään tavoin siihen, mitä Tyrellissä tapahtuu. Koska sitä ei ole poliisille olemassakaan. Ajatelkaa asiaa. Teihin kohdistuu uhka. Mutta se uhka antaa teille myös mahdollisuuden. Mikäli… mikäli poliisi saa hälytyksen siitä, että valtiovallan rakastamat etnisesti edistykselliset ovat alueellanne vaarassa, niin meidän on pakko tulla kaikilla partioilla ja parhaimmalla mahdollisella varustuksella. Mutta… jos hälytystä ei tule, niin mekään emme tule. Ja nuo etnot eivät hälytyksiä tee, sillä ne eivät tule koskaan alueellenne hyvä mielessä ja niille on kunnia-asia hoitaa touhunsa omin päin ilman suomalaisia viranomaisia.

- Muistakaa siis: teihin kohdistuu uhka. Mutta se antaa myös tietyn mahdollisuuden. Ajatelkaa. Ajatelkaa tarkkaan. Reunansyrjässä on jo ajateltu. Siitä te kuulette hieman myöhemmin. Mutta oma osuuteni tästä tilaisuudesta päättyy tähän ja poistun paikalta. Toivotan teille kaikkea hyvää ja esitän syvän häpeäni Suomen poliisin nykyisestä alennustilasta. Me varsinaiset poliisit emme koskaan halunneet tätä. Mutta meidän mielipidettämme ei kysytty. Ja muistutan vielä siitä, että asiantila ei tule enää muuttumaan. Niin kuin tiedätte, EU:ssa – joka on tosiasiallisesti liittovaltiodiktatuuri – kansallismieliset puolueet kiellettiin ja julistettiin laittomaksi jo pari vuotta sitten. Poliittisen muutoksen mahdollisuuksia ei ole. Tilanne tulee vain pahentumaan joten on viisaampaa varautua ennemmin kuin myöhemmin.

Veeniksilä kumarsi, poistui majasta, käveli autolleen, käynnisti moottorin ja katosi. Kokousta johtava Viljo Rönstetti puolestaan totesi:

- Tietänette että mitä nyt ryhdytään valmistelemaan. Niinpä, mikäli joku mieltää ettei hän kuulu tähän tilaisuuteen niin hän voi nyt poistua.

Kukaan ei poistunut. Otettavan askeleen henki majassa vahvistui edelleenkin. Tuntui kuin sitä olisi voinut hengittää. Eräs miehistä nousi seisomaan ja totesi:

- Olen opettaja Tyrellin ala-asteella. Se meillä sentään vielä on jäljellä. Yläastekin siirrettiin. Onneksi sentään Naakkamoon eikä Radanvarsikaupunkiin. Edustan kaikkia koulumme opettajia ja useita oppilaitten vanhempia. Puhun heidän puolestaan ja siteeraan sitä Väinö Linnan kirjaa jossa isäntämies Töyry totesi jotenkin niin että jos ei maassa ole laki ja järjestys niin silloin pitää puhua kättä pidemmällä.

Opettajan lause sai aikaan hyväksyvää muminaa ja kannustavia voimasanoja. Rönstetti nyökkäsi ja jatkoi:

- Se, mitä me vasta suunnittelemme, on Reunansyrjässä jo tehty. Annan puheenvuoron Reunansyrjän suojelukaartin päällikölle Esko Kytömäelle:

Noin kuusikymppinen Kytömäki nousi, kumarsi ja aloitti oman osansa:

- Ensimmäisenä menemme siihen asiaan mistä teilläkin on puhuttu huhuja. Ovatko Jätkimänjoen tapahtumat totta? Kyllä. Ne ovat. Olin itse siellä ja johdin toimintaa. Se tapahtui jo vajaa vuosi sitten. Me olimme valmiina ja olimme saaneet ennakkovaroituksen Naakkamosta. Sillä Jätkimänjoen sillalla pääsi kymmenen etnisesti edistyksellistä rikollista hengestään. Ruumiit on haudattu, autot on hävitetty ja mikä teidän kannaltanne on tärkeintä on se, että yksi, toistan yksi poliisipartio kävi kertaalleen kyselemässä että tapahtuiko Jätkimänjoella mitään. Ja tämä oli jo ennen poliisin uusia määräyksiä joitten mukaan me olemme oman onnemme varassa ja poliisin toiminta-alue loppuu Naakkamon keskustasta pari kilometriä eteenpäin.

- Mikä on tärkeintä on tietysti se, että etnisellä erillisalueella ymmärrettiin pääaseia. Se, että reunansyrjäläiset todellakin puolustavat itseään. Aseellisesti ja raskaimman jälkeen. Olemme saaneet sen jälkeen olla rauhassa. Etnoalueilla on ymmärretty että Reunansyrjässä saa kuulaa kalloonsa. Yksinkertaisesti asian voi tiivistää niin, että meillä on tiesulku. Siellä on aseistettu vartio ympäri vuorokauden. Olemme edelleenkin valppaita ja meillä on myös hälytysjärjestelmä joka perustuu sekä kännyköihin, radiopuhelimiin että jatkuvaan päivystykseen. Se on tietysti raskasta mutta olemme ymmärtäneet että jos me emme itse suojele itseämme, niin valtiovalta sitä ei taatusti tee. Niin kuin tuo Veeniksilä teillekin äsken kertoi. Kanala jossa ei ole aitoja on pian kanala ilman kanoja. Jos haluatte, niin autan teitä organisoimaan omaa suojelukaartianne.

Tässä vaiheessa Viljo Rönstetti totesi:

- Ehkäpä pidämme äänestyksen. Teidät on valtuutettu toimimaan lähes kaikkien tyrelliläisten puolesta. Suojelukaartin perustamisen puolesta, käsi ylös.

Kaikki kädet nousivat.

- Ja vastaan äänestäjiä ei sitten näemmä tarvitse kyselläkään. Esko, kerro meille kokemuksesi pohjalta kuinka meidän tarvitsee aloittaa.

- Ensiksi on tietysti perustettava jonkunlainen organisaatio ja komentoketju. Toiminnan johtaja, alijohtajat ja niin edelleen. Teidän on järjestäydyttävä. Teillä on sekä reservin upseeri- ja aliupseerikoulutuksen saanutta porukkaa. Ja organisoimiskykyistä porukkaa muutenkin.

- Seuraavaksi teidän tulee kehittää oma hälytysjärjestelmänne. Kännykät ja muut älyvempaimet toimivat täällä syrjässäkin eikä etnoilla ole sentään mitään gsm-jammereita. Mutta järjestelmää tulee täydentää radioilla. Kartoittakaa radiopuhelintenne määrä ja kannattaa ehkä panna kolehti päälle että saatte hankittua hieman tehokkaampia tukiasemia. Perusidea on se, että ensimmäinen yhteishäly lähtee kaikkiin paikallisiin kännyköihin ja sen jälkeen viestitään radioilla.

Tässä vaiheessa Kytömäki piti pienen tauon, katsoi yleisöä ja totesi:

- Huomaan muuten että täällähän on paikalla myös Tyrellin kirkkoherra Hermanni Reiskala. Mitenkäs on, Hermanni, tuleekos kirkko mukaan hälytysjärjestelmään? Teillä on kumminkin kellotapuli.

Yleisö naurahti hieman ja kirkkoherra Reiskala totesi:

- Itse asiassa tämä sopii paremmin kuin hyvin. Sillä meidän kellojen äänet tulee kaiuttimista ja meillä on muuten jemmassa myös tiedosto jossa on hälytyssummerin ääni. Se kuuluu meinaan sitten pitkälle. Rikkana rokassa ja kovaäänisenä semmosena.

Kytömäki nosti peukkua ja jatkoi:

- No hemmetti. Asiahan on sillä sovittu. Mitä hälytyksiin tulee niin toimintanne alkaessa kytkemme teidätkin hälytys- ja tiedotusjärjestelmään joka meillä on jo Naakkamon kanssa olemassa ja johon Heukensaaskin ja Paljasveden porukatkin liittyvät kunhan saavat omat plutoonansa perustettua. Eihän meillä mitään GRU:ta ole mutta pystymme aika hyvin valvomaan Naakkamosta itään lähtevää tietä. Niin Tyrelliin kuin Reunansyrjään menevä tiehän kun lähtee samasta Naakkamon ABC:n jälkeisestä risteyksestä. Jos etnojen autot ohittavat sen ABC:n niin ehdimme antaa ennakkovaroituksen.

- Sitten siihen ikävimpään mutta myös tärkeimpään osioon eli teidän täytyy kartoittaa käytössänne olevat aseet. Sillä ajatuksella että niitä tarvittaessa myös käytetään. Ei niistä muuten mitään hyötyä ole. Tuo paikalta poistunut Veeniksilä tulee jatkossa toimimaan teidän myyränänne poliisiorganisaatiossa ja lähettää viestejä yksityisestä sähköpostiosoitteestaan. Meillä on pari samanlaista myyrää Radanvarsikaupungin poliisiorganisaatiossa ja heidän kauttaan olemme saaneet ennakkotiedot Tyrellissä olevista laillisista aseista. Tyrellissä on kaikkiaan 2.734 asukasta ja teiltä löytyy 1.093 erilaista asetta

- Aseet koostuvat pääosin erilaisista hirvikivääreistä, lintuluodikoista ja metsästyshaulikoista. Lisäksi ampumaharrastajilta löytyy lisäksi pistooleja ja revolvereja. Sitten on tietysti pienoiskivääreitä, pienoispistooleita ja pienoisrevolverejä. Kakun kermana on reserviläistoiminnan myötä kahdeksantoista kappaletta puoliautomaattista reserviläiskivääriä.

- Aseet on tietysti jaettava. Sopivimmat hirvikiväärit ja lintuluodikot – erityisesti puoliautomaattiset –  sekä puoliautomaatti- ja pumppuhaulikot ja tietysti ne reserviläiskiväärit jaetaan vartio- ja torjuntayksiköille. Suojeluyksiköille ja kodinturva-aseistukseksi sitten noita muita aseita. Idea on se, että joka töllissä on jonkunlainen tykki. Erityisesti syrjemmällä sijaitsevissa taloissa. Jos tunkeilijat tietävät että jostain mummonmökistäkin ammutaan revollilla oven läpi niin se varsin kummasti vähentää intoa. Nuo mainitut suojeluyksiköthän sitten hälytyksen tullessa parhaansa mukaan keräävät vaara-alueelta suojaisampaan keskustaan sekä lapsia, naisia että eläkeläisiä. Idea on se, että ketään ei jätetä yksin.

- Mitä aseisiin vielä tulee, niin me Reunansyrjässä ehdimme hankkia myös hieman konetuliaseistusta ennen Jätkimänsillan tapahtumia ja meillä on yhteys tiettyyn venäläiseen yrittäjään jonka kautta niitä voidaan hankkia teillekin. Tiedän että teilläkään ei rahaa ole liiaksi mutta tämä sijoitus voidaan verrata henkivakuutukseen ja koska venäläiset eivät tunnetusti hävitä vanhempiakaan aseita niin sieltä saa sellaisia hyvinkin kohtuuhintaan. Tulee muistaa, niin kuin tuo poliisikin teille kertoi, että jatkossa te ja vain te takaatte oman turvallisuutenne. Kukaan muu ei sitä tee. Ei varsinkaan virkakoneisto. Siksi kättä pidempää tarvitaan.

Kytömäki oli hetken hiljaa ja hänen ennestäänkin vakava ilme muuttui vieä vakavammaksi.

- Sitten… teidän tulee kartoittaa kuinka paljon keskuudestanne löytyy lääkintätaitoisia ihmisiä. Ne etnoryöstäjät ovat aseistettuja. Mitään sairaalaa tai terveyskeskustahan ei ole kuin Radanvarsikaupungissa. Kun juttelin Viljon kanssa hän totesi että eläkkeellä olevia lääkäreitä löytyy ainakin.

Vanhempi mies ja nainen nousivat seisomaan ja ilmoittivat olevansa kyseisiä eläkkeellä olevia lääkäreitä ja halukkaita auttamaan.

- No sehän on hyvä kuulla. Ja tuota… nythän on niin että jos täältä viedään ampumahaavoja saanut Radanvarsikaupunkiin sairaalaan niin sairaala kyllä ilmoittaa kyseiset vammat poliisille mutta poliisi tuskin tekee mitään. Koska ammutut tulevat nelosvyöhykkeeltä. Saattavat käydä kysymässä mutta voitte vastata että laukaus tuli kaukaa ja ampuja oli tuntematon henkilö. Siitä ei kannata antaa vinkkejä että etnojen kanssa on tapeltu. Poliisi kun nimenomaan ei halua tietää. Ettei sen tarvitse reagoida. Sillä etnot ovat kaiken tapahtuneenkin jälkeen valtiovallan suojeluksessa. Se kun ei yksinkertaisesti pysty tunnustamaan tyrineensä pahemman kerran joten se pitää tätä utopiakulissia pystyssä jatkossakin.

- Ja siihen liittyen se viimeinen seikka. Kyseessä on puolustautuminen. Ja myös pelote. Tätä on tapahtunut Reunansyrjän lisäksi muutamalla muullakin paikkakunnalla Suomessa. Eikä niistä taisteluista ole jäänyt henkiin yhtään tunkeilijaa. Ja niin kuuluu ollakin. Se on selvä viesti: jos lähdet väärään paikkaan, et palaa koskaan ja katoat kuin yöhön ja usvaan. Nacht und Nebel. Sinusta ei kuulla enää koskaan. Sinusta ei jää jälkeäkään. Nacht und Nebel. Pienenä yksityiskohtana voin kertoa että jos niitten tuuriaan yrittäneitten etnogangstereitten puhelinten signaalia oltaisiin seurattu – mitä ei olla tehty – niin se olisi kertonut niitten käyneen Reunansyrjän liepeillä, jatkaneet matkaa ja päätyneet Radanvarsikaupungin poliisiaseman lähellä olevalle jätelavalle.

Kytömäki kumarsi, istui ja Viljo Rönstetti jatkoi:

- No niin… eiköhän ole aika aloittaa työ?

Muutama kuukausi myöhemmin, toukokuussa, Tyrellissä.

Viljo Rönstetti ajoi vanhalla Lada Nivallaan Tyrellin keskustan ulkopuolelle. Hänen vieressään istui Reunansyrjän suojelukaartin johtaja Esko Kytömäki. Rönstetti oli Tyrellin omassa suojelukaartissa luotettu ja arvostettu mies mutta jätti johtamisen nuoremmille. Kaartia johti Joonas Vertamo, 38-vuotias opettaja ja reservin luutnantti. Ajelun tarkoituksena oli esitellä hieman Kytömäelle sitä, kuinka Tyrellissä oltiin alettu valmistautua ja mitä oltiin saatu aikaiseksi. Ensimmäiseksi käytäisiin kuitenkin morjestamassa Vilma Väystettä. Sekin oli osa tutustumista. Miehet ajoivat vanhan ja syrjässä sijaitsevan rintamamiestalon pihaan. Vilma odottelikin jo ovella. Hän oli 78-vuotias mutta vielä hyväkuntoinen ja aurinkoinen nainen.

- Jaahah… pojat tuli sitten pitämään asetarkastusta.

- No jotain sinnepäin… jos teittillen vaan sopii.

- Ainahan minä mukavat herrasmiehet otan vastaan. Käykääs peremmälle.

Talossa – jossa tuoreen kahvin ja pullan tuoksu otti vieraat vastaan – johdatti Vilma miehet talon olohuoneeseen. Piironginlaatikon päällä oli hänen miesvainaansa valokuva ja sen vieressä kirjailtu liina jonka alla oli jotakin. Vilma nosti liinan pois ja otti esille sen alla olevan Holekin pienoisrevolverin pitäen sen piipun huolellisesti miehistä pois suunnattuna. Hän aukaisi revolverin rullan:

- Kas tässähän se on se minun vierasvarani. Kutsumattomille sellaisille. Hyvässä öljyssä ja yhdeksän lutia menee rullaan. Pari rasiaa patruunoita on vielä tuossa laatikossa. Eihän tuo kakskakkosen luoti mikään iso ole mutta harvapa sitä haluaa kuitenkaan vatsastaan kaivella. Hälytyksen tullen minutkin tullaan tietysti hakemaan kirkolle turvaan mutta tämän kanssa on vanhalla mummollakin olo turvallisempi. Kun ne ovat tämän maailman semmoselle mallille laittaneet.

Vilma pyöräytti vielä rullan, loksautti sen sitten paikoilleen kuin vanha tekijä ja viittasi vieraat sitten keittiöön. Eihän Vilman luota kahvittelematta kukaan lähtisi.

Suut mukavasti pullanmakuisena miehet jatkoivat Tyrellin toisen päätien vartiopaikalle joka sijaitsi eräällä peltoaukealla. Tiellä oli puomi ja tien vieressä sinne hilattu työmaakoppi joka oli kylään ajajien puolelta naamioitu kivikasaksi. Vartiopaikalla oli neljä miestä. Kahdella oli pumppuhaulikot ja kahdella puolestaan aikanaan Neuvostoliitossa valmistetut PPŠ-41 Spagin-konepistoolit jotka ulkoisesti muistuttivat melko paljon vanhoja Suomi-konepistooleja. Noita aseita oltiin hankittu reunansyrjäläisten välityksellä Tyrelliin kaikkiaan kymmenen kappaletta.

Vartiopaikalla konepistoolimiehet nostivat juuri puomia ja heilauttivat kättään kylään päin poistuvalle autolle. Miehet tunnistivat Rönstetin auton ja tervehtivät. Rönstetti ja Kytömäki kättelivät miehiä ja Rönstetti kysyi:

- Terve mieheen. Mitäs tänne kuuluu?

- Peräti rauhallista. Työpaikkaliikennettä alkaa tulla vasta myöhemmin. Se on Eskokin näemmä tullut meitä katsomaan. Tules kattoon meidän kasemattia.

Työmaakoppiin oli vedetty sähköt mutta suurimman lämmön antoi kamiina. Kopissa oli pöytä, pari tuolia, pari kerrossänkyä, vesisäiliö, kahvinkeitin, jääkaappi ja mikro. Lisäksi kopissa oli vielä kaksi kiikaritähtäimellä varustettua .308-kaliiberista hirvikivääriä sekä suuri määrä patruunoita. Toinen haulikkomiehistä totesi varsin tyytyväisellä äänellä:

- Me ollaan vähän viritelty tuota varosysteemiä. Jos me saadaan ennakkovaroitus niin tästä vartiopaikasta sekä kilometrin että puolentoista kilometrin päässä on tienviereen sopivaan kulmaan asetetut pöllipinot. Kun häly tulee niin me käydään traktorilla nykäisemässä niitä läjässä pitävät tönärit irti ja pöllit mäjähtävät tielle. Ei ne tunkeilijat tänne meinaan panssarivaunuilla tule ja vaikka niillä olis moottorisahat mukana – mitä kovasti epäilen – niin niitten kasojen tusaamisessa menee tunti jos toinenkin. Siinä ehditään hyvin valmistautua ja onhan se jo sellainen merkki että typerämpikin tajuaa että niitä odotetaan. Ja ehkä se typeräkin tajuaa että varmaankin on fiksumpaa tehdä uukkarit ja suksia huuthelvettiin.

Kytömäki totesi että tuo ideahan pitää adoptoida myös Reunansyrjään. Tämän jälkeen toinen konepistoolimiehistä jatkoi:

- Hälytyksen tullen ne pöllipinot antavat myös aikaa sille että tuolla välillä olevista taloista ehditään tulla turvaan tänne. Varsinaiset asemat meillä on naamioituina tuossa sataviiskyt metriä tuonnempana. Kun me saadaan aseistetut äijät asemiin niin tästä on pian aikaa hankala tulla läpi. Ainakaan jos ei ole panssareita ja eihän niillä etnoilla vielä semmosia ole.

Kytömäki ja Rönstetti kättelivät vartijat ja ajoivat takaisin kohti Tyrelliä. Autossa Rönstetti kysyi:

- Mitäs luulet Esko… mihin tää kaikki johtaa?

- Kapinaako meinaat?

- No sitäkin juu niin…

Kytömäki mietti hetkisen. Huomasi että hän oli selvästi ajatellut itsekin kysymystä:

- Eihän näitä suojelukaarteja ole hallituksen kaatamista varten sinänsä perustettu. Ihan vaan ihmisiä suojelemaan. Kun valtiovalta ei sitä kerran perkele tee. Eikä näillä kaarteilla ole sinänsä voimaa kaataa hallitusta. Ainakin jos puolustusvoimat on sen takana. Toisaalta sielä sotavaltiollakin saatetaan ajatella että jos itseään lailliseksi nimittävä hallitus muuttuu miehittäjää tukevaksi sortohallitukseksi niin onko aseellinen toiminta sellaista vastaan kapinaa ollenkaan vaiko itse asiassa kapinan kukistamista.

Kytömäki oli vähän aikaa hiljaa ja jatkoi:

- Niin… en lähde ennustelemaan. Mutta se aikaisempi kapina alkoi oikeastaan siitä, kun valtiovalta ei enää kyennyt takaamaan järjestystä alueellaan. Niin kuin ei kykene enää nytkään. Silloinkin ihmiset perustivat aseellisia joukkoja. Niin kuin me nyt. Ja kun niitä aseellisia joukkoja oltiin perustettu ei mennyt vuottakaan kun se laajamittainen ampuminen alkoi. Oliko kyseessä silloin poikkeus, vai onko kyseessä sääntö? Sitä kysymystä kannattaa miettiä…