KORPIN KERTOMAA

Elettiin näitä loppukesän ja alkusyksyn välisiä päiviä Huitsinnevadan Örnätjärvellä. Perskeleitten tontin puissa usein majaileva korppi katseli manttaalia sekä rakennuksia ja näki että saunan piisistä nousi sakea savu. Koska ilta oli vielä lämmin aukesi hetken päästä ovi ja ulos asteli Ykä. Korppi ei tietysti tiennyt sitä että Ylva oli vapaillaan sukuloimassa ja kun Ykälläkin oli vapaata eikä sen kummempia velvollisuuksia niin hän oli päättänyt pitää yllä miehisiä perinteitä ja viettää illan kalsarikännien merkeissä. Ykä sytytti voimasavuke Bostonin, laittoi pihapöydälle tölkin Tsuhnan Kostoa, pienen astian jossa oli jotain syötävää sekä pienen mustan laatikon jonka korppi tunnisti universaaliksi käännöskoneeksi. Jokohan se olisi… voisiko se…

Ykä räpläsi universaalia käännöskonetta ja tuumaili että vaikka tosimies ei tartte käyttöohjetta niin tään masiinan kanssa on parempi nöyrtyä ja opetella päivitykset etukäteen. Pääsee paljon helpommalla. Ootas nyt… tosta… ja tosta… juu, sit aves… passeriformes… corvidae… ja Corvus corax… sit vielä kalibrointi Pinnanmaan pituus- ja leveysasteille… noin… ja tuollahan se veikkonen oksalla istuskeleekin… kokeillaas…

Korppi näki kun Ykä otti kulauksen Tsuhnan Kostoa, heilautti kättään hymyillen ja puhui koneen kääntämänä täysin ymmärrettävää korppia. Se käännösmasiina oli näemmä päivitetty:

- Morjens, siivekäs naapuri. Et viittis tulla tekemään tuttavuutta? Mulla olis vähän palastakin tarjottavana.

Korppi ei epäröinyt vaan lennähti pihapöydälle tehden täydellisen laskun kaatamatta Ykän oluttölkkiä. Ykä jatkoi:

-Niin, olis ihan mukava tälleen paremminkin tutustua kun näin sopuisia naapureita ollaan jo pitkään oltu. Minä olen Ykä. Meillä ihmisillä on tapana kätellä mutta en tiedä kuinka se nyt oikein…

Korppi vastasi:

- Minä olen Kroo ja omasta puolestani on myös oikein mukavaa tavata näin rupatteluhetken merkeissä. Mitä tulee kättelyyn niin jos ojennatte etusormenne…

Ykä ojensi ja Kroo tarttui siihen toisen jalkansa kynsillä. Kelpo kädenpuristushan siitä tuli.

- Niin mulla olis tässä vähän naposteltavaa tarjottavana. Siinä kupissa on raakaa sikanautajauhelihaa jos maistuu.

Kroo nokkaisi muutaman nokallisen ja totesi pää kallellaan:

- Tämä onkin some serious gourmet shit. Meikä kun yleensä saa lihaa vain haaskalta. Täytyy nokkia varovasti ettei liikaa innostu ja poispilaannu. Minä kun olen kumminkin villieläin vaikka tässä naapurisovun merkeissä näin kovasti kesysti ollaankin.

- Joo, minä itsekin miellän että korppien kuuluu olla enempi free-lancereita. Noin yleensäkin täytyy todeta että minä olen kyllä jo pienestä pojasta ihaillut teitä korppeja. Te olette olleet aina semmosia uljaita erämaitten yksinäisiä kulkijoita. Ja valppaita sellaisia. Siitä asti kun metsässä aloin kulkea olen pannut merkille että korppi huomaa minut ilmasta ihan hemmetin etäältä, sanoo kevyet krookit ja kääntyy ympäri. Viisasta varovaisuutta. Vaikka enhän minä korppia olisi kumminkaan ampunut.

Kroo huokasi ja sanoi puolestaan:

- Hjuu… erän yksinäisiä lintujahan me… ainakin ollaan oltu… minä ja moni muu pidetään vielä perinnettä yllä mutta kyllä meilläkin se perkeleen kaupungistuminen alkaa vaikuttaa. Niin moni pakkaa sulkansa ja lentelee sinne ihmisten ilmoille. Kaupunkien liepeille. Niin kuin jotkut hemmetin toripulut, hemmetti.

- Niin joo, onhan esmes tuolla Huitsinnevadan osuuslahtaamon vieressä se lahtaamon jätealue. Siellä lentelee viidensadankin korpin parvia. Siellä ne sitten pyörivät kaatiksella sulassa sovussa varisten, harakoitten ja naakkojenkin seassa.

- Naakkojenkin…

Kroo sanoi sanan niin kuin olisi sylkäissyt pahanmakuisen räkäklimpin nokastaan.

- Niin kuin sinulle Ykä sanoin niin ei se velttoontuminen ole ollenkaan ja pelkästään teidän ihmisten ongelma. Kyllä se meitä korppejakin vaivaa. Mutta kun ihmisistä tuli puhe niin… hetkonen… mitäs…

Niin mies kuin korppi huomasivat että tontin kulmalle oli ilmestynyt rusakko puputtamaan ruohoa. Kroo kysäisi:

- Mielenkiinnosta kysyn että kääntääkö tuo masiina myös rusakkoa?

- Joo, ja olen minä noitten puolikesyjen piharusakkojen kanssa yrittänyt jutellakin mutta eihän hänestä mitään tule. Niitten ajattelun sisältö kun on vaan että puputipuputi ja eikun evästä naamariin. Jos pääsis juttelemaan jonkun syrjässä asuvan vanhan mettäjäniksen kanssa niin siinä vois tullakin jonkunlaista konversaatiota. Ne kun ovat fiksuja ja hassuttavat aika ovelasti ajokoiria jos tarve vaatii. Menevät ojia pitkin, eksyttävät ja houkuttelevat hurtat syysjäillekin. Tietävät että jää kestää jäniksen mutta ei koiraa kumminkaan. Nää piharusakot ovat puolestaan lähinnä mahalaukun liikuttamisjärjestelmiä mutta ne semmoset mettäjänikset ovat aika fiksuja. Ja luulisin sen pohjalta että rusakon ja mettäjäniksen kielet eroaa toisistaan varsin paljon.

- Epäilemättä eroaa. Niin kuin meillä linnuillakin. Periaatteessa korpit, varikset ja harakat ymmärtävät toisiaan, ainakin auttavasti. Tosin meidän korppien kieli on kyllä paljon monivivahteikkaampi. Niitten naakanräähkien kieli taas eroaa niin kuin teillä ihmisillä vaikka suomen ja viron kieli. Luulee ymmärtävänsä mutta ei ymmärtänyt kuitenkaan. Tosin me korpit ollaan käytetty naakkojen kanssa lähinnä nokkimakieltä.

- Nokkimakieltä? Onko se sama kuin meillä ihmisillä viittomakieli?

- Tavallaan. Tavallaan ei. Eli me tarjotaan naakoille nokkaa otsikkoon. Kyllä sillä viesti menee perille. Teillä ihmisillä se vastaava termi taitaa olla ”lentopallomaila”.

- Juu, kyllä me ihan samasta asiasta taidetaan puhua. Mutta sinä olit kysymässä jotain ihmisistä?

- Niin. Kun me korpit ymmärretään aika pitkälle ihmisten puhetta mutta ei pystytä tuottamaan itse sellaista. Minä olen monet kerrat kuunnellut kun sinä olet rupatellut vaimosi…

- Ylvan.

- Joo, ja sen kaverisi…

- Lötjösen.

- Juu, Ylvan ja Lötjösen kanssa. Ja minä olen kuulemani pohjalta tullut siihen johtopäätökseen että teillä ihmisillä on ongelma. Mitenkä minä sen tiivistäisin… joo, jos asiaa vertaa meihin lintuihin niin voisi ajatella tilannetta jossa vaikkapa leppälinnut, västäräkit, harmaasiepot, kirjosiepot ja niin edelleen perustaisivat liikkeen joka vaatii että heidän pesimisalueilleen istutetaan ihan hemmetisti käkiä. Siis käkiä jotka munivat edellämainittujen lintujen pesiin.

Ykä sytytti uuden voimasavuke Bostonin ja veti hiljaisena sekä selvästi mietteliäänä muutamat savut. Viisaana lintuna Kroo antoi Ykän tuumailla ja pisteli samalla nokkaansa taas annoksen jauhelihaa. Sitten Ykä tuumasi:

- Tiedäkkös, Kroo… te korpit olette tosi viisaita lintuja. Juuri noin meillä ihmisillä on tapahtumassa. Oli aika korpillisen hyvin tiivistetty.

- Mutta miksi ihmeessä? Haluavatko ihmiset tosiaan sellaista?

- Jotkut haluavat. Miksi? En oikein tiedä. Ehkä liian hyvin pärjääville ihmispopulaatioille tulee vaan jossain vaiheessa itsetuhovietti. Tai ehkä se on sittenkin vain idioottimainen muoti?

- Mitä tarkoittaa muoti?

- Kai sitä voi parhaiten kuvata joukkohysteriaksi johon sortuneet saavat nautintoa hysteriastaan eivätkä itse tajua olevansa hysterian tilassa. Joka tapauksessa se on jotain mitä ilman te korpit aivan varmasti pärjäätte.

Nyt Kroo oli puolestaan jonkun aikaa hiljaa ja Ykä viimeisteli sillä aikaa sekä voimasavukkeen että Tsuhnan Koston. Sitten Kroo totesi:

- Me ollaan muutaman tällaisen eräkorppikaverin kanssa aika ajoin rupateltu että kannattaiskos panna evoluutio korpeilla turbovaihteelle ja perustaa sivilisaatio. Niin kuin ihmisetkin ovat tehneet. Mutta kuulemani perusteella tulen siihen johtopäätökseen että eipä kannata. Eihän se oikeastaan olisi etenemistä vaan taantumista. Onhan tää korpin elämä aika ajoin raskasta niin kuin villieläimillä yleensäkin. Ruoka on aina hakusessa ja sen etsiminen on raskasta. Mutta tuon sivilisaation riskit taitaa olla suuremmat kuin mahdolliset hyödyt.

- Siinä olet oikeassa. Niin ihmisen kuin korpin kielellä. Mutta mun taitaa tarvita lähteä laittamaan kiukaaseen lisää klapeja. Pesä sammuu muuten.

- Ja minunkin pitää lähteä hoitelemaan näitä korpin afäärejä. Mutta kiitos tarjoilusta ja oli oikein mukavaa rupatella. Eiköhän me rupatella vielä jatkossakin?

- Totta kai. Sinä olet aina tervetullut pulisemaan.

Mies ja korppi suorittivat vielä sormen/kynsienpuristuksen läksiäisiksi. Kroo lehahti siivilleen ja poistui puuhilleen. Ykä löntysti sisälle, otti Tsuhnan Koston ja läksi saunaan jatkamaan kalsarikännejä. Sekä ihmis- että korppiuros olivat kovasti hyvillä mielin. Vaikka maailma oli mitä se oli niin olivathan hyvät naapurisuhteet sentään kullanarvoisia.